Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2012

Meller ( 27.5.2012 19:43)

155. Emergency Squad (Stelvio Massi, 1974)

Ja tajuttoman hienot Stelvio Ciprianin musatkin elokuvassa.

Bad Rain ( 27.5.2012 21:02)

Meller ( 27.5.2012 19:43)

155. Emergency Squad (Stelvio Massi, 1974)

Ja tajuttoman hienot Stelvio Ciprianin musatkin elokuvassa.

Hyvä lisäys. Soundtrack todellakin toimii.

206.

Krzysztof Kieslowski: Dekalog, siedem (1990)

Seitsemäs käsky on hyvin selvä: "Älä varasta", mutta siitäkin voi saada aikaiseksi erilaisen tarinan.



Tarinassa on kaksi äitiä ja yksi tytär, josta äiti ja tämän äiti kilpailevat. Kahdessa sukupolvessa arjen paineet kasvavat ja niistä kumpuavat tunteet myrskyävät yli äyräidensä, kun pienen tytön sielusta taistelevat itseäänkin ymmärtämättömät aikuiset.



207. John G. Blystone: Great Guy (1936)

James Cagney on tällä kertaa mittoja ja punnuksia tutkivan viraston kova jätkä, joka ei anna roistoille ja huijareille senttiäkään köyttä. Vastassa ovat suuret voimat, jotka ovat hivuttautuneet myös lain oikealla puolelle ja myrkyttäneet koko alan. Nyrkit paukkuvat ja kovat sanat lentelevät, kun puhdasotsainen sankarimme pistää asiat järjestykseen. Perussettiä huomattavasti parempiakin rooleja vetäneeltä Cagneyltä.



208. Marcus Nispel: Conan the Barbarian (2011)

Tuli viimein katsottua alkoholin ja kaverin rohkaiseman (eikä tarvinnut näin ostaa omaan hyllyyn) ja aika kahtiajakoinen kokemushan tämä sitten lopulta oli. Elokuvan alku on verihurmeinen ja lupaava, kun nuori Conan joutuu kohtalon suurten voimien riepottelemaksi. Ron Perlman isäukkona on muuten melkoinen ilmestys. Ongelmat alkavat kuitenkin melkein heti, kun aikuinen Conan ryhtyy puuhiin. Vika ei ole sinällään Jason Momoan, joka näyttelijänä yltää vähintään samaan kuin Arska, mutta lupaavasti alkanut juoni menettää vain tehonsa. Ei paska mutta ei missään nimessä legendaarisen ensimmäisen osan veroinen.



209. Troy Duffy: The Boondock Saints (1999)

Elokuva josta löytyy pari hiukan eri tavoin unohtumatonta toimintakohtausta, sekä pirun hyvää läppää. MacManusin veljekset ovat tavallaan keskiössä, mutta Wille Dafoen eksentrinen kyttä ja David Della Roccon hersyvästi näyttelevä luuseri wanna-be gangsteri varastavat kyllä shown mennen tullen.



210. Kenneth Branagh: Thor (2011)

Aika mielenkiintoinen ohjaus Kenneth Branaghilta, sillä Thor ei istu ihan samaan kastoiin miehen muiden ohjausten kanssa. Aika perushuttu-Marvelia jossa paikat ryskyvät ja suuret tunteet kuohuavat siinä sivussa. Anthony Hopkins isäukkona, Stellan Skarsgård vanhempana tutkijana ja Natalie Portman tämän söpönä suojattina vetävät perässään Chris Hemsworthin kieltämättä lihaksikasta mutta näyttelytaidoiltaan jäykkää vartta. Asgard on upeaa nähtävää ja sitä ei onneksi näytetä liikaa. Kerran nähty, eipä tarvitse enää toiste palata tämän pariin.



211. Kinji Fukasaku: Batoru rowaiaru (2000)

Hyvän mielen iltaleffa, joka oli aikaansa edellä. Yhteiskuntakritiikkiä ja verijuhlaa – kumpaa enemmän, sen saa päättää katsoja.

60.

R

Armoton vankilaelokuva. Tinkimättömyydessään ja askeettisuudessaan 2000-luvun parhaimpia elokuvia. Tyyli tukee stooria 100/100.



