Mitä elitistit lukevat?

iljalumpsis (25.5.2005 20:19)

Ja päivitystä League-sarjiksiin; uusi juttu pitäisi tulla DC: ltä tämän vuoden lopulla, sen jälkeiset sarjat tulevat sitten ulos Top Shelfiltä, koska Moore on niin vittuuntunut DC: hen (ja sanoutunut irti kaikista tulevista leffaprojekteista, haukkui V For Vendettan käsiksen totaalisesti)).

Ok, hauska tietää. Saan nämä sitten luettua joskus 2012, heh.



Koitetaas laittaa tuo spoileritageihin, vaikkei nyt kovin paljastavaa olekaan:

Laitan kerralla tähän mennessä luetut kirjat koko vuodelta. Joidenkin lukemisesta on jo kauan, joten kirjoitan jokaisesta vain lyhyet kommentit.

Lumet, Sidney: Elokuvan tekemisestä

Syntymäpäivälahja avovaimolta. Lumet käy lävitse elokuvan tekoprosessin ja värittää sitä omilla kokemuksillaan. Mielenkiintoinen opus, tosin syvemmällekin olisi voitu mielellään mennä.



Liimatta, Tommi: Aksel Sunnarborgin hymy

Absoluuttisen nollapisteen sanoittajan ajatuksenjuoksua romaanin muodossa. Odotin jotain sekavaa, sain kielenkäytöllisesti oivaltavan ja yleisesti toimivan kokonaisuuden. Suosittelen.



Vimma, Tuomas: Helsinki 12

Tätä on kehuttu ja haukuttu, enimmäkseen haukuttu. Itse kirjailija ei halua verrata tätä Ellisin Amerikan Psykoon, minulle se oli ensimmäisenä mieleen tuleva ja luontevin vertailukohde. Erinäisiä foorumeita lukeneena minusta tuntuu että jotkut ovat ottaneet tämän kirjan aivan liian tosissaan. Luen harvoin kirjoja uudelleen, tuskin koskaan, mutta tähän satiiriseen pyöritykseen voisin vielä kerran lähteä.



Jansson, Eija: Matkalippu pimeyteen

Tahattoman korni ja naivi syöksy saatananpalvonnan maailmaan. Janssonin stereotyyppiset teinihahmot sekä MOT-tyylinen ote takaavat muutaman säälivän naurahduksen. Aivan yhtä hienoa jälkea olisi syntynyt jos joku tantta olisi katsonut pari huumevalistusdokumenttia ja päättänyt kirjoittaa aiheesta raflaavan kirjan.



Brasme, Anne-Sophie: Henkäys

Tämä 17-vuotiaan tytön esikoiskirja vakuuttaa. Se kertoo tytöstä jonka maaninen ystävyys toiseen tyttöön johtaa lopulta arvaamattomiin mittasuhteisiin. Uskomattoman kypsää tekstiä kirjailijan iän huomioon ottaen ja/tai siitä välittämättä.



Burroughs, William S.: Hämy

Jatkoa Sammakko-kustantamon aikaisemmin suomentamalle Nistille. Sama huumehäröily jatkuu, eipä tästä sen enempää.



Gudmundsson, Einar Mar: Kaikkeuden enkeli

Mielisairaalan potilas kertoo oman elämäntarinansa. Vinksahtaneita henkilöhahmoja ja käänteitä Islannin maaperällä. Välillä kiehtova, välillä tylsähkö. Kertalukemisen arvoinen kuitenkin ehdottomasti.



Kotkavuori, Tapio: Saatanan mustat nahkasiivet

SETiin kuuluvan Tapio Kotkavuoren tilitys USA:n reissusta, jonka aikana hän kirjoitti edellisen kirjansa eli Vasemman käden polun. Sisältää Kotkavuoren tajunnanvirtaa kulttuurien eroavaisuuksista, vasemman käden polusta, kirjoitusprosessista yms. Mielenkiintoinen lukukokemus koska aihepiiri ja omaelämäkerralliset kirjat yleensäkin kiinnostavat.



