Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2012

james bondin ihohuokoset tuli tutuksi.

eihän tuota kotisohvalta tietenkään katsottu, mutta eipä tuo ole estänyt ostelua koska hieman yli parikymmentä blu-rayta mulla tuossa on odottamassa, yli puolet muoveissa ja yks soitinkin löytyy, ei kuvaputki-saloran kanssa hd-homma oikein toiminut, niin heitin blu-ray-härpäkkeen tuosta kaapin päälle tilaa viemästä.

93- Vaala:

Huhtikuu tulee (TV), Hauska mutta hieman laiska tapakomedia Waltarin näytelmään perustuen. Nuori playboy- toimittaja Huhtikuu riiaa Jopi Rinteen perhettä koko rahalla eikä väärinkäsityksiltä vältytä. Rauha Rentola perheenäidin roolissa on hieman väärässä paikassa, mutta kyllä tää muuten ihan normi Vaala- laatua oli. ***



94- Nörgaard: Klovni (TV), Maineensa veroinen lämminhenkinen road- komedia. Liikkuu jouhevasti gagista toiseen vähän Jacques Tatimaisella otteella... ****



95- Reed: Kolmas mies (The Third Man) (DVD), Kolmatta miestä pitää aina välillä tiirata inspiraation tähden, on siinä senverran hieno kässäri. Puhumattakaan valaisusta, kaupunkimiljööstä, tunnelmasta, huumorista, melankoliasta... Ihan täydellisyyttä. *****



96- Capra: Ihmeellinen on elämä (It's a Wonderful Life) (TV), Edelleen ehkä paras kuvaus amerikkalaisen unelman reaaliteeteista. Julmaa draamaa joulumausteilla. *****



97- Segura: Torrente, el brazo tonto de la ley (Kovo), Tämähän oli hieno! Seguran luonnostelema ex- kyttä Torrente on kyllä aika julmetun kuumottava hahmo. Ei sen ohelle sitten paljoa juonta kaipaakaan, tollanen perusraami minkä puitteissa kelpaa sitte sikailla toimii kyllä. Kannattaako noita jatko- osia kokeilla? ***1/2

470.

Todd Solondz: Storytelling (2001)

DVD-painonhallinnan loppurysäys toi tämänkin helmen takaisin eteeni. Leffa tuntui nyt huomattavasti paremmalta kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin kahden tarinan shokkiarvot tuntuivat vielä turhan paljon alleviivatuilta. Belle & Sebastian ‑duonkin musiikki oli parempaa kuin muistin.



471. Sidney Lumet: Night Falls on Manhattan (1996)

Jälleen yksi New Yorkiin sijoittuva trilleri, jossa rikolliset ja oikeusjärjestelmän vastavoimat saavat päävalokeilat. Lumet on muokannut Robert Daleyn kirjasta toimivan tarinan jossa hyvän ja pahan rajat sekä kylmä politikointi hiipivät nurkista. Pääosaan kiinnitetty Andy Garcia ei ole Al Pacinon kaltainen näyttelijä, hyvässä ja pahassa, vaikka huutaa osaakin. Garcia ei varsinaisesti kuulu myöskään suosikeihini, mutta kun mukana on Ian Holmin ja Richard Dreyfussin kaltaisia konkareita nousee kokonaisuus riittävän korkealle tasolle.



472. Tony Craig & Roberts Gannaway: Mickey's Magical Christmas – Snowed in at the House of Mouse (2001)

On taas se aika vuodestaa... Mikki on pitänyt Disney-ystävilleen joulujuhlat 'House of Mousen' gaalatilassa ja on aika lähteä kotiin, mutta mitä onkaan tapahtunut? Lumimyrsky on yllättänyt ja kun Ankkalinnassa ei ole nähtävästi lumiauroja täytyy vieraiden viihdyttää toisiaan. Eli luvassa on nippu tarinoita enemmän ja vähemmän jouluisilla juonilla. On lumiukkokisaa, lumottua pähkinänsärkijää, joulukuusenhakureissua sekä tietysti Samu Sirkka.



473. Jun Falkenstein, Alex Mann jne: Mickey's Once Upon a Christmas (1999)

Upean joulukuusen alle ilmestyy kolme lelua joista jokainen johtaa omaan tarinaansa. Jokaisessa tarinassa on myös opetuksensa, kuten jouluiseen aikaan kuuluu ja ensimmäisen tarinan 'Groundhog Day' twisti oli ihan hauska.



