Mitä elitistit lukevat?

Prévertin salaperäinen runo "Sunnuntai" on kuin tunnelmatiivistys jostain Mario Bavan elokuvasta tai Fulcin paremmasta elokuvasta (The Beyond jne.), goottilaisen kauhukuvaston kaikuja:

Avenue des Gobelinsin puujonojen lomaan

Marmoripatsas vie minut kädestä pitäen

On sunnuntai ja elokuvateatterit täynnä

Oksilla linnut katselevat ihmisten puuhia

Patsas suutelee minua mutta kukaan ei sitä näe

Paitsi sokea lapsi joka osoittaa meitä kahta.

(Paroles)

Hieman kevyempää välillä:

The Red Hot Chili Peppers: An Oral/Visual History – oikeastaan enemmänkin valokuvakirja kuin varsinainen kirja. Runsaalla kuvastolla ryyditettyä pikkujutustelua, jonka keskiössä on John Fruscianten kahdet vaiheet bändissä. Toki Slovak muistetaan ja ne muutkin, mutta selväksi tehdään että kuka nostikaan bändin lopulta mega-luokkaan.

Esa Kuloniemen kirjoittama The Renegades – luopiotarina on myös suositeltavaa lukemista. Bändihän breikkasi meillä Suomessa läpi erityisen isosti vuosina 1964-1965, mutta jäi esim. kotimaassaan Englannissa melko vähäiselle huomiolle. Massiivinen määrä haastatteluita ja niistä on koottu mielenkiintoisesti ositettu kokonaisuus joka on samalla viihdyttävä ikkuna 60-luvun ei-niin-rentoon Suomeen. Sekä pariin muuhunkin mestaan.