Mitä elitistit lukevat?

Max Brooks: World War Z

Pitkästä aikaa mielenkiintoista ja erilaista kauhuviihdettä. Tykkäsin jo kaverin aiemmasta Zombie Survival Guidesta, joka tarjosi hyvässä balanssissa epäuskoista naurahtelua, kuinka kaveri on jaksanutkin funtsia zombie-skenaarion näin pitkälle, ja samalla takaraivossa nakuttavaa karmivaa fiilistä. "Mitä jos sittenkin... tää on vähän liian hyvin tutkittua kamaa... mitä jos sittenkin tää on mahdollista..."



World War Z on nimensä mukaan historia maailmanlaajuisen romerolais-zombie-epidemian puhkeamisesta, siitä seuraavasta ihmiskunann selviytymistaistelusta ja sodan jälkeisestä tilasta,kerrottuna haastateltujen henkiinjääneiden sanoin ja tarinoin. Toteutus toimii, paketti on taas kerran hyvin funtsittu ja kirjoitettu, ja kirjan parissa viihtyy erinomaisesti. Tällä kertaa tosin naurut jäivät vähemmälle. Onnistui herättämään sisälläni sen saman pikkupojan, joka funtsi tällaisia nähtyään ekaa kertaa Romeron legendaariset kolme zombie-leffaa. Suositellaan varauksetta ainakin kaikille zomppareista pitäville.

Daniel Woodrell:

Under the Bright Lights



Woodrellin debyyttiromaani on uskomattoman kaunista rikosproosaa. Tässäkin heilutaan white-trash ‑meiningeissä, mestana ranskisten täyttämä rämekaupunki St. Bruno. Dialogi on vertaansa vailla, Woodrell on paras dialogin kirjoittaja sitten... no, ikinä. Tarinansa puolesta teos liikkuu Elmore Leonard ‑tyylisen sirpaleisesti eteenpäin ja sisältää luusereita, rotusävyjä, lihaskimppuja ja poliittista kähmintää. Ei tämä ole ihan viimeisimpien romaanien kaltainen omaperäinen mestariteos, mutta genressään täysin omaa luokkaa. Ja esikoisromaaniksi... huhhuh.



Kannessa on hyvä kvoutti: "What people say about Cormac McCarthy goes double for Daniel Woodrell. Probably more." Lisäisin tähän että paljon enemmän.

Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta

Huh-huh. Liioittelematta voi sanoa, että tämä on ehdottomasti yksi hyytävimmistä, lohduttomimmista ja taatusti myös realistisimmista sotakuvauksista, mitä kukaan on kirjoittanut. (Sen pohjalta, etten onnekseni ole aitoa asiaa nähnyt muualla kuin töllössä.) Olen katsellut vuoden 1930 filmatisoinnin, uudempi tulkinta on jäänyt väliin, ja vaikka varhaisemmasta filmatisoinnnista pidin, kirjan mykistävän voiman edessä se jää auttamatta kakkoseksi. Omakohtainen kokemus suorastaan huokuu sivuilta, ja voi vain kuvitella, millaisen jäljen ihmiseen moinen kokemus jättää ihmiseen: vanhentuneet taktiikat kohtaavat koneistuneen sodan joukkotuhoaseet ja sitä kautta joukkoteurastuksen. Kaiken kaikkiaan hienoa kuvausta myös rintamalinjojen takaa – lomalla, sotilassairaalassa ja uusia rintaman vittumaisuuksia odotellessa.

Lisää Woodrellia:

Muscle For The Wing



Ei ihan yhtä kutkuttava kuin edellinen, mutta sujuva ja mukaansa tempaava rikosromaani. Tällä kertaa messissä on mm. arjalaisia ryöstäjiä, jotka tulevat St. Brunoon ja ryöstävät väärän korttipelin. Jälki on rumaa ja väkivaltaista. Dialogi ei ole parasta woodrellia ja muutenkin tuntuu siltä että tämä on hieman nopeammin pistetty jakoon, en tiedä. Päähenkilö Shade on astetta ambivalentimpi, vetää spiidiä eikä muutenkaan valvo lakia ihan by the book...

