Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2012

Melko pitkä aika...

38. Schroeder: Baarikärpänen (Barfly, 1987) [dvd] ***½

Taitaa olla parasta Bukowski-fiktiota valkokankaalla, vaikka jääkin aavistuksen erinomaisesta. Dunaway on loistava ja Rourke hyvä, mutta jälkimmäinen tuntuu roolin sisäistämisestä huolimatta kuitenkin koko ajan näyttelevän, eli täydellistä juoppoilluusiota ei pääse syntymään...



Night Visions – Back to Basics 2012, kommentit: http://www.elitisti...._30#entry190936



39. Bustillo & Maury: Livid (Livide, 2011) [digiprojektio] *½

40. Evans: The Raid: Redemption (2011) [digiprojektio] ****

41. Endelson: Taistelu elämästä (Fight for Your Life, 1977) [35mm] ***

42. Park: Katujengi (Ninja Turf, 1985) [35mm] ***

43. Wiseau: The Room (2003) [35mm] ****



44. Duke: Palkkapäivä (Payday, 1973) [dvd] ****

Erittäin asiallisen nihkeä ja hikinen kuvaus pillerien voimalla kuppaisissa kapakoissa kiertävän country-"tähden" elostelusta. Hieman hidas, eikä tässä ole yhtäkään sympaattista henkilöhahmoa, mutta samalla kyynisyydessään vetoava ja totaalisen uskottava. Rip Torn elämänsä vedossa. Kantrin kaipuu (josta Duvall voitti Oscarin) ja Crazy Heart (josta Jeff Bridges voitti Oscarin) ovat silkkaa siloteltua Hollywood-pelleilyä Palkkapäivän rinnalla. Kiitokset Tohkalle että muistitti elokuvan olemassaolossa, löytyihän tämä omasta hyllystäkin katsottavaksi.



45. Russell: Taistelija (The Fighter, 2010) [dvd] ***

Hyvä nyrkkeilydraama, en ihan ymmärrä miten tässä jotkut sen enempää näkevät.



46. Robinson: Rommipäiväkirja (The Rum Diary, 2011) [digivuokraus] **

Olipahan pettymys, Robinson on kuitenkin ohjannut aikoinaan niinkin pätevän elokuvan kuin Onnen kiertolaiset. Alkukohtaus on melko lupaava, mutta pian jumitutaan melkomoiseen tyhjänpäiväisyyteen, joka oli tekstinä kiinnostavaa mutta leffana ei lainkaan. Depp ei ole varsinaisesti huono, olisi kuitenkin ollut kivampi nähdä joku tuoreempi naama Thompson-roolissa.



47. Levine: 50/50 (2011) [hd-digivuokraus] **½

All the Boys Love Mandy Lanen ja The Wacknessin ohjaajan syöpädraamakomedia. Ihan jees.



48. Arnold: Fish Tank (2009) [dvd] ****

Hienoa elokuvantekoa ja loistavaa näyttelemistä. Edes vähän vähemmän hienovarainen symbolismi ei häirinnyt.



49. de la Iglesia: Viimeinen sirkus (Balada triste de trompeta, 2010) [dvd] **½

http://www.elitisti...._15#entry192300



50. Schlöndorff: Peltirumpu (Die Blechtrommel, 1979) [dvd] ***

Sarjassa "aukkojen paikkailua"... Ei täydellisen onnistunut sovitus kirjasta, mutta lukuisia mieleenpainuvia kohtauksia ja pääosan skidi on todellinen löytö.



51. Branagh: Thor (2011) [bd] **

http://www.elitisti....165#entry192297



52. Kärkkäinen & Passi: Kovasikajuttu (2012) [digiprojektio] ****½

Ansaitusti ylistetty niin monessa mediassa, että turha tässä samaa toistella. Tulee varmasti hankittua aikanaan dvd:llä(/bd:llä) uusintakatseltavaksi. Ja pieni plussa tietysti aina elokuville, joissa itse "esiinnyn."



EKEK:n Sika säkissa 2012, kommentit: http://www.elitisti...._15#entry192160



53. Hart: Ampukaa! Ampukaa! Ampukaa! (Shoot, 1976) [35mm] **

54. Brickman: Riskibisnes (Risky Business, 1983) [16mm] ***½

55. Kong: Return of Bruce (1977) [35mm] **½

56. McTeigue: The Raven (2012) [digiprojektio] *½



57. Favreau: Iron Man 2 (2010) [bd] **

http://www.elitisti....-2/#entry192295



58. Scott: Prometheus (2012) [3d-digiprojektio] ****

http://www.elitisti....us/#entry192107



59. Ferrara: Armoton kaupunki (Fear City, 1984) [35mm] ***½

Jos ei välitä käsiksen arvattavuudesta, niin ei tästä paljoa valitettavaa löydä. Mitä nyt Ferraran kovimmat ovat vaan vielä huomattavasti kovempia. Yksioikoiset sankarit ja puolitiehen jäävä tappajan motiivien kehittely ehkä pahimmat puutteet, mutta tunnelma, näyttelijät ja sleazy NYC kompensoivat tyydyttävästi.



