EKEK 2011

Spiritual Boxer ( 5.6.2011 11:46)

Ilja Rautsi ( 5.6.2011 11:35)

Mikä sen Afrikka-tallenteen nimi oli?

Karamoja!



En tajunnut että se on ihan noin vanha ('55)...

Also Known As: Wang, Wang

Pankaas koko ohjelmisto kehiin, että me riennot missanneet voidaan paremmin harmitella.

Karamoja oli aikaansa nähden kovin edistyneen antropologisen otteen omaava. Persuissa on ilmeisesti liian vähän kuolemansairaita hammaslääkärejä.

Aika läjä juoneltaan melko muotopuolia pläjäyksiä.



Enkä saanut untakaan kun silmät sulkiessa Seagal vaan jatkoi raajojen taittelua.



Kiitos tästäkin vuodesta!

-Karamoja

‑Otley

‑Virus

‑Klovn: The Movie

‑He-Man and She-Ra: The Secret of the Sword

‑Death Smiles on a Murderer

‑Marked for Death

Perse puutui pitkän elokuvasession takia. Mutta ei haittaa, koska tarjolla oli hyvää settiä, esim. Virus oli ihan huikeaa kamaa.

Kiitokset EKEKille, sian ostaminen säkissä oli kannattava diili.

Mikä Virus?

Kiitokset taas tapahtumasta, ne parit helmet pelastivat jälleen muutamaan otteeseen puuduttavaksi käyneen pakkovalvomisen. Hieman jäi omalta osalta kokemus aiempia vuosia köyhemmäksi siksi että Klovnia lukuunottamatta hyvät leffat oli nähtynä jo entuudestaan.... Lopetusvalinnan kohdalla se ei tosin tietenkään mitään haitannut!

Treutle: Karamoja! (1955)

En ole mondoilun suuri ystävä muutenkaan, joten tylsyys uhkasi turhan usein hampaidenirrotusrituaaleja ja loputonta tanssimista katsellessa (no ei ehkä juuri ensinmainitun aikana). "Six months to live!" ‑taustakertomuksesta huolimatta eksploitaatioaspekteja oli aika vähäisesti, ja tässähän jopa oppi jotain heimon arkielämästä.



Clement: Kodittomat luut (Otley, 1968)

Ihan hauska ja harmiton brittivaikoilukomedia. Tom Courtenay on mainio pääosassa, mutta muutamasta miltei-kohokohdasta huolimatta jäi aika yhdentekeväksi. Epäilen myös, että nautittavuutta söi Swinging London ‑värien puuttuminen punertavasta printistä.



Fukasaku: Virus (1980)

Mukavaa nähdä Fukasakua elokuvateatterissa. Onhan tämä hyvin tehty katastrofifilmi, josta jo näyttelijäkaarti ja tehosteet tekevät katsomisen arvoisen. Hieman haittaisi printin kropattu kuva ja n. tunnilla pidempi japanilainen versio on tietysti parempi (mutta eipä sitä olisi tapahtumassa jaksanut katsella).



Nørgaard: Klovni – kyllä nolottaa (Klovn: The Movie, 2010)

Hyvään saumaan sijoitettu. Hauskimpia komedioita mitä tulee muutamalta viime vuodelta mieleen... Hhahahah! Käykää katsomassa.



Friedman, Kachivas, Lamore, Reed & Wetzler: The Secret of the Sword (1985)

Öö, en kyllä yhtään jaksa tälläisiä käppäisiä lasten piirrettyjä... Joku 20 minsaa olis ollut ihan ok, mutta reilu(?) puolitoista tuntia alkoi jo pahasti vituttamaan. Onneksi sai vähän unta keskivaiheilla. Ja leikin sentään kakarana He-Man ‑ukoilla.



D'Amato: Death Smiles on a Murderer (La morte ha sorriso all'assassino, 1973)

Kieron tunnelmallinen laatuitalo, jonka D'Amato on ohjannut kivan kekseliäästi ja joka sisältää yhden Luciano Rossin parhaista suorituksista. Harmi että aika pikaisesti alkoi pilkityttämään, mutta onneksi tämä oli nähty jo aiemmin joten pysyi joten kuten menossa mukana vaikka loppupuolella tuli lähinnä heräiltyä kirkumisten avustamana kuolonkohtauksiin.



