Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2012

364.

Rainer Werner Fassbinder: Faustrecht der Freiheit / Fox and His Friends (1975)

Tästä elokuvasta ohjaajan omassa ketjussa.



365. Alfonso Cuarón: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (2004)

Potter-sarjan kolmas ja omasta mielestäni myös monella tapaa paras osa on jo melkoinen möhkäle tarinaa. Harry pystyy ensi kertaa pistämään kunnolla hanttiin Dursleyille ja samalla taikamaailma lähtee kaikessa rikkaudessaan avautumaan entistä enemmän. Meksikolainen visio Tylypahkasta on sanalla sanoen tyly ja ankeuttajat eivät liene koskaan olleen näin tehokkaita. Vaikka tämä onkin mahdottoman epä-elitististä, niin elokuva on oikeasti hieno ja katsomisen arvoinen.



Gary Oldman ja Michael Gambon ottavat uusista rooleistaan tehot irti ja siinä missä Oldman tahtoo vetää (jälleen kerran) roolinsa yli ottaa Gambon viisaasti pari taka-askelta ja luo Dumbledoreen uudenlaista mystisyyttä. Kaikki kunnia Richard Harrisille, mutta pidän tästä Dumbledoresta sittenkin enemmän. Mitä itse juoneen tulee niin tiiliskiven kääntäminen sujuvaksi elokuvaksi on käytännöllisesti katsoen mahdotonta, mutta Cuarón ja etenkin käsikirjoituksesta vastannut Stevel Kloves ovat oivaltaneet mistä tässä elokuvassa ja tarinan osassa on todellisuudessa kyse.



366. Milos Forman: Konkurs (1964)

Milos Formanin dokumentti-elokuvsta ohjaajan omassa ketjussa.



367. James Gunn: Super (2010)

Supersankarielokuvat ovat nyt mahdottoman muodikkaita, mutta tämä alelaarista heräteostoksena (2 €) napattu Super oli kyllä jotain aivan muuta. Pääosassa ei ole mikään supersäteitä silmistään syöksevä sankari tai supervoimiaan viisaasti käyttävä urho. Ehei, Frank Darrbo on pahimman luokan luuseri, joka menettää vaimonsa luihulle (Kevin Bacon hienosti esittämälle) huumekauppiaalle. On siis aika ryhtyä vastahyökkäykseen ja Frank päätyy sangen poikkeukselliseen lähestymistapaan.



Elokuvan huumori on mustaa kuin talvinen kuuton yö ja vaikka leffa heittää paikoin verta ruutuun enemmän kuin näissä tarinoissa on yleensä tapana, niin olihan tätä riemu katsella. Plussat hienoista Ka-Pow ja BAM ‑teksteistä asianmukaisissa yhteyksissä.



368. Joseph Sargent: Jaws – The Revenge (1987)

Muinoin 80-luvulla kun kaikki oli paremmin tuntui tämäkin elokuva hienolta. Puran tuntojani tästä – krhm – muotovaliosta Michael Cainen ketjussa.



369. Mike Newell: Harry Potter and the Goblet of Fire (2005)

Neljäs HP-elokuva on selkeä askel toiminnallisempaan maailmaan. Nyt ei enää murehdita siitä kuka saa eniten tupapisteitä, kun pahuuden voimat nousevat – ihan kirjaimellisesti – takaisin voimiinsa. Englantilaisesta tarinasta kun on kyse niin mukaan on myös tungettu hieno fut... eikun huispaus turnaus.



Tutut hahmot vetävät roolinsa jo suoralla rutiinilla, mutta erikoismaininnan ansaitsee David "Dr. Who" Tennant, joka pistää parastaan. Harryn (ja hiukan muidenkin) romanttiset haihattelut ovat lähinnä kivuliaita ja nuorten bileet velhobändin soittaessa tuntuvat niin päälle liimatuilta, ettei pahemmasta väliä. Velhomaailmassa näyttävät muuten Bulgaria, Ranska ja Englanti olevan melkoisia mahtimaita.



