Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

Hyams:

Beyond a Reasonable Doubt **1/2

Todella epäuskottava ja laskelmoitu jännäri. Lopun twisti korjasi mitä korjattavissa oli.



Hedges: Dan in Real Life ****

Voiko markkinointi mennä enempään pieleen? Kansitaide ja siteeraus "Vuoden hauskin elokuva" antaa täysin väärän kuvan elokuvasta. Ei todellakaan mikään Steve Carell vääntää naamaa ja kompastelee slapstick. Kerrassaan hieno pohdinta ja elämän makuinen elokuva suruineen, iloineen ja kaikkea siltä väliltä.



Leterrier: Transporter 2 ***

Hyvää kerta shittiä mutta tuskin tarvii toiste katsoa. Hyvää mainosta Audille ja hyvää arvausleikkiä mistä Bondista kohtaukset oli lainattu.

Dremez ( 8.3.2011 12:10)

Humphrey Bogart ( 8.3.2011 11:22)

Shockylle turpaan...

No ei tämäkään lausunto 15-vuotiasta vanhemman suusta tulleelta kuulosta.

Eikä se, että otat ilmeisen tosissaan noi kommentit anna kovin terävää kuvaa sustakaan...

Humphrey Bogart ( 8.3.2011 13:01)

Dremez ( 8.3.2011 12:10)

Humphrey Bogart ( 8.3.2011 11:22)

Shockylle turpaan...

No ei tämäkään lausunto 15-vuotiasta vanhemman suusta tulleelta kuulosta.

Eikä se, että otat ilmeisen tosissaan noi kommentit anna kovin terävää kuvaa sustakaan...

Lähinnä viittasin sarkasmin tasoon tuolla ikäkommentilla.

Dremez ( 8.3.2011 13:16)

Humphrey Bogart ( 8.3.2011 13:01)

Dremez ( 8.3.2011 12:10)

Humphrey Bogart ( 8.3.2011 11:22)

Shockylle turpaan...

No ei tämäkään lausunto 15-vuotiasta vanhemman suusta tulleelta kuulosta.

Eikä se, että otat ilmeisen tosissaan noi kommentit anna kovin terävää kuvaa sustakaan...

Lähinnä viittasin sarkasmin tasoon tuolla ikäkommentilla.

Olisin toki voinut kehitellä monivivahteisemman kommentin mutta ajattelin ettei Shocky usko muuta kuin suoraa puhetta.

Dremez ( 8.3.2011 13:16)

Humphrey Bogart ( 8.3.2011 13:01)

Dremez ( 8.3.2011 12:10)

Humphrey Bogart ( 8.3.2011 11:22)

Shockylle turpaan...

No ei tämäkään lausunto 15-vuotiasta vanhemman suusta tulleelta kuulosta.

Eikä se, että otat ilmeisen tosissaan noi kommentit anna kovin terävää kuvaa sustakaan...

Lähinnä viittasin sarkasmin tasoon tuolla ikäkommentilla.

Muistutukseksi; tämä on Mitä elitisti-foorumin väki katsoo? ‑osio.

Sly ( 8.3.2011 13:21)

Dremez ( 8.3.2011 13:16)

Humphrey Bogart ( 8.3.2011 13:01)

Dremez ( 8.3.2011 12:10)

Humphrey Bogart ( 8.3.2011 11:22)

Shockylle turpaan...

No ei tämäkään lausunto 15-vuotiasta vanhemman suusta tulleelta kuulosta.

Eikä se, että otat ilmeisen tosissaan noi kommentit anna kovin terävää kuvaa sustakaan...

Lähinnä viittasin sarkasmin tasoon tuolla ikäkommentilla.

Muistutukseksi; tämä on Mitä elitisti-foorumin väki katsoo? ‑osio.

Siitäs sait, Dremez!

Yotsuya ( 7.3.2011 22:54)

Shocky ( 7.3.2011 14:27)

30. Ples v dezju / Dancing in the Rain **

Slovenialainen klassikko on liian vanhentunut (1961) ollakseen lainkaan kiinnostava. En jaksanut edes seurata. Kuvaus oli kieltämättä vaikuttavaa, etenkin siirtymät unien, muistelmien ja kuvailujen yms. välillä – jos joku muistelee ja kertoo että "silloin satoi", ympärillä alkaa sataa jne.

