Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

4.

Virgin Suicides *** Hyvä, outo.



5. Indiana Jones and the kingdom of the chrystal skull *** Alkuun vähän nuiva ja loppuun täysin älytön, mutta keskivaiheilla oli hyvää indy-seikkailumatskua sen verran että kyllä tää ihan puolustaa paikkaansa Indy-leffojen joukossa.



6. Santo vs. La Invasión de los marcianos ** Alkuunhan tämä on kaikessa hupsuudessaan hauska, mutta tunnin kuluttua alkaa olla aika lailla täynnä meksikolaista vapaapainia. Ja viimeiseen kolmeen varttiin sitä vasta onkin säästelty! Tosin löytyy loppupuolelta vielä marsilaispimujen varsin vetävä tanssishow, joka on näkemisen arvoinen. Luulen että enempää Santoja ei tarvitse nähdä, ainakaan selvinpäin.



7. Pahat pojat ** Olin siinä käsityksessä että tämä on moderni klassikko, mutta eihän tämä ihan ole. Pahinta tässä on tämä silloin vissiin muodissa ollut ns. musiikkivideotyyli. Muutamia ihan toimiviakin kohtauksia on kuitenkin mukaan saatu ja Vesku nyt on elementissän, varsinkin huoran kanssa motellissa.

sorsimus ( 12.1.2011 01:51)

5- Valerii: Nimeni on Nobody (DVD), kummallinen sekamelskawestern joka sisältää samassa paketissa hyvin toimivaa vakavaa ja jylhän sentimentaalista käsittelyä villin lännen ajan loppumisesta ja toverillisesta luottamuksesta sekä aivan uskomattoman huonosti edellisen kanssa yhteensopivaa taukkihuumoria ja juoneen kuulumattomia piiiiiiiiiiiiitkitettyjä sketsejä. Haavi auki oikein odotti, että kumpaako se seuraava kohtaus oikein tarjoilee. Mitään yhtenäistä pakettia ei synny missään vaiheessa ja lopputulos kokonaisuutena oli pettymys. **

Mielestäni paras Terence Hill elokuva. Fonda on myös tässä hyvä. Hieno ohjaus ja ikimuistoiset musat. ****

Jeremias Rahunen ( 13.1.2011 15:50)

sorsimus ( 12.1.2011 01:51)

5- Valerii: Nimeni on Nobody (DVD), kummallinen sekamelskawestern joka sisältää samassa paketissa hyvin toimivaa vakavaa ja jylhän sentimentaalista käsittelyä villin lännen ajan loppumisesta ja toverillisesta luottamuksesta sekä aivan uskomattoman huonosti edellisen kanssa yhteensopivaa taukkihuumoria ja juoneen kuulumattomia piiiiiiiiiiiiitkitettyjä sketsejä. Haavi auki oikein odotti, että kumpaako se seuraava kohtaus oikein tarjoilee. Mitään yhtenäistä pakettia ei synny missään vaiheessa ja lopputulos kokonaisuutena oli pettymys. **

Mielestäni paras Terence Hill elokuva. Fonda on myös tässä hyvä. Hieno ohjaus ja ikimuistoiset musat. ****

1) Jos saivarrellaan niin kyllä Viscontin Tiikerikissa on mun kirjanpidossa Nobodya parempi. Mutta Hillin pääosittamista leffoista saattaisin olla samaa mieltä, mutta otanta on mulla liian laiha.

2) Fonda on hyvä. Täysin samaa mieltä.

3) Valeriilla ei kyllä pysy paketti kasassa alkuunkaan, eli tästä täysin eri mieltä. Osa yksittäsistä kohtauksista toimii mainiosti, osa on suorastaan puuduttavan ylipitkiä.

4) Musat toimii toki hyvin.

