Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

23- Robson:

The Bridges at Toko-Ri (Toko-Rin sillat) (DVD), Löysää, hidasta, pateettista ja patrioottista laivastonlentäjät- paskaa. Tää on vielä näitä laivaston tuella tehtyjä ultrakonservatiivisia höpöhöpöjä. Yök. Perusvire on jotenkin oudon pessimistinen kaiken aikaa, millä tietysti koitetaan kiillottaa uhrautumisen vääjäämättömyyttä, mikä näkyy William Holdenin esittämän reserviläislentäjän vastahakoisena lähtemisenä vaikeaan pommitustehtävään. (täähän on siis niitä harvoja Korean sotaan sijoittuneita Hollywood tuotantoja, rivien välissä lukee: vaikka WW2 onkin jo ohitse, älkää unohtako, että meidän poikamme ovat vieläkin sodassa). Jopa Mickey Rooneyn näyttelemä viinaan- ja naisiinmenevä mutta urhea kevennyshahmo toistuvine nyrkkimatseineen on lähempänä jotain Sinatraa Täältä Ikuisuuteenssa samanlaisine neurooseineen kuin mitään mikä edes etäisesti keventäisi paskanjäykkää tunnelmaa. Itse asiassa nyt kun tätä tässä funtsii, niin jonkun toisen ohjaajan tekemänä (ja ilman laivaston virallista mukanaoloa) tästä olis käsikirjoitusta yhtään muuttamatta saanu aika kriittisenkin elokuvan. Mutta tällaisenaan tää kyllä kusee niin monesta reiästä, ettei niitä kaikkia tähän ees viitti alkaa listaamaan. Noh, mainitaan nyt vielä vaikka, että Grace Kellyn rooli "kiintiövaimona" on kyllä eräs tökeröimmin kirjoitetuista ikinä. *



24- Dwan: Iwo Jima (DVD), Samanlaista patrioottista menoa, mutta tämä sentään tapahtuu kokonaan juoksuhaudoissa/ koulutusleireillä ja pitää yllä ihan kiitettävää intensiteettiä. Wayne yliyrmistelee jo valmiiksi yliyrmeäksi kirjoitetun katkeran kessuhahmonsa ja John Agan on kovin ennalta- arvattava isähahmoa etsivänä pehmopoikana, mutta tässä palapelissä sentään palaset muodostaa kohtalaisen kepeän katsomiskokemuksen. Toki edellistä sentimentaalisemmin patrioottinen, mutta toki Iwo Jima on sotaloressakin vähäsen eri kaliiberia mitä jotkut nevahööd sillat jossain Pjongjangin takamailla. **



25- To et al: Fulltime Killer (DVD), Toimivan alkuasetelman sähläämiseen haaskaava ihan mukiinmenevä hb- pläjäys. Andy Lau kyllä vetää roolinsa niin yli, että se vie paljon pois tämän tehoista. Muutenkin hieman realistisempi ote olis saattanu viedä tämän jopa klassikkoasteelle. Surkeat leffaviittaukset (siis ihan suorat esim. dialogissa ym) ei sitten toimi ollenkaan. **1/2



26- Cassavetes: The Killing of a Chinese Bookie (DVD), Kahden suuremman Cassis- leffan välissä syntynyt "lyhyt", Rowlandsiton "genreleffa" vetää kyllä pointsit kotiin. Tosin mulla taitaa olla Cassavetes- fanitus aika zeniitissä tällä hetkellä... Mutta, tää nyt vaan oli sellanen Ben Gazzaran suvereenisti hallitsema arkkityyppinen "luuserin iso keikka ja petos"- narratiivi joka kyllä miellytti. Tää voi monelle Cassiksen verkkaista tyyliä vieroksuvalle olla se miehen kovin juttu johtuen just selkeemmästä rakenteestaan ja lyhyemmästä kestostaan. Silti, tempoltaan tämäkin on verkkainen, mutta on tässä sentään pyssyjä ja tissejä. ****1/2