Aika paksua lytätä tai varsinkaan tähdittää leffaa johon saavuit kesken ja jonka aikana näpräsit kännykkää suurimman osan aikaa. Vilkuilen itse parhaillani WWII nukkeleffaa Jackboots on Whitehall mutta ei kyllä ole kanttia tähdittää sitä koska olen surkean alun takia olen keskittynyt kaikkeen muuhun kuin itse elokuvaan.

Itse asiassa alun perin jätin sen pois tästä listauksesta em. syistä, mutta sitten mietin että näin kyllä aivan tarpeeksi sanoakseni tuon verran, ja uskoisin pisteidenkin olevan oikein. Kerronta ei lainkaan napannut mukaansa, eikä tunnelmakaan. Aivan sama juttu kuin Viime vuonna Marienbadissa – hädin tuskin pysyi hereillä. Klassikkoasemia pitäisi tarkistaa aina parin kymmenen vuoden välein. Esim. Citizen Kane toimii edelleen, mutta A Touch of Evil on nykystandardeilla mitattuna lähinnä nolo. Tietty mistä tahansa elokuvasta voi löytää viiden tähden edestä ansioita jos asennoituu oikein...



Mutta ei elokuva onneksi hukkaan mennyt; sain sen aikana siivottua SIM-kortille tilaa ja siirrettyä toisesta luurista oleellisimmat uudet numerot sinne. Tietty jos nyt tulee Humpalta turpaan niin se hieman harmittaa.

pseudonyymi ( 8.3.2011 08:49)

Entä tykkäsittekö siitä Maškaradan pikkukundista?

Siihen liittynyt keskustelu alkoi käymään niin häiriintyneeksi että ehkä on paras olla aiheesta ihan hiljaa. Tai no se kiinnostaa, että kasvoiko siitä isona Mr. Spock.

Shocky ( 8.3.2011 13:44)

Yotsuya ( 7.3.2011 22:54)

Shocky ( 7.3.2011 14:27)

30. Ples v dezju / Dancing in the Rain **

Slovenialainen klassikko on liian vanhentunut (1961) ollakseen lainkaan kiinnostava. En jaksanut edes seurata. Kuvaus oli kieltämättä vaikuttavaa, etenkin siirtymät unien, muistelmien ja kuvailujen yms. välillä – jos joku muistelee ja kertoo että "silloin satoi", ympärillä alkaa sataa jne.

Aika paksua lytätä tai varsinkaan tähdittää leffaa johon saavuit kesken ja jonka aikana näpräsit kännykkää suurimman osan aikaa. Vilkuilen itse parhaillani WWII nukkeleffaa Jackboots on Whitehall mutta ei kyllä ole kanttia tähdittää sitä koska olen surkean alun takia olen keskittynyt kaikkeen muuhun kuin itse elokuvaan.

Itse asiassa alun perin jätin sen pois tästä listauksesta em. syistä, mutta sitten mietin että näin kyllä aivan tarpeeksi sanoakseni tuon verran, ja uskoisin pisteidenkin olevan oikein. Kerronta ei lainkaan napannut mukaansa, eikä tunnelmakaan.

Kerronnan mukaan tempautumiseen auttaa se että katsoo elokuvat alusta asti. Tollaiseen lyttäykseen olisi hyvä laittaa joku "aloitin katsomaan elokuvaa 20 minuutin kohdalla ja siitä kymmenen minuutin päästä aloin siivoamaan SIM-korttia" ‑disclaimeri.

Yotsuya ( 8.3.2011 15:56)

Shocky ( 8.3.2011 13:44)

Yotsuya ( 7.3.2011 22:54)

Shocky ( 7.3.2011 14:27)

30. Ples v dezju / Dancing in the Rain **

Slovenialainen klassikko on liian vanhentunut (1961) ollakseen lainkaan kiinnostava. En jaksanut edes seurata. Kuvaus oli kieltämättä vaikuttavaa, etenkin siirtymät unien, muistelmien ja kuvailujen yms. välillä – jos joku muistelee ja kertoo että "silloin satoi", ympärillä alkaa sataa jne.

