Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

KCrimso ( 28.3.2011 14:42)

G.P.O. ( 28.3.2011 13:03)

Aronofsky: Black Swan

Lisäksi liian usein käytetyt säikyttelykohtaukset olivat todella tyylitön ratkaisu.

Moni on nyt maininnut näistä. Mä huomasin ehkä yhden. En varmaan ole kovin herkästi säikähtelevää tyyppiä.

Minusta taas tuntui että niitä oli kiusaksi asti, olisiko ollut 4-5. Ainoastaan yksi oli juonen kannalta oleellinen ja varsin toimiva:

Jotain viikko.

44. Hunt: Kuoleman ajojahti (Death Hunt, 1981) [dvd] ***½

Bronsonin 80-luvun parhaimmistoa kahden ensimmäisen Väkivallan vihollinen ‑jatko-osan jälkeen. Future Filmin tuore dvd on teknisesti pätevä. Lisää myöhemmin etusivulla.



45. Lee: The Man from Nowhere (2010) [dvd] ***½

Suhtauduin ennakkoon mm. kehnon trailerin takia teokseen erittäin skeptisesti (kuten olen korealaisiin oppinut suhtautumaan), mutta iloinen yllätys oli tämä. Nautittavan taidokkaasti toteutettu, suoraviivainen ja tunteisiin vetoava, tarkoituksenmukaisesti rakentuva toimintarysäytys, joka pesee vaivatta valtaosan muista nyky-Aasian yritelmistä. Ihan erinomaiseksi asti eivät paukut kuitenkaan riitä (en tässä viitsi spoilata miksei). Suosittelen silti jos on epäilyskin että saattaa innostaa. "Varoituksena" sisältää melko groteskia kuvastoa sisäelinkaupan ja väkivallan saralla. Ja aivan ihastuttavan pikkutytön!



46. Bazzoni: Viides sormi (Giornata nera per l'ariete, 1971) [35mm] ***

Kuvaukseltaan erittäin komea, laatumusat, ok juoni, oivallisessa vedossa oleva Franco pääosassa ja hyvä setti genrenaamoja sivuosissa, mutta jotenkin kokonaisuus ei ole edes ihan osiensa summa. Hahmot jäävät etäisiksi ja mysteeri purkautuu paikoin jopa tylsästi. Silti jo audiovisuaalinen herkku pitää mielenkiinnon yllä, ja erityisesti viimeinen välienselvittely ja sitä edeltävä stalkkauskohtaus ovat upeita. Hieno suomitekstitetty printti KAVAn näytösessä.

G.P.O. ( 28.3.2011 14:56)

KCrimso ( 28.3.2011 14:42)

G.P.O. ( 28.3.2011 13:03)

Aronofsky: Black Swan

Lisäksi liian usein käytetyt säikyttelykohtaukset olivat todella tyylitön ratkaisu.

Moni on nyt maininnut näistä. Mä huomasin ehkä yhden. En varmaan ole kovin herkästi säikähtelevää tyyppiä.

Minusta taas tuntui että niitä oli kiusaksi asti, olisiko ollut 4-5. Ainoastaan yksi oli juonen kannalta oleellinen ja varsin toimiva:

Spoileri

Sängyllä itseään sormeileva Natalie huomaa äidin nukkuvan tuolissa.

Sanoisin että 3-4 . Ihan hyvät sävärit, mutta eivät minunkaan mielestä ehkä aivan sopineet elokuvaan. Eivät kyllä haitanneetkaan, kun kerran sai säpsähdellä. Mutta snadisti turhaa shokkiarvoa? Vaikka onhan noista böökistelyistä iloa erityisesti silloin kun vieressä istuu joku vielä herkkänahkaisempi kaveri, jonka säikkyminen "tarttuu" kaikkiin lähellä istuviin.

VIIKKO 12

Työkiireet, musisointi ja yleinen väsymys veivät terää ja aikaa leffoihin paneutumisesta. Kolmen elokuvan itse asetettu viikkokiintiö saatiin kuitenkin täyteen, ja katsottuihin elokuviin suhtauduin kyllä asianmukaisella pieteetillä. Määrää korvasi tasainen laatu eri genreistä, mikä tuli iloisena yllätyksenä.