27- Connor: The Land that Time Forgot (Pako paholaisen maasta) (DVD), höpsökkä kepeä Burroughs- seikkis (siis ERB eikä suinkaan WSB =), joka viihdyttää ripeällä menolla, pahvisilla lavasteilla, hellyttävillä pienoismalleilla ja kohtalaisilla näyttelijäsuorituksilla. Sellasta alelaarin Jules Verneähän tämä. **1/2

Malibu High

Hämärä b-elokuva, jossa tytön huono koulumenestys ja bänät poikaystävän kanssa saavat tämän jakamaan itseään rahasta ja opettajille kiristääkseen näiltä kunnon arvosanoja. Eikä syöksy jää edes tähän. Valitettavasti pääosan esittäjä ei ole kovinkaan viehättävä ja elokuva ylipäätään viihdyttävä. *



Knocked Up

Kommentoinko tätä jo erikseen? Anyway, 2000-luvun parhaita komedioita ja kaikkien aikojen parhaita romanttisia komedioita, vaikka pidennetty versio onkin liian pidennetty. Seth Rogen ei ole aina hauska, mutta parhaimmillaan erittäin hauska. *****



Payback

En ollut nähnyt tätä ennen. Gibson kovistelee, mutta en tästä nyt voi sanoa hirveästi pitäneeni. ***



Death Laid an Egg

Not my cup of tea, vaikka onhan tässä paljon hyvää. Trintignant oli Petturimurhaajassa selkeästi parempi. ***



Exiled

Ei napannut. Ehkä toimintakohtaukset vielä menettelisivät, mutta eivät nekään mitään erityisiä olleet. **



Reindeer Spotting

****

50.

Twilight – Houkutus

Okei, tajuan etten ole 12-vuotias tyttö raamattuvyöhykkeeltä enkä siis kohderyhmää, mutta silti... Ajatusmaailmalle ja kömpelölle symboliikalle jaksaa toki hetken hymyillä, mutta ei nyt sentään paria tuntia. Päähenkilömuija näyttää koko ajan siltä että olisi syönyt kilon pihlajanmarjoja. Naama norsunvitulla koko ajan. Tissit esiin perkele, ei tällästä kukaan jaksa.



Tajusin just että ohjaajahan on tehnyt aikaisemmin 2000-luvun about parhaimman jenkkiteinaridraaman Thirteen ja kohtuullisen hyvän alakulttuurikuvauksen Lords Of Dogtown. Mitä vittua sitten tapahtui?



51. Tapaus Wilson

Frankenheimerin paranoid/scifi-tunnelmointi on kokonaisuutena epätasainen.. Elokuva on oikeastaan kiinnostavampi ennen muodonmuutosta, vaikka loppu onkin varsin mainio. Ja onhan siinä välissä ainakin reipas viinikarnevaali ja muutama muukin hyvä jakso. En ihmettelisi jos tämä kuuluisi esim Coenin veljesten tai Terry Gilliamin suosikkielokuvien joukkoon.



52. Nauravien ikkunoiden talo

Todella hyvä. Muutaman kerran pilkin, mutta ei johtunut elokuvasta. Gialloksi aiheutti jopa yllättävän vittumaisia säväytyksiä.



53. Sovinto

Erinomaisesti näytelty koskettava alkkisdraama. Mäenpään guldbagge tuli aiheesta, eikä muu kaarti jää paljon jälkeen. Okei, Noomi Rapace on vähän yksi-ilmeinen, mutta sopii rooliinsa kuitenkin täydellisesti.



54. Black Swan

Mainio viihde-elokuva, nousevalla kaarella. Kliseisyys ja lähes täydellinen yllätyksettömyys ovat elokuvan suurimmat puutteet. Ehkä tästä johtuen elokuva ei aina ole hirveän kiinnostava... varsinkin alkupuoli on jopa pitkäveteinen. Vaan, kun vauhti kasvaa ja Tsaikovski pauhaa, imee Arafnoskyn kuljetus hienosti mukaansa. Näyttelijät tekevät hyvää jälkeä, erityisesti Barbara Hershey on loistava, Mila Kunis ihku. Portmanissakaan ei ole paljoa valittamista, mutta oscar meni ehkä sittenkin väärään osoitteeseen. Kuten balettiasiantuntijat valittivat, niin tanssikohtaukset eivät kyllä kummoisia ole: lähinnä vähän käsiä heilutellaan, jee jee. Onneksi Arafnoskyn taidokas kuvallinen kerronta peittää tämän aika hyvin.

