Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

Jakel ( 25.3.2011 13:16)

Jude ( 25.3.2011 12:57)

28. Dust Devil, Final cut (1992) ****½



Kaikenkaikkiaan ilmeisen aliarvostettu leffa.

Lähes kaikki kyllä Dust Deviliä kehuu. Ei se ole aliarvostusta, jos ihmiset eivät elokuvaa ole nähnyt.

Nojoo, ehkä paremminkin liian pienelle huomiolle jäänyt leffa, vaikka kulttimainetta taitaakin olla. Ei kai tuo mikään kassamagneetti ollut julkaisun aikana.

Jude ( 25.3.2011 15:02)

Nojoo, ehkä paremminkin liian pienelle huomiolle jäänyt leffa, vaikka kulttimainetta taitaakin olla. Ei kai tuo mikään kassamagneetti ollut julkaisun aikana.

Jenkeissä ei virallisesti levitystä ollut, eikä muutenkaan elokuva tainnut kiertää valkokankailla muutamaa harvaa maata lukuunottamatta. Sinällään levitysasiat ei kerro aliarvostuksesta vaan enemmänkin resursseista puutteesta. Kaupallisuutta arvioitaessa sopiva vertailukohta on panostettujen resurssien ja tuoton suhde. Siitäkin voidaan vetää tosin johtopäätöksiä vain kaupallisesta epäonnistumisesta/onnistumisesta, mutta itse sisällöllinen aliarvostus syntyy edelleenkin muusta.

Brotherhood of the Rose (1989) ***

Anttilan alelaarissa tuli vastaan ja muistin hämärästi, että olen lukenut David Morrelin kirjan joskus 90-luvulla. En kyllä muista kirjasta juuri mitään enkä ollut tietoinen, että siitä on tv-leffa tehty.

Hyvällä tavalla vanhahtava agenttijännäri. Ei turhia hötkyilty ja tappelukohtaukset olivat melkeinpä hellyyttävän hitaita, jos Bournemaiseen nykymeininkiin vertaa. Lopussa meni vähän jahkailuksi,

mutta ihan hyvin tämä jaksoi viihdyttää.

Woody Allen: Take the Money and Run (1969)

Allenin varhainen mockumentary ja hänen ensimmäinen täysin omin voimin syntynyt ohjauksensa. Sisältää joitain loistavia kohtauksia, mutta ei oikein kokonaisuutena pysy kasassa.



Jules Dassin: Du rififi chez les hommes (1955)

Useimmin pelkästään Rififi-nimisenä tunnettu vanha kunnon ranskalainen rikosleffa. Hollywoodista ulos vainottu Dassin saa uskomattoman paljon irti pienestä budjetista ja vaatimattomista kuvausolosuhteista. Etenkin pitkä loppukohtaus on hyytävän upea.



Éric Rohmer: Le Beau Mariage / A Good Marriage (1982)

Vähäeleinen ja arkisella tavallaan hauska tarina avioliitosta. Rohmer pyörittää päähenkilöä todellisten päätösten mosaiikilla ja pienten katujen sekä liikkeiden Ranska näyttäytyy juuri niin aitona kuin suinkin.



Freddie Francis: Dracula Has Risen from the Grave (1968)

Mitäpä muuta Dracula elokuva kaipaa kuin Christopher Leen? No, Peter Cushing olisi tietysti mukava lisä, etenkin kun Rupert Daviesin Monsignor on tällä kertaa aika munaton vastus. Hiukan liikaa uskonnollista alleviivausta myös meikäläisen makuun, mutta muuten synkempi maailma istuu hyvin tarinaan.



Sidney J. Furie: The Ipcress File (1965)

Michael Caine on Harry Palmer, salainen agentti sekä gourmet-aterioiden, hyvän viskin ja naisten ystävä. Palmerissa on tyyliä ja särmää miltei enemmän kuin James Bondissa. Tai no, ainakin melkein.

Attack Force *



Hardbodies ***



National Treasure & National Treasure 2

Kakkonen on ykkönen. En muistanut seuraavana päivänä mitä ykkösessä tapahtui, vaikka sinänsä ihan viihdyttävä olikin. Kakkosessa kuitenkin mm. Cage esittää humalaista esittävää ja mukana on oikeasti hyvä autotakaa-ajo Lontoossa. Sekä niitä älyttömiä ideoita. ** / ***



Stray Cat Rock

Visuaalisesti hieno, muuten osiensa summiaa heikompi. Kyseessä siis aikoja sitten Teemalta tullut Kulkukissarock, jonka sain vihdoin katsottua. **



