foorumit  »  Kirjallisuus & sarjakuvat  »  Mitä elitistit lukevat?

Mitä elitistit lukevat?

Korson Antti 7.5.2005 09:11
Guy Vanderhaeghe:The Englishman's Boy



Ostin tämän aikoinaan siitä Elielin vierestä olevasta divarista parilla markalla vain siksi kun takakannessa sanotaan että se kertoo osittain lännenelokuvien tekemisestä 20-luvun Hollywoodissa. sain luettua vasta nyt. ihan järjettömän hieno kirja, Sam Peckinpah olisi tehnyt tästä yhden parhaista elokuvistaan



Natasha Fraser-Cavassoni:Sam Spiegel



Spiegel on elämää suurempi roisto. juuri tällaisista elokuvakirjoista pidän, sopivassa suhteessa kovaa faktaa, juoruilua ja täysin älyvapaata triviaa. mukavasti kirjoitettu







Tove Jansson:Muumipapan urotyöt (kesken)



tätä luetaan iltaisin aina luku kerralla ääneen. ei liity muuten elokuviin mutta Muumipappa sanoo että luku pitää jättää aina jännittävään kohtaan että lukija haluaa aina tietää kuinkas sitten kävikään. tuli vaan mieleen kun katsoi Kingdom of Heaveniä että Ridley Scottin olisi pitänyt lukea tämä kirja ja ottaa opikseen. siinä elokuvassa ei ollut yhtään jännittävää kohtaa.
Korson Antti 22.5.2005 03:26
Chuck Palahniuk:Choke



Mä en tiedä miksi mä tykkään näistä, ne ei todellakaan liippaa läheltä mun elämää ja ne on umpiamerikkalaisia. Ehkä se on se huumori joka on niissä on
(The Lukewarm.) 22.5.2005 14:33

Palahniuk on kuningas.

Janne Timonen 22.5.2005 15:32
Reefer Madness: Sex, Drugs, and Cheap Labor in the American Black Market



Tuommoista tavaan ny.
Ilja Rautsi 22.5.2005 17:11

Pitäisi hommata Palahniukin uusin eli Haunted, ilmestyi juuri. Ei ole kyllä ollut parhaassa terässä parin viimeisimmän kanssa, vaikka ihan hyviä olivatkin. Odotetumpi tapaus on kyllä elokuussa ilmestyvä Bret Easton Ellisin Lunar Park. En kyllä tiedä miksi kirjan olisi liipattava läheltä omaa elämää ollakseen kiinnostava.





Nyt kesken Tom Mesin Agitator: The Cinema of Takashi Miike.
Amadeus 22.5.2005 17:19

Kolme kirjaa tällä hetkellä kesken: Herman Hessen Narkissos ja Kultasuu ‑kirjaa tulee luettua töissä ruokatunnilla ja muina vapaahetkinä, kotona sitten Guy de Maupassantin Ihmissydäntä, joka tosin on vielä varsin alkutekijöissä sekä Sakari Toiviaisen Elokuvan hengenveto – Ranskan uusi aalto ja sen perintö ‑kirjaa.

Yotsuya 22.5.2005 19:39
Cryptlord (26.4.2005 19:02)
Yotsuya (12.4.2005 18:28)
Loistava Tajunnan alkemistit tuli luettua ja kirja herätti mm. kysymyksen mikäköhän oli se 'onnistunut kirous' jonka Mickey Hargitayn ylle langettamalla Anton LaVey saavutti Jayne Mansfieldin suosion. Myöhemmin erään toisen kirouksen uhriksi joutui Jaynen ja Mickeyn kolmevuotias poika Zoltan(!!!). LaVeyn kuvaukset Manfieldistä olivat kuin suoraan jostain Polsellin elokuvasta, alistavaa herraa kaipaava naispaholainen joka tykkää piehtaroida lattialla masokistis-orgastisissa hurmiossa tms.