61. Hell Ride

Harvinaisen tylsää kakkaa. Lainaan itseäni feisbökistä: Kovasti yritetään olla kool, mutta päädytään olemaan sen vastakohta. Rautsi taisi sanoa tätä Nyt-liitteessä epäelokuvaksi, jos oikein muistan. Enough said.



62. Friday 13th (2009)

Nispelin 100% gaggaa. Neljännellä yrityksellä vasta jaksoin loppuun asti. Ei tästä muuta "hyvää" löydä kuin sen että ärsyttävät jätkät ja rumat eukot saavat maistaa terää alusta lähtien. Joo, ei riitä. Liikaa on näitä remakeja nähnyt, mutta näköjään on aina mahdollista löytää se huonoin so far. Hyörgh.

Red Right Hand ( 29.5.2012 20:31)

62. Friday 13th (2009)

Nispelin 100% gaggaa. Neljännellä yrityksellä vasta jaksoin loppuun asti. Ei tästä muuta "hyvää" löydä kuin sen että ärsyttävät jätkät ja rumat eukot saavat maistaa terää alusta lähtien. Joo, ei riitä. Liikaa on näitä remakeja nähnyt, mutta näköjään on aina mahdollista löytää se huonoin so far. Hyörgh.

Ei voi olla huonompi kuin The Fog – remake.

Alive ( 30.5.2012 08:12)

Red Right Hand ( 29.5.2012 20:31)

62. Friday 13th (2009)

Nispelin 100% gaggaa. Neljännellä yrityksellä vasta jaksoin loppuun asti. Ei tästä muuta "hyvää" löydä kuin sen että ärsyttävät jätkät ja rumat eukot saavat maistaa terää alusta lähtien. Joo, ei riitä. Liikaa on näitä remakeja nähnyt, mutta näköjään on aina mahdollista löytää se huonoin so far. Hyörgh.

Ei voi olla huonompi kuin The Fog – remake.

Joo todellakin, mun mielestä tää ei oo läheskään huonoimpia re-makeja mitä on tehty viime vuosina. Ihan katseltava tapaus ja ottaen huomioon noiden alkuperäisten leffojen tason niin niistä on kovin vaikea ainakaan huonommaksi laittaa.

Ei ole Fogia nähty, mutta aika paska saa olla jos on tätä paskempi.

025. Bille August:

En sång för Martin – Laulu Martinille (2001) 6/10

Ruotsalainen suht kuumottava draama, joka käsittelee realismiin pyrkien alzheimerin tautia. Kuinka integroida osaksi minää tauti, joka tuhoaa minän? Kuinka rakkaiden tulisi suhtautua vääjäämättömästi tuhoon vievään tautiin? Milloin alzheimeriin sairastunut ihminen on lopulta menettänyt ihmisyytensä ja muuttunut vain lihamassaksi; kuinka päästää irti tuosta lihamassasta, joka kuitenkin silloin tällöin refleksinomaisesti toistuvina hymyinä ja sanoina muistuttaa kaukaisesta menneisyydestä? En halua ehkä koskaan katsoa Haneken Lovea.



026. Paul Verhoeven: Spetters (1980) 6/10

Verhoevenin varhaiselokuva vaikuttaa ensin hänen panokseltaan meuhkaavaan kasariteinikomediaan, mutta muuttuu pian kipeäksi kasvudraamaksi joka kehittyy dorkan motocross ‑aihion ympärille. Vaikka elokuva on hyvin rakennettu ja draama on asiallista, olisin kuitenkin mieluummin ottanut sen vyön alle tähtäävän perseilyn. Johtuneeko vallinneesta mielentilasta. Penikseen keskitytään elokuvassa aika paljon, sitä mitataan, runkataan, otetaan suuhun, työnnetään toisten miehien perseeseen jne. Ilmeisesti liika esilläolo johti myös pieneen pahennukseen.



027.Georgi Kropachyov & Konstantin Yershov: Viy (1967) 5/10

Ensimmäinen neuvostokauhu, joka osoittautui omaavansa lähinnä kuriositeettiarvoa. Leffa on tylsä (lyhyestä kestostaan huolimatta), sen rakenne ei toimi, ja moni juttu on luotaan työntävällä tavalla vanhentunut. Takapajuinen Venäjä vielä takapajuisimpine kylineen on tosin upeasti lavastettu ja tunnelmallinen miljöö, ja elokuvan visuaalinen ilme on välillä huikea.