Adventures of Sherlock Holmes (Alfred L. Werker, 1939)

Wanhan ajan vanha kunnon rikostarina, Foxin Sherlock Holmes ‑sarjan toinen elokuva. Holmesin ja Watsonin hahmot saavat lisäpotkua etsivän arkkivihollisesta Moriartysta ja pienessä sivuosassa esiintyneestä urposta poliisitarkastaja Bristolista. Viihdyttävä paketti lähes pursuaa menneen ajan charmia. Elokuvan parasta antia on todella nätti mustavalko-kuvaus, mikä esiintyy parhaimmillaan Towerin kohtauksissa. Teknisesti puhdas suoritus, ei kuitenkaan nostanut varsinaisia suuria tunteita pintaan.

3,5 / 5



Don't Answer the Phone (Robert Hammer, 1980)

Tässä otos sarjastamme "elokuvat, joiden jälkeen tekee mieli käydä suihkussa". Tunnelma ja ilmapiiri ovat juuri niin likaisen sävyisiä kuin kuvaus antaa odottaakin, ja tyylittelystä on paha puhua, otosten kuitenkaan olematta mitään kädetöntä yhden kuvakulman räpellystä. Elokuvalle huomaa välillä nauravansa mitä käsittämättömimmistä syistä, yleensä väärään aikaan ja liian kovaäänisesti. Skitsofreenisesti pitänee todeta paketin olleen sangen viihdyttävä, koska se oli niin epämukava ja epäviihdyttävä. Puhdasta eksploitaatiota, jättää karvaan maun suuhun, ja kuitenkin tätä on aika mahdotonta ottaa vakavasti, sillä kaikessa kiiltää taustalla tekijöiden mammonan himo sanottavan kustannuksella – rahastusmielessähän tämä on tehty. Yksi ylimäräinen piste pään sisässä aiheutetusta kaaoksesta.

3 / 5.





Spider Baby (Jack Hill, 1968)

Tämä tuli 90-luvulla pällisteltyä kuriositeettina vuokravideolta, ja yllätti erittäin positiivisesti. Nyt tuli vihdoin korkattua puolisen vuotta sitten hankittu jenkki-DVD, eikä elokuva ollut menettänyt tenhoaan pätkääkään. Leffa tasapainottelee hienosti kauhutunnelmoinnin ja komiikan välillä kaiken aikaa, seilaten toisesta toiseen tarinan katkeamatta. Tarinassa ja näyttelijäsuorituksissa on hykerryttävää nyrjähtäneisyyttä, mitä jo alkumetreillä korostaa Lon Chaney Jr:n suorastaan päin helvettiä posottama tunnaribiisi, vetäen välittömästi hymyn korviin, eikä se hymy sitten enää leffan aikana hyydykään. Spider Baby on kulttimaineensa kauhukomedian vaikealla saralla ansainnut.

4/5

Wynorski: The Lost Empire – Olen sanaton. *****





PS. Löytyykö Wynorskilta muita näin onnistuneita elokuvia? Filmografia on sen verran pitkä ettei kehtaisi ihan sokkona lähteä hakemaan sieltä onnistumisia. Jos jollain herran tuotantoon tarkemmin tutustuneella on antaa vinkkejä/suosituksia niin ne ovat tervetulleita.

CharlesBronson ( 29.3.2011 20:29)

Wynorski: The Lost Empire – Olen sanaton. *****





PS. Löytyykö Wynorskilta muita näin onnistuneita elokuvia?

Kuinka monelta muka löytyisi? Ei löydy.

32.

Critters (1986) ***

Critters on keskivertoa hieman parempi kasari-kauhukomedia. Gremlins vie kuitenkin tätä leffaa mennen tullen, joten sille tasolle ei päästä. Leffa käynnistyy hieman hitaasti, ja sitten kun jotain alkaa tapahtua niin sekään ei tunnu täysin toimivan. Kasarifiiliksistä ja musiikista toki plussaa (Power of the Night!), kyllähän tämän lyhyen pituutensa ansiosta hyvin loppuun jaksoi kasoa.