Little: Kuoleman merkki (Marked for Death, 1990)

Loogiikan lapsuksistaan huolimatta tämä on ollut aina suosikki-Seagaleita, tukevasti top-kolmosessa Katujen lain ja Kaappauksen merellä seurassa. Palkitseva lopetus jälleen.

Hyvä EKEK! Epämääräisyys korvasi taas laadun.

Paketti sekoitus ajankohtaisia aiheita (neekeriukot, maanjäristykset sekä ydin- ja biologiset aseet) ja pohdiskelua naisten rooleista. Ainakin itse oon tyytyväinen.

Karamoja!

Just sen mittainen, että jaksoi alussa. Pinnallinen, toisaalta sopivasti rajattu ja kiihkoilematon näkökulma.



Otley

Esi-austinpowers hyvässä ja pahassa. Katsoi ihan mielikseen.



Virus

Voi kuvitella, kuinka himmeältä tämän katsominen on tuntunut, jos elokuvan taustoista ei ole tiennyt etukäteen mitään. Todella intensiivistä kerrontaa ollakseen niin puhepainotteinen ja paikoin kömpelö. Loppuhan on tietysti hieno, kuten ohjaajalta sopii odottaa.



Klovni – kyllä nolottaa

Todella hauska, mutta turhan moralistinen omaan makuun. "Haluan olla hyvä isä", joojoo. Muuten tulee, retkeilyteemasta, Underberg-mainonnasta ja vähän huumoristakin kieron positiivisella tavalla mieleen saksalainen spedeily 2-nenää tankkaa superia, jota en suosittele kenellekään.



He-man

Ei käy varsinaisesti kateeksi niitä, jotka ovat tällaista joutuneet lapsena katsomaan... Parasta varmaan Shera-teema, joka alkoi taas soida päässä. Ihan hupaisa tähän väliin.



Death Smiles on a Murderer

Bestest.



Kuoleman merkki

Seagal on ehkä vähän turhan voittamaton ja käsis kaipaisi enempi huippukohtia ja suvantoja, mutta huomattavan hyvää matsaamista, tyylikästä kuvaa (look, mitä mielestäni nykyään monesti värimäärittelyllä tavoitellaan) ja mahtavaa jamaikalaismeininkiä. Tykkäsin enemmän kuin Nicosta.

Kiitti Kukko-coastereista vittu!

Karamoja – Melko kummallinen kokonaisuus; suht kiinnostavaa ja välillä kouraisevaa mondo-kuvitusta yhdistettynä hupsakkaan kalkkunaiseen selostukseen ja kehystarinaan sekä todella päätähajottava ääniraita, jota en olisi kyllä kestänyt yhtään tämän pidempään. Siistejä neekerinkulleja. Hauska löytö!



Otley – Ei oikein lähtenyt, ainakaan tässä tilanteessa.



Virus – Hei ihan ok!



Klovn – Tämä yllätti. Ei nyt ihan täysosuma mutta usein kikatuttavan hauska ja aivan pöyristyttävän härski. Tuli häiriintynyt olo ennen kotiinlähtöä käppäillessäni Helsingin asematunnelissa, joka oli ihan täynnä leffan mainosjulisteita



He-Man & She-Ra tms – Juma mitä tykitystä! Siinä vaiheessa kun leffa oli kestänyt n. kolme tuntia eikä loppua ollut edelleenkään näkyvissä kääntyi riemu jo ahdistuksen puolelle.



Death Smiles on a Murderer – Molemmilla katsomiskerroilla olen lepuuttanut silmiä vähän turhan ahkerasti, joten juonellinen sisältö on edelleen arvoitus. Hyvää tunnelmointia, valitettavan väritön printti + mahtoiko olla leikattu?



Marked For Death – Perinteikkään munakas päätösleffa. Kulta-ajan Seagalia, jossa roistot laitetaan poikki ja pinoon niin että rutina vain raikaa. Kiitos!

