Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

031. Sofia Coppola:

Lost in Translation (2003) 8/10

En muistanutkaan kuinka paljon toimivaa huumoria tässä on, ja Scarlett Johansson on kovasti mieleeni hieman hukassa olevana tyttösenä. Ei ihmekään että olin hämmentynyt kun myöhemmissä elokuvissaan Scarlett ei enää herätä juuri minkäänlaista tunnetta.



032. Enzo G Castellari: Gli occhi freddi della paura – Cold Eyes of Fear (1971) 6/10

Peter Flower on lontoolainen raikulijuristi, joka asuu saman katon alla tuomarisetänsä ja tämän seniilin hovimestarin kanssa. Sedän työskennellessä viikot ahkerasti työhuoneessan oikeustalolla Peter viettää aikansa lähinnä huvittelemalla Sohon hämärillä klubeilla ja kantaa kotiin kevytkenkäisiä naisia huvituksekseen. Tuoreimmalla hoidolla, italialaisittain ääntävällä Annalla, käy kuitenkin huono tuuri, kun hän saapuu Peterin kanssa asunnolle: talossa on aseistettu mies, joka ottaa parin panttivangikseen, eikä suostu kertomaan syytä teolleen. Seuraa pattitilanne, mitä tapahtuu, kuka jää henkiin, miksi mies on tunkeutunut taloon?



Elokuvan giallo-status on tosiaan kyseenalainen, oikeastaan ainoastaan ensimmäinen teatterikohtaus on viittaus kyseiseen genreen. Kyseessä on enemmänkin perusjännäri. Castellari on kyllä kyennyt tekemään paljon päteviä töitä oli sitten kyse toiminnasta, lännenelokuvasta tai jännityselokuvasta... ei koskaan mitään elämää suurempaa mutta selkeästi mies onnistuu toimimaan kykyjensä ylärajoilla. Muutamissa kohtauksissa Castellarilta tosin karkaa mopo käsistä kun efektein, zoomein ja leikkauksin tuodaan (turhiinkin) kohtauksiin lisää dramaattisuutta, tulokset ovat enemmänkin koomisia kuin vaikuttavia (esim. ensikohtaaminen asemiehen kanssa asunnolla tai Weltin kilahtamiskohtaus, WTF). Olisin kaivannut hieman lisää fiilistelevää Lontoon hyödyntämistä kuvausympäristönä (kun kerran Soho taidettiin mainita takakansitekstissäkin), silloin Morriconen perushyvä scorekin olisi tullut hyvään käyttöön. Toki on niin, että elokuvan kannalta ulkokohtaukset ovat varsin toissijaisia, pääasia on luoda jatkuva ja kehittyvä jännite draamaan, toisaalta talon sisälle ja toisaalta sedän työhuoneeseen oikeustalolle.



Näyttelijät ovat keskivertoa karismaattisempia: Giovanna Ralli on Fenechmäisellä tavalla kuuma (mutta missä tissit?), Frank Wolff Weltinä antautuu rooliinsa innolla ja Fernando reyn arvovaltainen läsnäolo lämmittää elokuvaa. Ja kyl mä näkisin lopetuksen aika pätevänä myöskin, ainakin kunnioitettavaa yritystä on leffaan selkeästi ladattu.

37. Lui:

Kiinalainen kaato (Sexy Girls of Denmark, 1973) [dvd] *

http://www.elitisti.net/arvostelu/2011/03/002252/sexy_girls_of_denmark_1973_mini_skirt_gang_1974.html



38. Lui: Bikinibisnes – vauhtia vesirajalla (Mini-Skirt Gang, 1974) [dvd] *½

http://www.elitisti.net/arvostelu/2011/03/002252/sexy_girls_of_denmark_1973_mini_skirt_gang_1974.html



