Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2012

RoboCop ****

Scifi-klassikko, jonka taisin nähdä ekaa kertaa kokonaan(?). Viimeksi tallennus jätti lopputaistelun pois. Tosiaan, hyvää toimintaa ja välillä menee niin hurjaksi ettei voi kuin nauraa.



RoboCop 2 **

En tiedä olisiko tästä saanut mitenkään hyvää tai parempaa kuin edellinen. Tuntui kuin olisi katsonut K-18 lastenleffaa. Liikaa ängetty samaan ja juoni poukkoili sinne tänne. RoboCopin ihmisyys jätetty vähemmälle tarkoituksella, sillä miten paljon sitä nyt voi oikeastaan enempää pohtia. Kuitenkin se on huonompi juttu. Lisäksi tässä vaiheessa tulevaisuus alkaa jo näyttää liikaa nykyajalta mikä jatkuu vielä enemmän seuraavassa. Jatko-osat olisivat vaatineet myös enemmän pimeällä kuvaamista. Aika samoilla linjoilla ollaan kuin lähes kuka tahansa tämän arvostelija. Olihan se kuitenkin ihan "viihdyttävä" eli kyllä sen katsoi.



RoboCop 3 (mistä MTV3 vetäisi Robocop – tulevaisuuden poliisi?) **

Luulin paljon pahemmaksi kuin mitä tämä olikaan arvostelujen perusteella. Kyllä tätäkin katsoessa viihtyi enemmän tai vähemmän eli ei ollut vaikea päästä loppuun. Ihan hyvää toimintaakin. Kässäri oli kyllä huono ja siinä oli paljon reikiä, lisäksi kaikki hahmot olivat yhdentekeviä. Suunta oli vielä enemmän väärä kuin kakkosessa, jotain synkempää olisi vaatinut. Ja mitä se japsirobokin tässä teki? Ei mitään. Turhaa one upperia pitänyt vääntää molempiin jatko-osiin.

A Dangerous Method

Cronenberg on tehnyt uransa huonoimman elokuvan, jossa on aivan hämmästyttävän vähän mitään kiinnostavaa millään tasolla. Puhuvien päiden estetiikka tuo mieleen lähinnä jonkun TV-dokudraaman, ja raflaavuuskin on sitä tasoa että välillä joku sanoo ”penis” tai ”vagina”. Heti katsomisen jälkeen menin vielä lukemaan, että seuraavan Cronenberg-leffan pääosassa onkin sitten jo Robert Pattinson. Julistan täten uuden lihan kuolleeksi.

Philip Kaufman:

Rising Sun (1993) ***

Uusintakatselu, ei muutosta tähditykseen. Japanilaisen kulttuurin tarpeetonta jalustalle nostamista siitä, kuinka he tekevät tuhansia vuosia vanhalla kulttuurillaan asiat niin ja näin, toisin kuin amerikkalainen pikaruokakulttuuri, joka ei oikein osaa tehdä mitään. Toru Takemitsun musiikit sitä perinteistä taiko-rumpujen pärinää. Onneksi Connery näyttää Golf swinginsä tehon.



Dwight H. Little: Murder at 1600 (1997) ***

Uusintakatselu, ei muutosta tähditykseen. Kelpo Wesley Snipes viihdettä edelleen.



Roland Emmerich: The Day After Tomorrow (2004) ***

Uusintakatselu, ei muutosta tähditykseen. On se hienoo katsottavaa, kun kaupungit menee paskaksi erilaisilla cgi-nörttien tietokoneilla tekemillään jutuilla.



Doo-yong Lee: Last Witness (1980) ***1/2

Korealainen rikosklassikko, jota mm. Park Chan-wook on pitänyt esikuvanaan ja eräänä maansa mestariteoksena, ei nyt kovin ihmeellinen ole hitaalla poljennallaan ja liian pitkillä takaumajaksoilla murhaepäiltyjen yhteiseen historiaan. Kahden ja puolen tunnin kestollaan meinasin pilkkiä pari kertaa, kun ohjaaja eksyy takaumajaksoihin ties kuinka monetta kertaa ja tarina ei tunnu etenevän mihinkään. Viimeisistä sekunneista puolikas tähti lisää.

