Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

Hirschbiegel:

The Invasion **

Aivan tarpeeton tekele, kun ei pääse yli edes Ferraran version seiskakasista puhumattakaan.



Cholodenko: Laurel Canyon ****

Pidin tosi paljon, eikä Beckinsale & Bale pahenna asiaa.



Hess: Napoleon Dynamite ***1/2

Aivan jälkeenjäänyt elokuva, josta ammentui monta hauskaa koulumuistoa pinnalle.

Howard Hawks:

Rio Bravo *****

Paras länkkäri ikinä. Sympaattiset ja toimivat hahmot, hienot näyttelijäsuoritukset (erityisesti Dean Martin) sekä sopiva sekoitus toimintaa ja seesteisempää sanailua muodostavat kokonaisuuden, joka toimii aina vaan.



Jean Renoir: Boudu **½

Tokaisin vaimolle ennen tätä leffaa, etten ole toistaiseksi nähnyt Renoirilta yhtää huonoa elokuvaa. Ei Boudu nyt ihan huono ole, mutta ei kyllä juuri lainkaan omaan makuuni. Kertomus rantojen miehestä, joka tulee sekoittamaan kirjakauppiasperheen arjen, on lähtökohdiltaan mielenkiintoinen, mutta toteutus jättää toivomisen varaa. Ja erityisesti Michel Simonin esittämän hampparin hahmon taholta: se on aivan liian överiksi vedetty, että sitä jaksaisi pitää edes huvittavana.



Peter Weir: The Way Back **½

Tylsähän tämä oli, viisitoista minuuttia vankileiriä ja kaksi tuntia kävelyä.



James Cruze: Old Ironsides **½

Tylsä meriseikkailu.



Tom Hooper: The King's Speech ****

Pidin ja viihdyin. Hienojen näyttelijöiden elokuva, eikä tarinakaan ollut liian siirappinen.



Karlheinz Martin: Von morgens bis mitternachts ***½

Erikoinen elokuva, jonka pääteemana on raha. Muuan kirjanpitäjä kavaltaa työnantajaltaan suuren summan rahaa ja lähtee rilluttelemaan, mutta ei kuitenkaan löydä onneaan rahamiesten piireistä. Mielenkiintoisesti toteutettu, vaatii pian uusintakatselun.



Joel & Ethan Coen: True Grit ***

En ole nähnyt (vielä) Waynen versiota, enkä lukenut kirjaa, mutta ainakin tämä versio jätti kieltämättä pettyneen fiiliksen. The Way Backin tapaan tässäkin kuljeskeltiin rauhallisesti eteenpäin ilman mitään sen kummempaa kiirettä. Texas Ranger ja Rooster Cogburn pullistelivat toisilleen minkä ehtivät, eivätkä nämä sanailut saaneet ainakaan itseäni innostumaan (muutenkaan Coenien huumori ei ole minun juttuni). Tarkkuusammunnan kohdalla kyllä toivoin, että menkää nyt jo eteenpäin.

Loppurymistely oli ihan mukavaa katsottavaa, eikä tuo paljon parjattu epilogi häirinnyt lainkaan – itse asiassa se sopi mielestäni elokuvaan mukavasti. Ulkonäöllisesti tämä oli varsin komea teos ja Bridges sekä Steinfeld tekivät hienot roolisuoritukset. Damon oli ihan jees. Ei tämä kuitenkaan mikään Unforgiven ole.

Tunneissa mitattuna pitkä viikko:

44. Green Street 2

Mainettaan paljon parempi yhdistelmä vankila- ja huligaanielokuvaa. Kolme GSE:n jäsentä joutuu kiven sisään ekan leffan jälkimainingeissa – ja löytävät itsensä keskeltä Millwall-huligaanien johtamaa osastoa. Alkaa tappeluiden kierre ja vastassa ovat niin Millwallin veriviholliset, kuin myös maailman vittumaisin naisvanginvartija.



Viimeiset 20 minuuttia futismatseineen on hieman väkinnäistä pyrkimystä rakentaa elokuvalle jonkinlainen jännitysfinaali, mutta muuta suurempaa vikaa elokuvassa ei ole.