39. Ritchie: Sherlock Holmes (2009) [bd] ****

Oho! Ei ollut mitään mielenkiintoa nähdä elokuvaa, mutta blu-ray tarttui mukaan kuitenkin kirjastosta. Tämähän oli helvetin toimiva ja viihdyttävä modernisointi! Osuvat näyttelijävalinnat (tuskin olen pitänyt Jude Law'sta missään roolissa enemmän), oivallista näyttelemistä ja hyvät buddy-henkilökemiat Holmesin ja Watsonin välillä. Huumorikin pitäytyi hölmöilevimmästä slapstickistä. Pientä miinusta sekavasta toiminnasta, muutamaan otteeseen liiallisesta CGI-maisemoinnista (pääasiassa viktoriaaninen Lontoo oli kuitenkin toteutettu onnistuneemmin kuin mitä muistan tämän vuosisadan elokuvissa nähneeni), osittain turhista takautumista ja juonesta, johon olisin toivonut enemmän ratkaisemista. Kokonaisuudessaan kuitenkin herkullinen yllätys, joka sai jopa odottelemaan seuraavaa osaa... Blockbuster-huttu ‑lokerossa nappisuoritus!



40. Griffiths: Hardbodies (1984) [tv/digiboksi] **+

http://www.elitisti.net/forum/topic/431-kaljaa-kaasua-ja-kuumia-kinkkuja/page__view__findpost__p__181404



41. Håfström: Shanghai (2010) [dvd] *½

http://www.elitisti.net/arvostelu/2011/03/002332/shanghai_2010_mikael_hafstrom.html



42. Darabont: Rita Hayworth – avain pakoon (The Shawshank Redemption, 1994) [bd] ***+

Ihan laadukas hyvän mielen filmi, jonka suuri arvostus kuitenkin ihmetyttää... Pitkä aika oli edellisestä katsomisesta, mutta luulen että tämä oli viimeinen kerta. Kun käänteet muistaa niin ei tässä paljoa pällisteltävää ole, kiitettävät roolisuoritukset pääkaksikolta toki.



43. Darabont: Vihreä maili (The Green Mile, 1998) [bd] **½

Yli kolmetuntisena aivan liian pitkä ja siksi paikoin tylsä ihme/vankilatarana, joka hyvän näyttelemisen ja muutaman tehokkaan kohtauksen takia pysyy kuitenkin katsottavana. Ei iskenyt kyynelten lypsäminen, Jesse-allegoriat ja muut, vaikka olin aivan helvetillisen krapulan kourissa. Coffeyn rikokseen liittyvän mysteerin ratkaisu tuntui myös pölhön heppoiselta.

Bruce Beresford:

Driving Miss Daisy (1989) ***½



Kovaa kaahailua ja juutalais-afrikkalaista ystävyyttä, oikein mainio.



Ben Affleck: Gone Baby Gone (2007) ***½



Ihan näppärä trilleri mutta onko siinä sanoma?



Josh Reed: Primal (2010) *½



Australialaista erämaakauhua hieman Cabin Feverin hengessä. Jotain pientä yritystä tässä oli.



Robert Mulligan: The Other (1972) ***½



En minä mutta ne muut. Nerokas psykologinen kauhuelokuva.



Siva: Siruthai (2011) ****



Aah kun nauttii kun näkee näin hyvää toimintakomediaa ja jumalaisen kauniita mättökohtauksia!



Brigitte Rouan: Tupaantuliaiset (2005) *



Kukkahattutäti ihannoi maahanmuttajia. Pakollista katsottavaa kaikille hommafoorumilaisille.



Radhamohan: Paynam (2011) **½



Muslimit kaappaavat lentokoneen mutta tilanne on hallinnassa. Ihan kiva Airport-lajityypin edustaja jossa oli vähän toimintaakin.

Finian's Rainbow (1968)

Avainkysymys: voiko 69-vuotias Fred Astaire kantaa yhä kokonaista musikaalia harteillaan? Vastaus on myöntävä, vaikka tämä umpihipahtava tarina tiukalle ottaakin. Loikkaukset ulkokohtauksista studioon ja takaisin ovat selkeitä, mutta kaiketi sekin on vain osa maahisia ja näiden kultaa sisältävän tarinan "taikuutta".