18. Patrick (Richard Franklin, 1978)

Patrick on pikkaisen kipeä. Siksipä Patrick niittaa sangen ilkeästi äitinsä ja tämän panon ja päättää sitten vajota koomaan. Koomassa on aikaa kehittää aivoja aseeksi, ja siitä se sitten alkaa... Kehuttu ja parjattu aussi-PSI-kauhuilu on vähän hidas, mutta siinä tapahtuu ja kehitellään koko ajan jotain kiintoisaa, joten en menisi sanomaan sitä tylsäksi tai ylipitkäksi. Tässä auttaa paljon yksityissairaalan kuin nunnaluostarista lainattu työajan tunnelma, värikästä kieltä käyttävä ylilääkäri, astetta ahdistavampi abbedissa... eiku ylihoitaja sekä kaikenlainen pseudotieteellisyys, pikkutuhmuus ja yliluonnollisuudet. Robert Thompson Patrickina muljottavine kalansilmineen käy kanssa välillä mukavan ahdistavaksi. Sokerina pohjalla Susan Penhaligon on aika mukava pakkaus, Susan Georgen tavoin liian vähän valkokankaalla nähty. Jos Patrick nyt ei mestariteos tai edes erinomainen ole, niin ainakin varsin hyvä.



19. Dragon Gate Inn (King Hu, 1967)

Taas sangen vaikuttavaa jälkeä, herra Hu. Tarkemmat porinat tuoreeltaan katsottujen aasialaisten elokuvien ketjussa.



20. Dawn of the Dead (George A. Romero, 1978) – 'Zombi' cut

Noin sadas uusintakierros, vaihtelun vuoksi Dario Argenton Euroopan markkinoille leikkaamana Zombi ‑versiona. Vähän timmimmässä pitudessaan Romeron legendaarinen zombiralli on ihan yhtä tehokas ja iskevä elokuva, vaikka pari hyvää (väittäisin jopa taustojen ja tunnelmien luonnin kannalta mitä olennaisimmiksi) kohtausta on jätetty leikkaamon lattialle. Aivan sama millä leikkauksella mennään, joka tapauksessa Dawn of the Dead on parhaita juttuja mitä meikäläisen syntymän lisäksi on vuonna 1978 sattunut. Hassua muuten, miten elokuva voi olla näin pirun tehokas ja jättää todella laadukkaan mielikuvan, vaikka rehellisesti sanoen näyttelijäsuorituksilla Dawn... ei juuri pääse loistamaan. Vaan on se kova, iskee tänäkin päivänä hyvin omaperäsienä visiona yhdenlaisesta maailmanlopusta.

Saigon – kahden poliisin helvetti ***½

Totta puhuttiin, oli ihan hyvä. Tunnelma oli kohdallaan ja meno mielenkiintoista. Loppuratkaisu oli tosin jo alusta asti arvattavissa, ja pituutta olisi voinut olla enemmänkin.

Laihaa kautta jatkuu:

5. Cocaine Cowboys

Uusintakatselu vuosien takaa. Kokaainipsykoosin voimalla etenevä kerronta välillä hengästyttää, mutta pitää otteessaan. Yksi kuumottavimmista truecrimedokkareista ever.



6. Clerks II

Lattea romanssijuoni vie terän huumorilta, joka silloin tällöin kukkii kyllä kohtuullisesti. Eli ei tämä nyt aivan niin huono ollut mitä odotin, välillä jopa nauratti. Ensimmäinen on kuitenkin ihan eri levelillä ja se fakta tekee tästä elokuvasta itseään paskemman.



7. Exit Through The Gift Shop

Tokalla kerralla tuli lähinnä nautittua esteettisestä puolesta, eli toinen toistaan mageemmista piisseistä.