036. Joann Sfar:

Gainsbourg – Vie héroïque (2010) 5/10

Huhuh, kylläpäs tuntui ranskalaiselta. 2h10min, mitä vittua? Mulle olis riittänyt 90 minuuttia aivan mainiosti, tällaisenaan välillä järkyttävän mitäänsanomatonta ja tylsää, välillä coolia ja iskevääkin. Muodon (joka sekin on erittäin vaihtelevaa kiinnostavuudeltaan) alla ei ole oikein onnistuttu luomaan minkäänlaista selkärankaa: ei draamaa, ja Gainsbourg jää kaikesta huolimatta yhdentekeväksi ja tyhjäksi henkilöksi, muista sinällään erittäin kiinnostavista sivuhahmoista nyt puhumattakaan. Aina välillä tuntuu että tässähän saattaa olla muodostumassa joku kiinnekohta tai pointti, niin eipäs olekaan. Kuitenkin parhaat osiot elokuvasta ovat nautittavaa, ja Gainsbourg vain on niin vakuuttava legenda itsessään, ettei vie héroïque siinäkään mielessä aivan pannukakuksi jää. Tapa ilmaista Sergen itseinhoa ja epävarmuutta tämän tästä ilmestyvän alter egon kautta oli paras osa elokuvaa. Onhan tämä myös osoitus siitä että elämänkertaelokuvaa on mahdollista tehdä hieman abstraktimmallakin tavalla, ilman sitä kronologista realistista elämäntapahtumien ja syy-seuraussuhteiden esittämistä. Tavallaan Gainsbourgin tapaiselle myyttiselle ja traagisellekin hahmolle ei tee oikeutta selittää hänen elämäänsä syiden ja seurauksien kautta vaan enemmänkin näin, kaoottisessa ja perustelemattomassa muodossa.

65.

Face/Off (1997) ***

Hyvää toimintaa.



66. 복수는 나의 것 [Sympathy for Mr. Vengeance] (2002) ****

Hyvää Park Chan-wookia.



67. Offret [The Sacrifice] (1986) ****

Hyvää Tarkovskia.



68. Eliminators (1986) *

Huonoa roskaa.



69. Netherworld (1992) ***

Parempaa roskaa.



70. ลุงบุญมีระลึกชาติ [Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives] (2010) **

Tylsää taidefiilistelyä.



71. Boheemi elää – Matti Pellonpää [Bohemian Eyes] (2011) ***

Hyvää Pellonpäätä.



72. Perkele! Kuvia Suomesta [Fuck Off! Images of Finland] (1971) ***

Hyvää Suomea.



73. Miesten vuoro [Steam of Life] (2010) ***

Hyvää sosiaalipornoa ja saunaa.

DVD

42. Die Hard 4.0 **½ Sattumalta löytyi hyllystä, olin ihan unohtunut koko leffan. Heti alkoi ärsyttämään kannessa "4.0" ja "yippie-kai jne- edition" ja vielä kun levy kieltäytyi skaalautumasta, niin kylläpä oli lähtökohdat huonot. No, elokuva on sitten sinänsä sujuvaa, mutta helposti unohdettavaa action-huttua, joka saattaisi olla jopa kiinnostavampi ilman Die hard- jatkumoa. Todella ärsyttäviä nämä hakkerit jotka pystyy n. 3 sekunnissa muuttamaan vanhan nokian satelliittipuhelimeksi.



43. Predator **** Todella pitkästä aikaa ja ekan kerran leikkaamattomana. Onhan tämä kiistaton action-klassikko, tosin Arnoldin vähätkin one-linerit olisi voinut jättää pois niin fiilis olisi pysynyt hartaampana koko ajan. Ei tässä kyllä yhtään säästellä, meno alkaa lähes välittömästi eikä hengähdystaukoja juuri ole. Pienet juonen kummallisuudetkin voi unohtaa.



TV:



44. Arvottomat **** Tunnustettakoon, että näin tämän ensimmäistä kertaa. Absurdia menoa, joka tuntui ehkä kirjakielidialogistakin johtuen alkuun hieman väkinäiseltä, mutta mitä pidemmälle edetään, sitä mukavampi on elokuvaa seurata. Hieno elokuva.



45. Vesku **** Vähän ehkä tommonen fanitusdokumentti, mutta toisaalta kyllä antaa aika hyvän kuvan monipuolisesta taiteilijasta, jolla on demoninsa. Vähän ehkä vajaaksi jäi?