60. Jones: Source Code (2011) [dvd] ***½

Aika kiva ja näppärä scifistely, juuri tällaisia 90 minuutin kompakteja ajatusleikkejä saisi genressä olla nykyään enemmän. (Sinänsä varsinainen anti-Prometheus.) En ole ihan varma viimeisen käänteen tarpeellisuudesta, muttei sekään elokuvaa pilannut. Hienosti mukana myös tunnepuolta ja romantiikkaa horjahtamatta melodramaattiseksi tai ärsyttäväksi.



Välihuomautuksena olen muuten katsonut viimeisestä 11 kotioloissa katsotusta elokuvasta 8 kpl kirjastosta lainatulta bd:ltä/dvd:ltä (ja 2 vuokrattuna)... Asettaa jälleen (jo valmiiksi aivan liian ison) kokoelman kasvattamisen entistä kyseenalaisemmaksi. Kun kelasin listaa vielä vähän taaksepäin, niin 30 edellisestä katsotusta (puolet koko vuoden katsotuista) peräti 2 kpl on löytänyt tiensä soittimeen omasta hyllystä, loput leffassa/festareilla/kirjastosta ym.

John Guillermin :

The Bridge At Remagen (1969) ***

Toisen Maailmansodan viime hetkistä kertova sotajermuilu, jossa Saksalaiset yrittävät pitää asemiaan Reinin ylittävän sillan tuntumassa. Tarinassa on melko vähän biiffiä mutta kohtuullisen karismaattiset näyttelijät jaksavat vetää kunnialla läpi tämän korkkarisotailun.



Eugenio Martín : Horror Express (1973) ***

Christopher Lee, Peter Cushing ja Telly Savalas kauhuelokuvassa joka sijoittuu lähes kokonaan junan sisälle. Matkaa tehdään Kiinan kautta Moskovaan ja junaan on lastattu "esi-ihmisfossiili" joka alkaa lahdata junan matkustajia. Tunnelmallinen kauhujännäri joka antaa varmasti vastinetta rahoille jos diggailee pääosakolmikosta ja tämän ajan vastaavista kauhuelokuvista.



Clint Eastwood : Midnight In The Garden Of Good And Evil (1997) ***½

Eastwood ohjaa ja John Cusack ja Kevin Spacey nähdään pääosissa syvään etelään sijoittuvassa oikeussalidraamassa. Paikalla käymässä oleva reportteri / kirjailija tapaa antiikkikauppiaan joka myöhemmin ampuu häntä ahdistelemaan tulleen nuoremman miehen. Oliko kyseessä puhdas itsepuolustus vai tappo. Tunnelmallinen ja rauhallisesti kerrottu tarina joka ei tarjoa tiukkaa jännitystä, vaan enemmänkin hyviä roolisuorituksia ja kiinnostavia pointteja.



Mary Harron : American Psycho (2000) ****

Hyvä vaan ei ehkä kuitenkaan erinomainen elokuva. Christian Bale ei kuulu suosikkinäyttelijöihini mutta tähän elokuvaan hänen castaaminen oli kyllä napakymppi.

Reilun parin kuukauden ajalta

70. The Devil's Sword **1/2 Ohjaus ja "juonen"kuljetus on harvinaisen löysää, mutta pimeitä tappeluita tulee sellaisella tahdilla, ettei tämän parissa tosiaan pitkästymään pääse.



71. The Raid: Redemption *** Hyvä konsepti, mutta tarissa on aika ammottavia aukkoja, ja yritykset syventää juonta olivat turhia. Loppukin oli antikliimaksi. Ihan viihdyttävää mätinää silti.



72. The Cabin in the Woods ***1/2 Lähes erinomainen, loppupuolella meno oli jo aika hillitöntä.



73. Strangeness ** Kaivostunneleihin sijoittuva tylsähkö hirviökauhu 80-luvun alusta. Amatöörituotannoksi ihan hyvin tehty, ja stop-motion-monsteri on aika kova. Harmi että otus esiintyy leffassa vain viitisen sekuntia.