45. Have you seen Andy?

Kokonaisuutena epätasainen, mutta paikoin äärimmäisen kylmäävä dokumentti 70-luvulla kadonneen pikkupojan etsinnöistä. 9-vuotias Andy Puglisi katosi vuonna ‑76, eikä häntä koskaan löydetty. Parikymmentä vuotta myöhemmin ohjaaja Melanie Perkins palaa tutkimaan lapsuuden toverinsa kohtaloa. Tutkimuksen taustoista paljastuu monenlaisia mogia. Lähinnä leväperäisyyttä ja kaikin puolin onnetonta toimintaa poliisivoimien osalta: Apuun kutsuttiin esim. selvännäkijöitä, mutta lähialueen tunnettuja pedari-rikollisia ei tuotu kuulusteluihin. Ihmeellistä on poliisityö.



Pedari-Chapmanin nauhoittamat kasetit ovat irvokkaampaa ja karseinta tavaraa mitä olen vähään aikaan nähnyt – ts. kuullut – elokuvassa. Todella epämiellyttävä ja ahdistunut olo tuli niitä kuunnellessa.



Loppua kohden elokuvan fokus kuitenkin katoaa ja juttu latistuu ohjaajan henkilökohtaiseksi terapiaistunnoksi. Ehkä johtuen siitä että ohjaajalla oli ilmeisesti ollut suuret ja kunnianhimoiset suunnitelmat, tehdä jotain todellisia paljastuksia ja löytöjä. Ehkä jopa selvittää rikos. Ja kun näin ei sitten tapahtunutkaan, tippuu elokuvalta pohja. Poliisityön kritiikki jää loppujen lopuksi (Chapman-connectionia lukuunottamatta.) vähän heiveröiseksi, eikä kyse tod. ole mistään Thin Blue Line 2:sta.



46. Silent Rage

Jos leffa saa pajarilta yhden tähden ja se määritellään väkivaltaroskaksi (tjsp), tulee digiboxille töitä. Ja kyllähän tämä varsin mainio norris-kalkkuna olikin. Chuck heiluu stetsoni päässään pre-Walkerina, on friikahtavan nasta psykopaattitappaja, sitten koomisena sidekickinä se pullea Deltajengi-jäbä, on pikkasen tiedemiehen hulluja kokeita... what there is not to like?



47. Miehet

Vampuladraama, jota vaivaa valistava luentomaisuus. "Vammaisetkin ovat ihmisiä, elämä jatkuu vaikka jalka on poikki!" Brando esikoisroolissaan tekee toki minkä pystyy, mutta pettymys mikä pettymys. Varmaan jonkun veteraaniyhdistuksen rahoittama tms.



48. Reindeer Spotting

Uusintakatselullakin vaikuttava. Elokuva osuu, koska se kertoo meistä kaikista, ei vain Janista, eikä vain narkomaaneista. Kuka tahansa pystyy samaistumaan nuorukaiseen joka riemuitsee bägillisestä heroiinia Espanjassa. Samaltahan se tuntui kun lapsena sai käteensä lauantaikarkkipussin. Ja lapsihan Jani on ja lapseksi jäi.



49. Satantango

Tätä katsoessani tuli mieleen foorumin keskustelu, "elokuva, jonka kohderyhmä juuri sinä olet." Koska tämä oli ihan mun kamaa, ei ehkä venytetyn pituuden ja hitauden ansiosta mutta muuten. Siis kelatkaa: elokuva, jonka alussa pestään inhorealistiseen tyylin pimppiä, ja pari tuntia myöhemmin tapetaan kissa. Mirrit ja kissat siis, kaikki mukana. Kärpäset pörrää. Itäeurooppalaista angstia, viinaa, kuraa, paskaa ja rumia eukkoja. Iljettävyyksiä ja mustaa huumoria absurdistanista.



Onhan se selvä, että yli seitsemän tunnin pituiseen elokuvaan mahtuu kuolleita hetkiä (ja kuolleita ihmisiä), mutta kyllä Tarrin elokuva on silti kokonaisuutena enemmän kuin osiensa summa. Ja paikoin myös osat ovat varsin mallikkaita. Varsinkin elokuvan ensimmäisessä ja toisessa osassa on lukuisia ns. parasta ikinä jaksoja: jampat kävelemässä myrskyssä, kännitanssit, patonki otsalla, raffi "tyttö ja kissa" ‑episodi, spurgun "Ja sitten minä tallustelin. Ja tallustelin." ‑jankutus baarissa, hevoset. Höysteenä sitten viinan juontia ja lisää sateessa kävelemistä, välillä kiinnostavaa, aina ei.