474. Joe Roth: Christmas with the Kranks (2004)

Amerikkalaista joulusuorittamista kiltisti kritisoiva komedia, joka päätyy lopulta yhtä siirappiseen päätökseen kuin kaikki muutkin saman kaavan leffat. Tim Allen ja Jamie Lee Curtis vetävät hyvin roolinsa herra ja rouva Krankina, jotka yrittävät skipata joulun kaikkine kuvioineen.



475. & 476. Kirk R. Thatcher: It's a Very Merry Muppet Christmas Movie (2002) & Brian Henson: The Muppet Christmas Carol (1992)

Kaksi Muppettien jouluelokuvaa vuosikymmenen ja kahden takaa. Ensinmainitussa Muppettien teatteri uhkaa joutua ilkeän kapitalistipankkiirinaisen käsiin kun vuokrasopimus on katkolla. Jälkimmäinen on puolestaan muunnos vanhasta kunnon Scrooge-tarinasta. Paul Williamsin musiikit ovat kevyehkön musikaalin parasta antia.



477. Leonard Nimoy: Star Trek IV – The Voyage Home (1986)

Valaselokuvasta tarinaa Star Trek ‑elokuvien omassa ketjussa.



478. Ron Howard: How the Grinch Stole Christmas (2000)

Jokajouluiseksi vakionumeroksi muodostunut Grinch ei petä. Jim Carreyn parhain rooli heti ensimmäisen Ace Venturan jälkeen.



479. John Pasquin: The Santa Clause (1994)

Tim Allenin suuri läpimurto elokuvien puolella ei olisi voinut tapahtua komeammin. Miehen tyylistä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin Joulupukin rooliiin heppu istuu kuin nakutettu.



480. Michael Lembeck: The Santa Clause 2 (2002)

Kahdeksan pitkää vuotta myöhemmin Allen ja kaikki muutkin ensimmäisen elokuvan tärkeät nimet palasivat suuren hitin ääreen. Pukki tarvitsee puolison ja kaikki on periaatteessa kohdillaan, mutta ei tämä kyllä aivan ensimmäisen osan tasolle yltänyt.



481. Michael Lembeck: The Santa Clause 3 – The Escape Clause (2006)

Uuuh. Tämä oli tuskallista. Siinä missä kaksi ensimmäistä pukkeilua olivat tuoneet mukaan sentään jotain omaa osoittautui tämä kolmas tekele lähinnä typerien pikkuvitsien ja pakotetun 'joulu syntyy perheestä' ‑idean takomiselta katsojien päihin.



482. Lewis Gilbert: You Only Live Twice (1967)

483. John Glen: Octopussy (1983)

Joulusta palautuminen vaati kahden klassisen Bondin annoksen. Ensimmäisestä sanottakoon, että vain Bondissa voi huippusalainen ninjakoulu sijaita keskellä vilkasta kaupunkia. Avoimella kukkulalla. Japani-ulottuvuus toimii silti kaikesta huolimatta. Jälkimmäinen nyt on puolestaan kaikkien aikojen paras 007-seikkailu, eihän sille mitään voi. Tarzan-huuto Intian viidakossa oli typerintä Moorea aikoihin, mutta muuten kyseessä on todellinen valioyksilö.

William A. Wellman :

The High and the Mighty (1954) **½

John Wayne matkustajalentokoneen pilottina, joka oli aiemmin ohjaksissa kun lentokone tippui maahan ja jolloin kaikki kyydissä olleet matkustajat kuolivat (mukaan lukien lentäjän vaimo ja poika). Nyt samainen pilotti on lennolla jolla koetaan jälleen vastoinkäymisiä. Elokuva kuluttaa kestostaan pitkän tovin matkustajien esittelyyn josta osa on kuvattu takaumina. Elokuva yrittää olla samaan aikaan katastrofielokuva ja henkilödraama. Päälle 140 minuuttinen kesto on eittämättä liikaa ja elokuvan päämäärättömyys tekee elokuvasta isolta osin melkoisen tylsää seurattavaa. Onnistuuko Wayne pelastamaan lentonsa tällä kertaa, sitä ei varmaan tarvitse suuremmin arvailla..



William A. Wellman : Island in the Sky (1953) ***

John Wayne jälleen lentokoneen puikoissa. Tällä kertaa tarina on kompakti paketti ja asiaan mennään heti, eikä pohjustella liiaksi kuten edellä olleessa elokuvassa. Tällä kertaa tavarankuljetuslentokone tippuu keskelle lumista erämaata ‑40 celsiuksen pakkasessa. Lentokoneen miehistön on selviydyttävä hyisissä olosuhteissa ja toivottava että heidät löydetään mahdollisimmman pian ennen kuin nälkä ja pakkanen tekevät tehtävänsä. Island in the sky osottautui keskikastin leffaksi poikamaisessa seikkailuhengessä.



