Mitä elitistit lukevat?

Asser Korhonen: Sydämen asia

Hemmetin hauska satiiri mainostoimistomaailmasta. Napakkaa, nopeasti luettavaa tekstiä ja erittäin nokkelaa kielenkäyttöä. Ehkä välillä menee vähän liiankin nokkelaksi. Meno on aika ronskia ja voisi kuvitella että tästä voisi saada kohtuu hauskan leffankin aikaiseksi.



Onko kenelläkään insider-tiedoa siitä miten omaelämäkerrallinen kirja toi on? Korhonenhan oli copyna Taivaassa ja sai kenkää sieltä.

Lauri Lehtinen ( 26.6.2008 15:26)

Bad Rain ( 25.6.2008 19:29)

Marienbad ( 25.6.2008 16:38)

Lauri Lehtinen ( 28.5.2008 10:48)

Ennalan parhaan vakipalstan eli Veikko-sedän piinapenkin hate mailien ja vastakommenttien mahtava kooste löytyy Osmo Lahdenperän 70-luvulla tekemästä Ennala-biografiasta Neron heikkoudet ("Olen saanut neron heikkoudet, vaan en neron lahjoja"). Ei löydy taviskirjastoista mutta monista divareista kyllä.

Löysin sittenkin tämän taviskirjastosta.

Löytyy tai ainakin löytyi joskus myös Tampereen (pää)taviskirjastosta.

Helsingin ulkopuolella on selvästi parhaiten varustetut kirjastot. Kaupunginkirjaston vanhempi Ennala-valikoima näkyy pudonneen puoleen

Asiasta vielä jauhaakseni Neron heikkouksia on sittenkin yksi kappale Pasilan päätaviskirjaston kellarivaraston kokoelmissa, jossa itse asiassa itsekin olen sen joskus nähnyt. Nykyään se ei kai paljon ehdi hyllyssä pölyttyä pitkähköstä varausjonosta päätellen...



Mulla kuten monilla muillakin Lahdenperän kirja aloitti kiinnostuksen kirjoittajaan kymmenisen vuotta sitten. Myöhemmin huomasin, että iso osa siitä on Hymyssä ilmestyneiden Ennalan muistelmajuttujen kierrätystä vähän toisenlaisella tyylillä. Joka tapauksessa OK johdatus äijän henkilöhistoriaan ja ajatteluun, varsinkin kun bonuksina tulee mainittu Piinapenkki ‑round up ja mm. Matti Jämsän haastattelu.

"Totta kai minä ehdoin tahdoin olen heittäytynyt salamyhkäiseksi myrkkykäärmeeksi joka luolansa onkaloista syytää huurujaan. Mutta itse asiassa olen sfinksi ilman arvoitusta."

Miten paljon Ennala kirjoitti juttuja elokuvista? Muistan aiheeseen liittyen vain Lehtisen vanhan foorumi-signaturen, jonka alussa hyvin piikittelevään sävyyn kuvattiin ns. taide-elokuville ominaisia (negatiivisia) piirteitä ja näiden elokuvien saavuttamaa horjumatonta asemaa ns. kulttuuripiireissä. Toinen puolisko tuosta lainauksesta löytyykin Lahdenperän kirjasta:



"Minä puolestani pidän taiteen ainoana kriteerinä, että se tekee tarkastelijaansa väkevän, tavalla tai toisella kuohuttavan vaikutuksen, aiheuttaa erilaisia affekteja, jopa ärtymystä tai vallan inhoa."



Vaikea olla eri mieltä tässäkään.



Neron Heikkouksissa piinapenkki-roundup on toki "antoisa" ja kovin värikäs, mutta täytyy sanoa, että ne muutamat pitkät palautekirjeet, jotka Liimatan kirjassa ovat kokonaisuudessaan, toimivat tietyllä tavalla vielä huikeammalla pöyristyttävyyden tasolla ainakin itselleni. Harmi vain kun niitä on siinä vain muutama, joten tärkeää settiä Lahdenperä on kasannut, ja varmasti paljon jäi kasaamattakin.



Yksittäisiin hörhö-raportteihin liittyen: ilmeisesti Apu-lehteen tehty juttu kotkalaisesta satamatyöläisestä on jotain, mikä olisi hyvä päästä lukemaan kokonaisuudessaan joskus:



"Yksi merkillisimmistä haastateltavista oli kotkalainen satamatyömies, joka teki valvomisen maailmanennätyksen – 18 vuorokautta yhtä soittoa. Tuona aikana hän teki raskasta lastaustyötä 16 tuntia vuorokaudesta ja käveli lopun aikaa kaduilla. Miestä sai lyödä nyrkillä vatsaan niin lujaa kuin jaksoi. Jäätelöä hän söi 15 litraa kerralla ja joi 100 grammaa kamferia."