Lahdenmäki, Ari & Rantala, Riku: Isänmaan asialla

Pikkumukava tribuutti Thompsonin Fear and Loathing in Las Vegasin suuntaan. Sisältää joitakin päräyttäviä kohtauksia, mutta kokonaisvaikutelma jäi harmittavasti laimeaksi.



Camus, Albert: Sivullinen

Klassikko, eipä tästä sen enempää. Ei kyllä mielestäni aivan statuksensa veroinen, täytyy huomattaa.



Nooteboom, Cees: Rituaaleja

Hieman sekava hyppy itseään etsivän miehen ja tämän suvun saappaisiin. Ei mitään uutta auringon alla, vanhan rusketuksen uusimista parhaimmillaan.



Hämeen-Anttila, Virpi: Suden vuosi

Akateeminen Kauniit ja rohkeat. Sujuva lukukokemus, tällaisen lukee samasta syystä kuin kesällä dekkareita tai katsoo sunnuntaisin krapulaelokuvan.



Cray, Frank: Yksityisalue

Cray, Frank: Kielletty ajosuunta

Nuoren sällin kovaksikeitettyjä dekkareita LIKELTÄ. Lyhyitä, raakoja, mustalla huumorilla sävytettyjä trippejä. Juonellisesti todella yksinkertaisia, mutten minä näitä juonen takia lukenutkaan. Seuraavatkin tulee varmasti luettua jos näitä lisää ilmestyy.



Ellis, Bret Easton: Glamorama

Toinen lukukerta. Ellisin huonoin, mutta silti hyvää keskitasoa. Liian pitkä ja ajoittain tylsä.



Kärkkäinen, Kata: Tulikärpäsiä

Tämä tuli poimittua kirjastosta kansikuvansa perusteella. Toiveissa oli jotain meheviä paljastuksia Playboy-ajoilta yms. Turha toivo. Terapiakertomuksia, lapsuuden traumoja, joogaa ja itämaista viisautta. Suosittelen kaikille Anna-lehden lukijoille ja Madonnan esimerkin mukana Kabbalasta kiinnostuneille kotiäideille.



Fante, Dan: Pönttö

Tajusin vasta aloitettuani, että tämä on jo toinen osa. Viinaa, huumeita, naisia ja sekoilua. Siinäpä se, ensimmäinen osa odottaa tuolla hyllyssä jo lukemistaan.



Suskind, Patrick: Parfyymi

Klassikko, josta kuulin lainauksen ensi kertaa Moonspell-orkesterin Irreligious-pitkäsoitolta kappaleesta Herr Spiegelmann. Orkesterin laulaja-sanoittajan satanistisen suuntautuneisuuden tuntien, tämä on kirja on oletettavasti innoittanut miestä lesser magic ‑tekniikan opiskelussa.



Cornwell, Patricia D.: Post Mortem

Pitipä lukea yksi tämmöinenkin kalkkuna-hengessä. Kiinnostus heräsi tällä palstalla heitetyn "Neiti-etsivää aikuisille" ‑heiton jälkeen.



Beigbeder, Frederic: 24,99 eur

Tästä on vielä noin viisikymmentä sivua lukematta. Amerikan psyko ilman verta ja suolenpätkiä. Tylsää...



Seuraavaksi lukuvuoroa ovat odottamassa mm. jo mainittu Dan Fanten Aasin vaiheet sekä Timo Korpin Lihaa säästämättä. (Katsaus suomalaisen pornobisneksen etulinjaan 30 vuoden ajalta.) Uudet Ellisin ja Palahniukin kirjat täytyy myös lukea.