Jos rehellisiä ollaan, niin eihän tässä paljon tarinaa ollut. Satantango ei ole pitkä siksi että tarina vaatisi sen, vaan siksi että melkein jokaisessa kohtauksessa halutaan näyttää kaikki, alusta loppuun. Kun humalainen jankkaa baarissa, se tekee sitä puoli tuntia ja elokuva näyttää sitä puoli tuntia. Hullua ja hullun hauskaa.



Kuvaukseltaan elokuva on aivan huikea. Nerokkaita yksittäisiä ottoja tulee liukuhihnalta ja kerronta on äärimmäisen taitavaa ja ilmavaa. Kameraa käytetään suvereenisti: toisinaan se liikkuu tarinan henkilöiden parissa yhtenä heistä, nuollen näyttelijöiden uurteisia kasvoja ja toisinaan seisoo nurkassa paikallaan, todistaen mätää ja paskaa lahjomattomana kuin valvontakamera. Tarrilla on taito hallussa ja kaikki temput ovat käytössä. Tuli mieleen Kubrick, ei Tarkovski.



Hitaus on tietenkin haaste – välillä elokuva on hypnoottinen, välillä tuloksena on pitkästymistä. Viimeisen kolmanneksen aikana oli silloin tällöin vaikeuksia pitää silmiä auki, johtuiko uupumuksesta vai siitä että viimeinen osa oli mielestäni se heikoin. Muna tai kana, palinka vai papukeitto?

Berg:

The Kingdom ****

Luulin tavalliseksi toimintaelokuvaksi mutta olin väärässä. Hieno yllätys ja hieno elokuva.



Moore: Flight of the Phoenix ****1/2

Olin kaiketi herkällä tatsilla mutta olipahan tunteisiin vetoava elokuva. Kertakaikkisesti upea kokemus.

Oma viikko:

35mm.



3. Death Laid an Egg.



Olihan tämä hieno kokemus nähdä valkokankaalta, vaikka "täyspitkän" version kreiseys ei tästä aivan välittynytkään.



DVD:



37. From Paris With Love.



Oikeastaan ihan ok. Paljonhan tässä oli ärsyttävää paskaakin, mutta toisaalta muutama vähän omaperäisempi juttu veti plussan puolelle.



38. Edge of Darkness.



En ole tv-sarjaa nähnyt, joten ehkä tämä tuntui paremmalta kuin oikeasti olikaan.



39. The Cove.



Hieno dokkari, mutta olisin ehkä keskittänyt propagandan vain yhdelle akselille, jotenkin nämä elohopeajutut sun muut eivät oikein tähän kuuluneet.



40. Hierro.



Hetkittäisestä dorkuudesta ja yliyrittämisestä huolimatta positiivinen ylläri. Kyllähän tätä voisi toka taideperseilystä morkata, mutta en viitsi.

Come And Drink with Me 9/10



The Thundering Sword 5/10

Pei-pei Cheung on ihku hyvisklaanin vesaan rakastuvana Myrkkyklaanin pahistyttärenä. Kökkö ja vähätoimintainen mutta symppis wuxia.



Predators 4/10

Ei yhtään hyvää toimintakohtausta tai edes yhtään hyvää kohtausta jossa predatori kuvassa.



Sword of the Beast 6/10

Hyvin tehtyä samuraipulpia.



Tropa de Elite 7/10



Petturimurhaaja 8/10



Barry Lyndon 10/10



Taxi Driver 9/10



Defilers 6/10

Pinkki bikini hinkki kicksit: "You're such a square that you don't understand! We have kidnapped you, digg it?" Friedmanin tuottama roughie.



Kanal 8/10



Paranoiac 6/10

Hammerin psykoilu. Oliver Reedin ansiosta tän katsoo todella mielellään, ei muuten kovin erityinen.



