Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2012

Leffat 24-27

Romancing the Stone

Lapsuuden / varhaisnuoruuden klassikko, mistä syystä tästä pitää enemmän kuin itse elokuva antaa aihetta. Itse asiassa huumorin on liki sietämätöntä, Michael Douglas sekä Kathleen Turner molemmat väärissä rooleissa ***



The Last Exorcism

Ärsyttävällä tavalla kerrottu. Ottaen huomioon, että ovat tekemässä elokuvaa, ovat palkanneet siihen todella huonon kuvaajan, joka ei saa fokusta kohdalleen ikinä hetkessä ja kuvaa reaktio-otoksia kesken demonin possession. Sijoittuminen ääriuskovaiseen maalaisperheeseen on tosi jees. Katsoessa tämä lähinnä ärsyttää, mutta jälkikäteen suuhun jää parempi maku. Mielenkiintoista oli loppuratkaisu, mutta siinä olisi ollut aihetta enempäänkin. ***



Funhouse

Rob Zombiemaisesti viehättävän huvipuiston ja päähenkilön suihkukohtauksen lisäksi käteen jää todellä vähän. Alku, jolloin ei tapahdu mitään, on oikeastaan huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin varsinaiset tapahtumat. Toisin sanottuna mielenkiintoa ei enää riitä, ja elokuvalla ei ole mitään, millä se mielenkiinnon takaisin herättäisi. **



Sharky's Machine

Ihan jees poliisielokuva. Törkyä olisin kyllä kaivannut lisää. ***

74.

Star Trek VII: Generations ***

Ensimmäinen uuden sukupolven elokuva tekee vaikutuksen erityisesti visuaalisuudellaan. Malcolm MacDowelin esittämä Soran on myös miellyttävän inhimillinen antagonisti elokuvan sankareille mutta käsikirjoituksessa on tämän elokuvan heikkous. Nexus oli aluksi mielenkiintoinen idea mutta loppua kohden logiikka ainakin minun mielestäni petti. Uhrinsa unimaailmaan heittävä ilmiö osoittautuikin joksikin aikamatkustus-macguffiniksi, mikä ei toiminut lainkaan. Shatner taisi kuitenkin olla elokuvan heikoimpia lenkkejä ja se hänen viimeinen kohtauksensa oli todella hölmö.



75. Star Trek IX: Insurrection ***

Juoneltaan periaatteessa elokuvan mittainen jakso Next Generations ‑sarjasta. Tarinan pahikset olivat taas mielenkiintoisia mutta tässä elokuvassa alkoi nostaa kunnolla päätään yksi ärsyttävimmistä Trek-elokuvien piirteistä: Rikerin ja Troin suhde, joka oli tässä viety typeräksi myhäilyksi ja elvistelyksi. Jonathan Frakes teki ihan hyvää työtä First Contactissa ohjaajan pallilla mutta on helppoa nähdä että ehkä juuri hänestä johtuu myös First Contactin heikkous: surkea huumorintaju.



76. Star Trek X: Nemesis ***½

Kunniakas lopetus Trek-elokuville ennen reboottausta. Tom Hardy jatkaa Star Trek elokuvien hienoa antagonisti-sarjaa, elokuva on näyttävä ja juoni on riittävän mielenkiintoinen kannatellakseen koko elokuvaa. Jonathan Frakes pidetään melko hyvin tässä aisoissa vaikka meikatun alkoholistin mielikuvaa ei tässäkään millään saa päästä pois.



77. Angels & Demons ***

Sujuvampi kuin Da Vinci Code. Rooma ja Vatikaani loivat näyttäviä tapahtumapaikkoja mutta juoni (vaikkakin ihan kiinnostavia ideoita välillä tarjosikin) ja sen kuljetus olivat jatkuvasti järjenvastaisia. Tähänkin oli Dan Brownin pakko änkeä albiinomunkkia vastaava superroisto, Tom Hanks vetelee jälleen älyttömiä johtopäätöksiä ja kaikki on taas yhtä ikiaikaista salaliittoa. Plussaa siitä että sitten edellisen elokuvan Robert Langdon oli käynyt parturissa.

theremin ( 5.3.2012 21:14)

76. Star Trek X: Nemesis ***½

Jonathan Frakes pidetään melko hyvin tässä aisoissa vaikka meikatun alkoholistin mielikuvaa ei tässäkään millään saa päästä pois.