028. Walerian Borowczyk: La bête (1975) 9/10

flimtrick ( 30.5.2012 11:41)

Alive ( 30.5.2012 08:12)

Red Right Hand ( 29.5.2012 20:31)

62. Friday 13th (2009)

Nispelin 100% gaggaa. Neljännellä yrityksellä vasta jaksoin loppuun asti. Ei tästä muuta "hyvää" löydä kuin sen että ärsyttävät jätkät ja rumat eukot saavat maistaa terää alusta lähtien. Joo, ei riitä. Liikaa on näitä remakeja nähnyt, mutta näköjään on aina mahdollista löytää se huonoin so far. Hyörgh.

Ei voi olla huonompi kuin The Fog – remake.

Joo todellakin, mun mielestä tää ei oo läheskään huonoimpia re-makeja mitä on tehty viime vuosina. Ihan katseltava tapaus ja ottaen huomioon noiden alkuperäisten leffojen tason niin niistä on kovin vaikea ainakaan huonommaksi laittaa.

Fridayn remake on mainio. The Fog on huono mutta surkeampi on vielä Prom Night ja huono on myös The Omen.

Tamara Jenkins :

The Savages (2007) ***

Veli ja sisar joutuvat katsomaan ikääntyneen ja dementoituneen isänsä perään ja selvittämään omia ihmissuhteitaan indie-draamaelokuvassa. Philip Seymour Hoffman ja Laura Linney tekevät hyvät roolisuoritukset mutta kun aihe ei oikein tahtonut kiinnostaa niin menee sellaiseen perus-ok osastoon.



James Cameron; Ovidio G. Assonitis : Piranha Part Two: The Spawning aka Piranha II: Flying Killers (1981) **

Tällä kertaa erästä merenrantaa ja siellä olevia lomailijoita uhkaa piraijakalat joilla on vieläpä siivet. Juonessa on tuttuun tapaan ripaus Jawsia, armeijan salaisia kokeita ja muita tuttuja kliseitä. Alussa esitellään joukko dorkia henkilöhahmoja joista osa on elokuvan kannalta ihan turhia spedeilijöitä. Näiden hahmojen avulla yritetään repiä huumoria joka menee täysin alta riman. Muuten elokuvan pahin pettymys on se, että kun noin puolen välin aikaan odottaisi että tunnelma kohoaisi ja jonkinlainen kunnon loppumittelö olisi luvassa piraijoita vastaan, muuttuu elokuva vain tylsäksi ja paikallaan junnaavaksi.

55.

Tenacius D and the Pick of Destiny (tv-tallennus) ** Ihan jees, mutta onhan tätä sen verran kevennetty että paras särmä jää puuttumaan. Hämmästyttävän kuunneltavaa musaa Gass ja Black saa kyllä aikaiseksi. Ja Dio 5 tähteä.



56. Bad Teacher (dvd) ** No ei nyt ihan niin ”bad” kun olisi voinut toivoa, mutta ihan kivan räävitön paikka paikoin. Ja Cameron Diaz on hot, ei sitä voi kieltää. Justin Timberlake ja Cameron ns. kuivapanossa on kyllä melkoinen WTF-hetki. Kovin on epätasainen, niin kuin nämä aina.



57. Zombie Flesh Eaters (dvd) ** Katsoin tän 20 vuotta myöhässä. Yllättävän selkeä juoni Fulci-zombeiluksi. Ollin varmaan vähän väärässä moodissa, kun ei nyt löytynyt mitään erityistä kehuttavaa. Hai vs. zombie on tietysti ideana jo nerokas, eikä toteutuskaan ole hullumpi. Loppu on ”ihan kiva”.

Toukokuu:

127. Collateral (2004) ***

Lisää Mannia, hyvä.



128. Public Enemies (2009) **

Lisää Mannia, tylsä ja melko mielenkiinnoton. Sinänsä arvostan tällaista tyyliä näinkin isossa leffassa, mutta välillä se häiritsee. Ehkä ei tähän leffaan parhaiten sopinut.



129. Mission: Impossible – Ghost Protocol (2011) ***

Yllätyin, tämähän olikin ihan hyvä. Oikein viihdyttävä, ei enempää eikä vähempää. Kiitokset tästä varmaankin Brad Birdille. Ekan näistä olen joskus lapsena nähnyt, muita en.