Aika paksua lytätä tai varsinkaan tähdittää leffaa johon saavuit kesken ja jonka aikana näpräsit kännykkää suurimman osan aikaa. Vilkuilen itse parhaillani WWII nukkeleffaa Jackboots on Whitehall mutta ei kyllä ole kanttia tähdittää sitä koska olen surkean alun takia olen keskittynyt kaikkeen muuhun kuin itse elokuvaan.

Itse asiassa alun perin jätin sen pois tästä listauksesta em. syistä, mutta sitten mietin että näin kyllä aivan tarpeeksi sanoakseni tuon verran, ja uskoisin pisteidenkin olevan oikein. Kerronta ei lainkaan napannut mukaansa, eikä tunnelmakaan.

Kerronnan mukaan tempautumiseen auttaa se että katsoo elokuvat alusta asti. Tollaiseen lyttäykseen olisi hyvä laittaa joku "aloitin katsomaan elokuvaa 20 minuutin kohdalla ja siitä kymmenen minuutin päästä aloin siivoamaan SIM-korttia" ‑disclaimeri.

No lisään disclaimerin tähän: "Aloitin katsomaan elokuvaa 5 minuutin kohdalla (perustuen JaJan arvioon) ja siitä vartin päästä aloin siivoamaan SIM-korttia. Kuuntelin ja vilkuilin välillä elokuvaa enkä huomannut mitään itseäni kiinnostavaa." Eli: Yritin kyllä alussa, mutta näin aika pian ettei mukana ollut mitään itseäni kiinnostavia elementtejä, lukuunottamatta noita hienoja siirtymiä (tyyppi alkaa muistelemaan lapsuuttaan ja johonki puuhun kiipeämistä: heidän takaansa juoksee poika, kamera kääntyy, huoneessa on puu jne.) Lisäksi asiaan vaikutti se, että katsojat monesti kyselivät "tajuaako kukaan tästä mitään" ‑tyyppisiä kysymyksiä... Mutta joo, vaihdan tuon tähdityksen kysymysmerkiksi "Slovenian parhaan elokuvan" kunniaksi.

Tiukka Francis Ford Coppola ‑putki takana.

The Terror (1963)

Boris Karloff, Jack Nicholson, parin kympin budjetti ja Roger Corman kiinni langoissa. Tuotanto on tuttua Corman-laatua, mutta oli tällä hetkensäkin.



Dementia 13 (1963)

No niin. Tässä vaiheessa Coppolan lieka oli jo hiukan pidempi, eikä Corman päässyt pilaamaan kaikkea, vaikka kovin kuulemma yrittikin. Pikavauhdilla kuvattu jännitys/kauhu/mysteeri ‑paketti piti mukavasti otteessaan, vaikka ajan hammas olikin jo jäytänyt. William Campbell on äijä.



You're a Big Boy Now (1966)

Coppolan varhainen yritys romanttisen komedian parissa. Peter Kastner on rikkaan perheen nössö vesa, joka ei pääse hanhiemomaisen äitinsä otteesta. Rip Torn kevyesti seksihulluna isäukkona on riemastuttava, mutta paljon muuta tässä ei sitten olekaan.



The Rain People (1969)

Pakan positiivisin yllätys. Coppolan tyyli on ehtinyt hioutua kohdilleen ja etenkin alkupuolen unenomainen kerronta on upeaa. Päähenkiön aivoitukset eivät oikein aukea, mutta James Caan, Shirley Knight ja Robert Duvall pistävät parastaan.



The Conversation (1974)

Gene Hackman on takuuvarma Oscar-hakuisessa trillerissä. Kyllähän tämä komeaa katsottavaa oli, mutta jätti vähän kylmäksi. Upeita vakoiluvehkeitä, kuin suoraan alkupään Bondeista.



