Mitä elitistit lukevat?

Philip K. Dick

Jumalan Pojan Paluu

Ruukunkorjaaja



Dick on ollut lempikirjailijani jo pidemmän aikaa ja edellä mainitut teokset vahvistavat vankkaa sijoitusta johtotähtenä.

Robert Sheckley R.I.P.



En tiennytkään että mies oli niin tuottoisa novellisti, peräti 400 novellia tuotannossa. Pitää lukea ensi tilassa uudelleen loistava Matkalippu Utopiaan joka sisältää niistä viitisentoista.

Tuomas Vimma: Toinen

Kirjan idis on sinällään ihan hauska ja parempi kuin esikoisen, mutta läpän taso on valitettavasti laskenut aika paljon. Kyllähän tämän ihan tuskatta silti luki.



Nyt on työn alla (ollut jo vähän aikaa) Proustin kadonnutta aikaa etsimässä sekä Herman Lindqvistin Napoleon, kunhan se vaan ottaa saapuakseen lähikirjastooni.

Juhani Seppänen: Ensimmäinen sana on isä (Jälkikasvua tulossa)

Aki Pyysing + Marko Erola : Pokerin käsikirja (Jollainhan se lapsi on elätettävä..)



Jimmy Nail : Northern Soul (Oz muistelee)



En muista: Hollywood Babylon (kulta-ajalla sattui ja tapahtui)



Ian Christie : Sound of the beast; Complete headbanging history of Heavy Metal (nimi kertoo olennaisen)

Vinnie ( 23.12.2005 20:41)

En muista: Hollywood Babylon (kulta-ajalla sattui ja tapahtui)

Joululahjaksi saamani Eino Pietola – Jääkärit tulessa. Menossa tällä hetkellä. Kirja on kokoelma ja sisältää 3

aikaisemmin ilmestynyttä kirjaa yksissä kansissa :

Tukikohta taistelee

Keskiyön hyökkäys

Eldankajärven jääkärit

dodo ( 24.12.2005 13:28)

Vinnie ( 23.12.2005 20:41)

En muista: Hollywood Babylon (kulta-ajalla sattui ja tapahtui)

Joo, kaveri teki muutakin kuin kirjoitti viihdyttävän mutta tyhmän juorukirjan

Matkakuumeen nostatukseen luin Neil Hardwickin Paluu Timbuktuun. Pukki toi Erlend Loen L – aloitin lukemisen aattona. Jos en ois tuubassa, niin lukisin varmaan lisää.

Umberto Econ Foucaultin heiluria olen aloitellut...vaikuttaa aika vaikeaselkoiselta, ei kyllä tämä on todennäköisesti todella hyvä mutta nämä monen sivun pituiset selostukset esim. siitä heilurista kannattanee lukaista epäajatuksella läpi.

Thukydides : Peloponnesolaissota 1

Ensimmäinen osa luettu vuoden 1964 laitoksesta. Hieman vaikealukuista, mutta hienoa klassista kirjallisuutta. Suomenkielistä laitosta on myös hieman kritisoitu, mutta kun en osaa tuota alkuperäistä 2500 vuotta vanhaa tekstiä lukea, niin en valita. Erityisesti täytyy mainita eri kaupunkivaltioiden vetoomus ja puolustuspuheet, jotka ihastuttavat diplomaattisuudellaan, kaunopuheisuudellaan ja sisällöllään. Sitä huomaa, että oikeastaan mitään uutta ei ole keksitty viimeiseen pariintuhanteen vuoteen : Sotien syyt ja perustelut ovat nykyäänkin täysin samankaltaisia. Kakkososan luettua täytyisi kai paneutua taas ikuisuusprojektiin, Homeroksen Iliakseen.



Luin myös uusimman Episodin..

Suurimmalle osalle ihmisiä

Pentti Linkola on vain vanha kalastajajäärä, joka haluaisi, että kaikki ihmiset tapetaan. 2004 julkaistu esseekokoelma Voisiko elämä voittaa osoittaa, että tämäkin asia on monitahoisempi, kun vain jaksaa ottaa asioista selvää. Oikeasti Linkola on siis vuodesta 1948 lintujen tarkkailua ja kartoitusta tehnyt luontoihminen, "ekologi", kuten hän itseään tituleeraa. Ja elää niin kuin valistaa (ei omista Ferraria). Kalastusta hän on päätyökseen tehnyt vain lyhyen jakson 80-luvulla. Hän toki uskoo, että ollaan maailmanlopun kynnyksellä, mutta ihmisiä tarvitsisi vähentää vain sen verran kuin on tarvis. Nykyisellään sopiva määrä ihmisiä olisi Linkolan mukaan noin 2 miljardia.



Olennaista on se, että Linkola ei kirjoituksissaan tuhoa, vaan myös rakentaa. Koko kirja päättyy Linkolan science fiction ‑sävytteiseen ratkaisumalliin siitä, miten maailmanloppu olisi vielä vältettävissä. Mies miettii tarkkaan, mitä kirjoittaa, ja vain yhdessä kohdassa olin havaitsevinani selvää meuhkaavaa katkeruutta, jonka uloskirjoittamista olisi ollut ehkä syytä miettiä kahdesti.



Niin usein Linkolan ääni on järjen ääni. Hirveän paljon olisi voinut siteerata tähänkin, mutta tyytykäämme nytkin vain pariin otokseen.