Niin totta. Kun Frakes aikonaan kiinnitettiin Rikerin rooliin oli hän siloposkinen sutjakka nuorimies, mutta kuluneet 15 vuotta eivät olleet herralle herkkiä. Heppuhan lähti turpoamaan jo TNG:n kolmoskaudella pahasti ja sitä ei peitä edes parta. Yksi Star Trekin suurimmista mysteereistä on se, että mitä ihmettä Troi näki moisessa tynnyrissä TNG:n kakkoskaudesta eteenpäin?



Ohjaajana Frakes on kyllä mies paikallaan ja hänen ohjaamansa jaksot eri sarjoissa ovat aina hienoa katsottavaa.

Ou fak, ei ole ehtinyt listailemaan.. alan purkaa sumaa:

[font=Arial]13. Robocop 3 nolla (0) tähteä[/font]

[font=Arial]Ainoa hupi mitä tästä voi saada irti on kelailla että jossain rinnakkaisuniversumissa Robocop on näin paska juttu. Muuten ehkä kuvottavin kokemus mitä voi kuvitella. Ne jotka luulivat että Robocop 2 on huono ja Frank Millerin pohjanoteeraus.. oh boy. Ette ole nähneet vielä mitään vielä. Ette tiedä miltä TUSKA tuntuu. Fred Dekker aloitti uransa loistavalla Night of the Creepsillä, ja jo seitsemän vuotta myöhemmin vajosi tähän tilaan. Luonnollisesti tämän jälkeen miestä ei ole enää päästetty ohjaajan puikkoihin. [/font]



[font=Arial]14. Gwendoline ****+[/font]

[font=Arial]Aikas monta katsomiskertaa on Gwendoline kestänyt, mutta nyt alkaa jo vähän tökkimään monet liian halvasti toteutetut efektit ja kohtaukset (vaikuttavat purkitetun ekalla otoksella jne). [/font]



[font=Arial]15. Wild At Heart ****1/2[/font]



[font=Arial]16. Battle of Algiers ****+[/font]



[font=Arial]17. Beyond the Rave **1/2[/font]

[font=Arial]Tästä Hammer Films ”helmestä” kohta enemmän etusivulla.[/font]



[font=Arial]18. Ghostbusters II ***+[/font]

[font=Arial]“The Titanic just arrived”, heh. Jotenkin oksettavan newyorkilainen.[/font]



[font=Arial]19. The Zombies of Mora Tau **+[/font]

[font=Arial]Ilmeisesti ensimmäinen (1957) elokuva, jossa on veden alla viihtyviä zombeja. Yhtä vähän järkeä kuin jossain Zombie Lakessa, ja zombieitakin on vaikea nähdä uhkaavina, mutta onhan tässä jotain old skool ‑viidakkoseikkailutunnelmaa ja yleinen unenomainen fiilis joten vaikea vihatakaan. [/font]



[font=Arial]20. Eaters ***[/font]

[font=Arial]Day of the Deadin inspiroima reipasotteinen italokauhun comeback. Zombie-epidemia on runnellut Italian. Paavi on possauttanut aivonsa pihalle koska ei halua “tulla takaisin”. Naiset saivat viruksen ensin, joten äijjät voivat nyt rauhassa urostella. Kääpiö-Hitler, josta . Hyvä crash-course aiheesta “kuinka kiroillaan italiaksi”. Siisti logo. Toisaalta kyllä paljon kökköä digiverta ja amatöörimäisyyttä.[/font]

Shocky ( 6.3.2012 11:17)

[font=Arial]19. The Zombies of Mora Tau **+[/font]

Nyt kiinnostaa kovasti tietää, miltä julkaisulta katsoit, minkälaatuinen kuva ja saako mistään?

Retrogate 2,0/5,0

Välttävä Lundgren rymistely, noh ainakin Dolppa on ihan hyvässä fitneksessä. Tosin katsominen ei tuottanut yhtään vaikeuksia (kuten moni muu nykyleffa.