5. Franco:

Downtown – Die nackten Puppen der Unterwelt ***

Positiivinen yllätys. Ohjaaja oli pääosassa sympaattista ja hauskaa katsottavaa. Musiikin ja kuvauksen ansiosta elokuvassa oli koko kestoltaan francomaisen tyypillinen vinksahtanut tunnelma, joka toimi hienosti edukseen tässä. Lina Romay oli todella kuumottavaa katsottavaa.



6. Jarrold: Red Riding: In the Year of Our Lord 1974 ***½

7. Marsh: Red Riding: In the Year of Our Lord 1980 ****

8. Tucker: Red Riding: In the Year of Our Lord 1983 ****

Kokonaisuutena hieno tarina. Ensimmäinen elokuva oli ehkä vähän turhan kokeellinen ja hidas, tosin sisälsi monia hyviä hahmoja ja kohtauksia. Toinen ja kolmas elokuva toimivat mielestäni paremmin saadessaan vielä laajakangaskuvan edukseen. Hienosti kirjoitettu, kuvattu ja näytelty. Jossain vaiheessa ylenpalttinen hahmokavalkaadi ei enää toiminut edukseen ja dialogeissa mainituille nimille sai tosissaan muistella kasvoja. Loppuratkaisukaan ei täysin tyydyttävä ollut mutta kokonaisuudessaan mukavan tyly tarina.



9. Wachowski bros: The Matrix ****

Viimeksi tämän olen nähnyt ehkä kymmenisen vuotta sitten. Hyvin tämä toimi edelleen, vaikka osa dialogista ja näyttelijöistä puisevia olivatkin. Hugo Weaving varasti shown. Toimintakohtauksen tuntuivat edelleen suht tuoreilta eikä elokuva ollut vanhentunut yhtään niin paljon kuin alkuun odotin.



10. Franco: Macumba Sexual ****

Huh, tämä oli hyvä. Hieno kuvaus ja ohjaajan ambient-äänimatto (joka taisi kestää alusta loppuun ilman hiljaista hetkeä) loivat hienon tunnelman, jota Lina Romayn eläimellisen häpeilemätön eroottisuus vain lisäsi.

Ja taas lisää, kun lomalla ehtii:

Midnight Run (1988) *** 1/2



Loppujen lopuksi ihan hyvä. Ei mikään erityisen aktiivisesti naurattava komedia, mutta buddy-actionina yllättävän leppoisa koko kestonsa. De Niron ja Grodinin hahmojen vastapari-funktio tuntui aluksi ihan kummalliselta ja tylsältä, mutta kävi leffan edetessä läpi ihan nautittavan kehityksen. Kiireetön kasarimeno ja väkisinnaurattamisen poissaolo oli itse asiassa ihan piristävää.



Rumble Fish (1983) ***



Visuaalisesti ja kerronnallisesti ihan törkeän hieno elokuva. Itse stoori ei vaan oikein kiinnostanut missään vaiheessa ja Matt Dillonin hahmo kävi hermoille lähes taukoamatta (vaikka se oli varmaan osaksi tarkoituskin).



Vampyr (1932) **** 1/2



Malliesimerkki siitä miten luodaan unenomainen tunnelma. Hämärä leffa muutenkin, ja hiton hyvä.



Esta Noite Encarnarei no Teu Cadáver (1967) ***



Jokin näissä Coffin Joen maanisissa egotrippailuissa yhä viehättää, vaikka paikka paikoin kävikin ja haukotuttamaan. Ihan liian pitkä kokonaisuutena. Ekan osan näkemisestä on jo tovi vierähtänyt, mutta se tuntui ainakin tiiviimmältä ja simppelimmältä. Tässä oli vähän liian monta rautaa tulessa; ikään kuin monta lyhytelokuvaa pötkönä. Kiva värillinen Helvetti-jakso tisseineen ja ruoskineen nosti pisteitä ja meno oli paikoin yhtä röyhkeää kuin ekassakin, mutta loppukohtaus oli iso pettymys. Äärilähikuvat latinoeukkojen viiksistä olisin voinut skipata.