Boss Nigger

Fred Williamson villissä lännessä kuulostaa paremmalta, kuin mitä Boss (Nigger) on. Kyllähän tästä silti ideansa ja Williamsonin takia on pakkokin pitää jonkin verran. **



Peur sur la ville

Olin halunnut nähdä tämän siitä saakka kun luin arvostelun Video Watchdogista, ja jolloin Ranska-dvd:tä ei enää ainakaan helposti mistään saanut. Kova oli! Tilasin saman tien ohjaajan Sicilian Clanin, jos ei muuten niin kannatuksen vuoksi (en siis oleta ollenkaan, että on tyyliltään mitään samaa). Belmondon stuntit oli huippuja ja arkiston printti hieno. Ainoa nillityksen aihe on, että musiikkia käytettiin turhan vähän, koska hyväähän se oli. *****

29.

A History of Violence (2005) ***½

Kyllä Cronenberg onnistuu ohjaajan paikalla tässäkin leffassa. Elokuva pistää miettimään monella tapaa, ja Mortensen tekee ihan hyvän roolisuorituksenkin kaiken lisäksi. Toisaalta olen Cronenbergiltä parempiakin leffoja nähnyt.

50. Liman:

Bourne Identity ****

Hieno toimintaelokuva edelleen. Kaikki toimii hienosti Eurooppalaista ympäristöä myöten. Jatko-osat olivat muistaakseni vielä tätäkin parempia.



51. Davenport: Xtro **½

Tästä olisin halunnut pitää enemmän. Elokuva alkaa todella hienosti esitelleessään suht tyylikkään avaruusolion ja oli tässä pari todella tehokasta kohtaustakin (). Metsään mennään sitten alun jälkeen elokuvan esitellessä psykokineettiset kyvyt, mikä on melkein aina elokuvaa rampauttava käänne ja pelkästään laiskaa käsikirjoittamista. Onko noista jatko-osista mihinkään vai onko ne vain lisää tätä samaa?



52. Stiller: Tropic Thunder ***

Ohjaajan versio, teatteriversiota en ole nähnyt. Aika hämmentävä kokemus ja vaikea uskoa että tämä on ihan studion voimalla ja tuella saatu tehtyä. Paljon hienon törkyisää läppää huonosti kulkevalla kerronnalla. Esimerkki ns. turhasta ohjaajan versiosta sillä vaikka lisätyt vitsit ja kohtaukset varmasti hauskoja olivatkin, teki ne 10-15min lisäykset elokuvasta töksähdellen etenevän. Robert Downey jr oli kyllä mahtava roolissaan.



53. Anderson: Event Horizon ***½

Toimii edelleen. Valitettavasti elokuva on vain vähän liian löysä eikä täysin lunasta hienoa ideaansa. Elokuvan lavastaja oli tehnyt työnsä perusteellisesti, todella upeita lavastuksia katsoi mielikseen.







Elokuvien katsominen on jäänyt tänä vuonna vähemmälle ainakin viime vuoteen verrattuna ja enemmän onkin tullut keskityttyä tv-sarjojen katseluun. Pitäisi kai niistäkin kirjoitella sopivaan ketjuun.

Reflecting Skin 8/10

The Evil That Men Do 5/10

"Tarraan munasta kiinni, kun kuristan kuolleeksi" ‑liike oli aika huvittava, mutta muutoin jotenkin äärimmäisen tylsä elokuva. Voi olla tosin, että olin jotenkin kärsimättömällä tuulella.



Death Laid An Egg 7/10

Hatchett for the Honeymoon 8/10

Fear Over the City 9/10

The Fifth Cord 8/10



Black Swan 10/10

Alkupuolella pelkäsin, että asetelma on jotenkin liian yksinkertainen, mutta onneksi juoni meni jopa älyttömyyksiin asti. Vihdoinkin Aronofskyn tarve pauhata tunteikkaalla musiikilla ja kuvavyörytyksellä istui häiriintyseen tarina-ainekseen. Niin ihq kuin Natalie onkin, niin en ole koskaan ollut aivan varma naisen näyttelijäntaidoista. Etenkään näin aikuisiällä. Tällä kertaa tosin sellainen heiveriys ja nätin tytön imago sopi hahmoon täydellisesti.



No Strings Attached 7/10

Erinomainen romanttinen komedia, jossa Portman näyttelee vähintäänkin yhtä hyvin kuin Black Swanissa. Dialogi hauskempaa kuin puolissakaan Judd Apatow ‑tuotannon räpellyksissä.



