Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2012

114.

Confessions Of a Dangerous Mind

Sam Rockwell tekee tästä hyvän.



115. My Bloody Valentine (se og)

Mukava. Mutta sitten se slashereiden ehkä ärsyttävin toistuva piirre: "Hei, murhaaja tappaa meitä yksi kerrallaan, mutta eroan joukosta ja lähden yksin tonne pimeään paikkaan etsimään muita."



116. Jerichow

Tarina kierrättää tavallaan kivasti klassista Vahinko kello kaulassa ‑setuppia, mutta olisi kaivannut rutkasti jäntevyyttä ja idearikkaampaa kuvallista toteutusta. Ja ylipäätään enemmän sykettä. TV-elokuva.



117. Maameren tarinat

Jaksoi katsoa, vaikka hyvin vähän tässä on mitään mitä seuraavana päivänä kaiholla muistelisi.

Onkohan mulla taas oikeasti puolentoista kuukauden tauko... Ehkä. No joo.

Flight 93

Ei tämä ollutkaan se toinen samanniminen. Tositapahtumiin perustuvana silti suht kuumottava muttei mitenkään erinomainen. Onneksi kaikki koneessa olleet uskoivat kuitenkin jumalaan. ***



Scream 4

Alkukohtaus muistuttaa, että ykkönen oli ihan hyvä. Mutta tämä oli kyllä aika paska. **



A Force of One

Öö, tässä oli Chuck Norris ja tuota ööö



McBain

Ja tässä Christopher Walken ja muistan sentään sen, että McBain ampui pistoolilla lentokoneesta toisen koneen pilottia. Snadi pettymys silti. ***



Kill Switch

Kohtuullisen asiallinen Seagal.



Hangover 2

Toistaa ykkösosaa, mutta naurattaa silti aika hyvin. ****



Back to the Future ‑trilogia

Oletin, että nämä olisi surkeita nykyään katsottuna. Mutta mutta, itse asiassa eka osa on oikein mainio vieläkin. Kakkosen olen salettiin nähnyt vaikka kuinka monta kertaa, mutten muistanut enää kuin alun. Kolmosta en ollut sitten nähnytkään. High concept ei ole enää tokassa osassa kohdallaan, ja hommat monimutkaistuvat viihdyttävyyden kustannuksella. **** / *** / ***



American Pie: The Book of Love

Mitäs mitäs, ei suinkaan umpipaska, vaikka kai niitäkin AP-sarjaan on osunut. Koska Seann WIlliam Scott ei ole aikoihin näissä ollut, Stifler voitaisiin olla kirjoittamatta mukaan.**



Cellat aka Turkish Death Wish

***



Bachelor Party

Tom Hanksista ja muista urpoista päähenkilöistä huolimatta tämä on edelleen ihan jees. Monique Gabrielle <3 ***



Polizia ringrazzia aka Execution Squad

Italocrimen puheliasta ja kantaa ottavaa osastoa. Nimestä huolimatta exploitaatiota turhan vähän. Päähenkilöt hyvässä vedossa. ***



Deadly Blessing

Olin aika saletti, että tämä on surkea. Mutta tämähän on Wes Cravenin parhaimpia (mikä ei toki ole mahdottoman paljoa). Hyvä miljöö, kohtuullinen meininki. ***



Texas Chainsaw Massacre 2

Tämä piti varmistaa, että onko tämä niin huono kuin muistelin. On. Choptop on ihan perseestä. Huumori ei naurata, ei hymyilytä. *

120.

The Killing (1956) ****½

Erinomainen film-noir ‑leffa Kubrickilta. Hienosti etenevä dialogi ottaa katsojan haltuunsa heti alussa ja samanlainen tykitys jatkuu aikalailla loppuun saakka. Kaikki näyttelijät kantavat oman kortensa tyylikkäästi kekoon ja on myös helppo nähdä miksi Tarantino otti tästä elokuvasta vaikutteita Reservoir Dogsiin. Kubrick lisäilee löylyä tasaisesti loppua kohden ja loppupuolen käänteet eivät jättäneet ainakaan minua kylmäksi. The Killing on ehdottomasti genrensä parhaimmistoa jos minulta kysytään.



121. Killer's Kiss (1955) ***½

Mukava film-noir pläjäys tämäkin Kubrickilta. Noin tuntiin saadaan punottua tarpeeksi viihdyttävä juoni ja tunnelmat muuttuvat varsin kuumottaviksikin New Yorkin kaduilla. Eihän tämä toki yhtä tiukka leffa ole kuin vuotta myöhemmin julkaistu The Killing mutta kyllä tästäkin elokuvasta pystyy huomaamaan Kubrickin talentin ohjaajan paikalla.



