29.4.2012 18:09
Jeremias Rahunen (29.4.2012 17:37)
Dennis Hopper : The Hot Spot (1990) ***
Jennifer Connelly tarjoaa silmäkarkkia.
Mihis Virginia Madsen on unohdettu?
»
Elokuvat » Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2012
Mitä elitisti-forumin väki katsoo 2012
Mihis Virginia Madsen on unohdettu?
29.4.2012 23:12
120. The Raid: Redemption (Gareth Evans, 2011)
Erittäin tyydyttävää toimintaroiskintaa, lämmöllä suosittelen ihan kaikille ja tilitän syyt / syitä leffan omassa ketjussa.
121. Fight for Your Life (Robert A. Endelson, 1977)
Uusintakatselu oli Fight for Your Lifelle vähemmän mairitteleva. Rotujen välinen toimeentulemattomuus, ihminen on ihmiselle susi väriin katsomatta ‑periaate ja hersyvä rotujenvastainen kielenkäyttö olivat edelleen säväyttäviä, mutta uudella kierroksella tuli kiinnitettyä kohtuuttoman paljon huomiota moneen kämäiseen näyttelijään ja toteutuksen pikku linkkaamisiin. Varsinkin sikaniskan pakolliset häpäisykuviot ja lopun välienselvittely olivat erityisen syvältä mustavalkoisista teinarikostofantasioista. Toisaalta, oli tässä paljon sellaistakin mikä ei hymyilyttänyt. Ehkä juuri siksi otti hieman päähän näiden juttujen käppäisyys, kun mieluummin tämän olisi halunnut ottaa kauhean tosissaan. Tähdet siis hieman himmenivät, ainakin seuraavaan kierrokseen asti kun mielentila on kenties enemmän oikealla tavalla virittäytynyt.
122. Dragon on Fire (Joseph Velasco, 1981)
Pää räjähti. Noin tusinan kertaa. Tuoreeltaan katsottujen aasialaisten elokuvien ketjussa tarkemmin.
123. Female Vampire (Jesus Franco, 1973)
Hämmentävää, enemmän softcorea ja vähemmän kauhuerotiikkaa. Francon omassa ketjussa tarkemmin.
124. A Clockwork Orange (Stanley Kubrick, 1971)
Kestosuosikki jostain vuodesta Nolla alkaen tuli vasta nyt katsottua DVD:ltä ensimmäistä kertaa. Burgessin iskevä ja uraa uurtava kirja kääntyi Kubrickin käsissä nerokkaaksi ja uraa uurtavaksi elokuvaksi lähitulevaisuuden dystopiasta, joka oikeastaan on satiirista nykyaikaa, sekä tekohetkellä että tänä päivänä. Todella intensiivinen Malcolm McDowell hoitaa homman kotiin Alexina, väkivaltaisena ja kierona pikku paskiaisena, jolla on silti tonneittain karismaa ja vähintään raakaa selviytyjän älyä. Jumankauta, miten kerta kerran jälkeen olen täysin hypnotisoitu tästä kokonaisudesta, miten samassa elokuvassa on niin paljon tasoja, eri juttuja meneillään ja niin kovin monenlaisia näkemyksiä ja näkökulmia tarjolla. "And the point is that it WORKS!!!" Kylmä, järkyttävä, mustaa huumoria ja irvailua unohtamatta, monien vihaama, vähintään yhtä monien rakastama – kaikki hyvästä syystä. Todella unohtumaton elokuva joka kerta nähtynä, varmaan se jonka ottaisin mukaan autiolle saarelle videotykin, valkokankaan, bluray-soittimen, aggregaatin sekä rommi- ja bensavaraston kaveriksi.
Erittäin tyydyttävää toimintaroiskintaa, lämmöllä suosittelen ihan kaikille ja tilitän syyt / syitä leffan omassa ketjussa.
121. Fight for Your Life (Robert A. Endelson, 1977)
Uusintakatselu oli Fight for Your Lifelle vähemmän mairitteleva. Rotujen välinen toimeentulemattomuus, ihminen on ihmiselle susi väriin katsomatta ‑periaate ja hersyvä rotujenvastainen kielenkäyttö olivat edelleen säväyttäviä, mutta uudella kierroksella tuli kiinnitettyä kohtuuttoman paljon huomiota moneen kämäiseen näyttelijään ja toteutuksen pikku linkkaamisiin. Varsinkin sikaniskan pakolliset häpäisykuviot ja lopun välienselvittely olivat erityisen syvältä mustavalkoisista teinarikostofantasioista. Toisaalta, oli tässä paljon sellaistakin mikä ei hymyilyttänyt. Ehkä juuri siksi otti hieman päähän näiden juttujen käppäisyys, kun mieluummin tämän olisi halunnut ottaa kauhean tosissaan. Tähdet siis hieman himmenivät, ainakin seuraavaan kierrokseen asti kun mielentila on kenties enemmän oikealla tavalla virittäytynyt.
122. Dragon on Fire (Joseph Velasco, 1981)
Pää räjähti. Noin tusinan kertaa. Tuoreeltaan katsottujen aasialaisten elokuvien ketjussa tarkemmin.