Malone 4,0/5,0

Tosi hyvä Reynolds rymistely. Raaka ja asenne kohdillaa. Reynolds symppiksena.



Tuomion Enkeli 3,0/5,0

(1988 Messanger Of Death) J. Lee Thompson

Hävisin päivällä huudon Bronsonin Pirullisesta Kostosta. Onneksi näitä katsomattomia Bronsoneita on monia muita. Ok, Bronson pätkä. Ei parhaita, mutta juontakin löytyy. Ei paha. Alun teurastus on brutaali.



Pirullinen Kosto (Evil That Men Do) 4/5

(1982, Evil That Men Do) J. Lee Thompson

Tämä suomi-versio irtosi huutonetistä 60,00 euroon kiitos myyjälle! Lopulta. Sappea kiehauttava kidutuskohtaus alussa, hyi hitto. Bronsonkin tavallista ”pirullisemmalla” päällä. Raaka ja tiukka ihan aihe piiristäkin. Parhaita Bronson pätkiä, ei mennyt rahat hukkaan.



Roskakuskit

(1990, Men At Work) Emilio Estevez

4/5

Tykkään Sheen veljeksistä, ja heidän leffoistaan. Roskakuskeissa he yhdistävät voimansa. Tosi rento ja rentouttava leffa, hauskaa kevytmielistä hupia jota nykyään niin harvoin näkee. Sivuosien Keith David loistovedossa. Just Perfect For Drinkin.



Kuoleman Merkki

(1990, Marked For Death) Dwight H.Little

4/5

Huippu anamorfinen bluray! Näihin Seagalin kultakauden leffoihin, kun saisi vielä tuhdit ekstrat päälle niin avot. Todella brutaalia luitten katkomista, Seagalilla yrmy ilme, mutta ei tätä tosissaan voi ottaa. Huippuviihdettä. Osoitus siitä millaisia action-tähdet parhaillaan ovat. Tässäkin Keith David mukana, mutta Seagal leffassa muut jäävät statisteiksi. Loistavat tuotantoarvot, jos haluaa verrata nykypäivän Seagal oksennuksiin.



American Ninja

(1986, Sam Firstenberg)

4/5

Laatuviihdettä krapulapäivän ratoksi. Parhaita Cannonin ninjailuja, heti Pray For Deathin jälkeen. Joku tässä iskee ja kovaa, Steve Jamesille erikoismaininta, jonkinlainen letkeä meininki turpiin vedon tiimellyksessä iskee minuun. Toinen erikoismaininta hyväkuvaiselle printille, upeat filippiini-maisemat väluittyivät kivasti lumiseen pohjolaan.



American Samurai

(1993, Sam Firstenberg)

2/5

Vara-amerikan ninja Bradley American Ninja-ohjaajan ohjauksessa. Mukana myös taipuisa Dacascos, huono elokuva. Matsien välinen draama ei toimi sitten yhtään. Matsit mukavan, mutta turhan brutaaleja, ei tunnelatausta yhtään. Ihmetystä herätti Bradleyn ja naikkosen rakastelukohtaus, joka oli luultavasti korvattu sijaisnäyttelijöille, mitä ihmettä! Eikö Bradley kykene vai oliko testiyleisö tuottajat vaatineet kyseistä kohtausta jo kuvausten päätyttyä?



Warlock 2

(1993, Anthony Hickox)

3/5

Ei päätä ei häntää. Ihan ok hurmeisia efektejä, ja tökköä teinidraamaa. Leffa sisältää yllättävän paljon tunnettuja kasvoja. Julian Sands vetää roolinsa todella hyvin. Ei sinällään tekemistä ekaosan kanssa, mutta kaikin puolin ihan ok leffa. Tässä alkaa ihan kolmonen kiinnostaa, jossa ei siis ole Sandsia. Alkoi kiinnostaa muutkin Hickox- leffat, taisi olla jotain puhetta foorumilla niistä?

Meller ( 6.3.2012 13:52)

Shocky ( 6.3.2012 11:17)

[font=Arial]19. The Zombies of Mora Tau **+[/font]

Nyt kiinnostaa kovasti tietää, miltä julkaisulta katsoit, minkälaatuinen kuva ja saako mistään?