Tulihan tämäkin ihme viimein koettua, kun ei ollut muita esteitä. Hyvä konsepti, kelpo ohjelmisto, kiitos komitealle.

Karamoja!

Ohjelmiston potentiaalisin pilkkipaikka heti kättelyssä. Onneksi näin, koska tämähän oli aika mielenkiintoinen.



Otley

Värit olisivat olleet kivat, mutta kelpasi näinkin erittäin hyvin. Vekkulilla päähenkilöllä ja sopivan halvoilla vitseillä pötkittiin yllättävän pitkälle, jopa yön mitalisijoille.



Virus

Tähtikaarti oli lajityypin mukaisesti kova, minkä huomasi yleisöreaktioistakin aina, kun tuttu naama ilmestyi kankaalle. Tarinassa oli vähän hakemista, mutta hyviä kohtia oli sentään enemmän kuin huonoja. Tyly loppuratkaisu ja loppulaulu kruunasivat, ja pääasia oli että pingviinit selvisivät.



Klovn the Movie

Hiukan askarrutti, miten toimii elokuvamitassa – turhaan. Sarja ylittyi jo pelkästään törkeystasolla kirkkaasti eikä tunnin lisäaikaa tuhlattu lainkaan tyhjäkäyntiin. Huisin hauska.



The Secret of the Sword

Olihan se huvittavaa, kun elokuvan nimi paljastui, mutta hymy myös hyytyi aika nopeasti. Jostain syystä en malttanut kuitenkaan yrittää tirsojen vetämistä, vaan pakko oli nähdä miten seikkailu päättyy. Ja päättyihän se, moneen kertaan. She-Ran teema oli muuten kovempi kuin He-Manin.



Death Smiles on a Murderer

Pysyin hereillä mutten täysin kärryillä. Tunnelmaa oli enemmän kuin värejä printissä, ja hyvä niin, koska keskittyminen ei enää tässä vaiheessa riittänyt kaikkien juonen palasten yhdistämiseen. Opetuksena oli, että kannattaa viedä dooris fasaanimetsälle, jos haluaa tehdä vaikutuksen.



Marked for Death

Ei edelleenkään erityisen hyvä, mutta silti parempi kuin muistinkaan ja putken päätöksenä ajoi asiansa vallan mainiosti.

C.W. Leadbeater ( 6.6.2011 13:03)

The Secret of the Sword

Olihan se huvittavaa, kun elokuvan nimi paljastui (ja Tohka paljasti valinnan taustat)

Näitä taustoja voisi valottaa tännekin.



Ja löytyisiköhän samasta holvista/ullakkovarastolta lisääkin Mattel-elokuvia? Transformers the Movie pitäisi jossakin näyttää. Ei kyllä EKEK:issä, koska toisin kuin He-Manin kanssa, kyse on vakavasta asiasta.

Antti Näyhä ( 6.6.2011 14:18)

C.W. Leadbeater ( 6.6.2011 13:03)

The Secret of the Sword

Olihan se huvittavaa, kun elokuvan nimi paljastui (ja Tohka paljasti valinnan taustat)

Näitä taustoja voisi valottaa tännekin.



Ja löytyisiköhän samasta holvista/ullakkovarastolta lisääkin Mattel-elokuvia? Transformers the Movie pitäisi jossakin näyttää. Ei kyllä EKEK:issä, koska toisin kuin He-Manin kanssa, kyse on vakavasta asiasta.

Transformers the Movie on tosiaan parhaita animaatioelokuvia, viisi tähteä.

Kiitokset taas järjestäjille, novellikilpailu oli kiva ylläri!

Tän vuoden leffat tuntuivat olevan ‑pelotteluista huolimatta aika säyseää tavaraa, eniten mukavuusalueen yli meni He-Man kun ei se saakeli meinannut loppua millään.



Karamora!

Yllättävän "tieteellinen" vaikka pöhkön kertojaäänen höpötarinan sisälsikin. Miellyttävä katsella, vaikka tosiaan ehkä tän paikka olisi ollut paremmin jossain torkkuslotissa kun ei varsinaisesti mondosikailua ollut.



