Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

Jeremias Rahunen ( 11.12.2011 16:57)

Byron Haskin : War Of The Worlds (1953) ***

...Periaattessa varmaan samaa tasoa tuon vuosikymmenen scifielokuvien parhaimmiston kanssa mutta loppu oli kyllä mielestäni aika antikliimaksi.

Ei ole samaa tasoa parhaimmiston kanssa mitenkään – tähdityksestä olen kyllä samaa mieltä. Sujuvaa tehosteremellystä ja H.G. Wellsin alkutekstille puitteissaan uskollinen, mutta täysin ulkokohtainen invaasiohysteria-tarinan päivitys vailla varsinaista omaa sanottava tai näytettävää, vaikka onkin sinänsä sujuva ja kaukana paskuudesta. Kyllä pienemillä budjeteilla on saatu pirusti kekseliäämpää ja komeampaa katsottavaa aikaiseksi. (The Day the Earth Stood Still, Them!, Forbidden Planet, It Came from Outer Space ja Invasion of the Body Snatchers vaikkapa, näin päällimmäisinä mieleen tulleista.)

Leo Meller II ( 11.12.2011 18:03)

Jeremias Rahunen ( 11.12.2011 16:57)

Byron Haskin : War Of The Worlds (1953) ***

...Periaattessa varmaan samaa tasoa tuon vuosikymmenen scifielokuvien parhaimmiston kanssa mutta loppu oli kyllä mielestäni aika antikliimaksi.

Ei ole samaa tasoa parhaimmiston kanssa mitenkään – tähdityksestä olen kyllä samaa mieltä. Sujuvaa tehosteremellystä ja H.G. Wellsin alkutekstille puitteissaan uskollinen, mutta täysin ulkokohtainen invaasiohysteria-tarinan päivitys vailla varsinaista omaa sanottava tai näytettävää, vaikka onkin sinänsä sujuva ja kaukana paskuudesta. Kyllä pienemillä budjeteilla on saatu pirusti kekseliäämpää ja komeampaa katsottavaa aikaiseksi. (The Day the Earth Stood Still, Them!, Forbidden Planet, It Came from Outer Space ja Invasion of the Body Snatchers vaikkapa, näin päällimmäisinä mieleen tulleista.)

The Day the Earth Stood Still ja Invasion of the Body Snatchers ovat mielestäni parempia, loput muistaakseni melko samaa kastia tuon War of the Worldsin kanssa.



Tosin noiden muiden näkemisestä on niin kauan, että voi olla että oma muisti pätkii.

106. Dito Montiel:

The Son of No One (2011) 4/10

Mummonsa kasvattama pikkupoika Jonathan White tappaa puolivahingossa kaksi miestä ja päättää mustan kaverinsa kanssa jättää kertomatta tapahtuneesta kenellekään, perusteena se, että "poliisit eivät välitä, kukaan ei välitä". Ruumiit löytyvät, mutta poliisi ei tunnu yhdistävän kuolemia poikiin. Traumansa peittämään ja unohtamaan pyrkivästä Jonathanista tulee itsestään poliisi, ja kuin kohtalon oikusta hänet määrätään omiin lapsuudenmaisemiinsa Queensbridgeen. Aikuisella Jonathanilla on vaimo ja pieni tytär (jolla tosin on joku määrittelemätön katatoninen vaiva), eli siis jonkinasteinen keskiluokkainen unelma. Vaatimaton arki joutuu kuitenkin uhanalaiseksi kun tuntematon taho alkaa lähettää pienen paikallislehden kautta nimettömiä viestejä, jotka viittaavat Jonathanin salaisuuteen.



Psykologinen trilleri etenee kahdessa aikatasossa, rinnakkain kuljetetaan vuotta 1986 ja 2002. 1986 oli Jonathanille henkilökohtaisen kriisin aikaa, ja vuonna 2002 koko yhteiskunta oli räjähdyspisteessä js shokissa 9/11:n jälkeen. Elokuva yhdistää eksistentialistisella sävyllä Jonathanin raskasta lapsuus- ja perhedraamaa kyyniseen kuvaan vehkeilyn täyttämästä poliisi-instituutiosta. Ohjaaja-käsikirjoittaja (ja lähdeteoksen kirjoittaja) Montiel ei ole oikein osannut käsitellä omaa materiaaliaan, vaan on ympännyt paljon turhia ja pinnallisia teemoja käsikirjoitukseensa (vaikkapa lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja Jonathanin lapsen psykologinen vamma käsitellään molemmat yhdessä tai kahdessa lyhyessä kohtauksessa). Kerronta ja leikkaus on yritteliästä, mutta aika häiritsevää: paikoin on katsottu tehokkaaksi rytmittää leikkaus siten, että leikkauskohdat ovat jokaisen repliikin alussa, luoden häiritsevän tunteen siitä, että kohtaus olisi koostettu palapelin tavoin lause kerrallaan.



Nää sokkona katsottavaksi valitut kirjailija-käsikirjoittaja-ohjaaja "auteur-leffat" ovat lähes poikkeuksetta aika heikkoja räpellyksiä, niin on tämäkin. Al Pacino on vanha.