122. Navajo Joe (1966) ***½

Corbucci tarjoilee tässäkin ihan nautinnollisen spagun inkkariteemalla höystettynä. Mr. Morricone pitää huolen siitä että soundtrack toimii vahvasti ja Corbuccin ohjaus on pääosin mukavaa katseltavaa. Näyttelijöistä tykkäsin eniten Aldo Sambrellista joka tekee väkevän suorituksen pahiksena, ilmankos mies näytteli myös Leonen dollaritrilogiassakin. Sen sijaan Burt Reynolds ei saa tulkittua Navajo Joen roolia parhaimmalla mahdollisella tavalla ja hänen kankeahko suoritus laskee hieman arvosanaa. Juonellisesti tämä ei välttämättä tarjoa genren ystäville paljoa uutta mutta Corbuccin käsissä tästäkin saatiin katsomisen arvoinen länkkäri.

Gino Tanasescu :

Red Serpent (2003) *½

Halvalla toteutettu toimintadraama johon on jollain ilveellä saatu houkuteltua mukaan Roy Scheider. Vaikka Scheiderista muuten diggailisikin (kuten minä) niin nyt venäjäaksentilla höpistyä roolisuoritusta voi kutsua jo melkoisen juustoiseksi. Scheider on ilmeisesti hankittu mukaan ainoastaan että elokuva voisi ratsastaa hänen nimellään (ja dvd kansikuvallaan). Täysin unohdettavaa tusinatoimintaa huonoilla näyttelijöillä ja elämää pienimmillä erikoistehosteilla.



Franklin J. Schaffner : Patton (1970) ****

Vakaalla ammattitaidolla tehty elokuva Kenraali George S. Pattonista. George C. Scott on pääosassa erinomainen ja muutenkin elokuva tarjoaa hyvää viihdettä ja draamaa. Ehkä hieman lisää olisi kaivannut siinä mielessä, että elokuvassa olisi voinut kuvata paremmin sitä miksi Patton oli niin maineikas kuin oli. Nyt sotiminen jää aavistuksen patsastelun tasolle kuvauspaikkojen vaihtuessa tiheään. Muuten elokuvaa voi suositella ja samaan syssyyn voi suositella myös hyvin samankaltaista elokuvaa Macarthur v.1977.

Jeremias Rahunen ( 16.10.2012 17:56)

elokuvassa olisi voinut kuvata paremmin sitä miksi Patton oli niin maineikas kuin oli.

Tuon elokuvan vuoksi? Patton historiallisena henkilönä nauttii mainetta lähinnä toiminnallisen otteensa vuoksi ja osansa on maineen kasvuun on ollut sodan jälkeisillä toimilla kuten tällä elokuvalla. Patton on samaan tapaan tietynlaisen oman maansa propagandan kohde kuten Rommelkin oli, eikä todellisuus ihan vastannut mainetta. Pattonin yhteistyöhaluttomuuden on joskus katsottu olleen yksi niistä seikoista, joiden vuoksi liittoutuneet menettivät mahdollisuutensa päästä Berliiniin ennen Neuvostoliittolaisia.

k-mikko ( 15.10.2012 22:16)

Flight 93

Ei tämä ollutkaan se toinen samanniminen. Tositapahtumiin perustuvana silti suht kuumottava muttei mitenkään erinomainen. Onneksi kaikki koneessa olleet uskoivat kuitenkin jumalaan. ***

Hah, olen tehnyt saman mogan!

k-mikko ( 15.10.2012 22:16)

Texas Chainsaw Massacre 2

Tämä piti varmistaa, että onko tämä niin huono kuin muistelin. On. Choptop on ihan perseestä. Huumori ei naurata, ei hymyilytä. *

Olen aina luullut olevani about ainoa joka ei pidä tästä "kauhukomediaklassikosta", mukavaa huomata että muitakin on.

Alive ( 17.10.2012 09:09)

k-mikko ( 15.10.2012 22:16)

cut

cut

k-mikko ( 15.10.2012 22:16)

Texas Chainsaw Massacre 2

Tämä piti varmistaa, että onko tämä niin huono kuin muistelin. On.