Tämä katsottiin mun pitämässä leffaillassa.



Elokuva on julkaistu osana kokoelmaa Icons of Horror Collection – Sam Katzman, johon kuuluu Zombies of Mora Taun lisäksi Creature with the Atom Brain, The Werewolf ja The Giant Claw. Viimeksi mainitun pitäisi olla kai aika kovaa kamaa, mutta en ole katsonut. Kuvanlaatu oli moitteeton. Julkaisun teknisestä laadusta enemmän juttua täällä.

JaJa ( 6.3.2012 17:01)

Meller ( 6.3.2012 13:52)

Shocky ( 6.3.2012 11:17)

[font=Arial]19. The Zombies of Mora Tau **+[/font]

Nyt kiinnostaa kovasti tietää, miltä julkaisulta katsoit, minkälaatuinen kuva ja saako mistään?

Tämä katsottiin mun pitämässä leffaillassa.



Elokuva on julkaistu osana kokoelmaa Icons of Horror Collection – Sam Katzman, johon kuuluu Zombies of Mora Taun lisäksi Creature with the Atom Brain, The Werewolf ja The Giant Claw. Viimeksi mainitun pitäisi olla kai aika kovaa kamaa, mutta en ole katsonut. Kuvanlaatu oli moitteeton. Julkaisun teknisestä laadusta enemmän juttua täällä.

Kiitos tästä. Perkules, multa meni vallan ohitse jotta tämän julkaisusarjan Katzman ‑kokoelmassa oli myös Zombies of Mora Tau. Olen lykännyt tuon hommaamista, vaan enpä lykkää enää, on tuossa satsissa muutakin sen verran mielenkiintoista kengännauhabudjetin vintagea.

MiR ( 6.3.2012 09:43)

theremin ( 5.3.2012 21:14)

76. Star Trek X: Nemesis ***½

Jonathan Frakes pidetään melko hyvin tässä aisoissa vaikka meikatun alkoholistin mielikuvaa ei tässäkään millään saa päästä pois.

Niin totta. Kun Frakes aikonaan kiinnitettiin Rikerin rooliin oli hän siloposkinen sutjakka nuorimies, mutta kuluneet 15 vuotta eivät olleet herralle herkkiä. Heppuhan lähti turpoamaan jo TNG:n kolmoskaudella pahasti ja sitä ei peitä edes parta. Yksi Star Trekin suurimmista mysteereistä on se, että mitä ihmettä Troi näki moisessa tynnyrissä TNG:n kakkoskaudesta eteenpäin?



Ohjaajana Frakes on kyllä mies paikallaan ja hänen ohjaamansa jaksot eri sarjoissa ovat aina hienoa katsottavaa.

Next Generations ‑sarjasta tuli vihdoin aloitettua ensimmäinen kausi ja tässä tosiaan Riker on vielä komean näköinen siloposki johon Troinkin uskoo lankeavan. Vanhemmiten Jonathan Frakes näköjään otti roolinsa turhan humoristisella otteella mikä ainakin itseäni näissä elokuvissa on ärsyttänyt. Data ja Picard toimivat erinomaisesti huumorinlähteinä mutta Rikerin pitäisi mielestäni olla enemmän suoraselkäinen ja vakavamielisempi jota hän sarjassa (ainakin ensimmäisellä kaudella) oli.

095.

David Mallet: U2: Zoo TV Live from Sydney (1994)

Tästä hienosta ajankuvasta avautumista konserttielokuvien ketjussa.



096. Lambert Hillyer: Dracula's Daughter (1936)

Vampyyristä kauhua linjalla Lontoo – Transylvania. Toisesta Dracula-elokuvasta enemmän klassisten kauhuelokuvien ketjussa.



097. Steven Lisberger: TRON (1982)

Oli aika ottaa vauhtia vahasta ennen kuin uuden Tronin bluray syötettiin koneeseen. 30 vuotta on pitkä aika sci-fi leffalle, mutta Lisbergerin lempilapsi näyttää selvinneen ajan hammasrivistöistä ongelmitta.



