Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2012

Olipa satoisa viikko...

65. The Tigress of Shaolin (Lo Chi, 1979)

Melko weeteeäf-tunnelmiin jättävä kung fu ‑hupailu, josta lisää tuoreeltaan katsottujen aasialaisten elokuvien ketjussa.



66. Badlands (Terrence Malick, 1973)

Huomaan palaavani noin viiden vuoden syklein Badlandsin ääreen, eli tämä on karkeasti arvioiden neljäs kerta, ensimmäinen DVD:ltä. Ihmekös tuo, onhan tämä sangen tenhoava elokuva syrjäytyneisyyden ja monenlaisten vieraantumisten teemoilla. Joka vierailulla on kotiin viemisiä vähän enemmän kuin viimeksi. Sissy Spacek ja Martin Sheen ovat kutakuinkin täydellinen pari yhdessä, sekä roolitukselta että muuten. Stressintäyteinen pää halusi kovasti itsekin paeta jonnekin korpeen kanoja varastelemaan henkensä pitimiksi – ihme kyllä kuitenkin ilman ekstensiivistä ihmisten ammuskelua.



67. Young Frankenstein (Mel Brooks, 1974)

Uusiksi taas kerran, hinku heräsi itse asiassa klassisten Universal-hirviöiden keskustelutopicin siivittämänä. Tämä on edelleen onnistuneimpia Brooksin komedioita ja onnistuneimpia kauhuparodioita yleensä – Scary Movie ‑sarja saa jäädä kotiin häpeämään. Periaatteessa nauratuksen keinot ovat rennosta hölmöilykomediasta suoraan kotoisin, muistuu mieleen muutama suorastaan kivulias esimerkki missä Brooks on tässä tyylilajissa mennyt kiville. (Rehellisyyden nimissä ne ovat kyllä herran viimeisintä tuotantoa ohjaajana.) Mutta mutta, tämä on yksinkertaisesti vastustamaton ja riisuu aseista. Ulkoinen ilme on erittäin uskollinen parodian lähteille ja eniten tästä saa irti Universal Monster ‑diggari, etenkin jos Frankenstein ‑sarja on tuttu, mutta se ei ole vaatimus tästä nauttimiselle. Siinä piileekin Young Frankensteinin kauneus.



68. It's Alive III: Island of the Alive (Larry Cohen, 1987)

Jos nyt ei ihan outoilun maksimointia, niin ainakin tämä edustaa melkoista sekoilua. Saippuasarjaparodiaa, meri- ja viidakkoseikkailua, komediaa, fiftarityylistä teinihirviöelokuvaa ja aiemmista osista tuttuja mutanttivauvojen sekoittamia parisuhteita heitetään samaan sekoittimeen, ja syntynyttä mössöä viskellään surutta ylt'ympäriinsä, jopa Kuubaan asti. Järkeä tässä ei juuri ole, välillä homma on tosin aika hauskaa. Cohenin epätasaisuus näkyy suorastaan räikeimmillään läpi elokuvan, seassa on sekä hyvinkin sähköisiä hetkiä (kuten avaus, mikä on sarjan paras) että hirvittävän vaivaannuttavaa tuotosta. Yllättävä kädenojennus Kuuballe muuten olisi varmaan passittanut herra auteurin 50-luvulla mustalle listalle laakista. Kiinnostavampi kuin sarjan kakkonen, laadusta en sano mitään.



69. eXistenZ (David Cronenberg, 1999)

Paluu yli kymmenen vuotta sitten nähtyyn, hankalimmaksi kokemaani Cronenbergiin. Koska viimeksi mussutin tästä leffasta Paras Cronenberg! ‑ketjussa, sijoitan jatkovuodatukseni sinne.



70. Return of the Evil Dead (Amando de Ossorio, 1973)

Viime vuoden puolella aloitettu blind dead ‑elokuvien uusintakierros sai nyt jatkoa sarjan toisella osalla. On tämä edelleen melko hämmentävä sekoitus onnistutta tunnelmointia ja myötähävettävää kömpelyyttä, espanjalaista saippuasarjaa ja grand guignol ‑henkistä kauhuelokuvaa. Tämä voi mennä melko myöhäisen katsomisajankohdan ja ohessa nautitun kohtuullisen punaviiniannoksen piikkiin, mutta charmi puri huomattavasti paremmin kuin viime kierroksella. Tällä kertaa umpipöhelöksi aiemmin dumaamani loppu oli itse asiassa oikein tunnelmallinen, jopa leffan parhaita oivalluksia. Turha tätä on liian vakavasti ottaa, ajan patinoimana ja kepeästi syömänä retaleisissa zombimuumiovampyyri-temppeliherroissa on herrasmiesaikojen charmi tallella. Ykköstä hieman tiiviimpi tahtikin oli plussaa.



71. Scarface (Howard Hawks, 1932)

Saapa nähdä, väitelläänkö ajasta ikuisuuteen, onko alkuperäinen tulkinta kovempi kuin 80-luvun remake. Minä näin De Palman tulkinnan niin herkässä iässä ettei omissa kirjoissa voittajasta ole epäilystäkään, mutta uusintasessiot sekä vanhan että uuden kanssa onnistuvat aina hieman horjuuttamaan valinnan varmuutta. Kaksi kovaa Howardia hommissa, Hughes tuotannossa ja Hawks ohjaajana, ovat tehneet syystä ikimuistoisen elokuvan. Kertomus on väkivaltainen, kuvaten väkivaltaista aikaa. Voisi sanoa 30-luvulla syntyneen kohun raakuuksien kuvaamisesta ja gangstereiden elämäntyylin ihannoimisesta olevan ymmärrettävää, mutta leffan hautaaminen vosikymmeniksi ennen varsinaista klassikoksi tunnustamista on elokuvataiteellisesti vääryys. Tunnelma on tiheä, ajankuva välittyy erinomaisesti, eivätkä varjopuolen viittaukset ja tylyys huku Hollywood-menon alle. Paul Muni, mies joka pelkäsi henkensä edestä likvidointia osansa takia ja yllätyksekseen päätyi Al Caponen ylistämäksi roolistaan, on suuri syy kokonaisuuden toimivuudelle. Boris Karloff vilahtaa pienehekössä mutta muistettavan charmantissa konnan roolissa.

