Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

Porco Rosso ****

Sivistyksen aukkojen paikkaamista. Uskomattoman hienoa perinteistä piirrosanimaatiota varsinkin lentokohtauksissa. Tarinakin on koskettava, vaikka loppu vähän töksähtääkin.



The lincoln Lawyer ***

Ei ollenkaan sellainen kuin mitä oli ennakko-odotukset ja tämä nimenomaan positiivisessa mielessä. Matthew McConaughey osoittaa aina välillä että on ihan pätevä näyttelijä kun vaan annetaan sopiva rooli.



The Invention of lying ** 1/2

Ei periaatteessa ollut niin huono kuin mitä monet on sanoneet, mutta ärsyttävää kyllä silti miten paljon huikeaa potentiaalia tässä on hukattu.



Source Code ***

Selkeästi astetta huonompi ja geneerisempi kuin Moon. Tässäkin oli sitä samaa vikaa, eli liian aikaisin paljastettiin mistä koko hommassa oli kyse. Sitten kun loppuun haettiin vielä yhtä twistiä niin ei se oikein jaksanut napata. Onnellinen loppu on selvästi Duncanille se juttu, mutta voisko seuraavassa miettiä jotain muuta.

145.

For Y'ur Height Only

Kaikkien rakastama kääpiöagenttimme pistää pakettiin kavalat huumekauppiaat. Hauskoja gadgetteja ja vielä hauskempaa dialogia. Roskan ystäville.



146. The Saint

Perinnetietoinen kauhu-uutuus Dick Maasilta. Cinen mukaan viime vuoden katsotuin elokuva Hollannissa.... No, idea pähkinänkuoressa: St. Nichlaus saapuu 5. joulukuuta lahtaamaan koko joukon Amsterdamilaisia. Tältä pohjalta sitten puolitoista tuntia viihdyttävää tappohippaa, kauhukomediallisesti sävytettynä. Huumori on hyvää ja pyhän ukkelin jättämä jälki raatopitoista ja veristä. Efektit paikoin säväyttävän old-schoolisia. Hyvästä alkuideasta olisi kuitenkin mielellään nähnyt tehtävän jotain muuta kuin kaavamaisen slasher-tyyppisen elokuvan, sillä sellaiseksi tämä lopulta jäi. Sujuva kerronta toki toimittaa.



147. The Last Dragon

Ehkä maailman kornein elokuva ikinä. Kaikki 80-luvun parhaimmat jutut yhdessä: musavideot, isot tukat, hassut kuteet, Bruce ‑fandom, ghettomeininki jne. Soundtrackillä on nippu hyviä vetoja.



148. Inferno

Huhhuh uskomaton Van Damme-yojimboilu.



149. Trolljegeren

Eivät pettäneet nämä peikot. Hyvällä maulla ja vankkumattomalla genretajulla tehty kauhukomedia.



150. Cursed

Parit hyvät näyttelijät pelastavat paljon tässä Cravenin tusinatuotteessa. Nukahdin lopussa.



151. If I want to whistle I Whistle

Romanialainen nuorisvankilakuvaus on about sellainen kuin kuvittelee romanialaisen nuorisovankilaelokuvan olevankin. Jätkät heiluu verkkareissa ja elämä on ankeata. Todenmakuisempi kuin istuminen paskat huousussa 3T:ssä. Parasta elokuvassa on harvinaisen epäsympaattinen päähenkilö.



152. My Little Princess

Ionescon omaan lapsuuteensa perustuva debyyttiohjaus oli aika häkellyttävä. Tyyliltään aika perinteinen biopic (paitsi että ajallinen kaari oli aika lyhyt), mitä nyt jopa barokkimaisesti rönsyilevää lavastusta. Tarina on kuitenkin aikamoinen. Tärkeintä on loistavat näyttelijät, Hubbert ja nuori Vartolomei erityisesti. Sivuosista löytyy niin Denis Lavantia kuin Jethro "Nickin poika" Caveakin. Matskuun nähden jotain särmikkyyttä olisi kuitenkin vielä kaivannut.

Niels Mueller :

The Assassination Of Richard Nixon (2004) ***½

Valehtelemiseen perustuvaan Amerikkalaiseen unelmaan / kulttuuriin kyllästynyt myyntimies turhautuu elämäänsä ja yrittää irrottautua palkkatyöstänsä ja hankkiä elantonsa olemalla osana omaa yritystä. Tosin sille rahoituksen hankkiminen ei ole helppoa ja lisäksi vielä parisuhdehuolet painavat päälle. Turhautuneena mies alkaakin suunnitella iskua systeemiä vastaan. Sean Penn tekee omistautuneen roolisuorituksen ja elokuva on keskitasoa parempi draamaelokuva. Tarina polkee joissain väleissä hiukaksi paikoillaan mutta muuten varsin hyvä elokuva.