026.

Ford Beebe / Saul A. Goodking: Planet Outlaws (1953)

Nähtävästi ihan kunnon kokoisella budjetilla luotu Buck Rogers seikkailu, joka on itse asiassa pätkitty kasaan vuoden 1939 sarjasta. Tulevaisuuden maailma näyttää poikkeuksellisen kummalta sillä 2400-luvulla kaikki on toisin, Saturnus on kiviplaneetta jonka ilmakehää voi hengittää ja kaikki paitsi 500 vuotta nukkunut Rogers tuntuvat olevan täysiä tomppeleita.



Leikkaa & liimaa ‑lähestymistapa on tehnyt kokonaisuudesta raskaan seurattavan, kun kaikki "turha" on jätetty surutta pois. Kasassa on pikatulen lailla etenevää dialogi, jossa ei tunnu välillä olevan päätä tai häntää, kun kokonaisia kohtauksia puuttuu, eikä katsojapolo pysty ymmärtämään mihin hahmot milloinkin viittaavat. Samalla kukaan ei ole välittänyt korjata ääniraitaa, joten musiikki loikkii kuvien mukana kuin pahimmin raidoittunut vinyylilevy konsanaan. Efekteistä on myös aika kivuliasta puhua, kun kämäisten avaruusalusten moottoriäänet ovat kuin sumusireenejä ja aseet ampuvat lähinnä vaarattoman näköisiä kipinöitä.



Silkkaa roskaa, eikä edes viihdyttävää sellaista.



027. Akira Kurosawa: The Men Who Tread on the Tiger's Tail / Tora no o wo fumu otokotachi (1945)

Vajaan tunnin mittainen Kurosawan varhainen teos, joka on pitänyt hyvin pintansa ajan hammasta vastaan. Toisen maailmansodan viime kuukasina tehdyn elokuvan budjetti on selvästi ollut niukka, mutta Kurosawa pystyy kutomaan vähistä aineksista ja noin kolmesta eri lavastuksesta kasaan tiiviin tarinan.



Nähtävästi aidoista tapahtumista kertova elokuva kulkee jouhevasti eteenpäin. Roolitus on jälleen vahvaa ja etenkin Denjirô Ôkôchi tekee upeaa työtä, samoin kuin elokuvan komediapuolesta vastaava kantaja Kenichi Enomoto, jonka ilmiömäistä naama-akrobatiaa on vaikea katsoa vakavalla naamalla. Kuminaamainen ja uskomattoman hihityksen omaava heppuhan on 40-luvun Japanin vastine Jerry Lewisille.



028. Noriaki Yuasa: Destroy All Planets / Gamera tai uchû kaijû Bairasu (1968)

Gamera, tuo lasten ikioma superkilpikonna, kiitää taas halki taivaiden lieskoja syösten ja auttaa maapalloa (sekä lapsia) hädän hetkellä.



Tällä kertaa Gamera joutuu tosin poikkeuksellisen koville, kun vastustaja käyttää hallintalaitettaan. Mikä parasta elokuvassa käydään läpi niitä legendaarisimpia taisteluita aiemmista Gamera-elokuvista, joten nyt saadaan extra-määrä toimintaa ja tuhoutuneita pienoismalleja samalla hinnalla.



029. Terence Fisher: The Gorgon (1964)

Tästä juttua Hammer-ketjussa.



030. William Wellman: The Ox-Bow Incident (1943)

Lyhyesti sanottuna Henry Fondan parhaimpia hektiä, tästä enemmän juttua klassisten westernien ketjussa.

10.