The Godfather: Part III (1990)

Mikä romahdus kahden ensimmäisen osan jälkeen. Coppola kuittasi tällä elokuvalla aikoinaan niitä velkoja, jotka veivät hänet vararikkoon One From the Heart ‑hölmöilystä, ja innottomuuden myös huomaa. Tämä ei ole paska elokuva, mutta vertailu kahteen ensimmäiseen osaan on kuin vertaisi Imperiumin Vastaiskua Kloonien Hyökkäykseen.



Tucker: The Man and His Dream (1988)

Sankarinpalvontaa parhaimmillaan. Coppola tekee tässä saman virheen kuin Pattonissa, päähenkilö nostetaan jalustalle ja siinä se sitten onkin. Amerikkalaisen unelman ylistyslaulu ja varoitus tuleville ajoille...



The Hunger (1983)

Tony Scott ‑ketjusta innostuneena piti palata tämän leffan pariin pitkästä aikaa. Tarina toimii ja kun mukana ovat David Bowie, Susan Sarandon sekä tietysti ihanainen Catherine Deneuve, ei epäonnistuminen tule kysymykseenkään. Toimii yhä, plussat Bauhausista.



Bram Stokers Dracula (1992)

Coppola ehkä vesitti kreivin rakkaustarinallaan, mutta onhan tämä upea elokuva. Kuten joku jossain toisessa ketjussa jo totesikin, Keanu Reeves on parhaimmillaan näytellessään totaalisen hukassa olevaa nuorta miestä, niin myös nyt. Tom Waitsin Renfield kuuluu myös Dracula-historian parhaisiin tulkintoihin.

16.

Network ***1/2 Pistävä satiiri tv-maailmasta. Ei edes kovin vanhentunut. Dialogi sisälsi vähän liikaa pitkiä palopuheita.

17. Frequency *** Hyvä, joskin välillä turhan siirappinen fantasiadraama.

18. Doom *1/2 En edes muistanut miten mitätön tämä oli.

19. Scanner Cop *** Hölmö, mutta viihdyttävä ja nopeasti etenevä b-tekele.

20. Burning Bright **1/2 Tiikeri jahtaa tyttöä ja poikaa lukitussa talossa. Kohtuullisesti toimiva ja väliin jännittäväkin pikkuleffa.

21. Gainsbourg ** Ärsyttävän kikkaileva biopic.

22. Buried ***1/2 Toimi. Ahdistava tunnelma ja mielenkiinto pysyi yllä loppuun asti.

23. Black Death *** Keskiaikakauhu/jännäri, joka muistutti juoneltaan yllättävänkin paljon kotimaista Saunaa (tämä oli tosin selkeästi parempi). Tinkimätön muttei loppujen lopuksi hirveän mieleenjäävä.

24. Children of the Corn (2009) * 100% turha uusioversio. Oli kyllä uskollinen novellille, mutta so what.

25. Sudden Death ** Jotenkuten katsottava Die Hard ‑ripoff med Van Damme.

26. Black Fire ** Silver Star Productionsin filippiiniläistoimintaa. Lafkan heikompaa antia – alussa ja lopussa ok räiskintää, muutoin laahaava ja tylsä.

27. MacGruber ** MacGruberin hahmossa ei ollut mitään järkeä ja suurin osa vitseistä oli aivan onnettomia. Pari kertaa onnistui kuitenkin naurattamaan ääneen.

28. The Fighter **** Erinomainen leffa, palikka-Wahlbergista huolimatta.

29. Reindeerspotting ***** Äärimmäisen vahva dokkari. Ahdistava ja surullinen, masentavaa fiilistä lisäsi vielä tieto päähenkilön kohtalosta.

30. Winter's Bone **** Todella hyvä alusta loppuun.

31. Mirrormask **1/2 Ei oikein skulannut hyvästä yrityksestä huolimatta. Tunnelma jäi vajaaksi, ohjaus tökki, cgi näytti halvalta eikä tarinakaan kovin kummoinen ollut.

32. Funny Games U.S. **1/2 Täysin turha uusioversio. Joitain alkuperäisen teoksen vahvuuksia tässäkin silti oli. Näyttelijöistä plussaa.