74. The Regenerated Man *1/2 Deadly Spawnin ja Metamorphosiksen tekijöiden kehno halpis tiedemiehestä, joka muuttuu eräänlaiseksi supersankariksi: hän pystyy mm. ampumaan luita sormenpäistään tappavalla nopeudella. Ehkä kököintä elokuvassa ovat muutamat cgi-hirviötehosteet. Ohjaaja hehkuttaa kommenttiraidalla, miten mullistavia moiset olivat pikkubudjetin tuotannossa vuonna 1994 – ehkä, mutta tajuttoman surkeilta kyseiset efektit näin nykysilmin näyttävät.



75. B.O.R.N. • Ehkä maailman ankein toimintajännäri.



76. War of the Dead ** Unohdettavaa suoraan dvd:lle ‑kamaa.



77. Wild Beasts *** Mainio katastrofi-eläinkauhu-goreleffa, vihdoin hienona dvd-versiona.



78. Death Bed: The Bed That Eats ****1/2 Aikamoinen kokemus. Nerokasta, suurta taidetta.



79. Hellraiser: Bloodline ** Huomaa kyllä selkeästi miksi ohjaajakrediitiksi on päätynyt Alan Smithee. Kaikinpuolin kökkö, siltikin tämän katsoo yllättävän kevyesti.



80. Harley Davidson and the Marlboro Man * Enpä muistanut että tämä oli NÄIN paska.



81. Stalker ****1/2 Uusintakatselunakin Elämys isolla eellä.



Jatkuu...

243.

Tobe Hooper: Lifeforce (1985)

En spoilaa kaiketi kovinkaan paljoa jos kerron, että avaruusvampyyrit tulevat!



Tobe Hooperin vuoden 1985 visio maailmanlopusta on kieltämättä poikkeuksellinen, persoonallinen ja – mikä parasta – riemastuttavan yllätyksellinen. Osuvasti nimetty avaruussukkula Churchill vie yhdysvaltalais-brittiläisen miehistön Halleyn komeetan luokse tutkimustarkoituksessa. Kuinka ollakaan komeetan edestä löytyy 150 mailia pitkä avaruusalus, jonka sisällä odottaa melkoinen yllätys. Ja tästä käynnistyykin sitten sellainen ketjureaktio että hatusta on parempi pitää lujasti kiinni.



Iso budjetti ja kunnon näyttelijät pitävät huolen siitä, että pohjimmiltaan uskomattoman tuntuinen viso onnistutaan vyöryttämään ruudulle lähes uskottavasti. Paljon näyttäviä efektejä, alastomia vartaloita ja räjähdyksiä sekä muita ääniefektejä. Olipahan kyytiä...



244. Coleman Francis: The Beast of Yucca Flats (1961)

Tästä muotovaliosta olikin jo pitkä avautuminen atomimörköjen, mutanttihirviöiden ja ulkoavaruuden valloittajien ketjussa.



245. Neil Marshall: Doomsday (2008)

Erittäin pahan taudin runtelema Skotlanti osoittautuu maailman mahdolliseksi pelastukseksi, kun kakka kirjaimellisesti läjähtää tuulettimeen. Maailmanlopusta on tehty monta elokuvaa, mutta harva niistä on yhtä näyttävä ja viihdyttävä kuin Marshallin visioima Doomsday.



Moottorisahoja, moottoripyöriä ja kaikkea kivaa löytyy joka puolelta maailmassa joka on tuhoutunut, mutta jossa jostain ihmeen syystä riittää edelleen sähköä ja mm. tankotanssijoita. Siis, noin 30 vuotta sivilisaation romahtamisen jälkeen. Hmm, loogisia aukkoja? Mitä näistä, pistetään aivot lähimpään narikkaan ja nautitaan.



246. Edward F. Cline: Private Buckaroo (1942)

Toisen maailmansodan aikana tehty elokuva, jonka tarkoitus oli ainoastaan nähtävästi innostaa nuoria miehiä liittymään armeijaan. Tähtinä tässä hattaran kevyessä romanttisessa komediassa ovat Harry James ja The Andrew Sisters ‑trio, joiden musiikkinumeroihin koko elokuva itse asiassa perustuu.



"We Got a Job to Do", eli ei muuta kuin kirjautumaan armeijan leipiin ja vihulaista listimään.

58-64

Saw 1-7



Laitetaan enemmän puheet näistä Saw-ketjuun, kunhan ehditään.

Öh, eipä ole juuri tullut elokuvia katsottua.