Tämä Woodrellin heppana vaikuttaa Red Right Handin perusteella tutustumisen arvoiselta rustaajalta. En ole ilmeisesti seurannut rikoskirjallisuuden kehitystä hirveän tiiviisti, kun ei ole kaverin nimi pompannut muissa yhteyksissä. Sisäinen bourbnia kittaava yksityisetsivä/Vietnam-veteraanini on kaivannut jonkun aikaa uutta Andrew Vachssia, James Lee Burkea tai mainitsemaasi Leonardia, joten pannaans tämä tsekkaukseen. Mites, RRH, näin perehtyneenä tuotantoon, kannattaisiko aloittaa tuosta debyytistä, vai jostain muualta? Seuraavatko nämä samojen hahmojen edesottamuksia kovinkin tiukasti toisiinsa linkittyen, vai ovatko enemmän itsenäisiä teoksia samassa miljöössä, eikä starttauspaikalla ole niin väliä?

Leo Meller II ( 12.5.2011 22:23)

Mites, RRH, näin perehtyneenä tuotantoon, kannattaisiko aloittaa tuosta debyytistä, vai jostain muualta? Seuraavatko nämä samojen hahmojen edesottamuksia kovinkin tiukasti toisiinsa linkittyen, vai ovatko enemmän itsenäisiä teoksia samassa miljöössä, eikä starttauspaikalla ole niin väliä?

Ekoja kolmea kutsutaan ns. The Bayou ‑trilogiaksi, eli sijoittuvat tonne St. Brunon räme-kaupunkiin ja protagonisti on Rene Shade niminen poliisi. Teokset ovat itsenäisiä, mutta toki samat keskeiset henkilöt (Shaden veljet, poliisifrendit, rikostuttavat, politiikot jne. jne.) ovat mukana. Kaipa nämä silti kannatta järjestyksessä lukea. Teokset eivät ole mitään dekkareita, vaan rikoskirjoja, joiden rakenne on hyvin samankaltainen kuin esim. Leonardin romaaneissa. Rikolliset sekoilee ja mogailee ja korruptio jyllää, poliisit ovat samanlaisia kusipäitä gangsterit.



Myöhemmät teokset sijoittuvat Ozark-vuoristoon, josta kirjailija on kotoisin ja missä hän nykyään asuu ja taitavat nekin kaikki olla itsenäisiä teoksia. Kuuluisin romaani on varmaankin leffana menestynyt Winter's Bone. Näistä Ozark-romaaneista olen lukenut Tomato Redin, joka on minun mielestäni paras rikoskirja mitä olen lukenut sitten... no, ehkä Thompsonin ja Woolrichin parhaiden. Uskomattoman hienoa alkua ja tajunnan räjäyttävää loppuratkaisua myöten epäkonventionaalinen rikosromaani, jolle on vaikea löytää vertailukohtia. Teksti liikkuu tyylillisesti lähempänä jotain Faulkneria, kuin perinteisiä rikoskirjailijoita. Lähes jokainen lause on niin hieno että itkettää ja virkkeet saattavat venyä puolen sivun pituisiksi ryöpsähdyksiksi.



Näistä kolmesta lukemastani aloittaisin Tomato Redillä koska se on paras ja löytyy nettikaupoista edullisena pokkarina. Under The Bright Lights on niin ikään helvetin hyvä aloitus ja ehkä enemmän ns. varma veto, sillä se on kuitenkin snadisti "perinteisempi" rikoskertomus. Siis sillä Elmore Leonard ‑tyyppisellä linjalla. Kaikki eivät sen sijaan ole diganneet Tomato Redistä, koska se on niin erilainen. Ekat kolme on julkaistu yhtenä editiona just viime vuonna ja voluumi löytyy varmasti kaikista keskeisistä nettikaupoista.

No nih. Näillä vinkeillä on hyvä aloittaa tutustuminen Woodrellin tuotantoon. Kiitos tyhjentävästä vinkkipankista, pistetään korvan taakse kun Amazonin kirjapuolella seuraavan kerran hakuja tehdään.

Bookdepositoryllä Winter's Bone just tällä hetkellä melkein ilmaiseksi, eli hintaan 5.93 euroa. The Death Of Sweet Misterin uusintapainosta ei sen sijaan näy eikä kuulu, vaikka julkaisupäivämääräksi ilmoitettu 1.5. meni jo ajat sitten. Toivottavasti kyse ei ole mistään isommasta ongelmasta. Kyselin asiasta kustantajan FB-sivuilta.