De Palma vei ehkä konseptin ja Pacino hahmon vielä pitemmälle (huomattavasti sallivammassa maailmanajassa; esim. 30-luvulla poliiseista oli hyötyä, 80-luvulla kyttiä tuskin näkee koko elokuvassa ja alamaailma ratkoo omat ongelmansa keskenään), mutta tunnustettava on ilman mussutusta, ettei hänen teoksensa toimisi läheskään niin hienosti ilman tähän elokuvaan kynäiltyjä kohtauksia ja teemoja. Hieno klassikko.



72. Children of Men (Alfonso Cuarón, 2006)

Tämä olisi täydellinen double feature The Roadin kanssa – ensin katsottaisiin tämä ja kun porukkaa ahdistaisi jo valmiiksi aika kunnolla, sitten siirryttäisiin tielle... Dystooppinen painajainen lähitulevaisuudestamme veti tehokkaasti imuunsa, immersion tunne oli vahva sekä rauhallisemmissa että toiminnallisimmissa kohtauksissa. Parhaiten onnistuttiin pelaamaan kontrasteilla eri elämäntapojen välillä, ja miljöötä on kehitetty todellsiella ajatuksella ja pieteetillä. Kun loppupuolella syöksytään pakolaisten maailmaan ja keskelle vähäosaisten kansannousua, alkaa melkein harmittaa ettei tänne päästy elokuvassa jo aiemmin. Kun bonuksena joka asiaa ei onneksi selitetty katsojalle puhki ja roolitus on tehty asiansa hemmetin hyvin osaavilla näyttelijöillä, hyvin vähän jää nitisemistä. Ei mikään aurinkoisen päivän hyvän mielen elokuva, vaikkei myöskään aivan isku alavatsaan, mutta tyly ja tuhkanmakuinen. Hyvä esimerkki siitä että isommalla rahalla voi tehdä muutakin kuin joka kylän veijaria kosiskelevaa skeidaa.

Meller ( 11.3.2012 18:14)

Children of Men (Alfonso Cuarón, 2006)



Kun loppupuolella syöksytään pakolaisten maailmaan ja keskelle vähäosaisten kansannousua, alkaa melkein harmittaa ettei tänne päästy elokuvassa jo aiemmin. Kun bonuksena joka asiaa ei onneksi selitetty katsojalle puhki ja roolitus on tehty asiansa hemmetin hyvin osaavilla näyttelijöillä, hyvin vähän jää nitisemistä. Ei mikään aurinkoisen päivän hyvän mielen elokuva, vaikkei myöskään aivan isku alavatsaan, mutta tyly ja tuhkanmakuinen. Hyvä esimerkki siitä että isommalla rahalla voi tehdä muutakin joka kylän veijaria kosiskelevaa skeidaa.

Samat fiilikset pitkälti tästä hienosta leffasta. Hyvää on nimenomaan se, että katsoja saa itse napsia maailman ja tarinan palasia sieltä täältä. Monia asioita ei lähdetä sen kummemmin selittelemään, vaan ne vain todetaan. Nostaisin vielä esille Michael Cainen pienen mutta sitä tärkeämmän roolin, joka pisti puristamaan rinnasta.

Mimi Leder :

Deep Impact (1998) **

Valitettavan heikko katastrofielokuva josta enemmän katastrofielokuviin keskittyvässä topicissa.



Bryan Forbes : Wrong Box (1966) ***

Brittikomedian ystäville pieni herkku 60-luvulta. Tarinassa on käynnissä eräänlainen sijoitus- / säästösysteemi, jossa tietystä porukasta viimeisenä kuolleen perilliset perivät omaisuuden. Nyt tietysti perilliset toivovat että oma lähin sukulainen kestäisi elossa mahdollisimman kauan, tai ainakin niin kauan että muut mahdolliset kilpailijat eli systeemissä kiinni olevat vanhukset kuolisivat tätä ennen. Aikaa on kulunut ja tämän järjestelmän osakkaat ovat kutistuneet kahteen brittivanhukseen jotka ovat veljeksiä. Toinen huonompi kuntoinen yrittää tehdä kaikkensa tappakseen veljensä että saisi perittyä rahat pojalleen. Toisen veljeksen perilliset yrittävät pitää tämän kaikin tavoin hengissä, että saisivat rahat itselleen. Seuraa kähmintää, huijauksia ja ennen kaikkea perinteistä ja välillä hieman kuivakkaa ja välillä mainion hersyvää brittihuumoria. Näyttelijöiden puolesta kiitettävästi castattu. Mukana mm. Michael Caine, Dudley Moore, Peter Sellers, John Mills jne.. Oikeastaan roolitöissä ei valittamisen aihetta löydy. Etenkin Sellers on loistovedossa hieman tärähtäneenä lääkärinä.



Duccio Tessari : L'uomo senza memoria (1974) ***½

Kompakti puolitoistatuntinen giallo josta enemmän Giallot-topicissa..