107. Larysa Kondracki: The Whistleblower (2010) 7/10

Suorasukainen ja suhteellisen rankka indie-tuotanto, joka kertoo tosipohjaisen tarinan YK:n Bosnian rauhanturvaoperaation taustalla tapahtuneesta ihimiskauppatapauksesta vuonna 2002. DemocraSecurity on YK:n alainen yksityinen turvallisuusfirma, jonka YK on palkannut auttamaan "lain ylläpitämistä alueella, jossa laki on unohdettu". Firman työntekijät ovat kuitenkin sotkeutuneet ihmiskauppaan, jossa nuoria tyttöjä salakuljetetaan Sarajevon alueelle seksiorjiksi, ja asiakaskuntana on isoksi osaksi YK:n henkilöstö alueella. Rachel Weiszin esittämä Kathryn Bolkovac ottaa pestin Democralta ja huomaa puolivahingossa ja suureksi järkytyksekseen millaisia kauheuksia YK:n mandaatin alla todella tapahtuu. Kun firma ei ole halukas puuttumaan asiaan, Kathryn päättää "viheltää pilliin" itse ja nousta vastaan kasvotonta työnantajayritystään ja sen epäinhimillisiin rikollisuuksiin syyllistyneitä työntekijöitä vastaan.



Leffan alku on todella ylimalkaista kerrontaa, ilmeisesti on haluttu pitää johdanto tiiviinä, jottei elokuva veny 2,5 tuntiin, mutta kun varsinainen tarina pääsee vauhtiin ja alkaa rullaamaan, niin homma toimii kyllä ongelmitta. Kathrynin uusi työ ei ole helppo, paikallinen poliisi on täynnä ihmispaholaisia ja ympäristö sen mukaista kuraa. Kun Kathryn törmää ihmiskaupparingin toimintaan, hän näkee kuinka tyttöjä kohdellaan kuin lihakimpaleita tehotuotannossa. Välittömästi on helppo nähdä kuinka kaikki on perseellään, eikä ketään edes kiinnosta. Lapsihuoria majoittava baari on täynnä kuvia YK-paitaisista miehistä; paikka on kuin navetta, huumeneuloilla ja käytetyillä kondomeilla ryyditettynä. Lisäksi suurimmalla osalla asianosaisista on YK-viran kylkiäisenä saavutettu immuniteetti, syytesuoja. Seinillä roikkuu tietenkin USA:n lippu, joka valvoo kidutettujen, alistettujen, raiskattujen 16-v tyttöjen kaltoinkohtelua.



Elokuva on selkeä kritiikki ja kannanotto, joka tuntuu aidon järkyttyneeltä taltioinnilta tapahtuneesta; "Ehkä elokuvan kautta aihe ei painu unholaan". Pointti on kuitenkin se, että syyllisiä ei ole saatu oikeuden eteen tähän päivään mennessä, sillä heitä suojaa tuo käsittämättömältä vaikuttava immuniteetti.

Jeremias Rahunen ( 11.12.2011 19:22)

Leo Meller II ( 11.12.2011 18:03)

Jeremias Rahunen ( 11.12.2011 16:57)

Byron Haskin : War Of The Worlds (1953) ***

...Periaattessa varmaan samaa tasoa tuon vuosikymmenen scifielokuvien parhaimmiston kanssa mutta loppu oli kyllä mielestäni aika antikliimaksi.

Ei ole samaa tasoa parhaimmiston kanssa mitenkään – tähdityksestä olen kyllä samaa mieltä. Sujuvaa tehosteremellystä ja H.G. Wellsin alkutekstille puitteissaan uskollinen, mutta täysin ulkokohtainen invaasiohysteria-tarinan päivitys vailla varsinaista omaa sanottava tai näytettävää, vaikka onkin sinänsä sujuva ja kaukana paskuudesta. Kyllä pienemillä budjeteilla on saatu pirusti kekseliäämpää ja komeampaa katsottavaa aikaiseksi. (The Day the Earth Stood Still, Them!, Forbidden Planet, It Came from Outer Space ja Invasion of the Body Snatchers vaikkapa, näin päällimmäisinä mieleen tulleista.)

The Day the Earth Stood Still ja Invasion of the Body Snatchers ovat mielestäni parempia, loput muistaakseni melko samaa kastia tuon War of the Worldsin kanssa.



Tosin noiden muiden näkemisestä on niin kauan, että voi olla että oma muisti pätkii.

Tai sitten kyse on vain vanhoista kunnon näkemyseroista ja/tai makuasioista.

John Carpenter: Vampires (1998)

Carpenterin loppupään tuotanto on lässähtämään päin, turha sitä on kiistää, vaikka tämäkin elokuva on monin paikoin iahn kelpo suoritus. Vampyyreiden tappaminen on kirjaimellisesti hikistä hommaa, josta on turha etsiä Hammer-filmatisointien glamouria. Pääosassa James Woods on – no, James Woods. Joko miehen ylienergisestä ja v-sanapitoisesta ilmaisusta pitää tai sitten ei. Minä pidin.



Elokuvan suurimmat ongelmat ovatkin pökkelömäinen Daniel Baldwin, sekä miltei täysin taustalle unohdettu Maximilian Schellin kardinaali, jotka kiskovat huomion väärään suuntaan liian monta kertaa.