The Godfather: Part II (1974)

Taisin nähdä Kummisedän paremman osan viimeksi joskus VHS-aikoina. Kolme tuntia ja kaksikymmentä minuuttia on pitkä aika, mutta ei tämän leffan parissa. Unohdetaan ikivääntö siitä kumman elokuva tämä on, sillä De Niro ja Pacino tekevät kummatkin tästä suuren elokuvan.

29. Mario Bava:

I tre volti della paura – Black Sabbath (1963) 8/10

En ole mikään älytön lyhäreiden ystävä, mutta tämä meni mainiosti. Mario Bavan kolme toisiinsa liittymätöntä suunnilleen puolen tunnin kauhupätkää. Ensimmäisessä tarinassa kaunis Rosy hengailee kotonaan, kun puhelin soi, mutta hänen nostaessaan luurin kukaan ei sano mitään: "Pronto? Pronto?..... PRONTO??". Puhelin soi yhä uudelleen ja uudelleen, ja yhä uudelleen ja uudelleen Rosy huutaa puhelimeen ahdistuneena "PRONTO PRONTO". Lehdestä hän saa selville että hänen pelottava exänsä on karannut vankilasta, ja hän vakuuttuu että mies on puheluiden takana. Nimellä "the telephone" kulkeva tarina pahasti vanhentunut ja hieman rasittava, jossa jännitys vaihtuu nopeasti junnaamiseen. Esteettisesti ja kameratyöskentelyn puolesta ollaan toki Bavamaisen kauniilla linjalla, mutta muuten aika laimea. Pientä mielenkiintoa syntyy toki tarinan homoseksuaalisesta juonteesta.



Toinen lyhäri on "the wurdalak", 1800-luvun Venäjälle sijoittuva vampyyritarina. Aatelinen nuorimies sattuu matkallaan hakemaan yösijaa maalaistalosta, jossa asuvan perheen kautta hänelle selviää että aluetta riivaa pahoja voimia levittävä verta imevä wurdalak. Tarinan vampyyrityyppi on kansanomaisempi ja sitä kautta eksoottisemmalta tuntuva kuin mihin yleisesti ottaen on totuttu elokuvavampyrien suhteen. Wurdalak on perinteinen ja erittäin tyylitietoinen kauhutarina, ja riittävän pitkä jotta tarina ehtii rakentua. Mieleen tulee useaan otteeseen Polanskin Dance of the Vampires. Tunnelmaltaan ja kokonaisuudeltaan paras episodi kolmesta.



Kolmas, "the drop of water", on kuumottavin ja pelottavin. Lähes kaikki kohtaukset ovat upeita ja erityisesti viimeiset hetket piinaavia. Ongelma on silmissäni siinä, että viimeiselle osiolle jäi suhteellisen vähän aikaa, vain noin 20min, joka vaikuttaa auttamatta liian lyhyeltä ajalta... vaikka audiovisuaalinen anti on huimaa, jää homma muuten valitettavan puolitiehen, muutamallakin lisäkohtauksella olisi saatu hieman enemmän lihaa luiden päälle.





30. Jean-Jacques Annaud: La guerre du feu – Quest for Fire (1981) 7/10

80.000 vuotta eaa. neandertalilaisheimon tarkoin varjelema tuli sammuu alkeellisten homo erectuksien hyökätessä heidän leiriinsä. Kolme yksilöä saa koko heimon kohtalon kantaakseen kun heidät lähetetään metsästämään uutta kipinää nuotiota varten, muiden jäädessä odottelemaan saarekkeelle suon keskelle. Tuli on lähes pyhä asia neandertalilaisheimolle, sillä se vaikuttaa olevan ainoa asia joka erottaa heidät muusta luonnosta, petoeläimistä. Kolmikko vaeltaa halki esihistoriallisen maiseman etsien tulipaloa tai muuta tulen lähdettä, ja vaivanaan heillä on sapelihammasleijonia (joita pitää paeta puuhun), mammutteja (joille pitää syöttää heinää), karhuja (joiden kanssa on painittava), ja tietenkin elokuvan muut kaksi ihmislajia, homo erectus ja homo sapiens.