Dirty

Toivoin tämän olevan enemmän jengi kuin dirty cop ‑elokuva, vaikka nimi toki viittaakin jälkimmäiseen. Homma alkaakin kohtuullisena Training Day ‑plagiaattina, jossa Cuba Gooding Jr. yrittää Denzelin tavoin päästä eroon puhtoisen pojan imagostaan. Myös toista poliisia esittävä jamppa on castattu poikkeukselliseen rooliin. Habitus sopisi paremmin sinne jengiläisen osaan. Mutta homma menee poliisien vehkeilyksi sikailun sijaan, eikä paukut oikein riitä. **



Taking of Pelham 123

En paljoa odottanut, joten nautin suunnattomasti tällaisesta peruspätevästä Hollywood-trilleristä. Man on Fireen ja Dominoon verrattuna Scott pitää tyylinsä edes hivenen kurissa, ja maltillinen pituus auttaa paljon. Niitä elokuvia, joilla ei ole mitään saumaa saavuttaa viittä tähteä, minkä takia on vain hyvä, että asioita hoidetaan kliseisesti ja juonen mahdolliset älyttömyydet voi kuitata olan kohautuksella. Suosikiksi nousi joku vanhempi pomoheebo valvomossa, jonka ainoa tehtävä oli heitellä kliseisiä ja huonoja kyynisiä läppiä. En ole ihan varma tarvitseeko tähän palata ikinä, mutta kerran viihdytti hyvin. ****



Year One

Haukuttu ja ihan syystä, mutta Black oli ehkä parhaimmassa roolissaan: ei ärsyttänyt yhtään. Muutaman kerran nauratti, mutta ei tällä oikein ole puhtia etenkään kun sikailua ei vedetä överiksi. **

Meller ( 11.3.2012 18:14)

67. Young Frankenstein (Mel Brooks, 1974)

Uusiksi taas kerran, hinku heräsi itse asiassa klassisten Universal-hirviöiden keskustelutopicin siivittämänä. [...] Ulkoinen ilme on erittäin uskollinen parodian lähteille ja eniten tästä saa irti Universal Monster ‑diggari, etenkin jos Frankenstein ‑sarja on tuttu, mutta se ei ole vaatimus tästä nauttimiselle. Siinä piileekin Young Frankensteinin kauneus.

Frankenstein juniorhan on parempi kuin yksikään alkuperäinen Universalin kauhuklassikko. (Morsian pääsee lähelle.) Muistan olleeni tätä mieltä jo kakarana (jolloin tosin Brooksin filmin seksivitsit hieman häkellyttivät...). Paremmin näytelty, muistettavimmat versiot hahmoista ja komediallisuudesta huolimatta tunnelma ei häviä piiruakaan esikuville.

MiR ( 11.3.2012 20:18)

Meller ( 11.3.2012 18:14)

Children of Men (Alfonso Cuarón, 2006)



Kun loppupuolella syöksytään pakolaisten maailmaan ja keskelle vähäosaisten kansannousua, alkaa melkein harmittaa ettei tänne päästy elokuvassa jo aiemmin. Kun bonuksena joka asiaa ei onneksi selitetty katsojalle puhki ja roolitus on tehty asiansa hemmetin hyvin osaavilla näyttelijöillä, hyvin vähän jää nitisemistä. Ei mikään aurinkoisen päivän hyvän mielen elokuva, vaikkei myöskään aivan isku alavatsaan, mutta tyly ja tuhkanmakuinen. Hyvä esimerkki siitä että isommalla rahalla voi tehdä muutakin joka kylän veijaria kosiskelevaa skeidaa.

Samat fiilikset pitkälti tästä hienosta leffasta. Hyvää on nimenomaan se, että katsoja saa itse napsia maailman ja tarinan palasia sieltä täältä. Monia asioita ei lähdetä sen kummemmin selittelemään, vaan ne vain todetaan. Nostaisin vielä esille Michael Cainen pienen mutta sitä tärkeämmän roolin, joka pisti puristamaan rinnasta.

Meinasin nostaa Cainen jalustalle minäkin, mutta sitten ajattelin jotta se olisi vähän väärin muutenkin niin pirun hyvin castattua muuta kaartia kohtaan. Mutta sieltähän se tuli sanottua. Tulipahan samalla huomattua yksi harmittava "kuin" ‑sanan puuttuminen alkuperäisessä tekstissäni, käynpä korjaamassa.

Spiritual Boxer ( 12.3.2012 13:25)

Meller ( 11.3.2012 18:14)

67. Young Frankenstein (Mel Brooks, 1974)

Uusiksi taas kerran, hinku heräsi itse asiassa klassisten Universal-hirviöiden keskustelutopicin siivittämänä. [...] Ulkoinen ilme on erittäin uskollinen parodian lähteille ja eniten tästä saa irti Universal Monster ‑diggari, etenkin jos Frankenstein ‑sarja on tuttu, mutta se ei ole vaatimus tästä nauttimiselle. Siinä piileekin Young Frankensteinin kauneus.

Frankenstein juniorhan on parempi kuin yksikään alkuperäinen Universalin kauhuklassikko. (Morsian pääsee lähelle.) Muistan olleeni tätä mieltä jo kakarana (jolloin tosin Brooksin filmin seksivitsit hieman häkellyttivät...). Paremmin näytelty, muistettavimmat versiot hahmoista ja komediallisuudesta huolimatta tunnelma ei häviä piiruakaan esikuville.

Muuten pirusti samaa mieltä, mutta Bride of Frankenstein menee kirjoissani edelle – se kun on muutenkin yksi monista lempileffoistani.