Mark Salisbury: Burton on Burton

Tämä tuli viikonlopun aikana lukaistua junamatkoilla. Rasittava kirja. Sisältö on periaatteessa mielenkiintoista, mutta muoto taas saman toistoa ja höpinää.Tim Burton itse sanoo kirjan haastattelukatkelmissa noin sata kertaa, ettei ole mikään hyvä puhuja, ja sen huomaa lopputuloksesta todella hyvin. Miehen pointtien ei pitäisi jäädä tyhmimmällekään epäselväksi, sen verran monta kertaa ne tulevat esille. Plussaa Burtonin omista piirrosluonnoksista joita oli käytetty kiitettävän ahkerasti kuvituksena. Tämä suomennettu korjattu laitos sisälsi vielä Mars Attacks! ja Sleepy Hollow ‑leffoista Toni Jerrmanin luonnehdinnat, mitkä olivat non sata kertaa paremmin kirjoitettuja, jotain tämän tyylistä olisin kaivannut teoksen alkuperäiseltäkin tekstiltä.

Henry James: The Turn of the Screw

Pienoisromaani joka sisältää sivumääräänsä reilusti enemmän sisältöä ja on enemmän kuin syystä niin arvostetussa asemassa psykologisen kauhun teoksena kuin on. Painostava tunnelma ja rivien välistä kimppuun hiipivä uhka on parhaimmillaan käsinkosketeltavaa, ja jää täysin lukijan tulkittavaksi, onko tekeillä mitään yliluonnollista vai onko kyseessä viktoriaanisen ajan pidäkkeellisen moraalisen ilmapiirin turmeleman ihmisen horina ja oman pään ongelmat. Ja mikä parasta – oikeaa vastausta ei ole. On se vaan komia.

Daniel Woodrell:

Winter's Bone

Oli tämä romaaninakin vaikuttava tarina. Pakko kuitenkin tunnustaa, että elokuvan näkeminen kaksi kertaa alle vuoden sisällä vaikutti suuresti lukuprosessiin. Haittasi sitä. Väkisinkin sitä vertaili lukemaansa leffaan: mitä kohtauksia oli jätetty pois, mitä oli keksitty tilalle. Joten käsitellään nyt niitä eroja vähän.



Romaanissa Reen ja Gailin ystävyydellä on suurempi painoarvo. Gail on juonenkin kannalta tärkeässä asemassa, hän kun muuttaa Reen luokse asumaan hetkeksi, käydään naku-uinnilla, vaippoja vaihdetaan takaa-ajon keskellä ja sen sellasta. Tarina valottaa paljon myös Gailin ja Floydin epäonnekasta suhdetta. Tietenkin alueen ja Dollyjen historiasta kerrotaan myös enemmän. Yksittäisiä kohtauksia on elokuvaan keksitty pari: mm. käynti karjanmyyntipaikassa, jota ei kirjassa ole.



Reestä on protagonistina sorvattu hieman konservatiivisempi elokuvaa varten: kirjassa hän on seksuaalisuudestaan tietoinen nuori nainen, joka ei epäröi tarttua viskipulloon tilaisuuden tullen. Parhaimpana esimerkkinä vierailu isän entisen heilan luona, joka kirjassa muuttuu pilven poltteluksi ja viinan kittaamiseksi. Elokuvassa ei tällaista tapahdu. Hän on puhtoisempi.



Muuten elokuva seuraa aika tarkkaan romaanin jälkiä ja dialogikin on sieltä suoraan poimittu. Ainoastaan seksuaalissävytteiset läpät on jätetty leffasta kokonaan pois. Lisätyt kohtauksetkin ovat niin täydellisesti romaanin hengen mukaisia, että ne voisivat olla siellä.



Se isoin ero kirjan ja elokuvan välillä on lopetus:

James Clavell: Kuningasrotta

Kesäkirjojen kuningas – tämä on tullut usein luettua aina lomien aikana ikäänkuin turvallisena "kakkoskirjana", mutta tänä vuonna otin varaslähdön, ja kirja tempaisi taas mukaansa, joten tässä sitä ollaan...