33. Primeval **1/2 Keskinkertainen ja kliseinen krokoleffa.

Tiistai-illan ratoksi katsottua:

Ferrara: Body Snatchers – Ylivoimaisesti huonoin Ferrara mitä olen nähnyt. Ajoittainen ahdistava tunnelma, hieno kuvaus ja Gabrielle Anwarin tissit nostavat vähän tämän elokuvan osakkeita. Tukikohdan kenraalin 80's kovistytär on pirun ärsyttävä, puhumattakaan sitten perheen penskasta. Koko elokuva tuntuukin kokonaisuutena melko juosten kustulta. Ferraramaisuutta tästä elokuvasta saa hakemalla hakea. Plussaa myös alkuteksteistä ja tunnarista, jotka tuovat mieleen The Twilight Zonen. **



Fulci: The Eroticist • Tässäpä olikin mielenkiintoinen teos, huh huh. Fulci ja uskonnollis-poliittista kritiikkiä/huumoria sisältävä seksikomedia. Varmaan yli puolet vitseistä viuhui yli hilseen, että pölinä kävi, kun en ole italialainen enkä elänyt 70-luvulla. Silti elokuvassa on tarpeeksi huumoria joka jaksaa viihdyttää, ja tietenkin niitä tissejä ja perseitä. Onpa mukana ripaus nunsploitaatiotakin.

Aika epätodellinen olo oli koko ajan tätä katsellessa, huvitusta herätti varsinkin pääosassa olevan senaattorin pakonomaiset perseenkourintakohtaukset. En tiedä, mutta väistämättä tuli mieleen huumorin osalta myös Kyttäkoulun Kahelit, jotenkin samanlaista kohellusta ja kohkausta oli havaittavissa, liekkö vain ominaista italialaisille tämä tyyli. Toki tämä on elokuvana paljon parempi. Kuvaus ja musiikki on tässä elokuvassa myös loistavaa. ***

Schivazappa: The Frightened Woman aka Femina Ridens – Tässä elokuvassa on silmäkarkkia kerrakseen, upea Dagmar Lassander pääosassa sekä psykedeelis-futuristiset lavasteet. Tällainen meininki

on henk.koht. lähellä sydäntä, tämä oli kuin pop-versio The Holy Mountainista, ainakin mitä visuaalisuuteen tulee. Juoni on mielenkiintoinen ja sisältääkin hyviä käänteitä, elokuvan

jälkimmäisellä puoliskolla hieman ote herpaantuu koukuttavan alun jälkeen, mutta loppu korjaa taas tilanteen. Shamelessin julkaisu on laadullisesti OK-tasoa, kohtausten välillä on paljonkin

laadullista heittelyä, mutta tästä ilmoitetaan "varoituksessa" leffan alussa. Yhdessä ohjaajan kanssa työstetty täydellinen versio on ehdottomasti suositeltavaa materiaalia

60-luvun estetiikasta, kitsch-musasta ja laatuelokuvista nauttiville. ****

Noniin, pitkästä aikaa...

Harjunpää Ja Pahan Pappi

Mitä vittua Olli Saarela? Tämähän oli ihan täyttä paskaa! Ei mulla mitään synkistelyä vastaan ole varsinkaan trillereissä, mutta jossain se rajakin tulee vastaan. On varmaan Se7en, Red Dragon ja Män Som Hatar Kvinnor katsottu pari kertaa? Ainakin parissa kohtaa kyseisiä teoksia oli ihan suoranaisesti kopioitu. Ja vittu tottakai sitä maailman ääretöntä synkkyyttä ja pahuutta korostetaan vetämällä editissä kontrastit kaakkoon ja varmaan klikkaamalla jotain valmista "ysärin lopun sarjamurhaajatrilleri"-värimäärittelynappia. Miksi tässä oli niin paljon kohtia ja asioita jotka eivät oikein liittyneet mihinkään? Miksi pahat jätkät tunnistaa pahoiksi jätkiksi siitä että niillä on tatuointeja ja ne kuuntelee hevimusiikkia? Oliko tärkeä osa juonta vai pitikö se lisätä elokuvaan ihan vain koska ? En ole Harjunpää-kirjoja lukenut mutta ilmeisesti tällä elokuvalla ei niiden kanssa ole paljoakaan tekemistä. Jotenkin tälläinen yrittely menisi läpi joltain Kohtalon Kirjan tekijöiltä mutta olisin odottanut Saarelalta jotain vähän vähemmän kusipaskan puolelle menevää. No olihan tässä välillä ihan nättejä kuvia tosin, ainakin silloin kun kamera pysyi paikallaan.