MiR ( 11.3.2012 20:18)

Meller ( 11.3.2012 18:14)

Children of Men (Alfonso Cuarón, 2006)



Kun loppupuolella syöksytään pakolaisten maailmaan ja keskelle vähäosaisten kansannousua, alkaa melkein harmittaa ettei tänne päästy elokuvassa jo aiemmin. Kun bonuksena joka asiaa ei onneksi selitetty katsojalle puhki ja roolitus on tehty asiansa hemmetin hyvin osaavilla näyttelijöillä, hyvin vähän jää nitisemistä. Ei mikään aurinkoisen päivän hyvän mielen elokuva, vaikkei myöskään aivan isku alavatsaan, mutta tyly ja tuhkanmakuinen. Hyvä esimerkki siitä että isommalla rahalla voi tehdä muutakin joka kylän veijaria kosiskelevaa skeidaa.

Samat fiilikset pitkälti tästä hienosta leffasta. Hyvää on nimenomaan se, että katsoja saa itse napsia maailman ja tarinan palasia sieltä täältä. Monia asioita ei lähdetä sen kummemmin selittelemään, vaan ne vain todetaan. Nostaisin vielä esille Michael Cainen pienen mutta sitä tärkeämmän roolin, joka pisti puristamaan rinnasta.

Mä en ole vieläkään ihan varma mikä mua tässä leffassa tökki. Katsomisestakin on jo yli puoli vuotta, joten vaikea muistella. Periaatteessa tässä oli paljon hyvää ja dystopiakuvaukset useimmiten iskevät. Pidin hehkutetusta yhden otoksen ajosta ja siitä että myös hippikapinallisten joukko ei ollut niin yksiselitteinen motiiveiltaan. Caine oli hyvä ja Julianne Moore . Mutta en tiedä, kouriintuntuvat tulevaisuus-sykähdykset eivät kouraisseet vaan jäivät vain osoittelevan natsiallegorian tasolle ja loppupeleissä leffasta jäi sellainen tasapaksu ihan jees-viba, eli hyvästä ideasta huolimatta toteutus ei vaan säväyttänyt. Tämähän oli vaan pohjimmiltaan sellainen peruskaavan jahtileffa. Eikä oikeastaan kiinnosta katsoa uudestaan.

Jos Caine ja Moore kelpasivat, niin olisiko ongelmanasi mahdollisesti Clive Owen?

Itse pidin elokuvan luomasta harmaasta dystopiasta, joka ei ollut niinkään lohduton kuin oikeastaan enemmän surullinen. Mikäli elokuvan tapahtumat todella tapahtuisivat jonain päivänä en näe lainkaan mahdottomana, että Britanniasta muodostuisi hyvin eristyksissä olevana saarivaltiona juuri kuvatun kaltainen avovankila.



Elokuvassa maailma on hyvää vauhtia menettämässä merkityksensä ja ihmiskunta on tuhon partaalla ja mitä silloin tehdään? Ryhdytään taistelemaan keskenään siitä vähästä vallasta jota on jäljellä, aivan kuin Romeron zombie-elokuvissa konsanaan.

MiR ( 13.3.2012 12:13)

Jos Caine ja Moore kelpasivat, niin olisiko ongelmanasi mahdollisesti Clive Owen?



Itse pidin elokuvan luomasta harmaasta dystopiasta, joka ei ollut niinkään lohduton kuin oikeastaan enemmän surullinen. Mikäli elokuvan tapahtumat todella tapahtuisivat jonain päivänä en näe lainkaan mahdottomana, että Britanniasta muodostuisi hyvin eristyksissä olevana saarivaltiona juuri kuvatun kaltainen avovankila.



Elokuvassa maailma on hyvää vauhtia menettämässä merkityksensä ja ihmiskunta on tuhon partaalla ja mitä silloin tehdään? Ryhdytään taistelemaan keskenään siitä vähästä vallasta jota on jäljellä, aivan kuin Romeron zombie-elokuvissa konsanaan.

En usko että näyttelijöissä oli ongelmaa, Owenilla on ihan paikkansa tuollaisissa masentuneen oloisissa puunaamarooleissa – diggaan.



Jos jotain yritän paikallistaa, niin mielestäni vika oli just tuossa elokuvan dystopiamaailmassa ja siinä miten sitä käytettiin. Odotin että siinä olisi menty syvemmälle, mutta lähtökohta hedelmättömästä maailmasta jäi vain irrallisen taustakehyksen asemaan eikä itse leffan muu lookki tai tunnelma eronnut juuri mitenkään jostain 28 Days Laterista – paitsi että se oli tylsempi. Kässärissä ei myöskään hyvän (joskin huonosti pohjustetun) dystopiatilan alla ollut oikeastaan muuta kuin loputonta pakoa vailla sen suurempaa päätä tai häntää. Mitä nyt leffasta olen kommentteja lukenut niin sitä on kehuttu surumieliseksi, ajatuksia herättäväksi ja humaaniksi... No, itsessäni se ei herättänyt mitään noista fiiliksistä. Päinvastoin paikoin tuli korni olo ("ollaan natseja kun syrjitään maahanmuuttajia"). Ja tuo tapa jättää tilanteesta asioita selittämättä ja katsojan arvailtavaksi tuntui ainakin omasta mielestäni enemmän laiskalta käsikirjoittamiselta. Jos nyt vaikka The Roadiin vertaa.



Just tuo sama kässäriaukkoisuus söi itse dystopian uskottavuutta. Tulevaisuuden paha Englanti oli IMO esim. V for Vendettassa kuvattu toimivammin. En ole tuttu tuon Children of Men-kirjan kanssa, mutta ymmärtääkseni leffa menee sen kanssa jokseenkin ristiin juuri loogisuudessa (esim. miehet ovat hedelmättömiä, eivät naiset).