Alfonso Brescia: War of the Robots (1978)

La guerra dei robot, kuten elokuvan alkuperäinen italiankielinen nimi kuuluu, kierrättää rankalla kädellä samoja aineksia kuin vuotta vanhempi War of the Robots, kuten Elitistissäkin on huomioitu

(http://www.elitisti....so_brescia.html). Olen silti hiukan eri mieltä sillä onhan Brescia loihtinut kasaan melkoisen keitoksen, ja tuo efektien kierrätys nyt on tuttua jo Star Trekin, Galactican ja muiden vanhojen sci-fistelyjän tiimoilta. Robottien sodasta löytyy maailmanherruutta tavoitteleva tiedemies, ainoastaan buutsit jalassaan alustaan komentava teksasilais-upseeri, täysin tunnesokea mutta sitäkin kirkasotsaisempi avaruuskapteeni, sekä tietysti jo nimessä hehkutettu robottiarmeija – tai, krhm, joukko kultapukuisia ja valkoperuukkisia humanoideja, jotka ovat luonnollisesti maailmankaikkeuden surkeimmin taistelevia ja onnettomimman sihdin omaavia robotteja. Valomiekkataisteluakin on ohjelmassa, kuinkas muuten, ja matkan varrella on monta luolaa & soramonttua.



Myös musiikit ovat päräyttävysluokassaan aivan omaa laatuaan ja 'eeppisen' lopputaistelun efektit hakevat vertaisiaan. En osaa selittää mikä tämän aiheuttaa, mutta jokin tässä avaruuskalkkunassa silti viehättää.



Pete Docter & Bob Peterson: Up (2009)

Tämähän oli positiivinen yllätys. Etenkin alkupuoli oli WALL-E:n tapaan todella vahvaa kerrontaa, eikä loppukaan lässähtänyt liian siirappiseksi. Christopher Plummer on ääninäyttelijänä(kin) melkoinen peto.



Terence Fisher: The Two Faces of Dr. Jekyll (1960)

Perustasoa parempi versio vanhasta tarinasta. Tästä enemmän Hammer-ketjussa.

230.

Spirit

Frank Miller osaa kaksi juttua hyvin: ryppyotsaisen äijäilyn ja tyylin. Näistä Spiritiin on jäänyt jälkimmäinen, mutta äijäilyn sijaan elokuva yrittää olla itseironinen. Ei toimi. Tarina on tylsän kliseinen ja juoni täynnä helppoja ratkaisuja: esim. näitä sankarin perinteisiä yllätyspelastumisia mahdottomasta paikasta, jotka toimivat varmasti 10-vuotiaille tehtailluissa sarjakuvissa, mutta kankaalta katsottuna saavat tekijän vaikuttamaan laiskalta.



Näyttelijät ovat unohdettavia. Paitsi peruslaadukkaat Jackson ja Mendes. En edes tajunnut että Scarlett Johansson on mukana elokuvassa, ennen kuin lopputeksteistä. Täysin hukassa. Ja onhan se leffan ilmekin vähän niinkuin Sin Cityn heikompi versio.



231. Shortbus

Hyvä ja eksplisiittinen draama, joka kertoo meille että seksi ja seksuaalisuus aiheuttaa ihmisissä pahaa mieltä ja johtaa itsemurhaan. Ideat vähän loppuvat ekan kolmanneksen jälkeen, mutta sitä ei edes huomaa kun näyttelijät ovat niin helvetin hyviä. Yllättävän rohkeita kohtauksia riittämiin, mutta vielä yllättävämpää on se, että tämä elokuva esitettiin Suomen tv-kanavista juuri MTV3:lla. Olenkohan ikinä nähnyt suomen televisiossa kenenkään runkkaavan spermat omaan suuhunsa? Ja ilman minkäänlaista kohua!



Onko paremmat ajat koittamassa, vai eikö edes kukkaliepesedillä riitä aikaa muulle kuin tositv:lle?



232. Mirin

Islantilainen perintösairauksien über-jännittävässä maailmassa liikkuva dekkari. Hyvää pohjoismaista peruslaatua. Islanti tarjoaa kyllä niin mahtavat puitteet synkän rikostarinan lokaatioille, että väkisinkin tulee jossiteltua: Tätä olisi voinut tuunata reilusti noirmaisempaan suuntaan ja tulos olisi ollut enemmän kuin "peruslaadukas." Lisäksi tarina olisi ollut hieman ytimekkäämpi ilman sivujuonta narkkityttärestä, joka ei oikein liittynyt mihinkään millään tavalla. En ole alkuperäistä romaania lukenut, mutta voisin kuvitella että isä/tytär-suhde on keskeisemmässä osassa kirjassa ja toimii siinä paremmin. Elokuvassa se jäi irralliseksi ja pintapuoliseksi.



233. Taulukauppiaat

Hieno edelleen. Harmi ettei voinut pitää telkkaria tarpeeksi kovalla ja osa nerokkaasta dialogista jäi koti-kakofonian alle.

Kulunut viikko:

237. Dracula's Daughter (1936) ***

238. Black Friday (1940) ***

239. Puncture (2011) **

240. The Invisible Man Returns (1940) **



Sekä kolmen leffan lötkömaraton:

241. Slugs, muerte viscosa (1988) ***

Hauska ja melko viihdyttävä. Toinen katselukerta.