Jeff Bridges on taas kerran know-it-all, ja etenkin do-it-all, mutta Bruce "Sheridan" Boxleitner kiskoo myös ansiokkaasti pisteitä himaan heittokiekko kerrallaan. Tyylillisesti ensimmäinen Tron on jo niin kaukana takana päin, että tavallaan elokuvan värimaailma ja tyyli vaikuttavat suorastaan tuoreilta. MCP näyttää tosin loppukohtauksessa lähinnä huvittavalta, mutta muuten jälki on ihan siedettävää ja parhaimmillaan jopa kiitettävää.



098. Peter Duffell: The House That Dripped Blood (1971)



Neljästä lyhyemmästä episodista kasattu kauhuilu, jossa nähdään niin Christopher Lee, Peter Cushing, Jon "Doctor Who" Pertwee ja Denholm Elliott. Viskataan sekaan vielä sivuosissa vaikuttavat Ingrid Pitt ja Joss Ackland, niin kasassa alkaa olemaan best of 70-luvun alun brittikauhu.



Episodit ovat näppäriä mutta ne yhteen nitova kehystarina ei varsinaisesti häikäise nerokkuudellaan.



099. Seth Holt (& Michael Carreras): Blood from the Mummy's Tomb (1971)

Muumio haudan veressä piehtaroinnista Hammer-ketjussa.

[font=Times New Roman]27.

Leijonakuningas 3D (teatteri, dub) *** Tämän olen luultavasti viimeksi nähnyt ekalla teatterikierroksella. Silloinkaan en oikein ymmärtänyt leffan hehkutusta, enkä ymmärrä vieläkään. Ei mitenkään ole Disneyn huippuja, enemmän siellä keskinkertaisten joukossa. Voi kyllä osittain johtua dubbauksesta, mikä yleensä on kyllä toiminut, tässä tuntui että varsinkin lauluissa oltiin kovin vaisuja. 3D tuntui välillä vähän päälleliimatulta, mutta kyllä siitä muutama ”vau”-efekti kuitenkin irtosi – oli henkilökohtaisesti eka kosketus 3D leffaan teatterissa (tai ylipäätään), joten en osaa verrata kuinka onnistunut se oli johonkin muuhun nähden.[/font]



[font=Times New Roman]28. The Woman (dvd) ***½ No joo, olihan tämä ainakin erilainen kuin nykykauhu yleensä on. Ja WTF-kerrointakin on riittävästi, kun pikkuhiljaa paljastuu lisää ja lisää tästä amerikkalaisesta perusperheestä. Ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen, itse arvon 3½ ja 4 tähden välillä.[/font]



[font=Times New Roman]29. Books of Blood (tv-tallennus) ** Alku on oikein hyvä ja muutamaan otteeseen kummitteluun saadaan vähän tunnelmaa aikaiseksi, mutta eihän tämä kokonaisuutena oikein kestä. [/font]



[font=Times New Roman]30. The Road (bd) **** Post-apocalypse-maailmassahan kaikki haluu olla Mad Maxejä. Tässä hieman erilainen ja ehkä realistisempi näkemys mailmasta tuhon jälkeen. Ei ole sankareita, ei ole juurikaan toivoa, on kylmä ja nälkä. Karu ja epämiellyttävä elokuva. Hieman uuvuttava katsoa, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Viggo on loistava, mutta niin on näyttelijäsuoritukset kautta linjan.[/font]



[font=Times New Roman]31. Bronson (bd) *** En tiennyt mitä odottaa, mutta en tällaista ainakaan. Parhaimmillaan hauska, väkivaltainen ja valloittava, pahimmillaan tylsä ja outo. Melkoinen sekamelska, mutta jaksaa kutenkin kiinnostaa. En tiedä olisiko vähän perinteisempi henkilökuva ollut sitten parempi, ehkä ei. [/font]

33.