123. Female Vampire (Jesus Franco, 1973)
Hämmentävää, enemmän softcorea ja vähemmän kauhuerotiikkaa. Francon omassa ketjussa tarkemmin.
124. A Clockwork Orange (Stanley Kubrick, 1971)
Kestosuosikki jostain vuodesta Nolla alkaen tuli vasta nyt katsottua DVD:ltä ensimmäistä kertaa. Burgessin iskevä ja uraa uurtava kirja kääntyi Kubrickin käsissä nerokkaaksi ja uraa uurtavaksi elokuvaksi lähitulevaisuuden dystopiasta, joka oikeastaan on satiirista nykyaikaa, sekä tekohetkellä että tänä päivänä. Todella intensiivinen Malcolm McDowell hoitaa homman kotiin Alexina, väkivaltaisena ja kierona pikku paskiaisena, jolla on silti tonneittain karismaa ja vähintään raakaa selviytyjän älyä. Jumankauta, miten kerta kerran jälkeen olen täysin hypnotisoitu tästä kokonaisudesta, miten samassa elokuvassa on niin paljon tasoja, eri juttuja meneillään ja niin kovin monenlaisia näkemyksiä ja näkökulmia tarjolla. "And the point is that it WORKS!!!" Kylmä, järkyttävä, mustaa huumoria ja irvailua unohtamatta, monien vihaama, vähintään yhtä monien rakastama – kaikki hyvästä syystä. Todella unohtumaton elokuva joka kerta nähtynä, varmaan se jonka ottaisin mukaan autiolle saarelle videotykin, valkokankaan, bluray-soittimen, aggregaatin sekä rommi- ja bensavaraston kaveriksi.
29.4.2012 23:50
k-mikko (Jeremias Rahunen (Dennis Hopper : The Hot Spot (1990) ***
Jennifer Connelly tarjoaa silmäkarkkia.
Mihis Virginia Madsen on unohdettu?
Aivan! VM paljon hottiksempi kuin joku kuivakka Connelly.
29.4.2012 23:56
52.
Friday the 13th Part 3 (1982) **Oh boy... taas mennään. Tämän kauhuelokuvasarjan kolmas osa ei kyllä paljoa petraa edellisistä osista, paremminkin kahden aiemman osan juttuja kierrätetään ja juonikin on rakennettu entistäkin ohuemmaksi. Toisaalta oli ihan hyvä että leffa saatiin rullaamaan nopeammin, mutta kieltämättä meno alkaa maistua äkkiä puulta kun moni kohtaus tuntuu toistavan samaa ennalta arvattavaa kaavaa. Onhan tämä ehkä hiukan aiempaa osaa heikompi, mutta kertakatseluna menee vielä jotenkuten läpi. Plussat alku- ja lopputekstimusiikeista.
53. Fortress (1992) ***
Crime does not pay.
Stuart Gordonin ysärituotos Fortress paljastui lopulta ihan mielenkiintoiseksi tapaukseksi. Futuristinen vankilamiljöö tarjoaa muutamia ihan kuumottaviakin kohtauksia, vaikka pääosin elokuvan tunnelma pysyykin kepeämpänä. Juoneen olisi voinut kehitellä vaikka mitä hienouksia, mutta tällä kertaa päätettiin mennä vähän sieltä missä aita on matalempi, eli juoni ei ole mikään aukoton ja parempaankin olisi ollut rahkeita. Sen sijaan suht persoonallinen näyttelijäkaarti tuo oman mausteensa leffan tunnelmaan ja erikoismaininnan parhaasta roolista ansaitsee Jeffrey Combsin rooli sellikaverina, mieshän suorastaan varastaa shown vain ja ainoastaan hyvällä tavalla, luulenkin että arvosana olisi jäänyt kalpeammaksi ilman tätä, plussan puolelle jäätiin kuin jäätiinkin.
54. The Prestige (2006) ****
Jälleen kerran onnistunut elokuva Christopher Nolanilta. Näyttelijät tekevät laatutyötä ja visuaalisesti elokuva on parhaimmillaan tyylikästä katseltavaa. Nolan onnistuu rakentamaan loppua kohden entisestään paranevan tunnelman elokuvaan, vaikkei The Prestige välttämättä pitänyt minua aivan koko aikaa naulittuna otteeseensa kuten Memento mikä on yhä oma suosikkini ohjaajalta. Eli viiden tähden leffa tämä ei ollut minulle kuten Memento, mutta hyvää ja kiinnostavaa elokuvaviihdettä jokatapauksessa.
55. Inside Man (2006) ***
Tämä osoittautui kyllä pienoiseksi pettymykseksi. Näyttelijäkaarti on ihan laadukasta (lähinnä vain Jodie Fosterin läsnäolo otti päähän) ja alun perusteella odotin tiukkaa meininkiä mutta mietiskelin jo siinä vaiheessa että riittääkö mielenkiinto läpi parituntisen? Eipä se riittänyt, nimittäin elokuvan edetessä ilmeni liikaa suvantovaiheita mitkä kieltämättä laskevat arvosanaa. Soundtrack oli suht olematon, eikä tämä visuaalisestikaan mikään ikimuistoisin leffa ole. Huumoriakin pyrittiin viljelemään, se jäi "ihan ok" ‑tasolle. Aikalailla keskiverto tasolla oltiin siis, joskin juonen idea auttoi jonkun verran.
