Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2012

60- Forman:

Horí má panenko (The Firemen's Ball) (Palaa, palaa!) (DVD), Formanin paras. Komediallisesti hyvin paljon myötähäpeä- linjoilla ja etenkin niiden takana vetelevä herkullinen kuvaus palomiesten iltamista missä kaikki, mikä voi suinkin mennä pieleen, menee pieleen. Formanin hädin tuskin verhottu ilveily reaalisosialismin arkipäivän maneereille jaksaa naurattaa vaikka konteksti on jo painunut historiaan. ****1/2



61- Sherman: The Treasure of Pancho Villa (BBC iPlayer), Turha tusinawestern jossa kaikki on korkeintaan keskinkertaista. Innoton kässäri, karismattomat roolitukset, tylsät tapahtumapaikat ja laiska ohjaus. Puolikas tulee erotuksena kalkkunoihin... *1/2



62- Forman: Cerny Petr (DVD), Tyylipuhtain uuden aallon leffa Formanin 60-l tuotannosta. Petr on aikuisuuteen vääjäämättä siirtyvä kömpelö puotipuksu-teini, joka ei tiedä mitä haluaa. Millään tasolla. Mutta isän ja kauppiaan (miehen mallit) odotukset on kovat. Tytöt kiinnostaa ja lager kyllä maistuu viehättävän puolihuolimattomassa hengessä. Formanin esikoispitkä on kontekstissaan hyvä debyytti, mutta Formanin omaa ääntä siinä ei vielä muutamaa gagia lukuunottamatta huomaa. ***



63- Forman: Lásky jedné plavovlásky (Loves of a Blonde) (Vaaleaverikön rakkaus) (DVD), Formanin ensimmäinen kypsä ohjaustyö onkin sitten jo erinomainen elokuva. Uuden aallon mausteita käyttäen Forman maalaa kuvan pikkukaupungin blondista joka toteuttaa itseään ainoalla mahdollisella tavalla, vastakkaisen sukupuolen kautta ja siihen takertuen. Simppeli tarina kertoo yksinkertaisesti ja koskettavasti, hienovireisen holhoavan huumorin avulla (vähän samalla tavalla kuin joku Lauri Viita) vilpittömän ja yksinkertaisen tytön aikuistumisen omassa pienessä ympäristössään. ****1/2



64- Anderson: Around the World in 80 Days (Maailman ympäri 80 päivässä) (DVD), Joidenkin arvioiden mukaan heikoin koskaan parhaan elokuvan Oscarin pokannut leffa sattaa hyvinkin olla maineensa arvoinen. Sekava ja löyhän ylipitkä kuvitus Vernen klassikkoon on teknisvisuaalisesti (aikakautensa uuden teknologian) laajakangaskuvauksen juhlaa, mutta pinnan alla ei sitten ole mitään. Sirpaleisen matkakertomuksen tasolle jäävä viritelmä ei jännitä eikä naurata. Loputtomien tähticameoiden bongaaminen viihdyttää, mutta kyllä tästä jää päälimmäisenä mieleen Hollywoodin itsekehun löyhkä. *1/2

Steve Miner :

Friday The 13th Part 2 (1981) **½

Muuten melko ok mutta toistaa liiaksi ykkösosan kaavaa.



Anssi Mänttäri : Morena (1986) **

Parrakas Suomalainen mies ajelehtii Berliinissä muistojensa parissa, kohtaa myöhemmin naisen ja etsimänsä pianistiveljen. Jäi aikalailla sellainen "tukirahoilla tehtyä tekotaiteellista paskaa" – fiilis. Vaikeahan tälle on kuvitella minkäänlaista kaupallista potentiaalia. Mänttäri pääosassa on jonkin verran sympaattinen mutta välillä ulkomaankielellä ja vahvalla suomiaksentilla lausutut vuorosanat tekevät näyttelijätyöskentelystä melkoisen tönkköä. Muutama hyvä suomenkielinen repliikki kuitenkin, hyvää ajankuvaa ja hauska nähdä Claes Andersson roolissaan.



Stanley Donen : Saturn 3 (1980) ***

Tämä oli varsin okei Scifi/kauhu-elokuva 80-luvun alusta. Pääosissa Kirk Douglas, Harvey Keitel ja Farrah Fawcett. Hieman juustoiselta kuulostava casting aiheutti alkuun ennakkoluuloja mutta hyvinhän homma sujui (paitsi että Keitel oli dubattu!). Kaksi tutkijaa on kaukaisella avaruusasemalla he saavat nyt vieraakseen maasta lähetetyn kapteenin, jolla on mukanaan koottava robotti jolla olisi tarkoitus korvata yksi aseman henkilökunnasta. Seuraa ikäviä asioita.