242. Night of the Creeps [Lötköjen yö] (1986) ****

Yllättävänkin kova. Oisko kasarin parhaita kauhukomedioita Return of the Living Deadin ohella.



243. Slither (2006) ***

Ihan mukava kunnianosoitus. Myöskin toinen kerta.





244. Melancholia (2011) ****

Alku on helvetin nätti. Hieno leffa, Antichristin tasoa. Trier ei mikään pidetyin ohjaaja ole kun nämä (ainakin uudemmat) saa sen verran ristiriitaisia arvosteluja.

Red Right Hand ( 11.12.2011 22:19)

Onko paremmat ajat koittamassa, vai eikö edes kukkaliepesedillä riitä aikaa muulle kuin tositv:lle?

Ja videopeleille, internetille sekä mangasarjakuville.



Siis hyvät ajat ovat kestäneet jo vuosia, kun Anttila myy kannibaalielokuvia ja televisiosta tulee pornodokkareita. Hattukukkatädit siirsivät huomionsa muihin medioihin ja elokuvat ikäänkuin unohdettiin. Ja sen parempi. Kukaan ei ihan oikeasti sensuroi eikä vainoa enää. Nyt jopa pahastutaan, jos jollakin devarijulkaisulla on liian korkea ikäraja (Pieni talo preerialla).

140. Ishii:

The Executioner II: Karate Inferno (1974) [dvd] ***

Ihan huvittavaa pöhköilyä, mutta silti tulee ikävä ykkösen rujoa brutalisointia.



141. Rosenthal: Halloween II (1981) [bd] ***

Onnistunut jatko-osa, joka on puutteistaan huolimatta jotenkin loputtoman katsottava; melkeinhän tämän äären palaa mieluummin kuin originaalin vaikka se onkin parempi elokuva. Varsin tyydyttävä aluekooditon "30th Anniversary Edition" blu-ray-julkaisu Yhdysvalloista, tiedä sitten onko bonusdokkari Terror in the Aisles enempää kuin spoilerivaarallinen klippikooste (pitäishän nuo klassikot olla nähtyinä mutta mutta...).



142. Fukasaku: Under the Flag of the Rising Sun (1972) [dvd] ****

Painavimpia ja kiinnostavimpia fukasakuja, vaikka suosikkejani ovatkin ne energisemmät yakuza-runttaukset.



143. Malick: Onnelisten aika (Days of Heaven, 1978) [bd] ****

Aikamoista visuaalista nannaa Criterionin sinikiekolta. Leffassa vielä muutamat pikkujutut vähän tökkii, mutta kokonaisuus on silti upea. Pitänee yrittää Elämän puu vielä ehtiä leffaan katsomaan.



144. Fukasaku: Violent Panic: Big Crash (1976) [dvd] ***½

Niitä vähemmän länsimaissa nähtyjä ohjaajan elokuvia, nyttemmin sentään Japanissa ilmestynyt dvd. Täytyy yhtyä etusivulle elokuvan arvioineeseen Koivistoon (no homo) muussa paitsi en tainnut olla ihan yhtä vakuuttunut lopun kaahauksesta. Mainiota ryttäystä silti.



145. Florentine: Undisputed III: Redemption (2010) [bd] ****

Loistavan suoraviivaista paukutusta vuokraamon uutuushyllyn alimmalta riviltä! (Tosin tätä ei taida olla julkaistu Suomessa? – toisin kuin oikeastikin mainitulta paikalta aikoinaan bongattu Teräskehä 2. Molemmathan ovat parempia kuin vähän tylsä ykkönen.) Elokuvassa ei kai ollut lainkaan sivujuonentapaisia, täydellisin "character arc" löytyy päähenkilön polvelta ja kakkosen pahiksesta kolmosen sankariksi nostetun Boykan taustoista selviää... ei yhtään mitään! Hieman häiritsee että päävastustajaa näyttelee yksi Fares-veljeksistä (Jalla Jalla ym.), eikä finaalimatsi ole ihan niin kova kuin pitäisi, mutta tämän jälkeen elokuvan huipentava homostelusävytteinen buddy-fiilistely saa melkein kyynelet silmiin. Luulin ettei tälläistä osata enää tehdä! Blood and Bone odottaa katsomisvuoroaan seuraavaksi. Vaikuttaisi parhaat uudet jenkkitoiminnat tehtävän suoraan dvd/kaapelilevitykseen.



146. Fukasaku: Legend of the Eight Samurai (1983) [dvd] ***½

Fukasakulta oivallista fantasiaseikkailuviihdettä, joka tuntuu paljon lyhyemmältä kuin mitä on (kesto yli 2h). Nyt (vasta) ekaa kertaa alkuperäisellä japanipuheella. Pidän silti enemmän hieman tummempisävyisestä Samurai Reincarnationista.



147. Welles: Kansalainen Kane (Citizen Kane, 1941) [bd] ****

Komea elokuva, vaikkei kokonaisuutena ihan Undisputed kolmoselle pärjääkään. Helpompi tätä on kuitenkin arvostaa saavutuksena kuin täysillä diggailla katsoessa. Blu-ray ‑restauraatio näyttää hienolta ja on hyvä syy uusintavilkaisulle ainakin jos ei ole filmiltä onnistunut näkemään.