Band of the Hand (1986) ***

Koska minulla on Miami Vicen kakkoskausi loppusuoralla niin päätin mielenkiinnosta tsekata tämän kasaripätkän, jonka tuottajiin kuuluu muuan Michael Mann. Kieltämättä Miami Vicen tyyli on selvästi nähtävillä ja kuultavilla tässä leffassa jonka tunnelma on täynnä 80-lukua. Leffan soundtrack on vahvasti esillä ja monissa kohtauksissa musiikilla on iso rooli, mm. Manhunteristakin tutut The Reds ja Shriekback tarjoavat musiikkia tähänkin elokuvaan, ja Michel Rubini hoitaa muut osuudet (teki myös Manhunteriin musiikkia). Elokuvan visuaalinen puoli paranee kun päästään Miamin kuvausympäristöihin, muutama mieleen jäävä kohtauskin mahtuu mukaan. Näyttelijäkaarti koostuu pääosin tuolloin nuorista kyvyistä kuten Laurence Fishburne ja oli myös kiva nähdä muutamia Miami Vice-kasvojakin ruudussa. Itse elokuvan juoni on aika perinteistä aivot narikkaan menoa, toki syvällisempääkin ideaa pyritään rakentamaan nuorisorikollisten parantumisesta mutta kelpo viihteen tasolle tämä jää. Silti tämän katsoi ihan mielellään.



34. A Lonely Place to Die (2011) ***

No jaa, olihan tämä ihan kelpo leffa. Alun mysteeri lupaa hyvinkin mielenkiintoista juonta ja skotlannin metsiköt näyttävät hienoilta, mutta pian elokuva paljastuukin keskiverto selviytymisrymistelyksi jolloin katsoja jää vähän ihmettelemään käännettä. Loppupuolella kadonnutta virettä saadaan hieman takaisin ja tykkäsin erityisesti lopetuskohtauksesta. On tämä toki ihan viihdyttävä leffa, mutta harmittaa sikäli että parempaankin olisi pystytty.



35. Thief (1981) ****

Tästä lisää Michael Mannin topikissa.



36. Highlander (1986) ****

Nyt on tämäkin aukko sivistyksessä täytetty. Highlander ON päräyttävä elokuvakokemus yli 20 vuoden jälkeenkin. Toki pitää aluksi mainita että Christopher Lamberin pökkelömäinen näytteleminen ei sovi muutamiin kohtauksiin mutta taas toisaalta hän on sentään ihan hyvä taistelukohtauksissa, hänen roolinsa olisi silti vaatinut parempaa tulkintaa. Myös juonen järkevyydestä voi olla montaa mieltä, mutta itse annoin lähinnä elokuvan viedä tällä kertaa ja yritin olla miettimättä liikoja mahdollisia juoniaukkoja. Muista näyttelijöistä esiin nousee toki Sean Connery, ja konkarihan vetää oman roolinsa tyylikkäästi loppuun saakka. Sitten niihin asioihin jotka tekevät tästä neljän tähden elokuvan. Ensinnäkin Queenin uljaat musiikit sopivat täydellisesti elokuvaan, ja Michael Kamen hoitaa loput joten soundtrackistä muodostuu näin hyvin laadukas. Vaikka nykypäivään sijoitetut kaupunkikohtaukset eivät olekaan visuaalisesti ehkä niin hienoja, niin aiempaan historiaan sijoittuvat kohtaukset näyttävät sitäkin hienommilta ja ohjaaja Russell Mulcahy käyttää nämä mahtavat luonnonmaisemat hienosti hyväkseen. Kaikenkaikkiaan Highlander on vahva elokuva isolla V:llä.



There can be only one!

100.

Joseph Kosinski: TRON: Legacy (2010)

Elokuvateatterissa tämä oli niin suuri kokemus, että hyvä kun koko efektivyörytystä pystyi ymmärtämään. Kotona ja "vain" kaksiulotteisena katsottuna möhkäleestä sai jo huomattavasti paremmin kiinni.



Digitaalinen maailma näyttää toisella kierroksella kovin samantyyppiseltä kuin omamme, ja sitä vaivaavat myös monet samat ongelmat. Poissa ovat siis tietokonemaisuus, puhtaat linjat, tasaiset värit ja kuvasta esiin hyppäävät hahmot. Uusi versio onkin upeaa katsottavaa kaikin puolin, eikä osien vertaaminen toisiinsa ole edes järkevää.