30.4.2012 10:51
Kingdom of Heaven
Turhaa tätä on Gladiatoriin verrata, vaikka epäilemättä historiallinen elokuva Ridley Scottilta markkinamiehet sellaiseen ajaakin. Gladiator oli yksikötason elokuva, Kingdom of Heaven isompien joukkojen. Ilmiselväähän on, että haetaan vertauskuvaa tapahtumille nykyhetkestä. Henkilöt jäävät etäisiksi, mielenkiintoisin on maskipäinen spitaalinen eikä taisteluilla mehustella ihan tarpeeksi. Kertakatsomisena kiva, mutta enpä varmaan palaa ihan äkkiä jos koskaan. ***
Last House on the Beach
Viimeinen talo jossakin ‑elokuva, joka ei pärjää sille alkuperäiselle talolle vasemmalla eikä italialaiselle kumppanilleen puiston laidalla, eikä etenkään mene lähellekään niin pitkälle kuin Nighttrain Murders. Kuin korkeintaan yhdessä kohtauksessa, joka muistuttaa erästä di Leon elokuvaa. Tummapiirteinen Florinda Bolkan valkoisessa nunnan asussaan on mieleenpainuva hahmo, mutta muuten elokuva on tuota yhtä kohtausta lukuunottamatta aika unohdettava. Ihan hyvät musiikit tosin joltain vähän tuntemattomammalta tekijältä. Eräs "tunkeutujista" on suhteellisen vittumaisen näköinen ja sinänsä hyvää kontrasti prettyboy Ray Lovelockille. **
Turhaa tätä on Gladiatoriin verrata, vaikka epäilemättä historiallinen elokuva Ridley Scottilta markkinamiehet sellaiseen ajaakin. Gladiator oli yksikötason elokuva, Kingdom of Heaven isompien joukkojen. Ilmiselväähän on, että haetaan vertauskuvaa tapahtumille nykyhetkestä. Henkilöt jäävät etäisiksi, mielenkiintoisin on maskipäinen spitaalinen eikä taisteluilla mehustella ihan tarpeeksi. Kertakatsomisena kiva, mutta enpä varmaan palaa ihan äkkiä jos koskaan. ***
Last House on the Beach
Viimeinen talo jossakin ‑elokuva, joka ei pärjää sille alkuperäiselle talolle vasemmalla eikä italialaiselle kumppanilleen puiston laidalla, eikä etenkään mene lähellekään niin pitkälle kuin Nighttrain Murders. Kuin korkeintaan yhdessä kohtauksessa, joka muistuttaa erästä di Leon elokuvaa. Tummapiirteinen Florinda Bolkan valkoisessa nunnan asussaan on mieleenpainuva hahmo, mutta muuten elokuva on tuota yhtä kohtausta lukuunottamatta aika unohdettava. Ihan hyvät musiikit tosin joltain vähän tuntemattomammalta tekijältä. Eräs "tunkeutujista" on suhteellisen vittumaisen näköinen ja sinänsä hyvää kontrasti prettyboy Ray Lovelockille. **
3.5.2012 14:37
Huhtikuu:
Aavikon laki
‑Neuvostowestern. Tämä on ilmeisesti kulttimaineessa Venäjällä. Ennemmin erikoinen kuriositeetti kuin oikein hyvä leffa.
Midnight in Paris
‑Sympaattinen Woody Allen leffa. Ei parhaimpia uudemmista Alleneista.
7 Pistols for Timothy
‑Juoneltaan samankaltainen spagu kuin Terence Hillin Man from East. Eli joukko koviksia kouluttaa lälläripojasta lännenmiestä.
Sauna
‑Ehkäpä kaikkien aikojen paskin leffa mitä olen nähnyt! Oli oikeasti todella tuskaa katsella tämä tekele loppuun asti. Pelkkää samaa tasapaksua puuroa alusta loppuun kaikilla osa-alueilla. HUONO!
Kummeli Jackpot
‑Ei välttämättä niin hauska kuin sarja tai aiemmat Kummeli elokuvat mutta loistava käsikirjoitus tässä on. Alkuun elokuva vaikuttaa vaan irrallisilta episodeilta mutta loppua kohden tarina alkaa kasautua ja havaitseekin ettei mukana juuri turhia kohtauksia ole vaan kaikilla yksityiskohdilla on merkityksensä.
Painajainen Elm Streetillä
‑Jotenkin oli tämä vielä jäänyt näkemättä. Hyvä ja oikeasti pelottava elokuva vaikka loppu alkaakin vähän hajota käsiin mm. selkeitä leikkauksellisia mokia on loppupuolella.
Videodrome
‑Samoin tämä klassikko oli vielä näkemättä. Eipä Cronenberg kyllä tunnu olevan mun juttu. Koko leffa hajoaa vaan likaa käsiin mun makuun.