Red Right Hand ( 12.3.2011 22:14)

Black Swan

Mainio viihde-elokuva, nousevalla kaarella. Kliseisyys ja lähes täydellinen yllätyksettömyys ovat elokuvan suurimmat puutteet. Ehkä tästä johtuen elokuva ei aina ole hirveän kiinnostava... varsinkin alkupuoli on jopa pitkäveteinen. Vaan, kun vauhti kasvaa ja Tsaikovski pauhaa, imee Arafnoskyn kuljetus hienosti mukaansa. Näyttelijät tekevät hyvää jälkeä, erityisesti Barbara Hershey on loistava, Mila Kunis ihku. Portmanissakaan ei ole paljoa valittamista, mutta oscar meni ehkä sittenkin väärään osoitteeseen. Kuten balettiasiantuntijat valittivat, niin tanssikohtaukset eivät kyllä kummoisia ole: lähinnä vähän käsiä heilutellaan, jee jee. Onneksi Arafnoskyn taidokas kuvallinen kerronta peittää tämän aika hyvin.

Täällä Hollannin reissulla tuli tämä käytyä katsomassa ja yllä oleva quote kuvaa kyllä tosi hyvin omiakin tuntoja elokuvasta. Paljon teknisesti hienoa kuvausta ja ääntä, mutta sisältö ei mitään erikoista tai mullistavaa. Tunnelma olisi saanut olla hieman vielä painostavampi ja kliseisiä säikyttelyitä vähemmän. ***½



OT:Elokuvanautintoa häiritsi projektorissa ollut kuollut pikseli, joka kiilui kirkkaan vihreänä pisteenä jokaisessa pimeässä kohtauksessa. Ihmettelen suuresti miksei tuollaista vikaa ollut korjattu välittömästi, mutta tuntuu että täällä Hollannissa ei ole niin tarkkaa muutenkaan minkään kanssa.

Osunsanmi:

The Fourth Kind ***

Milloin viranomaiset paljastavat todellisten sieppauksien määrät ja laajuudet?



Hughes Brothers: Dead Presidents ****

Edelleen sika tiukkaa kamaa (4.kerta)



Pollack: Above the Rim **1/2

Pienoinen pettymys gangsta hengestä ei saanut kokea, kuin pienen henkäyksen. Musiikista kuitenkin plussat.



Russell: The Scorpion King ****

Tämän paremmaksi PG-13 toiminta/seikkailu ei voi päästä. Kelly Hu oli todella kaunista katseltavaa.

29. Ridley Scott:

Hannibal (dvd, 2001) ***

Uusintakatselu. Oli paha virhe tehdä sarjamurhaaja Hannibal Lecterista tässä jatko-osassa lähes veijarimainen vigilante joka tappaa vain pahoja ja vittumaisia ihmisiä. Varsin naurettava elokuva, mutta silti myös kohtuullisen viihdyttävä.



30. Curtis Hanson: L.A. Confidential (bd, 1997) ****

Uusintakatselu. Erinomainen, monimutkainen (mutta ei kikkailevalla tavalla) rikoseepos.



31. Darren Aronofsky: The Wrestler (bd, 2008) ****

Uusintakatselu. Mickey Rourke tekee hienon roolinsa kyllä todella sydänverellä. Osa kunniasta kuuluu myös ohjaaja Aronofskylle joka pisti Rourken kuvauksissa varsin koville.



32. Richard Donner: Lethal Weapon (dvd, 1987) ***½

Uusintakatselu. Hyvin toimii edelleen. Lethal Weaponin vahvuuksina ovat Shane Blackin napakka dialogi, Mel Gibsonin ja Danny Gloverin karisma/yhteispeli ja Richard Donnerin temppuilematon, mutta tiukka ohjaus.



33. Mike Leigh: Another Year (elokuvateatteri, 2010) ***½

Miellyttävä humoristinen, mutta samalla myös varsin surullinen "slice-of-life" leffa aikuiseen makuun. Dialogi on loistavaa ja näyttelijät pääosin loistavia. Pituutta elokuvalla on aavistuksen verran liikaa ja etenkin loppupuoliskon kohtaukset laahaavat hieman.