One Down Two To Go

Kova casting, muuta en enää muistakaan. **



The Raid Redemption

Kyllähän tämä vähän puuduttavaksi menee. Ammuskelut toimii paremmin kuin muu mättö. ****



Runaway Train

Oikeastaan varsin pätevä trilleri vankikarkureista junassa ilman kuljettajaa. Jon Voight näyttelee melkoisen paljon yli. ****



Iron Man 2

Niin kuin toisaalla jo sanoinkin, niin tämä on ylipitkä, mukahauska spedeily, mikä oli viimeinen oljenkorsi siihen, että en taida enää ikinä katsoa yhtään supersankarielokuvaa. *



Season of the Witch

Loppukahina on tosi paska, mutta siihen saakka ihan pätevää Hollywood-semi-kauhua. Nic Cage ei ole "parhaimmillaan." ***



Darkman

Pöh, ei tämä ollut parantunut vuosien saatossa yhtään. Mieluummin katon vaikka Hollow Manin uusiksi. **



Antichrist

Kolmannella kerralla sain katsottua. Ensimmäisellä kerralla kävin nukkumaan, toisella kumppani valitti liian ahdistavaksi viiden minuutin kohdalla. Teknisesti hieno – ja joo ahdistavakin, mutten ollut koko aikaa varma oliko tavalla, jolla von Trier tarkoittanut. En mä tästä mitään mestariteoskiksejä saanut, mutta eipä liikaa vituttanutkaan. ***

184. The Disappearance of Alice Creed (J Blakeson, 2009)

Suoraan asiaan – viisi minuuttia hiljaisuutta, jonka aikana rakennetaan epäilyttävä turvahuone. Sitten kidnapataan muija, paiskataan siteisiin, ja kierteellä syötetty trilleri-kolmiodraama voi alkaa. Kuumottavaa tunnelmaa ja hyviä twistejä oikeissa kohtaa lataava, parista peruspalikasta rakennettu elokuva toimii vähäeleisesti ja mukavilla tunnelmalatingeilla, paitsi viimeiset noin 20 minuuttia pääsevät hieman harmillisesti lässähtämään. Näyttelijäkolmikko tekee hyvää työtä, ilman statistien avustusta ja hyvin yhteen pelaten. Loppupuolella jännitteet vähän katoavat, kun homma tuntuu polkevan paikoillaan ja alkaa tulla fiilis että parhaat ideat on nyt käytetty eikä uusia kieroja syöttöjä enää taida tulla. Loppuratkaisukaan ei ollut mielestäni vallan tyydyttävä, vaikka nämä on varmaan niitä kuuluisia makuasioita. Joka tapauksessa kiintoisa kidnappaustrilleri ja Blakesonin tulevan uran kannalta lupaava esikoinen.



185. Rovdyr (Patrik Syversen, 2008)

Sillä aikaa Norjassa 1974: hippipakullinen ärsyttävää ja erittäin potentiaalista tarpeettoman väkivallan polttoainetta roudataan patikkaretkiaatoksissa perämetsiin, ja kuinka ollakaan, sieltä löytyy lauma punaniskoja jotka harrastavat ihmismetsästystä. The Texas Chainsaw Massacre ei vain kummittele nurkissa, vaan sen raatoa raahataan ympäri havumetsää hyvin riiputettuna ja aika ajoin Syvä joki ‑kastikkeella marinoiden. Ei se välttämättä väärin ole. Ei omaperäisyyspisteitä, mikä ei ole ehdoton vaatimus sujuvan ja nautittavan elokuvan tekemiselle, mutta pitemmän päälle Rovdyr kävi ärsyttämään. Ulkoisesti elokuva tekee esikuvalleen oikeutta, luo pariin otteeseen sairasta kuumotusta ja onnistuu ainakin kerran saamaan aikaiseksi TCM-efektin: neljä melko vihattavaa ihmistä kohtaa niin pahaa kohtelua, että heistä alkaakin välittää, edes hetken. Mutta miksi hukataan potentiaalia luomalla vastakohdaksi kasvoton, persoonaton paha, jonka tehtävä on vain ja ainoastaan aiheuttaa mekanistisia shokkireaktioita ja toimia välineenä jolla jännitystä saadaan pakotetusti aikaiseksi? Mielestäni syvempi esittely olisi tuonut metsän miehiin lisää uhkaa, vaihtelua yksitoikkoiseksi käyvään jahtiin ja mahdollisuuksia tosissaan yllättää katsoja muutoin kuin kerran tai pari. Ja jos joku enää ikinä missään "sattuu huomaamaan" taktisesti asetetun veitsen, minä huudan. Lujaa. Tästä haluaisi pitää enemmän jo ihan skandinaavisuuden ja teknisen toteutuksen vuoksi, mutta Rovdyr on enemmän turha lupaus ja hukattu mahdollisuus kuin kovien mainoslauseidensa väärti. Valitettavasti näin.



186. The Human Centipede (Tom Six, 2009)

Sentti-Spede kakkosen todistamista odotellessa eka osa alta pois...