Catch me if you can
‑Ihan kiinnostava leffa lähinnä sen takia että perustuu tositapahtumiin vaikkakin vapauksia on kaiketi otettu aika paljon.
Dracula 1972 AD
‑Hammerin vampyyrileffojen huonompaa osastoa, oikeastaan mukana on vain yksi hieno kohtaus eli rituaali vanhassa kirkossa.
Heads or Tails
‑Harvinaisen sleazy ja perverssi spaghettiwestern. Mukana mm. sadomasokistinen leskinainen joka ilmeisimmin masturboi katsellessaan kun puolialastonta Edwige Fenechiä ruoskitaan.
Intohimon vallassa
‑Taattua Teuvo Tuliota.
White Fang & Hunters
‑Huono puolikomediallinen Zanna Bianca leffa.
Blazing Magnum
‑Ei italokrimen parhaimmistoa mutta mukana on yksi genren parhaista takaa-ajokohtauksista mikä pelkästään tekee leffasta jo katsomisen arvoisen.
Hobo With a Shotgun
‑Ollapa vielä 15-vuotias niin tästä voisi innostuakin.
Ajolähtö
‑Niskanen osaa kyllä nuorisokuvauksen. Tuntuu että tässä kiteytyy selkeästi jotain 80-luvun alun mentaliteettia.
Viva Carrancho
‑Fernando Sancho pääosassa varhaisessa zapata-westernissä.
Ajomies
‑Ei suotta yksi mykkäkauden parhaiksi kehuttu leffa. Teki kyllä vaikutuksen valkokankaalta livesäestyksen kera.
Don't Look Now
‑Piti tsekata kun oli täällä niin korkealle arvostettu. Täytyy myöntää että nukahdin kesken elokuvan mutta silti jäi vain sellainen fiilis ettei tässä tapahdu mitään. Kovasti koitetaan luoda Polanski tyyppistä kauhua mutta ei oikein toiminut. Plussaa erityispitkästä seksikohtauksesta ja tietysti lopun
Last Cannibal World
‑Brutaali kannibaalielokuva Deodatolta. Ei olla silti lähimainkaan Holocaustin tasolla.
Pianistin sivunkääntäjä
‑Tykkäsin tästä kyllä kun katsoin mutta jälkeenpäin mietittynä jäi sellainen fiilis että käsikirjoitusta olisi pitänyt kyllä kasata paremmin kokoon elokuvan loppupuolelta. Koko kosto ei nyt kauhean ihmeelliseksi jää ja muutenkin tuntuu ettei päähenkilöllä mitään erityistä suunnitelma ollutkaan. No, suloinen kostaja joka tapauksessa. Minäkin olisin ohjaajan paikalla kuvannut tenniskohtauksen
Il Consigliori
‑Tomas Milian ja Martin Balsam pistävät porukkaa kylmäksi mafialeffassa.
Rautakoura
‑Bud Spencer kerää joukon italialaisia vetämään ranskalaisia pataan keskiaikaan sijoittuvassa rymistelyssä. Kai se paikoin hauskaakin oli... nukahdin aina välillä.
Alekstanteri Nevski
‑En ole ihan varma olinko nähnyt aiemmin, muistikuvia ei juuri ollut vaikka johonkin vanhaan vihkoon olin merkinnyt että tämän olisin nähnyt. Propagandistisesta tarkoitusperästään huolimatta oikein hieno elokuva. John Milius on tainnut aikoinaan opiskella tämän ulkoa sillä Conan Barbaarissa on mukana täysin tästä kopiotuja ottoja sekä hyvin samankaltaista leikkausta.
Uusintakatselut:
Friday the 13th
‑Katsoin taas tyttöystävän kanssa. Onhan tämä vain parhaimmillaankin hädin tuskin keskinkertainen.
Kuutamosonaatti
‑noin 20 vuotta sitten olin nähnyt viimeksi, nyt valkokankaalta. Onhan tämä yksi parhaista ellei paras kotimainen kauhuelokuva. Yhtäaikaa karmiva, kaunis, hauska sekä koskettava. Hyviä roolisuorituksia kaikilta vaikka päähenkilön puhumattomuus alkaakin vähän häiritä. Paras näyttelijäsuoritus on silti saatu irti leffan koirasta, tai tarkemmin sanottuna koirista. Ohjaaja kertoi näytöksen jälkeen että koiria oli kaksi, toinen pelokas ja toinen innokas.
Korkeuskammo
‑Komediasuosikki jonka jaksan katsoa aina uudestaan ja uudestaan.
Hei me lennetään
‑Plääh, onpa tämä sitten taas menettänyt tehonsa, nauroin kaksi kertaa.
27 leffaa, kuun paras oli Ajomies.
Aavikon laki
‑Neuvostowestern. Tämä on ilmeisesti kulttimaineessa Venäjällä. Ennemmin erikoinen kuriositeetti kuin oikein hyvä leffa.
Midnight in Paris
‑Sympaattinen Woody Allen leffa. Ei parhaimpia uudemmista Alleneista.
7 Pistols for Timothy
‑Juoneltaan samankaltainen spagu kuin Terence Hillin Man from East. Eli joukko koviksia kouluttaa lälläripojasta lännenmiestä.