34. Joonas Neuvonen: Reindeerspotting (digiboksi, 2010) ****

Erittäin kiinnostava insider-näkökulma narkomaanien maailmaan. Toimisi varmasti hyvin huumevalistuksena nuorille. Vaikea käsittää miksi joku haluaisi elää tuollaista elämää. Ja kyllä, olen sitä mieltä että useimmiten kyse on omasta valinnasta.



35. Olivier Assayas: Carlos (dvd, 2010) ***

Kiinnostava, mutta vakavasti puutteellinen terroristidraama. Aika ontto elokuvahan tämä on. Carlosista ei opita ihmisenä juuri mitään muuta kuin että häntä ajaa terrorismiin lähinnä narsismi. Alkupuolisko toimii kohtuullisesti, mutta lopussa tämä kolmiosaisesta tv-sarjasta pätkitty elokuva hajoaa aika pahasti. Paikasta ja ajasta toiseen hypitään ilman että mitään merkittävää oikeastaan tapahtuu. Viime vuosien tosipohjaisista terroristi-elokuvista tämä päihittää niukasti Der Baader Meinhof Komplexin, mutta häviää selkeästi Spielbergin Munichille.



36. Darren Aronofsky: Black Swan (elokuvateatteri, 2010) *****

Aivan mielettömän hieno psykologinen trilleri/kauhuelokuva. Intensiivisintä elokuvakerrontaa pitkään aikaan. Black Swanin aikana ei kyllä ajatukset harhailleet hetkeksikään elokuvan ulkopuolisiin asioihin. Hienovaraisuudesta viis, välillä on kiva katsoa kun hommaa hakataan kasaan isolla vasaralla! Kuvan ja musiikin yhteispeli on hienoa ja näyttelijät panevat parastaan. Kärjessä tietenkin Natalie Portman joka on todellakin kaikki palkintonsa ansainnut. Aika järisyttävän pidäkkeetön roolisuoritus. Black Swan taitaa olla Aronofskyn paras elokuva. Ja se on paljon sanottu se!

43. Marshall:

Pretty Woman ***

Keskivertoa parempi romanttinen komedia siinä mielessä, että elokuva uskaltaa ottaa huomioon vähän kipeämpiäkin puolia lähtökohdasta. Ei kuitenkaan mitään erityisen muistettavaa katsottavaa.



44. Marshall: Valentine's Day **½

Vieläkin kevyempää höttöä. Ystävänpäivän ympärille rakennettu tarina ihmisistä, joiden kohtalot risteävät moneen otteeseen.



45. Hardwicke: Twilight **½

Sarjan onnistunein osa, johtuen jo siitäkin että lähestymistapa on maanläheisempi eikä tässä ole vielä mukana suureksi kasvavia juonikuvioita. Kuten aiemmin jo mainittiin, Kristen Steward on tässä todella surkea. Hassusti vampyyrikohtaukset ovat elokuvan epäonnistuneinta antia.



46. Reitman: Ghost Busters ****

Erinomainen nykyajan klassikko joka on edelleen viihdyttävä ja hauska. Vaikka elokuva välillä eteni vähän hypähdellen, huomasi tästä että kaikki oli tarkkaan mietitty valmiiksi. Tässähän esiteltiin kaikki oleelliset elementit mitä Haamujengiin ylipäätään liitetään. Edes Bill Murray ei ollut tässä ärsyttävä.



47. Reitman: Ghostbusters II **½

Epäonnistunut jatko-osa. Jää jälkeen niin huumorissa kuin juonessa. Vigo on pahiksena hieno ajatus, mutta on toteutettu tässä surkeasti.



48. Campbell: Edge of Darkness ***½

Yllättävän hyvä ja aikuismainen kostoelokuva. Erityisesti viehätti tapa, jolla Gibsonin hahmo on kirjoitettu tekemään katsojan näkökulmasta oikeat (tai ne tyydyttävimmät) asiat melkein joka käänteessä. Tuli mieleen erinomainen Taken, joka on todellinen feel good elokuva tässä mielessä. Jollain tapaa pari nykytoiminnalle tyypillistä shokki-kohtausta pisti vähän silmään () ja loppu oli jollain tapaa .