Olen aina luullut olevani about ainoa joka ei pidä tästä "kauhukomediaklassikosta"

Onneksi olkoon. Nyt teitä on kaksi.

k-mikko ( 15.10.2012 22:16)

Polizia ringrazzia aka Execution Squad

Italocrimen puheliasta ja kantaa ottavaa osastoa. Nimestä huolimatta exploitaatiota turhan vähän. Päähenkilöt hyvässä vedossa. ***

Aika vähän lajityyppiä tuntevana tämä on kyllä aivan parasta Italocrimeä mitä olen nähnyt Revolverin ohella. Erittäin mukaansatempaava tarina, jykevät näyttelijät ja loistavan tunnelmallinen soundtrack. Toi kaupunki-terrorin-alla kuvioineen mieleen Castellarin elokuvat, mutta on toteukseltaan vakavahenkisempi ja vakuuttavampi. Eikä hetkeäkään tylsä; jos elokuva olikin kantaaottava, niin kyse oli pelkästään toimintatrillerin intensiteetin nostamisesta ahdistavalla maailmankuvalla. Parempi kuin yksikään Castellari tai Di Leo. ****½

Neon Maniac ( 17.10.2012 09:55)

Alive ( 17.10.2012 09:09)

k-mikko ( 15.10.2012 22:16)

Texas Chainsaw Massacre 2

Tämä piti varmistaa, että onko tämä niin huono kuin muistelin. On.Choptop on ihan perseestä. Huumori ei naurata, ei hymyilytä. *

Olen aina luullut olevani about ainoa joka ei pidä tästä "kauhukomediaklassikosta"

Onneksi olkoon. Nyt teitä on kaksi.

Aika rasittavaa mekastustahan elokuva hyvin pitkälti on. (**½ näytän kuitenkin myöntäneen kieroutuneen tunnelman ansiosta.) Löytyypähän Elitistin TCM-artikkelin yhteydestä myös *½ ‑pisteytykset toimittajilta Mustonen & Meisalmi.



Ja tälläinenkin mielipide foorumin uumenista:

Marienbad ( 23.2.2005 11:24)

TCM 2 on kaikessa debiiliydessään ja kovaäänisyydessään äärimmäisen tuskastuttava kokemus, koska se tekee pahimman mahdollisen alituksen: nauraa alleviivaten koko ajan omille vitun tyhmille vitseilleen, mikä sai ainakin minut tuntemaan suunnatonta myötähäpeää ja vihaa koko vitun Hooperin idaria kohtaan (no on sillä pari hyvääkin leffaa.) Voin kuvitella Tohkan aivan mehuissaan, kun leffa on täynnä paskaakin tyhmempiä maalaisia. Jätkä voi vahvistella näkemyksiään tämän mestariteoksen parissa!

Marienbad ( 23.2.2005 18:57)

Olen aiemminkin huomannut omalla kohdallani, että en siedä elokuvia joissa huudetaan kokoajan. Samaa kastia edustaa esim. Return of the Living Dead 2, joka lienee osaston kirkuvin esimerkki. TCM 2 ei itsessäni saa mitään tekijöiden tarkoittamaa koomisuuden tunnelmaa aikaiseksi, koska tekijöiden käsitys huumorista rajoittuu goreen, todella vammaisiin hahmoihin ja ylimieliseen ylinäyttelyyn. Toisaalta noistakin elementeistä saa kamaa, joka minuunkin on vedonnut, taitaa mennä juuri tuonne Troman puolelle, heh. Tromalla puolestaan parhaimmillaan/huikeimmillaan on messissä aina jokin satiirin, vittuilun ja metelin piikikäs kohde, jollaista Hooperin leffasta en löydä, ja minkä takia se lienee itselleni niin tuskallinen istunto.

Hung Fist ( 17.10.2012 10:14)

k-mikko ( 15.10.2012 22:16)

Polizia ringrazzia aka Execution Squad

Italocrimen puheliasta ja kantaa ottavaa osastoa. Nimestä huolimatta exploitaatiota turhan vähän. Päähenkilöt hyvässä vedossa. ***

Aika vähän lajityyppiä tuntevana tämä on kyllä aivan parasta Italocrimeä mitä olen nähnyt Revolverin ohella. Erittäin mukaansatempaava tarina, jykevät näyttelijät ja loistavan tunnelmallinen soundtrack. Toi kaupunki-terrorin-alla kuvioineen mieleen Castellarin elokuvat, mutta on toteukseltaan vakavahenkisempi ja vakuuttavampi. Eikä hetkeäkään tylsä; jos elokuva olikin kantaaottava, niin kyse oli pelkästään toimintatrillerin intensiteetin nostamisesta ahdistavalla maailmankuvalla. Parempi kuin yksikään Castellari tai Di Leo. ****½