Sauna
‑Ehkäpä kaikkien aikojen paskin leffa mitä olen nähnyt! Oli oikeasti todella tuskaa katsella tämä tekele loppuun asti. Pelkkää samaa tasapaksua puuroa alusta loppuun kaikilla osa-alueilla. HUONO!
Kummeli Jackpot
‑Ei välttämättä niin hauska kuin sarja tai aiemmat Kummeli elokuvat mutta loistava käsikirjoitus tässä on. Alkuun elokuva vaikuttaa vaan irrallisilta episodeilta mutta loppua kohden tarina alkaa kasautua ja havaitseekin ettei mukana juuri turhia kohtauksia ole vaan kaikilla yksityiskohdilla on merkityksensä.
Painajainen Elm Streetillä
‑Jotenkin oli tämä vielä jäänyt näkemättä. Hyvä ja oikeasti pelottava elokuva vaikka loppu alkaakin vähän hajota käsiin mm. selkeitä leikkauksellisia mokia on loppupuolella.
Videodrome
‑Samoin tämä klassikko oli vielä näkemättä. Eipä Cronenberg kyllä tunnu olevan mun juttu. Koko leffa hajoaa vaan likaa käsiin mun makuun.
Catch me if you can
‑Ihan kiinnostava leffa lähinnä sen takia että perustuu tositapahtumiin vaikkakin vapauksia on kaiketi otettu aika paljon.
Dracula 1972 AD
‑Hammerin vampyyrileffojen huonompaa osastoa, oikeastaan mukana on vain yksi hieno kohtaus eli rituaali vanhassa kirkossa.
Heads or Tails
‑Harvinaisen sleazy ja perverssi spaghettiwestern. Mukana mm. sadomasokistinen leskinainen joka ilmeisimmin masturboi katsellessaan kun puolialastonta Edwige Fenechiä ruoskitaan.
Intohimon vallassa
‑Taattua Teuvo Tuliota.
White Fang & Hunters
‑Huono puolikomediallinen Zanna Bianca leffa.
Blazing Magnum
‑Ei italokrimen parhaimmistoa mutta mukana on yksi genren parhaista takaa-ajokohtauksista mikä pelkästään tekee leffasta jo katsomisen arvoisen.
Hobo With a Shotgun
‑Ollapa vielä 15-vuotias niin tästä voisi innostuakin.
Ajolähtö
‑Niskanen osaa kyllä nuorisokuvauksen. Tuntuu että tässä kiteytyy selkeästi jotain 80-luvun alun mentaliteettia.
Viva Carrancho
‑Fernando Sancho pääosassa varhaisessa zapata-westernissä.
Ajomies
‑Ei suotta yksi mykkäkauden parhaiksi kehuttu leffa. Teki kyllä vaikutuksen valkokankaalta livesäestyksen kera.
Don't Look Now
‑Piti tsekata kun oli täällä niin korkealle arvostettu. Täytyy myöntää että nukahdin kesken elokuvan mutta silti jäi vain sellainen fiilis ettei tässä tapahdu mitään. Kovasti koitetaan luoda Polanski tyyppistä kauhua mutta ei oikein toiminut. Plussaa erityispitkästä seksikohtauksesta ja tietysti lopun
Spoileri
kääpiöstä.
Last Cannibal World
‑Brutaali kannibaalielokuva Deodatolta. Ei olla silti lähimainkaan Holocaustin tasolla.
Pianistin sivunkääntäjä
‑Tykkäsin tästä kyllä kun katsoin mutta jälkeenpäin mietittynä jäi sellainen fiilis että käsikirjoitusta olisi pitänyt kyllä kasata paremmin kokoon elokuvan loppupuolelta. Koko kosto ei nyt kauhean ihmeelliseksi jää ja muutenkin tuntuu ettei päähenkilöllä mitään erityistä suunnitelma ollutkaan. No, suloinen kostaja joka tapauksessa. Minäkin olisin ohjaajan paikalla kuvannut tenniskohtauksen
Il Consigliori
‑Tomas Milian ja Martin Balsam pistävät porukkaa kylmäksi mafialeffassa.
Rautakoura
‑Bud Spencer kerää joukon italialaisia vetämään ranskalaisia pataan keskiaikaan sijoittuvassa rymistelyssä. Kai se paikoin hauskaakin oli... nukahdin aina välillä.
Alekstanteri Nevski
‑En ole ihan varma olinko nähnyt aiemmin, muistikuvia ei juuri ollut vaikka johonkin vanhaan vihkoon olin merkinnyt että tämän olisin nähnyt. Propagandistisesta tarkoitusperästään huolimatta oikein hieno elokuva. John Milius on tainnut aikoinaan opiskella tämän ulkoa sillä Conan Barbaarissa on mukana täysin tästä kopiotuja ottoja sekä hyvin samankaltaista leikkausta.
Uusintakatselut:
Friday the 13th
‑Katsoin taas tyttöystävän kanssa. Onhan tämä vain parhaimmillaankin hädin tuskin keskinkertainen.