John Ford : Donovan's Reef (1963) ***

Komediaelokuva joka sijoittuu Havaji-saarille. Siellä John Waynen esittämän miehen on teeskenneltävä olevansa isä "puoliverisille" lapsille, jotka oikeasti kuuluvat saarella töissä olevalla vanhemmalle lääkärimiehelle ja jonka tytär on tulossa tapaamaan isäänsä pitkän tauon jälkeen. Tästä seuraa odotetunlaista väärinkäsityksien sekamelskaa, romanttista höpsöttelyä ja muuuta hupailua. Messissä on myös Lee Marvinin esittämä mies, joka lähinnä meuhkaa kännissä saarella ja ottaa yhdessä kohtauksessa mittaa Waynen kanssa baaritappelussa. Täysin oman aikakautensa tuote niin hyvässä kuin pahassa. Hauskana yllätyksenä elokuvassa vietettiin joulua joten sopi hyvin katsottavaksi joulupyhien aikaan.

MiR ( 28.12.2012 16:13)

483. John Glen: Octopussy (1983)

Jälkimmäinen nyt on puolestaan kaikkien aikojen paras 007-seikkailu, eihän sille mitään voi. Tarzan-huuto Intian viidakossa oli typerintä Moorea aikoihin, mutta muuten kyseessä on todellinen valioyksilö.

häh, mihis se Thunderball unohtui?

Kathryn Bigelow:

The Hurt Locker ***



En tiedä miksi, mutta odotin vähän enemmän. Aivan hyvä elokuvahan se oli, mutta jotenkin jäi vähän yksipuoliseksi junnaamiseksi. Juonettomuus ei varsinaisesti haittaa, mutta en saanut henkilöhahmojen kehityksestäkään irti tarpeeksi sitä paikkaamaan. Pienempikin vihje lopun käänteestä olisi riittänyt, nyt oli aika rautalangasta väännetty.

Humphrey Bogart ( 28.12.2012 23:52)

MiR ( 28.12.2012 16:13)

483. John Glen: Octopussy (1983)

Jälkimmäinen nyt on puolestaan kaikkien aikojen paras 007-seikkailu, eihän sille mitään voi. Tarzan-huuto Intian viidakossa oli typerintä Moorea aikoihin, mutta muuten kyseessä on todellinen valioyksilö.

häh, mihis se Thunderball unohtui?

Ääh, päivästähän se vähän riippuu mutta juuri nyt Octopussy on kovin. Thunderball on puolestaan tervävää päätä Connerylta – ja ehkä jopa paras Bondi kun se tulee taas katsottua...

Bo Diddling ( 29.12.2012 23:50)

Michael Cimino: Heaven's Gate (1980) (blu-ray) ****1/2

Ciminon eeppinen ja nihilistinen western on mainettaan parempi mestariteos. Huolellisuus ja panostus lavastukseen näkyy: Kadut ovat täynnä erilaisia ihmisiä, sähkö- ja lennätinlinjat halkovat katuja, sallunat ovat savuisia ja tiet ovat mutaisia. Elokuvan tarina on simppeli mukaelma vuoden 1892 tositapahtumista eli karjaparonien sekä maahan muuttaneiden tilallisten kahakasta. Ciminon reilut 3 1/2 tuntia kestävä elokuva ei kiirehdi eikä selittele, joten tarkkana saa olla. Toisaalta erikoista, että elokuva ei hirveästi syvennä henkilöhahmojaan taustoituksilla tai edes dialogin kautta. Elokuvan synkkä lopetus tosin sopii hyvin sen ankeaan perusvireeseen.

Criterionin blu-ray sisältää ohjaajan pitkän version elokuvasta eli 218 minuuttia tavaraa. Kuvanlaatu on kautta linjan loistava, mutta ekstroja on vain tunnin verran toisella levyllä. Elokuvan ristiriitaisesta tuotantohistoriasta on saatavilla hyvin kiinnostava dokkari youtubessa nimellä "Final Cut: The Making and Unmaking of Heaven`s Gate".