John Frankenheimer : The Holcroft Covenant (1985) **½

Pettymykseksi muodostunut Robert Ludlumin romaaniin pohjautuva jännäri, jossa natseilta on jäänyt valtava summa rahaa joka on nyt päätynyt heidän jälkeläisten käyttöön. Tai päätymässä kunhan erinäiset järjestelyt saadaan kuntoon. Osa haluaisi tehdä rahoilla hyvää, osa pahaa. Michael Caine pääosassa ja Frankenheimer ohjaajana kuulosti ennakkoon lupaavalta mutta itse elokuva on puinen ja muistuttaa enemmän tv-tuotantoa kuin oikeaa elokuvaa. Kukaan näyttelijöistäkään ei onnistu tällä kertaa vakuuttamaan ja itse tarinakin tuntuu liian monimutkaiselta ja epärealistiselta.

Hiljaista on ollut...

Digiboksi:



34. 22 Bullets.



Todella tyhjänpäiväinen ranskacrime.



35. A-Team.



Tämä oli taasen todella mukava yllätys. Totta mooses lopussa homma vähän hajoaa, mutta muutenhan tämä oli erinomaisesti toteutettu ja välillä kekselijään hauska. Hyvistä näyttelijöistä plussaa ofkoos.

Hot Tub Time Machine

Ihan ok, mutta yllättäen 80-luvulle naureskelu jäi (kiitettävän) vähälle. Parempi kuin Old School. ***



Long Good Friday

Tekstitetty versio olisi ollut jees, mutta kyllä tässä nyt suunnilleen kärryillä pysyi. Hyvä elokuva ja varsin mainio teemabiisi. Muistan kun tämä jostain syystä sai isoa huomiota R-kioskin videolehtisessä. ****



Midnight Meat Train

Jees, mutten ole ihan varma oliko novellissa ainesta kokopitkään. Niitä elokuvia, joissa henkilöiden urpo käytös vituttaa, vaikka se asiaan kuuluukin. CGI-splatter on haitarista. Vinnie Jones on myös parempi yleensä, vaikka omana itsenään oli tässäkin. ***



Half Past Dead

Seagal meets The Rock in Matrix, vai Matrixin The Rockissa? Nyky-Seagalin parhaimmistoa, etenkin alkupuoli on ihan kivaa lainailua. ***



We're Going To Eat You

Luulin, että tämä on kauhuelokuva, mutta kyseessä olikin koreografiakunguileva kannibaalispedeily. Haistakaa kiinalaiset vittu. *



+ painonhallintana Mekaaninen elukka puolella silmällä parissa pätkässä. Mittään en enää muista. Ei ollut ainakaan kovin hyvä.

87- Brescia:

I contrabbandieri di Santa Lucia(The New Godfathers) (VHS), Epätasainen Napoli- krimi Bradleyltä, Parasta Napolin maisemat ja meiningit sekä Gianni Garko ja kerronnan ripeys, heikompaa juonen sekavuus ja tsekatun VHS version heikko dubbaus. Ja onhan Al Bradley aika kädetön peijjooni... **



88- Russell: French Dressing (Leffassa), Ken Russellin esikoispitkä yllätti tuoreudellaan. Brittiläisen lomakaupungin (Gormleigh) menolle irvaileva "uuden aallon" komedia on pitänyt todella hyvin pintansa kaikki nämä vuodet. Kuvallista kikkailua on toki paljon Uuden aallon hengessä, mutta ei koskaan itsetarkoituksellisesti. Suurimmat naurut irrotellaan knallipäisten paikallispoliitikkojen Marisa Mellin esittämän ranskalaisen pin up-mallin perään kuolaamisesta. Messagepuolella käsitellään naisen asemaa katseen kohteena tavalla joka pistää monen vakavamman yritelmän häpeään aiheen tiimoilta. Hieman kulmikkaista näyttelijäsuorituksista huolimatta tälle tipahtaa ****1/2



89- joku: Hatchet (DVD), Sitä uudempaa USAlaista genretietoista kauhua josta oon yritelly pysyä erossa. No, Hatchet oli kuitenkin jopa pieni positiivinen ylläri, genretietoista sujuvaa ennalta arvattavaa roskaa toki, mutta ihan hyvin oli tällä kertaa saatu henkilöhahmot luonnosteltua. Ja plussaa myös siitä, että kerronnan sävy pysyi leikkisänä loppuun saakka. Tai siis, no ei ihan loppuun loppuun... Myös hyvin kuvattu ja tehostettu. ***



