Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

Leffat 148-153, lähinnä painonhallintaa.

Patrick

Periaatteessa hyvä, mutta niiiin hidastempoinen, ettei jaksa. Veikkaan, että Goblinin musiikeilla olisi piirun parempi **



The Foreigner

Seagalia. Paskaa sellaista. Olikohan tässä mitään hyvää? Sekava ja ruman harmaa. *



Pineapple Express

Ei iskenyt, vaikka periaatteessa kaikki kohdallaan. Vitsit ei vain ole riittävän hyviä. **



Killing Fields

Ongelma on se, että sekava alku ei tempaa mukaansa, katsoja pitkästyy ja päähenkilöistä ei kiinnostu niin paljon kuin olisi syytä. Kuitenkin ihan ok. ***



2001 Spacey Odyssey

Ajattelin nyt antaa tälle mahdollisuuden vielä. Joo, hyvännäköinen elokuva, mutta henkilökohtaisella tasolla ei tarjoa mulle mitään. **



Shadow Man

Aika paskaa Seagalia. Tässä kuitenkin jotain positiivistakin: Bucarest ja loppukahina, jossa Seagal demonstroi alussa näyttämiään tekniikoita ihmisiin ja tökkää pahikselta silmät puhki. Sekava, muttei sentään harmaa. *

Jeremiah S. Chechik: Christmas Vacation (1989)

Griswoldien perheen joulu on erilainen, vaikka isä Clarke (Chevy Chase) tekee kaikkensa. Griswoldien matkailuleffat (ne kaksi ensimmäistä siis) ovat omassa sarjassaan aivan legendaarisia, mutta kyllä tämä kolmaskin toteutus joukkoon mahtuu.



Ron Howard: How the Grinch Stole Christmas (2000)

Vihreän joulun toimivin elokuva. Nähty jo monta kertaa, mutta toimii aina vaan.



Terence Fisher: The Revenge of Frankenstein (1958)

Frankenstein-sarjan paras elokuva? Kenties, lisää juttua tästä Hammer-ketjussa.



Jeannot Szwarc: Santa Claus (1985)

Joulupukista kertova elokuva, jossa itse pukki on tosin suurimman osan ajasta sivuosassa, kun Dudley Mooren neuvokas tonttu pistää tuulemaan. Ensimmäinen puolituntinen on täynnä joulun taikaa, mutta tarinan siirtyessä omaan aikaamme muuttuu ääni ehkä turhan monessa kellossa. Hauskoja viittauksia muihin joulutarinoihin ja ihan mukavaa viihdettä silti, kyllä tämän toistekin katsoo joku päivä.



Roger Corman: Little Shop of Horrors (1960)

Yksi Cormanin uran hienoimpia saavutuksia, joka kuvattiin kasaan kahdessa päivässä ja yhdessä yössä, mikä tosin näkyy yllättävän vähän lopputuloksessa. Käsikirjoitushan on hysteerisen hauska ja täynnä unohtumattomia kohtauksia, kuten Jack Nicholson lukemassa Pain ‑lehteä ääneen.



Wallace Worsley: The Hunchback of Notre Dame (1923)

Lon Chaney vanhemman läpimurtoelokuva on edelleen ihan toimiva, vaikka mykkäelokuvalle ominaiset piirteet hiukan rassasivatkin. Mutta jos ylinäyttelyn ja paikoin poikkeuksellisen oudot juonenkäänteet jättää huomioimatta, niin onhan tämä merkkiteos. Quasimodo näyttää tosin nyt enemmänkin mutatoituneelta vampyyrilepakolta kuin kyttyräselkäiseltä kellonsoittajalta.



Richard Jefferies: Blood Tide (1982)

Puolivillainen hirviö vedessä ‑seikkailu, jonka suurin mysteeri on se kuin James Earl Jonesin kaltainen näyttelijä on saatu houkuteltua mukaan tähän. Toisen pääosamiehen, Martin Koven, pääasiallinen tarkoitus on nähtävästi vain seistä typeränä tautalla ja pitää rintakarvojaan mahdollisimman monessa kuvassa esillä.



Ken Loach: Riff-Raff (1991)

Tästä juttua Loachin ketjussa.



