Mitä elitistit lukevat?

Raamattu. Parhaiten lukukokemusta kuvailee sanalla puuduttava. Kokonaisuus oli kyllä koherentimpi kuin olin kuvitellut, mutta turhan toiston ja kaiken maailman listaukset karsimalla olisi koko homman tiivistänyt korkeintaan neljäsosaan nykyisestä.

Petteri Borgman ( 16.9.2010 17:36)

Raamattu. Parhaiten lukukokemusta kuvailee sanalla puuduttava. Kokonaisuus oli kyllä koherentimpi kuin olin kuvitellut, mutta turhan toiston ja kaiken maailman listaukset karsimalla olisi koko homman tiivistänyt korkeintaan neljäsosaan nykyisestä.

Ai luit kokonaan?

Petteri Borgman ( 16.9.2010 17:36)

Raamattu. Parhaiten lukukokemusta kuvailee sanalla puuduttava. Kokonaisuus oli kyllä koherentimpi kuin olin kuvitellut, mutta turhan toiston ja kaiken maailman listaukset karsimalla olisi koko homman tiivistänyt korkeintaan neljäsosaan nykyisestä.

Respect! Seuraavaksi sitten koraanin kimppuun.

Yoshua Ben Yosef ( 16.9.2010 19:38)

Petteri Borgman ( 16.9.2010 17:36)

Raamattu. Parhaiten lukukokemusta kuvailee sanalla puuduttava. Kokonaisuus oli kyllä koherentimpi kuin olin kuvitellut, mutta turhan toiston ja kaiken maailman listaukset karsimalla olisi koko homman tiivistänyt korkeintaan neljäsosaan nykyisestä.

Ai luit kokonaan?

Jep, koko homman.

Alive ( 16.9.2010 20:17)

Respect! Seuraavaksi sitten koraanin kimppuun.

Onhan se mielessä käynyt, mutta ei nyt ihan heti perään

Oliko tuo Uusi kirkkoraamattu (1992)? Hallussani on vanhempien vihkiraamattu, joka lienee ns. Vanha kirkkoraamattu (1933/38.) Samaa varmaan joutui tavaamaan kouluaikoina vielä 1980-luvulla. Mutta en ole lukenut kumpaakaan vapaaehtoisesti, kokonaisuudesta puhumattakaan.

kekkuli ( 16.9.2010 21:37)

Oliko tuo Uusi kirkkoraamattu (1992)?

Sepä juuri.

Henrik Laine:

Outo Hollywood – Elokuvahistorian kummallisuuksia (2007)



Suomalainen Schottin sekalaisia elokuvista. Kirjoittaja ei erityisemmin pidä hyvistä elokuvista, joten lukija saa eteensä Top Gunin radiokutsumanimet ja faktoja esim. Chuck Norrisista – aivan kuin Viidakon sananlaskut Mustanaamiosta. Sitaateista ovat parhaimmat goldwynismit, muuten tahtoi olla tuttuja ennestään. Listoista viihdytti eniten elokuvien työnimet, pornoistetut elokuvanimet ja piilotetut sisällöt. Tärkeimmät elokuvaspoilerit – no, muitakin spoilaavia juttuja toki on. Kuvissa on fokus puolalaisiin elokuvajulisteisiin. Vastaavanlaisia juttuja on toki Elitistin palstoilla ja muualla netissä, esim. kirjassa on suomennettuna tämä: http://www.lettersofnote.com/2009/09/ps-this-is-my-favorite-memo-ever.html



Virheineen ja puutteineenkin ihan suositeltavaa kevyttä lukemista.

Ben Elton – Popcorn

Kaksi sekopäistä sarjamurhaajaa – nainen ja mies – tunkeutuu kuuluisan elokuvaohjaajan kotiin ja ottaa panttivangeiksi ohjaajan lisäksi pari tämän lähipiiriin kuuluvaa henkilöä. Kirjassa ideana on pohtia toiminnan alla ovatko elokuvan tekijät yms. vastuussa siitä jos joku alkaa matkia fiktiota ja toteuttaa rikoksia todellisessa elämässä. Entä kenen on vastuu tällaisissa tapauksissa. Elton kirjoittaa viihdyttävästi ja kirja on helppolukuinen. Lajityypissään varsin onnistunut viihdekirja.