90- Lustig: Vigilante (VHS), Todella taaki ja klassikon maineensa ansainnut moraliteetti yhteiskunnan "nykytilasta" ja siihen tarjolla olevista ratkaisuista. Eikä ollu juuri toiveikkuudella pilattu... Hyvä kässäri, napakka ohjaus, hyvät roolisuoritukset ja vetävät musat. ****



91- Damiani: El chuncho, quien sabe? (Bullet for the General) (www.blinkbox.com), Hieno suurten linjojen Meksikon vallankumousspagu. Volontesta olen aina digannu, ja nyt diggaan vielä enemmän, mies nousi kyllä mun listoilla sinne samaan kastiin Milianin ja Neron kanssa. Kinskikin hyvin mukana komppaamassa. Juonipuolella vaan harvat spagut tarjoaa ihan näin monisäkeistä ja mutkikasta panoraamaa vallankumouksen mekaniikkoihin pysyen samalla kaiken aikaa jännittävänä ja viihdyttävänä. Joko tuli mainittua, että Volonte on tässä ihan vitun hyvä... Jotain tyhjentävää tästä kai nyt tarttis sanoa, mutta lien vieläkin tästä niin täpinöissä, että aivot ampuu tyhjää. *****



Taitaa tulla 100 täyteen tänä vuonna...

Yves Boisset:

Folle à tuer (1975) ***



Luihun näköinen Tomas Milian tappajana ja Marléne Jobert "hulluna" omaperäisessä kidnappausdraamassa, johon oli ujutettu myös "Liisa ihmemaassa" ‑viitteitä.



Scott Charles Stewart: Priest (2011) ***



Lapsellista touhua mutta toteutus oli kohtalaisen tyylikäs. Totisuudesta ja lyhyestä kestosta tyylipisteitä myös.



Mikio Naruse: The Sound of the Mountain (1954) ***



Hienovireinen romaanifilmatisointi ja kolmas muttei (inshallah) viimeinen näkemäni Naruse.



Meher Ramesh: Shakti (2011) **



Egyptiläiset mustat maagikot uhkaavat tuhota äitijumalattaren salaisen temppelin, josta koko Intian hyvinvointi riippuu. Jr NTR heiluu maailman pelastajana eeppisessä hölmöilyssä, jota uhkeat lavasteet ja maisemat eivät pelasta kahden tähden elokuvan kurjalta kohtalolta.

VIIKKO 32

Päivitetään nyt leffapäiväkirjan sivuilta tänne edes yksi viikko näin välillä... jatkoa seuraa, kun kerkeää...



Faster, Pussycat... Kill! Kill! (Russ Meyer, 1966)

Jo introsta tietää, että nyt on tulossa melkoinen spektaakkeli suht' varhaisessa eksploitaatiossa. Russ-setä pystyy hoitamaan homman kotiin vakavammallkin otteella, mistä Faster... on erinomainen esimerkki ja todiste. Yksin Tura Satana on jo kaikkine ylinäyttelyineen sellaista herkkua, ettei kannata jättää mimmiä näkemättä. Haji ja Lori Williams täydentävät kolmikkoa mainiosti – ja äijien tehtävä on sitten olla vietävänä, rusikoitavana ja naureskeltavana. Suorastaan hävettävää, millainen nyhverö nousee lopulta sankariksi... kai niiden oli pakko vetää sankari-kortti tiskiin, ottaeen huomioon 60-luvun vallitsevan valtavirran moraalin. Todella nautinnollinen pätkä, näin ties kuinka monetta kertaa katsottunakin.



Der Golem (Paul Wegener, 1920)

Tämä mykkäkauden klassikko on vanhennut oivasti, säilyttäen visuaalisen loistonsa ja omailmeisyytensä tyylillä. Vanhankaupungin näkymät, lavasteet ja mieleenpainuvat magiakohtaukset tarjoavat kovat puitteet klassiselle kansantarulle. Kohtaus jossa Ashtarothilta manataan ulos elämää antava sana oli niin komia, että se piti katsoa ihan kahdesti. Tykkäsin törkiästi, hienoa cinefantastiqueta. Kannatti odottaa kaikki nämä vuodet.