Christy Cabanne: The World Gone Mad (1933)

Suuren pörssiromahduksen aikoihin sijoittuva rikoselokuva, jossa lehtimies ryhtyy taisteluun pörssihuijareita vastaan. Tarinan kuljetus ei ole sitä kaikkein jouhevinta, mutta on leffalla hetkensäkin. Oman lisänsä keitokseen antavat ajan moraalisäännökset, jonka takia nähdään mm. kirjaimellisesti pimeässä kuhertelua.

237.

12 Rounds

Puuduttavaa, tasapaksua jöötiä, jossa oli noin 6 erää liikaa. Elokuva vain jatkui ja jatkui ja jatkui.



238. Reykjavik-Rotterdam

Pirtua! Pirtua! Islantilaisittain. Hyvä rikoselokuva, joka olisi kaivannut loppuun pikkasen enemmän säpinää. Tarina oli kunnossa, näyttelijät erinomaisia, mutta kliimaksi jäi vähän nysäksi. Elokuvan hienon pääosan vetävän Baltasar Kormákurin ohjaama ison rahan Holywood-starba ‑remake (Contraband) tulee näköjään tammikuussa ja laiva on lastattu Beckinsalella, Wahlbergilla, Lukas Haasilla, J.K. Simmonsilla ja ties kellä laatutyypillä.



Ruotsissa osataan. Tanskassa osataan. Norjassa osataan. Islannissa osataan. Suomessa...



239. Rendition

Gavin Hoodin on-the-topic ‑trilleri amerikan-egyptiläisestä miehestä, jota epäillään pommi-iskusta. Hieno elokuva pienestä ihmisestä väkivaltakoneistojen armoilla. Meryl Streep on jäätävä, Gyllenhaal hyvä, Reese Witherspoonin epätietoisuuden ja pelon tuntee nahoissaan.



240. Open Range

Toiminnallisimpia jaksoja lukuunottamatta suurimmaksi osaksi lattea ja paikallaan jauhava viihdelänkkäri.

Blood Simple (1984) ****½

Eipä olisi voinut paljoa paremmin Coenin veljesten ura startata sillä Blood Simple on kyllä mainio leffa. Ensimmäisen puolikkaan jälkeen on jo käsillä varsin hyvä juonikuvio, mutta lopussa isketään vielä lisää väriä juoneen. Pääosien esittäjillä on homma hanskassa ja lopulta M. Emmet Walsh varastaa shown ja tekee mieleen jäävän roolin. Useissa kohtauksissa on hyvin esillä tarkkaan valitut kuvauskulmat, ja dialogi toimii hienosti. Erikoismaininnan ansaitsee myös Carter Burwellin suorastaan täydellisesti elokuvaan sopiva tunnusmusiikki johon ei väsy koskaan. Kaikenkaikkiaan viihdyttävä ja taidokas aloitus Coenin veljesten elokuvauralle.



Event Horizon (1997) ***½

Aika ristiriitaiset fiilikset jäivät Event Horizonista. Toisaalta se onnistuu luomaan vahvoja fiiliksiä katsojassa ja ahdistavaa tunnelma jää parhaiten mieleen tästä, mutta elokuvan juonen pystyi jo arvelemaan alun jälkeen. Melko tyypillinen "mennään tutkimaan alusta jossa kaikki ei ole OK" ‑scifi-leffa, ehkä parempiakin genrestä löytyy, mutta onhan tämä toki keskivertoa parempi. Näyttelijöistä parhaiten mieleen jää Sam Neill, mutta toisaalta Laurence Fishburne vaikuttaa ajoittain tönköltä pääosassaan.



Escape from New York (1981) ***

Ok, eihän tämä ole Carpenterin kärkipään leffojen tasoa, mutta varsin persoonallinen leffa silti kyseessä, voisiko sanoa että ohjaajansa näköinen. Kovasta näyttelijäkaartista irtoaa jo tähtiä, leffa ei voi olla täysin turha jos mukana on semmoisia tekijöitä kuin Kurt Russel, Lee Van Cleef, Tom Atkins, Donald Pleasence tai vaikkapa Harry Dean Stanton. Erikoistehosteet on mitä on ja eihän vuoden 1997 NY näytä ollenkaan siltä miltä pitäisi, lisäksi juonessa on monia koomisia pikkujuttuja. Vaikka Escape from New York ei ihan vastannut odotuksiani niin kyllä tämän voi keskivertoa hieman paremmaksi Carpenter-vedoksi rankata.