49. Scott: Man on Fire ***

Meinasi jäädä ensin kesken, sillä Scottin adhd-visuaalisuus alkoi ärsyttämään todella pahasti jo alkutekstien aikana (ja sitten selvisikin ettei kyseessä todellakaan ollut vain alkutekstit muusta elokuvasta erottava kikkailu... huoh...). Hidaskin tämä on sillä asiaan päästään vasta noin tunnin elokuvan jälkeen ja tämän jälkeen melkein joka toinen lause vielä toisetaan "tyylikkäissä" flashback-jaksoissa . Puolen välin jälkeen meno vähän piristyy, vaikkei mitään erityisen ihmeellistä tarjoakaan. Loppu oli ehkä pienoinen pettymys.

Tämän viikon satoa.

Darren Aronofsky: Black Swan **½

Tästä oli kuullut jo niin paljon etukäteishehkutusta, että varmaan oli omatkin odotukset turhan korkealla. No, en pitänyt. Taidan olla ainoa, jonka mielestä alkupuolisko oli erinomaista elokuvaa ja Natalien ahdinkoa seurasi mielellään odottaen, mitä tuleman pitää. Kun romahdus lopulta alkoi, minulta katosi mielenkiinto. Aronofskyläinen häröily ei uponnut minuun Unelmien sielunmessussakaan, joten tälläkin kertaa päähenkilön mentaalinen romahdus tuntui vain turhalta kikkailulta ja rymistelyltä loppuratkaisun ollessa todella kömpelön ja ennalta-arvattavan oloinen. Audiopuoli oli huikaisevaa, mutta tanssikohtaukset eivät kyllä vakuuttaneet. Portman sai ponnistella Oscarinsa eteen, mutta varmaankin ansaitsi sen. Taidan jättää Aronofskyn leffat tulevaisuudessa katsomatta, The Wrestler olikin vain piristävä poikkeus.



John Gilling: The Reptile ***½

Viimeksi katsoin tämän n. 15 vuotta sitten, joten muistikuvat olivat hyvin hatarat. Keskitasoa parempaa Hammeria, joskin loppuratkaisu oli liian helppo ja nopea. Taitaa olla samoissa lavasteissa tehty kuin Plague of the Zombies?



Carl Th. Dreyer: Die Gezeichneten ***

Dreyermäisellä pikkutarkkuudella tehty elokuva Venäjän vallankumouksesta vuodelta 1905 ei ole ohjaajansa parhaimmistoa, vaan kokonaisuus on puuduttava ja liian mielenkiinnoton.



Pernilla August: Sovinto ****½

Rankka ja kaunistelematon kuvaus alkoholistiperheen arjesta. Minusta tuntuu varsin usein siltä, että alkkiksista tehdään (tai pyritään tekemään) jollain muotoa tragikoomisia henkilöitä, mutta tämän perheen alkoholistivanhemmissa ei kyllä ollut mitään komiikkaa: siitä hyvänä esimerkkinä omissa eritteissään makaava perheenisä. Elokuvan esittelytekstissä mainitusta huumorista ei ollut tietoakaan, tai sitten minusta ei ollut sen löytäjäksi mutta enpä kyllä kokenut sitä tarpeelliseksikaan. Outi Mäenpään roolisuoritusta on kehuttu, eikä syyttä, mutta aivan loistavan tulkinnan tekee myös perheen isää näyttelevä Ville Virtanen. Myös Noomi Rapace sekä Tehilla Blad ovat erinomaisia tahoillaan. Hillitty ja vähäeleinen musiikki vahvistaa elokuvan synkkiä tapahtumia voimakkaasti. Kyllä ne ruotsalaiset osaavat elokuvien tekemisen.

Oma viikko:

35mm



5. La casa dalle finestre che ridono.



Oli tämä valkokankaalta upealta printiltä ikimuistoinne kokemus. Kiitos.



16mm:



3. Darktown Strutters.



Näin tämän ensimmäistä kertaa. Juuri sopiva pläjäys raflaympäristöön.



