Mitä elitistit lukevat?

Robert Service: Lenin (2000, elämäkerta)

Suuret henkilöt ovat aina kiinnostaneet ja sain halvalla alennuksesta. Äiti-Venäjä on minulle ollut juuri se pieni Euroopan viereinen osa Venäjästä ja itärajan takainen takapajula. Suoranaista kiinnostusta itse Leniniin ei ole, mutta näin yleissivistävänä varmaan hyvä tietää miehestä.

Yotsuya ( 16.6.2006 11:43)

Paavo Rintala: Sissiluutnantti

Todella hyvä, realistinen sotakirja, tuli Rautaristi mieleen, Niskasen leffaa katsoessa ei juttua jostain syystä tullut ajatelleeksi. Suomalisia kaukopartiokirjoja on ilmeisesti kirjoitettu pilvin pimein mutta löytyykö muita klassikoita tai muuten vaan lukemisen arvoisia? Entä ovatko suomennetut kersantti Steiner ‑kirjat hyviä?

En ole tuota Sissiluutnanttia muistaakseni lukenut. Mutta suomalaisesta sissikirjallisuudesta voisin suositella Eino Pietolan Vienan Korpipartiot ja Jääkärit tulessa nämä ovat siis kolmen kirjan kokoelmia myös Palasteen Lapin Sissi ja Siivilisissit stalinin kanavalla kannattaa lukea ja muistaakseni Urpo Korhosen Sissiosasto oli hyvä kirja rukajärven suunalla toimivista kaukopartiomiehistä. Reino Lehväslaihon aika pitkälti puhdasta fiktiota mutta kohtuullisen viihdyttäviä tosin liiankin samantyylisiä. Nuo Steiner kirjat kiinostaisivat minuakin, Kubanin sillanpää johon Rautaristi perustuu on kuulemma hyvä.

Lords of Chaos – The Bloody Rise of the Satanic Metal Underground



No niin, sainpas tämän loppuun. Monet ovat tähän varmaan jo tutustuneetkin, sen verran keskeisestä teoksesta on kyse. Itseni yllätti, että pintapuolisesti radikaalien (kirkko)tuhopolttojen takaa löytyi melko järkevä pakanalliskeskeinen motiivi näin ainakin tekijöiden jälkikäteen tuhotöitään selittäessä. Muutenkin kirjan pakanalliset teemat olivat kiehtovia, jos unohdetaan alkukantainen slayermäinen "saatanallisuus". Varmasti monet kirkot paloivat norjassa sulaa teinien tyhmyyttä, mutta jos ajatellaan Varg Vikersenin esittämää vertausta kirkoista, jotka on rakennettu norjalaisten todenperäisempien ja siksi kulttuurihistoriallisesti arvokkaampien muistomerkkien päälle, niin vaikka poltot on hankala siunata, löytyy niille sympatiaa. Kristinuskohan on suhteellisen vieras kulttuuri pohjoismaalaiselle kulttuuriperimälle (tästähän kertoo ihmisten ja kirkon vieraantuneisuus toisistaan) ja sen saapuminen perustui valtapoliittisiin lähtökohtiin. Vapautukaamme siis kirkon ikenestä ja tunnustakaamme pakanallisuutemme!



Tietenkin Vargin suorittama murha on sitten asia erikseen. Niiltä osin miehen teoille ei löyty perustelua. Vaikka kirja estoitta mässäilikin yksityiskohtaisesti norjalaisen black metallin verisellä historialla (Mayhemin kitaristin puukottaminen kuoliaaksi, Deadin karu itsemurha, homomiehen murha jne.) löytyi vastapainoksi paljon tekojen taustoja kartoittavia haastatteluita niin niiden tekijöiltä kuin ulkopuolisilta. Loppupuolta kohden alkoi uuvuttamaan pakanallisen ideologian turhankin pitkä esittely. Sitten tehtiin lyhyt katsaus muiden maiden black metal kuvioihin ja etenkin black metal ‑fanien suorittamiin raakuuksiin unohtamatta Hyvinkään paloittelusurmaa. Huvittavaa on muuten miten nyrpeästi monet johtavat black metal vaikuttajat suhtautuivat faneihinsa. Suurin osa nimesi heidät idiooteiksi, luusereiksi sun muiksi. Varmasti keskiverto kuluttaja onkin joko koko pienen ikänsä päähän potkittu kapinallinen tai sitten vain muuten syrjäytynyt nuori. Hyvä niin. Kuka kaipaa edes bändien perään kuuluttamia sekopäitä, jotka ryhtyvät lyriikoista tekoihin.



