Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

Vuoden elokuvat 6-12. Osa kommentoitu omissa topiceissaan, viitsi toistaa niitä tänne.

Rovdyr

Tekstitetyn version näkeminen ei muuttanut mielipidettä suuntaan eikä toiseen. ***



Vault of Horror

Ihan kiva, vaikka ovathan nämä jaksot ihan liian lyhyitä mihinkään mullistavaan. Toinen episodi, jossa Terry-Thomas esittää pikkutarkkaa aviomiestä, oli kyllä helmi. ***



Pölynimurikauppiaat

Hyvä, mutta olisi voinut olla vaikka vähän pidempi. Eikä tästä ole kuin 18 vuotta. Elitistin arvostelu on elokuvaa parempi. ****



Man with the Synthetic Brain

"Homicidal maniac with an artificial brain" tyyliset dialoginpätkät ovat silkkaa Rob Zombie ‑kappaleen samplea, mutta onhan tämä kauhea sillisalaatti. Hyviä ö-elokuvakohtauksia, mutta ei mitään järkeä, mikä toki saattaa johtua siitä, että a) ääniraita ei ollut parhaassa terässä b) join samalla kaljaa c) elokuvan tuotantohistoriasta d) Al Adamsonista tai e) kaikista edellä mainituista. **



Brüno

Jopa hauskempi kuin muistelin, mutta ongelma on se, että tämä tuntuu lavastetulta suurimman osan ajasta. Dvd:n ekstrojen poistetut kohtaukset vaikuttivat melkein yhtä hauskoilta kuin elokuvaan päätyneet kohtaukset. ****

() Britti

Wallander

Varsin absurdi yhdistelmä. Ruotsalainen maisema ja mielenmaisema, englantilaiset laatunäyttelijät. Onko seksuaalinen hyväksikäyttö ainoa aihe josta nämä ruotsalaiset dekkaristit ovat kirjoittaneet näitä menestysteoksiaan? Eli ei näitä enää jaksa katsella. Kun on nähnyt yhden Mankellin, on nähnyt ne kaikki.



10. Solo (1970)

Jean-Pierre Mockyn sävyltään omalaatuinen rikoselokuva on mestarillinen yhdistelmä pulpestetiikkaa ja tiukkaa ranskalaista rikoselokuvaa. Välillä Solo viiltää kuin Godardin 60-luvun anarkistisen kauden elokuvat, toisinaan kulkee kepeän vetävästi parhaan europulpin hengessä. Erilaiset fiilikset vaihtelevat, mutta sopivat harvinaisen täydellisesti yhteen. Kaiken yllä lepää herkullisen melankolinen yleissävy, jota ei ainakaan vähennä Mockyn itsensä esittämä sympaattinen päärooli. (Koska eräältä elitistiltä löytyy tästä printti, niin odottelen kieli pitkällä sitä milloin ja missä tämä näytetään kankaalla! Se kuuluisi vuoden elokuvallisiiin kulttuuritekoihin.)



11. Torture Garden

Vanhan ajan episodikauhua, parilla hienolla roolisuorituksella maustettuna. Vika tarina oli ehkä vähän lattea, ensimmäinen paras, toinen mielenkiintoisin ja kolmas jotain näiden väliltä.



12. Mutants

Ihan ok. Sellaista mukavaa kolmen tähden zombieviihdettä. Juoksevat zombiet alkavat kyllä pikkuhiljaa riittämään.



13. Manila Open City

Eddie Romeron sotaleffa. Mielenkiintoinen rajatapaus puhtaan exploitaation ja vakavan sotaelokuvan välimaastossa. Romeron, kuten koko filippiinoleffateollisuuden, myöhemmästä anything goes ‑linjasta voi tästä elokuvasta haistaa jo pienen tuulahduksen. Lyijyä saavat maistaa surutta niin nunnat kuin lapsetkin ja (varsinkin) jenkit esitetään asiaankuuluvan karikatyyrimaisesti – sikarit suussa, bisset kädessä ja aina tyttöjä metsästämässä. Suurimmaksi osaksi kyseessä on kuitenkin suht vakavasti tehty sotaelokuva Manilan, ja erityisesti Intramouroksen, taisteluista.