Saturn 3 oli mm. Cruisingin ja Friday the 13th elokuvan kanssa ehdolla kaikkien aikojen ensimmäisessä Golden Raspberry Awardseissa (ollut ilmeisesti kovatasoinen vuosi tai sitten kyseisen skaban raati on ollut pahasti pahasti yössä) voiton vei onneksi kuitenkin tuona vuonna Village People leffa Can't Stop the Music.

Kolmenpuolen kakstuhatykstoistakamaa.

Jones: Source Code (2011) Zowiebowie on tehnyt äärimmäisen mielenkiintoista ja uransa jatkon kannalta erittäin lupaavaa kamaa. Tällaista puhdasta scifiä oli kutkuttavan freesiä katsella, jännite säilyi, kunnes sitten kerronnan aristoteliaanisena häntänä tuli se ilmeisesti testiyleisöjen ja tuottajien "vaatima" lopetus, jota katsoessa sydän pieri verta. Elokuva olisi ilman muuta pitänyt lopettaa Tällaisenaankin toki ihan ***1/2:n arvoinen.



Mottola: Paul (2011) Minusta tämä on tähänastisista Pegg/Frost ‑leffoista ehyin, mutta duo odottaa valkokangaspuolella yhä täysosumaansa. Ajoituksia on mietitty ja alieni on symppis, mutta tämä harhailee silti liiaksi varovaisessa ja vaihtelevassa alapäähuumorin, brittikomiikan, kreisiyksien ja pop-kulttuuriviitteiden välimaastossa. Spaced-sarja pysyy edelleen ykkösenä näiden veijareiden cv:ssä, mutta toki tämäkin viihdytti. ***1/2



Kaurismäki: Veljekset (2011) Kolmen viisaan miehen sisarteos. Samanlainen tv-tuotantomainen fiilistely, jonka tarpeellisuudesta valkokankailla voidaan keskustella. Äijät kameran eteen, recci päälle ja impro käyntiin. No, eiköhän tässä tarinan runko kuitenkin lie valmiina. Periaatteessa ei olisi kannattanut myöntää tämän elokuvan työstön olleen impro-pohjaista, sen verran suvereenia jälkeä nämä x-sukupolven kultti-ikoninäyttelijät tekevät. Varsinkin Kari Heiskanen loistaa: äijän Auschwitz-anekdootti on herkullisinta Heiskasta pitkään aikaan, periaatteessa tämä kannattaa katsoa vain sen takia, jos ei muuten. Tunnin verran setti on todella vahvaa, mutta viimeinen kolmannes valitettavasti lässähtää, kun palasia aletaan hiukan runttailla paikoilleen. Lisäplussa Mari Perankosken rintavarustuksesta, joka nyt vaan varastaa show'n jokaisessa mahdollisessa otoksessa. Mutta hei oikeasti, eikö näille upeille näyttelijöille voisi kirjoittaa jotain? ***1/2

358.

Karyn Kusama: Æon Flux (2005)

Odotin pelkkää keskitason sci-fi huttua ja mitä sainkaan? Suhteellisen nätisti eteenpäin puskevan ja käänteiltään mielenkiintoisen elokuvan, josta löytyy niin omia ideoita kuin rohkeutta kulkea ei-niin-tunnettuja polkuja. Huippukunnossa oleva Charlize Theron on todellista silmänruokaa ja Marton "Celeborn" Csokas vetää toisen pääroolin kunnioitettavalla otteella. Itse juoni on paikoin huterahko, mutta yhtä kaikki viihdyttävä.



359. Stephen Kay: Boogeyman (2005)

Tästä Kauhuelokuvasarjat ‑ketjussa.



360. Christopher Nolan: The Dark Knight (2008)

Päivitetty kotiteattari piti testata riittävän haastavalla elokuvalla, joten Gothamin synkkä ritari sai taas pistää paikkoja päreiksi. Tästä hienosta leffasta on tullut sanottua jo vaikka mitä, joten tällä kertaa puran nähtyä Michael Caine ‑ketjussa.