Twelve Monkeys (1995) ****½

Vaikuttava leffa Terry Gilliamilta. En olisi uskonut että Bruce Willis onnistuisi näin hyvin roolissaan mutta niin vain kävi. Siinä sivussa Brad Pitt vetää mainion roolin ja Madeleine Stowea on ilo seurata myös. Gilliam on tässä onnistunut luomaan erikoisen ja persoonallisen maailman, joka jää varmasti katsojan mieleen. Lopetus on koskettava ja juonen palaset loksahtavat hyvin yhteen. Kaikenkaikkiaan genrensä kärkipäätä.



Murphy's Law (1986) ***

Tästä lisää Bronson-topikissa.

Vuosi lähenee loppua...

DVD



85. Nefes: Vatan sagolsun



Turkkilainen sotaelokuva, jossa ei ole Susien laaksoista tuttua sekopäämeininkiä. Nefes sijoittuu pieneen tukikohtaan Kurdistanissa, jossa turkkilaiset ja kurdikapinalliset käyvät sissisotaa askeettisissa olosuhteissa. Terrori on häikälemätöntä puolin ja toisin. Tyylilajina on hieman malickmainen viipyilevä ja filosofinen moraliteetti.



86. Living Dead Girl



En ollut tätä aiemmin nähnytkään. Laatu-Rollinia, mutta tekninen puoli alkoi olla melko käppää. Tarinassa on kuitenkin se kaihoisa imu, mikä tekee Rollinin elokuvista niin kiinnostavia.



87. Rocky III



Pakko tunnustaa, etten ollut tätäkään nähnyt aikaisemmin. Menee valitettavasti Stallonen heikoimpien elokuvien joukkoon, vaikka keskivaiheilla on noin 20 minuutin jakso stallonismia parhaimmillaan. Tarina ei ole järin kiinnostava ja ihmeellinen WWF-kosiskelu vituttaa.



88. Black Swan



Uskomatonta miten paljon näinkin tyhjänpäiväinen elokuva on saanut hehkutusta osakseen. Voi jessus sentään. Parasta elokuvassa on Casselin ihan ok tason suoritus, jollaista häneltä ei ole enää vuosiin nähty. Vaikka diggasinkin The Wrestleristä, niin kyllä ohjaaja taitaa olla niin vihonviimeinen pelle, että oikeaa mestariteosta ei hänen käsissään koskaan tule syntymään.



89. Boys Don't Cry



Moderni klassikko, joka uskaltaa esittää kipeän tarinan melko kompromissittomasti.



Digiboksi:



68. The Experiment



Tutun vankilakäyttäytymistiedekokeen ties monesko leffaversio tarjoaa kliseitä ja ennalta-arvattavuutta koko 90 minuutin kestonsa ajan.



69. Four Lions



Tämähän oli yllättäen mestariteos. Tasapuolista vittuilua sekä jihadisteille, että pölkkypäisille lainvalvojille. Komediaksi nauratti harvinaisen vähän.

The Thing **½



Hurjapäät (Brandon leffa) ***



Taru sormusten herrasta – Sormuksen ritarit EE ****

– värit mokattu pahasti



Superbad **½



Armottomat **



Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli *****



Scarface – arpinaama *****

– hemmetin Universal poistanut BD:ltä leffaan poltetut enkkusubit eurojulkaisusta



Kolme kaverusta **

– muistin hauskemmaksi



Kala nimeltä Wanda **½

– samoin tämän



Big ***

I Saw The Devil Montaa kohtausta vaivaa kömpelön keskeneräisyyden tuntu, minkä johdosta väkivallaltaan täyspitkä versio on suositeltavampi, kts. arvostelut-osio. ***



Fatal Instinct Carl Reinerin kreisikomedioista puuttuu mielestäni vaan se jokin pokkanaamainen zaz-magiikka. Näyttelijät pelleilevät juuri sen verran liikaa, että se rasittaa. Muutama erinomainen gagi kuitenkin on mukana, ja plussaa myös Sean Youngin häppäreistä. Mutta periaatteessa kuitenkin riittää, että katsoo tupakansavuvitsiin saakka. ***