Ja täytyypä tässä vielä suositella lopuksi Glen Duncanin Minä, Lucifer ‑kirjaa, jonka lukaisin tuossa viime jouluna. Kirjan pääosassahan on siis itse Lucifer joka kaappaa itsemurhaa yrittävän kirjailijan kehon itselleen ja pistää haisemaan.

Tällainen tarttui mukaan tänään, vaikuttaa lupaavalta

Francis Wheen:How Mumbo Jumbo Conquered the World – a Short History of Modern Delusions



Luin juuri jostain että 90 prosenttia briteistä on varma että prinsessa Diana murhattiin. Elämme kovia aikoja ystävät hyvät, mukavaa että joku viitsii kirjoittaa kirjan jonka sanoma on että järkeäkin saa käyttää

Douglas Adams: Ravintola Maailmankaikkeuden Laidalla

Charles Darwin: Lajien Synty



kesällä olis ideana lukea, noiden lisäksi ainakin:



loput adamsit

Alan Watts: Spirit of Zen

Trevor Legget: Samurai Zen

Mihail Bulgakov: Master and Margarita

Francis Wheen:How Mumbo Jumbo Conquered the World – a Short History of Modern Delusions



Olihan jämäkkää asiaa. Pilkan kohteiksi joutuvat mm. uusliberalistien voodootalous, new age-hörhöt, kreationistit, Noam Chomsky, kiihkomuslimit ja moni muu. Tony Blair osoittautuu varsinaiseksi paskageneraattoriksi. Mieltä lämmittävä osuus omistetaan niiden älykääpiöiden pilkkamiseen jotka itkivät prinsessa Dianan kuolemaa. Arvi Lind totesi aiheesta järkevästi jotenkin siihen suuntaan että henkilökohtaisesti häntä ei juurikaan liikuttanut luksusprostituoidun kuolema rattijuopon aiheuttamassa kolarissa mutta viran puolesta piti näyttää siltä kuin kyseessä olisi vakavampikin asia. Way to go, Arvi. Tämä juttu ei ollut kirjassa:



– Oletko kuullut että prinsessa Diana oli radiossa?

– Ihan totta?

– Joo, se oli myös tuulilasissa ja tuhkakupissa

Juice Leskinen: Siinäpä tärkeimmät,

EDELLINEN OSA, E. CH.

Omaelämänkerrallisessa muodossa juontia, laulua ja naintia – vaikka mies ei viimeksimainituissa ihan Klaus Kinski-tasolle ylläkään – sekä näppäriä juicemaisia kielikuvia suhteellisen viihdyttävässä paketissa. Jatkoa on kai luvassa.

Annie Cohen-Solal: Sartre

Kirja alkaa olla loppusuoralla ja tuntemukset ovat varsin positiiviset. Cohen-Solalin teos antaa mielenkiintoisen kuvan Sartresta ja yleensäkin ranskalaisesta 1900-luvun puolivälin älymystö- ja taiteilijapiireistä ulottuen myös politiikan maailmaan; olihan Sartre myös hyvin voimakas poliittinen vaikuttaja.



Jean-Paul Sartre: Inho

Romaanikirjailijana Sartre on sekä mielenkiintoinen että hieman pitkästyttävä. Hänen henkilönsä ovat parhaimmillaan hyvin kiinnostavia ja henkilöiden, tai pikemminkin yhden henkilön, tapa tutkailla maailmaa ja omaa itseään, omaa olemassaoloaan, on hyvin – noh – sartrelainen. Sartren kirjallinen tyyli on kuitenkin paikoitellen hieman kuivakkaa ja toisinaan hän eksyy ehkä turhankin syvälle eksistentialismin syövereihin.



Jean Cocteau: Kauhukakarat

Korson Antti (10.6.2005 00:23)

Peter Biskind:Down and Dirty pictures

Miramax, Sundance & Rise of Independent cinema

Akateemisessa 19,50€



Viimeksi luettu Johanna Sinisalon novellikokoelma Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Tasoltaan aika sinne tänne säntäileviä tarinoita, Sinisalolla on outo tarve olla luottamatta lukijaan ja selittää ihan liikaa. Ihmiskuvat ovat välillä myös turhan yksioikoisia. Silti mukana pari erittäin hyvää juttua.