370. John Moore: Max Payne (2008)

Nämä peleihin pohjautuvat toimintapläjäykset ovat usein mitä ovat, eikä Max Payne nouse juuri keskikastin yläpuolelle – eli perinteisessä viiden tähden asteikossa painutaan sinne kahden tähden tietämille, ehkä jopa hiukan alle. Mark Walhberg on pääosassaan ihan mukiinmenevä, mutta muuten roolit on täytetty aika kummallisilla valinnoilla. Mila Kunis ei oikein vakuuta kovana venäläismafiamimminä ja Beau Bridges on vielä tätäkin typerämpi kiinnitys. Bridgesillä on toki vahvuutensa, mutta niitä ei tästä roolista löydy. Pullahtanut Chris O'Donnell onkin sitten se viimeinen pisara, koskakohan O'Donnellin kasvot ovat halvaantuneet niin, ettei mies pysty enää muuta kuin toistamaan noin kahta ilmettä.?





371. Grant Gee: Joy Division (2007)

Tästä Joy Division ‑dokkarista suositeltavien dokkareiden omassa ketjussa.



372. Dimitri Kirsanoff: Brumes D'automne (1929)

Avantgardistinen lyhytelokuva joka muodostuu syksyisistä kuvista ja oletettavasti rakkaansa menettäneestä naisesta. Kaunis kuvien virta ja julkaisun viehättävä musiikkiraita sopivat erittäin hyvin yhteen, vaikka pientä jumittamista joissain kohdin onkin havaittavissa.



373. Charles Chaplin: The Gold Rush (1925)

Tästäkin taitaa olla jo parikymmentä vuotta aikaa, kun viimeksi näin kuuluisan kulkurimme Alaskan reissun, mutta hyvin oli edelleen muistissa ne avainkohtaukset. Georgia Hale on komea naispääosassaan, harmi että neidon filmiura jäi niin kovin lyhyeksi, olisikohan äänielokuva tehnyt siitäkin selvää?

MiR ( 3.10.2012 17:25)

373. Charles Chaplin: The Gold Rush (1925)

Tästäkin taitaa olla jo parikymmentä vuotta aikaa, kun viimeksi näin kuuluisan kulkurimme Alaskan reissun, mutta hyvin oli edelleen muistissa ne avainkohtaukset. Georgia Hale on komea naispääosassaan, harmi että neidon filmiura jäi niin kovin lyhyeksi, olisikohan äänielokuva tehnyt siitäkin selvää?

En löytänyt sitä, lopettiko omasta tahdostaan vai äänen takia. Veikkaisin jälkimmäistä, onhan hänen ansioluettelossaan muutama varsin maineikaskin nimike (The Salvation Hunters, The Great Gatsby, The Last Moment). Tai sitten suhde Chapliniin osoittautui niin kimurantiksi, että Hale sai tarpeekseen koko elokuvamaailmasta

Vikat R&A:t. Tarkemmat kommentit voit lukea

blogistanoi.



102. Policeman

Hyvä alku, keskinkertainen keskiosa, hyvä loppukiihdytys.



103. Jackpot

Jo Nesbon tarinalle perustuva rikoskomedia oli festareiden parhaimpia leffoja. Näppärä rakenne, vastustamaton huumori ja erinomaiset näyttelijät.



104. No Rest For The Wicked

Madridin pommi-iskuja kartoittava kyttädraama meni kahden todella hyvän elokuvan välissä vähän hukkaan. Nukahdin kerran, mutta se ei (kait) ollut elokuvan vika, vaan vuosi vuodelta aikaisemmin iskevän festariväsymyksen.



105. Pusher

Tarina seuraa pääpiirteissään Refnin alkuperäistä, mutta virtaviivainen uudelleentulkinta onnistuu pitämään otteessaan vaikka tarina olisikin tuttu. Hyvä elokuva, vaan ei toki pärjää esikuvalleen ei sitten missään.