361. Jean-Pierre Jeunet: Micmacs à tire-larigot (2009)

Jeunet on päästänyt itsensä totaalisesti irti tässä riehakkaassa tarinassa, joka kulkee eteenpäin hysteerisen raivon ja riemun voimalla. Visuaalisesti upea elokuva joka on tosin paikoitellen juontaan nopeampi. Jeunet on napannut mukaansa taas tuttuja naamoja ja niin Dominique Pinon kuin Yolande Moreau saavat pistää parastaan Dany Boonin rinnalla. Juoni on sanalla sanoen naiivi, mutta lapsellisen innokkuuden takana on sanomaakin.



362. Blake Edwards: A Shot in the Dark (1964)

Herbert Lom on poissa, mutta Charles Dreyfusin hahmo elää ikuisesti. Monissa myöhemmissä elokuvissa Clouseaun ja Dreyfusin keskinäinen suhde väännettiin jo äärimmilleen, mutta jotenkin tämä toinen Pantteri-elokuva on Lomin suorituksista rakkain. Elokuvan alun itsevarma ja voimaa uhkuva mies aloittaa hitaan syöksyn ja hajoaa (ihan kirjaimellisestikin) ollen leffan lopussa – no, lopussa.



"If someone has been murdered here, please let it be Clouseau"



363. Neill Blomkamp: District 9 (2009)

Tämäkin elokuva on pitänyt katsoa jo vaikka kuinka pitkään, mutta aina eteen on tullut jotain muuta. No nyt viimein koitti hetki ja täytyy sanoa, että elokuva yllätti ehdottoman positiivisesti. Tarinahan on tavallaan vanha ja sijoittamalla tapahtumat kaikista maailman paikoista juuri Etelä-Afrikkaan tarinan pohjavirettä vain alleviivataan.



Sharlto Copley vetää melkoisen roolin ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan ja efektit ovat hienot, vaikka budjetti on ollut kaukana suurista Hollywood-tuotannoista. Miellyttävä yllätys on myös se, että yleensä kun

Syyskuu:

Terror of Tiny Town

‑Kääpiölänkkäri kuulostaa hauskalta idealta mutta oikeasti se on kyllä helvetin tylsä "pätkä".



Spider Baby

‑Tästä en ollut edes aiemmin kuullut vaikka kyseessähän on aivan kulttimatskua.



If Footmen Tire You, What Will Horses Do? & Burning Hell

‑Baptistisaarnaaja Estus Pirkle varoittaa kommunismin vaaroista ja Helvetin kauhuista hyvin graafisilla ja eksploitaatiomaisilla "dokumentoiduilla tapahtumilla".



7 Nuns in Kansas City

‑Kaikista huonoista komedia spaghetti länkkäreistä tämä saattaa hyvinkin olla kaikkein huonoin.



Leppymättömät

‑John Hustonin western kovalla näyttelijäkaartilla. Erityisesti Lillian Gish tekee voimakkaan roolin.



Boogie Nights

‑Viimein sain tämän katsottua, ei ollut kyllä ihan maineensa veroinen. Paras kohtaus oli mielestäni muusta leffasta irrallinen huumeiden huijausmyyntiyritys.



Cassandra's Dream

‑Taisi olla huonoin Woody Allen elokuva minkä olen nähnyt, ihan katsomiskelpoinen silti.



Rainbow Thief

‑Tätä olin pitkään vältellyt jostain syystä. Ensimmäiset 20 minuuttia ovat puhdasta Jodorowsky-visiota mutta sitten leffa taantuu jotenkin epäkiinostavaksi.



City of the Living Dead

‑Hieno alku ja loppu mutta koko keskivaiheen olisi voinut pikakelata.



Cabaret

Kapteeni Corellin mandoliini

Unbreakable

Rakkauselokuva

Patrick Still Lives

Lola



Uusintakatselut:

Strange Vice of Mrs Wardh

Giulietta ja viettelykset

Dag Kurdu

Sankari

Sweet and Lowdown

Beetlejuice

Witches of Eastwick

Shango

Pidä huivista kiinni Tatjana

Sleeper



26 leffaa yhteensä.

Michel Deville:

Le mouton enragé (1974) **½



Jean-Louis Trintignant seikkailee naisten ja politiikan maailmassa kummallisessa satiirissa, josta ei oikein saanut mitään selvää.



Julie Delpy: 2 Days in Paris (2007) *



Tyttöjen elokuva jonka tulin vahingossa lainanneeksi kirjastosta. Sen tästä oppi että mitään Julie Delpyn kirjoittamaa/ohjaamaa ei kannata ikinä katsoa.