Sekä Ryu Murakamin Almost Transparent Blue, jota kuvataan kannessa japanilaiseksi Kellopeliappelsiinin ja Sivullisen yhdistelmäksi. No, joo, Sivullinen näkyy kyllä. Hyvä kirja alle parikymppisten japanilaisten ontosta elämästä pienessä kaupungissa amerikkalaisen sotilastukikohdan vieressä. Murakamilla on todella tarttuvia kielikuvia ja muutenkin kyky tehdä pienistä asioista merkittäviä. Coin Locker Babies on toki parempi kirja, mutta tämä olikin esikoinen.



Nyt kesken Erkki Ahosen suomiscifiä vuodelta ‑68, Paikka nimeltä Plaston. Ihan hillittömän huono kirja, suorastaan karmivaa. Tällaista jälkeä syntyy vain kun joku "kunnon kirjailija" päättää tarttua scifiin ja tehdä siitä älykästä – ilman mitään havaintoa siitä, mitä scifissä on tapahtunut sitten hänen lapsuudessa lukemiensa seikkailukirjojen lisäksi. Takakansi kuvaa asennetta jo aika hyvin tekstillä, joka alkaa:



"Miksi tieteisromaani? Miksi valtion kirjallisuuspalkintoon saakka ansioitunut nuori, kokenut ja omaperäinen prosaisti kertoo avaruusmatkasta, aiheesta, jota Suomen kirjallisuus on tuskin vakavissaan käsitellyt ja joka ulkomaillakin on useimmiten nuorisokirjailijain tai kirjallisesti koulimattomien tiedemiesten alaa?"



Jos olen joskus lukenut jotain "kirjallisesti koulimatonta", niin se on kyllä ihan herra Ahosen oma tuotos:



"Tyttö tuli empien, niin kuin naiset tekevät, kun tietävät joutuvansa hipelöitäväksi."

Alien Sun (11.6.2005 14:27)

Tero Laaksonen – Kamppailu ja Elämä  5 x

Mutta muista, hermopisteet ja energiavirrat toimivat päiväkierron mukaan joten hyökkäys toimii parhaiten tiettynä kellon aikana, se ei vain selvinnyt minkä aikavyöhykkeen mukaan hyökkäys kannattaa ajoittaa.

Tämä varmaan liittyy jotenkin siihen, että Cosmopolitanin seksivinkkien mukaan paras aika harrastaa seksiä olisi 22.34.

Mukavasti on Teksasista loytynyt kirjoja mukaan.

Tyon alla toissa Ghost in the shell 2- manga ja Akira kokoelmankin sain tayteen.



Tyon alla hotellin vessassa Nick Masonin "Inside Out: A Personal History of Pink Floyd" joka vaikuttaa loistavalta opukselta.



Eilen ostin sakillisen true crime- parhaimmistoa jota loytyikin melkoinen hylly Barnes & nobelsilta. Pitas viela koittaa loytaa huuruisia religious cult kirjoja. China Mievillea saa myos sopuhintaan joten Perdido street station oli ostettava heti, Scars ja King rat pitaisi varmaan ottaa mukaan myos. Viela kun kerkaisi saada mukaan Jeff Vandermeerin City of saints & madmenin joka on tilauksessa.

netzach (13.6.2005 18:47)

Tyon alla hotellin vessassa Nick Masonin "Inside Out: A Personal History of Pink Floyd" joka vaikuttaa loistavalta opukselta.

Ihan kiva. Etenkin ulkoasultaan varsin loistelias. Pink Floydin hyvin tuntevalla tuo tarjoaa kyllä aika vähän uutta.