Koirankynnen leikkaaja Toivottavasti saan pitää Elitisti-statukseni tämänkin jälkeen, mutta mielestäni Pölönen vaan onnistuu tässä sadunomaisen humaaniuden kuvaamisessa ihan David Lynchin lailla. Tosin Huovisen alkuperäistarina auttaa. Elokuvassa ei aina tarvitse "tapahtua": tämä oli, ja on, joulutarinana mitä parhain. Ja sopisi myös 6/12 ‑leffaksi. ****1/2



Gladiaattori Alussa tuli ihmeteltyä, että mitä hemmetin höhhää taivaalta tupruaa koko ajan, luntako? Hetikohta Maximus kuitenkin tilittää keisarille, että hänen kotitalonsa pihalla on poppeli. Case closed. ****



Kivenpyörittäjän kylä Periaatteessa ihan vekkulia kesäteatteria, ja lajissaan kelpo, mutta jos ei fiilis salli katsella möykkääviä puoli-infantiileja persuja, niin kannattaa siirtää katsomiskerta suosiolla tuonnemma. Vähän kuin olisi luontodokumenttia vahdannut. Ehkä tämä kannattaisi näyttää kaikille Suomeen muuttaa halajaville. ***1/2

Ainoa katsottu leffa koko viime viikolla... onneksi joulu on paketissa.

Steel Dawn (Lance Hool, 1987)

Otetaan kappale aikakirjojen luvusta "Kun Patrick Swayze haukkasi paskaa" ja hiljennytään hetkeksi...

Steel Dawn on ehdottomasti yksi niistä eniten munilleen menneistä Mad Maxien postapokalyptisista jälkeläisistä mitä elokuvahistoriasta löytyy, taloudellista menestystä myöten. Menestyksen tuulia on kyllä haisteltu konseptia luodessa, Mad Maxien ohella ainakin Star Warsin ja Conanin tuomat rahat ovat selvästi kiinnostaneet, mutta nämä kolme esikuvaa yhteen lyötynä aikaan on saatu rikinkatkuinen tuhnu aavikon tuuliin pyörimään länkkäreistä revityn perusasetelman keskelle. Siis melko kamalaa paskaa, tämä.

Patrick Swayzen tragikoomisia new age ‑piirteitä sisältävä, itsensä uudelleen löytävä oikeudenpuolustaja saa vastaansa ehkä vaatimattomimman pikkukylää terrorisoivan jengin ikinä. (Saavathan nämä sankarit sentään kaadettua yhden palavan tynnyrin kyläkokouksessa, voi hurja mikä voimannäyte...) Budjetti on palanut ilmeisesti vitun tyhmän näköisiin miekkareplikoihin, hiuslakkaan ja jonkun balettiäpärän palkkaamiseen lähitaistelukoreografiksi. Yleensä mainion Brian Mayn soundtrack on myös yllättävän ärsyttävää geneeristä nostattelua ja piipittämistä. Eikä tämä ole kuin paikoitellen tahattomasti riemastuttava, enimmäkseen katsojan aika kuluu ivallisesti tuhahdellessa tai pitkästyessä. Onhan tässä sentään Brion James niin köpsän näköisenä, ettei paremmasta väliä. Ensimmäisellä näkemisellä tämä jaksoi naurattaa enemmän, uusintakierros oli täysin turha ja aiheutti enemmänkin silkkaa vitutusta.

111. Karyn Kusama:

Jennifer's Body (2009) 6/10

Teinikliseillä seminokkelasti pelailevaa kauhua, joka alkaa erittäin lupaavasti ja persoonallisesti. Kun leffan jippo paljastuu, katoaa suurin osa jännitteestä, mutta hommaa ei kuitenkaan kurauteta niin pahasti kuin olisi ollut mahdollista. Katoessa fiilis on hieman ristiriitainen, kun ei osaa päättää onko valittu teinielokuvan elementtien parodiointi ärsyttävää vai ei. Olisin arvostanut, mikäli olisi valittu hieman vakavampi asenne, hienovaraisempi kerronta, paremmat musiikit, eksplisiittisempää erotiikkaa (Megan Foxin kuumuuden potentiaalia olisi voinut hyödyntää niin paljon paremminkin, myös tissejä näyttämättä) ja väkivaltaa... ja isketty lopetukseen rutkasti enemmän voltteja. Homma jää kuitenkin snadisti plussan puolelle näinkin.