Paranormal Activity 2

En oikeastaan tiedä miksi katsoin tämän kun en erityisesti ensimmäisestäkään osasta välittänyt, mutta kaipa tämä yhden illan viihteenä toimi. Eri asia onko sitten tekeleellä pahemmin elokuvallista arvoa, jos suurimmaksi osaksi tuntuu siltä kuin katselisi tuntemattomien urpojen tylsiä kotivideoita ja säikäytyskohdatkin ovat lähinnä kuin jotain netistä löytyviä screamereita. Ensimmäisessä osassa kiehtoi sopivan "kotikutoinen" ja simppeli meininki mutta tällä kertaa mukana olikin sitten pari kauhuelokuvan kliseisintä elementtiä: Huh.



Heartless

"Ihan hyvä", vaikka potentiaalia olisi ollut parempaankin. Välillä tuli vähän (hyvällä tavalla) mieleen ainakin Angel Heart, Possession, Jacob's Ladder sekä Donnie Darko. Tällä kertaa synkistelykin oli hoidettu ammattitaidolla, ja paikoitellen jopa hieman ahdisti oikeasti. Harmi, että ihan lopussa elokuva vähän lässähti. Muutamiin juttuihin olisi myös kaivannut selkeämpää vastausta, kuten esimerkiksi siihen mikä . Toivotavasti Philip Ridley palaisin taas ohjaajan penkille uudemmankin kerran, Reflecting Skin kuuluu omalle ysäriahdistus-suosikkilistalle.



Pom Poko

Ei parasta Ghibliä mutta oikein viihdyttävä ja paikoitellen irtosi hyvät naurutkin todellisen mitä vittua Japani-meiningin vuoksi. Ne pallit.



Toy Story 3

Pixar taitaa aivan helposti tehtailla tämän hetken parasta animaatiota mitä uuteen mantereeseen tulee. On se kumma kuinka tunteisiinvetoavaa kamaa voi saada aikaan elokuvalla, jonka päähenkilöt ovat ihan kirjaimellisesti muovia. Ei UPin ja Wall-E:n tasolla mutta lähellä ollaan.



Machete

Typerryttävistä kohdista ja yksityskohdista (toki tahallisista sellaisista) huolimatta tästä elokuvasta ei voinut olla pitämättä; Virne säilyi naamalla koko keston, sen verran hyvin tämä onnistui tavoittamaan fuck yeeaaaahhh-nappulan aivoissani. Danny Trejo on kova jätkä.



Monsters

Löyhästi ilmaistuna "District 9 kohtaa Cloverfieldin". Ei mikään mestariteos mutta oikein onnistunut ja mukava pienen budjetin scfi-seikkailu. Näistähän meikä pitää. Yllättäen tässä oli jopa yritystä puhaltaa päähenkilöihin hieman jotain henkeä ja persoonallisuutta, toisin kuin vaikkapa jo mainitussa Cloverfieldissä. Ohjaaja on kiinnitetty uuden jenkki-Godzillan ohjaajaksi, joten ehkäpä silläkin projektilla on jotain toivoa mikä lämmittäisi vanhan Godzilla-fanin sydäntä suuresti.



Black Swan, 127 Hours ja Social Network

Vähän pidempi aika kun katsoin nämä, mutta kommentoidaan pikaisesti. Mikään näistä ei päässyt ohjaajiensa parhaiden töiden tasolle, mutta neljän tähden elokuvia kaikki. Hieno homma että Fincherkin teki oikeasti hyvän elokuvan kauhean Benjamin Buttonin jälkeen.