Mulla oli kyllä paljon odotuksia tätä leffaa kohtaan valtavista kehuista johtuen, mutta petyin. En vaan löytänyt tästä muuta kuin hyvän idean; toteutus oli sitten vain keskitasoa.

AnttiO ( 13.3.2012 14:48)

MiR ( 13.3.2012 12:13)

Jos Caine ja Moore kelpasivat, niin olisiko ongelmanasi mahdollisesti Clive Owen?



Itse pidin elokuvan luomasta harmaasta dystopiasta, joka ei ollut niinkään lohduton kuin oikeastaan enemmän surullinen. Mikäli elokuvan tapahtumat todella tapahtuisivat jonain päivänä en näe lainkaan mahdottomana, että Britanniasta muodostuisi hyvin eristyksissä olevana saarivaltiona juuri kuvatun kaltainen avovankila.



Elokuvassa maailma on hyvää vauhtia menettämässä merkityksensä ja ihmiskunta on tuhon partaalla ja mitä silloin tehdään? Ryhdytään taistelemaan keskenään siitä vähästä vallasta jota on jäljellä, aivan kuin Romeron zombie-elokuvissa konsanaan.

En usko että näyttelijöissä oli ongelmaa, Owenilla on ihan paikkansa tuollaisissa masentuneen oloisissa puunaamarooleissa – diggaan.



Jos jotain yritän paikallistaa, niin mielestäni vika oli just tuossa elokuvan dystopiamaailmassa ja siinä miten sitä käytettiin. Odotin että siinä olisi menty syvemmälle, mutta lähtökohta hedelmättömästä maailmasta jäi vain irrallisen taustakehyksen asemaan eikä itse leffan muu lookki tai tunnelma eronnut juuri mitenkään jostain 28 Days Laterista – paitsi että se oli tylsempi. Kässärissä ei myöskään hyvän (joskin huonosti pohjustetun) dystopiatilan alla ollut oikeastaan muuta kuin loputonta pakoa vailla sen suurempaa päätä tai häntää. Mitä nyt leffasta olen kommentteja lukenut niin sitä on kehuttu surumieliseksi, ajatuksia herättäväksi ja humaaniksi... No, itsessäni se ei herättänyt mitään noista fiiliksistä. Päinvastoin paikoin tuli korni olo ("ollaan natseja kun syrjitään maahanmuuttajia"). Ja tuo tapa jättää tilanteesta asioita selittämättä ja katsojan arvailtavaksi tuntui ainakin omasta mielestäni enemmän laiskalta käsikirjoittamiselta. Jos nyt vaikka The Roadiin vertaa.



Just tuo sama kässäriaukkoisuus söi itse dystopian uskottavuutta. Tulevaisuuden paha Englanti oli IMO esim. V for Vendettassa kuvattu toimivammin. En ole tuttu tuon Children of Men-kirjan kanssa, mutta ymmärtääkseni leffa menee sen kanssa jokseenkin ristiin juuri loogisuudessa (esim. miehet ovat hedelmättömiä, eivät naiset).



Mulla oli kyllä paljon odotuksia tätä leffaa kohtaan valtavista kehuista johtuen, mutta petyin. En vaan löytänyt tästä muuta kuin hyvän idean; toteutus oli sitten vain keskitasoa.

Omalla kohdallani fiilkset ovat aika samansuuntaiset kuin AnttiO pidin elokuvan tunnelmaa ja tulevaisuuskuvaa hieman teennäisinä ja muovisena, lisäksi tarinan rakenne tuntui irralliselta paikasta toiseen loikkimiselta, ja koherentti dystopia jäi luomatta. Idea ja elementit löytyvät, mutta kokonaisuus on löysä, muutaman hehkutetun kohtauksen varassa leijuva keskinkertaisuus.



Vanhojen raapustusteni mukaan olen näköjään kokenut elokuvan alentuvan lisäksi juonta ja maailmaa avaavaan selittelyyn, ikään kuin kokonaisia hahmoja olisi kirjoitettu ainoastaan kertomaan missä mennään.

AnttiO ( 13.3.2012 14:48)

Jos jotain yritän paikallistaa, niin mielestäni vika oli just tuossa elokuvan dystopiamaailmassa ja siinä miten sitä käytettiin. Odotin että siinä olisi menty syvemmälle, mutta lähtökohta hedelmättömästä maailmasta jäi vain irrallisen taustakehyksen asemaan eikä itse leffan muu lookki tai tunnelma eronnut juuri mitenkään jostain 28 Days Laterista – paitsi että se oli tylsempi. Kässärissä ei myöskään hyvän (joskin huonosti pohjustetun) dystopiatilan alla ollut oikeastaan muuta kuin loputonta pakoa vailla sen suurempaa päätä tai häntää. Mitä nyt leffasta olen kommentteja lukenut niin sitä on kehuttu surumieliseksi, ajatuksia herättäväksi ja humaaniksi... No, itsessäni se ei herättänyt mitään noista fiiliksistä. Päinvastoin paikoin tuli korni olo ("ollaan natseja kun syrjitään maahanmuuttajia"). Ja tuo tapa jättää tilanteesta asioita selittämättä ja katsojan arvailtavaksi tuntui ainakin omasta mielestäni enemmän laiskalta käsikirjoittamiselta. Jos nyt vaikka The Roadiin vertaa.



Just tuo sama kässäriaukkoisuus söi itse dystopian uskottavuutta. Tulevaisuuden paha Englanti oli IMO esim. V for Vendettassa kuvattu toimivammin. En ole tuttu tuon Children of Men-kirjan kanssa, mutta ymmärtääkseni leffa menee sen kanssa jokseenkin ristiin juuri loogisuudessa (esim. miehet ovat hedelmättömiä, eivät naiset).