Mani Ratnam: Thiruda thiruda (1993) ***



Kevyttä toimintakomediaa Ratnamilta. Tässä taisi olla enemmän takaa-ajoja kuin missään muussa elokuvassa: jalkaisin, pyörällä, moottoripyörällä, autolla, bussilla, rekalla, junalla, you name it.



Kabir Khan: Ek Tha Tiger (2012) ****



Salman Khanin uusin toimintatykitys on täyttä rautaa! Agenttitoiminnan rima on nyt asetettu niin korkealle, että mahtaakohan Skyfall pystyä vastaamaan haasteeseen?



Alejandro Doria: Esperando la carrozza (1985) **



Argentiinalainen "klassikko"komedia dementoituvasta isoäidistä, jota tämän lapset eivät millään haluaisi ottaa kotiinsa hoidettavakseen. Ei naurattanut.

146.

Bad Boy Bubby ***1/2

Hiton hyvä ja loistavasti näytelty, perusjuoni ei sinänsä ole NIIN omaperäinen mutta ei se mitään. Lisäplussaa voimakkaasta uskonnon kritisoinnista.



147. Blood Diner **1/2

Ei ollut ihan niin hauska kuin muistelin, mutta pönttöä hupia irtosi tarpeeksi.



148. Helldriver ***

Onhan tämä ainutlaatuisen levotonta menoa, mutta oliko kämäisiä Photoshop-cgi-efektejä pakko tunkea niin paljon mukaan?



149. Lentävät luupäät **

No joo, juoni on varmaan improvisoitu kuvatessa ja vitsit väsähtäneitä, mutta lentohärveleidensä ansiosta LL on kuitenkin perus-kasarispedeilyä kiinnostavampi. Ja Simo Salminen ammuskelemassa riippuliitimiä alas Uzilla, there's something you don't see every day.



150. Junaterroristi **

30-luvun tositapahtumiin perustuva unkarilainen draama junia sabotoivasta hullusta. Budjetti lienee ollut kohtalainen, mutta ohjaus on laiskaa ja yleisfiilis laimean mitätön.



151. Commando *****

Klassikko, joka toimii kymmenennelläkin katselulla. Ja mahtava kokemus valkokankaalta.



152. Puppet Master 4 *1/2

Nuket ovat nyt hyvien puolella, gorea ei ole jne. Kökköä.



153. Tuhon päivät *1/2

Ammuskelua ja kaatuilevia äijiä on runsaasti, mutta elokuva on jopa italosodaksi halvan ja huonon näköinen.



154. Paholainen soittaa **1/2

Positiivinen yllätys. Juonenkäänteet ovat verrattoman hölmöjä ja henkilöiden käytös herättää lukuisia kysymyksiä, mutta jotenkin tämä vain toimii. Leffa ei ole visuaalisestikaan hullumpi.



155. Total Recall (2012) **1/2

Ei ihan toivoton uusioversio. Osittain ihan hyvää scifiä ja kaupunkiympäristöt on luotu hienosti. Mutta tarinassa riittää latteuksia & typeryyksiä ja kiinnostus laski tasaisesti loppua kohden.



156. Final Mission **1/2

Harvoin sitä pääsee verestämään tällaisia FiX-muistoja isolta kankaalta. Alkupuoli on todella tiukkaa menoa, mutta sitten jäädään pitkäksi ajaksi laahaamaan paikoilleen. Kolmannessa näytöksessä päästään onneksi taas asiaan, joten kyllä tästä lopulta hyvä maku jäi suuhun. Kiitos KAVA.

Antti Jokinen:

Puhdistus

Olihan tämä rankan näköinen ja oloinen, mutta en kyllä pitänyt yhtään. Kaksi tuntia tuntui neljältä, eikä elokuvan hahmojenkaan kohtalo liiemmin liikuttanut. [font=Helvetica, Arial, Tahoma, sans-serif]Laura Birn ja Liisi Tandefelt ovat kyllä rooleissaan hyviä. Vaikea sanoa, olisiko kirjan lukeminen taustaksi auttanut asiaa.[/font]



[font=Helvetica, Arial, Tahoma, sans-serif]John Ford: Drums Along the Mohawk[/font]

[font=Helvetica, Arial, Tahoma, sans-serif]Hivenen epätasapainoinen kuvaus Yhdysvaltain vapaussodasta. Henry Fonda ja Carole Lombard tekevät pääosissa hyvää työtä ja John Carradine luimistelee hienosti pahiksena, joskin häntä olisi saanut esitellä enemmänkin.[/font]



[font=Helvetica, Arial, Tahoma, sans-serif]Terrence Malick: [/font]Days of Heaven

Toinen katselukerta lyhyen ajan sisään. Todella komean näköinen elokuva, jonka ainoa heikkous on mielestäni Richard Geren näytteleminen. Malick on varmaankin halunnut tarkoituksella mahdollisimman vähäeleistä näyttelemistä, mutta Gere vetää jotenkin liian niukalla skaalalla.