"...välttämätöntä pitäisi olla ihmisten luokittelu alenevana sarjana sen mukaan kuinka paljon heissä on ihmistä. Toisin sanoen kuinka paljon heissä on niitä ominaisuuksia, joissa oman lajimme erikoislaatu kiteytyy, joissa ihmisen rooli ja oikeutus eläinlajien kirjossa ilmenee: äly, viisaus, sivistys, tunne, empatia. Fyysinen vajavaisuus ei merkitse mitään vajausta siinä mikä on perustavasti inhimillistä, hengenelämässä, mielen alueella. Mutta toisin on vajaamielisyys tunne-elämän tai älyn alueella. Joku ihmisyksilö on näissä suhteissa simpanssin, joku majavan, joku niittykirvisen tasolla. Joku totaalivajaa ihmisen kuva on vailla alkeellisintakaan vertauskohtaa terveessä eläinkunnassa. Mistä lähteestä näille pulppuavat suurempi arvo ja oikeudet kuin simpanssille, majavalle tai niittykirviselle?"



Usein kuolemantuomiokeskustelut typistyvät siihen, että joku kysyy: "No kenen pitäisi sitten päättää toisten kuolemasta?" Tämän(kin) vallan Linkola antaisi ns. lukeneelle sivistyneistölle, ja demokratian tilalle hän ehdottaa jotain, joka vastaa Juice Leskisen "Valistunutta diktatuuria". Mietityttävimmillään Linkola on kyseenalaistaessaan Väinö Linnan "Täällä Pohjantähden alla" ‑kirjan kuvan sivistyneistöstä. Ns. "rahvaan" Linkola kuvailee näin:



"Oma napa, omat kakarat, puoliso ja pari kaveria, viikonlopun kevyet huvit, siinä maailma. Ja tavaraa korviin saakka. Muu ei meille kuulu. Herrat hoitaa. Ja palkaksi herroja vihataan. Ei ole vaikeaa osoittaa, missä kansan syvät rivit parveilevat, missä paarialuokka on koolla. Ammattiyhdistysliike, ahneuden monumentti, tulopoliittiset neuvottelut. Mölyävät massat katujen täydeltä pienoislippuja heiluttamassa, kun jääkiekonpelaajat ovat voittaneet toisten maiden mäiskijät. Rallikilpailut. Formula-kilpailut. Tukholman-risteily, Tallinnan-risteily. Supermarketti lauantaina".



"Kun pääkaupungissa avattiin uusi tavaratalo nimeltä Gigantti, joka lupasi monenvärisiä välineitä sikahalpaan hintaan 9:90, 99:90 ja 999:90, parkkikenttien peltikuoriaislautat ulottuivat taivaanrantaan, ja niiden lomassa kiemurtelevat kymmentuhantiset ihmisjonot löivät laudalta kaikki vanhan kunnon Neuvostoliiton ennätykset. Kun katselin noita lehtikuvia, huulilta purkautui tuskainen parahdus: ei demokratiaa, taivaan tähden, ei demokratiaa! Ei yleistä äänioikeutta, ei ikinä! Ei, ei, ei!"



On tavallaan huojentavaa, että kustannusosakeyhtiö Tammi on suostunut julkaisemaan näinkin taakia tekstiä. Ehkä ovat firmassa ajatelleet, että Linkolan nimi ja status myyvät riittävästi. Tuskinpa kukaan on Linkolan kanssa täysin samaa mieltä esim. homeen syömäkelpoisuudesta, mutta takakannessa seisoo osuvasti: "Teos antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle tiedostavalle pohdiskelijalle".



Kyseenalaistettujen listalla ovat myös mm. EU, metsätalous, tehomaatalous, talous, kotikissat jne jne... todella vakuuttavaa, mainion tiukkaa settiä monesta aiheesta oli tämä!

Joo, Pentti pressaksi ja Aki pääministeriksi, ja maailma voisi pelastua:)

Kuulostaa hyvältä, oon joskus lukenut aika paljon matskua Linkolalta ja muiltakin syväekologeilta kuten Arne Näss, Garrett Hardin jne.



Itse luen tällä hetkellä Stephen Jay Gouldin, Harvardin paleontologian proffa, viimeiseksi jäänyttä esseekokoelmaa "Leonardo's Mountain of Clams and The Diet of Worms".



Jouluksi toi pukki Richard Dawkinsin "The Extended Phenotypen", Musashi Tachikawan "An Introduction to the Philosophy of Nagarjuna" ja tietoyhteiskuntakeskusteluaiheisen kirjan, jonka kirjoittajaa en nyt muista.

Chuck Palahniukilta lyhyitä novelleja ja Chokea.

OT

Helsingin keskustan Pinkassa Simon Ingsin Rautakalan kaupunki 4.90€.

Pari elämänkertaa tms. Eli Lena von Martensin Elämäni roolit ja Cicciolinan Paljastuksia. Ensimmäinen olisi voinut olla pidempikin, etenkin elokuvaosuus oli lyhyehkö. Jälkimmäinen huonosti kirjoitettu, mutta ihan mielenkiintoinen. Jos jotakuta kiinnostaa, voin luopua kummastakin postittamisen vaivan palkkaa vastaan.