The Autobiography of Nicolae Ceausescu 9/10



Innocent Saturday 9/10

Paras elokuva, jonka näin Berlinalessa – ja paras venäläinen elokuva moneen vuoteen. Tsernobyliin sijoittuva taidepläjäys ei varsinaisesti kerro ydinkatastrofista, vaan venäläisestä yhteiskunnasta, sosiaalisista suhteista, pienkylän ahdistavuudesta... yms. jne. Elokuvan hypnoottisesta kuvauksesta vastaa sama herra, joka kuvasi elokuvan 4kk 3vko 2päivää.

033. Rob Stich:

The Castle (1997) 5/10

Aussien suosikkikomedia, jossa "a mans home is his castle". Karikatyyrisen hassundorka työläisluokkainen aussiperhe on pystyttänyt rakkaan talonsa about paskimmalle mahdolliselle paikalle, lentokentän kiitoradan viereen. Kun lentokenttää halutaan laajentaa juuri siihen missä perheen rakas tönö sijaitsee, joutuvat he taistelemaan oikeudestaan pitää kiinni omasta kodistaan.



Kerriganien on hieman Griswoldien aussivastine, lössi toinen toistaan omituisempia ja urpompia tapauksia, mutta jotka pyyteettömässä hyväntahtoisuudessaan kuitenkin vangitsevat jotain kansanomaisen hellyyttävää, tjms. Vitsejä on kirjoitettu paljon, osa toimii ihan ok, mutta suurin osa aiheuttaa korkeintaan hymähdyksiä... semisympaattista välillä rasittavaa perheidyllikomediaa, that's all.



034. Coen & Coen: True Grit (2010) 8/10

Mitä tästä sanoisi, lässähtävää viimeistä 15 minuuttia lukuunottamatta vallan mainio setti. Viihdytti ja nauratti paljon enemmän kuin osasin odottaa etukäteen, erinomainen viihde-elokuva. Coenien hieman vino tapa kirjoittaa dialogia sopii kuin nakutettu lännenmiljööseen, tyttö veti tomerasti ja välillä ärsyttävästikin, Bridges ärisi ylivetämisen rajoilla, mutta karismaattisesti.



035. Darren Aronifsky: Black Swan (2010) 8/10

To-del-la kuumottavaa ja intensiivistä settiä. Kämmenet hikosivat alusta asti, ja harvoin sitä joutuu elokuvassa sulkemaan silmät kun ahdistaa (okei, mulla kohtauksissa joihin liittyi oksettavaa varpaankynsi- tai kynsinauhaväkivaltaa, en kykene katsomaan sellaista). Olen tosin pettynyt valintaan turvautua perinteisiin kauhuelokuvamaisiin säikyttelyihin, kuten pimeydestä yllättäen ilmestyvään hahmoon, ja toisaalta hieman turn offeiksi osoittautuneisiin tietokone-efekteihin... ne olivat mielestäni tarpeettomia eivätkä edes esteettisesti kovin vakuuttavia.



Monessa lehdessähän on voinut lukea näitä Todellisten balettitanssijoiden loukkaantuneita kommentteja kuinka Portman ei todellisuudessa tanssi kovin hyvin balettia. Vittu, eihän hänen tanssiaan edes kuvata pahemmin, vaan kamera keskittyy kuumottamaan about sentin päässä naamasta. "Niin mutta muijan kädetkin ovat väärin". Mitä? Eikö Portman vuoden treenaamisen jälkeen olekaan samalla tasolla kuin te, lapsesta asti pedantisti treenanneet ammattilaiset? Aika aggressiivistakin hyökkäämistä leffaa vastaan on ollut ilmassa, ihmetellään kun joku julkeaa esittää balettia kieroutuneessa valossa, oikeastihan kyse on aivan "tavallisesta (urheilu)lajista". Annoin ehkä ennakkokohun vaikuttaa katselukokemukseeni, ja tanssikohtauksissa kritiikki tuli ikävästi mieleen. Mulle baletti on todella kiehtova ympäristö, ex-tyttöystäväni (ja hänen pikkusiskonsa) olivat balettitanssijoita, ja sain kuulla muutamia mielenkiintoisia juttuja tanssijoiden odotuksista itseään ja toisiaan kohtaan... kyseessä on laji, jossa vaativa urheilusuoritus yhdistyy aika äärimmäisiin esteettisiin odotuksiin.



Henk.koht. ihmettelen kommentteja sisällön puutteesta. Kyseessä on kuitenkin todella fyysisen kouriintuntuva sukellus Portmanin hahmon ihon alle. Eihän esimerkiksi Inhossa ole tämän enempää sisältöä... toki Inho on asteen verran edellä Black Swania monessakin mielessä.