Pääosassa oleva laji, neandertalilaiset, ovat elokuvassa luolamiehiä, alkeellisia ihmisiä joilla on jo paljon inhimillisiä piirteitä mutta ei kykyä tuottaa puhetta tai muita kehittyneempiä kulttuurisia artefakteja. Myöhemmin kuviin (lähinnä ihmistyttö Ikan muodossa) astuvat homo sapiensit puolestaan ovat jo alkaneet luomaan taidetta, rakentamaan itselleen asumuksia ja puhuvat täyttä häkää. Lähtökohta on erittäin mielenkiintoinen, ja Quest fo Fire on varmasti ultimaattinen luolamieselokuva, sen verran huolellisesti ja johdonmukaisesti tapahtumat on lavastettu ja valmisteltu. 1h40min tuntuu kuitenkin aivan liian pitältä ajalta seurata luolamiesten murahtelua ja alkeellista inhimillisyyden osoittamista, se on tylsää ja loppujen lopuksi aika latteaa; ja vastaavasti varsinaisena autenttisuuteen pyrkivänä kuvauksena ajastaan leffaa ei myöskään voi katsoa, sen verran vanhentuneeseen (tai muuten summittaiseen) tietoon se perustuu. Kuitenkin pääasiallisesti sisältö vaikuttaa asialliselta ja pätevältä, pienestä epätarkkuudesta huolimatta "näin homma on varmastikin mennyt".



Ohjaaja on Annaud, vaikka vahvan turkkalainen metodi olisi varmasti ollut tässä kaikkein omimmillaan. Näyttelijöille on varmasti ollut melkoinen haaste välittää hahmojensa alkukantaisuus ja vaistojen varassa oleva eläimellisyys katsojalle. Maskeeraukset ovat hienoja, tosin Ron Pearlmanin on tarvinnut ainoastaan kasvattaa pieni sänki. Paikoin ihmisten näkeminen näin raadollisen avaraluontomaisessa kontekstissa on aika kuumottavaa katsottavaa, huolimatta ajoittaisesta tylsyydestä ja väärällä tavalla herkän poikkihuilumusiikin luomasta hieman epäsopivasta tunnelmasta.

Digiboksi:

38. Reindeer Spotting **** Hieno ja tärkeä dokumentti.



Sitten piti leffaähkyä välttääkseeni vaihtaa välillä tv-sarjoihin:



DVD:

Lapinlahden linnut: Seitsemän Kuolemansyntiä. **** Parempi kuin muistin, yllättävän hyvin kestänyt aikaa.



Coupling ****+ Luultavasti parasta sitcomia ikinä. Sääli että neljäs kausi on kovin heikko verrattuna kolmeen ekaan.



Näistä kaikista ehkä lisää soveltuvimmissa ketjuissa.

Alive ( 11.3.2011 11:08)

Coupling ****+ Luultavasti parasta sitcomia ikinä. Sääli että neljäs kausi on kovin heikko verrattuna kolmeen ekaan.

Jeffin poistuminen sarjasta tipautti sarjan tason sinne "Ihan OK" ‑tasolle. Kolme ekaa kautta silkkaa neroutta.

Artemisa Absinthium ( 11.3.2011 11:12)

Alive ( 11.3.2011 11:08)

Coupling ****+ Luultavasti parasta sitcomia ikinä. Sääli että neljäs kausi on kovin heikko verrattuna kolmeen ekaan.

Jeffin poistuminen sarjasta tipautti sarjan tason sinne "Ihan OK" ‑tasolle. Kolme ekaa kautta silkkaa neroutta.

Joo, jotenkin sarjan kemiat meni sekaisin ja vanhatkin näyttelijät ovat ihan hukassa. Ja tämä Oliver- hahmo on ihan väärällä tavalla vaivaannuttava, tietysti nerokkaan Jeff-hahmon korvaaminen on mahdotonta. Kyllä neljäskin kausi silti muutamat ihan hyvät naurut tuottaa, mutta varsinkin näin lähes putkeen katsottuna pettymys kolmen kenties täydellisen kauden jälkeen on melkoinen.