148. Tati: Riemuloma Rivieralla (Les vacances de Monsieur Hulot, 1953) [dvd] **½

Riemuloma on aikamoista vastalääkettä nykyelokuvien ja tv-tarjonnan salamaleikkauskuvavirralle... Varsin sympaattinen ja monelta osin ansiokas, mutta vaan niin helvetin leppoisa ja verkkainen että hankala oli itsekin katsoessa malttaa olla samalla keskustelematta tai lukematta uutisia puhelimesta ym. Vaikka nauroin ääneen useamman kerran, epäilen että lopun Tati-boksin läpi selviäminen voi olla haasteellista.



149. Bayona: Orpokoti (El orfanato, 2007) [bd] ***

Hyvin tehty mutta vähän masentava ja olis ollut potentiaalia olla paljon pelottavampikin. Lisäksi koko mysteeri ja varsinkin sen selitys ovat aika tylsiä.



150. Melville: Ajojahti (Le samouraï, 1967) [dvd] ****½

Oleellisimmilta osin lähellä täydellisyyttä, vaan pitänee tsekata oliko Punainen ympyrä sittenkin vielä vähän parempi... Ja taas tekisi mieli pukeutua vain tyylikkäisiin kapeisiin pukuihin ja alkaa käyttää mieshattua, mutta pitänee edelleen odottaa "muutamia" vuosia jottei se näyttäisi pöhköltä. (Vaikka elokuvassa Delon onkin about saman ikäinen kuin mitä itse nyt. Perkele.)

108. Steven Spielberg:

The Adventures of Tintin (2011) 7/10



3D, miten tämän nyt sanoisi, oli ihan ok, tai ainakin voi sanoa ettei se ollut aivan täysin turhaa. 3D toimii, mutta vain teknisesti, elokuvalle itselleen se ei anna mitään. Olen viimeistään nyt joutunut toteamaan, että parhaimmillaankin 3D onnistuu vain olemaan ärsyttämättä. Ajoittain nostin lasit hetkeksi nenältäni ja totesin niiden laimentavan muuten kirkkaampaa värimaailmaa ikävästi. Animaatio sinällään on luonnollista ja muutaman minuutin totuttelun jälkeen Tintin maailmaan on todella helppoa ja nautinnollista uppotua; Animaation suomin keinoin ympäristöstä on osattu tehdä eläväisen mukaansatempaava. Alkuperäisen Tintin henkeä ja huumoria on kunnioitettu, eikä ole lähdetty tekemään "ajantasaistettua tulkintaa", modernia Tinttiä. Vuosikymmenien takainen aika, jolloin maailma oli vielä huomattavasti nykyistä suurempi ja tuntemattomampi, suo vielä mahdollisuuden perinteiselle ja aitotunnelmaiselle seikkailulle. Lisäksi Tintti tuntuu Tintiltä ja Haddock Haddockilta.



Ongelmaksi muodostuu liiallinen toiminta elokuvan jokaisessa käänteessä. Vauhdikkuus sinällään on kiva juttu seikkailuelokuvassa, mutta Tintissä ei saa hengähtää juuri missään vaiheessa. Sen lisäksi että vauhtia on liikaa, monessa kohtaa (meritaistelu, takaa-ajo marokkolaisessa kaupungissa) homma vedetään kaiken lisäksi ärsyttävällä tavalla överiksi. Pienet suvantovaiheet olisivat tehneet rytmistä polveilevamman ja siten nostaneet yksittäisiä huippukohtia esiin paremmin; tällaisenaan jatkuva kaasu pohjassa eteneminen latistaa seikkailun tunteen kohellukseksi.

Yoshua Ben Yosef ( 13.12.2011 15:51)

108. Steven Spielberg: The Adventures of Tintin (2011) 7/10

...

Ongelmaksi muodostuu liiallinen toiminta elokuvan jokaisessa käänteessä. Vauhdikkuus sinällään on kiva juttu seikkailuelokuvassa, mutta Tintissä ei saa hengähtää juuri missään vaiheessa. Sen lisäksi että vauhtia on liikaa, monessa kohtaa (meritaistelu, takaa-ajo marokkolaisessa kaupungissa) homma vedetään kaiken lisäksi ärsyttävällä tavalla överiksi. Pienet suvantovaiheet olisivat tehneet rytmistä polveilevamman ja siten nostaneet yksittäisiä huippukohtia esiin paremmin; tällaisenaan jatkuva kaasu pohjassa eteneminen latistaa seikkailun tunteen kohellukseksi.

Mun aivot suojelee mua tuollaiselta skeidalta sammuttamalla itsensä cgi-rymistelyn ajaksi. Esim. ekassa Transformersissa tämä tapahtui 45 viimeiselle minuutille, tokassa ja kolmannessa koko elokuvalle. Ikävä kyllä Tintissä aivot sammui siellä meritaistelun kohdalla eivätkä ne virvonneet lainkaan ennen lopputekstejä. Kärsimystä ja nukahtelua. **1/2

[color="#000000"]127.