Hyvin ja tiiviisti kirjoitettu kirja, jonka lukee metallimörkö siinä missä utelias ulkopuolinenkin.

Steven D. Levitt, Stephen J. Dubner :

Outoustalous



Tilastotieteen avulla tutkitaan kaikenlaisia jänniä juttuja, kuten sovittuja sumopainiotteluja, kiinteistövälitystä, huumejengin taloutta, Ku Klux Klaania yms. Viihdyttävä mutta ohut.



H. Rap Brown : Kuole nekru, kuole!



Asehullu Musta Pantteri turisee... Varmaan ensimmäinen (1971) suomenkielinen kirja, jossa esitellään rap-lyriikkaa.

Ja loputon Suomi-scifi-odysseia jatkuu!.. Tällä kertaa Seppo Harjulehto ja Marsin Salaisuus. Meininki on melkoista, mutta nyt se jää tavallistakin villimmän nuorisokielen (tällä kertaa mukana on tyttökin!) taakse. On ne hurjia!

Lisäksi "posketonta avaruuslisää" saavat hemmomme puhuvat mm. Maailman Yhdysvalloista, Maailmantelevisiosta (eli ennustajan lahjat ovat Harjulehdolla kuosissaan, niinkuin scifikirjailijalla tietenkin pitääkin), avaruuspsykologiasta ja "ikivanhasta elokuvasta 2001 Avaruusseikkailu."

On nää eri vänkiä!

Evil Lips Robber ( 11.7.2006 21:14)

H. Rap Brown : Kuole nekru, kuole!



Asehullu Musta Pantteri turisee... Varmaan ensimmäinen (1971) suomenkielinen kirja, jossa esitellään rap-lyriikkaa.

Oliko tää todella Kuole nekru, kuole!, eikä Juokse nekru, juokse! ? Suht huvittava hemmo tämä herra Brown. Kirjan kansikin on hieno.

JMustonen ( 10.7.2006 15:13)

Lords of Chaos – The Bloody Rise of the Satanic Metal Underground

Miten minä muistan, että ensimmäisen painoksen nimi olisi ollut Burning Churches – Rise and Fall of Norvegian Black Metal Underground? Ekassa painoksessahan ei ollut messissä mm. näitä Suomen ja Saksan hassuttelijoiden uhmisuhrauksia.

Antti Tohka ( 13.7.2006 08:39)

Oliko tää todella Kuole nekru, kuole!, eikä Juokse nekru, juokse! ?

Oli se, sama kuin englanniksi : Die Nigger Die!

Antti Tohka ( 13.7.2006 08:39)

Miten minä muistan, että ensimmäisen painoksen nimi olisi ollut Burning Churches – Rise and Fall of Norvegian Black Metal Underground? Ekassa painoksessahan ei ollut messissä mm. näitä Suomen ja Saksan hassuttelijoiden uhmisuhrauksia.

Muistat omiasi. Eka ja toka painos ovat muuten identtisiä, mutta tokaan on lisätty katsaus Suomeen sun muuta pientä & päivityksiä Vikernesin ja Hendrik Möbusin touhuihin.

60-70-luvun taitteessa Suomen kirjamarkkinoilla oli jonkinlainen pantteribuumi, 1969 ilmestyi Eldridge Cleaverin tuskainen Sielu jäissä (1969), jonka suomennoksessa

cool on "kyyli".