DVD



46. Iron Man *** Downey on mies paikallaan, kuten aina. Oikeastaan olisi ollut haskempi seurata sitä alun sikailumeininkiä pidempään, puvun kanssa pelleily on välillä vähän tylsää. On tämä ihan ok supersankarileffaksi.



Sitten vielä 8 Maailman Ihmettä. Ensimmäisissä jaksoissa vaikutti että ei yllä 7 kuolemansynnin tasolle, mutta viimeiset 4 jaksoa on kyllä niin täynnä ihan klassikkokamaa, että kyllä tämä ohi menee.

Alive ( 31.3.2011 10:34)

45. Vesku **** Vähän ehkä tommonen fanitusdokumentti, mutta toisaalta kyllä antaa aika hyvän kuvan monipuolisesta taiteilijasta, jolla on demoninsa. Vähän ehkä vajaaksi jäi?

Vähän vajaaksi jäi. Odotin dokumentilta vähän erilaista lähestymistapaa, näyttelijä-Loirista olisi saanut olla enemmän asiaa (Uunoja ei lasketa). Mieshän oli silloin 60-70-luvulla oikeasti hyvä slapstick-koomikko ja parhaat roolitkin teki tuohon aikaan. Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet olisi saanut olla sivulausemainintaa isommassa roolissa, sillä kyseessä on ehkä Loirin paras elokuva ja rooli. Aiheuttihan tuon roolin päällejääminen miehen ensimmäisen(?) avioeronkin.



En oikein saanut dokumenttiin minkäänlaista otetta ja tuntui että välillä painotettiin ihan vääriä asioita. Välillä taas tuntui ettei tällä ole oikein mitään pointtiakaan. Todettakoon etten Loirin fani ole joten en varmaan kohderyhmäänkään kuulunut.

theremin ( 31.3.2011 10:48)

Alive ( 31.3.2011 10:34)

45. Vesku **** Vähän ehkä tommonen fanitusdokumentti, mutta toisaalta kyllä antaa aika hyvän kuvan monipuolisesta taiteilijasta, jolla on demoninsa. Vähän ehkä vajaaksi jäi?

Vähän vajaaksi jäi. Odotin dokumentilta vähän erilaista lähestymistapaa, näyttelijä-Loirista olisi saanut olla enemmän asiaa (Uunoja ei lasketa). Mieshän oli silloin 60-70-luvulla oikeasti hyvä slapstick-koomikko ja parhaat roolitkin teki tuohon aikaan. Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet olisi saanut olla sivulausemainintaa isommassa roolissa, sillä kyseessä on ehkä Loirin paras elokuva ja rooli. Aiheuttihan tuon roolin päällejääminen miehen ensimmäisen(?) avioeronkin.



En oikein saanut dokumenttiin minkäänlaista otetta ja tuntui että välillä painotettiin ihan vääriä asioita. Välillä taas tuntui ettei tällä ole oikein mitään pointtiakaan. Todettakoon etten Loirin fani ole joten en varmaan kohderyhmäänkään kuulunut.

Joo, näin pitempään sulateltuna 4 tähteä on vähän liikaa. Ja missäs viipyy dokumentti spedestä?

34- Skolimowski:

Essential Killing (Leffassa), Hieno luminen kujanjuoksu hieman valokiilasta sivuun jääneeltä Skolimowskilta. Vincent Gallo on mies paikallaan Mohammedina, näytöksen jälkeen q&a tilaisuudessa Skolimowski kertoili hauskoja anekdootteja Gallosta ja miehen metodinäyttelemisestä. Skolimowski yhdistelee kyllä hienosti rujoa tematiikkaa ja hallusinaatiomaista runollisempaa kuvastoa toisiinsa lähes dialogittomassa elokuvassa. Jos kiireiltäni kerkiän niin raapasen tästä liturgiaa etusivulle. ****



35- DeMartino: Django spara per primo (Django Shoots First) (VHS), Toimiva kaupunkispagu luotettavalta DeMartinolta, juoni etenee hirtehiseen sävyyn jouhevasti muhevien henkilöiden kannattelemina. Hieman paremmalla roolituksella tämä olisi vieläkin täysosumaisempi vaikka toki Glenn Saxson on ihan Django paikallaan. ***1/2



