10.7.2012 11:17
039. Joe Carnahan:
The Grey (2012) 5/10Öljynporaajia kotiin vievä lentokone tippuu Alaskassa, keskellä hyytävää jääerämaata. Pieni henkiinjääneiden joukko huomaa pian etteivät he välttämättä olleet erityisen onnekkaita selvitessään elossa; edessä on tietön erämaa, polveen asti upottava hanki, hyytävä kylmyys, ja lisäksi lauma rumia, isoja ja verenhimoisia susia. Henkiinjääneiden johtohahmoksi asettuu pian Liam Neeson, vaimonsa menetyksen jälkeen elämänsä merkityksen menettänyt sudenmetsästäjä. The Grey ei ole aivan tyypillistä kaavaa noudatteleva survival ‑jännäri, vaan enemmän kertomus epätoivoisesta matkasta kohti vääjäämättömältä vaikuttavaa kuolemaa. Lähtökohta lienee ollut se, että The Grey tarjoaa inhimilisempää ja suurien kysymysten äärellä olevaa draamaa susihyökkäyksien lomassa. No, yritys hyvä, mutta itse en juurikaan jaksanut kiinnostua näistä "diipimmistä" ihmiskohtaloista. Olkoonkin että saatan olla kaavoihini kangistunut tapaus, olen sitä mieltä että tällaisessa elokuvassa olisi hyvä olla selkeän ja vetävän rakenteen omaava tarinan runko, johon on liitetty mahdollisimman humaaneja elementtejä tuomaan mahdollisuuksien mukaan hieman tarttumapintaa ja emotionaalista syvyyttä.
Sudet ovat sen verran isoja ja agressiivisia, naurettavuuteen saakka itse asiassa, että luulen armeijan salaisilla kokeilla olleen oma roolinsa pelattavana. Carnahan ei valitettavasti osaa juurikaan hyödyntää petojaan elokuvan hyväksi ja luoda ahdistavaa tunnelmaa. Susien uhka ja hyökkäykset ovat aika kömpelöitä, vaikka sudet ovatkin paikoin varsin mainiosti toteutettuja (yhdistelmä mekaanisia susia, CGI:tä ja aitoja tapauksia).
The Greyllä on omat vahvat puolensa. Liam Neeson on sen verran äijä, että hän kannattelee aika paljon pelkällä olemuksellaan; imdb tiesi kertoa että rooliin olisi aiemmin kaavailtu Hangover-elokuvien douchebagiä Bradley Cooperia, voivoi miten paljon elokuva olisikaan menettänyt mikäli Cooperin roolitus olisi toteutunut. Lisäksi ympäristö olosuhteineen on autenttinen, näyttelijät todella kokivat myrskyt ja lähemmäs 40 pakkasastetta laskeneen lämpötilan, eli näiltä osin rooliin eläytymiseen ei välttämättä ole juurikaan vaadittu.
Nojoo, mut en juurikaan viihtynyt... melkein kaksi tuntia kestoa, eikä elokuva oikein edennyt mihinkään. Hienoa että elokuva ei sorru genrensä konventioihin? No mä haluan ne konventiot :-(
040. Matthijs van Heijningen Jr.: The Thing (2011) 5/10
Prequel, ok, mutta ensin aiotun remaken merkit ovat selvästi nähtävissä mm. useina identtisinä kohtauksina.
Yritystä on selkeästi ollut, mikä on hyvä juttu. Kannattaa tosiaan katsoa ensin tämä ja putkeen The Thing ‑82, ja todeta kuinka käytännössä täysin sama asia on tehty kaikin puolin suvereenimmin. Erityisesti tunnelmapuolella prequel prakaa aika pahasti, leffa luisuu liian helposti paranoiasta ja klaustrofobiasta helpomman ja eksplisiittisemmän toiminnan puolelle. Sinällään ok CGI on liian tarkkaa ja kliinistä, olisin nauttinut tästä enemmän VHS-laatuisena, vanhasta 21 tuumaisesta kuvaputki-TV:stäni katsottuna, ehkä silloin dorkimman oloiset kohtaukset olisivat näyttäytyneet edes hieman uskottavampina.
Aika yhdentekevä olo jäi päällimmäiseksi, uusi The Thing ei ollut täyttä paskaa, mutta kuitenkin negatiiviset jutut päihittivät positiiviset aika selkeästi.