Kuutamosonaatti
‑noin 20 vuotta sitten olin nähnyt viimeksi, nyt valkokankaalta. Onhan tämä yksi parhaista ellei paras kotimainen kauhuelokuva. Yhtäaikaa karmiva, kaunis, hauska sekä koskettava. Hyviä roolisuorituksia kaikilta vaikka päähenkilön puhumattomuus alkaakin vähän häiritä. Paras näyttelijäsuoritus on silti saatu irti leffan koirasta, tai tarkemmin sanottuna koirista. Ohjaaja kertoi näytöksen jälkeen että koiria oli kaksi, toinen pelokas ja toinen innokas.
Korkeuskammo
‑Komediasuosikki jonka jaksan katsoa aina uudestaan ja uudestaan.
Hei me lennetään
‑Plääh, onpa tämä sitten taas menettänyt tehonsa, nauroin kaksi kertaa.
27 leffaa, kuun paras oli Ajomies.
3.5.2012 16:48
092.
El barón contra los Demonios [The Baron Against the Demons] (2006) **** Hullun kreisi!093. The Running Man (1987) ***
094. House of Dracula (1945) **
24 tunnin post-apocalypse maratoni:
095. A Boy and His Dog (1975) *** Uusintakatselu.
096. The Blood of Heroes (1989) **** Uusintakatselu.
097. 2019 – Dopo la caduta di New York [2019: After the Fall of New York] (1983) *** Uusintakatselu.
098. Radioactive Dreams (1985) ** Ärsyttävä sekamelska.
099. Cherry 2000 (1987) ** Meh.
100. Vendetta dal futuro [Ohjelmoidut lihakset] (1986) ***
101. Sons of Steel (1989) **
102. I nuovi barbari [The New Barbarians] (1983) *** Uusintakatselu.
103. Cyborg (1989) ** Onko van Dammella muuta hyvää kuin Bloodsport?
104. Steel Dawn (1987) **
105. Warlords of the 21st Century (1982) *
106. Wheels of Fire (1985) **
107. She Wolves of the Wasteland (1988) *
108. Stryker (1983) *
109. Rats – Notte di terrore (1984) ** Ihan hauska ja viihdyttäväkin, mutta 109 minuutin kesto on aivan liikaa, varsinkin 30 tunnin valvomisen jälkeen.
Viimeisenä olisi ollut vielä joku kolmas Cirio H. Santiagon leffa, mutta herran jätöksistä sain tarpeekseni Strykerin jälkeen ja menin nukkumaan 15 leffan jälkeen, ihan hyvä saavutus silti.
110. The People vs. George Lucas (2010) ***
111. Demolition Man (1993) ***
112. The Fog (1980) ***
113. Into the Abyss (2011) ***
114. 姿三四郎 [Sugata Sanshiro] (1943) *** Kurosawan paskimmatkin on aika hyviä.
115. Timecop (1994) ** Onko van Dammella muuta hyvää kuin Bloodsport?
116. She-Wolf of London (1946) * Ihan helvetin ennalta-arvattava mysteerileffa, eikä tässä muutakaan ole meneillään.
117. Timecop 2: The Berlin Decision (2004) ** Hitusen parempi kuin ykkönen, en olisi uskonut.
118. Once Upon a Girl (1976) * Nyt vittu oikeesti 70-luku.
119. 9 to 5: Days in Porn (2008) **
120. The Strange Door (1951) ***
121. It Came From Outer Space (1953) ***
122. Dracula père et fils [Dracula and Son] (1976) *** Niitä vähemmän tunnettuja Christopher Leen vampyyreilyjä, ei nyt mikään Dance of the Vampires, mutta ihan ok.
123. Class of 1999 (1990) ** Class of 1984 on paljon parempi.
124. Mutant Hunt (1987) ** Voi Kincaid sua! Parempi kai kun Breeders, mutta ei yhtä hauska kuin Robot Holocaust.
125. Serial Killers: The Real Life Hannibal Lecters (2001) ***
126. Manhunter (1986) *** Erinomaisen alkupuolen pilaa heikko loppupuoli ja kasikytluvun kornius, joka pahiten näkyy lopputeksteissä ja siinä jossain ihan paskassa "Heartbeat" (?) biisissä, olisivat käyttäneet sitä hyvää synasoundtrackiä enemmän. Red Dragonin loppu on parempi, tässä on parempaa melkein kaikki muu.
3.5.2012 16:48
Bastard (Alekstanteri Nevski
‑En ole ihan varma olinko nähnyt aiemmin, muistikuvia ei juuri ollut vaikka johonkin vanhaan vihkoon olin merkinnyt että tämän olisin nähnyt. Propagandistisesta tarkoitusperästään huolimatta oikein hieno elokuva. John Milius on tainnut aikoinaan opiskella tämän ulkoa sillä Conan Barbaarissa on mukana täysin tästä kopiotuja ottoja sekä hyvin samankaltaista leikkausta.
Conanin trailerissa taisi olla myös musiikki tästä, joten viittauksia löytyy tuoltakin suunnalta.
3.5.2012 19:02
178.