36- Gariazzo: Eye for an Eye (Drummer of Vengeance) (Il giorno del gaudizio) (VHS, uusintakatselu), Hyvin alkava ja sävykkäästi kuvattu kostospagu kärsii puolenvälin jälkeen toistosta eikä oikein tiivisty loppua kohden, mutta alkupuolen meriiteillä: ***



37- Roeg: Walkabout (Leffassa), Tämä oli sitten se viimenen omasta top kympistä kun tuli nähtyä kankaalta. Eikä tähän juurikaan lisättävää ole. 2001:sen ohella SE elokuva, joka hienovaraisesti kysyy olennaisimpia kysymyksiä ihmisenä olemisesta, mutta jättää vastaukset kertomatta. Tällä katselulla huomio kiinnittyi selviin puutteisiin ja heikkouksiinkiin (suurin osa teknisiä, osa kerronnallisia), mutta ainutlaatuisuudessaan Walkabout on niistä huolimatta (tai ehkä juuri rujoudestaan johtuen) yksin sarjassaan. *****



38- Penn: Missouri (Missouri Breaks) (DVD), Upea anti-western New Hollywoodin ytimestä, Brando on ihan tajuttoman hyvä eikä Jack Nicholsonkaan ärsytä niin paljoa mitä yleensä. Thomas McQuanen (ja IMDb:n mukaan legendaarisen Robert Townen) kynäilemä kässäri on niin monitasoinen ja ‑ulotteinen, mikä taas sopii Arthur Pennille, ja tuloksena onkin mitä mainioin kuvaelma villistä lännestä. ****1/2



39- May. Asphalt (DVD), Alussa hieman kaavamainen melodraama kehittyy loppua kohden mielettömäksi kunniantunnon ja turmeltuneisuuden taisteluksi tavalla joka toimii vain mykkäelokuvissa. Sitä vaan jäi miettimään mitä esimerkiksi Pabst ja Lulu Brooks olisivat tästä saaneet irti, vaikka heti samassa on sanottava, että Else Heller pääosassa tulkitsee kyllä mahtavan skaalan inhimillisiä tunteita yhden puolentoistatuntisen aikana. Ja niikuin yleensäkin Weimarin Saksan melodraamoissa, sitä aina etsii ja löytää merkkejä siitä kansallisesta ja kulttuurisesta hämmennyksestä mikä johti myöhemmin Aatun valtaannousuun. ****

Alfred Hitchcock: The Trouble with Harry (1955)

Hitchcock ei montaa suoraa komediaa tehnyt, vaikka mestarin elokuvissa usein olikin komediallisia pohjavireitä. Ongelmallisen Harryn raadon ympärillä pyörivä elokuva on iloinen poikkeus, ihan kirjaimellisestikin. Hitchcock pyörittää pakkaa pienillä elementeillä ja jokaisesta päähenkilöstä löytyy mielenkiintoista kerrottavaa. Shirley MacLaine ei aivan vakutta tässä debyytissään, mutta John Forsythe ja etenkin Mildred Natwick paikkaavat hyvin.



Isao Takahata: Heisei tanuki gassen ponpoko (1994)

Ei ihan kolahtanut, vaikka perusvahva anime onkin. Kuinka paljon voikaan saada aikaiseksi kun vain kiskoo omia pallejaan. Japanilaiset...



Darren Lynn Bousman: Saw IV (2007) & David Hackl: Saw V (2008)

Saw jaksoi kiinnostaa toiseen osaan saakka, kunnes pohjanoteeraukseksi luokiteltavan kolmannen osan jälkeen päätin hylätä koko sarjan. Nyt käsiini päätyi toimitusvirheen takia kuuden ensimmäisen elokuvan boksi, joten kai ne loputkin leffat voi katsoa? Voihan?



Mikäli pystyy pyyhkimään päästään loistavan ensimmäisen osan ja sen yhden keskinkertaisen jatko-osan, voinee näistä rienoista nauttia jollain tasolla. Jatko-osien klisheitä käydään läpi antaumuksella ja roolisuoritukset muuttuvat entistä puisemmiksi, kun mukana ei ole enää ainuttakaan kunnon näyttelijää – edes Dina Meyerin tasoista b-nimeä. Nelosen juoni menettelee, mutta vitosessa logiikan rattaat lipsuvat jo todella vakavasti. Nyt kun vielä saisi kerättyä voimia kahden viimeisen osan "nauttimiseen".