Mitä itse tarinaan ja hahmoihin tulee, niin vauhti on kautta linjan avainsana ja näyttävyys on usein se tärkein (ja ainoa) ominaisuus jota kuvavirta pönkittää. Michael Sheenin luoma digi-bowie nousee riemastuttavasti esiin ja Jeff Bridges nyt on oma käheän hurmaava itsensä, mutta nuoripari Hedlund & Wilde eivät istu oikein rooleihinsa. Hedlund pärjää hiukan paremmin, mutta sitä kuuluisaa kemiaa on turha etsiä. Sitä kolmatta osaa odotellessa...



101. Clint Eastwood: Mystic River (2003)

Tyly tarina joka pistää monta elämää radoiltaan. Raskas elokuva, hieno, mutta raskas. Kevin Bacon ja Sean Penn tekevät taas takuuvarmaa jälkeä, mutta Tim Robbinsin roolityössä on jotain hyytävällä tavalla hiljentävää. Penn ja Robbins nappasivat kumpikin itselleen Oscarit roolisuorituksillaan, mutta sanoisin että jälkimmäinen ansaitsi pystinsä ehkä himpun verran paremmin. Vakuuttavan sivuoroolin tekee myös Marcia Gay Harden epävarmana vaimona, jonka tarina on tavallaan yksi traagisimmista.



102. Robert Siodmak: Son of Dracula (1943)

Universalin kolmannesta Dracula-elokuvasta löytyy kivuliaita havaintoja klassisten hirviöelokuvien ketjusta.



103. Terence Fisher: Dracula (1958)

Hammerin Dracula-sarjan uljas avaaja, joka pesee Universalin tuotokset mennen tullen. Tästä lisää Hammer-ketjussa.



104. Eric Rohmer: Pauline à la plage (1983)

Rakkaus, rakkaus, rakkaus – siitä kertoo myös tämä Rohmerin elokuva. Pauline on 15-vuotias tyttö, joka saapuu lähes paratiisimaiseen rantakohteeseen vanhemman serkkunsa kanssa. Tarkoitus on vain viettää harmittomalla tavalla hyvää aikaa, mutta Amor ampuu jälleen nuoliaan ja tunteet käyvät kuumina ristiin ja rastiin. Elokuva toimii edelleen, mutta se on samalla myös mainio aikaikkuna kolmen vuosikymmenen päähän.



Rohmerille tyypillisesti tarinan keskiöön nousevat voimakkaat naiset, joiden oikkujen ja mielenmuutosten äärellä miehet saavat elää. Vaikka miehet tekevät osan ratkaisuista ja näyttävät hetkittäin johtavan orkesteria, ovat naiset lopulta niitä jotka päättävät asioiden lopputuleman. Voiko tätä ranskalaisempaa maailmaa enää ollakaan...

Melko hiljainen on tämä vuosi ollut

Leffateatteri:



2. Sherlock Holmes 2



Samalla tavalla vetävä kuin ensimmäinen osa, mutta yllätyksellinne kuvakerronta nähtiin jo ekassa osassa ja muutenkin juoni oli astetta vähemmän jännittävä.



3. Kovasikajuttu



Pertti Kurikan nimipäivistä kertova sydämmellinen ja oivallisesti kasattu musiikkidokumentti. Tätä voi suositella kaikille.



DVD



2. Valkea kaupunki



Ihan ok draama naisten kusipäisyydestä. Draamallisesti ehkä hiemna kömpelö.







Näiden lisäksi Wiren kaudet 3, 4 ja 5 ja Galactican kadet 3 ja 4.

21.

The Dead ***

Burkina Fasossa ja Ghanassa kuvattu brittiohjaajaveljesten zombienäkemys vuodelta 2010, joka on ehdottomasti nykyzombieroskan paremmasta päästä. Kivat musiikit, juuri ja juuri tarpeeksi paljon budjettia, upeita maisemia, valtava määrä (hitaita) zombieita... ongelmia on kaksi: 1) zombiet = nähty juttu 2) jos tekee elokuvan pelkästään yhden tai kahden pääosan varaan, on heidän paras olla aika helvetin kiinnostavia – The Deadin tapauksessa näin ei ole. Afrikkaan sijoittuminen tietysti antaa lisäarvoa, mutta silti pelaisin mieluummin Resident Evil 5:n läpi uudestaan kuin katsoisin näin kliseistä elokuvaa.