Samalta formaatilta katsottu ja samaa mieltä tähtineen kaikkineen. Kiitos tuosta Youtube-vinkistä.

sorsimus ( 28.12.2012 11:10)

97- Segura: Torrente, el brazo tonto de la ley (Kovo), Tämähän oli hieno! Seguran luonnostelema ex- kyttä Torrente on kyllä aika julmetun kuumottava hahmo. Ei sen ohelle sitten paljoa juonta kaipaakaan, tollanen perusraami minkä puitteissa kelpaa sitte sikailla toimii kyllä. Kannattaako noita jatko- osia kokeilla? ***1/2

Kannattaa. Kakkonen on samalla tavalla likaisen hikisen nihkeä. Kolmonen ja etenkin nelonen ottaa askelia kohti sliipatumpaa todellisuutta, jossa jutut ja sattumukset ovat ehkäpä vielä yliampuvan härskimpiä, mutta joissa sellainen yleisnihkeä ilme on osin menetetty.

Vuoden viimeiset leffat pakettiin:

166. Crank (2006) ***+

Niinhän se olikin että High Voltage pesee ainakin omasta mielestäni tämän ensimmäisen osan. Ehkä vähän liikaa on suvantovaiheita kun taas juuri toisen osan tsekanneena jäin kaipailemaan vieläkin tiukempaa menoa. Toki peruselementit ovat kohdallaan ja peukut pitää antaa hieman erilaisen toimintaleffasarjan luomisesta.



167. The Punisher (1989) **½

Ei loppujen lopuksi kovinkaan kummoinen tapaus, tai ainakaan minua The Punisher ei täysin vakuuttanut. Dolppa yrittää vetää mahdollisimman kylmän roolin ja Louis Gossett Jr:lle oli näköjään varattu ne hassunhauskat kohtaukset, harmi vaan että ne tuntuivat vähän väkinäisiltä.



168. Cruising (1980) ***½

Ihan mielenkiintoisen idean omaava leffa, voi olla että tämä paranee vielä toisella katselukerralla. Friedkin osoittaa jälleen kerran olevansa kameran takana taitava jannu ja New Yorkin kaupunkimaisemat näyttävät erinomaisilta tässä. Soundtrackista tulee myös plussaa. Tuntui kuitenkin että homma vähän lässähtää puolivälin jälkeen vaikka loppuratkaisu onkin rakennettu taidokkaasti ja samalla Cruising jättää sopivasti juttuja katsojan pähkäiltäväksi leffan päätyttyä.



169. The Legend of Billie Jean (1985) ***

Ihan leppoisaa kasariviihdettä upean soundtrackin kera. Voisi sanoa että ainakin minulle elokuvan parasta antia oli ensimmäinen puolituntinen mutta hieman tämän jälkeen se "Oh Billie Jean, you are the best!" ‑tyylinen meno alkaa maistua puulta, vaikka onneksi loppukohtaukset ovatkin ihan tyylikkäästi tehty. Kyllä tämän silti kepeästi katsoo läpi, etenkin hienon soundtrackin ansiosta (Pat Benatarin Invincible parhaimpana esimerkkinä).



170. Miracle Mile (1988) ***-

Hyvä alkupuoli lupailee paljon enemmän mutta pakka sekoaa liikaa puolenvälin tienoilla. Visuaalisesti tässä on muutamia hienoja kohtauksia ja ehkäpä kovin juttu Miracle Milessa on sen erinomainen soundtrack joka on Tangerine Dreamin laatutyötä.



171. Take Shelter (2011) ***½

Mielenkiintoinen psykologinen trilleri/draama siinä mielessä että ensimmäisen tunnin aikana juoni tuntuu etenevän melko verkkaisesti mutta etenkin viimeisen puolituntisen aikana leffan tunnelma muuttuu hieman. Plussat myös siitä pinnan alla kytevästä painostavasta tunnelmasta. Michael Shannon vakuutti minut jo Boardwalk Empiressa mutta tässä mies vetää hienon roolisuorituksen alusta loppuun saakka, hän onkin yksi Take Shelterin kantavista voimista. En vielä pistä tätä ekalla katselukerralla mestariteosten joukkoon mutta ihan vaikuttava leffa tämä silti on.

Ridley Scott :

Alien (1979) ****½

Elokuvasarjan avaus joka kuumottaa edelleen. Ei varmaan tarvitse sen suurempia esittelyitä, eiköhän jokainen ole tämän jo nähnyt vähintään kerran. Taisi olla ensimmäisiä tämän tyylisiä sci-fi-elokuvia, joissa tuntematon uhka listii possea yksitellen rajoitetussa tilassa ja jossa tapahtumat sijoittuvat avaruuteen? Hienot lavasteet/tehosteet, itse alien sopivalla tavalla karmiva ja elokuva itsessään erinomainen. Pieni miinus siitä että elokuva on enemmänkin tekninen taidonnäyte ja näyttelijätyöskentely tai juoni eivät ole sinällään mitenkään poikkeuksellisen loistavia (ei tietty mitään valittamistakaan).