106. Shopping Tour

Rautalankabudjetin amatööriyritelmässä on nerokas High Concept ‑idea, mutta sen pilaa hirveän huonot näyttelijät. Festareiden huonoin elokuva, mikään muu ei pääse lähellekkään.



107. Paradies: Liebe

Seidln Paratiisi-trilogian avaus on niin Seidliä että, eikä sitten kuitenkaan ole. Festareiden parhaimmistoa ja ehkä lähimpänä viittä tähteä.



108. Keyhole

Kun katsoo avaimenreiästä Guy Maddinin maailmaan, joutuu tunnustamaan oman älyllisen keskenkasvuisuutensa. En tajunnut paskaakaan, mutta diggasin ihan kaikesta mitä näin. Upeata.



109. Twilight Portrait

Vaikka Balabanov petti, eikä Loznitsa mahtunut kalenteriin, ei hätää, puun takaa iskee rautaisannos venäläistä pahan mielen leffaa. Oppi-isiensä veroinen (joiltain osin jopa heidän elokuvat ylittävä) matka nyky-venäläiseen ahdistukseen ja vitutukseen. Uhhuh.



110. Crawl

Noir-leffoista ammentava aussi-trilleri jää hieman tyyliharjoitelmaksi, kun tarinassa ei tapahdu oikeastaan yhtään mitään.



111. The We And The I

Gondryn erittäin freesi nuoriskokuvaus. The real deal.



112. Ghett'a Life

Lautasellinen Jamaikalaista siirappia. Paikoin aivan käsittämättömän korni klisepommi kertoo jenginuoresta, joka haluaa nyrkkeilijäksi. Asian muovimaisuutta ei ainakaan vähentänyt Kino Engelin kangas. Deja Vu, Joyful Noise nyrkkeilymaailmassa, gospelin sijaan reggeata.



113. The Ambassador

Brüggen äärimmäisen viihdyttävä dokumentti naurattaa, mutta ei päräyttävyydestään huolimatta onnistu kurottamaan kliseiden ja itsestäänselvyyksien taakse. – TIA, Leonardo DiCaprio sanoisi. Snadi pettymys hienon Red Chapelin tekijältä.

88.

Salt **½ Angelina Jolie on jonkinlainen naispuolinen Jason Bourne, ja mikäs siinä, ihan hyvin varsinkin toimintakohtaukset sujuu. Muuten vaan on aika geneerinen viritelmä, ettei oikein massasta erotu. Kertakatseluun ok.



89. The Godfather Part II (dvd) ****½ Tässä tulee jo mieleen, että olisiko Kummisetä toiminut paremmin tv-sarjana, kun reilu kolmetuntinenkin tuntuu oikovan hieman joissain kohdin. Mutta ei kai tätä tarvitse erikseen kehua, ehkä eka osa on omasta mielestäni hieman parempi, osittain jo Brandon ansiosta.



90. Swedish Wildcats aka Every Afternoon (dvd) * AWE-kampanjan innoittamana ostin, mutta ei tästä oikein irronnut mitään. Tylsä, karmeaa näyttelemistä ja alastomuuttakin oli reilusti odotuksia vähemmän. Levyn parasta antia oli trailerit ohjaaja Sarnon muista elokuvista, joista monet ainakin trailerin perusteella vaikutti kiinnostavammilta kuin tämä.

David Cronenberg :

Cosmopolis (2012) **½

Turhankin tasapaksu (sisältäen pääosan esittäjän roolisuorituksen) ja aavistuksen väsyneen oloinen elokuva jossa kuvataan erään nuoren miljardöörin matkaa limousinellaan parturiin. Kantavana teemana rahan muokkaama maailma ja kahtia jakautunut kansa sen keskellä. Lähes kokonaan auton sisällä kuvattu ja erittäin dialogivetoinen kokonaisuus. Ei oikein napannut mukaansa.