Repulsion (Roman Polanski, 1965)

Ensimmäistä kertaa vihdoinkin valkokankaalta, digiprojisointi Niagarassa. Mestariteos mikä mestariteos: joka katsomiskerralla Repulsion ottaa hieman lisää syvyyttä, kiinnityttää huomion useisiin yksityiskohtiin, tarjoaa visuaalisesti huimia juttuja, muistuttaa miten tämä oli Deneuvelta nappisuoritus kuiluun syöksyvänä naisena, pistää tiskiin todella tiheää tunnelmaa, ja rojauttaa kaupan päälle houkuttelevan määrän tilaa psykologisille tulkinnoille. Mitäpä tähän lisättävää. Parin vuoden sisään varmaan DVD:ltä uusiksi.



Seance on a Wet Afternoon (Bryan Forbes, 1964)

Kovilla panoksilla ampuva psykologinen trilleri on kestänyt ajan hammasta varsin komeasti. Upea pääosakaksikko Kim Stanley ja Richard Attenborough tekevät muistettavat roolisuoritukset seinäkellon tavoin sekaisin olevana huijarimeediona ja tämän puolitalutettavana aviomiehenä, joista jälkimmäinen yrittää olla hullulle vaimolleen toivottoman mieliksi toteuttaakseen tämän pakkomielteen. Alusta loppuun tiiviinä pysyvässä elokuvassa on aitoa vanhan ajan charmia ja hienoa tunnelmointia vaikka muille jakaa.

TV

90. Babel ****½ Kevyttä viihde-elokuvaa... no ei. En tiedä vaikuttiko elokuvan aikana nautitut 2 (tai 3) viskiä, mutta jotenkin onnistui koskettamaan vahvasti. Amores Perros ei aivan vakuuttanut aikoinaan, jäin siinä jotenkin ulkopuoliseksi, tässä oikeastaan kaikkien päähenkiöiden tuska tuntui. Hieno elokuva joka jäi ikävästi mieleen kummittelemaan.



DVD

91. New York Ripper **½ Eka katselu. Jos väkivallan kuorii pois, jää jäljelle aika tusinatarina, tosin astetta erikoisemmalla murhaajalla. Mulle valitettavasti tulee tämän äänestä mieleen ankan sijasta South Parkin Mr. Hankey (joulukakka), mikä ei hirveästi tunnelmaa nosta. Mutta onhan murhat sitten jo useammankin asteen ilkeämpiä kuin mihin on gialloissa tottunut – ei oikeastaan nuo ”naisvihamielinen”- kommentit sinänsä yllätä. Viimeistään partahöylän terällä tehty murha sai jo irvistämään. Sleazy kyllä kuvaa tätä elokuvaa paremmin kuin hyvin.



BD

92. The Mist ***½ Harmillisen vieraannuttavan näköisiä CGI-lonkeroita, muuten toimiva ja muistini mukaan hyvinkin novellille uskollinen King-filmatisointi. Mulla oli/on hieman vaikeuksia sulattaa muutettua loppua, ei sitä onneksi kuitenkaan kovin siirappiseksi ole tehty... vähän on kuitenkin ristiriitainen fiilis, novellin täysin auki jäävä loppu jätti paljon mielikuvituksen varaan. No, ehkä sellainen ei vaan toimi elokuvassa. Joka tapauksessa, ehdottomasti niitä parhaan kolmanneksen King-filmatisointeja.

Haastan ihmiset katsomaan Babelin ilman viinaa.

Young Hova ( 1.9.2011 22:19)

Haastan ihmiset katsomaan Babelin ilman viinaa.

Heh heh... täytyy varmaan joskus kokeilla. Mahtaisiko olla parempi vai huonompi?

Young Hova ( 1.9.2011 22:19)

Haastan ihmiset katsomaan Babelin ilman viinaa.

On tullut katsottua Babel ilman viinaa, sen jälkeen tosin join viinaa...

153.

V for Vendetta

En ole lukenut sarjista ja elokuvakin tuli nähtyä vasta nyt. Ihan ok, mutta maskijuttu toimii varmaan paperille piirrettynä paljon paremmin kuin elokuvassa. Nyt maskiheppu joutuu kompensoimaan naaman ilmeettömyyttään teatraalisin elein, jotka näyttävät usein vähän hölmöiltä. Enemmän olisivat elokuvantekijät voineet saada ilmekkyyttä maskiin eri kuvakulmia, valaistusta jne. käyttämällä. Ihan tyylikäs viihde-elokuva anyways.



