Mitä elitistit lukevat?

Ihan revastahan se kirja on, Suomenkin divarit tulee olemaan vielä täynnä niitä (se 50 sentin hylly) ja jälkipolvet äimistelee että mistä ihmeestä tässä oli kysymys. Myönnän, sorruin hypeen ja luin sen kun se tuli kirpparilla vastaan mutta sama fiilis oli kuin Tohkalla, missä helvetin vaiheessa tää muuttuu hyväksi?

Urpo Leppänen: Vaimoja, valtaa, vastuksia.

Tää kohta on legendaarinen: (Silloisesta SMP:n puheenjohtajasta Tina Mäkelästä)

"Siellä eduskunnan kuudennessa kerroksessa himo voitti jollakin tavalla molemmilla nopeasti. Suutelimme ja hän puristeli munaani housun päältä niin onnistuneesti, että sain melko nopeasti siemensyöksyn."



Lisäksi kirjassa on mieletön luettelomainen tunnelma kun Urpo listaa politiikkonaisia joiden kanssa hän olisi halunnut mennä sänkyyn mutta ei kehdannut kysyä.

Amerikan psykon sain vihdoinkin loppuun, jopa huomattavasti parempi kuin mitä osasin odottaa. Käännös oli kamala ja sai aikaiseksi hyviä misantrooppisia Bateman-fiiliksiä siitä miten juntteja ihmisiä maailmasta voikaan löytyä. Aloittelin aamulla Ryhmy ja Romppainen ‑kokoelmaa ja hauskaa oli, käytännössä joka sivulta löytyi joku ääneennaurattanut lohkaisu.

Vissiin uusi Galactica laukaisi mulla hillittömän avaruusoopperascifi-innon. Nyt on tullut luettua peräperää Reynoldsin Kuilukaupunki ja Timanttikoirat/Turkoosit päivät sekä Vingen Taivaan syvyydet. Kaikki noista olivat hyviä, Vinge ihan vitun loistava. Nyt piti hakea kirjastosta pari rentoa dekkaria vähän jäähdyttämään tunnelmia.

Hoi, onko kellään kokemuksia seuraavista Brendan Mullenin kirjoista?

Whores: An Oral Biography of Perry Farrell and Jane's Addiction



Lexicon Devil: The Fast Times and Short Life of Darby Crash



Lisäksi tämä voisi kiinnostaa, mutta on tullut luettua surkeitakin bändikirjoja niin ei halua haaskata rahaa.



Don't try this at home: A year in the life of Dave Navarro by DN

Nojopas,

Clive Barkerin "Yön kansa" (Cabal) oli yllättävän helppolukuinen, sopivan mittainen kirja. Steffen King olisi samasta aiheesta vääntänyt tuhatsivuisen tursakkeen ja sivujuonen sokeasta tytöstä, joka näkee silti enemmän kuin muut.



Kolikon toinen puoli oli se, että Barkerin teksti esittäytyi ainakin allekirjoittaneelle pulp-osaston suoraviivaisena kioskikauhuna, jossa on vain toteavia lauseita peräkkäin ja yksityiskohtaista splatter-kuvausta. Lisäksi Barker sortuu kiimaisen mieskirjailijan helmasyntiin, eli naisen seksualiteetin ontuvaan kuvaamiseen. Hahmojen motiivitkin jäävät jokseenkin epäuskottaviksi.



Kuitenkin kyse on Barkerin "kultakauden" kirjasta, joka toimii viihteenä. Barker hoitaa lauseillaan ajattelun: lukija ei joudu käyttämään omaa mielikuvitustaan, kuten esim. Philip K.Dickin kirjojen kohdalla.

QCine ( 29.3.2006 16:20)

Lisäksi Barker sortuu kiimaisen mieskirjailijan helmasyntiin, eli naisen seksualiteetin ontuvaan kuvaamiseen.

Kai muistat, että Barker on HOMO. En tiedä osaako HOMOT kuvata heteromiehiä ontuvammin naisen seksualiteettia.