William A. Wellman: Story of G. I. Joe

Tästä on kyllä vaikea sanoa mitään erityistä. Mitchumia on aina mukava katsella, eikä aika käynyt muutenkaan pitkäksi.



D. W. Griffith: The Struggle

Tämän saamat murskakritiikit ovat kyllä käsittämättömiä, joskin elokuvan tekoaikakin on totaalisen väärä: kuka nyt haluaisi laman aikana katsoa kuvausta miehestä, joka ryyppää työpaikkansa, asuntonsa ja perheensä? Hal Skelly on nimiroolissa erinomainen, Zita Johann yhtä pökkelö kuin kaikissa Universal-kauhisteluissakin.



Charles Chaplin: The Great Dictator

Monta kertaa katsottu ja aina sama vitsi (sinapinsyöntikohtaus) häiritsee. Muuten erittäin hyvä.

113.

The Hellbenders (1967) ****

Yllättävänkin hyvä spagu Sergio Corbuccilta jos minulta kysytään. Hellbendersin idea on suhteellisen simppeli mutta Corbucci saa lähes joka kohtaukseen aikaiseksi jotain mielenkiintoista jotta tämä seikkailulänkkäri ei tuntuisi pitkästyttävältä. Kaiken lisäksi kun Corbucci tunnetaan rujosta tyylistään niin eipä tässäkään leffassa verta tai luoteja ainakaan pahemmin säästellä, mitään amerikan länkkäreiden pehmoilua ei siis ole tiedossa ja hyvä niin. Yksi Hellbendersin vahvuuksista on hyvät näyttelijävalinnat, Josep Cotten vetääkin vahvan pääroolin mutta tykkäsin myös Norma Bengellin suorituksesta. Ennio Morriconen soundtrack toimii myös mallikkaasti (vaikka itse leffan creditseissä mies esiintyy peitenimellä) ja kaikenkaikkiaan Corbucci tekee tässä tyylikästä jälkeä. Ilman muuta nautinnollinen spagu genren ystäville.



114. Johnny Hamlet (1968) ***½

Enzo G. Castellari pyrkii kyllä tekemään Johnny Hamletista mahdollisimman tyylikkään spagun mutta joku tästä jäi silti puuttumaan. Ehkä juonessa on hieman liikaa tyhjäkäyntiä ennen loppuratkaisuja ja tämä ainakin verottaa pisteitä. Visuaalisesti ollaan kyllä asian ytimessä ja soundtrack on pääosin mainio (Maurizio Grafin laulama tunnaribiisi Find the Man on erinomainen kuten nämä yleensä tuppaavat olemaan). Näyttelijät tekevät ihan kelpo suorituksia, esimerkiksi Andrea Giordana pääroolissaan ja kokeneempaa pyssymiestä näyttelevä Gilbert Roland.



115. Frenzy (1972) ****

Hitchcockin ura eli kieltämättä pientä suvantovaihetta 60-luvun lopulla mutta 70-luvulle tultaessa Frenzy oli suhteellisen hyvä muistutus siitä että mestari ei ollut vielä valmis jäämään eläkkeelle. Hitch päätti luottaa tämän elokuvan kohdalla brittinäyttelijöihin ja mielestäni näyttelijävalinnat onnistuvat pääosin hyvin, tällä saralla valittamista siis ei ole. Myös Ron Goodwinin soundtrack toimii ja visuaalisesti Hitchcock tarjoilee ihan tyylikästä ja varmaa jälkeä. Juonen kannalta homma lähtee rauhallisesti liikkeelle mutta viimeistään loppupuoliskolla huomaa että kenen elokuvasta onkaan kyse, vaikkei Hitchin parhaiden päivien loistoon aivan päästäkään. Frenzyn tunnelma ei siis pysy aivan tiiviinä kun mukana on humoristisiakin kohtauksia (jotka paranevat kyllä loppua kohden) ja toisaalta tappokohtaukset toimivat kuitenkin hienosti. Kaikenkaikkiaan ihan toimiva ja tarpeeksi viihdyttävä leffa Hitchin uran viimeisiltä vuosilta.