DVD:



41. Porn Star: The Legend of Ron Jeremy.



Siinä ja siinä, voiko tätä edes elokuvaksi kutsua, mutta ehkä vaivaa oli nähty juuri sen verran, että voi. Ihan kliffa dokkari Jerpan arjesta.



42. Hollow Man 2.



Ihan katsomiskelpoinen halpisjatko Verhoevenin ei-kovin-kaksiseen elokuvaan.



43. Silent Night, Deadly Night.



Muistin että tämä olisi ollut aivan onneton, ei ollut.



Digiboksi:



3. Reindeer Spotting.



Aika ainutlaatuinen ja hyvin jälkituotettu dokumentti. Ovat nämä jampat kyllä niin murheellista katsottavaa. Voi, voi.

Murnau ( 13.3.2011 20:46)

Pernilla August: Sovinto ****½

Rankka ja kaunistelematon kuvaus alkoholistiperheen arjesta. Minusta tuntuu varsin usein siltä, että alkkiksista tehdään (tai pyritään tekemään) jollain muotoa tragikoomisia henkilöitä, mutta tämän perheen alkoholistivanhemmissa ei kyllä ollut mitään komiikkaa: siitä hyvänä esimerkkinä omissa eritteissään makaava perheenisä. Elokuvan esittelytekstissä mainitusta huumorista ei ollut tietoakaan, tai sitten minusta ei ollut sen löytäjäksi mutta enpä kyllä kokenut sitä tarpeelliseksikaan. Outi Mäenpään roolisuoritusta on kehuttu, eikä syyttä, mutta aivan loistavan tulkinnan tekee myös perheen isää näyttelevä Ville Virtanen.

Mielestäni Ville Virtasen roolisuorituks oli snadin karikatyyrimainen ja sitä kautta joskus koomisen puolella. Jotenkin oli vähän liian maneerimainen tulkinta – tuli liikaa mieleen näyttelijän huumoriduunit samankaltaisissa aiheissa, aina Hymyhuulista lähtien. Samassa näytöksessä juuri Virtasen alkkiskohtaukset herättivät yleisössä toisinaan myös naurua. Ei nyt mitään hillitöntä rofl-hekotusta, mutta kuitenkin hahmo koettiin selvästi myös koomisena. Tai no, kenties tragikoominen on oikeampi sana.



Aika harvoin itseäni kuitenkaan nauratti. Ehkä perinteinen "isi kaatoi joulukuusen" sai vähän nauramaan, mutta aika nopsasti siinäkin kohtauksessa hymy kuoli huulille. Ihmetyttää kyllä kovasti jos huumoria on jossain esittelytekstissä korostettu. Sitä on kuitenkin erittäin vähän.

27. Lambert:

Uinu, uinu, lemmikkini 2 (Pet Sematary II, 1992) [tv/digiboksi] ***

Tämä olisi varmaan sellainen "guilty pleasure" jos tuntisin syyllisyyttä elokuvasta nauttimisesta. Nostalgialla saattaa olla vähäisessä määrin näppinsä pelissä (tämä tuli vuokrattua heti tuoreeltaan) kuten ehkä myös sillä, että en ole ykköstä ikinä nähnyt... Joka tapauksessa puutteineenkin mainion kolkko musta komedia, jossa on zombiraiskauksineen ja eläinten- ja kakarantappoineen tehokkaan mädäntynyt ja kiero tunnelma, hyvät määrät gorea ja Clancy Brownin hillitön roolisuoritus! Helppohan tästä on pitää.



28. Cooper: Crazy Heart (2009) [bd] ***½

Jeff Bridges vakuuttaa realistisessa renttumuusikkodraamassa. Hyvää kamaa sinänsä, mutta tuskin tulee toistamiseen katsottua.



29. Ford: A Single Man (2009) [bd] ****-

Viime vuoden parhaita Suomen teatteriensi-iltoita iisisti. Colin Firth on erinomainen, Julianne Moore puolestaan jo lähinnä ärsyttänyt pitemmän aikaa kun tuntuu olevan joka toisessa uudessa amerikkalaisessa laatuelokuvassa (ei pilannut tätä).