Take him to the Greek ** Apatow-ketjussa lisää



[color="#000000"]128. Jennifer’s Body *** Hölmö, mutta oikein viihdyttävä. Megan Foxista on saatu (meikattua) useitakin ilmeita ja on parhammillaan jopa aika häiritsevän näköinen. Ja toisaalta taas tarvittaessa oikein kaunis, juuri tyypillinen high school-bitch. Ihan kiva teini-kauhu komediallisella pohjavireellä kertakatseluun.

[color="#000000"]

[color="#000000"]129. Wrong Turn ***½

[color="#000000"]

[color="#000000"]130. Wrong Turn 2: Dead End ***½

[color="#000000"]

[color="#000000"]131. Wrong Turn 3: Left for Dead * Lisää näistä survival-metsä-kauhuketjussa.

[color="#000000"]

Antonio Margheriti: Il pianeta degli uomini spenti (1961)

Vaikka ajatus 60-luvun alun italialaisesta sci-fi leffasta saattaa tuntua luotaantyöntävältä, niin tällä kertaa lopputulos on hämmästyttävän tasokas. Ei tässä nyt mitään pystejä sovi ojentaa kenellekään, mutta genrensä sisällä "Battle of the Planets" on juonensa puolesta sieltä paremmasta päästä. Lisäpisteitä leffalle tuo Claude Rains, jonka esittämä huippunero/tiedemies on ehkä hiukan turhan ilmeinen, mutta yhtäkaikki toimiva.



Don Dohler: The Galaxy Invader (1985)

Jiihaa! Mitä tekevät USA:n syvän etelän hillbillyt, kun lentävä lautanen suorittaa liekehtivän pakkolaskun lähistölle? No tottakai alienia lähdetään jahtaamaan aseiden kanssa. Elokuva näyttää monin kohdin vähintään kymmenen vuotta vanhemmalta, sen verran rupisesta paketista tässä on kyse. Uskomattoman kankeaa "näyttelijätyötä", jota jatkuva kaljan kittaus ja ammuskelu ei edes elävöitä.



Jean-Luc Godard: Le petit soldat (1963)

Tästä juttua Godardin omassa ketjussa.

Shocky ( 13.12.2011 17:54)

Yoshua Ben Yosef ( 13.12.2011 15:51)

108. Steven Spielberg: The Adventures of Tintin (2011) 7/10

...

Ongelmaksi muodostuu liiallinen toiminta elokuvan jokaisessa käänteessä. Vauhdikkuus sinällään on kiva juttu seikkailuelokuvassa, mutta Tintissä ei saa hengähtää juuri missään vaiheessa. Sen lisäksi että vauhtia on liikaa, monessa kohtaa (meritaistelu, takaa-ajo marokkolaisessa kaupungissa) homma vedetään kaiken lisäksi ärsyttävällä tavalla överiksi. Pienet suvantovaiheet olisivat tehneet rytmistä polveilevamman ja siten nostaneet yksittäisiä huippukohtia esiin paremmin; tällaisenaan jatkuva kaasu pohjassa eteneminen latistaa seikkailun tunteen kohellukseksi.

Mun aivot suojelee mua tuollaiselta skeidalta sammuttamalla itsensä cgi-rymistelyn ajaksi. Esim. ekassa Transformersissa tämä tapahtui 45 viimeiselle minuutille, tokassa ja kolmannessa koko elokuvalle. Ikävä kyllä Tintissä aivot sammui siellä meritaistelun kohdalla eivätkä ne virvonneet lainkaan ennen lopputekstejä. Kärsimystä ja nukahtelua. **1/2

Kun merirosvolaiva nousee ylös myrskyävästä merestä, keinuu toisen laivan yläpuolella edestakaisin roikkuen tämän mastosta, ei voi kuin epäuskoisena ihmetellä: Miksi?!



Eikö horisonttiin saakka uhkaavana myrskyävä meri ja kuolemaa lupaava meritaistelu itsessään ole jo suurta seikkailua? Onko koettu, ettei tämä riitä vuonna 2011, tarvitaan enemmän ja isompaa? Ilmeisesti näin: aluksen on noustava merestä ja lennettävä toisen aluksen ylitse, muuten kyse ei ole ennenäkemättömästä seikkailusta. Mä pidän tällaista ylilyömistä niin isona kömmähdyksenä, että tuntuu suorastaan uskomattomalta kuinka Spielbergin mielestä tämä on ollut "loistava idea".



Samanlainen yliahtaminen on kyseessä, kun laivalle vangitut Tintti ja Haddock pakenevat jahtaajiaan pelastusveneeseen ja päätyvät ajelehtimaan merelle. Seikkailuksi ei riittä pelkkä veden varassa oleminen, tarvitaan vesitaso tulittamaan parivaljakkoa. Myöskään tulittava vesitaso ei riitä seikkailuksi, vaan heti sen jälkeen tarvitaan kuin tyhjästä ilmestyvä myrsky, johon lentokone ajautuu (tässä välissä Tintti on siis pudottanut vesitason pelastusveneestä käsin ja ohjekirjan avulla opetellut lentämään sitä). Myrskykään ei riitä seikkailuksi, vaan tarvitaan kiipeilyä myrskyssä lentävän lentokoneen siivellä, ja sen jälkeen dramaattinen pakkolasku aavikolle. Sinällään jokainen tapahtumaketjun osa on ihan jees, mutta yhtenä eteenpäin syöksyvänä vellovana toimintamassana esiin nousee jälleen sama kysymys: eikö Spielbergillä ole mitään suhteellisuudentajua?