Aronofsky:

Black Swan **** 1/2



Huh, en muista koska olisi ihan viime aikoina tullut elokuvissa imeydyttyä yhtä herkeämättömästi siellä kankaalla heiluvaan kuvaan. Sanoisin myös että Aronofskyn paras; en tosin juurikaan välittänyt Wrestleriä edeltäneistä. Hypnoottinen sekoitus Polanskia, Cronenbergiä ja Lynchiä Perfect Bluen teemoilla. Ne parit böö-säikyt kun olisi skipannut, niin en valittaisi mistään.



Russell: The Devils **** 1/2



Kuten edellinenkin, tuntui tämäkin luissa ja ytimissä. Seksuaalisesti riivattuja nunnia ja inkvisitiota on toki käsitelty lukuisissa leffoissa, mutta en muista nähneeni yhtä pieteetillä toteutettua näkemystä. Oliver Reedin lievästi sanoen vimmainen suoritus teki vaikutuksen.



Scott: Deja Vu ** 1/2



En tiedä olenko turhan antelias tähdityksessä, mutta leffan pähkähullu idea voitti puolelleen. Harmi vaan että Scottin rahkeet eivät riittäneet loppuun asti, ärsyttävä kuvakikkailu vitutti myös kautta leffan. Mutta siihen asti kunnes Denzeliä alettiin siirrellä ajassa tämä oli ihan koukuttava. Paremmalla ohjaajalla olisi voinut tulla hyväkin leffa.



Lee: Inside Man ***



Ja taas Denzeliä, ihan tahattomasti. Perus ryöstöjuonitteluleffa, mutta Leen energinen ote nosti sen tasoa jokseenkin. Tällainen kehittelyhän elää ja kuolee sen payoffin varassa ja siinä mielessä hieman lässähti. Plummerin pohatta oli motiiveineen turhan Mr. Burns-karikatyyri ja Jodie Fosterin pointti leffassa ei oikein aukene vieläkään.



Shankland: The Children ****



Toinen katselukerta ja tuntui ihan yhtä hyvältä. Tylyä menoa.



Black: Kiss Kiss Bang Bang *** 1/2



Tällainen ironinen metaleffailu on todella helppo munata. Siihen nähden yllättävän nautittava, vaikka oli niitä rasittavia hetkiäkin. Vakavuuden yhdistely sanailuun ontui myös paikoin. Jostain syystä Michelle Monaghan ei myöskään toimi sitten yhtään, jopa vitutti. Pisteet nousuun kuitenkin Kilmeristä ja muutamasta hauskasta läpästä. Jää silti kauas Blackin tunnetummasta kynäilystä.



Polanski: The Tenant ****



Olipas helvetin hyvä. Nautinnollista mielen romahdusta, vaikka perin ahdistavaa olikin.

Pelko ( 23.3.2011 17:32)

Noniin, pitkästä aikaa...



Harjunpää Ja Pahan Pappi

Mitä vittua Olli Saarela? Tämähän oli ihan täyttä paskaa! Ei mulla mitään synkistelyä vastaan ole varsinkaan trillereissä, mutta jossain se rajakin tulee vastaan. On varmaan Se7en, Red Dragon ja Män Som Hatar Kvinnor katsottu pari kertaa? Ainakin parissa kohtaa kyseisiä teoksia oli ihan suoranaisesti kopioitu. Ja vittu tottakai sitä maailman ääretöntä synkkyyttä ja pahuutta korostetaan vetämällä editissä kontrastit kaakkoon ja varmaan klikkaamalla jotain valmista "ysärin lopun sarjamurhaajatrilleri"-värimäärittelynappia. Miksi tässä oli niin paljon kohtia ja asioita jotka eivät oikein liittyneet mihinkään? Miksi pahat jätkät tunnistaa pahoiksi jätkiksi siitä että niillä on tatuointeja ja ne kuuntelee hevimusiikkia? Oliko