Stuck (2007) ***½

Päätinpä tutustua Stuart Gordonin uudenpaan tuotantoon Stuckin myötä. Melko hidas startti leffalle ei vielä luvannut kovaa menoa, tosin heti alkukohtauksesta asti pystyy aistimaan Gordonmaisen otteen ohjauksessa kun räppimusiikit soi ja vanhuksia kuvataan vanhainkodissa, vain Gordon pystyy luomaan tällaisen kombinaation. Eli vaikka kulttiklassikko Re-Animatorista oli vuonna 2007 kulunut 22 vuotta, pystyy Gordonin tyylin silti havaitsemaan. Myös huumorin kukka alkaa kukkia loppua kohden kokoajan paremmin, mustaa huumoriakin on mukana sopivasti. Onhan leffan ideakin ihan mielenkiintoinen, ja Gordonin ote tekee tästä viihdyttävää katsottavaa, saatiinpa kehiin goreakin. Kelpaa tälle päälle 3 tähteä antaa.



11. Fistful of Dollars (1964) ****½

On se vaan kova leffa, vaikka tämän jälkeen vielä kaksi vielä kovempaa dollari-trilogian leffaa ilmestyikin. Fistful of Dollarsista on helppo huomata kuinka Sergio Leone oli aikaansa edellä ohjaajana. Leonen taidot on kuitenkin jo tässä nähtävillä ja Clintin taito muuntautua rooliinsa on hienoa seurattavaa. Olen myös aina tykännyt Gian Maria Volonten suorituksista spaguissa ja tässäkin mies tekee hienoa työtä. Morriconen musiikkipuoli tarjoilee jo kaikuja tulevista mestariteoksista.



12. Body Snatchers (1993) ***

Pakkohan tämä re-maken re-make oli tsekata kun tekijöiden joukkoon kuuluvat mm. Stuart Gordon, Nicholas St. John ja ohjaajana toimiva Abel Ferrara. Armeijan sotilastukikohtaan pohjautuva ympäristö on varsin toimiva ja ahdistavia fiiliksiä onnistutaan kelvollisesti luomaan. Toisaalta tässä on niin mehevä idea leffalle josta olisi voitu hieman hitaammalla temmolla saada enemmänkin irti. Näyttelijäkaarti ei kovin paljoa loista, vaikkakin Forest Whitakerin suoritus jäikin mieleeni parhaiten, Gabrielle Anwar ja Reilly Murphy ovat melko köykäisiä päärooleissaan. Body Snatchers on keskiverto sci-fi jännäri jonka kelpaa katsoa yön pimeinä tunteina.

1.

Human Timebomb **

Ok Nu Image ‑actioni puoleenväliin asti, sitten meno hyytyy.



2. Lifeforce **

Onhan tämä aika huikea spektaakkeli kyllä. Missään ei vain ole mitään järkeä.



3. One Man Force **

Sisältää AIVAN KAIKKI mahdolliset kyttäleffan kliseet mitä on olemassa. Sikäli ihan hilpeä, mutta toiminta on peruskauraa eikä tästä lopulta paljoa käteen jää.



4. Skeleton Coast **

Palkkasoturiräiskintää Afrikassa. Hassua, että Ernest Borgnine oli vielä 80-luvun lopulla jonkun mielestä pätevä toimintaleffan päähenkilö – ihan aktiivinen tetsaileva, rynkyllä ammuskeleva ja kranuja heittelevä päähenkilö siis.



5. Shadow Men **1/2

X-Filesin innoittama tekele perheestä, joka näkee sattumalta ufon ja joutuu epäilyttävien men in blackien ahdistelemaksi. TV-leffamaisesta laimeudesta huolimatta kohtalaisen sujuvaa katsottavaa. Loppu on kyllä kämäinen.



6. Crackerjack **

Die Hard ‑kopio vuoristohotellissa. Kopioi esikuvaansa todella surutta yksityiskohtia myöten. Hyviä pienoismallitehosteita, muuten ei kummoinen.



7. Soldier **

Kurt Russellin megafloppi. Olisi toiminut paremmin vaikka jonkun Fred Olen Rayn ohjaamana rehtinä b-halpiksena, eikä tällaisena turhaan paisuteltuna pelleilynä.



8. Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives ****

Hitaasta alusta huolimatta elokuvan maailmaan uppoutuu kuin varkain. Tunnelmallinen ja hieno. Ehkä tästä voisi saada vielä enemmänkin irti jos tietäisi buddhalaisuudesta tms jotain.



9. Creatures from the Abyss *1/2

Huvittavaa kalkkunameininkiä, mutta idiotismi alkaa myös rasittamaan hyvissä ajoin ennen loppua. Kumikalahirviöitä ja muodonmuutosefektejäkään ei ole tarpeeksi. Ehkä ei olisi pitänyt katsoa selvinpäin.



10. Double Target **1/2

Yllättävän "isobudjettisen" näköinen Mattei-tuotos. Hyvää viidakkoräiskintää. Ei sisällä kuitenkaan mitään erikoista koukkua.



11. Tail Sting *1/2

Jättiskorpioneja lentokoneessa, huono halpis.



12. Beg! * 1/2

Surrealistista ja lynchmäistä tunnelmaa tavoitteleva brittileffa oudosta mielisairaalasta, jossa tapahtuu outoja murhia. Teennäistä skeidaa, tällaisia näkee joka leffafestareilla.



13. Punaisen metsän hotelli ****

Tiukka "ekologinen vakoilutarina". Meininkiä on välillä vaikea uskoa todeksi.



14. Crash and Burn **

Keskinkertainen Full Moon ‑scifeily.



15. Frogmen **1/2

Parempaa Nu Imagea. Paljon siistejä räjähdyksiä ja sujuvaa toimintaa.



16. Vegas Vacation *1/2

Todella väsynyt päätös klassikkokomedioiden sarjalle. Ei edes hymyilytä kertaakaan. Griswoldien tytär oli kyllä oikein nätti.

Zodiac ( 24.1.2012 19:48)

16. Vegas Vacation *1/2

Todella väsynyt päätös klassikkokomedioiden sarjalle. Ei edes hymyilytä kertaakaan. Griswoldien tytär oli kyllä oikein nätti.

Täytyy sanoa että ainoa klassikko sarjassa on Christmas Vacation. Ensimmäinen osa oli vielä ihan hauska mutta European Vacation ja tämä Vegas Vacation olivat totaalisen paskoja.

theremin ( 24.1.2012 20:19)

Zodiac ( 24.1.2012 19:48)

16. Vegas Vacation *1/2

Todella väsynyt päätös klassikkokomedioiden sarjalle. Ei edes hymyilytä kertaakaan. Griswoldien tytär oli kyllä oikein nätti.

Täytyy sanoa että ainoa klassikko sarjassa on Christmas Vacation. Ensimmäinen osa oli vielä ihan hauska mutta European Vacation ja tämä Vegas Vacation olivat totaalisen paskoja.

Allekirjoitan Christmas Vacationin paremmuuden, mutta ei tuo European Vacation mikään paska vielä ollut. Toki elokuva ei pärjää vertailussa edeltäjälleen tai seuraajalleen, mutta on silläkin omat hetkensä. Kässäri on kieltämättä reikäinen, mutta etenkin Britannian ja Saksan osuudet ovat ihan oikeasti huvittavia – no, ainakin paikoitellen.



Huomattavasti myöhemmin tehty Vegas Vacation on nyt niin köyhä ja säälittävä, ettei siitä viitsi edes puhua samassa yhteydessä.

Kolme ensimmäistä Vacationia ovat kaikki loistavaa materiaalia ja tästä on turha keskustella! Itse asiassa Christmas vacation jouluineen ehkä heikoin, vaikkakin hyvä.

Christmas Vacation on tullut katsottua niin usein, että nuo muut osat nähtyäni pitkän ajan jälkeen jäin kaipaamaan sitä tasaisuutta hyvien vitsien suhteen, minkä avulla CV dominoi suvereenisti sarjan muita elokuvia. Ensimmäinen osa oli aika epätasainen, kun tekijät eivät oikein tienneet tekevätkö perhekomediaa vaiko R-rajoituksen törkyilyä. European Vacationissa ärsytti paskojen vitsien suuri määrä, mikä vei pontta niiltä hyviltä. Kuten aiemmin olen maininnut, Euroopan loman isoimmat meriitit ovat kansainvälisissä tisseissä. Vegasissa taas oli pelkästään paskoja vitsejä ja Chevy Chasekin oli liian vanha.