Ville Mäkelä : Lain Ulkopuolella (1987) ***

Tämä oli varsin positiivinen yllätys Teeman suomielokuvasarjassa. Eräs nainen raiskataan ja tämän mies ja veli lähtevät hankkimaan oikeutta ensin virallista ja myöhemmin epävirallista reittiä pitkin. Jännittävästi kuvattu kahden miehen kujanjuoksu uhrin kunnian ja oikeuden puolesta. Pääosissa nähtävät Kari Heiskanen ja Taneli Mäkelä tekevät hyvät roolisuoritukset ja heidän esittämiensä hahmojen kemiat toimivat hyvin elokuvan ansioksi. Antti Litja on taasen niljakkaan raiskaajan roolissa sopivan vittumainen.Tässä oli myös hauskasti lähes jokaisessa pikkuroolissakin joku kova nimi tyyliin Åke Lindman, Lasse Pöysti. Juha Muje ja ties keitä muita.

Alive ( 5.10.2012 12:01)

Tässä tulee jo mieleen, että olisiko Kummisetä toiminut paremmin tv-sarjana, kun reilu kolmetuntinenkin tuntuu oikovan hieman joissain kohdin.

Eikös tuommoinen leikkaus ole tehtykin: http://www.imdb.com/title/tt0809488/ En tosin tiedä saako hankittua missään formaatissa enkä nyt jaksa googlailla kuinka paljon tuossa on ekstraa mukana.

Tuo sarja on esitetty joskus kauan sitten myös Suomessa. Kaksi ensimmäistä elokuvaa on leikattu kronologiseen järjestykseen (ensin Vito Corleonen nuoruus kakkososasta, sitten ensimmäinen leffa ja lopuksi Michael Corleonen stoori kakkosesta). Muistikuvieni mukaan mukana oli joitakin uusia kohtauksia, mutta ei mitään oleellista lisäystä kokonaisuuteen. Lisäksi sarjaa oli sensuroitu televisioon sopivaksi. Ainoa ns. koukku tässä kronologisessa kokonaisuudessa on se, että

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ratkaiseva detalji Kummisedän elokuvaversion eduksi

116.

Gun Crazy (1950) ***½

Ihan mukava ja näppärä pienen budjetin film-noir B-leffoistaan tunnetulta Josep H. Lewisiltä. Juoni kulkee pääosin ihan hyvin eteenpäin mutta tietyiltä suvantovaiheiltakaan ei kyllä vältytä, esim. loppupuoliskolla homma tuntuu vähän toistavan itseään kunnes päästään loppuratkaisuun joka oli ihan hyvä. Ei tämä mikään jysäyttävä kokemus ollut mutta ihan leppoisilla fiiliksillä tämän katsoi läpi.



117. Ikiru (1952) ****

Syvällinen ja ajatuksia herättävä klassikko Kurosawalta. Takashi Shimuralta mainio suoritus pääroolissaan. Ehkä loppupuoliskolla olisi voinut pientä tiivistämistä tehdä mutta toisaalta loppukohtauksissa leffa punotaan hyvin pakettiin. Ei tämä välttämättä mene High And Low:n tai Seven Samurain ohi omilla listoillani mutta tykkäsin Ikirusta silti.



118. Drunken Angel (1948) ***½

Jo alkukohtauksista voi päätellä että tämä elokuva on hyvissä käsissä, tästä Kurosawan uran alkutaipaleen leffasta huomaa siis jo hyvin mestarin otteen. Toki mikään ihan nappisuoritus tämä ei mielestäni vielä ollut kun muutamia suvantovaiheita oli kieltämättä mukana. Takashi Shimura ja Toshiro Mifune eivät toki esittelyjä kaipaa pääosissaan ja kumpikin vetävät roolinsa mallikkaasti läpi. Drunken Angel on kaikenkaikkiaan hyvä suoritus Kurosawalta ja ehkäpä tämä saa puolikkaan tähden lisää minulta toisella katselukerralla.