22. Outland ***1/2

Sean Connery pistää korruptoituneen avaruusasemajohdon aisoihin. Pahasti vanhentunut (syynä ennemminkin Peter Hyamsin tunnetusti vähäiset ohjaajantaidot kuin “avaruuskasari-look”), mutta silti kiinnostava. Gary Buseyn näköinen lääkärinainen kummastutti. Katsoessa herää jatkuvasti miksi miksi miksi kysymyksiä, koska avaruusasemalla ei taida olla yhtäkään hahmoa joka käyttäytyisi edes etäisesti loogisesti. En jaksa alkaa listaamaan, mutta joku voisi tehdä Outlandista varmasti hyvän artikkelin Tähtivaeltajan “kalkkunalla on asiaa”-palstalle. Jerry Goldsmithin musiikit pauhaavat etenkin lopussa häiritsevästi. Muuten on kyllä oivallisen likaiset duunariavaruustunnelmat.



23. [salainen elokuva]

vaginakätinen monsterimurhaaja..



24. Emperor of the North ****-

Marvin – Borgnine – (Keith) Carradine kombo toimii ja spurgut rulaa



25. Street Trash *****

Ai helvetti. Viimeksi olin katsonut joskus ala-asteella enkä vielä silloin ymmärtänyt teoksen nerokkuutta.



Berlinale 2012 (olihan muuten superankea ohjelmisto!):



26. Convoy ****-

Vielä Balabanovin tuotoksiakin tylympää ja toivottovampaa ryssäangstia. Kohta lisää etusivulla. Huvittavasti Berlinale näytöksen jälkeen leffan supertyly maailma ikään kuin jatkui lavalla, ohjaajan vastaillessa vittumaisen niukasti kysymyksiin (joku jenkkiakka yleisöstä joutui ihan huutelemaan sille “could you stop being so arrogant and just answer the questions?”) ja naistulkkikin tungettiin armotta sivuun kolmen metrin päähän möllöttämään q&a:n loppuun asti tämän mokattua jonkun käännöksen kanssa.



27. Shadow Dancer ***

Laadukkaan keskinkertainen Clive Owen IRA-draama, josta on vaikea löytää mitään vikaa, ja vielä vaikeampi löytää mitään omaperäistä tai erityisen muistettavaa.



28. From Seoul to Varanasi **1/2

Kohtuunäppärä aikajanoilla ja ajankohtaisilla teemoilla kikkaileva eroottinen draama, jonka upottavat heikot tuotantoarvot. Kuva näyttää digipaskalta ja välillä muutamat näyttelijät vetävät kuin avuttomat amatöörit joita ovatkin.



29. Puos Keng Kang / Snake Man ***

Punakhmerien rovioilta säästynyt sympaattinen efektikauhuklassikko vuosimallia 1972. Kambodzhalaisiin näköjään vetoavat käärmeet (ja leffan pääjuonen väliin ujutetusta 40 (?) minuuttisesta pääjuoneen liittymättömästä perhekomediajaksosta). Eläinrääkkäyksestä miinusta, kyytiä saa käärmeiden lisäksi myös ainakin koira.



30. The Flowers of War ***+

Nanking, 1937. Ihan kuin siinä että Japanilaiset hyökkivät murhaamaan ja raiskaamaan kaupungin väestön ei olisi ollut tarpeeksi, lisäksi Christian Bale saapuu pöllimään kirkon ehtoollisviinit ja kolehdit! Tavallaan hieno leffa, ja kiva että aiheeseen oli saatu vähän muutakin näkökulmaa kuin City of Life And Death ja Black Sun ‑tyylin tylytys, mutta eniten tässä kaikessa oikeasti kiinnostaisi japanilaisten versio tapahtumista. Ainoa mitä tulee mieleen on kaksi vuotta sitten samassa salissa yleisön hiljaiseksi vetänyt Koji Wakamatsun Caterpillar. The Flowers of War sisältää toki karuakin kuvastoa, mutta silti välillä kepeä vitsailu alkoi ottamaan aivoon. Lopussa The Flowers of War menee tarpeettoman epäuskottavaksi, ja loppuvaikutelmaksi on vaara jäädä sama kuin takanani näytöksessä istuneille saksalaisille, jotka kommentoivat: “patetisch!”