017.

Exit Through the Gift Shop ****

Mielenkiintoinen ja hauska dokkari katutaiteesta. Teokset olivat todella upeita ja niitä olisi enemmänkin katsellut. Haastateltavien osalta ainoastaan Banksy vaikutti fiksulta tyypiltä, lähinnä siksi että malttoi jättää taivaanrannan maalailut selittelyistään pois. Zeukset, Borfit ja muut taiteilijat olivat ainakin puheidensa perusteella aika jälkijättöistä porukkaa, parempi antaa taiteen puhua puolestaan.



018. De Vierde Man ***½

Verhoevenin hieno trilleri Hitchcockin henkeen. Ohjaajan perusteemat ovat tässä jo selkeästi esillä (uskonto, seksuaalisuus ja väkivalta), mutta vähän jäin kaipaamaan ylimääräistä potkua käsikirjoitukselta. Nyt Jeroen Krabben hahmoa kohtaan ei välity tarinan vaatimaa uhkaa niin selkeästi kuin olisi tarve.



019. Vegas Vacation *½

Täyspaska päätös Vacation-sarjalle. Yleensä pyrin löytämään elokuvista edes jotain hyvää enkä mitään suoraan tuomitse paskaksi, mutta tämän kohdalla se on vaikeaa. Ehkä positiivista on se, että tätä katsomalla voi todistaa Siegfried & Royn shown nolouden vaivautumatta paikanpäälle.



020. The Front Page ***½

Billy Wilder on yksi suosikkiohjaajistani mutta tämä ei aivan yllä miehen kultakauden huippujen tasolle. Matthaun ja Lemmonin kemiat pelaavat jälleen hienosti yhteen, 30-luvun Chicago on hyvin tuotu esiin mutta se jokin jäi uupumaan.



021. Star Trek ****

Yllätti positiivisesti. Sujuvasti etenevä Trek-elokuva, jossa on riittämiin bongattavaa trekkereille. Muutama silmiinpistävä ärsyttävyys tässä tosin oli: mikä pointti oli joka puolella ruutuun ilmestyvillä alieneilla, jos yhdelläkään niistä ei edes ollut puheroolia? Aivan kuin perus avaruuskuvasto ei olisi riittänyt kertomaan että tässä kerrotaan tulevaisuuteen sijoittuvaa scifi-tarinaa. Lisäksi, Simon Pegg on täydellisen epähauska koomikko. En tiedä uskallanko enää katsoa miehen brittisarjojakaan uudestaan kun nämä hänen viimeaikojen jenkkileffansa ovat osoittaneet kuinka kädetön mies on komiikan suhteen.



022. True Grit ****

Hyvä elokuva jälleen Coeneilta. Realistisuus ja ajankuva tekivät vaikutuksen. Veljesten viljelemä musta huumori oli tässä myös hyvässä terässä. Koko näyttelijäkaarti on uskottava rooleissaan, erityisesti Hailee Steinfeld teki vaikutuksen Maggiena.

Nicolas Winding Refn :

Drive (2011) ****

Hyvä.



Clint Eastwood : Changeling (2008) ***

Eastwoodin ohjaama draamamysteeri Changeling muodostui kovien odotuksien jälkeen pieneksi pettymykseksi. Tätähän taidettiin pääosin kehua ilmestymisvuonna ja sen jälkeen olin siinä käsityksessä että tämä olisi ollut jotenkin omaperäisempi kokonaisuus. Nyt tämä kuitenkin näytti olevan kiinnostavasta tarinastaan huolimatta melko standardikamaa, olkoonkin että ihan laadukkaasti tehtyä sellaista.