Kuinka väärältä tuntuukaan käyttää tästä elokuvasta adjektiivia "hurmaava", mutta sitä se itse asiassa on – esimerkki eksploitaation hyvinvoinnista ja yllättävyydestä, laadusta tinkimättä. Dieter Laser on shown kapellimestari, päällikkö ja keskipiste, ihmishirviöiden 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kruunaamaton keisari, kärsivällisen rukoilijasirkan mieleen tuova misantrooppi. Tom Six taas on isupappana epäterveelle mutta sätkivälle ja pahansisuiselle, mustaakin mustemman huumorin elokuvalle. Vaikuttavin hetki: tämmöiset kuvat tai mielleyhtynmät eivät häviä päästä ihan yksillä yöunilla. Muutakin herkkua löytyy, ja vaikka kaikki ei ole niin mestarillisesti toteutettua kuin voisi toivoa, mestarisluokkaan noustaan jo omaperäisellä ja varmasti monenlaisia rajoja, hermoja ja arvoja koettelevalla kokonaisuudella. Toteutuksessa kiintoisaa on pitkälti kameran ulkopuolella tai katsojan pään sisässä tapahtuvat kammottavuudet – onnsituneesti, sillä näin vinoutuneeseen ideaan yhdistettynä jälkilöylyt tuntuvat pirusti limaisemmilta kun mitä ne objektiivisesti ajatellen olivat. Tajunnan palasia keräillessä ja jatko-osaa hyppysiin odotellessa aplodeeraan ja nauran mukana.



187. The Tenant (Roman Polanski, 1976)

Uusintakierros hiljalleen vinoutuvasta ja lopulta kafkamaista paranoiaa tihkuvasta elokuvasta vain vahvisti sen asemia yhtenä Polanski-suosikeistani. Herran tapa tuuppia tarinohinsa huumoria on viehättänyt aina, erityisesti tässä pikku sukelluksessa henkilökohtaiseen hulluuteen, maailmankuvan hajoamiseen ja "kivaan pikku" reinkarnaatiohelvettiin. Erinomainen casting, Polanski itse pääosassa erinomainen, Isabelle Adjani on aina erinomainen.



188. Repo! The Genetic Opera (Darren Lynn Bousman, 2008)

Jos tämän äijän käsistä on lähtenyt Saw'n jatko-osia, pitänee sittenkin vilkaista niitä pari kappaletta, sen verran kiehtova kyberpunk-henkinen musikaalidystopia oli vuodatettu elokuvalliseen muotoon ihmisten iloksi (ja varmaan myös aika monenkin närkästykseksi). Mieleen tuli välittömästi visualisointi Lobo-sarjakuvasta tutusta Sevillan Moottorisahaparturi ‑tanssishow'sta. Kokonaisuus on loppupelistä täysin järjetön putki tyyliteltyä pintaa, mutta hyvin hurmaavalla tavalla. Elokuva on perinteisen oopperan tavoin kerrottu laulupuheita ja sangen monesta teoksesta tutun tuntuisia hahmoja ja motiiveja myöten, mutta todella pitkälle tyyliteltyyn sarjakuvamaiseen muottiin survottu lopputulos on samaan aikaan sekä häikäisevä että ärsyttävä – ja huomaan pitäväni tästä ristiriitaisesta tunteesta suuresti, huolimatta siitä että soundtrack on isoilta osin Evanescencen ja vastaavien halveksittavaa geneettistä perimää. Mutta helvetti, en minä Elfmaninkaan kilkutuksia kuuntele suurin surminkaan kotosalla vaikka herran sävellykset sopivat kovin moneen elokuvaan kuin skalpelli perittävän haiman kiinnikkeisiin. Heikkouksia on, musiikista ja laulusuorituksista tarinan kautta näyttelijöihin – mikä estää leffan pääsemistä kirjoissani vallan instant-klassikoihin, vaan näilläkin eväillä päästään osastoon "tarpeeksi kieroa jotta seuraa todella mielellään". On tässä niin paljon asennetta, uskallusta, mustaa huumoria ja jumaliste elinmafia, jonka yksi perillinen nidotuttaa kasvoilleen säännöllisin väliajoin uusia naamanahkoja – mikä on näemmä kaikkien mielestä ihan okei ja normaalia, no biggies...



189. Bat Without Wings (Chor Yuen, 1980)

Epätasaista Chor Yuenia, pääasiassa mukavaa nautittavaa. Lisää lepakkohaahuilusta tuoreeltaan katsottujen aasialasiten elokuvien ketjussa.



190. Legendary Weapons of China (Liu Chia Liang, 1982)

18 tyylikästä tapaa pistää vastustaja matalaksi – lisää herkutellaan tuoreeltaan katsottujen aasialasiten elokuvien ketjussa.