Lahdenperän kiria löytyi siis Tornion pääkirjaston kellariosastolta, huonokuntoisena mutta luettavana ja ilman varausjonoa. Kirjan parasta antia itse aiheen lisäksi on myös Lahdenperän tapa viljellä lukuisia kirjallisuussitaatteja ja aforisminomaisia kiteytyksiä ns. varteenotettavien tahojen kynistä. Esimerkiksi Aksel Sandemosen ajatukset osuvat hyvin lähelle Ennalaa ja muuta näkemyksen avaruutta. Loppuun pakko laittaa vielä eräs Nietzschen nais-sananlasku (teoksesta Hyvän ja pahan tuolla puolen), joka sopii Ennalalle aika hyvin:



"Nuorena: kukkiva luolan suu. Vanhana: lohikäärme sieltä ilmaantuu."

Marienbad ( 5.7.2008 22:02)

Miten paljon Ennala kirjoitti juttuja elokuvista? Muistan aiheeseen liittyen vain Lehtisen vanhan foorumi-signaturen, jonka alussa hyvin piikittelevään sävyyn kuvattiin ns. taide-elokuville ominaisia (negatiivisia) piirteitä ja näiden elokuvien saavuttamaa horjumatonta asemaa ns. kulttuuripiireissä. Toinen puolisko tuosta lainauksesta löytyykin Lahdenperän kirjasta:



"Minä puolestani pidän taiteen ainoana kriteerinä, että se tekee tarkastelijaansa väkevän, tavalla tai toisella kuohuttavan vaikutuksen, aiheuttaa erilaisia affekteja, jopa ärtymystä tai vallan inhoa."

Vaikea olla eri mieltä tuostakaan.

Lainaus oli Ennalan romaanin Vaimo jonka minulle annoit ekan painoksen esipuheesta, kyse ei varsinaisesti ole elokuvista vaan ylipäänsä taiteesta.



Uusia kulttuurivirtauksia niukasti seurannut Ennala tuskin juuri katsoi elokuvia paitsi ehkä televisiosta (yhden 1970-luvun pakinan mukaan ei ollut käynyt elokuvissa vuosikymmeniin), mutta onnistui ainakin ennustamaan Uuno-elokuvien suosion Pasaselle osoitetussa Kirjeitä henkilöille ‑jutussa käsittämättömän hyvin, aikana jolloin ekaa Uuno Turhapuroa vasta tehtiin. About ainoat lukemani Ennalan "elokuvajutut" ovat Tuntemattoman sotilaan suosion vanavedessä Apuun tehty hyvä Veikko Sinisalon henkilöhaastattelu, ja aiheellinen mutta vähän teatraalinen kuittailu Risto Jarvalle toimittajan elämäntarinaa ja juttuja plagioivasta dissauselokuvasta Kun taivas putoaa. Jota Ennala ei tiettävästi ikinä katsonut.

Kirpputorilta löytyi nuorisoevankelista Riku Rinteen kirja Pimeys väistyy. Rinne taisi ala-asteella käydä meidänkin koulussa. Jäi mieleen siitä, että oli ollut töissä hävittäjälentokoneiden softan tekijänä (tjsp.) mutta saanut kutsun "ylemmältä taholta" siirtyä nuorten pariin kadulle levittämään ilosanomaa. Kirjassa käydään läpi miten saatana vaikuttaa heavymusiikin, tietokone- ja roolipelien, kauhuelokuvien, noidan käsikirjan jne. kautta.

Koska kirja on alunperin vuodelta 1994, käytetään yhtenä esimerkkinä Doom peliä. Norjalainen heavymetal saa myös osansa hurjissa jutuissa. Kirja sisältää lehtileikkeitä ja nuorten kirjoittamia kirjeita, sekä erään entisen saatananpalvojan tarinan.



Eräässä kirjeessa on hauskasti kysytty (kirjoittanut pari pikkutyttöä), miksi spiritismiä ei saa pelata vaikka saamme yhteyden kuolleeseen mummoon joka puhuu ihan mukavia. Rinteen vastaus on että siellä puhuu itse perkele valepuvussaan jne. Muutenkin on luettavissa rivien välistä, että Rinteen mukaan olisi mahdollista saada yhteys saatanaan peili- ja spiritismileikkien avulla. Tämä on tietysti arveluttavaa nuorison parissa ja kouluja kiertävältä henkilöltä. Rinne ei kuitenkaan kyseenalaista leikkien todellisuusperää ja esimerkiksi selvät mielentervydellisistä ongelmista kärsivät nuoret saavat aina Rinteeltä hurmoshenkisiä vastauksia.