Nair:

Monsoon Wedding ****

Hiton hyvä elokuva siitä kiireestä ja stressistä mitä on ennen avioon menoa. Henkilöt olivat värikkäitä ja luontevan aitoja. Intialaiseen tyyliin värimaailma, tanssit, musiikki ja kameran liikkeet olivat komeita. Olin vieläkin siinä uskossa, että Bollywood elokuvissa ei saa näyttää suutelua mutta olihan tässä ainakin runsain mitoin. Elokuva jälleen todistaa myös sen miten tylsiä ja tekohauskoja meidän härmäläisten häät ovat, kaikesta viinasta huolimatta.



Kumble: The Sweetest Thing **

Okei, pidin itsekin tästä uutuuttaan mutta nythän tämä oli armotonta paskaa. En muista kuka edesmenneessä Hohdossa antoi tälle ***** mutta suosittelisin hänellekin tehdä päivitystä elokuvan loistokkuuden suhteen. Diaz & Applegate menee hyvin bimboblondeista mutta Selma Blair oli kyllä aivan väärässä elokuvassa väärässä roolissa.



Mirkin: Romy and Michele's High School Reunion ***

Huomattavasti parempi, kuin edellinen. Tarjoaa jopa hyviä nauruja ja ennenkaikkea retroa niin musiikissa, kuin muodissa.

1. Terry Zwigoff:

Bad Santa (dvd, 2003) ***½

Uusintakatselu. Hetkittäin erittäin hauska.



2. Todd Philips: Road Trip (dvd, 2000) **

Uusintakatselu. Heikompi kuin muistin.



3. Christopher McQuarrie: The Way Of The Gun (dvd, 2000)

Uusintakatselu. Ok paukuttelua. Ylikunnianhimoisessa juonessa on kyllä muutama mutka liikaa. Plussaa uskottavan näköisistä tulitaisteluista.



4. Aleksi Louhimies: Paha maa (digiboksi, 2005) **½

Paha maa osoittaa ettei onnistunutta draamaa synny pelkästään kääntämällä angsti-vivun kaakkoon. Jos ihmiset kestäisivät vastoinkäymisiä yhtä heikosti kuin tässä elokuvassa niin sivilisaatiomme olisi tuhoutunut jo aikoja sitten. Toki loputon määrä ihmisiä murtuu ympäri maailmaa paljon pienempienkin asioiden edessä kuin mitä Pahassa maassa esitetään, mutta tälläisenä yhtenä kudelmana (kaikki elokuvan ihmiskohtalot linkittyvät toisiinsa) esitettynä koko juttu tuntuu aika epäuskottovalta ja jopa typerältä. Siltikin tämä kaikkine sekoiluineen oli ihan kiinnostavaa katseltavaa ja osa tarinan pätkistä toimi jopa aidosti koskettavana draamana.



5. Sofia Coppola: Somewhere (elokuvateatteri, 2010) **½

Somewheressa rikas amerikkalainen näyttelijä tylsistyy. Katsomossa tylsistyy suomalainen katsoja. Pitkät staattiset tylsyyttä kuvaavat otokset joissa ei tapahdu mitään ovat ehkä perusteltuja tarinan kannalta, mutta lopulta ne ovat suurimmaksi osaksi, no, vain tylsiä. Onhan tässä hyvätkin hetkensä, mutta niitä on aivan liian harvassa. Tätä voinee pitää jonkinlaisena Lost In Translationin rinnakkaisteoksena, mutta valitettavasti Somwhere häviää tuolle pikkuklassikolle joka osa-alueella. Lost In Translation oli hieno tyhjänpäiväinen elokuva tämä oli vain tyhjänpäiväinen.



6. Nicholas Stoller: Get Him To The Greek (dvd, 2010) ***

Kohtalainen komedia.



7. Mark Parland: Elämäni SUPOn varjossa 2 (vhs, 1999) ****

Erittäin tökerö, mutta viihdyttävä dokumentti kansallissosialisti Mark Parlandin hourailuista ja ilmeisesti hyvin pitkälti kuvitelluista kohtaamisista Suojelupoliisin kanssa.