82.

Elvira, Mistress of the Dark **1/2 Pikkuhauska kasarikauhukomedia.



83. The Midnight Meat Train *** Ihan mukava peruskauhu. Goreilukin vedettiin loppua kohden aika koville kierroksille. Leffa taisi olla vielä aika uskollinen novellille?



84. Bad Boys 2 **1/2 Onhan tässä hyviä kohtia, mutta aivan järkyttävän ylipitkä.



85. The Science of Sleep *1/2 Tässä on kai yritetty tehdä jotain viehättävän omalaatuista komediadraamaa hipsteriyleisölle, mutta lopputulos on lähinnä ärsyttävä. Etenkin päähenkilö on todella rasittava pee-wee-herman meets Amelie.



86. Devil ** Lähtökohdaltaan ihan mielenkiintoinen, mutta lopulta mitättömäksi osoittautuva pikkukauhu. Shyamalanin kädenjälki näkyy valitettavan selvästi.



87. Death Wish 2 *** Tiukkaa kamaa. Kerseyn tyttären kohtalo on aika...epäreilu.



88. Scanner Cop 2 ** Paha scanneri on opetellut imemään uhreiltaan elinvoimaa, ja liikuskelee ympäri kaupunkia jättäen jälkeensä limaisia & kuihtuneita raatoja. Scannerikytän täytyy siis puuttua peliin. Eka SC on hyvinkin viihdyttävää tavaraa, tämä taas erittäin keskinkertaista.



89. Mermaids: A Body Found *1/2 Ärsyttävän korni merenneito-mokumentti.



90. God Bless America **1/2 Elämässään epäonnistunut ja kaikkeen turhautunut keski-ikäinen mies päättää lähteä vittumaisten ihmisten vastaiselle ristiretkelle. Luodista saavat mm. turhat julkkikset ja leffateatterissa metelöivät urpot. Mukaan matkalle tarttuu (ärsyttävähkö) psykopaatti-teinityttö. Idea on hyvä ja leffa sisältää monia hauskoja kohtauksia, mutta käsikirjoittaja-ohjaaja Bobcat "Poliisiopisto" Goldthwait ei saa kokonaisuudesta toimivaa. Dialogi sisältää liikaa Bobcatin omia palopuheita ei-niin-luontevasti näyttelijöiden suihin laitettuina.



91. The Call of Cthulhu ***1/2 Kerrankin kunnollinen HPL-filmatisointi. Mykkäelokuvien estetiikka on tekijöillä hienosti hallussa.



92. Seitsemän raivoisaa gladiaattoria **1/2 Mattei ja Fragasso rip-offaavat tällä kertaa Seitsemää samuraita muinaisessa Roomassa. Mainion viihdyttävä kalkkuna.



93. Ikaria XB 1 *1/2 Tylsä ja sekava tsekki-scifi.



94. The Hangover **** En odottanut paljoa, mutta olikin pirun hauska.

68.

Friday the 13th Part 5: A New Beginning (1985) **

Kun neljäs osa meni vielä suht helposti läpi niin tässä kohtaa alkaa tehdä jo vähän tiukkaa. Nyt vaikutti hieman siltä että ideat alkoivat viimeistään tässä kohtaa loppua ja jostain piti vain äkkiä keksiä ohuen ohut juoni, ja sellainen tässä viidennessä osassa onkin. Loppuun pyritään kyllä vääntämään twistiä mutta eihän sekään mene ihan nappiin. Elokuvan tunnelmakin on aika väljä verrattuna aiempiin osiin kun mukana on enemmän kasarihassuttelua ilman suurempaa päämäärää. Miguel Nunezin esittämästä Demon-hahmosta tulee kuitenkin ehdottomat plussat (You're gonna get it, bitch!), todella huvittava hahmo jota olisi jaksanut seurata pidempäänkin.



69. Friday the 13th Part 6: Jason Lives (1986) **½

Leffasarjan kuudennessa osassa älytään ottaa melko mukava kieli poskella-asenne käyttöön ja se tekeekin tästä osasta edellistä paremman. Lisäksi 80-luvun jälkipuoli alkaa näkyä ja kuulua kun soundtrackillä pauhaa lähinnä hard rock (Alice Cooperin tunnaribiisistä propsit of course), mutta se ei ollut ollenkaan huono juttu. Visuaalisesti oltiin myös menty eteenpäin edellisen osan tyylistä. Kaikenkaikkiaan tämä oli kelpo kauhukomediaa jonka katsoo aika kivuttomasti läpi.