Mulla oli kyllä paljon odotuksia tätä leffaa kohtaan valtavista kehuista johtuen, mutta petyin. En vaan löytänyt tästä muuta kuin hyvän idean; toteutus oli sitten vain keskitasoa.

V for Vendetta ‑vertauksesta voin vain sanoa jotta hyi helkkari..

Nämä on varmaan kerronnallisia makuasioita, mikä määrä selitystä ja taustoja on liikaa ja mikä liian vähän. Mielestäni tässä oli hyvä tasapaino kerronnallisen selittämisen ja katsojan oman pähkäilyn tilan välissä. Kässäri ei ollut laiska, sillä se ei jättänyt norsun mentäviä aukkoja tapahtumiin. Asioita ei selitetty puhki, koska se olisi vaatinut aivan toisenlaisen hahmon pääosaan kuin kaikkea muuta kuin tynnyrissä kasvaneen Theon. Ihmisen olisi pitänyt elää piironginlaatikossa, jos hän olisi ollut täysin tietämätön nykymaailman menosta sillä hetkellä. Koska katsoja seuraa elokuvaa Theon kokemusmaailman pohjalta, ei olisi kovin uskottavaa että hänelle (ja katsojalle) väännettäisiin asioita rautalangasta. Ja onneksi eivät käyttäneet taustojen valottamiseen mitään halpaa kertojanääntä...

Ja totta, tämähän on periaatteessa taas yksi variaatio teemasta "pako" – näitä on tehty tuhansia ja tullaan tekemään. Tämä vain oli tehty hyvin ja pako oli pääjuoni joka vei meidät paikkoihin ja tilanteisiin mitkä kertoivat elokuvan todellisuudesta, ajankuvasta, moraliteeteista, poliittisesta tilanteesta ja ennen kaikkea ihmisestä. Tunnepuolella taisin osua kohdeyleisöön, sillä surumieliseltä, ajatuksia herättävältä ja humaanilta Children of Men tuntui – humaanilta käyttäen lähinnä saman "ihmismäinen" korvikkeena, eli ihminen toimineen oli hyvin kuvattu, sekä hyvän- että pahanteossa.



Syvälle tässä mun mielestäni dystopioihin juuri mentiin, ihan The Roadin malliin. Siinä katastrofi oli ympäristöllinen ja pahin tapahtunut, tässä tuhon siemenet olivat kunnolla itäneet taimiksi ja luonne oli talouspoliittinen. Mitä lisääntymisteemaan tulee, se loi vähän helkkarin tärkeät taustakehykset – itse asiassa oli mielestäni fiksua ettei sen teemaa tai mysteeriä auottu sen enempää, eihän sille ollut kenelläkään järkevää tieteellistä selitystä tarjolla. (Naisten lisääntyneet keskenmenot mainitaan, mutta en saanut sellaista kuvaa että juuri niitä tarjottiin pelkäksi syyksi ja selvitykseksi tapahtuneelle – itse ainakin jäin siihen kuvaan. Tai sitten muutos tehtiin siksi että ohjaaja oli latinomies. )

Kun joka saamarin hyvinvointivaltiossa on pelko persiissä tätä nykyä väestön väistämättömästä vanhenemisesta, työvoimapulasta, kasvavista eläkeläisten massoista työvoiman huvetessa ja sitä kautta elintason painuessa pohjalukemiin, on helppo kuvitella miten päättäjien ja hyvinvoinnista nauttivien asukkien housut tutisisivat monessa maailmankolkassa tuollaisen skenaarion napsahtaessa kohdalle. Natsikortti on helppo tietysti halutessa pelata, kun puhutaan valtion harjoittamasta totalitarismista ja maahanmuuttajien vainosta, mutta siinä taas Natsi-Saksa ei ollut mikään poikkeus sivistysvaltioiden joukossa, samaa skeidaa eri mittakaavoissa ja vakavuusasteissa on sekä kaukainen että lähempi historia täynnä Euroopassa ja meillä kotosuomessakin. Eli pääasiassa ihmisluontoa ja sen pelkotiloista johtuvia ylilyöntejä tässä minusta kuvattiin sormella hallituksien osoittelun ja fasismisyytösten sijaan.

Yoshua Ben Yosef ( 13.3.2012 17:07)

...pidin elokuvan tunnelmaa ja tulevaisuuskuvaa hieman teennäisinä ja muovisena, lisäksi tarinan rakenne tuntui irralliselta paikasta toiseen loikkimiselta, ja koherentti dystopia jäi luomatta. Idea ja elementit löytyvät, mutta kokonaisuus on löysä, muutaman hehkutetun kohtauksen varassa leijuva keskinkertaisuus.

Tästä olisin erittäin samaa mieltä, jos nyt puhuttaisiin V for Vendettasta.

Yoshua Ben Yosef ( 13.3.2012 17:07)

Vanhojen raapustusteni mukaan olen näköjään kokenut elokuvan alentuvan lisäksi juonta ja maailmaa avaavaan selittelyyn, ikään kuin kokonaisia hahmoja olisi kirjoitettu ainoastaan kertomaan missä mennään.

Varmaan vahvoja maku- ja näkemyseroja tässä kohtaa meidän kesken: minulle kun ei tullut yhtään sellainen fiilis että Children of Men vaivautuisi selittämään mitään puhki tai polkaisisi hahmoja esiin vain alleviivatakseen pointtejaan. Henkilöillä oli paikkansa, kukaan ei ollut turha (ainakaan näin ensimmäisellä katselulla) ja maailma aukesi sekä paikkojen että niissä olevien ihmisten kautta siinä sivussa ja hiljalleen, kun päätapahtumia seurattiin.