112. Shawn Levy: Night at the Museum (2006) ?/10

Sen verran huonosti toimiva, kaamea ja dorka konsepti, että oli aivan pakko lopettaa kesken. Ensimmäinen 30min yhden-kahden tähden kamaa.



113. Brian De Palma: Femme Fatale (2002) 6/10

Vaikka elokuva ei sisällöllisesti olekaan kovin tyydyttävä (erit. loppua kohti homma alkaa lipsumaan käsistä), on De Palma jälleen teknisesti taiturimainen tarinankuljettaja ja tunnelman luoja. Ensimmäiset 30 minuuttia tuntuvat kuluvan vain kolmasosassa tuosta ajasta. Mystiikan tuntu, eroottisuus ja elokuvallinen rytmi imevät mukaansa, harmi vain että muut eväät ovat kuitenkin aika heppoiset ja viimeinen tunne elokuvan loputtua on hämmentynyt, eikä välttämättä ainoastaan positiivisessa mielessä. Romijn on erittäin kuuma, mutta näyttelijänä ei aina tilanteen tasalla; Banderas taas ei ole juurikaan onnistunut vakuuttamaan näytellessään englanniksi.



Product Placement ‑osastolla macbook on erittäin näkyvässä roolissa.



114. Renny Harlin: Cliffhanger (1993) 8/10

Olihan tämä hyvä, aivan kuten muistelinkin. Leffa näyttää ihastuttavan kalkkunamaisesti persettä kaikille ympäristönsä lainalaisuuksille. Lisäksi roistojoukko koostuu käsittämättömistä öykkäröivistä ääliöistä, joiden jokainen (n. 2s ajan harkittu) toimintasuunnitelma on vailla mitään järkeä. Uskomatonta, että nämä tyypit ovat saaneet aikaan monimutkaisen lentokonekaappauksen, sen toteuttaminen on kuitenkin vaatinut nykyhetkessä tapahtuvan täysin ilman harkintaa tehdyn välittömän päätöksen ylittävää suunnitelmallisuutta. Ei kuitenkaan oteta mitään pois heidän tyhmyydeltään, sillä kaappaussuunnitelma on niin epätodennäköinen ja typerä, että sen lähtökohtainen onnistumistodennäköisyys lienee ollut jossain 3 – 7 % tietämillä.

Antti Tohka ( 26.12.2011 12:09)

87. Rocky III



Pakko tunnustaa, etten ollut tätäkään nähnyt aikaisemmin. Menee valitettavasti Stallonen heikoimpien elokuvien joukkoon, vaikka keskivaiheilla on noin 20 minuutin jakso stallonismia parhaimmillaan. Tarina ei ole järin kiinnostava ja ihmeellinen WWF-kosiskelu vituttaa.

Miten olet voinut vältellä Rocky III:sen näkemistä tänne asti?



Elokuvahan on Stallonen kasarikauden helmiä. Eye of the tiger, mielettömät treenimontaasit. Mr. T ja vaikka mitä! Olen kyllä samaa mieltä tuosta Hulk Hogan – matsista ja olen siitä jo aiemmin avautunutkin että se kohtaus ei elokuvassa toiminut ollenkaan. Mutta muuten ihan olennaista kasariviihde-elokuvaa.

Ei toivoakaan päästä tänä vuonna kahteensataan, mutta näyttää muutamalla menevän huonomminkin...

161. Gries: Särkyneen sydämen sola (Breakheart Pass, 1975) [dvd] **½

Tämäkin ok-laatuiselle suomi-dvd:lle viimein ilmestynyt Bronson-western osoittautui pieneksi pettymykseksi. Mies itse on hyvässä vedossa, näyttelijöistä löytyy pari muutakin kunnon kovanaamaa ja lumisissa maisemissa puksuttava juna on hyvä tapahtumaympäristö, mutta epäuskottavaksi usein notkahtava mysteerijuoni ei kauheasti jaksa kiinnostaa ja toteutus on muutenkin vähän yksitotista. Kertakatselun arvoinen Charlie-faneille joka tapauksessa.