Keskeinen ja varhainen alan leffa, jossa keskitytään enemmän silmä silmästä ‑oikeuden ongelmiin kuin actionpotentiaaliin. Alamaailman teloittajien aiheet ja tyylivalinnat ovat kyllä vaikuttaneet vahvasti italialaisten rikosleffojen eksploitaatiosiipeen, mutta Lizzanin, Rosin ja Damianin tiettyjen teosten ohella tää kuuluu niihin lajin varhaisiin kärkiin, joita esitettiin ja palkittiin festivaaleilla sekä kohdeltiin lehdistössä vakavastiotettavina ja realistisina kuvauksina poliisien tai rikollisten elämästä. Pitkällä tähtäimellä käytännössä kaikki mainitut jäivät unohduksiin esim. kotitallennemarkkinoilla, italo-kyttärealismi ei ikinä tavoittanut maailmalla samanlaista kysyntää ja tarjontaa kuin Ranskan realistiset kyttädraamat. Tuore esimerkki läheltä on Sollima jr:n suositun ACAB:n Suomen teatterilevityksen todennäköinen peruuntuminen.

381.

Nicholas Kendall: Mr. Rice's Secret (2000)

Pikkunäppärä tarina tai oikeammin kesvukertomus nuoresta pojasta ja tämän kamppailusta kuoleman, sekä erityisesti siihen liittyvien tunteiden kanssa. David Bowie on otsikon Mr. Rice, mutta herran rooli on itse elokuvassa erittäin pieni, vaikka kannessa naama ja nimi ovatkin erittäin suuressa osassa. Sivurooleissa on lähinnä tv:stä tuttuja naamoja, jotka vetävät osuutensa autopilotilla läpi. Yhden oivalluksen varaan rakentuva elokuva.



382. Germaine Dulac: La coquille et le clergyman / The Seashell and the Clergyman (1928)

Mielenkiintoinen vaikkakin vaikeatulkintainen mykkäkauden avantgardistinen lyhytelokuva, jossa pappi, sotilas ja kaunis nainen muodostavat omanlaisensa kolmion. Dulac on pilkkonut elementit ja tarinan palaset niin hajanaisiksi kerroksiksi, että katsojan täytyy tehdä itse päätelmiä asioiden keskinäisistä suhteista. Hämmentävä mutta samalla erittäin kiinnostava pikkuteos, joka pitänee nähdä lähiaikoina vielä uudestaan.



383. Peter Cattaneo: The Rocker (2008)

Perushauska komedia rumpalista, joka saa kenkää bändiltään, mutta jolle kohtalo järjestää uuden mahdollisuuden, kun veljenpojan pikkubändi kaipaa nopeasti paikkaavaa kannuttajaa. Rainn Wilson vetää roolinsa läpi kadehdittavalla ylilatauksella, mutta pitää silti palikkansa käsissä. Vauhdikkaan alun jälkeen leffa hiukan pliisuuntuu, mutta kyllä tämä katsoa kannatti ehdottomasti.



384. Clint Eastwood: Million Dollar Baby (2004)

Avaudun tästä Oscar-hirmusta nyrkkeilyelokuvien omassa ketjussa, vaikkei niin kaiketi saanutkaan oikein tehdä.



385. Bernard Rose: Paperhouse (1988)

Mikä on unta, mikä on totta? Nuoren tytön uneksimaan fantasiamaailmaan sijoittuva draama kertoo monitasoisesta kamppailusta, jonka jokaista palasta on lähes mahdoton ymmärtää. Päiväunina alkava toinen maailma kiertyy hitaasti synkemmäksi ja synkemmäksi, kunnes uidaan kirjaimellisesti syvissä ja vaarallisissa vesissä. Hieno elokuva yhtä kaikki tytön, äidin sekä pois lähteneen isän keskinäisistä suhteista.



386. Jean Epstein: La glace à trois faces / The Three-Sided Mirror (1927)

Tarina kolmesta naisesta, sekä miehestä johon nämä kaikki naiset rakastuvat ja jonka heistä jokainen näkee tyystin omalla tavallaan. Eri aikajanojen sekaannus tekee tästä varhaisesta kokeellisen elokuvan helmestä todella nautittavan. Erityismaininnan ansaitsevat myös sopivan häiriintyneet ääniefektit, jotka ovat tosin peräisin paljon myöhäisemmältä ajalta.