Juu, ymmärrän kyllä nuo Mellerin esittämät pointit. Mahtaa tosiaan olla näiden post-apokalyptisten elokuvien kohdalla myös makuasia että millainen kerronnan tyyli, tapahtumamiljöö ja selitysten riittävyys on tarpeen. Toisin sanoen Mad Maxin maailmasta on pitkä matka vaikkapa Snake Plisskenin juoksukentille, tai Equilibriumin puunatusta yhteiskunnasta johonkin Kairon autioon toivottomuuteen. Ja sekin voi tietysti olla makuasia, miten yhteiskuntakritiikki esitetään ja mitä tahoja kohtaan. No, CoM:nin "sanoma" ei tässä suhteessa ihan iskenyt, eli en tainnut olla puolestani kohdeyleisöä. Liika mustavalkoistus ei yleensä maistu ja itse juuri koin tässä liikaa osoittelua. Tosin tässä mielessä CoM todellakin teki ihan hyvänkin vedon näiden hippikapinallisten kohdalla, kuten jo yllä totesinkin.

Itse en ole yleensä leffojen suhteen laisinkaan selittelyn tarpeessa, päinvastoin, usein rautalangasta vääntö alkaa jurppia. En sitten tiedä olenko näiden post-apokalyptisten rainojen suhteen erilainen, nyt kun Children of Meniä katsellessa heräsi liikaa miten• ja miksi-alkuisia kysymyksiä, jotka eivät saaneet vastausta ja jättivät miettimään hahmojen toimintaa ja tapahtumien logiikkaa. All in all, ite olisin juuri kaivannut enemmän tuon lähtökohtadystopian teemaan syventymistä, sen toimintaryskäämisen ja kujanjuoksun sijaan. Se puoli oli leffassa ihan jees, mutta ei missään nimessä omaperäistä.



CoM tuntuu kyllä jakavan ihmisten mielipiteitä aika kahtia; toinen puoli on haltioissaan ja toinen nihkeänä.



V For Vendettan nyt kaivoin esille kun en muistanut muita britteihin sijoittuvia 28 Daysin ohella. Leffan katsomisesta on jo aikaa, mutta sarjakuvasta kyllä pidin kovasti. Tosin voi olla että maailmankuva oli parempi kuin itse tarina.

105.

Jean-Luc Godard: Alphaville, une étrange aventure de Lemmy Caution (1965)

Godardin sci-fi trilleri 60-luvun puolivälistä toimii edelleen. Pidempi avautuminen tästä ohjaajan omassa ketjussa.



106. James Whale: Frankenstein (1931)

107. James Whale: Bride of Frankenstein (1935)

108. Rowland V. Lee: Son of Frankenstein (1939)

109. Erle C. Kenton: The Ghost of Frankenstein (1942)

110. Roy William Neill: Frankenstein Meets the Wolf Man (1943)

Mainiosta Frankenstein-illan annista avautumista klassisten hirviöelokuvien ketjussa.



111. Tobe Hooper: Salem's Lot (1979)

Stephen Kingin kirjaan pohjautuva tarina vampyyreistä ja niitä vastaan taistelevasta kirjailijasta (kuinkas muutenkaan). TV:n minisarjaksi ohjattu reilu kolmituntinen on sujuvaa ja mittaansa nähden jouhevaa kerrontaa. Kingin tyyliin aikaa annetaan paljon pikkukaupungin pienten ihmiskohtaloiden ja persoonallisten hahmojen kuvaukseen. Ne jotka pitävät Kingin kirjoitustyylistä pitävät taatusti myös tästä sarjasta, ja vastaavasti – ne joille King vaikuttaa pitkäpiimäiseltä on Salem's Lot takuulla lähinnä tervanjuontia.



112. John Landis: The Blues Brothers (1980)

Tällä kertaa tuli katsastettua Collector's Edition ‑versio, jonka 18 lisäminuutissa on jonkin verran toimivia osia, sekä muutama täysin turha kohtaus. Musiikki kuulostaa vuosi vuodelta vain paremmalta ja paremmalta.

32.

Calvaire (dvd) **** Belgialainen versia perämetsien miehistä ja survival-kauhusta.. Sääli että leffan eka puolisko petaa tunnelmaa vähän turhankin hienovaraisesti, meinaa jäädä tylsäksi. Toka puolikas onkin sitten tätä survival-syvä joki-jne menoa, mutta niin ilkeällä/WTF twistillä, että tämän elokuvan päähenkilö EN haluaisi olla. Tanssikohtaus kylän baarissa on jotain käsittämättömän hypnoottista. Leffa jättää muutenkin paljon tulkinnanvaraa niin päähenkilön kuin muidenkin osalta, mikä lisää kiinnostavuutta. Ei kannata katsoa muuten edes traileria ennen leffaa, spoilaa ikävästi. Ei tämä täydellinen ole, mutta ainakin aivan omaalaatuinen versio aiheesta.



33. Dog Soldiers (dvd) *** Tämä oli niin kuin melkein hyvä. Alku on lupaava ja oikeastaan kaikki on hyvää siihen asti kunnes linnottaudutaan taloon. Sitten nämä ”sisäiset ristiriidat” ja muut perinteiset ”paljastetaan salaisuudet pikkuhiljaa”- juonenkäänteet on todella rasittavia ja jännitteet kovin teennäisiä. Välillä taas tulee hienoja kohtauksia, mutta lopullinen ongelma on susielokuville tyypillisesti kovin epäuskottavat pedot ja niiden varsin epälooginen käyttäytyminen/pärjääminen tappeluissa. Hyvä yritys joka tapauksessa.