MiR ( 12.9.2012 17:49)

343. Simon Hunter: Mutant Chronicles (2008)

Persoonallinen genresoppa ja sci-fi leffa jossa tulevaisuuden maapallo on jaettu neljän firman kesken (Cyberpunk, anybody?). Nämä imperiumit käyvät loputtoman tuntuista sotaa, jotta osakkaiden sijoitukset voisivat nousta piirun verran.

Enemmänhän tämä oli steampunkkia kuin cyberpunkkia. Eihän Cyperpunk ideologian ydin muutenkaan ollut (pelkkä) ekonominen apocalypse vaikka maailmankuvassa korporaatioilla onkin oma roolinsa. Enemmänkin vastakulttuurit, teknologia ja tiedon merkitys pääomana. Mutant Chroniclessa ei näitä niinkään ollut.



Jotenkin mukava leffahan tuo on, vaikkei sitä vois suositella kenellekään...

Jude ( 2.10.2012 18:04)

113. The Hellbenders (1967) ****

Yllättävänkin hyvä spagu Sergio Corbuccilta jos minulta kysytään.

Hellbenders on kyllä mainio, mutta et sitten muuten tykkää Corbuccin spaguista?

Jakel ( 2.10.2012 18:36)

MiR ( 12.9.2012 17:49)

343. Simon Hunter: Mutant Chronicles (2008)

Persoonallinen genresoppa ja sci-fi leffa jossa tulevaisuuden maapallo on jaettu neljän firman kesken (Cyberpunk, anybody?). Nämä imperiumit käyvät loputtoman tuntuista sotaa, jotta osakkaiden sijoitukset voisivat nousta piirun verran.

Enemmänhän tämä oli steampunkkia kuin cyberpunkkia. Eihän Cyperpunk ideologian ydin muutenkaan ollut (pelkkä) ekonominen apocalypse vaikka maailmankuvassa korporaatioilla onkin oma roolinsa. Enemmänkin vastakulttuurit, teknologia ja tiedon merkitys pääomana. Mutant Chroniclessa ei näitä niinkään ollut.



Jotenkin mukava leffahan tuo on, vaikkei sitä vois suositella kenellekään...

Juu, en missään nimessä sanokkaan että elokuva olisi suoraa cyberpunkkia, mutta tuo firmojen mahti on aika suora nappaus sieltä. Eikä tämä oikestaan ole suoraa steampunkkiakaan, vaikka viitteitä siihenkin löytyy. Kuten todettua, niin kyseessä on nimenomaan persoonallinen soppa, jossa on paljon tuttua, mutta joka on silti aivan erilainen kuin mikään muu.

Steampunkkia oli lähinnä vain tuo estetiikka. Sinällään enemmän tuo maailma oli napattu Mechwarrior maailmasta. Siellähän oli tuollainen tilanne, jossa talot/korporaatiot/kulttuurit oli jakanut maailman vastaavalla tavalla.

G.P.O. ( 2.10.2012 21:35)

Jude ( 2.10.2012 18:04)

113. The Hellbenders (1967) ****

Yllättävänkin hyvä spagu Sergio Corbuccilta jos minulta kysytään.

Hellbenders on kyllä mainio, mutta et sitten muuten tykkää Corbuccin spaguista?

Pidän kyllä, ehkä kirjoituksestani saa vähän väärän kuvan. Ei tämä The Great Silencen, Companeroksen tai Djangon ohi omilla listoillani mene mutta ainakin tasoihin The Mercenaryn kanssa kylläkin, joten turhaan olin jättänyt Hellbendersin katsomatta näinkin pitkäksi aikaa. Vielä tässä on Corbuccin muut spagut näkemättä, tällä hetkellä eniten kiinnostavat ainakin Navajo Joe ja Minnesota Clay.

Jude ( 3.10.2012 12:57)

Vielä tässä on Corbuccin muut spagut näkemättä, tällä hetkellä eniten kiinnostavat ainakin Navajo Joe ja Minnesota Clay.

Jos Corbucci kiinnostaa niin spaguista The Specialist on se jota kannattaa hakea, vaikka ainakaan English versionista (=paras) ei taida olla asiallisia julkaisuja.