Todella ärsyttävää, sillä muuten Tintti huokuu hyvää fiilistä ja asennetta.

Alive ( 16.12.2011 09:39)

128. Jennifer’s Body *** Hölmö, mutta oikein viihdyttävä. Megan Foxista on saatu (meikattua) useitakin ilmeita ja on parhammillaan jopa aika häiritsevän näköinen. Ja toisaalta taas tarvittaessa oikein kaunis, juuri tyypillinen high school-bitch. Ihan kiva teini-kauhu komediallisella pohjavireellä kertakatseluun.



129. Wrong Turn ***½

Tätä en vaan ymmärrä.. siis että miten Wrong Turn voisi ikinä olla parempi kuin Jennifer's Body. WT:ssä ei ole yhtään mitään omaa, ei mitään koukkua juonessa, ei yhtään mitään. No ehkä se puussa kikkailu kaikessa epäuskottavuudessaankin oli edes jonkinlainen yritys, mutta heikko. JB:ssä on hyviä vitsejä, oikeasti karmiviakin efektejä, mielenkiintoinen juoni, ja ylipäätään ripaus omaperäisyyttä. Kiitokset kuitenkin Wrong Turnin jatko-osien arvioimisesta, tietääpä nyt välttää niitäkin.

Yoshua Ben Yosef ( 17.12.2011 12:22)

Kun merirosvolaiva nousee ylös myrskyävästä merestä, keinuu toisen laivan yläpuolella edestakaisin roikkuen tämän mastosta, ei voi kuin epäuskoisena ihmetellä: Miksi?!



Eikö horisonttiin saakka uhkaavana myrskyävä meri ja kuolemaa lupaava meritaistelu itsessään ole jo suurta seikkailua? Onko koettu, ettei tämä riitä vuonna 2011, tarvitaan enemmän ja isompaa? Ilmeisesti näin: aluksen on noustava merestä ja lennettävä toisen aluksen ylitse, muuten kyse ei ole ennenäkemättömästä seikkailusta. Mä pidän tällaista ylilyömistä niin isona kömmähdyksenä, että tuntuu suorastaan uskomattomalta kuinka Spielbergin mielestä tämä on ollut "loistava idea".



Samanlainen yliahtaminen on kyseessä, kun laivalle vangitut Tintti ja Haddock pakenevat jahtaajiaan pelastusveneeseen ja päätyvät ajelehtimaan merelle. Seikkailuksi ei riittä pelkkä veden varassa oleminen, tarvitaan vesitaso tulittamaan parivaljakkoa. Myöskään tulittava vesitaso ei riitä seikkailuksi, vaan heti sen jälkeen tarvitaan kuin tyhjästä ilmestyvä myrsky, johon lentokone ajautuu (tässä välissä Tintti on siis pudottanut vesitason pelastusveneestä käsin ja ohjekirjan avulla opetellut lentämään sitä). Myrskykään ei riitä seikkailuksi, vaan tarvitaan kiipeilyä myrskyssä lentävän lentokoneen siivellä, ja sen jälkeen dramaattinen pakkolasku aavikolle. Sinällään jokainen tapahtumaketjun osa on ihan jees, mutta yhtenä eteenpäin syöksyvänä vellovana toimintamassana esiin nousee jälleen sama kysymys: eikö Spielbergillä ole mitään suhteellisuudentajua?



Todella ärsyttävää, sillä muuten Tintti huokuu hyvää fiilistä ja asennetta.

Aivan, rytmitys kusee aivan täysillä. Cgi:nä muutenkaan ei noi toimintakohtaukset tuppaa toimimaan, ja nyt Spielbergiltä on keulinut mopo pahemman kerran. Se lentokonekohtaus oli omana kokonaisuutenaan varsin mainio, mutta osana tätä rymistelyputkea kärsi inflaatiosta. Kaupunkijakso meni jo totaalisen överiksi joten en muista siitä mitään. Luulen lisäksi, että koska pelailen paljon videopelejä, ei samaan muottiin tehty ei-interaktiivinen viihde enää toimi lainkaan. Eli siis, tuossa vaiheessa aivot tunnistaa että hei, tää on peli, antakaa ohjain. Mutta koska kyseessä onkin vain loputtoman pitkä välianimaatio, tilalle hiipii apaattisuus. Joku Final Fantasy: Spirits Within oli kokonaan tällaista käyttökelvotonta matskua, mutta Priest yms. toimivat koska niissä on sentään aitoja näyttelijöitä sitomassa teosta elokuvagenreen. Pixareita yms. en ole nähnyt, en tiedä ovatko nekin täyttä rymistelyä vai toimivatko kerronnan tasolla paremmin. Ongelmakohta tuntuu nimittäin olevan juurikin toimintakohtaukset ja niiden annostelu. Katsoin juuri Tekken: Blood Vengeancen (täys-cgi), missä actionintäyteinen alku ja loppu oli aivan perseestä, mutta välissä oleva koulukomedia toimi ihan kohtuullisesti.