Otley

Yritin torkkua osan leffasta, pysyin silti ihan hyvin perässä. Värit oli vähän surkeat, mutta eipä parempaakaan ois niiltä odottanut. Ei tästä jäänyt oikein mitään mieleen, Stanley Meyersin musat oli aika kaukana Sitting Targetin hiipivästä parhaudesta. Pari jaksoa Lovejoyta putkeen ois ollut ehkä sympaattisempaa katsottavaa.



Virus

Leffa hyllyssä katsomattomien kasettien joukossa, enkä kuulemma ollut ainoa kasetin panttaaja! Hyvä lohduton lopetus ja naiset lypsykarjana ‑sikailua. Japanilaiset osaavat nää jutut.



Klovn

Aika silleen -> -> . En kyllä yhtäkkiä mietittynä tiedä kenelle uskaltaisin suositella. En pidä myötähäpeähuumorista, mutta päähenkilö+juniori oli täysiä ääliöitä, joten ei sääliasteikko onneksi noussut lähelle kipurajoja. Iben Hjejlea jaksaa kuitenkin katsoa vaikka vessapaperimainoksissa, saati sitten muksimassa urpoja miehiä <3. Tour de fis!



He-Man & She-Ra: Secret of the Sword

Ei itselle mitenkään erityisen tuttu sarjis/figuhahmokaanon, joten alku meni tuijotellessa hahmoja ja yrittäessä tutustua näiden maailmaan. Ei kyllä kauhean kauan kestänyt ku alkoi jo vituttamaan urakalla jatkuvat lopetuksen petaukset ja uusien pelastettavien tyyppien singahtelu. Printti oli kyllä tosi nätti. Miksi muuten She-Ran mekko on paljon peittävämpi kuin Adoran asusteet? Eiks noissa yleensä mene toisin päin?



Death Smiles on a Murderer

En torkkunut ja muistaakseni yritin ihan oikeesti seurata juonta, mutta lopussa en tajunnut enää yhtään mistään mitään. IMDb:n juonikuvauksen lukeminen oli aika wut-elämys, jotenkin oon onnistunut varmaan vaan miettimään Ewan muita leffoja ja Poe-viittauksia niin että leffa meni singahtaen pois päästä. Musat olivat kyllä paikoitellen tosi nätit.



Seagull meets the Jamaican posse

Jotenkin tylsän vakavahenkinen ja ryppyotsainen muksimisleffa, missä ees Pääpahis oli tavallaan mielenkiintoinen ja kananveri/Bacardirituaalit olivat varmaan aika hyvin Angel Heartista kierrätettyjä. Ei tästä kyllä tullut uutta Seagal-suosikkia.

Sahhmi ( 6.6.2011 18:48)

He-Man & She-Ra: Secret of the Sword

Ei itselle mitenkään erityisen tuttu sarjis/figuhahmokaanon, joten alku meni tuijotellessa hahmoja ja yrittäessä tutustua näiden maailmaan. Ei kyllä kauhean kauan kestänyt ku alkoi jo vituttamaan urakalla jatkuvat lopetuksen petaukset ja uusien pelastettavien tyyppien singahtelu.

Tästähän tehtiin aikoinaan myös viisiosainen TV-versio, ja tuskallisen selvästi oli tehtykin nimenomaan sen formaatin ehdoilla. Inhosin pienenä He-Maniä ja leikin ROPOTEILLA, mutta olen vissiin kasvanut jotenkin henkisesti kun nyt myös tällaiset ihmisistä kertovat tarinat jaksavat kiinnostaa (ainakin festaripsykoosissa).

Sahhmi ( 6.6.2011 18:48)

Miksi muuten She-Ran mekko on paljon peittävämpi kuin Adoran asusteet? Eiks noissa yleensä mene toisin päin?

No miten sen nyt ottaa, Adoran yläosahan on paljon peittävämpi. Ja kyllä She-Ran avokaulainen rintapanssari ja lyhyt minihame kokonaisuutena aina jonkun punaisen jumppa-asun hakkaavat.