119. The Expendables 2 (2012) **½

Kyllä tästä vähän valju maku jäi ja muistaakseni edellinen osa upposi minulle hieman paremmin. Ensimmäisenä alkaa tökkiä Nan Yu Maggien roolissa, ajoittain tuntui jopa siltä ettei nainen sopinut ollenkaan rooliinsa ja eihän hänen tönköstä suorituksestaan jää loppupeleissä paljoa käteen. Mieskööristä parhaiten mieleen jäävät Syltyn ja Terry Crewsin suoritukset, muilta pääosissa olevilta tulee lähinnä perus suoritukset (Chuck Norrikselle annetaan hävyttömän vähän ruutuaikaa mutta jokainen hänen kohtauksensa on kieltämättä hauska). Visuaalisesti ollaan välttävällä tasolla, joskin CGI:n käyttäminen luo ajoittain muovisen tunnelman. Lisäksi dialogi on vähän liian heppoista action-leffan dialogiksi, parempaankin olisi pystytty. Expendables 2 jätti kieltämättä hieman kylmäksi, kovempaakin tykitystä olisi voitu tarjoilla ja Rambo 4 on edelleen kiistatta Syltyn kovin leffa 2000-luvulta.

Asghar Farhadi:

Fireworks Wednesday (2006) ****

Asghar Farhadi: About Elly (2009) ****

Asghar Farhadi: The Beautiful City (2004) ****



Aika nero ohjaaja tämä herra Farhadi.



Jafar Panahi: White Balloon (1995) ****



Seitsenvuotias pikkutyttö lähtee ostamaan itselleen kultakalaa uudenvuoden kunniaksi, mutta pudottaa äidiltä saamansa setelin vahingossa kadulla olevan ritilän läpi maanalaiseen kellariin. Loppuelokuva meneekin sitten pähkäillessä, miten se hemmetin raha saadaan sieltä kellarista ongittua pois. NEROKASTA!

157.

Kersantti W – nykyajan Mad Max **

Tarinassa on kieltämättä mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta tylsyydeltä ei ihan vältytä.



158. The Pit **

Oikeastaan samat sanat kuin yllä.



159. The Carrier **

Ja vielä kolmannen kerran samat sanat. Vähän tunnettu elokuva oudosta, tappavasta ja tarttuvasta taudista joka eristää pikkukaupungin muusta maailmasta ja saa sen asukkaat jakautumaan lopulta sotaisiin heimoihin. Gore-tehostekauhun sijaan leffa keskittyy teatraaliseen draamailuun – tässä tapauksessa ei ihan toimivin ratkaisu.



160. Firefox ****

Ehkä kolmas tai neljäs katselu. Pidän tästä elokuvasta varmaan enemmän kuin kukaan muu.



161. Night Watch *1/2

Kikkaileva ohjaus ja visuaalirunkkaus nostattaa kulmakarvoja pari kertaa, muuten pelkkää rasittavaa, sekavaa hölmöilyä.



162. Kulta-aarteen metsästys *

C-luokan sekoitus Bondeja ja Indiana Jonesia, tosin eniten leffa tuo mieleen Wynorskin Lost Empiren. Viihdyttävän kökköseikkailun sijaan tekele on kuitenkin vain masentavan huono. Jatko-osa Mustan Kotkan Metsästys pitää silti vielä nähdä.



163. The Expendables 2 **1/2

Parempi kuin umpisurkea ykkösosa. Toiminnasta sai jotain selvää ja kokonaisuus oli ihan viihdyttävä. Huonoa: jatkuva silmäniskeminen yleisölle, kehnot läpät ("you've been back all the time", come on...), liika cgi ja ruma digikuvaus. Ok anyway.



164. Cosmopolis **

Halusin pitää tästä mutta ei iskenyt. Eniten häiritsi teatterimaisuus ja tahallisen epäaito dialogi toistuvine mietelauseineen tms. Tyyli teki elokuvasta mielestäni liian etäännyttävän.



165. Terminus – matka tulevaisuuteen *1/2

Ranskalainen scifiseikkailu-sekoilu, tuttu näky videovuokraamoissa aikanaan. Lapsille sallittua tuubaa. Runsaista räjähdyksistä ja futurististen rekkojen romutuksesta puoli pistettä.

91.