162. Boorman: Excalibur – sankarin miekka (1981) [bd] ****

Taisi olla viime katselusta jopa enemmän aikaa kuin mitä muistinkaan... kohtaukset olivat sekoittuneet päässä ties mihin muihin genren elokuviin. Dvd:n katselu keskeytyi aikoinaan ala-arvoiseen kuvanlaatuun; suomi-blu-ray hoitaa tämän puolen kiitettävästi. Välillä vähän pöhkö (Monty Python hiipii mieliin useammin kuin jatkuvasti) mutta sehän vaan kuuluu asiaan. Kokonaisuuteena vaikuttava saavutus.



163. Sellier Jr.: Jouluyö, murhayö (Silent Night, Deadly Night, 1984) [dvd] ***

Joulufiilistelyä aatonaattoon. Oikeastaan tarjoilee lähes kaikkea mitä slasherin pitääkin – ainoastaan kauhu ja jännitys puuttuu.



164. Donner: Tappava ase 3 (Lethal Weapon 3, 1992) [bd] **

Järkyttävä tasonlasku kahden ekan osan jälkeen (jotka ovat molemmat vähintään neljän tähden elokuvia). Budjetista ja tietynlaisesta ammattimaisuudesta huolimatta toteutus on uskomattoman käppäistä, vitsailu rasittavaa kohellusta ja koko homma niin irrallaan todellisuudesta ettei minkäänlaista jännitystä tai koskettavaa draamaa pääse syntymään. Murtaugh huutaa jatkuvasti "Riggs!" ja Riggs itse on degeneroitunut täydeksi pelleksi, vaikka Gibsonin skitsoilusta irtoaakin elokuvan paras viihdearvo. Rene Russoa en voi sietää. Toinen tähti myönnetään saksofonilurituspitoisesta '92-nostalgiasta ja siitä vähäisestä kemiasta joka pääkaksikon välillä on säilynyt.



165. DeMille: Kymmenen käskyä (The Ten Commandments, 1956) [bd] ****

Ateistinkin pyhäpäivään sopii aina joku noin 4-tuntinen mammuttimainen raamattuspektaakkeli, ja silmiähivelevä uusi restauraatio/6K-siirto DeMillen klassikosta täytti paikan paremmin kuin hyvin. Tämän takia blu-ray on olemassa! DeMillen tapa sommitella kuvia ja oikealla tavalla överiksi vedetyt näyttelijäsuoritukset toimivat epätodennäköisen hyvin ja saavat lavastusten ohella viihtymään täysillä läpi kaiken kökköilyn. Yul Brynner on erityisen majesteetillinen ja Vincent Price ilahduttaa sivuosassa.

Jeremias Rahunen ( 27.12.2011 19:09)

Antti Tohka ( 26.12.2011 12:09)

87. Rocky III



Pakko tunnustaa, etten ollut tätäkään nähnyt aikaisemmin. Menee valitettavasti Stallonen heikoimpien elokuvien joukkoon, vaikka keskivaiheilla on noin 20 minuutin jakso stallonismia parhaimmillaan. Tarina ei ole järin kiinnostava ja ihmeellinen WWF-kosiskelu vituttaa.

Miten olet voinut vältellä Rocky III:sen näkemistä tänne asti?



Elokuvahan on Stallonen kasarikauden helmiä. Eye of the tiger, mielettömät treenimontaasit. Mr. T ja vaikka mitä! Olen kyllä samaa mieltä tuosta Hulk Hogan – matsista ja olen siitä jo aiemmin avautunutkin että se kohtaus ei elokuvassa toiminut ollenkaan. Mutta muuten ihan olennaista kasariviihde-elokuvaa.

No ihan hyvä kysymys. Stallonen omat ohjaustyöthän ovat noin 50% nerouden rajamailla ja 20%:sti soopaa. Mutta sanotaan, että tossa puolen välin treeni-miehen-velka-itselleen- kohtauksesta saisivat monet ns. tunnustetut laatuohjaajat ottaa mallia. Tuollaiseen tykittelevään elokuvakerrontaa harva pystyy. Tavallaan huvittaa, että Rocky III on aikalaisarvioinneissa saanut pääsääntöisesti yhtä tähteä, vaikka tyyliin kaikkein rannarein päivälehden kriitikkoavustajakin nykyään tajuaa, että onhan tuossa jotain.

Jean-Luc Godard: Éloge de l'amour (2001)

Tästä pitempi avautuminen ohjaajan ketjussa. Lyhyesti sanottuna hieno elokuva, joka käsittelee elämän, rakkauden ja muistojen outoa verkkoa.