Hank Jason sarjan pokkari Pilvessä. "Uusi huumausaine teki hyveellisistä naisista nymfomaaneja!"

Takakansi:

"Ranta oli yksityinen. Hi-fi järjestelmä pauhasi täyttä päätä. Pojat huusivat ja tytöt kirkuivat. Tosiaan, hipat olivat mitä melkoiset. Menin ikkunan luo ja kurkistin sisään. Näky oli valtava. Orgia oli täydessä käynissä. Mutta tiesin, että mikäli menisin sisään he tappaisivat minut..."

Lukaisin vihdoin joskus YH:lta synttärilahjaksi saamani Jon Ronsonin The Men Who Stare at Goatsin. Jostain syystä luulin etukäteen, että kyseessä olisi fiktio. Onneksi ei ollut, erinomaista kamaa.

http://www.jonronson.com/goats_04.html

Antti Tohka ( 19.7.2008 13:52)

Lukaisin vihdoin joskus YH:lta synttärilahjaksi saamani Jon Ronsonin The Men Who Stare at Goatsin. Jostain syystä luulin etukäteen, että kyseessä olisi fiktio. Onneksi ei ollut, erinomaista kamaa.

http://www.jonronson.com/goats_04.html

Toi on ymmärtääkseni tullut nyt suomeksikin. En ole nähnyt kirjakaupoissa, salaliitto?

Young Hova ( 19.7.2008 15:17)

Antti Tohka ( 19.7.2008 13:52)

Lukaisin vihdoin joskus YH:lta synttärilahjaksi saamani Jon Ronsonin The Men Who Stare at Goatsin. Jostain syystä luulin etukäteen, että kyseessä olisi fiktio. Onneksi ei ollut, erinomaista kamaa.

http://www.jonronson.com/goats_04.html

Toi on ymmärtääkseni tullut nyt suomeksikin. En ole nähnyt kirjakaupoissa, salaliitto?

Ei vielä ilmestynyt.



Filmihullu : vuodet 1968-1978 (Like)



Hauskaa lueskeltavaa. Unohdettujen (?) neuvostoliittolaisten ja kuubalaisten ohjaajien haastatteluja, tiukkaa marxilaista analyysiä, Peter von Bagh meets Fritz Lang & Nicholas Ray, Jörn Donner muistelee Elokuva-arkiston perustamista, Spede kertoo minkälaisen elokuvan hän tekisi Vietnamin sodasta ym. ym.

Matti Erholtz ( 22.7.2008 13:47)

Young Hova ( 19.7.2008 15:17)

Antti Tohka ( 19.7.2008 13:52)

Lukaisin vihdoin joskus YH:lta synttärilahjaksi saamani Jon Ronsonin The Men Who Stare at Goatsin. Jostain syystä luulin etukäteen, että kyseessä olisi fiktio. Onneksi ei ollut, erinomaista kamaa.

http://www.jonronson.com/goats_04.html

Toi on ymmärtääkseni tullut nyt suomeksikin. En ole nähnyt kirjakaupoissa, salaliitto?

Ei vielä ilmestynyt.



Filmihullu : vuodet 1968-1978 (Like)

..Spede kertoo minkälaisen elokuvan hän tekisi Vietnamin sodasta ym. ym.

Kerro ihmeessä.

Jeremias Rahunen ( 22.7.2008 13:49)

Matti Erholtz ( 22.7.2008 13:47)

Young Hova ( 19.7.2008 15:17)

Antti Tohka ( 19.7.2008 13:52)

Lukaisin vihdoin joskus YH:lta synttärilahjaksi saamani Jon Ronsonin The Men Who Stare at Goatsin. Jostain syystä luulin etukäteen, että kyseessä olisi fiktio. Onneksi ei ollut, erinomaista kamaa.

http://www.jonronson.com/goats_04.html

Toi on ymmärtääkseni tullut nyt suomeksikin. En ole nähnyt kirjakaupoissa, salaliitto?

Ei vielä ilmestynyt.



Filmihullu : vuodet 1968-1978 (Like)

..Spede kertoo minkälaisen elokuvan hän tekisi Vietnamin sodasta ym. ym.

Kerro ihmeessä.