James Cameron : Aliens (1986) ****

Jatko-osa, joka on edeltäjäänsä toiminnallisempi, lähestyen tyylillisesti enemmän keskivertoa sci-fi-actionia. Tälläkään kertaa ei kuitenkaan suurempia valituksen aiheita. Naisrambosta plussaa. Alieneita on enemmän, ne ovat isompia ja vittumaisempia, aivan kuten jatko-osassa kuuluukin olla.



Barry Levinson : Rain Man (1988) ***½

Minun ikäpolveni muistaa tämän hittielokuvan lapsuudestaan. Voitti ilmestymisvuonnaan vuoden parhaan elokuvan Oscarin. Nykyisin tarkasteltuna elokuva on edelleen viihdyttävää draamaa, mutta en minä kyllä tätä nostaisi enää mihinkään klassiko-osastoon. Onhan tässä tietyt omat ärsyttävyytensä näyttelijäpuolella ja kerronnassa. Myös Hans Zimmerin säveltämä elokuvan panhuilu-teemabiisikin alkaa jossain välissä tulla ulos korvista. Elokuvan parasta antia on Las Vegas – jakso. Siinä musiikki, ohjaus, tyyli jne. toimii parhaiten. Toinen hyvä kohtaus on kun Cruise ja Hoffman ovat jonkun lääkärin (tjsp.) ja hoitolaitoksen johtajan luona kuultavana.

484.

Coen brothers: The Man Who Wasn't There (2001)

Billy Bob Thornton, James Gandolfini ja Jon Polito – siinä miehet joiden ympärille kutoutuu ovela tarina pettämisestä, murhasta ja kiristyksestä. Tarina on suorastaan synkkä mutta samalla hienosti rakennettu.



485. Steven Lisberger: TRON (1982)

Kolmekymmentä vuotta mittarissa mutta veteraani on edelleen virkeä. Omana aikanaan rankasti vallitsevasta tyylistä erottuminen onkin antanut leffalle kummasti lisävoimaa.



486. Joseph Kosinski: TRON: Legacy (2010)

Sanotaan että kunnon kaiutinkaapelit vaikuttavat paljon kotiteatterin kokonaisuuteen, mutta aivan näin järisyttävää muutosta en olisi osannut aavistaa. Jo valmiiksi jykevä ääniraita puski entistä rankemmin päälle. Viidenkympin ja parinsadan kaapeleissa on siis toden totta muutakin eroa kuin 150 euroopan rahaa. Itse elokuva on onnistunut päivitys ja toivottavasti luvassa on muutakin jatkoa kuin pari animaatiopätkää.



487. Terence Young: Dr. No (1962)

Jatketaan vuoden viimemetreillä klassikkojen kahlausta. Ensimmäisessä Bondissa oli vielä pientä hakua, vaikka kaikki tarvittava alkoikin olla jo kasassa. Jos unohdetaan suosiolla "lohikäärme" niin Dr. No on kunnon vastustaja yksityisine armeijoineen ja tappajineen, joilta ei puutu ideoita ja mielikuvitusta. Bond itse käyttää hyväkseen enemmän puhetaitojaan ja charmiaan kuin pistooliaan, mutta osoittaa olevansa tarvittaessa myös kylmäverinen tappaja. Tästä hyytävin esimerkki on professori Dentin teloitus.



488. Robert C. Cooper: Stargate – The Ark of Truth (2008)

DVD-painonhallinnan viimeinen puuttuva lenkki. Itse SG-1 tulikin katsottua sopivasti loppuun juuri ennen tätä seikkailua, jossa Ori-ongelman ratkominen jatkuu juuri siitä mihin itse sarja jäi.



489. Martin Wood: Stargate: Continuum (2008)

Toinen heti sarjan jälkeen tehty elokuva jossa Baal on puolestaan joukon päävastustaja. Mukana on kaikkea toimivaan sci-fiin sopivaa, kuten aikamatkustusta, vaihtoehtoisia todellisuuksia ja nokkelaa sanailua. Keskiosistaan hiukan pullistunut Richard Dean Andersonkin oli päässyt taas mukaan.