Smiley Face 8/10



Kansas City Confidential 6/10

Noiria. Asiallinen konnagalleria, mm. Lee Van Cleef.



The Eagle 5/10

Kiehtova aihe kaatuu kässärin tylsään sotilasglooriavatvomiseen. Kuitenkin sen verran upeasti kuvattu leffa että jos roomalaiset vs. keltit ‑teema kiinnostaa niin kannattaa käydä katsomassa kankaalta.



Foot Fist Way 7/10

Tae Kwon Do ‑ope egotrippailee mainiossa erikoisosaajakomediassa.



Undisputed 5/10

Paskaa toimintaa mutta Snipes-vehiclenä kiinnostava.



Undisputed II 6/10

Hyvää vankilatappelua.



Undisputed III 7/10

Erinomainen vankilatappeluleffa, sarjan paras.



Miami Vice 8/10



Death Laid an Egg 6/10



Ostarin Superstevari 5/10

Seth Rogenista en tykkää, muuten jees.



Demolition Man 7/10



The Social Network 9/10



Dancing in the Rain 8/10

Aika kiehtova slovenialainen taidepläjäys 60-luvulta.



Maskarada 5/10

Em. elokuvan ohjaajan löysä seisaritissidraama.



Torment of the Flesh ?

Itävaltalainen seksploitaatiosläsheri vm. 1965. Tissejä ja hyvää mv-kuvausta.



Rotterdam International Film Festivalilla uutuuksia:



Finisterrae 9/10



Small Town Murder Songs 7/10



The Mill and the Cross 7/10



The Baron 1/10



A Stocker (Aleksei Balabanov) 8/10



Wuxiaa:



King Boxer 6/10



Red Heroine 7/10



Duel to the Death 9/10



Pedicab Driver 8/10



Drunken Master 6/10



Ghost with Six Fingers 6/10



he Story of Wong Fei-Hung, Part 1: Wong Fei-Hung's Whip That Smacks the Candle 5/10



The Swordswoman of Huangjiang: Uproar at the Baolin Temple 7/10



Neukku-westernejä:



Mr. Westin ihmeelliset seikkailut bolševikkien maassa 8/10



Kolmetoista 8/10



Seitsemäs luoti 8/10



Tavoittamattomat kostajat 9/10



The Red Poppies of Issyk-Kul 5/10



Juttu täällä: http://www.elitisti.net/artikkeli/2011/02/016801/rotterdam_international_film_festival_2011.html

Antti Tohka ( 6.3.2011 22:00)

Edge of Darkness. En ole tv-sarjaa nähnyt, joten ehkä tämä tuntui paremmalta kuin oikeasti olikaan.

Veikkaan että nämä on ihan erillaiset asenteiltaan ja varmaan toimivat toisistaan riippumatta.

53.

辣手神探 [Hard Boiled] (1992) ****



54. 探偵物語 [Detective Story] (2007) ***

Miiken omituisuus ja häiriintyneisyys pelasti tämän halvanoloisen leffan, jossa oli kyllä hyviä ideoita.



55. Batman Returns (1992) ***

Eiköhän tämäkin ala olla jo ihan liian puhkikuluttu, nostalgian voimalla vielä kerran. Juoni ohut ja Batmania itseään on kovin vähän, mutta kyllähän tämän parissa ihan hyvin viihtyy. Christopher Walkenista aina plussaa.



56. ハウス [House] (1977) ****

Uusintakatselu, jopa parempi kuin muistelin. Vähän alkaa rytmitykseltään puuduttamaan alkupaikoilla ja lopussa (ehkä vähän yleisestikin), muuten aivan nerokasta settiä. Visuaalisesti kovin uniikki. Lähelle päästään viittä tähteä, pitänee katsoa joskus taas uudestaan.



57. Du levande (2007) ***

Ihmeen paljon tätä on täälläkin kehuttu, ei tästä mitään mestariteosta saa. Aikaisemmin Anderssonilta nähtynä Härlig är jorden ja selvästi ollaan hyvin rajatun yhden tyylin miehiä, joka alkoi lopussa jo vähän ärsyttämään. Hienoa kuvausta, mutta eipä tämä kokonaisuutena mitenkään loista.