Tapaus Mansfield on hyvin esillä Anton LaVeyn virallisessa elämäkertakirjassa ("The Secret Life of a Satanist", kirjoittanut Blanche Barton), mutta kirjan lukemisesta on sen verran aikaa, että tarkkoja muistikuvia ei tapauksen kulusta kyllä ole enkä nyt jaksa tuota kirjaa hyllystäkään kaivaa tarkistusta varten. Jotenkin kyllä muistelisin tuon kiroushomman menneen enemmänkin niin päin, että Jayne tuli alunperin ihan itse mukaan LaVeyn toimintaan päästen aina Church of Satanin "Ylipapittareksi" eikä Antonin siis tarvinnut tehdä mitään "taikoja" saadakseen Jayne mukaan touhuun. Kirouksen Hargitayn ylle hän langetti vasta myöhemmin kun Mickeyn epäileväinen suhtautuminen LaVeyn ja Mansfieldin ystävyyteen ja ystävyyden luonteeseen alkoi mennä jo pahasti mustasukkaisuuden puolelle ja haitata jo Jaynen näyttelijänuraakin (näin siis LaVeyn mukaan). LaVey siis asetti kirouksen Mickey Hargitayn ylle tarkoituksenaan joko suoraan tuhota tämä tai ainakin aiheuttaa tälle tuntuvia vahinkoja tavalla tai toisella, mutta kappas vaan, kun kirous sitten "astui voimaan" olikin Jayne onnettomuudekseen lähellä Hargitayta, eli siis samassa autossa tämän kanssa tuona kohtalokkaana onnettomuusyönä ja niin siinä sitten päättyi hänenkin elämänsä.


Muistat ehkä väärin, Hargitay ei todennäköisesti tuossa vaiheessa halunut olla missään tekemisessä Mansfieldin kanssa vaan jälkimmäisen kirouksen kohteena oli Jaynen ylimielisen skeptinen ja mustasukkainen silloinen miesystävä. Kirous heijastui välittömästi juuri pikku Zoltaniin joka joutui leijonan raatelemaksi eläintarhassa, se että Jaynenkin kuolema on yhdistetty tuohon on mulle ihan uutta, omien sanojensa mukaan Zoltanin jouduttua teho-osastolle LaVey oli vetänyt kirouksen takaisin kiipeämällä kalifornialaiselle vuorelle rukoilemaan Saatanalta armoa pojalle. Niihin aikoihin kun Mansfield liittyi LaVeyn porukoihin riiteli hän huonolla menestyksellä Hargitayn kanssa Zoltanin ja kahdet tyttären huoltajuudesta oikeudessa.
Lauri Lehtinen 22.5.2005 20:13

Muistaakseni myös Alfred Hitchcock sivuaa aihetta romaanissaan 3 etsivää ja noitapiiri.

thumbsup.gif
Alive 23.5.2005 10:16

Palahniuk uppoaa täälläkin, jokin aika sitten luin Lullabyn ja juuri aloittelin Diaryä. Ehkä se tosiaan on se huumori tai muuten umpikiero meininki, mikä näissä viehättää.





Da Vinci-koodin sain viimein tuskien kautta loppuun, vaikka alkuun vaikutti hyvältä, lopulta tää oli ihan perusdekkari, eikä edes kovin hyvä sellainen.



Sarjakuvat luen ilmeisesti aina 5-10 vuotta niiden primetimen jälkeen, sain vasta aikaiseksi ostaa League of e... gentleman volume II, joka oli aivan loistava, jatkuuko tämä tästä enää?
Ilja Rautsi 23.5.2005 11:13
Alive (23.5.2005 10:17)
Sarjakuvat luen ilmeisesti aina 5-10 vuotta niiden primetimen jälkeen, sain vasta aikaiseksi ostaa League of e... gentleman volume II, joka oli aivan loistava, jatkuuko tämä tästä enää?





No eihän tuosta ole kuin vasta vuosi pari, eli olet suht aikaisessa. Ei ole tullut jatkoa, mutta on mahdollista että joskus vielä tulee. Loppuhan
Spoileri
on tosin vähän sellainen, että jatko olisi varmasti jossain määrin erilaista meininkiä
Disco Studd 23.5.2005 11:59

Jos joku perustaa keskusteluketjun Yliarvostetuimmat kirjailijat, Chuck Pahlaniuk olisi kärjessä.





