Mitä elitistit lukevat?

Evil Lips Robber (30.7.2005 01:33)

charlottesometimes (29.7.2005 23:11)

Kalle Kinnunen (29.7.2005 20:27)

Töttöröö.



Ryhdyin viime viikolla lukemaan Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Ajattelin että tämä on hyvä ajatus. Hieman on raskasta ja kovin hidasta, mutta kieltämättä palkitsevaa. Jos saan nämä joskus loppuun, juon pullon sampanjaa, yksin. Pullo on jo odottamassa (Taittinger).

Onpa urakkaa. Montako kirjaa tossa onkaan, lähemmäs kymmenen vai kuinka? Tekisi kanssa mieli joskus lukea noi, mutta pelkäänpä että jäisi yhtä kesken kuin Anaïs Nin:in päiväkirjojen lukeminen.

10 kirjaa, yksi vielä suomentamatta. Tämä on yksi niitä kirjoja/kirjasarjoja jotka todella kannattaa lukea ennen kuolemaansa. Palkitsee varmasti. Lukemisen voi hyvin aloittaa kakkososastakin (Swannin rakkaus), joka on vähän niinkuin oma itsenäinen kokonaisuutensa ja "vauhdikkaampi" kuin ykkösosa, ja jatkaa sitten eteenpäin jos jää koukkuun. Ei joku Anais Nin oo mitään Proustin rinnalla.

Eikö tuo viimeinen osa tule ensi vuonna suomeksi? Olen luvannut itselleni, että sitten

luen koko kirjan...

10 kirjaa on aika paljon.

Osaisiko joku tiivistää Proustia?

Disco Studd (30.7.2005 08:55)

10 kirjaa on aika paljon.

Osaisiko joku tiivistää Proustia?

No, onneksi Kadonnutta aikaa etc. on vähän niinku raamattu ja päätalo – eli ei sitä tarvitse lukea kokonaan. On siis ihan hyväksyttyä lukea pelkkiä osiakin.

Olis silti kiva kuulla jotain Monty Python ‑summarya.

"Proust in his first book wrote about, wrote about... fa la laa laa..."

Eipä ole tullut scifiä luettua vuosiin mutta kyllä kannatti. Alistair Reynoldsin Timanttikoirat on mainio Galaxy of Terrorin ja Cubejen hengessä kirjoitettu pienoisromaani. Jos kyseessä olisi elokuva voisi sitä sanoa jopa rip-offiksi, sen verran suoraan noista on otettu elementtejä.

Marcello Mastroianni: Muistan... muistan

Näyttelijän omaelämäkerrallisia aineksia tarjoava teos on kokoelma aika vapaita muistelmia, joissa pienet yksityiskohdat saavat yhtä suuren roolin kuin suuremmat kokonaisuudet yksittäisine elokuvineen tai ohjaajineen jne. Sinänsä kirja on ihan miellyttävä lukukokemus, mutta toisaalta ongelma on sen muoto, joka tarjoaa lähinnä vain irrallisia muistoja siitä kokonaisuudesta, jonka Mastroiannin elämä on muodostanut.



Milos Forman & Jan Novak: Otetaan hatkat

Formanin jonkinlainen elämäkerta kuuluu niihin kirjoihin, joihin on aina mukava palata. Kirja sisältää niin monipuolisia ja elämää sykkiviä kuvia ohjaajan elämästä, että jo se yksin riittäisi tekemään teoksesta mielenkiintoisen. Kuitenkin, kun kirja on vielä kirjoitettu niin elävästi ja miellyttävästi, niin se lisää vain luettavuutta. Otetaan hatkat ‑kirjasta on samalla helpohko löytää Milos Forman ja hänen eräänlainen intohimonsa kertoa ihmisille tarinoita. Kun se yleensä tapahtuu elokuvien kautta, niin nyt se tapahtuu kirjallisessa muodossa sanojen kautta; kirjassa kaikista tarinoista paistaa rivien välistä halu hieman värittää niitä, tehdä niistä aavistuksen verran elämää suurempia – kuin elokuvaa. Samalla hän yrittää välttää pitkästyttämästä ketään – aivan kuten elokuvissaan. Tiedä sitten, mikä on Jan Novakin vaikutusta ja mikä Formanin, mutta joka tapauksessa kirja on onnistunut kuvaus erään hienon ohjaajan elämästä ja elokuvista.

Vihdoin sain käsiini tuon kovasti hypetetyn Da Vinci Koodin. Kyllähän se hyvä dekkari oli ja varsinkin itseäni kiinnosti kovasti tuo taidehistoria, jota teos aika paljon käsittelikin. Kaiken maailman salaliittoteoriat uppoavat myös erittäin hyvin. Ihan hyvä maku kirjasta jäi.