Reijo Mäki – Hard Luck Cafe

Olin lukenut tätä ennen vain yhden Vares-kirjan, josta en enää muistanut juuri mitään. Varsin geneerisiähän nämä Mäen kirjat kuitenkin tuntuvat olevan ja parhaimmillaan hän on toimintakohtauksien kuvaajana. Sen sijaan henkilöhahmot ja dialogi ovat paikoin hirveän teennäisiä ja hiukka kömpelösti rakennettua. Tuskin tulee luettu muita Mäen kirjoja enää tulevaisuudessa.



Jyrki Hämäläinen – Neitsytöljy

Tästähän Tohka jo varoitteli mutta päätin silti lukea. Olihan tämä melkoinen sillisalaatti, jossa kerrottan malli- ja elokuvamaailmaan pyrkineistä naisista joille osalle aukeni ovet huipulla ja joista (suurin) osa taas lähti maitojunalla kotiin koettuaan ensin erinnäistä hyväksikäyttöä isossa maailmassa. Kirjan tyyli muistuttaa kohulehdistön artikkeleja ja pomppii oudosti huippumallien ja b-luokan missien välillä edes takaisin.

Michel Houellebecq – Oikeus nautintoon ****



Onneton kulttuurituottaja Michael, jolla ei ole ollut elämässään kunnollista seurustelusuhdetta, lähtee murhatun isänsä henkivakuutusmasseilla Thaimaan seksiparatiiseihin pakettilomamatkalle. Kyyninen teksti Kaakkois-Aasiassa onkin kirjan parasta antia. Erityisesti seksiturismia pohdiskellaan ennakkoluulottomasti ja analyyttisella täsmällisyydellä, johon tottakai tungetaan väliin eksplisiittisiä panokohtauksia. Päähenkilön rakastumisen johdosta tarina saa positiivisemman sävyn, vaikka juttu loppuukin kirjailijan tyylille ominaisen nihilistisesti. Kirjailijan magnum opuksen veroisesta Alkeishiukkasista ei voi puhua, mutta päähenkilön kylmän sielunmaiseman kuvailu näin nyrjähtäneellä huumorintajulla ansaitsee aina erityiskiitokset.



Patrick Süskind – Kyyhkynen ***½



20-30 vuotta yksin ja yksinäisyydessä viihtyvä, 7,5 m^2:n huoneessa elellyt pankinvartijajäbä saa eräänä aamuna ovensa eteen kyyhkysen – miespoloisen elämä menee mukkelismakkelis. Selviääkö hän tuosta hermonromahduksesta? Parfyymin kirjailijan novelli (100 sivua, mutta isolla fontilla ja rivivälillä) miellyttää taatusti, jos Parfyymistä on pitääkseen. Novellihan tämä kuitenkin on, joten samanlaista kirjallista tapausta on turha odottaa.

Ostin taannoin kirpputorilta Norman Mailerin

Kovat Kundit Eivät Tanssi, siis suomennoksen. Aloitin lukemaan, ja kirja vaikuttaa mukavan piruilevalta noirilta. Ongelmana on Arto Häilän käännös, jossa tuntuu olevan aika paljon heikkouksia. Siis huonoja ja jäykkiä suomennoksia, joista tulee liikaa läpi se, että luetaan käännöstekstiä. Sitä siis vain, että suosittelen väliin jättämistä suomeksi, ja lukemista alkuperäiskielellä.

John Keegan –

Sodankäynnin historia



Todella mielenkiintoinen ja pohdinnoiltaan moniulotteinen kirja sodankäynnin historiasta jotakuinkin koko ihmisen (dokumentoidun) olemassaolon ajalta. Kirja välittää oivaltavasti ihmisen taipumuksen väkivaltaan, mutta toisaalta myös sodankäynnin ideologisen historian vähän uhreja vaatineista mies miestä vastaan taisteluista totalitaariseen sotaan. Jonkinlaisena lopputuloksena ihmisen voi (länsimaiden johtamana) nähdä saavuttaneen lähes puolivahingossa, mutta toisaalta samaan aikaan väistämättömästi nykyisen kauhean tilanteen, jossa sota itsessään ei ole enää järkeen käypä vaihtoehto. Tilanne on kauhea, koska ihminen toisaalta omaa ideologisen kulttuurin, joka väistämättä ajaa kohti sotaa, ja toisaalta välineet, joidenka takia seuraava sota merkitsisi täydellistä tuhoa.



Hyvin kirjoitettu ja johdonmukainen teos, josta oli vaikeaa laskea irti. Ei auttanut kuin tilata jatkoksi saman kirjoittajan Sodan tiedustelu ‑niminen teos.