Lauri Lehtinen ( 13.7.2006 09:22)

60-70-luvun taitteessa Suomen kirjamarkkinoilla oli jonkinlainen pantteribuumi, 1969 ilmestyi Eldridge Cleaverin tuskainen Sielu jäissä (1969), jonka suomennoksessa cool on "kyyli".

Noi Cleaverin kirjathan ovat ihan asiallisia verrattuna Brownin surkuhupaisaan mesoamiseen. No hän olikin Panttereiden "tiedottaja". Onkos joku lukenut noita Carmichaelin kirjoja? Onhan niitäkin kai suomennettu (ainakin Musta valta), mutta ikuna en ole niitä divarissa nähnyt.

Tomi Pulkki ( 13.7.2006 11:20)

Antti Tohka ( 13.7.2006 08:39)

Miten minä muistan, että ensimmäisen painoksen nimi olisi ollut Burning Churches – Rise and Fall of Norvegian Black Metal Underground? Ekassa painoksessahan ei ollut messissä mm. näitä Suomen ja Saksan hassuttelijoiden uhmisuhrauksia.

Muistat omiasi. Eka ja toka painos ovat muuten identtisiä, mutta tokaan on lisätty katsaus Suomeen sun muuta pientä & päivityksiä Vikernesin ja Hendrik Möbusin touhuihin.

Näin on, itselläni on tuo ensimmäinen painos. Ilmeisesti uudistettu laitos sisältää niin vähän uutta infoa, että ei ole hankkimisen arvoinen? Mitä Suomen katsauksessa sanotaan? En muista mitään muuta kirjoittamisen arvoista kuin ne Ancientin innoittamat paloittelusurmat... vai onko täällä tapahtunut muutakin merkittävää? Nämä "sytytetään betonikirkko palamaan Hesarilla"-jutut eivät oikein vakuuta.

THaavisto ( 13.7.2006 14:22)

Tomi Pulkki ( 13.7.2006 11:20)

Antti Tohka ( 13.7.2006 08:39)

Miten minä muistan, että ensimmäisen painoksen nimi olisi ollut Burning Churches – Rise and Fall of Norvegian Black Metal Underground? Ekassa painoksessahan ei ollut messissä mm. näitä Suomen ja Saksan hassuttelijoiden uhmisuhrauksia.

Muistat omiasi. Eka ja toka painos ovat muuten identtisiä, mutta tokaan on lisätty katsaus Suomeen sun muuta pientä & päivityksiä Vikernesin ja Hendrik Möbusin touhuihin.

Näin on, itselläni on tuo ensimmäinen painos. Ilmeisesti uudistettu laitos sisältää niin vähän uutta infoa, että ei ole hankkimisen arvoinen? Mitä Suomen katsauksessa sanotaan? En muista mitään muuta kirjoittamisen arvoista kuin ne Ancientin innoittamat paloittelusurmat... vai onko täällä tapahtunut muutakin merkittävää?

Eipä juuri. Muutamasta muusta maasta on kanssa lyhyt, mutta Suomen tapaukseen verrattuna aika vaisu katsaus, ellei lasketa mukaan sitten jenkkien puolimilitaarisia joukkoja.

Kari Kontio: Lajinsa viimeinen

KK:n kuolema antoi sytykettä palata eurolla divarista ostamaani avainromaani-kasaritilitykseen siltä osin kuin se oli vielä lukematta (vähän alle puolet). Enemmän tarinaniskemistä ja poseerausta kuin romaanitaidetta, mutta samasta syystä sujuvaa ja laskelmoidun ärsyttävässä uhossaan päräyttävää settiä. Kontio kuitenkin mokaa julistaessaan tekevänsä elämästään mediataideteosta, ihan hyvä päämäärä mutta aito motherfucker ei sanoisi mitään tuollaista ääneen edes vitsinä vaan antaisi tekojen puhua puolestaan. Oikeista henkilöistä mm. puolijulkkikset Timo Harakka, Teppo Turkki ja Tuomas Nevanlinna on aika helposti tunnistettavissa peitenimien takaa. Hakkaa mm. Jyrki Lehtolan ja uudemmista Jani Saxellin ja Ville Virtasen avainromaani-itsetilitys-sukupolvipajautukset.