30. Chor: Killer Clans (1976) [dvd] ***

Hajanaisesti aloitteleva varhainen Chor-wuxia saa paketin kasaan viimeiseksi puoleksi tuntia, joka onkin sitten oikein palkitsevaa katsottavaa.



31. Alfredson: Ystävät hämärän jälkeen (Låt den rätte komma in, 2008) [bd] ****-

Alkaa todella hyvin, noin puolessa välissä hieman kadottaa kiinnostavuuttaan, uimahallifinaali jälleen hieno. Harmi että Alfredsonin ura on ollut näin selvää alamäkeä: Haku päällä Tallinnassa *****, Ruskean neljä sävyä ****½, Ystävät hämärän jälkeen ****-. Mitäs elitistit ovat mieltä jenkkiversiosta? Trailerin perusteella ei vaikuttanut aivan paskalta.



32. Hutton: Kellyn sankarit (Kelly's Heroes, 1970) [bd] ****

Nykynäkökulmasta hieman hitaasti etenevä, mutta monelta osin kertakaikkisen mahtava sotaseikkailukomedia. Niitä elokuvia, jotka ovat parhaimmillaan faijan kanssa katsottuina joskus kun on 10 v., mutta näin vanhemmallakin iällä löytyi paljon uutta ihmeteltävää. Blu-ray on kuvaltaan mukavan tarkka, vaikkei ekstroja ole.



33. Gilliam: Brazil – tämän hetken tuolla puolen (1985) [dvd] ****

Ei paljoa moitittavaa löydy, paitsi Kim Greististä en perusta. Suomi-dvd ei aivan parasta laatua, blu-raytä odotellessa...



34. Huston: Sierra Madren aarre (The Treasure of the Sierra Madre, 1948) [bd] ****+

Mahtava klassikko, jossa pidän alun Tampico-osuudesta eniten. Varsinaista kullankaivuutarinaa syö hieman ennalta-arvattavuus, mutta roolisuoritukset kyllä kompensoivat enemmän kuin täydellisesti. Upea blu-ray-restauraatio.



35. Kurtti: Discovering Treasure: The Story of 'The Treasure of the Sierra Madre' (2003) [bd]

Edellisen ekstramateriaalia. Ok katsaus elokuvan syntyhistoriaan.



36. Raimi: Nopeat ja kuolleet (The Quick and the Dead, 1995) [bd] **

Tyylissä löytyy, mikä tekee katselusta kelvollisen viihdyttävää, mutta suoraviivainen tarina ei innosta missään vaiheessa ja hahmot jäävät puutteellisiksi. Sharon Stone ei sovi länteen yhtään (mikä tosin tavallaan sopii tähän elokuvaan), Hackman on sen sijaan erinomainen vaikka hahmo nyt on karikatyyri siinä missä muutkin.

Red Right Hand ( 13.3.2011 21:31)

Mielestäni Ville Virtasen roolisuorituks oli snadin karikatyyrimainen ja sitä kautta joskus koomisen puolella. Jotenkin oli vähän liian maneerimainen tulkinta – tuli liikaa mieleen näyttelijän huumoriduunit samankaltaisissa aiheissa, aina Hymyhuulista lähtien. Samassa näytöksessä juuri Virtasen alkkiskohtaukset herättivät yleisössä toisinaan myös naurua. Ei nyt mitään hillitöntä rofl-hekotusta, mutta kuitenkin hahmo koettiin selvästi myös koomisena. Tai no, kenties tragikoominen on oikeampi sana.

Olen sen verran vähän Virtasen näyttelemistä tai miehen rooleja ylipäätään nähnyt, että säästyin näiltä mielikuvilta – Hymyhuuletkin on jonnekin muistin syövereihin unohtunutta viihdettä.

Aika harvoin itseäni kuitenkaan nauratti. Ehkä perinteinen "isi kaatoi joulukuusen" sai vähän nauramaan, mutta aika nopsasti siinäkin kohtauksessa hymy kuoli huulille. Ihmetyttää kyllä kovasti jos huumoria on jossain esittelytekstissä korostettu. Sitä on kuitenkin erittäin vähän.