8. Spike Jonze: Adaptation (dvd, 2002) ****½

Uusintakatselu. Charlie Kaufmanin käsikirjoitus on varsin nerokas. Nicolas Cage, Meryl Streep ja Chris Cooper tekevät loistavaa työtä päärooleissa. Luultavasti Cagen paras rooli koskaan.



9. Martin Scorsese: The Aviator (dvd, 2004) ****½

Uusintakatselu. Erinomainen. Parempi kuin muistinkaan. Tähän kyllä melkein kaipaisi jatko-osaa Howard Hughesin myöhemmistä vuosista.



10. Seth Gordon: The King Of Kong (dvd, 2007) ****

Erittäin viihdyttävä dokumentti arcade-pelejä maanisesti tahkoavista hepuista.

4.

Uhka

YleTeeman Felix E. Feist ‑tuplan toinen elokuva. Aikalailla samat fiilikset kuin ekastakin: päähenkilö on oikein oiva mulkvist, mutta muuten aika lattea elokuva. Film noir ‑statuskin kyseenalainen.



5. Nuda Per L'assassino

Andrea Bianchin mainio nuhjuslasher. Malleja, tissejä, verta, tissejä, verta, tissejä, moottorikypärä, tissejä, verta. Runsaasta paljaasta pinnasta huolimatta se paras kohtaus on silti impotenttimiehen kuolema. Täydellistä.



6. Pilvilinna joka romahti

Hyvä päätös trilogialle. Kunnon oikeussalidraama sytyttää meikän aina, joten tämä nousee sarjan toiseksi parhaaksi elokuvaksi.



7. Vares (2004)

Piti pistää uusintakatseluun ennen uuden vareksen näkemistä.



Aluksi sekavaa ja lähes katsomiskelvotonta skeidaa. Joka kerta kun elokuva on lähtemäisillään käyntiin, kuvaan heitetään joko Veijosen juomasketsi tai sitten Karri "koomikko" Hietalahti höpöttämässä hassuissa viiksissä. Rytmi on hukassa, huumori itkettää ja tätä erilaisten huonojen kohtausten sikermää komppaa kehno ja täysin tarpeeton kertojaääni. En tiedä kuinka paljon dialogista on peräisin alkuteoksesta, mutta toivottavasti ei paljon... No, juuri kun kaikki toivo on mennyttä, elokuvan viimeinen kolmannes toimiikin sitten aika hyvin. Syynä on se että nämä typerät ja täysin tarpeettomat sketsi-insertit lähes loppuvat ja elokuvassa keskitytään olennaiseen eli kertomaan se tarina.



Silti, eipä yhtään ihmetytä että uudet "kunnianhimoisemmat" Varekset pistettiin ohjaamaan joku muu, joku jolle väsynyt viinahuumorin kierrättäminen ei ole se elokuvataiteen ja ‑viihteen tärkein tehtävä.



8. Vares – Pahan suudelma (2010)

No nii, nyt ollaan ihan eri tasolla. Erittäin hyvä dekkari. Uusi Vares hakkaa Mäkelän yrityksen kaikilla osa alueilla, lähtien aina hyvästä roolituksesta kaikin puolin älykäämpään käsittelytapaan. Elokuvan alkupuoli laahaa hieman, mutta onneksi silloinkin jo pelkkä Reinin karisma kantaa pitkälle. Tämähän on ihan oikea elokuva (ok, joskin pikkasen telkkarimainen), eikä mikään kokoelma sketsejä ja silmien pyöritystä kuten edellisen tiimin versio. Tyylissä ja fiiliksessä ollaan erittäin lähellä ruotsalaisia dekkareita ja hyvä niin.