Noin 1½ kuukauden ajalta.

Karisto, Takala, Haapola: Matkalla nykyaikaan : elintason, elämäntavan ja sosiaalipolitiikan muutos Suomessa

Kirja jakautuu kolmeen osaan ja kiinnostavimmat osat ovat ensimmäinen (Yhteiskunnan ja elintason muutos) ja toinen (Elämäntavan muutos). Kolmas osa käsittelee puolestaan sosiaalipolitiikan kehitystä.



Kari Kallioniemi: Blitzistä blairismiin : englantilainen populaarikulttuuri ja yhteiskunta toisen maailmansodan jälkeen

Kallioniemen kirja käsittelee Britanniaa usealta kulttuurihistorialliselta suunnalta osittain johdonmukaisesti ja osittain epämääräisemmin. Käsittelyssä ovat mm. Pressburgerin & Powellin elokuvat, Smithsin musiikki kuten myös Blairin politiikka. Lisäksi myös Young Angry Ladsit ja feministit käydään lävitse kuten myös ´60-luvun svengaava Lontoo. Käsittelyssä on siis Britannian historia toisesta maailmansodasta 2000-luvulle erilaisten kulttuurillisesti merkittävien tapahtumien tai vaikuttajien kautta.



William H. McNeill: Kansat ja kulkutaudit

Kansat ja kulkutaudit käsittelee ihmiskunnan histororiaa hieman toisesta perspektiivistä. Se ottaa esille muutokset, jotka usein mielletään yksinomaan ihmisten aikaansaamiksi, kuten esimerkiksi vuosisadat Rooman rappeuduttua ja sivistyksen lamaantumisen Euroopassa, ja antaa merkityksen mikroparatismille, jonka historiankirjoitus on usein laiminlyönyt. Tiivistettynä aina 1700-luvun lopulle tai vielä tarkemmin 1800-luvun puoliväliin asti taudeilla on ollut erittäin merkittävä rooli ihmisen elämään, toimintaan ja ajatusmaailmaan. McNeillin eräs ajatus on, että esimerkiksi valistus ei olisi ollut mahdollista, jos ihminen ei olisi vapautunut tautien kahleista.



Kristiina Kalleinen: "Isänmaani onni on kuulua Venäjälle" : vapaaherra Lars Gabriel von Haartmanin elämä

von Haartmania käsittelevä kirja on melko perinteinen elämäkerta kronologisessa liikkeessään syntymästä kuolemaan ja siinä välillä käsitellen tärkeimmät von Haartmanin saavutukset. 1800-luvulla L. G. von Haartmanin merkittävimpiin toimiin Suomen historian näkökulmasta katsottuna kuuluivat raharealisaatio, jossa luovuttiin ruotsalaisesta valuutasta, tulliuudistus sekä Saimaan kanavan rakentaminen. Myös vankeinhoito- ja irtolaisuusasiat olivat von Haartmanin uralla esillä mm. maaherran toimissa sekä erilaisissa komiteoissa.



Granö, Suominen, Tuomi-Nikula: KOTI : kaiho, paikka, muutos

Sekalainen kokoelma kirjoituksia kulttuurituotannon ja maisematutkimuksen asettamista kysymyksistä. Joukossa on mielenkiintoisia kirjoituksia esimerkiksi nostalgiasta ja Waltarin matkamiehestä, mutta toisaalta kokonaisuus on turhan hajanainen. Muita aiheita ovat mm. Aku Ankka teknologian aikaansaannosten esilletuojana sekä basic-koodikieli tietokoneissa.



David Buckley: David Bowie

Bowien elämää tarkasteleva elämäkerta, jonka asiapitoisuutta on hankalahko arvioida kriittisesti, jos ei ole aiemmin tutustunut kovin hyvin kyseiseen artistiin (kuten minä). Joka tapauksessa kirja antaa kuvan Bowiesta ´70-luvulla, jolloin tärkein tuotanto on pääosin julkaistu, mutta myös ´80- ja ´90-luvuilla. Mielenkiintoinen kirja, mikä johtuu ennen kaikkea siitä, että kyseessä on mielenkiintoinen henkilö tai pitäisikö sanoa, että mielenkiintoinen kirjo erilaisia hahmoja.