Näyttelijät ovat lähinnä pökkelöitä, taistelut sekavia, lähes kaaosmaisia – mikä kylläkin mielestäni sopii kuin naula päähän kaupunkisotaa kuvaavaan elokuvaan. Puitteet ovat sotatouhun osalta toki kunnossa: räjähdykset isoja, tankit kunnollisia ja rauniot uskottavia. No, okei jotain halpiselokuvalle ominaista kömpelyyttäkin tässä suhteessa löytyy: esim. guerillojen 60-lukulaiset t-paidat tai luuppina pariin kertaan toistuva kuva samasta kaatuneen puhelinpylvään ohi ajavasta tankista.



Kaiken kaikkiaan kuitenkin varsin mielenkiintoinen elokuva ja herätti kiinnostuksen paitsi todellisia tapahtumia eli Manilan taisteluita, myös Eddie Romeron vanhempaa matskua kohtaan.



14. Blood of Ghastly Horror

Tsiissös! Yhdistelmä sinänsä mainioita (jopa mestarillisia...) kohtauksia semirandomissa järjestyksessä. Harvoin elokuva tappaa tylsyyteen oluen kanssa nautittuna, mutta tätä katsoessa tuntui kyllä tekevän hidasta kuolemaa. Kaiken kruunasi lopputakaa-ajo, joka tuntui kestävän ikuisuuden. Ja ah, pisteenä iin päälle, takaa-ajo vielä tapahtuu lumihangessa, jotta jakson hitaus ja tylsyyskerroin maksimoitui. Silti, ei voi kieltää, tässä oli jotain hypnoottista ja vetävää. Himmeetä. Lisää vaan tällaisia näytöksiä!

Madame de...

Ei ole vaikea nähdä miksi Kubrick ihannoi Ophulsia niin paljon. Tai ainakin Barry Lyndon ja Eyes Wide Shut olisivat aika erilaisia elokuvia ilman tätä elokuvaa.



The Killing

Edelleen parhaimmistoa.



Blood and Black Lace

Visuaalisesti huikea.

35mm.

1. Todistajan kosto/Petturimurhaaja.



Erinomainen Jean-Louis Trintignantin mestaruusnäyte miehestä, joka halusi lööppeihin.



16mm



1. Blood of Ghastly Horror. Kolmas kerta kun tämän näin (tosin kerran Man with a Synthetic Brain ‑nimellä/versiona). Keskiverto Adamsoni, pääasiassa vitun tylsä, mutta kyllähän tämä aivot solmiin pisti.



DVD:



8. Executive Decision. Ekaa puolta tuntia lukuunottamatta nerokas teknotrilleri. Aivan poskettoman kova casting.



9. Rebel. Uskomattoman tuhnuinen ja tylsä terroristikuvaus Syltyn nuoruusvuosilta.

Antti Tohka ( 23.1.2011 22:09)

16mm



Blood of Ghastly Horror. Kolmas kerta kun tämän näin (tosin kerran Man with a Synthetic Brain ‑nimellä/versiona). Keskiverto Adamsoni, pääasiassa vitun tylsä, mutta kyllähän tämä aivot solmiin pisti.

Ei käsitystä siitä, millä nimellä minkäkin version kuuluisi kulkea, mutta eikös tämä nimenomaan ollut alkuteksteissä Man with a Synthetic Brain?

Ääh, mä heitän taas näitä tylsiä listoja. Lupaan (itselleni) panostaa jatkossa enemmän sisältöön. Aloitetaan nyt Kubrickista:

1. Sofia Coppola: Somewhere (35mm) ***½

2. Lauri Nurkse: Veijarit (35mm) **

3. Todd Phillips: Due Date (35mm) **

4. Luca Guadagnino: Io sono l’amore (35mm) ****

5. Ben Affleck: The Town (35mm)

6. Susanne Bier: Hævnen (35mm) ***

7. Alfred Vohrer: Der Hexer (35mm) ***

8. René Clément: La Bataille du Rail (35mm) ***½

9. David Beaird: The Party Animal (dvd) ****

10. Dome Karukoski: Napapiirin Sankarit (35mm) ***

11. Ken Loach: Ladybird Ladybird (dvd) **

12. David Michôd: Animal Kingdom (35mm) ***½

13. Nadine Trintignant: Le Voleur de crimes (35mm) ***½



14. Stanley Kubrick: Paths Of Glory (35mm) *****

Nyt kun tämän näki uudestaan, niin kyllähän pamahti. Ja kovaa. Asetelmiltaan ja äärimmilleen karrikoituine henkilöhahmoineen saattaa elokuva vaikuttaa melkein sietämättömän mustavalkoiselta ja johdattelevalta, mutta itse näkisin sen aika pirun tarkkana kiteytyksenä nimenomaan sodan sietämättömästä mustavalkoisuudesta, turhauttavasta armeijan byrokratiasta ja koneistosta, jossa ei ole sijaa inhimillisille ajatuksille. Harvoin missään elokuvassa tuntuu semmoinen rautalangasta vääntäminen ja yliampuva hyvä/paha ‑asetelma niin perustellulta kuin tässä. Taistelukohtausta ja juoksuhaudan kuvien dokumentaarisuutta tuli myös ihasteltua täysin hypnoosissa. Kankaalta nähtynä hämmästyttävän hienoa katseltavaa.