Piti muuten heti kirjan luettua mennä nettiin tutkimaan noita Da Vincin tauluja joista kirjassa puhuttiin.

Mielenkiintoinen kirja

Make Love the Bruce Campbell Way.

Disco Studd (30.7.2005 08:55)

10 kirjaa on aika paljon.

Osaisiko joku tiivistää Proustia?

TV5 näytti jokin aika sitten Schlöndorffin Un Amour de Swann:in.

Olin ennakkoon aika skeptinen, mutta elokuva onnistuu mahdottomassa ja tiivistää yllättävän hyvin Proustin kirjojen tunnelman. Jeremy Irons-Alain Delon yhdistelmä oli enemmän kuin outo, mutta toimi loistavasti. Toinen katselukerta vain paransi elokuvaa entisestään.

Proust on kuin erityisen hyvä vuosikertaviini, sitä voi naukkailla nautinnollisesti hämyisinä iltoina tai sitten kiskaista koko pullon sopivan liikuttuneessa mielentilassa. Molemmat tuottavat yhtä suuren nautinnon..



http://www.imdb.com/title/tt0088315/

Åsne Seierstad:Kabulin kirjakauppias



Olipas pirun hyvä ja vetävä. Täytyisi pistää pakkolukemiseksi kaikille naisille jotka harkitsevat kääntymistä islaminuskoon, jos vaikka funtsisivat vielä toisen kerran ‑vaikka noi dorkat taitavat olla toivottomia tapauksia.

Albert Camus: Putoaminen



Mutta Pariisin silloilla minullekin selvisi, että pelkäsin vapautta. [...] "Käsitättehän, tärkeintä on, ettei tarvitse enää olla vapaa ja että saa katumuksen vallassa totella toista, joka on suurempi lurjus kuin me itse. Sitten kun olemme kaikki syyllisiä, vallitsee demokratia. Sitä paitsi meidän on saatava hyvitystä siitä, että meidän täytyy kuolla yksin. Kuolema on yksinäistä, orjuus sen sijaan kaikille yhteistä. Toisetkin saavat siinä osansa ja yhtä aikaa meidän kanssamme, kas se juuri on tärkeätä. Kaikki vihdoinkin yhdessä, mutta polvillamme ja pää kumarassa."



Minä olen kuin se kerjäläisukko, joka katukahvilassa kerran ei tahtonut päästää kättäni ja sanoi: "En minä mikään huono ihminen ole, valo vain tuppaa häviämään."



Camus´n kirja on tavallaan aika mielenkiintoinen tapaus, vaikka se onkin pohjimmiltaan pelkkä päähenkilön tunnustusteos (ja joka kirjassa toteaakin jotenkin tähän tyyliin, että tunnustuskirjat ovat niitä pahimpia, jolloin kirjailijan asenne muuttuu heti... hmm... olisikohan ollut puolustelevaksi). Putoamisessa päähenkilö tosin onkin aivan vastakohta, sillä hän ei mitenkään puolustele tekemisiään, vaan ennemminkin alkaa käyttää syyttämisen jaloa taitoa sekä itseään että koko ihmiskuntaa kohtaan. Teoksessa käytetty tyyli on myös jännittävä, vaikka ei välttämättä mitenkään ennennäkemätön, sillä se on pelkästään päähenkilön oman elämäntarinan kertomista yhdelle ihmiselle, jonka repliikkejä ei puolestaan esitetä kertaakaan koko kirjan aikana, vaan mielipiteet esitetään vain päähenkilön reaktioiden kautta.

Kirppikseltä lähti halvalla mukaan Kari Nenosen "Se Ken Tulee Viimeksi On Kuolema". Sellaista juuri ja juuri keskitason kauhua, ei todellakaan sitä parasta Nenosta. Lukukokemusta heikensi se, että kaikki tarinan kohokohdat olivat liian tuoreessa muistissa parin vuoden takaa.

Minkälaisia hintoja olette nähneet Sadelehdon toimittamille Outoja Tarinoita ‑novellikokoelmille ja Barkerin Veren Kirjat ‑sarjalle? Ei raaskinut divarissa maksaa 7-9e kipale..

Eikös näitä Veren Kirjoja ole jokainen divari väärällään? Ainakin muistelisin nähneeni paikassa kuin paikassa. Eli tuskin niistä hirveitä hintoja kannattaa maksaa.

psilocybianth (12.8.2005 00:49)

Minkälaisia hintoja olette nähneet Sadelehdon toimittamille Outoja Tarinoita ‑novellikokoelmille ja Barkerin Veren Kirjat ‑sarjalle? Ei raaskinut divarissa maksaa 7-9e kipale..

2-5 euroa/kpl