Oma viikko:

16mm:



5. Skateboard – The Movie



Tämähän oli paljon kiinnostavampi kuin odotin. Ymmärrän, etten tällaista vahvoilla pedofiiliviboilla maustettua perhe-elokuvaa ole haluttu julkaista uudestaan (no ehkä musien copyrightejen kanssakin saattaa olla ongelmia). Skeittauskohtaukset olivat paikoin todella upeita.



DVD:



51. Che: Part One



Tämä olikin yllättäen enemmän Soderberghin taideosastoa. Melko tylsä ja laiskasti rakennettu kokonaisuus, joka ei ainakaan sen illan mielentilassa toiminut minulle.



52. Zack and Miri Make a Porno



Hetkellistä hauskaa dialogia lukuunottamatta todella onneton "komedia", joka tua vähän mieleen John Watersin viime vuosikymmenten räpellykset.

30.

Red River (1948) ****

Varsin nautittava amerikan westerni. Wayne ja Montgomery Clift tekevät hyvät roolit, vaikka pidin eniten Walter Brennanin hauskan letkeästä roolihahmosta. Jossain kohdin meno tuntui hieman laahaavalta, mutta lopulta tästä muodostui hyvän tarinan omaava seikkailuwestern.

58.

Funny Games U.S.

Erittäin hyvä, mutta silti kovin tarpeeton remake. Tuttujen hittinäyttelijöiden käyttö syö myös tehoja snadisti, mutta merkittävällä tavalla ja näivettää elokuvan toimivuutta väkivaltaelokuvan kritiikkinä. Johtuen tuttuudesta, kävi elokuva loppua kohden myös hiukka tylsäksi, vaikka alkuperäisen näkemisestä on sen kymmenen ja rapiat vuotta vierähtänyt. But that's just me.



59. Ihanan onnellinen

Tanskalainen jenkki-indie. Sillä niin paljon tämä muistuttaa tyyliltään jenkki-indieitä. Chris Cooper, John Hawkes, Tommy Lee Jones tai BB Thornton vain pääosaan...



Eli siis, ironisesti nimetty vänkyrä draama-elokuva kööpenhamilaisesta poliisista, joka mogailun seurauksena joutuu pakkosiirretyksi tuppukylään. Ja tuppukylässä tehdään asiat vähän toisin kuin suurkaupungissa. On salaisuuksia, femme fatalea – ja kaikenlaista muuta outoutta, mutta maanläheisellä tavalla. Jacob Cedergren on mahtava mies pääosassa, skoudena, jonka on vaikea oppia tavoille. Voi rähmä, kaikkea ne osaavatkin tehdä tanskassa. Tämmöstäkin.



60. 127 tuntia

Tämähän oli suurin kusetus sitten Neverending Storyn! Ei todellakaan kestänyt 127 tuntia, vaan n. puolitoista. (Tosin Finkkari yritti parhaansa pitkittää näytöstä: aluksi lähes 20 minuuttia mainoksia, sitten startataan leffa ilman tekstejä, vedetään paussille viiden minuutin jälkeen, buutataan kone uudestaan ja leffa alkaa uudestaan reilun kymmenen minuutin päästä.)



Itse elokuvasta voi sanoa vain sen että Franco on kingi. I love this guy! Intensiivinen, hurja, hauska, mitä kaikkea. Ainoastaan ylenpalttinen ja kliimaksia kohden enenevä fantasia-, uni- ja muistelojaksojen vyörytys tylsistyttää elokuvan terää hieman. Vähemmän inserttejä ja elokuva olisi ollut erittäin hyvä, nyt sitä matskua on vain liikaa kun suurin osa on aika turhaa itse jutun kannalta. Elokuva toimii parhaiten silloin kun pitäydytään raffissa todellisuudessa, eikä keskitytä höpsöön ja täysin tarpeettomaan visuaaliseen kikkailuun. Tuntuu jopa siltä että elokuvaan on pistetty 20 minuuttia tätä fantasia-matskua vain siksi, ettei ole oikein kehdattu tehdä alle 80 minuutin elokuvaa. Harmi.



61. Muiden elämä

Teatterimainen ja hillitty melodraama stasityypistä joka vaklaa kirjailijaa ja näyttelijää ja alkaa epäillä homman järkevyyttä. Tyypillinen ulkkarisarjan Oscar-voittaja: ihan kiva elokuva ja sanomaakin voi löytää. Mitä enemmän ostalgia viehättää, niin sitä enemmän tästä saanee irti. Mutta kyllä tämä aika lattea on, ei voi mitään.