Spoileri

Björklundin hahmon raiskaus

tärkeä osa juonta

Spoileri

(ainakaan se ei tuntunut sarjamurhaajan motiiveihin sopivalta teolta)

vai pitikö se lisätä elokuvaan ihan vain koska

Spoileri

Miehet Vihaavat Naisia-elokuvassa (ja kirjassa) oli raiskauskohtaus

? En ole Harjunpää-kirjoja lukenut mutta ilmeisesti tällä elokuvalla ei niiden kanssa ole paljoakaan tekemistä. Jotenkin tälläinen yrittely menisi läpi joltain Kohtalon Kirjan tekijöiltä mutta olisin odottanut Saarelalta jotain vähän vähemmän kusipaskan puolelle menevää. No olihan tässä välillä ihan nättejä kuvia tosin, ainakin silloin kun kamera pysyi paikallaan.

Itse olen jäävi kommentoimaan kokonaisuutta, koska vitutusarvot nousivat yli kusirajan jo elokuvan ensimmäisen 20 minuutin aikana ja jätin paskan kesken. Onneksi en joutunut maksamaan mitään vuokrasta, ja tämän arvostelun perusteella säästin vieläpä aikaa johonkin parempaankin.

32.

The Secrets of the Tribe / Heimon salaisuudet ****

Dokkari antropologien sikailuista sademetsässä. Olipa yllättävä.



33. Black Swan *****-

Aronofsky on hullun kovassa iskussa. Mitä helvettiä, Vincent Cassel puhuu täydellistä englantia?? Ainoastaan halpamaisten kauhuefektien liiallinen käyttö ja Natalie Portmanin lievä ylinäytteleminen tiputtavat arvosanaa. Satoshi Konin Perfect Blue tuli mieleen monestakin syystä, tosin Black Swan oli vieläkin intensiivisempi – itse asiassa niin intensiivinen, että leffa jouduttiin keskeyttämään lopputekstien alettua kun joku nainen katsomossa sai kohtauksen ja huusi monen minuutin ajan. Stendhalin syndrooma?



34. Submission ***1/2

Dokkari kemiallisten aineiden vaikutuksesta ihmiseen. Olipa masentava.



35. The House With Windows That Laugh ****+

En nyt jaksa kirjoittaa tähän mitään.



36. The Invincible Barbarian ?

Leffahan on mitä järkyttävin kalkkuna, mutta Petri Hiltusen ja Jussi Pakkasen ennalta nauhoitetulla MST3K-tyyliseltä kommenttiraidalla se oli... edelleen järkyttävä kalkkuna! Myös yleisöstä kuului jatkuvasti hyvää läppää: “Miten toi voi taas hävitä, eikö sen pitänyt olla voittamaton barbaari? ‑Se on voittamaton, koska ei ole koskaan voittanut”.



37. Peur sur la ville / Pelko kaupungin yllä ****1/2

Palautti uskoani ihmiskuntaan. Oikeastaan aivan täynnä kaikkea nerokasta, giallomainen murhamysteeri tulvi herkullisia plot deviceja ja johtolankoja, joita kaikkia ei edes mitenkään tarvittu koska leffa toimitti niin paljon muutenkin. Lähinnähän tässä kuitenkin ihastellaan Jean-Paul Belmondon machobullshit roolia. Helvetti, Belmondo-parkourshow rinnastuu lähinnä Jackie Chanin tuotoksiin älyttömine autenttisine ja sitä korostavasti kuvattuine stuntteineen, hermostuttavine katolla roikkumisineen ja liukastumisineen. Täysin over-the-top kohtauksetkaan, kuten J-P:n teatraaliset tiikeriloikat junan katolla aina ennen tunnelia, eivät häirinneet kun osasi suhtautua oikein. Ennio Morriconen tiukan vakavat musiikit palauttivat tunnelman aina nopeasti takaisin kovaotteiseen rikosmeininkiin. Edes enkkudubbaus ei harmittanut ja oudoksuttanut kuin ekat 15 mins. Definitiivinen Pariisi-elokuva? Balls!