130. Goldfinger (1964) ***

Bondit ovat melko suuri aukko elokuvasivistyksessäni, kun en ole näitä juuri katsellut kuin lapsena. Viihdyttävä tämäkin. Blurayllä korostuu muutamien efektien kökköys (kuten Thunderbirds-lentokone) ja meno on muutenkin campimpaa kuin muistelin.



131. The House of the Devil (2009) ***

Näyttää siltä että olisi voitu tehdä 80-luvulla, hienot alkutekstit! Vähäeleinen ja yksinkertainen saatananpalvonta/kauhutalotarina, ei hirveästi järkeä jos liikaa ajattelee, mutta toimii kivasti.



132. The Descendants (2011) ***

Hyvää draamaa. Odotin vähän hauskempaa, ei oikein itselleni toiminut komediana.



133. 一一 [1+2] (2000) ****

Oikein hyvää draamaa. Tästä voisi vaikka Roy Anderson ottaa mallia kuinka tällaisen kameratyöskentelyn (eli sen puutteen) ei tarvitse olla niin vitun tylsää, vaikka kestoa olisikin tämä kolme tuntia. Hyvin onnistunut.



134. Chronicle (2012) ***

Pienemmän budjetin leffaksi aika vakuuttava. Dokumentaarinen tyyli ei oikein toimi ja välillä häiritsee, etenkin lopussa, olisi toiminut paremmin perinteisellä kerronnalla. Toisaalta esim. lentelyt ja muut toimii ensimmäisessä persoonassa aika kivasti, kun tuollaista harvemmin näkee.



135. The Muppets (2011) ***

Hyvin kliseinen, mutta eihän tästä voi olla pitämättä. Yllättävän hauskakin.



136. Cobra (1986) **

Syltyn käsis on aika kreisi, ei niin viihdyttävä kuin voisi olettaa.



137. 27 Dresses (2008) *

Mulla on tekosyitä...



138. Gayniggers From Outer Space (1992) **

Tähän ei ole...



139. Bad Taste (1987) *** Uusintakatselu

Peter Jacksonin eka leffa toimii yllättävän hyvin edelleenkin, vaikken tätä varmaan sitten yläasteen olekaan katsonut. Suvantokohtia löytyy, mutta pakko arvostaa minimibudjetilla näin onnistunutta teosta. Kameraliikkeet ovat välillä aika hienoja ja niitä on paljon, kun ottaa huomioon että Jackson rakensi kaikki laitteet siihen itse. Amatöörielokuvaksi erinomainen.



140. Meet the Feebles (1989) **** Uusintakatselu

Tästä voisi sanoa samat kuin Bad Tastesta. En odottanut pitäväni tästä näin paljon edelleen, mutta toimii! Ehkä olen aikuistunut vähemmän kuin luulin... Kaverin kommentit katsottuaan nyt ekaa kertaa: "Maailman paras elokuva. Ainut hyvä elokuva." Ei tää nyt niin hyvä oo, mutta reippaat suositukset, ei tämmöstä nää joka päivä.



141. Pride & Prejudice (2005) **

Ääh, kaikki naishenkilöt on tässä niin yksiulotteisia ja tylsiä. Muuten oikeestaan aivan kiva.



142. Australia (2008) *

Ylipitkää paskaa.



143. La chute de la maison Usher [Usherin talon häviö] (1928) *****

Oi, hieno kuin mikä. Tämä ranskalaisen impressionistisen elokuvan taidonnäyte pärjää saksalaisen expressionismin vastaaville tunnetuille kauhuelokuvillekin oikein hyvin. Hämyisää, Dreyerin Wampyriin vertaus on hyvin ymmärrettävä, pitäisipä sekin katsoa tässä uudestaan. Jos jotain valittamista pitää keksiä niin loppu olisi voinut olla päräyttävämpikin, mutta eipä siinä. Harvoin tekee mieli katsoa jotain elokuvaa heti uudestaan.



144. Visiting Hours (1982) **

Michael Ironside tappaa ihmisiä sairaalassa. William Shatnerkin on joku tyyppi. Olematon juoni ja slasheriksi aivan liian vähän alastomuutta ja verta, eli ei juuri ollenkaan. Ironsiden esitys ja hahmo pelastaa ihan pikkusen, tuli hieman mieleen Maniac.