D.J. Caruso: I Am Number Four (2011)

Caruson ensimmäinen ohjaus kolmeen vuoteen on melkoinen pettymys ja "takuutuottaja" Michael Bay pitää huolen siitä, että leffateatterista poistuttaessa korvakäytävät on puhdistettu massivisilla äänivalleilla. Paljon muuta hyötyä tästä ei sitten ollutkaan. Tiivistettynä juoni on



John Carpenter: Escape from L.A. (1996)

Yllämainitun kokemuksen jälkeen oli pakko palata perusasioiden jälkeen, sillä kukapa voisi paremmin palauttaa uskon kunnon sci-fi toimintaa kuin itsensä Snake Plisske? Eihän tämä pärjää millään tasolla New Yorkin reissulle, mutta on silti ihan säällinen elokuva. Tähän se Carpenterin kultakausi sitten päättyikin, tosin pientä nikottelua oli ollut jo aiemmin.



Vincente Minnelli: An American in Paris (1951)

Kolme syytä miksi tämä musikaali kannattaa katsoa ovat Gene Kelly, Gene Kelly ja Gene Kelly. Lähes nelikymppinen Kelly tanssii kuin ei koskaan aiemmin ja vaikka juoni on – krhm – ohuehko, kannattaa elokuva katsoa yksistään lopun pitkän kohtauksen takia.



Douglas Trumbull: Silent Running (1972)

Tämä on niitä elokuvia, joiden takia miellyin jo lapsena sci-fin ihmeellisiin maailmoihin. Liikuttava, surumielinen ja omalla tavallaan kauniskin kuvaus toivottavasti hyvin kaukaisesta ja mahdollisesti vältettävissä olevasta tulevaisuudesta.

Leffat 45-50

Road Warrior

Klassikkohan ja erittäin viihdyttävä elokuva, ja edellinen katselukerta olikin vanhalta leikkaamattomalta fixiltä, joka alkuteksteissä Mad Max 2. Onkos bluray, Road Warrior, leikkaamaton? Eihän tämä täydellinen ole: Mel Gibson, pikkupoika ja jengien ulkoasustakin voi olla montaa mieltä. Silti *****



Vanishing Point

Annoin uuden mahdollisuuden, ja nyt oli oikea hetki, joten osui ja upposi. Ei kuitenkaan mulle se ultimaattinen autoiluelokuva, mutta korkealle menee. Jos saan jostain hommattua The J.B. Pickersin Freedom of Expressionin, lupaan kuunnella sen ensi kesänä välittömästi kun auto pääsee autobahnille. *****



Villi jumbo

Parempi kuin edellinen Kulkukissarock. Visuaalisesti tylsempi, ja alku on aika turhaa hengailua. Lopun raha-auton ryöstö on kuitenkin tiukkaa kamaa. ***



Death Is Nimble, Death Is Quick

Varmaan viidessä erässä loppuun kahlattu Joe Walker, joka ei jättänyt muistijälkiä.



Sanctum

Ihan ok luolatrilleri. Sopivasti luen Jeff Longin Helvetin piirejä, mutta eihän tähän ole yhteistä kuin luolat. Ei kovinkaan klaustrofobinen, yllättäen. Oli muuten ensimmäinen 3D-elokuva, jonka katsoin. Ihan en vakuuttunut teknologian toimivuudesta ja tarpeellisuudesta. Tässähän asialla ei juurikaan kikkailtu. Just just ***



Sucker Punch

No tuota... Zack Snyderin tyyli on kaikkea muuta kuin hienovarainen, ja tämä poikien Moulin Rouge the Video Game on Zack Snyder ‑elokuva toiseen potenssiin. Luulin katsovani jonkun elokuvan traileria, ennen kuin tajusin, että aijaa leffa alkoikin jo, mikä kertoo jotain kerronnasta. Mielenvikaiseksi elokuvan tekee videopelikohtauksia kehystävän tarinan synkkyys. En jäänyt kuuntelemaan mitä muu NV-yleisö diggaili, mä en. Pitkästyttikin kaikesta kohkaamisestaan huolimatta. Älyttömälle idealla ja söpöille tytöille **