154. Down Terrace

Loistavan Kill Listin jälkeen oli pakko hankkia katsottavaksi ohjaajan edellinen, Down Terrace. Ja kyllähän tämäkin on lähes yhtä hieno elokuva. Itseasiassa, päivästä riippuen, vaikea päättää kumpi oikeastaan on parempi – niin omalaatuisia ja hienoja teoksia molemmat ovat. Eli jos Kill List on tämän vuoden parhaimpia genreleffoja, niin Down Terrace oli näköjään vuoden 2009 parhaita genreleffoja. Kyseessä on erittäin omaperäinen gangsterielokuva, jota voisi ehkä määritellä sanoin "Mike Leigh + psykopaatteja ja pyssyjä." Elokuva lähtee käyntiin väkevästi näyteltynä cinema veriténä, mutta kuten Kill List, myös Down terrace avautuu verkkaisesti kerros kerrokselta, kunnes lopulta kädessä on niin kitkerä (mutta mätä) sipuli että herran jestas. Down Terrace on snadisti humoristisempi tyyliltään, mutta voi pojat minkälaista huumoria: Niin kuivaa että Pasi Kuivalainen Saharassa jää kakkoseksi ja niin äärimmäisen mustaa että Brightonin kaikki ovet voisi maalata mustaksi tällä elokuvalla. Suosittelen kylmästi.



155. April Fools Day

Ihan mukava yllätyskäänteillä varustettu kasarikauhistelu. Tuli mieleen Harper's Island, paitsi että olihan tämä toki "hieman" parempi. Oikeastaan tykkäsin tästä hiton paljon enemmän kuin yleensä tämän kaltaisista 80-luvun kauhuleffoista, joiden ohi kehitys on jo ajat sitten mennyt ohi.



156. Mindhunters

Harlin-sivistysaukkojen paikkailua. Varsin mainio juonijekkuilu. "Kymmenen pientä neekeripoikaa" ‑alagenre on ihan lemmikkejäni ja hieman expressiivisemmällä ohjauksella ja paremmilla näytteljiöillä Mindhunters voisi olla helposti neljän tähden trilleri. Nyt ei.

167.

Lektionen in Finsternis [Lessons of Darkness] (1992) ****

Vähän samaa tyyliä kuin The Wild Blue Yonderissa, mutta parempana ja vähemmillä löpinöillä ja enemmällä musiikilla. Kerrassaan hieno.



168. Tulevaisuus ei ole entisensä [The Future Is Not What It Used to Be] (2002) ***

Mielenkiintoinen dokumentti Erkki Kurenniemestä, eikai siinä muuta.



169. La jetée [Kiitorata] (1962) ****

Hieno. Kokopitkä leffa tällä still-kuva ‑tekniikalla voisi olla kyllä vähän puuduttava.



170. Rumble (2002) ****

Hieno leffa pitsan (ei ollu kyllä dillinger) ja kaljan kanssa.



171. The Punisher (1989) ***

Toinen katsomiskerta. Lundgren sopii rooliin harvinaisen hyvin. Ei juuri valittamista, mutta ei tämä mikään klassikkokaan oikein ole.

Eilisen Fren Olen Ray ‑elokuvaillan saldoa:

Ray: Armed Response – Ray:lle tarjottu miljoonabudjetti ja tähtinäyttelijöitä, feilaa silti. Liikaa höpötystä ja toimintaa liian vähän(sekin käpästä). Bonusta 'Nam ‑fläsäreistä! Jotenkin tuntuu että pienemmällä budjetillä Olen Ray jaksaa yrittää enemmän. **



Ray: Alienator • Ihan kelpo kalkkunaa. Jan-Michael Vincent ilmaisee naamallaan vähemmän tunteita mitä Steven Seagal(eli ei sitä yhtäkään). Meno sopivan köppöä alusta asti, että jaksoi viihdyttää kännäilyn lomassa. ***



Ray: Cyclone – Jotain odotuksia oli kun Jeffrey Combs on elokuvassa, mutta eipä tämä mikään erikoinen ollut. Superprätkä oli kyllä naurettava tuunattu "kevari", ja muutenkin koko elokuvan juoni aivan kaheli. Kisakunto alkoi jo vähän loppua tämän kohdalla ja puolivälissä mietti että vieläkö tätä on puolet jäljellä. Loppuun asti kuitenkin katsottiin ja nyt on tämäkin "aukko" paikattuna. **½



Bonus for your anus: Waters: This Filthy World – Itselle jo varmaan viides kerta kun tämän katsoin, mutta päätin sivistää kavereita. Watersin tarinoita kuunnellessa ei tule tylsää ja koko "keikka" on todella viihdyttävää katseltavaa. Hauskaa ja toimivaa settiä! ****