145. Europa (1991) ****

Trierin alkupään tuotantoa. Paljon kikkailua, joka ehkä hieman etäännyttää, mutta näyttäähän ne aika hienolta. Tuli mieleen Kafka ja osittain Coenin veljesten jotku leffat. Aika hieno, ois voinu olla hienompiki.



146. スウィートホーム [Sweet Home] (1989) **

Meh, aika tylsä kummitustaloleffa. Odotin jotain paljon kreisimpää (mutta niinhän aina Hausun jälkeen me kaikki), oli tässä pari hienoa efektia ja esim. loppu. Paljon ei tapahdu.



147. Night of the Warrior (1991) **

Ihmeellinen pläjäys kasaripotkunyrkkeilyä johon on lyöty joitakin taiteellisempia kokeiluja, joku on selvästi halunnut tehdä erilaisen leffan kuin mitä käsis käskee. Ei oikeen toimi.



148. Markéta Lazarová (1967) *****

Äänet kaikuvat kummallisesti paikasta huolimatta ja aina ei ole ihan selvää kuka puhuu, muuta valittamista ei tule mieleen, hieno leffa.



149. Prometheus' Garden (1988) ****

Helvetin psykedeelinen ja surrealistinen puolituntinen stop-motion animaatio, joka ei missään vaiheessa hellitä tiukkaa tahtiaan. Todella sulavasti animoitu, enkä edes uskalla miettiä kuinka kauan tähän on mennyt aikaa. Pakkokatsottavaa stop-motionin ystäville.



150. Monster Road (2004) ****

Ja dokumentti Prometehus' Gardenin tekijästä Bruce Bickfordista. Hyvin mielenkiintoinen.



151. A Dangerous Method (2011) ***

Oikein hyvä, mutta liiallisen puhelias. Suosittelen kyllä kaikille, varsinkin jos psykologia kiinnostaa, vaikka tuskin jokaiselle Cronenberg-fanille uppoaa.



152. Iron Sky (2012) **

Pettymys. Tässä ei oikein keskitytty mihinkään tai kehenkään, välillä kirjoitus on suorastaan nolon huonoa ja kuvauksen kliinisyys ja taustat toi mieleen Star Wars-prequelit. Parissa kohtaa vähän naurahdin ja toivon tälle kaikkea parasta, mutta ei tämä kyllä mikään hyvä ole. Sääliksi käy näitä hyviä ideoita, kun käsis on niin surkea. Udo Kieriäkään ei käytetty juuri mihinkään.



153. Once Upon Atari (2003) ***

Jännä dokkari Atarin peliohjelmoijista. Mielenkiintoisia ihmisiä ja tarinoita, mutta kahden tunnin kesto on pikkuisen liikaa. Ja pelkkiä puhuvia päitä voi olla hieman tylsä katsoa. Suosittelen peleistä/pelialasta kiinnostuneille.

029. James Cameron:

Aliens (1986) 8/10 (alkuosa lähempänä 6/10; loppuosa lähempänä 10/10)

Pitkästä aikaa katsottuna Aliens aiheutti jopa pienen pettymyksen tunteen. Tiukasta jännityksestä Sci-Fi ‑toiminnan suuntaan tehty suunnanmuutos ei aiheuta itsessään periaatteellista vastustusta, mutta homma ottaa jopa hieman liikaa askelia kevyempään suuntaan. Kasarimaiset tarinan, tunnelman, ja ryhmän sisäisten suhteiden rakennuspalikat tuntuvat välillä heikosti aikaa kestäneiltä, siis tässä kontekstissa. Stereotyyppinen douchebag ‑sotilasryhmä on täynnä vitun ärsyttäviä henkilöitä, ja Bill Paxtonin Hudson pystyy omakätisesti laskemaan elokuvan tasoa jokaisessa kohtauksessaan (joissa hän joko uhoaa tyhmä ilme naamallaan tai itkee kuinka perseestä tilanne on, edelleen sama tyhmä ilme naamallaan).



Elokuva nousee kuitenkin huimalle tasolle loppua kohti, ja viimeiset 50-or-so minuuttia ovat timanttia; tiivistä ja nerokasta eteenpäin rymisevää Sci-Fi ‑kauhua. Lisäksi läpi elokuvan on hienoa katsella kuinka pieni budjetti on kannustanut luottamaan enemmän katsojan mielikuvitukseen tunnelman luomisessa, jättämään kuvan ulkopuolelle paljon oleellisia asioita ja keskittymään päähenkilöiden reaktioihin. Paljolti pienoismallein toteutettu ympäristö näyttää paljon asiallisemmalta kuin suurin osa CGI:stä.