Mainostekstin mukaan: "Se on nykyaikaan sekä 70-luvulle sijoittuva tunteellinen, kaunis ja tummasävyinen tarina, joka kerrotaan huumorilla, ilman katkeruutta." En näkisi elokuvaa ihan tällaisena.

lol, no on aika harhaanjohtava kuvaus.

Apocalypse Now Redux (1979/2001)

Redux-versio tuli katsottua vasta toistamiseen, mutta jo nyt nämä lisäykset alkavat ottaa todella kovasti pannuun. 50 minuuttia lisämateriaalia yksinkertaisesti vesittää muuten suhteellisen toimivan leffan. Surffilaudat ja puputytöt on käyty läpi jo 153 minuutissa, eikä ranskalaisten farmi juuri vie tarinaa eteenpäin.



One from the Heart (1982)

Coppolan suurin ja kallein floppi, jonka velkoja mies saikin sitten maksella takaisin koko loppu vuosikymmenen. Puitteet ovat kieltämättä massiiviset, mutta juoni ja pääosanesittäjät Frederic Forrest sekä etenkin Teri Garr eivät kanna tarinaa. Raúl Juliánkin lahjat valuvat hölmöilyssä hukkaan. Tämän ääreen ei tule palattua, vaikka Tom Waitsin soundtrack kuulemisen arvoinen onkin.



The Outsiders (1983)

Kaikkien aikojen jengielokuvia jossa Ralph Macchio, Matt Dillon, Rob Lowe, Patrick Swayze, Emilio Estevez ja Tom Cruise ovat niin maan hemmetin kovia jätkiä. Elokuvalla on jo 28 vuotta ikää mutta tarina toimii yhä, ja jo aikoja sitten unohduksiin vajonnut C. Thomas Howell on oikeasti roolinsa arvoinen.



The Cotton Club (1984)

Richard Gere on vanha inhokki, mutta mies vetää kunnon roolin tässä 30-luvun gangsterimaailmaan sijoittuvassa draamailussa. Kunnolla revittelevä Bob Hoskins on jätkistä kovin ja James Remar sekoilee, eikä edes Nicolas Cage pysty pilaamaan pakettia. Musiikitkin toimivat.



Gardens of Stone (1987)

Vietnamin sotaa aika poikkeuksellisesta kulmasta käsittelevä leffa. James Caan vetää komean roolin kunniakomppanian kessuna joka kokee heittävänsä lahjansa hukkaan mitättömässä työssä. Erittäin positiviinen yllätys, sillä ennakkoon leffa löyhkäsi pahasti Oscareita varten kyhätyltä draamalta.

58.

Андрей Рублёв [The Passion According to Andrew] (1966) *****

Tämähän oli yllättävänkin viihdyttävä, kolme tuntia meni melko nopeasti. Loistavaa matskua, varsinkin viimeinen kappale kellosta oli mahtavaa.



59. Tropa de Elite [Elite Squad] (2007) ***

Ihan kiva. Vähän päräyttävämpää odotin muiden arvosteluiden perusteella. Kakkonenko on parempi?



60. Ностальгия [Nostalghia] (1983) *****

Odotukset olivat matalemmalla kuin Tarkovskeissa yleensä, mutta turhaan tämä on niitä herran vähemmän tunnettuja. Kaunista, varsinkin loppu. Vaatii hitautensa takia varsinkin alussa keskittymistä, mutta kyllä tässä jotain maagista on kokonaisuutena.



61. Mouchette (1967) ****

Hieno tämäkin.



62. Red (2010) **

Jokseenkin samaa mieltä Elitistin arvostelun kanssa, vähän tämmöstä perseilyä. Puolen välin jälkeen alkoi jo tosissaan tylsistyttämään.



63. Black Swan (2010) ****

Melkeinpä Aronofskyn paras, loistoviihdettä.



64. 127 Hours (2010) **

Olisi tämän voinut paremminkin tehdä, ei tässä oikein ikinä ollut sitä tuntua jota olisi odottanut. Flashbackeistä ja hassuttelukohtauksista ei todellakaan ollut mitään apua. Aika ponnetonta. Danny Boyle saisi lopettaa tämmöiset, mutta oli tämä nyt parempi kuin Slumdog.