Tintistä vielä: No ei se nyt muutenkaan kovin kummoinen ollut, huumori ja tarina suunnattu suoraan 10-vuotiaille. Pintapuolisesti tarkasteltuna "uskollinen" alkuteokselle, mutta parempi olisi sittenkin ollut sovittaa reippaammin, nyt tuli samanlainen evvk-fiilis kuin Corto Maltese ‑animaatiosta Corto Maltese: La cour secrète des Arcanes.





Ja sitten tuleekin parissa postauksessa paljon leffoja, joita en ole kiireiden vuoksi ehtinyt tänne arvioimaan:





[font=Arial]138. Conan – The Barbarian (2011) ***1/2[/font]

[font=Arial]Ei lainkaan niin huono kuin leffaa ympäröivästä negatiivisesta aurasta oli ennalta aistittavissa. Alkupuoli reippaan suorasukaista brutalisointia ja seikkailua, lopussa sitten tuli viimein yliannostus cgi:tä ja toimintaa. Jason Momoa oli mamosta nimestään huolimatta melkoisen pätevä Conan, ainakin jos ei ala tekemään ilmeisiä vertailuja. Helposti toiseksi paras Conan-leffa. Kyllä näitä lisääkin katsoisi. Kolmedeet oli tosi ihan hirveää katsottavaa. Sen siitä saa kun tekee jälkituotanto-3d:t jollain romanialaisilla vai oliko ne nyt bulgarialaisia. Ekaa kertaa NÄIN miten ne on tehty, ihmeellisiä neliömäisiä blokkeja irti taustasta, pintoja leikkautuu törkeästi aivan etualallakin... eijeesus.[/font]



[font=Arial]139. Book of Blood ***[/font]

[font=Arial]Ihan pätevä clivebarkerisointi. Osa dialogista on varsin kökköä, mutta niinhän se on joskus kirjoissakin. Kummitustaloleffojen paremmasta päästä, kaikkine silmäänpistävine cgi-efekteineenkin. Loppu vaan ei enää toimi ollenkaan. [/font]



[font=Arial]140. Le Havre **1/2[/font]

[font=Arial]Ford Fairlane oli parempi.[/font]



[font=Arial]141. Mr. Freedom ****[/font]

[font=Arial]Nerokkuutta hipovaa ranskalaista supersankariparodiaa ja jenkkiläisen maailmanpolitiikan kritiikkiä vuodelta 1969. Visuaalisesti vakuuttava, castista löytyy mm. Donald Pleasance ja Serge Gainsbourg. Lähin vertailukohta ehkä joku Holy Mountain, vaikka kokonaisuus nyt samoihin sfääreihin kohoakaan. [/font]



[font=Arial]142. Flesh Gordon ***1/2[/font]

[font=Arial]Ohhoh tämähän oli roisimpi kuin muistin, olin nähnyt mitä ilmeisimmin leikatun version ja pitänyt leffaa tylsempänä kuin se oikeasti on. [/font]



[font=Arial]143. Exit Throught the Gift Shop *****[/font]

[font=Arial]Aivan mahtava kaikilla tasoilla. [/font]



[font=Arial]144. Mehiläispesän henki **1/2[/font]

[font=Arial]Tylsä[/font]



[font=Arial]145. 3 Idiots ***1/2[/font]

[font=Arial]Koulujakso erinomaista komediaa, lopussa sitten lässähtää kun aletaan petailemaan onnellista loppua. Noh ainakin maisemat ovat upeat – Shimla on Intian makeimpia paikkoja. [/font]



[font=Arial]146. Wilderness ***1/2[/font]

[font=Arial]Yllättävän tymäkkä ja hyvin kirjoitettu slasher autiosaarelle leirille viedyistä brittiläisistä ongelmateineistä, jotka joutuvat taistelemaan mm. tappajakoiria, ansoja ja jousipyssyä käyttävää psykopaattia murhaajaa vastaan. [/font]



[font=Arial]147. Weird Science ****+[/font]

[font=Arial]Olinpa sitten unohtanut miten patologisesti hullu teos on kyseessä. Juuri kun luulee että meno ei voi enää parantua niin bileisiin paukkaavat Vernon Wells Mad Max vermeissään ja Michael Berryman! Robert “Thrashin’” Rusler ja Robert Downey Jr. ovat täydellisiä limaisina playboyna. John Hughes = parhaita ohjaajia ever, iisisti. R.I.P. [/font]



[font=Arial]148. Footprints on the Moon / Le Orme ***+[/font]

[font=Arial]Ja genre oli.. tunnelmaelokuva? Nicoletta Elmi. [/font]



[font=Arial]149. Crazy Boy ***[/font]

[font=Arial]Ylipitkä korealainen “klassikko” vuodelta 1985, jossa Crazy Boy ‑niminen trollface ilmestyy kaikkialle aiheuttamaan hämminkiä. Epämääräinen tappelujen ja bändikeikkojen kavalkadi, jota ultrakasarit kuteet ja kampaukset maustavat juuri sopivasti ettei ehdi liikaa kaipaamaan juonta. Silti lähes kahden tunnin pituus toimii selvästi leffaa vastaan. [/font]



[font=Arial]150. Demons ******1/2[/font]

[font=Arial]Nicoletta Elmi..[/font]