030. Ti West: House of the Devil (2009) 4/10

Rosoisuutta myöten autenttisuuteen pyrkivä homage 80-luvun eksplisiittisille kauhuelokuville. Valitettavasti, sinällään autenttisen oloisesta ja välillä helvetin kuumottavasta fiiliksestä huolimatta, homma kumisee tyhjyyttään... kauhun tunteen kanssa taistelee liian usein pieni sisäinen ääni, joka sanoo että elokuva yrittää liian paljon olla jotain ollakseen todella jotain. Homma kuitenkin kurahtaa viimeistään lopussa, kun siihen asti kunnioitettavasti ylhäällä pidetty jännitys ajetaan karille kamalaan, täysin juosten kustuun viimeiseen 10 minuuttiin. Ja se banaali loppukuva.

Yoshua Ben Yosef ( 3.6.2012 08:33)

Stereotyyppinen douchebag ‑sotilasryhmä on täynnä vitun ärsyttäviä henkilöitä, ja Bill Paxtonin Hudson pystyy omakätisesti laskemaan elokuvan tasoa jokaisessa kohtauksessaan (joissa hän joko uhoaa tyhmä ilme naamallaan tai itkee kuinka perseestä tilanne on, edelleen sama tyhmä ilme naamallaan).

Stereotyyppinen ehkä, mutta kyllä Paxtonin rooli sopii tuohon teemaan (vaikka onkin kliseinen uhoajasta pelkuriksi ja lopulta takaisin sotilaaksi). Metaforat Vietnamin sotaan toimivat : ylioptimistinen luottamus tulivoimaan, persoonalliset varusteet ja aseistus, ylimielisyys ja yksilöllisyyden korostus joka koituu tappioksi kollektiivisen vihollisen edessä, jonka vaarallisuutta ei vaivauduttu edes selvittämään jne.



En oikein keksi millainen joukko olisi pitänyt olla kun ottaa huomioon sen luonteen tuossa maailmassa ; lähes palkkasoturi tasoinen sotilasyksikkö, jota valtio 'lainaa' suuryrityksille.

212.

Timo Vuorensola: Star Wreck: In the Pirkinning (2005)

Okei, merkittäköön lokiin ensimmäiseksi että olen Star Trek ‑fani. Tai oikeastaan aika paha fanaatikko. Hyllyssä on metritolkulla kausibokseja ja leffoja, ja kotoa löytyy myös rekvisiittaa vaikka kuinka.



Monet trekkarit ovat teilanneet tämän elokuvan mauttomana, typeränä ja irvailevana. In the Pirkinning onkin kieltämättä hetkittäin mauton ja typerä, mutta samalla se on hersyvän hauska ja niin Trek-universumia kuin Babylon 5 ja Crusader ‑sarjojakin hetkittäin jopa nerokkaasti lainaileva komedia. Ehyestä kokonaisuudesta ja syvistä hahmoista on nyt turha puhua, mutta kyllähän tämä oli taas hauska katsoa muutaman vuoden tauon jälkeen. P-Liitto jyrää!



213. Timo Vuorensola: Iron Sky (2012)

Tämän kävinkin jo läpi elokuvan omassa ketjussa.



214. Alfred Hitchcock: Sabotage (1936)

Hitchcockin varhainen mestariteos jonka juoni on tiivis, nopea ja sopivan synkkä. Elokuva on periaatteessa Sylvia Sidneyn tähdittämä, mutta sen todellinen sydän on omien sieluntuskiensa kanssa painiva Oskar Homolka, joka on vain pieni palanen suuressa koneistossa. Hitchcockin kyky luoda painostavuutta pienillä palasilla on jo tässä vaiheessa ihailtavaa ja omanlaisensa huipennus on tietysti Steven matka halki kaupungin paketti kainalossa.



215. John Ford: Fort Apache (1948)

Kahden Johnin hienosta teoksesta tarinaa klassisten westernien ketjussa.



216. Curtis Harrington: Queen of Blood (1966)

Eräs kummallisimmista vampyyrielokuvista, josta enemmän 60- ja 70-lukujen vampyyrielokuvien ketjussa.