70. The Wraith (1986) ***

Juoni on melko ohut ja näyttelykin on keskivertoa, mutta Wraithin pelastaakin hieno kasarifiilis. Useat ajokohtaukset ovat hienosti tehtyjä vaikka budjetti ei tainnut päätä huimatakaan, lisäksi elokuva näyttää visuaalisesti täyteläiseltä ja etenkin auringon laskiessa kuvatut kohtaukset olivat mieleeni. Soundtrack ansaitsee tietysti erikoismaininnan, löytyy Tim Feehanin uskomaton teemabiisi ja vaikka mitä muuta.

Vaikka näyttely tosiaan ei ole laadukasta, saatiin lähes jokaiseen päähahmoon luotua jotain persoonallista puolta, parhaiten esiin nousi David Sherrillin hulvaton Skank-hahmo.Eihän leffa aivan huono voi olla jos siinä on hahmo joka ilmeilee överisti koko ajan ja juo auton jarrunestettä. "Aaagh! I'm tweakin', dude!"

Urgh... näitä on kertynyt paljon, puretaanpa lisää sumaa:

67. American Graffiti *****+

BITCHIN’! Ainoa positiivista tunnelmaa latistava tyylirikko on lopun tympeät (tekoajankohdalle ominaiset) “John Milner was killed blaa blaa” tekstit. BOSS!



68. Crank 2 ****

Taisi muutes olla parempi kuin ykkönen, taiteellisesti korkeatasoisempi ainakin – etenkin godzilla/tokusatsu tyyliin tehty tappelukohtaus oli mieleenpainuva. Niin ja Bai Ling.



69. Rocky IV ****+

I MUST BREAK YOU. KAVA:n näytöksessä Kaurismäen Roc’ky VI oli toimiva alustus kokemukselle – ja siinäkin oli ihmeen potkivat musiikit.



70. A Dangerous Method *1/2

*facepalm*. Cronenbergin uran pahin mahalasku, tähän verrattuna M.Butterfly oli mukaansatempaava. Oikeastaan mikään ei toimi.



71. Red Dawn ***

Alkeellista mekastusta. Outo yhdistelmä mielenkiintoista skenaariota, tylyksikin yltyvää vakavanaamaisuutta ja hölmöä teinitoimintaa. Dramaturgia ei toimi ollenkaan, hahmoihin ei kiinny, ei oikein edes siihen nicaragualaiseen palkkasoturiin. Powers Boothen hahmo sentään kertoilee kiinnostavia juttuja, mutta kuolee pois liian pian. Jotenkin tässä ei ollenkaan käsitelty niitä ilmeisen mielenkiintoisia teemoja kuten miten poikajoukkio olisi oikeasti taistellut vähistä naaraista ja vallasta.



72. Hunger Games ****

Sääli ettei Battle Royalelle koskaan tullut jatko-osaa, mutta tämä jenkki-remake onneksi ruokkii samaa nälkää. Ihmettelinkin jo ettei rip-offeja ilmestynyt aikoinaan. Hunger Gamesin alkupuolella tuli tunne kuin olisi löytänyt jonkun kadonneen 70-luvun ajattelevan ihmisen sci-fi:n. Tulevaisuuden maailman dekadentin halvan oloiset glamour-asukkaat toivat mieleen Accion Mutanten.



73. Scarface (1983) *******

Nopeiten menevä miltei-kolmituntinen ikinä. Kokkeliin menevä exä jopa reggautui aikoinaan leffan innoittamana foorumille nimimerkillä “in her mansion with her cocaine”.



74. Blue Sunshine ***-

Rutikuiva loppu jättää leffasta tökerön olon, vaikka alkupuoli toimii lupailee paljon. Säikkyefektit ovat erityisen tehokkaita, musiikki/ääniefektit kaljujen friikkien tuijottavat silmät.



75. Breeders ****+

80-luku, sinä se vain jaksat antaa. Kannen perusteella luulin että Breeders on joku kökkö 90-luvun Aliens-kopio, mutta tämähän Vähän kuin öö.. Humanoids From the Deep + Street Trash + jotain Creepozoidsin budjetilla. Osa efekteistä oli oikeasti niljaisia, osa (spurgumummon jäännökset) selvästi hätäisesti jämäpaloista kokoon kursittuja.



76. Mask of Murder ***+

Christopher Lee jahtaa murhaajaa Kanadassa. Mielenkiintoisesti Kanadassa kaikki ajelevat Saabilla ja Volvolla ja noh, kaikki näyttää ruotsalaiselta muutenkin, koska ohjaaja on svedujen top-3 genreohjaajiin kuuluva Arne Mattsson ja leffa kuvattu 1985 Tukholmassa. Yllättävän pätevä tarina tähän on viritelty kuitenkin. Christopher Lee on ihan oikeassa roolissa vaikka voisi kuvitella että hän vain vilahtaisi näyttämässä naaman ja korjaamassa palkkioshekin.