+ Puma Manin alkua. Vaikutti hyvältä.

+ Darktown Struttersin loppua.

+ Animal Farmin loppupuolisko. Vaikutti karulta, etenkin se Boxer-hevosen kohtalo ;_;

Hiljaiset pari viikkoa...

32. Roger Corman: The wild angels] (1966) ****



Kaiken kaikkiaan hieno leffa. Erityisesti loppupuolen kohtaukset kaikessa absurdiudessaan tekevät (ja tekivät) leffasta klassikon.



33: Sidnet Lumet: Serpico (1973) ***1/2



uusintakatselu. Hieno leffahan tämä on, ei siitä pääse mihinkään. Ei kuitenkaan Pacinon parhaimpien joukossa.



34. Terry Gilliam: Fear and loathing in Las Vegas (1998)*****



Paras jatkoilu leffa. Tälläkin kertaa baari-illan jatkoilla tsekattu.



35. Virginie Despentes, Coralie: Baise-moi (2000) ****



Ehdottomasti kannatti tsekata. Persoonallinen, rankka, hämäävä, pornoa ja väkivaltaa realistisen oloisesti kuvattu. Enemmän selityksiä nihilismi-ketjussa.



36.Andrew Davis: Collateral Damage (2002) ***



Ei Arskan parhaita leffoja mutta mielestäni kuitenkin aika reippaasti aliarvostettu. Ei tämä nyt niin huono ollut kuin odotin. Viihdyttävää meininkiä. Homma toimii tarpeeksi hyvin viihdyttääkseen alusta loppuun vaikka Arska ei tainnut ampua edes ketään



37. David Presley: Ninja Cheerleaders (2008)*1/2



Aikamoista kuraa mutta tarjoili viihdettä jatkoilla.



38. Lukas Moodysson: Mammoth (2009) **1/2



omassa ketjussaan enemmän avautumista leffasta



39.Micheal Winterbottom: The Killer inside me (2010) ****



kuin myös tästä omassa ketjussaan.

yksi unohtui...

40. James William Guercio: Electra glide in blue (1973) *****



Toinen katselukerta. Edellisestä kerrasta niin pitkä aika etten edes muistanut kuinka loistava leffa kyseessä. Ehdottomasti uusintakatselun arvoinen! Elokuvassa toimii oikeastaan kaikki: näyttelijäsuoritukset, tarina, kuvaus. Robert Blaken ja Mitch Ryanin yhteistyö toimii hienosti yhteen, varsinkin dialogitasolla. Billy Green Bush onnistuu myös hyvin. Leffassa kuvataan samoja teemoja kuin Easy Riderissa, tosin vastakkaiselta "puolelta" katsottuna. Siinä missä Easy Riderissa kuvattiin hippiaikakauden päättymistä ja aatteen ristiriitoja, voidaan tämä nähdä (muun ohella) parodioivana kuvauksena "perusamerikkalaisesta patriotismista".

28.

Dust Devil, Final cut (1992) ****½

Oli kovat odotukset Dust Deviliä kohtaan Hardwaren jälkeen, mutta ei tämä pettymystä tuottanut. Richard Stanley tykittää tässä huikean suorituksen, että ihan ottaa päähän kun mies ei enempää leffoja tehnyt tämän jälkeen. Leffan visuaalinen ilme on vielä hienompi mitä Hardwaressa, Stanley pääsee osoittamaan ohjaajan taitonsa aavikoilla. Robert John Burke tekee pahiksena hyvän roolin ja juonen osalta ei upota liikaa yliluonnollisiin asioihin. Kaikenkaikkiaan ilmeisen aliarvostettu leffa.

Jude ( 25.3.2011 12:57)

28. Dust Devil, Final cut (1992) ****½



Kaikenkaikkiaan ilmeisen aliarvostettu leffa.

Lähes kaikki kyllä Dust Deviliä kehuu. Ei se ole aliarvostusta, jos ihmiset eivät elokuvaa ole nähnyt.