Olen lukenut viidettä kuukautta Alan Mooren Voices of Firea ja nyt olen jo toiseksi viimeisessä luvussa. Perhana kun on vaikeaa englantia.



Lukaisin samalla pitkästä aikaa Kemppinen-Kaukorannan legendaarista Sarjakuvat-järkälettä sekä Robin Woodin Hollywood Vietnamista Reaganiin. 70-luvun piilomarksilaiset sekä 80-luvun ilmimarksilaiset aikalaiskommentit hymyilyttivät. Surullista on tietenkin havaita sarjakuvateollisuuden taiteellisesti alhainen nykytila menneisiin nähden, mutta nyky-Hollywood tarvitsisi entistä enemmän sosiaalipoliittis-seksuaalis-patriarkkaalis-kastraatioahdistuaalis-analysointia a la Wood.
Jarno Miettinen 23.5.2005 12:05
Disco Studd (23.5.2005 11:00)
sekä Robin Woodin Hollywood Vietnamista Reaganiin. 70-luvun piilomarksilaiset sekä 80-luvun ilmimarksilaiset aikalaiskommentit hymyilyttivät. Surullista on tietenkin havaita sarjakuvateollisuuden taiteellisesti alhainen nykytila menneisiin nähden, mutta nyky-Hollywood tarvitsisi entistä enemmän sosiaalipoliittis-seksuaalis-patriarkkaalis-kastraatioahdistuaalis-analysointia a la Wood.





Robin Wood on aivan loistava. Kannattaa lukea koko tuotanto.
Lauri Lehtinen 25.5.2005 15:11
Alive (23.5.2005 10:17)
Da Vinci-koodin sain viimein tuskien kautta loppuun, vaikka alkuun vaikutti hyvältä, lopulta tää oli ihan perusdekkari, eikä edes kovin hyvä sellainen.





Joo, lukukokemus toisti itseään ja meni ulkonaisesta kulturelliudestaan huolimatta jonnekin Tom Clancy ‑osastolle, vaikka hypen hämäämänä olin naiivisti odottanut Dan Brownilta syntyjä syviä. Usko kiehtoviinkin salaliittoteorioihin joutuu koetukselle, kun todisteiksi aletaan tarjota Disney-piirretyissä olevia subliminaalisia viestejä.
Korson Antti 25.5.2005 20:03
iljalumpsis (22.5.2005 17:12)
En kyllä tiedä miksi kirjan olisi liipattava läheltä omaa elämää ollakseen kiinnostava.









ei tarvitsekaan, satuin vain lukemaan jonkun Palahniuk-jutun jossa oli tällaista tyypillistä höpinää siitä kuinka se tavoittaa olennaiset meidän ajasta ja kipupisteitä ja miehenä olemista jne.
Ilja Rautsi 25.5.2005 21:18

Mitä enemmän DaVinci-koodista kuulee, sitä tyytyväisempi alan olla päätökseen olla edes aloittamatta sitä.



Luin eilen Hotakaisen Iisakin kirkon, joka oli osastoa "siinähän se meni lukiessa" – pari hauskaa juttua, pari hyvää pointtia, mutta kokonaisuus ei oikein muodostanut paljon mitään. Nyt kesken Gao Xingjianin Vapaan miehen raamattu, joka tuntuu ainakin tähän n. puoleen väliin asti lähes yhtä hyvältä kuin Sielun vuori.

Ja päivitystä League-sarjiksiin; uusi juttu pitäisi tulla DC: ltä tämän vuoden lopulla, sen jälkeiset sarjat tulevat sitten ulos Top Shelfiltä, koska Moore on niin vittuuntunut DC: hen (ja sanoutunut irti kaikista tulevista leffaprojekteista, haukkui V For Vendettan käsiksen totaalisesti)).