Mitä elitistit lukevat?

Joskus 90-luvun alussa unohdin peruuttaa kirjakerhon kuukaudenkirjan, joka oli

Jean Sassonin toimittama Prinsessa:elämä hunnun takana Al-Saudin palatsissa. Luin opuksen vasta nyt. Ei liene arvata, mistä on kyse: naisnäkökulmasta Saudi-Arabian miesvaltaaan, josta "äijäkulttuuri" on aivan lievä ilmaisu. Kaikin voimin vuosituhantisia tapoja vastaan kapinoivan Sultana-prinsessan tarina alkaa 60-luvulta ja päättyy Persianlahden sodan aikoihin, naissotilaiden vapauden varauksettomaan ihailuun. Tämän jälkeen on vielä kirjoitettu kaksi Prinsessa-kirjaa, liekö suomennettu.



Hetkensähän tällä on, taakia settiä paikoitellen, ja arabikarjut perustelevat Koraanillaan ihan kaiken. Poikalasten kasvattaminen sadisteiksi on järjestelmällistä. Joukkoraiskattu teinityttö kivitetään kuoliaaksi. Ja sitä rataa. Samaan aikaan kaikki on ostettavissa, palatseja rakennetaan aamupalaksi, ulkomaalaiset siirtotyöläiset tekevät kaiken fyysisen duunin. Välillä upporikas Sultana säälii köyhiä, että heillä on varmaan vielä kurjempaa kuin hänellä.



Tietenkin hän tulee lopussa siihen tulokseen, että miehet ovat samanlaisia sikoja kaikki(alla). Oma mies tuntuu olevan poikkeus siihen saakka, kunnes hän haluaa toisen vaimon. Näkisin Sultanan ongelmana sen, että hän sortuu itse samaan tulisuuteen ja ehdottomuuteen kuin saudimiehetkin. Hän haluaisi 2000 vuotta tapojaan noudattaneen maan muuttuvan juuri sillä hetkellä, kun hän napsauttaa sormiaan. Syntyy kiukuttelevan lenitan muotokuva, juuri se, jota miehet pelkäävät ja välttelevät kansallisuuteen ja ihonväriin katsomatta. Sultana ei tunnu ymmärtävän, että miehille pitää antaa siimaa: vittuperkele-taktiikka vain etäännyttää ja aiheuttaa torjuntareaktion.



Hänen antamansa kuva maastaan on kuitenkin uskottava ja kertalukemisen arvoinen, etenkin pienestä valittaville suomalaisnaisille. Sultana tunnustaa, että monet (rikkaat) naiset ovat Saudi-Arabiassa onnellisia: heillä on ollut arpaonnea sokkoavioliitossa. Mutta vaikka piehtaroidaan öljyrahoissa, valinnan vapaus puuttuu. Kirja on vuodelta 1994: tuskinpa tällä välin mitään olennaista muutosta maassa on tapahtunut.



Moniavioisuudesta haaveileville kirja tietää kertoa, että pitää olla joko pirun köyhä tai upporikas. Vaimot pitää nääs myös elättää oman elintason mukaisesti. Siitä on seurauksena se, ettei keskiluokkaisella ole mahdollista pitää esim. neljää vaimoa, mikä siis tarkoittaisi tienaamista n.neljä kertaa keskipalkan verran. Köyhällä sen sijaan on mahdollisuus pystyttää vain neljä telttaa, ja tervetuloa!

Tämän jälkeen on vielä kirjoitettu kaksi Prinsessa-kirjaa, liekö suomennettu.

Ainakin ensimmäinen jatko-osa on suomennettu, muistan lukeneeni sen ainakin kymmenen vuotta sitten. Ei ollut muistaakseni yhtä jämäkkä tai shokeeraava kuin toi alkuperäisteos.

Kaikki Prinsessa-kirjat on suomennettu. Jos ei niitä kolmea enempää ole.

Vähän off-topic, sori.

Onko H.P. Lovecraftin tarinoista olemassa mitään suht definitiivistä kokoelmaa? En nyt edes tiedä kuinka paljon mies uransa aikana kirjoitti, mutta novellejahan ne suurimmaksi osaksi olivat. Suomennetut tarinat on varmaan suurimmaksi osaksi tullut luettua, mutta niitä kirjoja ei enää jäljellä ole.



Tämä vaikuttaa äkkipläräyksellä ainakin sivumäärältään isoimmalta: http://www.amazon.com/Necronomicon-Weird-T...3195&sr=8-9

Löytyykö Elitistien joukosta

Isaac Bashevis Singerin tuotantoon tutustuneita? Singerin kirjoja tuntuu löytyvän joka kirpparilta paasilinnojen, grishamien ja päätalojen katveesta: isoja ovat siis olleet painokset, mutta juutalaiskuvaukset eivät ilmeisesti ole iskeneet suomalaisiin niin, että kirjat pysyisivät ihmisten hyllyissä.



Koska juutalaisuus ei mielestäni ole sen etäisempi aihe kuin mikään muukaan, olisi mukavata lukea ainakin yksi Singerin teos. Olisiko kellään heittää suosituksia?

k-mikko ( 27.1.2008 16:20)

Vähän off-topic, sori.



Onko H.P. Lovecraftin tarinoista olemassa mitään suht definitiivistä kokoelmaa? En nyt edes tiedä kuinka paljon mies uransa aikana kirjoitti, mutta novellejahan ne suurimmaksi osaksi olivat. Suomennetut tarinat on varmaan suurimmaksi osaksi tullut luettua, mutta niitä kirjoja ei enää jäljellä ole.