Lopun baarikohtauksessa ei ole tippaakaan sentimentaalista siirappia. Vaikka se on Kubrickin oodi pasifismille ja elokuvan harvoja pilkahduksia ihmisyydestä, se on myös katkerankipeä muistutus, että monelle sotilaalle se jää ehkä viimeiseksi lauluksi. Kuolemanlaulu saksalaisittain. Vahvaa kontrastia. Ehkä Kubrickin koko uran vaikuttavin yksittäinen kohtaus.







Hitaamman puoleisesti lähtenyt vuosi käyntiin, tosin leffassa on jaksanut juosta sitäkin tiheämmin. Jääny kokemukset paremmin takaraivoon. Paitsi jatkoilla katsottu Party Animal (hehe, onhan tätä tuijoteltu jo aika paljon) ja viimeinen puolituntinen The Townista, joka vaikutti varsin hyvältä.

k-mikko ( 23.1.2011 22:53)

Antti Tohka ( 23.1.2011 22:09)

16mm



Blood of Ghastly Horror. Kolmas kerta kun tämän näin (tosin kerran Man with a Synthetic Brain ‑nimellä/versiona). Keskiverto Adamsoni, pääasiassa vitun tylsä, mutta kyllähän tämä aivot solmiin pisti.

Ei käsitystä siitä, millä nimellä minkäkin version kuuluisi kulkea, mutta eikös tämä nimenomaan ollut alkuteksteissä Man with a Synthetic Brain?

Musta siinä printin alussa luki ainakin Blood of Ghastly Horror. The Man with a Synthetic Brain loppuu siihen käppäiseen jyrkänteeltä putoamiseen, jossen väärin muista (olen nähnyt ton noin 15 vuotta sitten).

Jep, kyllä alkuteksteissä oli Blood Of Ghastly Horror.

Red Right Hand ( 24.1.2011 08:45)

Jep, kyllä alkuteksteissä oli Blood Of Ghastly Horror.

Mistäköhän mä sitten keksin tuon Man with a Synthetic Brainin? Koska se mulle tuli ekana nimeksi mieleen, vaikka NaF oli mainostanut just tuolla BoGH-nimellä.

014. Andrew Niccol:

Gattaca (1997) 7/10

Mukavan pienimuotoinen ja realistisuuteen pyrkivä scifi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että henkilöhahmot ja taustatarina ovat hieman ohuita.



015. Duccio Tessari: Una farfalla con le ali insanguinate – The Bloodstained Butterfly (1971) 6/10

Mulla Mangan espanja-DVD, josta on leikattu huimat 5min12s. Leikkausten kohteina useita minuutteja henkilöhahmoesittelyjä alkutekstien jälkeen ja yksi seksikohtaus. Mielestäni näiden puuttuminen ei kuitenkaan vahingoita elokuvaa mitenkään, uskoisin jopa että leikkaukset ovat tehneet elokuvaa vähemmän tylsäksi. Muistaakseni jonkin ajan takainen YLE Teeman esityskin oli vailla näitä introja(?) Itse leffahan on tosiaan tylsähkö... alun sateisen tunnelmallinen ja paljon lupaava mysteerin tuntu vaihtuu huomattavasti kliinisemmäksi poliisitutkimuksien ja oikeudenkäynnin puuduttavaksikin seuraamiseksi. Välillä piipahdetaan keskeisten tutustutaan keskeisten henkilöiden moniongelmaisiin perheolosuhteisiin, jotka vaikuttavat irrallisilta ja siten sekavilta, mutta hieman rivien välistä lukemalla nämäkin aukeavat. Keskiverto italoa, josta kuitenkin puuttuu liikaa gialloille tärkeitä elementtejä, kuten mysteerin tuntua, visuaalista väkivaltaa ja seksuaalisuutta.