Frank Coraci: Around the World in 80 Days (2004)Aika turha ja tarpeeton uudelleenfilmatisointi, jonka lisäykset juoneen eivät ainakaan paranna kokonaisuutta. Jackie Chanin ensimmäiseen potkiskeluun meni yllättävän paljon aikaa, eikä pääosaherrojen kemiaa voi sanoa ainakaan toimivaksi. Jim Broadbent vetää osansa Lordi Kelvininä yli niin kuin mies vain ikinä osaa, mutta lopun järjetön venytys pilaa tämänkin. Paljon cameo-vilahduksia, hyvin vähän järkeä.
179. Jonathan Liebesman: Battle Los Angeles (2011)
Alelaarista tuli tämäkin haalittua eivätkä odotukset olleet kummoiset. Tältä pohjalta elokuva pääsi yllättämään positiivisesti ja kunnioitus Aaron Eckhartin näyttelijäntaitoja kohtaan se vain kasvaa. Okei, mukana oli valtava määrä sotaelokuvien klisheitä, mutta korkeaoktaaninen adrenaliinipaahto auttoi pääsemään yli pahemmistakin kuopista.
180. Boris Sagal: The Omega Man (1971)
Tästä elokuvasta tarinaa 60- ja 70 lukujen vampyyrielokuvien ketjussa.
181. Hal Needham: Smokey and the Bandit (1977)
Ilahduttavan aivo-vapaata toimintaa vanhan kunnon 70-luvun Burt Reynoldsin seurassa. Suuri kaljantrokaus missio pistää sankarimme Banditin kohtaamaan lain kovan ja kyhymyisen kouran. Ei näin idioottimaisista elokuvista pitäisi nauttia kai ihan näin paljon, mutta mitä siitä.
182. Hal Needham: Smokey and the Bandit II (1980)
Tähtien Sota pyöri täydellisellä kolmen vuoden syklillä ja niin teki myös Smokeyn sakki. Toisella kierroksella mukana ovat jälleen Carrie ja Cledus ja romuttuvien poliisiautojen on jo ennakoitavissa.
5.5.2012 17:10
Jun'ya Satô:
Yamato ***Tuttavan suosittelema, suuren rahan japanilaiselokuva toisen maailmansodan kuuluisasta taistelulaivasta ei iskenyt ihan täydellä teholla, vaikka komean näköinen olikin.
Terrence Malick: Days of Heaven ****½
Fordin, Murnaun ja Vidorin mieleen tuova kolmiodraama Amerikan maaseudulta. Tarina olisi kaivannut hitusen lisää särmikkyyttä, mutta muilta osin tämä toimi loistavasti. Usean katselukerran elokuva.
Jean Cocteau: La belle et la bête *****
Kaunista, kaunista, kaunista. Täytyy kai hankkia Orfeuskin, kun en ole sitäkään nähnyt.
Stanley Kubrick: Paths of Glory *****
Uusintakatselu, nyt Blu-rayltä.
Paul Thomas Anderson: Magnolia ****
Aloitin joskus tämän katsomisen tv:stä, mutta Cruisen tultua mukaan kuvaan jätin homman kesken – ei vaan jaksanut. Uuden yrityksen myötä pääsin jopa loppuun asti, mutta ei tämä nyt ihan täysillä iskenyt. Viimeinen kolmannes tuntui muita selkeästi heikommalta, eikä yhteinen laulutuokio toiminut lainkaan.
Victor Fleming: Mantrap ****
Clara Bow parhaimmillaan.
Brian De Palma: The Black Dahlia **
Vetelä.
Sergei Eisenstein: Aleksandr Nevskij ****
Komean näköinen, mutta paikoin turhan patsasteleva propagandaelokuva. Ei pärjää Iivana Julmalle, mutta silti hyvä elokuva.
Jason Eisener: Hobo with a Shotgun **½
Ensi alkuun olin ihan innoissani, että mitähän tuleman pitää, mutta sitten homma vedettiin omaan makuuni niin överiksi, ettei tämän pariin jaksa toista kertaa kääntyä. Olihan se erikoista nähdä Gregory Smith tällaisessa elokuvassa.
Oscar Micheaux: Within Our Gates **
Jos on Kansakunnan synty rasistinen, niin on tämäkin. Harmi vain, että tässä ei tarina toimi kuin paikoittain. Lopputulos on sekava ja tylsä.
Woody Allen: Midnight in Paris ***½
Olihan tämä ihan mukavaa leikittelyä, eikä tarvinnut pitkästyä, mutta silti joku tökki – sulhasen liian stereotyyppiset appivanhemmat?
Álex de la Iglesia: Balada triste de trompeta (The Last Circus) ***
Olipas erikoinen leffa. Ensimmäinen tunti oli oikein viihdyttävä, mutta loppua kohden pakka hajosi kyllä pahasti. Voisihan tämän katsoa uudelleenkin.
Aleksandr Ptushko & Konstantin Jershov: Vij ***
Kenties odotukseni olivat liian korkealla, sillä pienoinen pettymys tämä oli. Alkuperäiselle tarinalle oltiin uskollisia, mutta yöt kirkossa jäivät yllättävän heikoiksi – lukuun ottamatta viimeistä, johon olikin ladattu sitten kaikki mahdollinen ja onnistuneesti.