Federico Fellini: 8½ (1963)

Melkoinen mestariteos tämäkin, purin elokuvaa jo ohjaajan omassa ketjussa.



Richard Donner: Scrooged (1988)

Vanha joulutarina kolmesta hengestä hiukan modernimmassa ja kevyemmässä ympäristössä. Jouluelokuvathan ovat yleensä lähinnä kuonaa, mutta Bill Murray, Bobcat Goldthwait ja jopa Robert Mitchum ovat nyt hyvässä vedossa. Karen Allen ja Alfre Woodard tuovat seokseen puolestaan naisvoimaa, joka huipentuu Carol Kanen esittämässä ei-niin-hellässä hengessä.



Joy N. Houck Jr.: The Brain Machine (1977)

Jälleen yksi teknofobinen sci-fi trilleri, jossa asiat menevät pieleen kun aivoja ryhdytään sorkkimaan. Erikoismaininta parhaimmillaan semi-huuruisesta soundtrackista sekä parista hyvästä hetkestä.



Les Mayfield: Miracle on 34th Street (1994)

Uh-huh. Melkein tuli jo siirappiyliannostus, kun Richard Attenboroughin esittämä joulugubbe on pulassa aina lakitupaa myöten. Uskomatonta jouluscheissea, mutta amerikkalaiseen tapaan samanaikaisesti myös erittäin toimivaa sellaista.



Ken Russell: Billion Dollar Brain (1967)

60-luvun kolmas ja viimeinen Harry Palmer agenttitarina, jossa seikkaillaan mm. Helsingissä. Tätä kävinkin jo läpi Michael Caine ‑ketjussa.



Mel StuartWilly Wonka & the Chocolate Factory (1971)

Burtonin myöhempää versiota huomattavasti hipimpi näkemys oudosta suklaatehtailijasta ja tämän vieraista. Gene Wilder sopii rooliin Johnny Deppiä paremmin, mutta Peter Ostrum Charlien Bucketin osassa on harmillisen mitäänsanomaton, onneksi isoisä Joe pelastaa tälläkin kerralla paljon. Musiikit eivät yllä lähellekään Elfmanin vastaavia, mutta muuten touhussa on hauskaa otetta.



Terry O. Morse: Unknown World (1951)

Joukko tiedemiehiä, seassaan yksi pakollinen nainen, päättävät porata tiensä auki maan syvyyksiin, jossa ihmiskuntaa saattaa odottaa loistava tulevaisuus. Idea kuulostaa juuri niin pöhköltä, kuin mitä itse toteutuskin on. Hienossa maanalaisessa "pora-sukellusveneessä" on luonnollisesti myös pienet takasiivet ajankohdan automuotoilun hengessä.

Terminator 3: Koneiden kapina **½

Viihtyminen vähissä kuten myös ideat.



Terminator – Pelastus **½

Samat tähdet eri syistä. Liian kuiva ja tunnelmaton, yhtä väritön kuin maailmansa.



Kuningas Solomonin kaivokset *½

Yhdentekevä tarkoituksenmukainen halpa Indy-kopio.

[font=times new roman, times, serif]134.

Tangled aka Kaksin Karkuteillä **** Kummallinen suomalainen nimi ei ole houkuttanut katsomaan, mutta kun tytär ehdottomasti halusi tämän joululahjaksi niin sen myös sai. Ja itsekkin intouduin katsomaan. Vahvasti Disney-henkinen, mutta hyvällä tavalla. Vauhtia ja menoa riittää, mutta ei sellaista rasittavaa päätöntä kohellusta. Ja on aidosta hauska ja koskettavakin. Pidin kovasti.[/font]



[font=times new roman, times, serif]135. Gran Torino ****½ Clint on todella vakuuttava. Vaikea kuvitella että kukaan muu näistä old-school-näyttelijöistä pystyisi vetämään tällaisen roolin näin vakuuttavasti. Hieno elokuva, muutama pieni kauneusvirhe, joista ei jaksa sen enempää edes nurista.[/font]



[font=times new roman, times, serif]Taitaa olla vuosi täynnä, 135 leffaa on omassa katseluhistoriassani varsin hyvä saavutus. Noihin päälle vielä Lostin 5. ja 6. kausi, Dexterin 3. ja 4. kausi ja Walking Dead 1. kausi.[/font]