016. Stanley Donen: Funny Face (1957) 4/10

Filosofiasta ja kirjoista kiinnostunut, pinnallisuutta paheksuva kirjakauppatyöntekijä Audrey Hepburn oppii nopeasti, kuinka naisen todellinen sisäinen onnellisuus löytyy ajattelun sijaan mallin työstä. Vahvasti periaatteellisen naisen selkärangan murtaa oikeastaan jo heti alussa ammattivalokuvaaja-Fred-Astaire (pieni, ruma, n. 60v) joka astelee sisään kirjakauppaan ja tunkee kielensä puoliväkisin Audreyn (kaunis, hento, n. 20v) kurkkuun. Audrey tietenkin rakastuu samantien, ja ihmettelee kun mikään filosofia ei voi voittaa syntynyttä tunnetta. Sitten Fred suostuttelee Audreyn mukaansa Pariisiin mallikseen, houkutellen tätä lupauksella tapaamisesta ihaillun filosofin kanssa. Audrey odottaa tätä mielten kohtaamista innolla, mutta lopulta kuitenkin paljastuu, että filosofi on älykkäistä kirjoistaan huolimatta kiinnostunut enemmän Audreyn vaginasta kuin ajatuksista. Mustasukkainen Fred Astaire on tietenkin koko ajan ollut selvillä asioiden todellisesta tolasta, ja hän tuleekin ilmaisseeksi Audrey Hepburnille olevansa "täysin varma siitä, että tämä filosofi on aivan yhtä kiinnostunut ajatuksistasi kuin minäkin olen" (eli kiinnostus on tietenkin 0-tasoa, mitä muutakaan voisi odottaa, kun kyseessä on nainen?). Funny face on musikaali-komedia, joka aiheuttaa niin paljon vitutusta, että on pakko alkaa epäilemään josko nämä elokuvat eivät olisikaan minua varten tehty.



017. Nicholas Mastrandea: The Breed (2006) 3/10

Vanha ystävysporukka matkaa mökkeilemään eristäytneelle saarelle. Mökki on kuulunut yhden matkalaisen edesmennelle enolle, joka on kuoltuaan jättänyt mökin sukulaiselleen. Eno ilmeisesti kuitenkin kuoli äkkinäisesti, eikä ehtinyt mainita, ettei saari ole paras mahdollinen lomanviettopaikka. Saaren toisella rannalla on nimittäin suljettu armeijan tutkimuskeskus, jossa on aikasemmin jalostettu älykkäitä taistelukoiria, taistelukoiria, joista jokainen kantaa RABIESTA. Huippuälykkäiden koirien hallitsemalta saarelta on hankala päästä pakoon. Muutamia yksittäisiä asiallisia hetkiä lukuunottamatta koirat eivät vaikuta kovinkaan uhkaavilta... ne vain läähättävät ja katselevat surullisilla silmillään. Missä ovat raivopäiset irvistykset ja vaahto suupielissä? Aika paska teinikauhu, jonka valitsin lähinnä Michelle Rodriguezin takia, sitä en osaa sanoa miksi Michelle Rodriguez on valinnut tämän.



018. Christopher Smith: Triangle (2009) 4/10

Myrsky kaataa sunnuntaipurjehtijoiden veneen aavalla merellä, ja katkaisee heidän huvimatkansa. Kuin tyhjästä ilmestyy aavemainen matkustaja-alus, joka poimii veden varassa olevan joukkion kyytiinsä. Yksi matkalaisista, yksinhuoltajaäiti Jess (Melissa George) tuntee selittämätöntä epäluuloa outoa laivaa kohtaan, mutta ei osaa pukea deja vu ‑tunnelmaansa sanoiksi. Alus vaikuttaakin autiolta ja sen käytävillä leijailee pahaenteinen tunnelma. Leffan ensimmäinen kolmannes vaikuttaa lupaavalta ja on paikoin aika kuumottavakin tapahtumien edetessä ennalta-arvaamattomasti. Mysteeri kuitenkin avautuu vähitellen, valitettavasti tosin, sillä leffan kantavalla idealla ei ole kerrassaan mitään pointtia. Leffa perustuu tyhjän rakennekikkailun ja mukanokkelan mind trippailun varaan. No varmasti muutama katsoja nyrjäyttää aivonsa pohtiessaan (täysin olemattomia) syy-seuraus ‑suhteita ja tätä kautta päättelee elokuvan olevan nerokas kauhumysteeri.