28.

Undisputed III ****

Asiallisen asiallinen mättöturnauspätkä ilman mitään erityisiä kikkailuja. Matsit kuvattu hyvin, ja mukana riittävän erilaisia tappelijoita. Heikoin lenkki oli ehkäpä Marko "Kiltro" Zaror, jonka ulkonäkö ja tyyli olivat turhan samanlaiset kuin sankarilla (Scott Adkins), eikä Zaror vakuuttanut kehässä lainkaan, vaikka toki hyvä hahmo olikin sen ulkopuolella. Loppumatsi oli tästä syystä lievä pettymys, mutta toisaalta sen jälkeinen epilogi toimi kaikkien roskataiteen sääntöjen mukaisesti. Isaac Florentine ei harmillisesti saa sitten millään elokuviaan oikeasti hyväksi, ainoastaan keskitason ylärajalle. Rajoittunut persoona. Anyways, parempi kuin Florentine/Adkins tuhotiimin uusin leffa, Ninja.



29. Queen of the Damned ***

Yllättävän kiinnostava. Vampyyrit ja rokkitähteys menevät tunnetusti hyvin yhteen, ja tässä musiikkivideoestetiikka vietiin ihastuttavan pitkälle. Paskahkot cgi-efektit vaan loivat turhan halvanoloista tunnelmaa. Pääosatyttö Marguerite Moreau oli söpö, ja vanha kunnon gyro-kopteri kapteeni Bruce Spencekin näkyi olevan vampyyrien riveissä! R.I.P. Aaliyah



30. Ples v dezju / Dancing in the Rain ?

Slovenialainen klassikko on liian vanhentunut (1961) ollakseen lainkaan kiinnostava. En jaksanut edes seurata. Kuvaus oli kieltämättä vaikuttavaa, etenkin siirtymät unien, muistelmien ja kuvailujen yms. välillä – jos joku muistelee ja kertoo että "silloin satoi", ympärillä alkaa sataa jne.



31. Maskarada (1971) ***+

Loppupuolella hyytyy turruttavaksi, mutta kyllä tästä muistoihin jäi hyvät näyttelijät ja tietty hippiorgiat, jotka muistuttivat Z-manin bileitä Beyond the Valley of the Dollsissa. Oikeastaan jos jaksaisin niin tekisin threadin parhaimmista hippiorgioista elokuvissa.

18- Cassavetes:

Opening NIght (Leffassa), Ihan täysin "sille, joka arvostaa"- osaston Cassavetes- Rowlands yhteistyö. Pitkä ja hidas on, eikä missään nimessä suosittele kattomista muualla kun leffassa, enkä myöskään suosittelis ekaksi Cassis- leffaksi tätä. Mutta: kun nyt vaan tykkään Cassiksen tyylistä (joka tässäs on A Woman the Under the Influencen ohella piikissään), ja pidän Rowlandsia kaikkien aikojen parhaana naisnäyttelijänä, niin helppohan tälle on antaa: *****



19- Nomura: Colt Is My Passport (DVD), Hieno nikkatsu- noiri, juonena hyvin syvenevä spiraali, Jo Shishido on übercool ja kun (sielun)maisemat, paikat ja musat tulee upeasti mv-scopena iholle, niin helppo tästäkin on pitää. Eclipsen hienon boksin helmein osakas. ****1/2



Sitten tuli jostain syystä katottua 3 heikkioa tai heikohkoa jenkkiwesterniä:



20- Huston: Leppymättömät (DVD), Vaikka genremäärittelyssä tämä oitis westerniksi luetaan, niin kyllä tää mulle oli enemmän tympeetä perhe- ja rotumelodraamaa. Ja kovin heikolle jää kummassakin aspektissa. Burt Lancasterin oman tuotantoyhtiön teelmyksiä, ja sinänsä kunnianhimoinen projekti nostaa Burtin näyttelijän statusta, mutta ah, niin tylsä. Näyttelijöistä Lillian Gish kerää pointsit, vaikka vetääkin armotonta Birth of the Nation- flashbackiä, Lancaster itse ihan väärässä roolissa vastuuseen kasvavana perheen päänä, mutta urbaaniviidakkojen prinsessa Audrey Hepburn on kyllä niin yössä, että oikein pahaa teki. Ei sovi preerialle se tyttö ollenkaan, vaikka söpö olikin. **