Aronofsky:

Black Swan

Ei ole Aronofskystä Polanskiksi, vaikka varsin mainio psykologinen trilleri Black Swan onkin. Hieman hienovaraisemmalla ja rauhallisemmalla otteella olisi saanut paljon enemmän aikaiseksi. Lisäksi liian usein käytetyt säikyttelykohtaukset olivat todella tyylitön ratkaisu. Mainio elokuva kuitenkin ja balettikohtausten kritisointi on aika turhaa, kun kyse on kuitenkin elokuvasta jonka pääosassa on näyttelijä, eikä ammattiballeriina. Sääli että Aronofsky ei ohjaakaan Wolverinea.



Smith: Black Death

Christopher Smithiltä odotan aina mielenkiintoisia elokuvia ja tällä kertaa odotukset ylittyivät. Heikohkon Trianglen jälkeen Black Death onnistuu yllättämään vähän joka suhteessa, vaikkei mikään napakymppi olekaan. Asenteeltaan elokuva on juuri sellainen kuin pitääkin, mutta toivoisin sen näyttävän vähän "elokuvallisemmalta", eikä ihan näin halpikselta.



Bassett: Solomon Kane

Tästä on Miliuksen Conan Barbaari kaukana (tosin se tuleva Conan välttämättä ei...), vaikka Robert E. Howardia mukaillaan ja Max Von Sydow on sisäpiirinvitsinä pikkurooliin heitetty. Ainoastaan ajoittainen visuaalinen tyylikkyys erottaa tämän jostain kelvottomasta tv-fantasiasta. Michael J. Bassett on b-ohjaaja paremmasta päästä, mutta miehen Solomoniin kynäilemä tarina on tyhjänpäiväistä roskaa.



Craven: Hills Have Eyes

Olipa hyvä. En muistanutkaan kuinka mainio tämä Cravenin alkuperäinen Hills on ja taisinkin katsoa sen viimeksi joskus VHS-aikoina. En myöskään muistanut kuinka yksi yhteen Alexandre Ajan remake kulkee tämän kanssa, joten siinä katosivat viimeisetkin arvostuksenrippeet mokomaa turhaketta kohtaan.

Clint Eastwood :

Absolute Power (1997) ***

Eastwood esittää jalokivivarasta joka keikallaan todistaa salaa presidentin seksileikit, jotka päätyvät siihen kun nainen jonka kanssa presidentti pelehtii, ammutaan puolivahingossa turvallisuuspalvelun toimesta. Pressan turvallisuusmiehet lähtevät varkaan perään ja yrittävät eliminoida tämän ja kaikki ne jotka tietävät tapauksesta liikaa. Melko rutiinimainen salaliittojännäri joka on tänä vuonna katsomistani Eastwood-elokuvista heikoin mutta ei missään nimessä huono. Jotenkin vain liiaksi keskitienkulkija.



William Friedkin : Sorcerer (1977) ****

Ei mikään helpoiten lähestyttävä elokuva alussa (en tiedä johtuiko se tarinankerronnasta vaiko siitä että ei ollut tekstityksiä, mutta alku tuntui hieman vaikeaselkoiselta). Loppua kohti kuitenkin palkitsee katsojan. Muutamat yksittäiset kuvat (etenkin kuorma-auto köysisillalla) olivat varsin eeppisiä ja harmitti katsoa täyskuvallisena tv-koossa. Musiikit toimi hyvin myös.



Dario Argento : Giallo (2009) **

Huonoin näkemistäni Argenton elokuvista, kaikkia en ole vielä nähnyt. Enemmän giallot-topicissa.



Bob Rafelson : Postman Always Rings Twice (1981) ***

Intohimojännäri, jossa hehkeän naisen ja tämän iäkkään Kreikkalaisen miehen suhdetta tulee sotkemaan Jack Nicholsonin esittämä kolmas pyörä. Tilanne johtaa ensin salaseksiin ja lopulta murhaan. En ollut nähnyt tätä aikaisemmin (enkä myöskään aiempaa versiota) ja kyllähän tämä ihan katsottava oli mutta ei ilman tarinankerronnallisia ongelmia. Hieman epätasainen kokonaisuus, jossa parasta antia on esim. oikeussalikohtaus jne. joissa näyttelijät pääsevät valloilleen. Sitten taas mukana on sellaista vähän tylsäksi käyvää kerrontaa. Loppu on myös vähän sellaista "jaahas"-osastoa.

G.P.O. ( 28.3.2011 13:03)

Aronofsky: Black Swan

Lisäksi liian usein käytetyt säikyttelykohtaukset olivat todella tyylitön ratkaisu.

Moni on nyt maininnut näistä. Mä huomasin ehkä yhden. En varmaan ole kovin herkästi säikähtelevää tyyppiä.