019. David S. Goyer: The Unborn (2009) ?/10

Tämän viekoitteleva kansi (peilin edessä seisovan kuuman muijan butt shot) on pompannut eteeni niin useasti, että oli pakko ottaa lopulta katsottavaksi... huolimatta PG13-leimasta. Kyseessä on ensihetkistä alkaen joka tasolla luokaton manauskauhu, jonka lopulta katsoin kelaillen. Kansi spoilaa elokuvan ainoan seksuaalishenkisen kohtauksen. Suosittelen välttämään kaikissa tapauksissa.



020. Brian De Palma: Body Double (1984) 8/10

Ensimmäinen puolisko 10/10, silkkaa huimaavan nautinnollista neroutta. Uskon että uusintakatselujen myötä myös elokuvan jälkimmäinen osio alkaisi nostaa profiiliaan, mutta näin ensikatselulla tuntui ehkä hieman pettymykseltä. Sisältää niin paljon mielenkiintoisia elementtejä, että uusintakatselu houkuttelee samantien.



021. Robin Hardy: The Wicker Man (1973) 10/10

Ai että, paraneeko tämä vain kerta kerran jälkeen?



022. Guy Hamilton: (007) Goldfinger (1964) 6/10

Paljon viehätyksestä katoaa, kun riehutaan päämäärättömästi maasta ja mantereesta toiseen. Ei suosikkibondejani, Pussy Galorekin paljon lupailevasta nimestään huolimatta aikamoinen äiskä (ei MILF).

k-mikko ( 24.1.2011 09:05)

Red Right Hand ( 24.1.2011 08:45)

Jep, kyllä alkuteksteissä oli Blood Of Ghastly Horror.

Mistäköhän mä sitten keksin tuon Man with a Synthetic Brainin? Koska se mulle tuli ekana nimeksi mieleen, vaikka NaF oli mainostanut just tuolla BoGH-nimellä.

Ehkäpä sinäkin tutkit jossain välissä filmikelojen koteloja, joihin oli tussilla rustattu "Man with a Synthetic Brain".





10. Blood And Black Lace ***1/2

Kylläpä oli hieno printti, fantastisbilistiset väritkin... sensuuri tietty harmittaa aina, mutta eipä gore nyt tämän leffan myyvä pointti ollutkaan. Hyvää fiilistelyä, mutta ei mitenkään muuttanut maailmankuvaani. Nykyään on alkanut rassaamaan yhä enemmän Bavan riehuminen noiden värispottien kanssa, tämä ja Baron Blood varmaan pahimmat syylliset. Joku raja pliis.



11. Woochi *½

Trailerin perusteella vaikutti hauskalta aikamatkustus-periodiwushumättösekoboltsikomediavelhoactionilta. Ehdin jo toivoa jotain korealaista Chinese Odysseyta, mutta kyseessä olikin tyypillinen aasialainen sekasotkueepos, jossa hyvin pian alun jälkeen lakkasi välittämästä siitä mihin ruudulla ölisevät ja virnuilevat hahmot oikein pyrkivät. Muotoa muuttava ihmis/hevos/koira huvitti, samoin parit efektikohtaukset olivat oikeasti nättejä, mutta yli kaksi tuntia paskoja cgi-efektejä ja jonninjoutavaa "juonta" = kooma. Ohjaajan aiemmilla vedätys/uhkapelileffoilla (The Big Swindle ja Tazza: High Rollers) on hyvähkö maine ja kiinnostivat siksi, mutta nyt en taida uskaltaa katsoa niitä elinajanhukkauksen pelossa.



12. Blood of Ghastly Horror / The Man With the Synthetic Brain *½

Menin sitten ansaan enkä tajunnut että olin aiemmin nähnyt tämän tuolla toisella nimellä. Väsytti pirusti eikä elokuvan seuraamisesta tullut mitään – eli aivan sama kokemus kuin edellisellä kerralla, paitsi että se vuoristotakaa-ajo tuntui kestävän nyt vieläkin pidempään. Not my cup of tea.

7- Corman:

The Wasp Woman (DVD), Perushyvää Cormania, ei siis mikään normi kalkkunahalpis. Hyvät näyttelijät (hullua proffaa lukuunottamatta), hyvin pelaava asetelma (turhamaisuus, ahneus, paskanen loppu) ja pimee mustavalko- kuvaus toimii, lavastukset, maskeeraukset ym sitten onkin "siitä mistä aita on matalin"- tasoa. Positiivinen ylläri silti. ***



8- Fuller: The Baron of Arizona (DVD), ***



9- von Sternberg: The Last Command (DVD), tästä lisää etusivulla myöhemmin tällä viikolla, ****1/2