En kerro, lukekaa itse, mutta tämä oli aika hauska, "Petterin herjat" ‑palstalta : "Arvo Paasivuori, elokuvatarkastamon entinen puheenjohtaja ja nykyinen kunnalliskodin johtaja, on paukauttanut lentävän lauseen jonka mukaan vanhuksille ei voi antaa keskiolutta, koska he saattavat jatkaa siitä suoraan vaaralliseen suuntaan kuten esim. LSDhen."

Nyt menossa itävaltalaissyntyisen 1919 New Yorkiin muuttaneen tieteiskirjailija Adolf Hitlerin pääteos Hakaristin herra (= Norman Spinradin Rautainen unelma). "Lähde Adolf Hitlerin mukana kauas Maan tulevaisuuteen, jossa vain Feric Jaggar mahtavan Teräskomentajansa avulla voi pelastaa ihmiskunnan viimeiset rippeet pirullisten dominaattorien ja heidän mutanttiarmeijansa kynsistä!"

Vladimir Nabokov: Lolita

Onneksi tuli tartuttua tähän klassikkoon, joka sopiikin oivasti kesähelteellä luettavaksi. Oon nähnyt molemmat filmatisoinnit, mutta tuntuu siltä että en ole oikein koskaan tavoittanut koko tarinan ideaa samalla tavalla kuin nyt romaanin lukemalla, varsinkin Humbertin ja itse Lolitan henkilöiden monitasoisuutta ja ristiriitaisuutta. Loistava romaani, kannattaa lukea. Onkohan kukaan tutustunut Nabokovin muihin romaaneihin, löytyykö suosituksia?

Oon myös tyytyväinen, että satuin lukemaan englanniksi: Nabokov koristelee tekstin omaperäisillä kielikuvillaan, jotka jäänevät helposti käännöksen hampaisiin. Kiinnostaisi kyllä katsastaa, miten suomentaja on niistä selvinnyt. Ja samaten tsekata uudestaan sekä Kubrickin että uudempi leffaversio aiheesta. *****



Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Hauska satiiri suomalaisuudesta ja ruotsalaisuudesta, ylitti omat odotukset ja nauratti. Hyvä että löytyy vielä tuoretta suomenkielistä huumoria, toivo elää taas.

Elokuva on jo tekeillä; vähän pelottaa, että tekstissä tarinan uskomattomat ja siksi juuri älyttömän hauskat käänteet näyttävät leffassa vaan epäuskottavilta ja liioittelluilta. ****

Liisa_ ( 28.7.2008 10:32)

Vladimir Nabokov: Lolita

Oon nähnyt molemmat filmatisoinnit, mutta tuntuu siltä että en ole oikein koskaan tavoittanut koko tarinan ideaa samalla tavalla kuin nyt romaanin lukemalla, varsinkin Humbertin ja itse Lolitan henkilöiden monitasoisuutta ja ristiriitaisuutta. Loistava romaani, kannattaa lukea. Onkohan kukaan tutustunut Nabokovin muihin romaaneihin, löytyykö suosituksia?

Oon myös tyytyväinen, että satuin lukemaan englanniksi: Nabokov koristelee tekstin omaperäisillä kielikuvillaan, jotka jäänevät helposti käännöksen hampaisiin. Kiinnostaisi kyllä katsastaa, miten suomentaja on niistä selvinnyt.

Nabokov kirjoitti Lolitan raakileen jo 1939 nimellä "Lumooja", joka tosin julkaistiin vasta myöhemmin. Se on ihan mielenkiintoinen vertauskohde tuolle 1955 Lolitalle. Tuo mainitsemasi käännösten ja sanaleikkien vaikeus tulee esille muuten myös Nabokovin muistelmissa "Puhu, muisti", jossa käsitellään myös kirjailijan synestesiaa. Nabokov oli myös kolmikielinen ja käänsi itse kirjojaan. Omia suosikkejani on lyhyempi kertomus "The Vane Sisters". Jos haluaa lukea hankalan kulttuuriviittauksia syleilevän metafiktiivisen taide-esseen niin kannattaa lukea "Pale Fire".

Liisa_ ( 28.7.2008 10:32)

Onkohan kukaan tutustunut Nabokovin muihin romaaneihin, löytyykö suosituksia?

Naurua pimeässä

Silmä

Sebastian Knightin todellinen elämä

Kuningas, rouva, sotamies



Nämä ainakin ovat muistikuvani mukaan hyviä. "Pale Fire" on ollut iät kaiket pakko lukea-listalla, mutta en ole uskaltanut vielä tarttua siihen...