Lemmy Kilmister & Janiss Garza: Lemmy: omaelämäkerta

Varsin rennolla otteella tehty muistelmateos, jossa pano- ja juomakertomuksilla on oma tärkeä osansa. Toisaalta vaikka Motörhead ei ole ollut samanlainen myyvä tuote kuin Beatles tai Pink Floyd, niin Lemmy on luonut sen verran maineikkaan uran, että hänet tunnetaan melkein paremmin kuin itse bändi.



Albert Mudrian: Choosing death : deathmetallin ja grindcoren hämmentävä historia

Jos vertaa Choosing Deathia vaikka Punkin sensuroimattomaan esihistoriaan, niin siinä suhteessa tämä on vastakohta, että tässä pääpaino on musiikilla, eikä sekoilulla sekä huumausaineilla, vaikka pienen osan nekin saavat. Kirja esittelee varmaan ne tärkeimmät alan bändit melko kattavasti.



Veijo Meri: Aleksis Stenvallin elämä

Meren tyyli on melko epäakateemista ja samalla vapaata, mikä on samalla sekä vahvuus että heikkous. Kiven – tai Stenvallin – elämää käydään lävitse melko hajanaisesti kuitenkin säilyttäen jonkinlaisen suunnnan kohti kirjailijan mielisairaalareissuja ja kuolemaa. Lukemisen arvoinen teos.



Didier Eribon: Michel Foucault

Tätä en ole vielä lukenut aivan loppuun saakka, mutta noin 2/3 on takana. Mieltymykseni elämäkertoihin oli tämänkin kirjan lukemisen taustalla ja vaikka en Foucaultin tuotantoon ole aikaisemmin tutustunut, antaa tämä teos jonkinlaisen pohjan, jolta lähteä myöhemmin halutessaan tutustumaan ranskalaisen filosofin tuotantoon ja toisekseen, antaa kirja myös käsitystä mitä Foucault on tuotannossaan käsitellyt.

Muutama viimeksi luettu:

Brown: Angels & Demons. Pyhästi lupaan etten lue enää mitään Brownin kirjoittamaa. Tää oli pakko lukea kun sain anopilta joululahjaksi. Päätin antaa mahdollisuuden vaikka DV koodin keskinkertaisuus ei paljon antanut odottaa. Tän jälkeen itse asiassa DV koodikin tuntuu vielä huonommalta, kun huomasi miten se on vaan vähän paranneltu versio samasta juonesta. Brownilla on varmaan teksti-generaattori, johon lisätään murhatun nimi, tämän tyttären nimi, tunnettut järjestöt/instituutiot, salainen järjestö, salaliittoteoria, ja kone pukkaa tekstin ulos valmiina. Brownin tehtäväksi jää keksiä nimi (tässä sekin meni pieleen).



Moore: Watchmen. Aivan loistavan V for Vendettan jälkeen ei aivan vastannut odotuksia. Tosin täytyy myöntää että tämä on sen verran monisyistä kerrontaa (Brownilla olisi PALJON opittavaa), että uskon vahvasti uusintalukemisen (tai useamman) parantavan asiaa. Itse asiassa koko pääjuonta paljon paremmin jäi mieleen monet yksityiskohdat ja sivujuonet, kuten heti alun hymynaama ja ja se merirosvolaiva-tarina yms. Joo, pitääkin laittaa heti uudestaan "luettavat"-pinoon.



Nyt sitten pikkuhiljaa kahlailen läpi Helter Skelteriä (reissukirja) ja Kingin Dark Toweria (yöpöytäkirja, hyvä kun pystyy selällään maaten lukemaan). Jonossa vielä vaikka mitä, mihin kaikki aika on maailmasta hävinnyt?