490. Stanley Kubrick: 2001: A Space Odyssey (1968)

Maailmanloppu ei sitten tullutkaan vielä, joten kaikkein kaunein avaruusseikkailu lienee sopivin tapa pistää vuosi 2012 pakettiin. Tämä on niitä elokuvia jotka vain pitää hommata vuonna 2013 sinisäteellä, se olkoon yksi uuden vuoden lupauksistani.

Ang Lee:

Piin elämä (2012) ****



Just hyvä joululeffa, sopivassa suhteessa diippiä filosofiaa, seikkailumeininkiä ja visuaalista tykitystä. Kirjafilmatisointina erinomainen, mitään olennaista ei ollut jätetty pois eikä mitään ylimääräistä lisätty. 3D toi ehdotonta lisäarvoa, 2D:nä ei toimi yhtä hyvin.



Zack Snyder: Sucker Punch (2011) **½



Kuulunee osastoon "kiinnostavat epäonnistumiset". Hauskaa oli lueskella tämän katsomisen jälkeen suomalaisia arvosteluja, joissa elokuvan juoni oli yleensä käsitetty ihan päin persettä.



Robert Bresson: Anges de péché (1943) ***



Bressonin eka on jokseenkin sovinnainen nunnamelodraama, jossa ohjaajan tyyli on vasta idullaan.



Henri Verneuil: Melodie en sous-sol (1963) ***



Gabin ja Delon ryöstämässä kasinoa Cannesissa. Skarppia dialogia ja tyylikästä mustavalkokuvausta, pääosaäijät myös hyvässä vedossa. Juonen ja henkilökuvien puolesta vähän ohut.

MiR ( 28.12.2012 16:13)

Joulusta palautuminen vaati kahden klassisen Bondin annoksen. Ensimmäisestä sanottakoon, että vain Bondissa voi huippusalainen ninjakoulu sijaita keskellä vilkasta kaupunkia. Avoimella kukkulalla. Japani-ulottuvuus toimii silti kaikesta huolimatta. Jälkimmäinen nyt on puolestaan kaikkien aikojen paras 007-seikkailu, eihän sille mitään voi. Tarzan-huuto Intian viidakossa oli typerintä Moorea aikoihin, mutta muuten kyseessä on todellinen valioyksilö.

Tuo Octopussyn Tarzan kohtaus on aivan klassikko. Eikös se alkanut sillä, että James vietiin ruumissäkissä parin metrin(!) päähän palatsista sijaitsevalle tunkiolle mätänemään muiden ruumissäkkien sekaan? James tosin yllättää kantajat kunnon kummitushuudolla ja pakenee sen jälkeen viidakkoon, jossa kohtaa viiden minuutin aikana koko Intian villin faunan.



Siitä avaruusseikkailusta mainitsinkin aikaisemmin, miten kuva sinisäteellä on hämmästyttävän tarkka ja ainakin tiputtaa suomut silmistä ja rikkoo illuusion esim. alun lavasteiden suhteen.

188.

Colour Me Kubrick ***1/2

Hauska.



189. Otis *1/2

Turha.



190. Day Watch *

About yhtä kornia, sekavaa ja typerää paskaa kuin ykkösosakin. Lopussa oli jokunen sekunti kohtalaista tuhokuvastoa, mutta ei sekään mitään pelastanut.



191. Rango ***

Tavallista parempi nykyanimaatio. Mielenkiintoinen western-maailma ja hauskat hahmot.



192. Ruusujen aika **

Tylsähköä höpöttelyä.



193. The Master of Disguise *

Käsittämättömän huono "komedia". Joka toisessa kohtauksessa saa pudistella päätään ja miettiä, mitä ihmettä tekijät ovat ajatelleet / vetäneet elokuvaa tehdessä.



194. Kiss Kiss, Kill Kill **

Eka joe Walker ‑seikkailuni ei ihan vakuuttanut.



195. The Stabilizer **1/2

Hauskaa indotoimintaa loputtomine räjähdyksineen. Hiukkasen menee kyllä puuduttavankin puolelle.



196. Jos rakastat */***

Oikeassa mielentilassa ja seurassa erittäin viihdyttävä kalkkunaskeida.



197. The Omen (2006) **

Tarpeeton ja joka suhteessa alkuperäistä heikompi remake. Katsoi tämän silti joten kuten.



198. Aurinkotuuli *1/2

Kuolettavan tylsä, vaikka odotinkin tämän näkemistä mielenkiinnolla. Patsastelua + jäykkiä mietelauseita = tekotaiteellista kakkaa.