Turkey Shoot (dvd) **½ Alku on ei-mitenkään-yllättävää, mutta viihdyttävää vankileirielämää tulevaisuuden tyrannivaltiossa. Sitten kun varsinainen kalkkunanmetsästys alkaa, tippuu kiinnostavuuskäyräkin ikävän nopeasti, kiitos kovin kökköjen ampumistaistelujen. Toki muutama varsin mieleenpainuva kohtauskin mukaan on ujutettu.



92. The Last Jaws (dvd) ** Julkeasta kopioinnista huolimatta tällä on ansionsa, varsinkin elokuvan alkupuolella, jossa jännitystä saadaan nostettua ihan oikeasti. Sääli vain ettei itse hai oikein missään vaiheessa vakuuta, mikä vähän pilaa lopputulosta. Ellei sitten ota koko elokuvaa huumorilla, mihin se tietysti on omiaan juurikin epäonnisten ”erikoisefektien” ansiosta.

Nishimura: Tokyo Gore Police (2008) Ei se nyt oikein elokuvaksi riitä, että ostaa pari painepesuria, panee niihin tekoverta ja sitten painaa rec-nappulan alas. Noissa takavuosien badtasteissa, braindeadeissa sun muissa oli kuitenkin edes jonkinlainen järjellinen juonirunko, jotta tunnisti elokuvaksi. Jos haluan kuvavirtaa, katson musavideoita tai otan Ludovico-hoidon, mieluummin toki en. **1/2



Frears: Tamara Drewe (2010) Kompressoitua leigh-loachia, turhankin varmaotteista, riskitöntä elämänmakua. Gemma Arterton on tietenkin nimiosassa hot, ja jäi mietityttämään, että olikohan se yksi le mépris ‑henkinen otos tarkoituksellista ladien palvelemista: että tästä ne kuitenkin ottavat kuvankaappauksen koneelle. Tietenkin elokuva soljuu hyvin loistavan castingin vetämänä, mutta vaikka panoa ja kiroilua nähdään ja kuullaan, niin semmoinen geneerinen emmerdale tässä kuitenkin runkona on. ***



Kerttula: Iso vaalee (1983) Mahtavaa kun on YLE Teema, tulipa nähtyä vihdoin. Faija meni aikoinaan työkavereiden kanssa ihan leffateatteriin saakka katsomaan tämän. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä katsoi tämän silloin silkasta tirkistelevästä uteliaisuudesta, rohkeiden panokohtausten takia. Ja taisi pettyä. Tarina on hienolla tavalla pieni, ja "kohu"kohtauksiin on mielestäni saatu hellyttävän kömpelöä uskottavuutta. Onnistuuhan tämä olemaan paikoin myös oikeasti pirun hauska. En vain pystynyt prosessoimaan Ison Vaaleen hahmoa, joka huokui häiritsevää anakronismia. Kesti kauan virittäytyä siihen, että tarina sijoittui vuoteen 1954: sodasta krapulaisen Suomen tunnelma ei millään tahdo välittyä, vaikka Risto Salmi alun monologillaan ansiokkaasti yrittääkin. Sivuhahmot jätettiin roikkumaan miten sattui: voi olla, että Meren alkuperäisteoksessakin näin käy, mutta enemmän pureskeltavaa on kahden päähenkilön kehityskertomuksissa: muutokset ovat aivan liian nopeat ja radikaalit tehdäkseen vaikutuksen. Heikki Valpolan musiikki tukee mukavasti seesteistä tunnelmaa, vaikka Lili Marlenen varioinnissa livetäänkin ärsyttävyyden puolelle. Elokuvassa on kuitenkin epätasaisuudessaankin kauneutta ja sympatiaa sen verran, että plussan puolelle jää'ään, ja suositella voi. ***

374. David Yates:

Harry Potter and the Order of the Phoenix (2007)

Harry ressukka on entistä syvemmällä kohtalon syövereissä. Historia lähtee purkautumaan hitaasti mutta varmasti ja Yates on selvästi oivaltanut mistä sarjassa on kyse.