34. Wilderness (dvd) **** Britit osaa. Mainio lisä metsässä-juoksu-kauhuihin. Mystisen tappajan lisäksi mausteensa peliin tuo arvaamattomat ”uhrit”, nuorisorikollisia kun ovat. Todella viihdyttävä ja hyvin kasassa pysyvä. Shockyn mieliksi: parempi kuin Wrong Turn.



35. Football Factory (bd) *** Huligaanifilmiksi tässä on yllättävän vähän tappeluja ja ne eivät nouse ollenkaan samalle intensiteettitasolle kuin esim. Rise of the footsoldierissa. Muuten kyllä antaa varsin hyvän kuvan tuosta firmameiningistä. Vähän jätti kylmäksi, en oikein osaa sanoa miksi.

Alive ( 16.3.2012 11:52)

34. Wilderness (dvd) **** Britit osaa. Mainio lisä metsässä-juoksu-kauhuihin. Mystisen tappajan lisäksi mausteensa peliin tuo arvaamattomat ”uhrit”, nuorisorikollisia kun ovat. Todella viihdyttävä ja hyvin kasassa pysyvä. Shockyn mieliksi: parempi kuin Wrong Turn.

Wilderness dvd:nhan saa omakseen Anttilan poistolaareista nyt 2 eurolla. Samaan hintaan suosittelen poistamaan myös The Lostin (2006), ei nyt mikään merkkiteos mutta hävyttömän vähälle huomiolle kaikkialla jäänyt näppärä kertomus nuoresta narsistisesta psykopaatista, jota sinnikkäät kytät yrittävät narauttaa murhasta vielä vuosien jälkeen.





Katsottuja:



[eräänä japanikauhun täyteisenä yönä]



[font=Arial]31. Higanjima **-[/font]

[font=Arial]Aivan puistattavan videopelimäinen suuren budjetin toimintakauhu (2009) japsiteineistä vampyyrisaarella. [/font]



[font=Arial]32. Marronnier **-[/font]

[font=Arial]Surrealistista japanikauhua you say? Bring it. Vuoden 2004 Marronnier on happoinen yhdistelmä Hausun tyylistä surrealismia ja creepyä elävä nukke ‑estetiikkaa. Junji Ito on ollut tuottajana, suunnitellut elokuvaan tappavan Marronnier-nuken ja esiintyy itsekin elokuvassa, tosin nukkemuodossa. Miellyttävä yksityiskohta oli että joitakin tapahtumia ja keskusteluja pikakelattiin jo itse elokuvan puolesta ennen kuin katsoja ehti kyllästyä. Silti; tässä ei ollut mitään koheesiota ja budjetti olisi ollut kiva kans. Ihmettelinkin miksi tästä ei ole ikinä kuullut mitään mistään, mutta syy on yksinkertainen: leffa nyt on vaan on aikas hmm hmm.. sanoisinko... paska. [/font]



[font=Arial]33. Uzumaki ****+[/font]



[font=Arial]34. Ju-on: Black Ghost *+[/font]

[font=Arial]Kahdeksas Ju-on/Kauna leffa samalla kaavalla. Arvosanasta voi päätellä kuinka paljon tässä oli revitelty innovatiivisuudella. Samassa julkaisussa on vielä yhdeksäskin: Ju-on: White Ghost. [/font]



[font=Arial]35. One Missed Call (Miike) *1/2[/font]

[font=Arial]Alkupuolella on omat meriittinsä, mutta tv-studiokohtauksen jälkeen hommaa ei saada pakettiin vaan alkaa loputon ja piinaavan tylsä selittelyvaihe, eli se sama mikä tuhoaa 90% aasialaisista ja eurooppalaisista kummitusleffoista. PASKAA![/font]



[font=Arial]36. Biotherapy ***[/font]

[font=Arial]Kerrankin järkevän pituinen teos, 35 mins. Piristävä sekoitus guineapigmäistä kasarigorea ja harmittomampaa perinteistä japaniscifiä, tyyliin 60-luvun Starman-pätkät tai mitkä ikinä leffat joissa tulevaisuuden oliot matkaavat varoittamaan tai lättäämään maan ihmisiä. [/font]



[/eräänä japanikauhun täyteisenä yönä]



[font=Arial]37. The Girl With the Dragon Tattoo ****+[/font]

[font=Arial]Aina jaksaa huvittaa nämä elokuvien hakkerit, nuo uuden ajan supersankarit jotka voivat tehdä käytännössä mitä vain koska 99,9999999% katsojista ei tajua lainkaan millä reunaehdoilla mennään. TGWtDT vakuutti sen verran että 1) Rooney Mara LÄÄH 2) aion tsekata sveduversionkin joskos Noomi Rapacessa olisi samaa [/font]



[font=Arial]38. Demons *******[/font]



[font=Arial]39. Zodiac ***1/2[/font]

[font=Arial]Fincherin heikompaa osastoa, mutta hieno selvitys aiheesta kuitenkin. [/font]



[font=Arial]40. Star Wars Episode I: The Phantom Menace 3D ***1/2[/font]

[font=Arial]Huonoin hetki: Ekat 10 minuuttia. Jo alkutekstit herättävät kysymyksiä että onko tämä sittenkin joku parodiaversio, jonka joku on onnistunut ujuttamaan oikean leffan tilalle. Kauppaliiton olioiden aksentti on jopa vielä raivostuttavampi kuin Jar-Jar Binksin. Paras hetki: “M-my lord, it-it's impossible to locate the ship. It's out of our range.” -”Not for a Sith.” (Darth Maul astuu näkyviin hologrammiin). Täydellinen editointi! Niin, se 3D. Huolellisesti konvertoitua mutta täysin huomaamatonta, yhdessäkään kohdassa ei tullut wow-efektiä. Waste of money![/font]