Luin uusinta Filmihullua. Kerrankin hyvä numero. Elokuvakritiikki esillä. Paskanheittäminen toisten kriitikoiden niskaan pitää kuitenkin lukea rivien välistä, esim. Yläsen tokaisu: "Hesarissa oli joukko hiljattain taloon tulleita nuoria miehiä, joista monet olivat olleet esimerkiksi Kuukausiliitteessä töissä. Ne varmaan ajattelivat, että pitäisi ottaa myös oppia City-lehdestä, jos kerran sellainen menee. Ne olivat sitten jotenkin keksineet sen, että leffasta tulee lehden selkäranka."

Sen sijaan Englannin elokuvakritiikin alennustilasta on mojova juttu ja lehden takaosassa haukutaan aika rajusti ja hyvin sanakääntein pikkumaista SEA:n arkistonhoitajaa, joka kirjoittaa ei-mihinkään liittyvän ylipitkän lässytyksen Sodan & Rauhan kopion historiasta... Lauri Timonen valittaa suomalaisen nykyelokuvan rappiosta puhumalla "pohjattomasta paskatuubista" tms.



Kaiken kaikkiaan, todella mielenkiintoisia kirjoituksia sisältävä pakkaus.

Agejev:

Kokaiiniromaani



Loppuosa on varsin stydiä riippuvuuskuvausta. Eli vitun hyvä.



vielä kesken:

Drew Barrymore (plus surkea haamukirjoittaja): Little Girl Lost



Varsin kiinnostavaa 80's partykuvausta.

Käsittämättömän tylsältä vaikuttava Choosing Death taitaa jäädä kesken. Nyt menossa lähinnä neuvostoaikaan keskittyvä Russian Criminal Tattoo Encyclopedia. Paljon päräyttävää antikommari-settiä muttei ikävä kyllä pahemmin Alexander Emilienko ‑tyylisistä BM-henkistä ortodoksikuvastoa. Pojot varsinkin kuvasta jossa kaksi lievästi butchia naikkosta nojailee vähän Sherilyn Fennin näköiseen alastomaan todella kauniiseen ja uhkeaan jailbirdiin, yhtään tatskaa ei näy mutta kuva on ainoa koko kirjassa jolle on omistettu koko aukeama.

Orwellin 1984, ensimmäistä kertaa

Puolen välin jälkeen tuntuu jo melko puisevalta tekstiltä, olenko väärässä oleva prole?

Kylllä se on syytä lukea loppuun asti

Lappeen kihlakunnan historia I.

kongon oskari ( 7.4.2006 23:05)

Lappeen kihlakunnan historia I.

Koska otsikko oli niin raflaava?



Kesken:



Hervie Haufler:Codebreakers' Victory

Kiehtova, lähinnä Enigman murtamisesta mutta paljon muutakin vakoojakamaa helposti esitettynä. Kirjoittaja oli itse koodinmurtaja joten suhtaudun vähän skeptisesti joihinkin hehkutuksiin. Varmaan joku putkimieskin on kirjoittanut kirjan siitä että oikeasti putkimiehet voittivat toisen maailmansodan.



edit. Tässä kirjassa on hieno salaliittoteoria siitä että jugoslavialainen vakooja varoitti amerikkalaisia Pearl Harbourista etukäteen mutta HOMO-Hoover ei sietänyt Bond-tyylistä vakoojaa vaan paiskasi sen pihalle. Myöhemmin FBI yritti peitellä kaikki tiedot asiasta

Korson Antti ( 8.4.2006 00:57)

kongon oskari ( 7.4.2006 23:05)

Lappeen kihlakunnan historia I.

Koska otsikko oli niin raflaava?

Jea.



Lisäksi Savitaipaleen, Taipalsaaren ja Lemin verorevisioluettelo 1796 ynnä Viipurin ja Savonlinnan läänin henkirjat 1701.



(Kaikenlaisessa ne esi-isät on ollu mukana, ei käy kateeks.)