375. David Yates: Harry Potter and the Half-Blood Prince (2009)

BD-Harry näyttää upealta, minkäs sille tekee. Mitä itse suureen tarinaan tulee, niin nythän se rähinä vasta alkaa. Lähes täysi-ikäisten teinien hormonit käyvät ylikierroksilla ja maailmaa pelastaessa on tärkeää muistaa, että kenen kanssa sitä seukkaakaan.



376. Ridley Scott: Alien (1979)

Päivitetty kotiteatteri (uusi av-vahvistin ja uudelleen mitatut kaiuttimien paikat) piti ajaa sisään jollain elokuvalla ja tässä jos missä on ihanan häiriintynyt soundtrack.



377. Don Coscarelli: Bubba Ho-Tep (2002)

Vanha kunnon Phantasm ‑ohjaaja vetää pinnat himaan tällä vanhainkotitarinalla, jossa eläköitynyt Elvis ja mustaksi muuttunut J.F. Kennedy taistelevat muinaista pahuutta vastaan. Oikeastaan tämä on aika paska elokuva, mutta onhan tämä ns. 'hyvää shittiä'.



378. Ivan Engler & Ralph Etter: Cargo (2009)

Saksankielinen ihan mukiinmenevä sci-fi trilleri. Perusasetelma on tuttu muista alan teoksista, mutta mukana on juuri sen verran persoonallisuutta, että saldo kääntyy lopulta positiiviseksi. Ei paljon, mutta pikkuisen kuitenkin. Rooleihin ei ole kyllä totta puhuakseni saatu mitään kaikkein vahvimpia näyttelijöitä mikä, johtaa paikoin ikävään kankeuteen ja uskottavuuspulaan.



379. Rupert Harvey: Critters 4 (1992)

Tästä pikkuöttiäisten viimeisestä osasta kauhuelokuvasarjat ketjussa.



380. Federico Fellini: Amarcord (1973)

Elokuvasta ohjaajan omassa ketjussa.

072. James Bobin:

The Muppets (2011) ?/10

Muistan hämärästi että tässä todellakin oli Muppetteja. Muistan lisäksi että Jason Segel oli hämäävän jäässä erityisesti musikaalisissa kohtauksissa. Tämän lisäksi muistelen olleeni aika juntturassa. Voisin väittää, että mikäli suhde The Muppetseihin on sillä tasolla, että nostalgisointi kiinnostaa, niin tuskin tämän katsominen ainakaan jää harmittamaan.



073. Nicholas Stoller: The Five-year Engagement (2012) 6/10

Tämä olikin yllättäen saman aivoriihen tekeleitä kuin The Muppets. Ihan pikkukivaa, asteen aikuisempaa romanttista komediaa, jonka hauskimmassa vitsissä pikkutyttö ilmoittaa voce biancallaan olevansa Pocahontas ja ampuu naispääosanesittäjää jalkajousella jalkaan. Nauroin tosin aikanaan enemmän kun Jim Carreyta heitettiin keihäällä molempiin jalkoihin toisessa Lemmikkidekkarissa.



074. Niels Arden Oplev: Män som hatar kvinnor (2009) 6/10

En ole lukenut kirjaa enkä muutenkaan tutustunut siihen mistä tässä stoorissa on kyse. Ummikkona 2,5h leffan ensimmäiset 1-1,5 tuntia ovatkin oikeasti aika jännittäviä, ja lisäksi teemat ovat suhteellisen kuumottavia: seksuaalista hyväksikäyttöä, salaperäinen ja rikas suursuku syrjäisellä saarella, nazeja... mutta erityisesti loppua kohti homma alkaa hieman repeilemään, ja juttuja juostaan läpi hieman liian nopeasti. Kirjan painolasti on ollut ilmeinen, eikä kaikkia langan päitä ole saatu toimimaan omillaan elokuvan puitteissa. Mut silti kiva.



075. Robert Altman: The Long Goodbye (1973) 10/10

Maailmassa ei ole montaa suurempaa nautintoa kuin The Long Goodbyen katsominen.