Antony Beevor:

Stalingrad



Keeganin Sodankäynnin historian jälkeen käteen tarttui Beevorin yli 500 sivuinen teos Stalingradin taistetuista toisen maaimansodan aikana. Kirja on vaikuttava tilitys kahden diktaattorin välisestä kamppailusta, joka talvella 1942 surutta syötti ihmishenkiä luodeille, mutta myös nälkään ja kylmyyteen. Kliinisten lukujen ja rintamalinjojen esittelyn sijaan Beevorin Stalingradista muodostuu hirvittävä lihamylly, joka hitaasti mutta varmasti puristaa elämän ulos jumalan hylkäämistä sotilaista, jotka ovat voimattomia määräämään omasta kohtalostaan.



Kahdessa päivässä läpiluettu teos vei ainakin allekirjoittaneen nopeasti mukanaan, ehkä juuri Beevorin inhimillisen näkökulman takia. Kirjailija kuvaa onnistuneesti molempien osapuolien tuntemuksia aina ylimmästä johdosta pakkasen keskelle hylättyjen sotilaiden epätoivoon. On ahdistavaa seurata kuinka peruuttamattomaksi saksalaisten asema kävi vuoden 1942 lopulla, kun motitetun 6.armeijan logistiikka petti. Kirja eteneekin päivä päivältä, toisinaan hetki hetkeltä kohti väistämätöntä, ja on helppoa samastua rintamalla koettuun ahdistukseen. Lopulta taistelua ei jatketa enää minkään aatteen tai edes oman selviytymisen puolesta, vaan koska kyseessä on henkensä sodan mielettömyyteen uhranneiden ihmisten ainoaksi tuntemansa todellisuus.

Daniel Woodrell:

Tomato Red



Woodrell taidettiin jo ainakin kymmenen vuotta sitten nimetä "parhaaksi kirjailijaksi josta kukaan ei ole kuullut" ja kyllähän ainakin tämä Tomato Red oli hieno. Käsittämättömän maagista proosaa, joka vetää mukaansa ja kerta kaikkiaan pakottaa lukemaan vielä yhden luvun. Olisin lukenut teoksen yhdeltä istumalta, mutta kun perhe-elämä heitteli kapuloita rattaisiin. Tomato Red on tavallaan rikoskirjallisuutta, joskaan mitään rikoksia ei juurikaan tapahdu, eikä mitään muutakaan. On vain nippu luusereita Missourin Ozarkheilla, jotka elelevät. Kuten takakannessa osuvasti jotain kriitikkoa lainataan. "There are crime writers... literary writers... then Daniel Woodrell."



Nyt, off to bookdepository ostamaan lisää.

Michael McGarrity:

Tularosa

McGarrityn esikoisromaanissa Kevin Kierney lähtee selvittämään omille lomille lähteneen solttupojan arvoitusta. New Mexicoon sijoittuva rikoskirja on aina puoleen väliin asti huippukiinnostava ympäristön- ja henkilöiden kuvauksessaan, kuin myös kutkuttavan mysteerin osalta. Tuli ahmittua. Ikävä kyllä, solttupojan löytyessä tapahtuu se, mitä usein tapahtuu kun ns. mysteeri selviää, teos putoaa tusinatavaran unohdettavaan joukkoon. Mysteeristä on niin paljon helpompi rakentaa kiinnostava ja omaperäinen, kuin sen ratkaisusta. Fakta, minkä Lostit ja muut paskasarjat telkkarin puolella todistavat. Viheliäistä. Alkuosa viisi tähteä, loppuosa kaksi. Hyvän leffan tästä saisi, varsinkin jos loppua vähän yksinkertaistaisi.

Graham Greene:

Kiveä kovempi



Liikaa sanoja, aivan liikaa sanoja. Tarina on kuin mistä tahansa hyvästä pulp-romaanista, mutta ilman pulp-romaanin dynaamisuutta ja suoraviivaisuutta. Eikä lukukokemusta parantanut ainakaan käännös, joka vaikutti keskinkertaiselta. En tietenkään voi sanoa satavarmasti kun ei ole alkukielistä teosta vieressä vertailtavana, mutta esim. kun päähenkilöstä sanotaan "Hän vihasi tytön sisua." niin kontekstista päättelen että kyseinen kohta kuuluu alkuperäisessä tekstissä näin "He hated her guts" millä ei kylläkään tarkoiteta tytön sisua, vaan sitä että päähenkilö vihaa tyttöä luihin ja ytimiin asti.



No, klassikko kuitenkin ja pitää varmaan nyt tsekata leffaversiot. Ja olihan tämä niitä parempia nightvisionsien arpajaisvoittoja, mitä on kohdalle sattunut.