Naisista yksi näkee ja kokee miehen julman ja tunnekylmän puolen, kun puolisosta on tullut "eilispäivän uutisia". Toinen nainen saa osakseen romanttisen ja leikkisän rakastajan, joka syöksyy apuun hädän hetkellä ja joka ymmärtää taiteellista seurapiirihirmuamme – ainakin tämän fantasioissa. Kolmas nainen on taas vetovoimaisen miehen pauloissa ja on jättänyt muun elämänsä taakseen odottaen vain seuraavaa romanttista tapaamista. Epsteinin ja kuvaaja Eywingerin yhteistyö on silmiähivelevää katsottavaa. Etenkin kohtaus jossa miehemme lähtee autolla matkaan, sekä retki järvellä/joella ovat upeita näytteitä siitä, että 20-luvulla oltiin jo saavutettu elokuvan korkein taso.



387. Krzysztof Kieslowski: Krótki film o zabijaniu / A Short Film About Killing (1988)

Elokuvan lyhyempi versio esitettiin alkujaan yhtenä Kieslowskin Kymmenestä kaskystä, mutta näin pidempänä versiona elokuva – ja tarina – toimivat vielä entistäkin paremmin. Kommunismin viime päivien Puola esitetään lähes värittömänä ja arjeltaan harmaana paikkana. Värilinssien voimakas käyttö vain lisää tätä vaikutelmaa, kun jopa sinitaivas on jatkuvasti sävyltään tumma tai ruskea.



Tässä pidemmässä versiossa murhan täysi satunnaisuus ja mielettömyys nousevat entistä voimakkaammin esiin. Jacek on selvästi mieleltään järkkynyt ja rikkinäinen ihminen, joka vain sattuu tekemään hirvittävän tekonsa. Siinä missä tämä veriteko on täysin randomaalinen



388. Mark Robson: Von Ryan's Express (1965)

Toisen maailmansodan myrskyissä italialaisen vankileirin sotilaat päättävät suorittaa massapaon ja tiedossa onkin todellista toimintaa tyyliin korkeajännitys. Frank Sinatra ja Trevor Howard ottavat tasaisin väliajoin yhteen modernina jenkkiupseerina ja tiukkaperseisenä brittiupseerina, joista ensinmainittu sattuu olemaan sotilasarvoltaan korkeampi kuin jälkimmäinen. Matkassa riittää paljon uskomattomia käänteitä, täpäriä pelastumisia – sekä tietysti Gestapon nuuskijoita ruskeissa takeissaan.



389. Vincenzo Natali: Cypher (2002)

Meillä päin myös Brainstorm-nimellä tunnettu scifi-trilleri, jossa teollisuusvakoilu on noussut tulevaisuudessa aivan uudenlaiselle tasolle. Käytetyt tekniikat ovat vanhoja, mutta teknologian kehityttyä tutut kissa ja hiiri ‑leikit saavat aivan uudenlaista potkua. Viihdyttävä ja näyttävä paketti joka ei pettänyt edes loppuratkaisussaan.

Halloween 2 (1981)

4/5

Katsomisesta vierähtänyt kymmenisen vuotta, joten ei ollut ihan tarkasti muistissa. Mukavan hidastempoinen, pimeässä kuvatut Myersin stalker jaksot olivat tunnelmallisia. Hyvää tässä oli se, että jatkui ikään kuin eka Halloweenista suoraan, seuraavana Halloween 4, joka muistaakseni jatkuu suoraan 2:sta? Mutta miten ihmeessä Dr. Loomis on saatu ympättyä vielä mukaan, en muista sitäkään.



Lord Of Illusions (1995)

4/5

Tunnelmallinen ja kiinnostava, joka yhdistää onnistuneesti kauhua ja etsivätarinaa. Mielenkiintoinen satsi kokoillan elokuvia ohjaaja Barkerilta Hellraiser, Nightbreed, ja tämä, sitten ei mitään. Olisikohan aika comeback-leffalle? Kadotuksen Peli, voisi olla hyvä kirja filmata.