77. Disorderlies **-

Kolme läskiä räppääjää hoitsuina. Ei ollutkaan kovin hauska.



78. Highlander ****

Miksi Sean Connery, aito skotti, on pistetty näyttelemään jotain espanjalaista, ja skottia näyttelemään joku ranskalainen?



79. Thief ****-

James Caan on aina vähän vittupäähahmo josta on vaikea pitää/välittää, ja niinpä Thieffinkin alkupuoli oli suorastaan tylsää seurattavaa. Loppupuolella homma kehittyi, mutta aivan loppu taas läsäytti suoraviivaisuudellaan, tuttuun Mann-tyyliin. Tosin täytyy arvostaa sitä että . Tyyli oli vakuuttava, vaikka Tangerine Dreamin musiikit olivat välillä väärillä taajuuksilla tapahtumien suhteen. Ei siis ihan lunastanut vuosien varrella kohonneita odotuksia.

Shocky ( 21.6.2012 02:47)

Sääli ettei Battle Royalelle koskaan tullut jatko-osaa

Unohditko tämän?

http://www.imdb.com/title/tt0338763/

Meller ( 21.6.2012 09:08)

Shocky ( 21.6.2012 02:47)

Sääli ettei Battle Royalelle koskaan tullut jatko-osaa

Unohditko tämän?

http://www.imdb.com/title/tt0338763/

Luultavasti unohti tarkoituksella. Ei tuota jatko-osaa ainakaan hyvällä muistele, paitsi tietenkin mielettömän hienon rugby-aiheisen kohtauksen vuoksi.

theremin ( 21.6.2012 10:49)

Meller ( 21.6.2012 09:08)

Shocky ( 21.6.2012 02:47)

Sääli ettei Battle Royalelle koskaan tullut jatko-osaa

Unohditko tämän?

http://www.imdb.com/title/tt0338763/

Luultavasti unohti tarkoituksella. Ei tuota jatko-osaa ainakaan hyvällä muistele, paitsi tietenkin mielettömän hienon rugby-aiheisen kohtauksen vuoksi.

Niin, sisällön puolestahan tuo oli jatko-osa valitettavasti vain nimellisesti, ei todellakaan laadullisesti... Mietin kanssa että Shockyn kaltainen veteraani saattaa kärsiä dementiasta, mutta todennäköisemmin tahallisesta kuin tahattomasta.

Meller ( 18.6.2012 19:20)

186. The Human Centipede (Tom Six, 2009)

Dieter Laser on shown kapellimestari, päällikkö ja keskipiste, ihmishirviöiden 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kruunaamaton keisari, kärsivällisen rukoilijasirkan mieleen tuova misantrooppi.

Itselleni Human Centipeden pisteet tulevat lähinnä ihmistuhatjalkainen-konseptista, tohtori Heiter oli elokuvan pahin pettymys. Karikatyyrimäinen hahmo, lähes pelle, josta ei sitten löytynyt loppujen lopuksi riittävästi uhkaavuutta tai sitä huumoriaspektiakaan. Beyond the Black Rainbow ‑elokuvan tohtori oli tyyppinä paljon kuumottavampi.

Bad Rain ( 21.6.2012 11:50)

Meller ( 18.6.2012 19:20)

186. The Human Centipede (Tom Six, 2009)

Dieter Laser on shown kapellimestari, päällikkö ja keskipiste, ihmishirviöiden 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kruunaamaton keisari, kärsivällisen rukoilijasirkan mieleen tuova misantrooppi.

Itselleni Human Centipeden pisteet tulevat lähinnä ihmistuhatjalkainen-konseptista, tohtori Heiter oli elokuvan pahin pettymys. Karikatyyrimäinen hahmo, lähes pelle, josta ei sitten löytynyt loppujen lopuksi riittävästi uhkaavuutta tai sitä huumoriaspektiakaan. Beyond the Black Rainbow ‑elokuvan tohtori oli tyyppinä paljon kuumottavampi.

Mua viehätti juuri karikatyyrimäisyys (suoraan natsiploitaation saksalaistohtoreista väsätty kylmä ja järjettömiin raivokohtauksiin taipuvainen hahmo), häpeilemätön solipsistinen narsismi, kuivan toteava tapa ilmaista itseään tylysti ja ytimekkäästi, ja päälle vielä loppupuolen tahaton tohelointi. Yhdistettynä tajuntaa kääntävään ihmistuhatjalkaisen konseptiin olin myyty sielua myöten. Beyond the Black Rainbow odottaa näkemistän, mutta otan väitteesi ehdottomana suosituksena sen puolesta.