Kuningasrotta pohjautuu osittain Clavellin omiin kokemuksiin japanilaisten toisen maailmansodan vankileirillä ja oli miehen ensimmäinen kirja. Niille jotka vieroksuvat Clavellin myöhempien teosten eeppisiä pituuksia, Kuningasrotta on hyvä paikka tutustua miehen kertojanlahjoihin ja tyyliin, josta itse pidän kovasti. Kuningasrotta on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu selviytymistarina, kuitenkin enemmän kepeähkön seikkailuhenkinen kuin vankileirin kurjuuksissa pyörivä ja rypevä – vain loppupuolella sodan loppuessa väläytetään lukijalle todellinen kontrasti tavallisten miesten ja vankileirin asukkien välillä. Löi ihan vireille mielenkiinnon nähdä myös 60-luvun filmatisointi, jossa lähdeteosta lukuun ottamatta kirjailijalla itsellään ei ole näppejään mukana, vaikka Clavell ehti ennen julkaistuksi kirjailijaksi tulemistaan aloittaa kirjoittajan uraansa elokuvien parissa.

Edgar Rice Burroughs: Princess of Mars

Paluu lapsuuteen tuli suoritettua varsin vauhdikkaasti, kun käsiin tuli poimittua yksi pulp-kirjallisuuden ja varhaisen sci-fin kiistattomia helmiä. Barsoom-sarjan ensimmäinen kirja, missä John Carter, kullanetsijä ja etelän herrasmies 1800-luvun lopulta löytää itsensä ensin mystisesti "kuolleena", ja heti perään vielä mystisemmin Marsin pinnalta. Kirjassa on hyvän kepeä seikkailumeininki, ja Burroughsin mielikuvitus on ollut monessa asiassa aikaansa edellä luodessa Marsin pinnalle ihmeellistä elämää ja teknologiaa. Olemme puhelleet isoveljen kanssa pidemmän aikaa, miten kovaa kamaa Burroughsin Mars-kirjat voisivat olla filmatisointeina oikeissa hyppysissä nykyisillä kovan budjetin tuotantoarvoilla ja oikealla ohjaajalla. Mahtaako kenelläkään olla oikeuksia hallussa, vai istummeko ideoinemme määrittelemättömän kultakaivoksen päällä?

Red Right Hand ( 23.5.2011 10:04)

Bookdepositoryllä Winter's Bone just tällä hetkellä melkein ilmaiseksi, eli hintaan 5.93 euroa.

Kiitokset tästä vinkistä, koskien sekä kirjaa/kirjailijaa että mulle ennestään tuntematonta nettikauppaa. Hinta/laatu-suhteet olivat sitä luokkaa, että Winter's Bonen lisäksi tuli tilattua myös George P. Pelecanosia ja Edgar Rice Burroughsia.

edit: typot

Hunter S. Thompson: Helvetin Enkelit

Teos tarjoaa mielenkiintoisen kuvauksen sekä Helvetin Enkeleistä ilmiönä – sen sisältä käsin, mikä onkin kirjassa parasta – että 60-luvun amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen massojen kaksijakoisessa suhtautumisessa nyt jo legendaksi kasvaneisiin motoristi-lainsuojattomiin. Gonzoilun henki on tekstissä vahvasti läsnä, vaikka samanlaista aivot nyrjäyttävää ilotulitusta ei ole luvassa kuin seuraavaksi ilmestyneessä Fear and Loathingissa. Mikä onkin vain hyvä seikka, lähempänä realismia pidettynä tekstin iskuvoima kasvaa tässä tapauksessa kummasti. Lisämainintana vielä todettakoon Kustannusosakeyhtiö Sammakon K. Männistön suomennoksen olevan erittäin sujuva ja alkuperäislähdettä kunnioittava, suorastaan nappisuoritus vailla minkäänlaista vaivaannuttavaa tangertelua. Todella suositeltava teos.



Tämän luettua tärähti aivokuoreen hirveä hinku katsella noin tonni kaikenlaisia spärdäilyelokuvia, mieluiten vieläpä Helvetin Enkelit ‑aiheisia tai vähintään heihin viittaavia. Yritän malttaa syssymmälle, kun tuntuu että elokuvien katselu on muutenkin lähtenyt täysin lapasesta viime aikoina...