65- Unho:

Poikani pääkonsuli (TV), Heikko ja ylipitkä luokkakomedia, joka hukkaa ponnettomaan kohkaukseen totaalisesti niin klassisen ideansa (duunarityttö palkataan parempaan perheeseen kotiopettajattareksi ja koko huusholli menee sekaisin) kuin hyvän roolituksensa (Helena Kara ja Lea Joutseno ainoassa yhteisessä elokuvassaan). Sisältää hauskan viittauksen Leo McCaryn klassikkoon An Affair to Remember: päähenkilöt tapaavat McCareyn leffan tavoin laivamatkalla (Tukholmaan), ja myöhemmin Stokiksen ulkokuvissa vilahtaa elokuvateatteri, jonka markiisissa Affair to Rememberiä mainostetaan. **



66- Fassbinder: Warum läuft Herr R. Amok? (Herra R:n kujanjuoksu) (TV), varhaista RWF- tuotantoa ja sieltä kokeilevammasta päästä. Itse asiassa Amokin rakenne on yleisemmin lyhäreissä nähty, missä ensin pedataan tilanne ja hahmot ja sitten vedetään matto alta. (Ja siksipä juonesta onkin vaikea sanoa mitään spoilaamatta) Ja Amokin jälkeen tuli kyllä semmonen olo, että lyhärinä olis voinu suksee olla suurempi. Jossain päivälehtiarviossa mainittiin, että Amok on Haneken leffojen varhainen edeltäjä, ja tästä on helppoa olla samaa mieltä. Mikään mestariteos se ei ole, pikemminkin kuriositeetti joka muistuttaa siitä miten monipuolinen ja ennakkoluuloton ohjaaja RWF oli. ***



67- Wellman: Wings (Siivet) (Leffassa), Wild Bill Wellmanin restauroidusta sotaeepoksesta lisää etusivulla lähitulevaisuudessa.



68- Sarfraz: Zinda laash (The Living Corpse) (DVD), Hämmentävä Pakistanilaisversio Bram Stokerin Draculasta. Ilmaisullisesti tunkkainen, rytmitykseltään pitkäveteinen ja jännitykseltään kovin laimea vaikka Zinda laash onkin ei mitään elokuvaa missä Draculan morsian viettelee taloon tulleen yövieraan reippaalla laulu- ja tanssinumerolla voi oikeasti vihata. **



69- Lewis: Two Thousand Maniacs (DVD), Aukkojen paikkailua. Scorsesenkin puffaama punaniskakauhukomedia nousee ja kaatuu samalla tavalla mitä suurin osa ohjaajansa muistakin elokuvista: plussaa Lewisin kiehtovan omintakeisesta ohjaustyylistä, miinusta heikoista roolisuorituksista ja Lewismaisen rauhallisesta kerronnan temposta. Tässä sentään, verrattuna moniin muihin Lewis- "klassikoihin", sivuroolien suuri määrä suhteessa lyhyehköön kestoon, sekä selkeä ja etenevä rakenne, aikaansaavat "Lewis- asteikolla" suhteellisen vähän tylsistymistä. **1/2

93.

The Godfather Part III (dvd) ****½ Paljon parempi kuin muistin, ei häviä mitenkään aiemmille osille. Hieno elokuva.



94. Zombieland (tv) *** Vähän on tyhjäkäyntiä siellä täällä, mutta periaatteessa tarpeeksi omaperäinen ja paikoitellen hauska. Bill Murraysta luonnollisesti vielä extraplussaa. Menee mun kirjoisssa sinne parempien kauhukomedioiden puolelle, vaikkei tällä varmaan paljon uusintakatseluarvoa ole.



95. Mannekiinimurhaaja aka Nothing Underneath (dvd) ***½ Vähäverisyydestä ja telepatiahäröilystä huolimatta varsin mukaansatempaava ja uskottava giallo. Miesliidi on vähän hukassa mutta Donald Pleasence paikkaa karisman puutetta ja runsas määrä mannekiineja vähissä vaatteissa pitää toki mielenkiintoa yllä. Murhaajan yksinpuhelu lopussa, jossa selitetään tapahtumat, on tietty hieman kökkö ratkaisu, mutta ei se leffaa pilaa.

Alive ( 19.10.2012 12:06)

93. The Godfather Part III (dvd) ****½ Paljon parempi kuin muistin, ei häviä mitenkään aiemmille osille. Hieno elokuva.

Hieno elokuva kieltämättä, mutta viime hetkellä projektista pois pakittaneen Winona Ryderin paikkaajaksi hälytetty Sofia Coppola ei ole kyllä näyttelijän päivänä syntynyt. Tai ainakaan Andy Garcian kanssa ei ole havaittavissa juuri minkäänlaista kemiaa, mikä tekee parin yhteisistä kohtauksista todella kankean oloisia.