NYTin arvostelija valitteli ettei tässä ole omaperäisyyttä ja että Mäkelän hassutteluleffat olisivat lähempänä Mäen teosten henkeä. Mitä väliä, koska tämä on hyvä elokuva ja Mäkelän Vares ei! Muu on toissijaista. Kertojaääni on jälleen tarpeeton, mutta ei sekään lähellekään niin typerä kuin 2004:ssa. Hei! Suomessa osataan tehdä genre-elokuvaa sittenkin! Viime vuonna mainio Harjunpää-tulkinta ja nyt tämä. Elämässä on toivoa.



9. Double Face

Ai mähän olinkin nähnyt tämän NV:ssa. Hienon sarjan se etukäteen ehkä vaatimattomin lenkki kärsi alkupuolellaan heikosta printistä melkoisesti, mutta Kinskin aristokraattinen olemus, swinging London, hämyinen tunnelma, trench coat, sympaattiset pienosmalliefektit ja loistava musa kompensoivat.

011. Gianni Amelio:

Il ladro di bambini – Kadotetut Lapset (1992) 6/10

Hidas draama poliisista, joka saattaa kahta lasta (11v tyttö, jonka äiti on joutunut vankilaan paritettuaan tytärtään, ja tämän 9v mutisti-veli) Pohjois-Italiasta Sisiliaan lastenkotiin. Vähitellen poliisi alkaa kiintymään kaltoin kohdeltuihin lapsiin, ja toisinpäin.



Cran Prix du Jury Cannesissa 1992. Elokuvan aihe ja ympäristö ovat koskettavia ja mielenkiintoisia, eli siten ns. "palkintoalttiita". Leffa itsessään on kuitenkin aika tylsä ja tavanomainen, edeten raiteillaan vaihdellen tunnelmaansa toiveikkaan iloisesta surulliseen, silleen katsojaa koskettavalla tavalla niinku. Vaikka Amelion muidenkin elokuvien aiheet kiinnostavat, ja ovat palkittuja tapauksia, tulee olemaan erittäin iso kynnys hommata näitä ja laittaa levyä pyörimään; Juuri sen verran epäluuloa herättävän keskinkertainen on Kadotetut lapset.



012. Lucio Fulci: Una lucertola con la pelle di donna – A Lizard in a Woman's Skin (1971) 8/10

Keskivaiheilla ehkä hieman tylsä (joskaan ei mielenkiinnoton) vaihe, kun mitään päräyttävää ei tapahdu, ja seurataan poliisien tutkimuksia. Alku ja loppu kovinta antia, ja Fulci ohjaa elokuvaa eteenpäin parhaimmillaan ihastuttavalla vimmalla ja energialla. Carolin todellisesta arkielämästä ammentavat painajaisjaksot on tehty yksinkertaisesti mutta tehokkaasti ja toimivasti. Myös Lontoo kuvauspaikkana on hyvin läsnä, erityisesti Alexandra Palacen takaa-ajokohtauksessa.



013. John Webster: Pölynimurikauppiaat (1993) 8/10

Oikein hyvä, olisi voinut olla pidempikin. Kimmon etsikkoaika myyntiedustajana on ehdottomasti kovin osio, siitä ollaan varmasti yhtä mieltä.

Yoshua Ben Yosef ( 16.1.2011 12:22)

A Woman in a Woman's Skin

Ei se nyt ihan noin tainnut mennä Thumbs up kuitenkin elitistisestä ajatuksenlennosta

12.

Highlander (1986) ***

Uusintakatselu, jopa vähän parempi kuin muistelin, johtui tosin luultavasti kaljasta, jota viime kerralla ei ollut mukana.



Elokuvasivistyksen aukkoja paikkaillen:

13. Double Indemnity [Nainen ilman omaatuntoa] (1944) ****

14. L.A. Confidential (1997) ****

15. The Maltese Falcon [Maltan haukka] (1941) ****

16. Bloodsport (1988) ***

17. The Treasure of the Sierra Madre (1948) ****



18. Hellraiser (1987) ***

Uusintakatselu. Viihdyttävä ja paljon siistiä kamaa, tehosteet ja maskeerauksetkin toimivat vielä hyvin HD:näkin. Pikkuklassikko, mutta ei jotenkin neljään tähdeen riitä; juoni on aika huttua ja loppu huono (lentomörkö ovesta ja talon sortuminen oli jo aika mielikuvituksetonta). Olisivat käyttäneet niitä Coilin musiikkeja.