Tämä vaikuttaa äkkipläräyksellä ainakin sivumäärältään isoimmalta: http://www.amazon.com/Necronomicon-Weird-T...3195&sr=8-9

http://www.amazon.com/H-P-Lovecraft-Omnibu...s/dp/0586063226

QCine ( 18.2.2008 22:34)

Löytyykö Elitistien joukosta Isaac Bashevis Singerin tuotantoon tutustuneita? Singerin kirjoja tuntuu löytyvän joka kirpparilta paasilinnojen, grishamien ja päätalojen katveesta: isoja ovat siis olleet painokset, mutta juutalaiskuvaukset eivät ilmeisesti ole iskeneet suomalaisiin niin, että kirjat pysyisivät ihmisten hyllyissä.



Koska juutalaisuus ei mielestäni ole sen etäisempi aihe kuin mikään muukaan, olisi mukavata lukea ainakin yksi Singerin teos. Olisiko kellään heittää suosituksia?

Lukemisesta on jo jonkin verran aikaa, mutta esim. Lublinin taikuri ja Intohimoja olivat muistikuvani mukaan hyviä. Sinänsä Singer on niin pätevä kirjailija että melkein mikä tahansa teos käy.

QCine ( 18.2.2008 23:34)

Löytyykö Elitistien joukosta Isaac Bashevis Singerin tuotantoon tutustuneita? Singerin kirjoja tuntuu löytyvän joka kirpparilta paasilinnojen, grishamien ja päätalojen katveesta: isoja ovat siis olleet painokset, mutta juutalaiskuvaukset eivät ilmeisesti ole iskeneet suomalaisiin niin, että kirjat pysyisivät ihmisten hyllyissä.



Koska juutalaisuus ei mielestäni ole sen etäisempi aihe kuin mikään muukaan, olisi mukavata lukea ainakin yksi Singerin teos. Olisiko kellään heittää suosituksia?

Ehdottomasti Isäni seurakuntaa, se on parhaiten kirjoitettu Singer mitä olen lukenut ja myös juutalaiskulttuurin kuvauksena kiinnostavin. Kirja on tosin niin tuore suomennos etten sitä ole pahemmin käytettynä nähnyt.

Matheson: Olen Legenda

Erittäin suositeltava ja monipuolinen survival horrorin perusteos vaikka pari vähän tylsempää hetkeä tohon mahtuukin.



Nyt työn alla Thomas De Quinceyn Englantilaisen oopiuminkäyttäjän tunnustuksia.

Nyt on menossa Fûtaro Yamadan The Kouga Ninja Scrolls, joka on ollut pohjana elokuville, mangoille ja animelle. Kirjan jälkeen voisi yrittää jossain vaiheessa katsastaa Basilisk: The Kouga Ninja Scrolls ‑mangan ja animen, jotta näkisi miten orjallisesti kirjan juonta edetään.

Meneillään Tom Wolfen

I Am Charlotte Simmons (2004), jota on haukuttu ainakin Hesarissa ja Kauppalehdessä. Oon edennyt n. 800-sivuisessa romaanissa yli puolenvälin, mutta juoni kulkee aika laahaavasti... Yliopistoelämän bakkanaaleilla herkutellaan ja kampusmaailman hölmöyksille vittuillaan, eli keskitytään yksittäistilanteisiin tarinankerronnan kustannuksella, kuten Wolfella yleensäkin.



edit: no paranihan se loppua kohden. Sivumäärää olisi kyllä voinut helposti tiivistää, ärsyttää kirjaa lukiessa kun tarina ei etene minnekään. Viimeisen sadan sivun aikana Wolfe on älynnyt hylätä paskanjauhamisen ja siirtyä kerrontatapaan, jolla kirja saadaan vihdoin päätökseen.

Peter Benchley:

Tappajahai



Tämä oli yllättävän pervoa luettavaa. Pitää katsoa elokuva jossain vaiheessa uudestaan kun siitä alkaa muistikuvat olemaan jo aika heikot.

Vielä vähän kesken:

Paytress Mark: Sid Vicious – Nuorena kuolemisen jalo taito.



Nautinnollinen lukea, mutta saako tästä loppujen lopuksi mitään irti jos kaikki aiheen perustiedot on jo hallussa? Eipä hirveästi. Siis hyvää metro/dösä lukemista: toisesta silmästä sisään ja suolesta ulos. Viikon päästä ei muista sanaakaan, joten ainakaan pää ei täyty tarpeettomasta tiedosta.

Philip K. Dick: Palkkionmetsästäjä ‑Blade Runner

Todella hyvä. Suurin asenne-ero leffaan nähden löytyi androidien korvien välistä. Ridleyn visiossa ne yrittivät uskonnollisellisuudella vakuuttaa ihmiset inhimillisyydestään, kirjassa taas niiden pyrkimys oli osoittaa ihmisetkin sieluttomiksi kusipäiksi. Kirjassa myös hyviä pointteja siitä miten biologisen evoluution puute jättänyt androidien selviytymisvaiston puutteelliseksi ja tehnyt niistä fatalistisia eli tältäkin osin mennään aika eri linjoilla kuin leffassa.



Thomas de Quincey: Englantilaisen oopiuminsyöjän tunnustukset

Hyvin epätäsainen mutta parhaimmillaan niin nautittava että muutama pätkä tuli luettua useampaankin kertaan. Leffa vielä näkemättä.

Sain luettua Will Fergusonin

Onni ‑kirjan ja suosittelen kovasti.



Tällä hetkellä luettavana Kalervo Palsan päiväkirjat – merkintöjä vuosilta 1962-1987 sekä Tom of Finland elämäkerta.