21- Lancaster: Mies Kentuckysta (DVD), Edelleen Lancasterin oman firman tuottama "western", tällä kertaa Lancaster on jopa palkannut itsensä ohjaajan pallille. Tuloksena vanhanaikaista pioneerikomediaa joka ei naurata, ei huvita eikä kiinnosta. Paikoin huomattavan lapsellinen käänteissään promotoidessaan preerian miesten epämukavuutta kaupunkiolosuhteissa. Ei näin. *1/2



22- Bandolero (DVD), Hollywoodin surkean 60- luvun (siis v-68 asti) kristallisoituma, outo hybridi meksikon kuvausta, vanhan koulukunnan (Jimmy Stewart, Dean Martin) väsynyttä näyttelemistä, TODELLA huonosti ohjattuja tappeluja, Hiiiiiiiidasta, puheliasta kerrontaa, ym ym ym. Täysin luokantonta ja väsynyttä menoa kaikin puolin. Kirsikkana läjän päällä Raquel Welchin huikea meksikaaniaksentti. Voe elämän käsi. *

Shocky ( 7.3.2011 14:27)

30. Ples v dezju / Dancing in the Rain **

Slovenialainen klassikko on liian vanhentunut (1961) ollakseen lainkaan kiinnostava. En jaksanut edes seurata. Kuvaus oli kieltämättä vaikuttavaa, etenkin siirtymät unien, muistelmien ja kuvailujen yms. välillä – jos joku muistelee ja kertoo että "silloin satoi", ympärillä alkaa sataa jne.

Aika paksua lytätä tai varsinkaan tähdittää leffaa johon saavuit kesken ja jonka aikana näpräsit kännykkää suurimman osan aikaa. Vilkuilen itse parhaillani WWII nukkeleffaa Jackboots on Whitehall mutta ei kyllä ole kanttia tähdittää sitä koska olen surkean alun takia olen keskittynyt kaikkeen muuhun kuin itse elokuvaan.

Yotsuya ( 7.3.2011 22:54)

Shocky ( 7.3.2011 14:27)

30. Ples v dezju / Dancing in the Rain **

Slovenialainen klassikko on liian vanhentunut (1961) ollakseen lainkaan kiinnostava. En jaksanut edes seurata. Kuvaus oli kieltämättä vaikuttavaa, etenkin siirtymät unien, muistelmien ja kuvailujen yms. välillä – jos joku muistelee ja kertoo että "silloin satoi", ympärillä alkaa sataa jne.

Aika paksua lytätä tai varsinkaan tähdittää leffaa johon saavuit kesken ja jonka aikana näpräsit kännykkää suurimman osan aikaa.

Mun teorian mukaan Shocky katsoi tuon samalla kännykkänsä kautta.

Entä tykkäsittekö siitä Maškaradan pikkukundista?

Yotsuya ( 7.3.2011 22:54)

Shocky ( 7.3.2011 14:27)

30. Ples v dezju / Dancing in the Rain **

Slovenialainen klassikko on liian vanhentunut (1961) ollakseen lainkaan kiinnostava. En jaksanut edes seurata. Kuvaus oli kieltämättä vaikuttavaa, etenkin siirtymät unien, muistelmien ja kuvailujen yms. välillä – jos joku muistelee ja kertoo että "silloin satoi", ympärillä alkaa sataa jne.

Aika paksua lytätä tai varsinkaan tähdittää leffaa johon saavuit kesken ja jonka aikana näpräsit kännykkää suurimman osan aikaa. Vilkuilen itse parhaillani WWII nukkeleffaa Jackboots on Whitehall mutta ei kyllä ole kanttia tähdittää sitä koska olen surkean alun takia olen keskittynyt kaikkeen muuhun kuin itse elokuvaan.

Shockylle turpaan, ootko joku 15 v., häh?

Humphrey Bogart ( 8.3.2011 11:22)

Shockylle turpaan...

No ei tämäkään lausunto 15-vuotiasta vanhemman suusta tulleelta kuulosta.