Tänään loppuun

James Ellroy:Cold Six Thousand



Nautin, Ellroy on yksi parhaista mutta jotenkin hiipii mieleen että se alkaa toistaa kliseitä jotka se on itse keksinyt. Tämä oli vähän kuin 700 sivua lisää American Tabloidia. Seuraavassa osassa kuulemma sen pahat jätkät matkustaa etelä-Amerikkaan joten siitä voi tulla taas parempaa.



kesken



Andy Boot:Fragments of Fear – an Illustrated History of British Horror Films







Haluaisin kehua tätä paljon enemmän koska kirjoittaja on asiantunteva ja innostunut. Harmittaa kun se ei ole kovinkaan sujuva kirjoittaja ja koko kirja on melko sekava.

Silti suositeltava koska sisältää outoa triviaa ja keskittyy harvinaisempiin elokuviin



Alexandra Fuller:Ei hunningolle tänään – afrikkalainen lapsuuteni



Tämä vaikuttaa loistavalta

Junakirjana meni Helsinki 12. Paikoin hauska, muttei tarpeeksi. Liian pitkäkin.

Puolessa välissä matkailua Vimma loppui ja piti vaihtaa kirjoja avon kanssa: sain vaihdossa Liza Marklundin perheväkivaltatruestoryn. Enpä taida jaksaa sitä loppuun asti, nyt kun junamatkat ovat vähäksi aikaa ohitse. Tehokasta tekstiä kuitenkin, lievästä valitutpalamaisuudesta huolimatta.

Federico Fellini: Fellini

"Iloisen huijarin totuudenmukaisia muistelmia", noin taisi kirjan kannessa lukea. Fellinin kirja sisältää hajanaisia muistelmia, vastauksia kriitikoille, papeille jne. Varsinaiseksi elokuvakirjallisuuden klassikoksi tätä ei voi sanoa, mutta kohdat esimerkiksi augusteista ja valkoisista klovneista ovat varsin hauskoja. Muutenkin kirja hahmottaa itse ohjaajaa ja mukana on pieniä yksityiskohtia, joita on hyvin helppo tunnistaa myös hänen ohjauksistaan.



Ian Christie: Scorsese on Scorsese

Jostain syystä tätä ei ole tullut aiemmin luettua. Johtuneeko sitten siitä, että aina aiemmin olen kirjaa nähnyt kirjastossa vain englannin kielisenä, enkä ole sitten osannut edes etsiä suomennettua versiota. Tavallaan ihan mielenkiintoinen kirja mielenkiintoisen ohjaajan elokuvista, mutta jotenkin tästä jää silti hieman pinnallinen maku. Silti olisi mielenkiintoista saada tästä päivitetty versio, joka sisältäisi Scorsesen uudemmankin tuotannon.



Hunter S. Thompson: Suuri hainmetsästys

Tämä on vielä kesken, mutta kirjoitetaan nyt jotain tästäkin. Hainmetsästyksen tarinat ovat parhaimmillaan sitä samaa, mitä ne ovat kirjassa Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Mukana on myös Thompsonin journalistisia töitä (joita itse asiassa kirjan kaikki tarinat taitavat olla) hieman tavanomaisemmistakin aiheista sekä aavistuksen perinteikkäämmillä näkökulmilla. Mutta koska kyseessä on Hunter S. Thompson, niin eivätpä nekään kovin perinteikkäitä ole.

Da Vinci Koodin kuvitetun laitoksen sain luettua. Olihan tuo toki ylihypetetty, kuinkas muutenkaan. Tarina on aika tavallinen, mutta olihan tuossa tuo (taide)historiallinen puoli varsin mielenkiintoinen. Olisi mukava tietää minkä verran noista väitteistä on jonkinlaista faktaa ja minkä verran Brown on vetänyt hatusta. Kirjassakin mainittu Holy Blood, Holy Grail näytti olevan hiljattain käännetty suomeksi, onkohan tuota joku lukenut?