Oma viikko:

DVD



4. 2016. Kyllähän tämä olisi pitänyt leffassa käydä katsomassa, koska nyt tehostepiperrykset näyttivät piperryksistä. Day After Tomorrow on kyllä selkeästi taidokkaampi elokuva, johtuen ehkä vähemmästä piperryksen määrästä.



5. Ninja Assassin. OK, periaatteessa olisin voinut pitääkin, mutta huumori ei riittänyt D-War tasoiselle draamalle, saati sitten erikoissurkeille erikoisefekteille. Jotenkin aika hälyttävää, miten joku Ninjan kosto tuntuu niin ylivoimaiselta tulkinnalta edelleen.



6. Public Enemy no. 1 osa yksi. Ei päräyttänyt yhtä paljon kuin elokuvissa, tosin yllätyksen puutehan tämän aiheutti, sen verran älyttömiä Mesrinen käänteet elon tiellä ovat olleet.



7. Law Abiding Citizen. Yllättävän kehnohan tämä ison budetin Saw-"remake" oli. Tarina täynnä uskomattomia epäloogisuuksia, jotka alkavat oikeasti haittaamaan elokuvan seuraamista. Hyvis/pahis-jako oli onneksi toteutettu tavallista mielenkiintoisemmin.

Antti Tohka ( 16.1.2011 19:49)

Oma viikko:



DVD



2016. Kyllähän tämä olisi pitänyt leffassa käydä katsomassa, koska nyt tehostepiperrykset näyttivät piperryksistä. Day After Tomorrow on kyllä selkeästi taidokkaampi elokuva, johtuen ehkä vähemmästä piperryksen määrästä.

2016... kyseessä lienee 2012:n vähemmän tunnettu jatko-osa?

Viime päivinä kateltuja:

009: Frontière(s) (Blu-ray) **½

Möö. Kyllähän tän tiiraili. Graafista väkivaltaa on sen verran, että sen voi mainita hyvällä omallatunnolla takakansiteksteissä, silti kuitenkin niin vähän että se ei riitä pelastamaan muuten melko tökeröä leffaa.



010: American Psycho (Blu-ray) ***½

Hieno pätkä. Hyvät musat. Tykkäsin.



011: All the Boys Love Mandy Lane (Blu-ray) **½

Nojoo. Tohkan arvostelun luettuani ehdin odottaa enemmän tältä leffalta, mut! Ei silti missään nimessä turha tekele.



012: The Pianist (Blu-ray) ***½

Tulipahan vihdoin kateltua tämäkin. Mukavan kiperiä kohtauksia kauniisti kuvatussa elokuvassa. Pitäis varmaan katella vielä uusiks, jos saisi vielä enemmänkin irti.



013: Drag Me to Hell (Blu-ray) ***

Aikoinaan kävelin teatterista ulos pettynein mielin miettien, että miten Raimi on taas keskivertokuran äärellä, eikä oikein onnistu edes siinäkään. Nyt tuntui jo paljon kivemmalta pätkältä.

Red Right Hand ( 16.1.2011 20:36)

Antti Tohka ( 16.1.2011 19:49)

Oma viikko:



DVD



2016. Kyllähän tämä olisi pitänyt leffassa käydä katsomassa, koska nyt tehostepiperrykset näyttivät piperryksistä. Day After Tomorrow on kyllä selkeästi taidokkaampi elokuva, johtuen ehkä vähemmästä piperryksen määrästä.

2016... kyseessä lienee 2012:n vähemmän tunnettu jatko-osa?

Ei ole muuten eka kerta kun mä tän töppäyksen teen...APua! Toihan on jo ens vuonna!