10- Helander: Rare Exports (Leffassa), Yhdyn ihan kaikkeen mitä tästä on sanottu, lasten näytteleminen oli jäykähköä, cgi oli aika puuroista, juoni menee epäuskottavaksi loppua kohden... Mutta kun silti oli tauotta hymy huulessa. Alussa hieman yllätti kun Tommilan lausunta oli "liian normaalia", mutta kyllä se tuttu Jorma sieltä vedettiin esiin jo puolen tunnin kohdalla. Ja Tommi Korpela komppasi hyvin. Ja kaiken lisäksi tässä kyllä oli ihan sitä aitoa joulun taikaa, eli kyllä loppupepeissä pidän tätä suurena onnistumisena. ****



11- Soderbergh: Full Frontal (DVD), Ei näin. Sisäänpäinlämpiävää, selkääntaputtelevaa "Hollywood- taidetta". Siis paskaa. PASKAA. *

War of the worlds *** 1/2

Tämä oli aikoinaan jäänyt katsomatta kun olin kuvitellut, että kyseessä on joku Independence Dayhyn verrattava dorkailu.

En sitten tiiä mistä moinen harhaluulo, sillä kyseessähä oli hyvinkin tyly ja tehokas pätkä. Tom Cruisekaan ei ärsyttänyt liikaa,

ehkä siksi, että sen roolihahmo oli koko ajan pikkuisen mulkku, eikä tällaisista leffoista tuttua pakollista kasvua ihmisenä ja isänä

oltu ylikorostettu. Visuaalisesti myös hieno. Varsinkin loppupuolen kohtaus missä ihmisiä on pakkautunut odottamaan lauttaa ja

tripodit tulevat metsän takaa, oli pirun tyylikäs.

Ok, ihan loppuun asti ote ei kestä, mutta sen nyt melkein tiesi.



Armadillo *****

Tosi vaikuttava dokkari. Hienosti kuvattu päähenkilöiden muutos alun pojankoltiaisista lopun talibanintappajiksi. Kävi kyllä

selväksi, että täyttä sotaa siellä Afganistanissa käydään.

Red Right Hand ( 23.1.2011 11:08)

14. Blood of Ghastly Horror

Tsiissös! Yhdistelmä sinänsä mainioita (jopa mestarillisia...) kohtauksia semirandomissa järjestyksessä. Harvoin elokuva tappaa tylsyyteen oluen kanssa nautittuna, mutta tätä katsoessa tuntui kyllä tekevän hidasta kuolemaa. Kaiken kruunasi lopputakaa-ajo, joka tuntui kestävän ikuisuuden. Ja ah, pisteenä iin päälle, takaa-ajo vielä tapahtuu lumihangessa, jotta jakson hitaus ja tylsyyskerroin maksimoitui. Silti, ei voi kieltää, tässä oli jotain hypnoottista ja vetävää. Himmeetä. Lisää vaan tällaisia näytöksiä!

Tämä on ollut hyllyssä jo vuosia mutta en ole koskaan vielä uskaltautunut katsomaan. Laajan keskustelun houkuttelemana vääryys täytyy korjata pikimmiten.

10.

A Time to Kill *** no, okei, katselin lähinnä oikeussalikohtaukset, kun oli varmaan neljäs kerta kun tätä katson. Mielestäni Schumacherin parhaita.



Digiboksin kuoltua aloitin perkaamaan HD DVD-hyllyä:



11. Into The Wild ****+ Hieno, hieno elokuva. Täytyy katsoa uudestaan. Emile Hirsh on riittävän "nobody", jotta on erittäin uskottava ja tekee hienon roolin.



12. Poseidon **+ No ihan niin hyvä kuin osasi odottaa. Mutta aika kivuttomasti tämän kerran katsoi ja se aalto toki oli hieno, sääli että se oli ohi hetkessä. Levyllä ollut dokumentti rogue-aalloista oli hieman kylmäävä, taitaa jäädä risteilyt tohon suomenlahdelle.



13. Army of Darkness ** En tykännyt kun ekan kerran näin 10+ vuotta sitten, enkä tykännyt nytkään. Tässä oli sentään se parempi supermarket-loppu. Sääli että vieläkin tehokkaalle Evil Deadille tehtiin näin typerä jatko-osa. Eikä se ED2 ole juuri parempi.



14. Lucky Number Slevin *** Eka puoli tuntia viihdyttää jos ylinokkela sanailu ei ala ärsyttämään. Sitten vähän kompastutaan omaan näppäryyteen, mutta ei tämä aivan ilman ansioita ole.