6.5.2012 21:52
J. Lee Thompson :
Guns Of Navarone (1961) ****½Seth MacFarlane : "Cavalcade Of Cartoon Comedy" (2008-2010) ***
Family Guyn luojan MacFarlanen ideoima sketsisarja jota julkaistiin kai aiemmin youtubessa (tai jossain muualla netissä). Katsoin tämän suomidevarilta joka kulkee nimellä "Seth MacFarlanen Hullu Hullu Animaation Maailma", johon on koottu 50 minuutin edestä noin minuutin kestäviä animoituja sketsejä. Nämä ovat pääosin härskejä ja eivätkä ilmeisesti soveliaita televisioon. Löytyy mm. jaksot "Retu Kivinen käy paskalla" ja "Quentin Tarantino suorittaa ympärileikkauksen". Osa jutuista on kaikessa härskeydessään liian pöljiä ja ei kovin hauskoja, mutta mahtuu mukaan ihan hyvääkin settiä. Ei tämä kokonaisuutena nouse Family Guyn tasolle ja tämä onkin erilaista huumoria joka ei varmasti sovellu kaikille katsojille. Kyllä sitä itsekin tuli pyöriteltyä päätä muutamalle sketsille.
Duilio Coletti; Edward Dmytryk : Lo Sbarco Di Anzio aka Anzio (1968) ***
Toisen Maailmansodan sotajermuilu Anzion taistelusta. Elokuvaa näkyy kritisoitavan esim. imdb:ssä siitä että se ei tarjoile historiallista ja eeppistä taistelua siinä muodossa kuin missä katsojat ovat ennakkoon odottaneet. Tämä johtunee pitkälti siitä, että elokuva kuvaa pientä yksikköä joka yrittää selvitä keskellä vihollisen linjoja, eikä niinkään otsikon mukaisesta taistelusta. Lopussa kyllä näytetään taistelua mutta elokuva keskittyy pääosin tämän pienen pääosassa olevan joukon edesottamuksiin. On tässä kuitenkin hyvät näyttelijät joista plussaa. Mukana mm. Peter Falk, Robert Mitchum ja Robert Ryan.
7.5.2012 10:21
48.
Anger Management (tv) **½ Tämä on välillä jopa ihan hyvä, erityisesti riemastuttavien sivuosien ja ihastuttavan Marisa Tomein ansiosta. Loppu vedetään kuitenkin niin överi-siirappiseksi ettei vaan pysty. Uh.49. Inside Deep Throat (dvd) ***½ Dokumentin kohteena oleva leffakin on näkemättä, mutta ilmiötä ja aikalaisreaktioita tämä dokumentti avaa varsin hyvin. Ja muutenkin Usan ilmapiiriä seksin ympärillä noihin aikoihin. Harry Reems vaikutti suurimmalta sijaiskärsijältä ja sympaattiselta hahmolta. Mutta mihin ne väitetyt 600 miljoonaa dollaria hävisi, mitkä elokuva väitetysti tuotti, kun kukaan tässä nähdyistä henkilöistä ei saanut taskurahoja enempää?
50. Patrick *** Onhan tämä hidas ja outo, mutta yllättävän hyvin tämän parissa aika kului. Kivasti saatu uhkaavuutta koomassa makaavaan hahmoon. Tykkäsin enemmän kuin olin odottanut.
51. Midnight in Paris ***½ En ole mikään Allen-fiili ja oikeastaan muista Allen leffoista muistikuvia on vain Vicky Christina Barcelonasta, josta pidin. Aikaisemmista on vain mielikuva neuroottisesta Allenista nurisemassa jossain sängyn laidalla, uh. Eli nämä joissa Allen ei itse näyttele, tuntuisi maistuvan paremmin. Tämäkin oli oikein kiva, jos nyt ei mikään suurelokuva. Sai itseasiassa inhoamani Pariisinkin näyttämään oikein hyvältä, täytynee antaa kaupungillekin uusi mahdollisuus.
7.5.2012 18:59
125. Guine Pig: Devil's Experiment (Satoru Ogura, 1985)
Elokuvasarjan omassa ketjussa tarkempi avautuminen hetken päästä, kuten kahdesta muusta jatko-osasta samaan rahaan.
126. Boss Nigger (Jack Arnold, 1975)
Kiltimpää blaksploitaatiota, joka menisi monelle varmasti toiminnallisemmasta keveästä länkkäristä. Bläkkärit ‑ketjussa tarkemmat tunnot.
127. Guinea Pig: Flowers of Flesh and Blood (Hideshi Hino, 1985)
Samaan nippuun Guinea pig ‑ketjussa.
128. The Super Inframan (Hua Shan, 1975)
Shaw-studion hieno mielisairas teos, tuoreeltaan katsottujen aasialaisten elokuvien ketjussa tarkempaa lässytystä.
129. Guinea Pig: He Never Dies (Masayuki Kusumi, 1986)
Guinea ‑pig ‑ketjussa.
130. Blue Velvet (David Lynch, 1986)
Vanha suosikki taas uusiksi. Lynchin kieroon kasvanut tulkinta film noirista jää aina kummittelemaan mieleen useaksi toviksi vuorotellen nuhjuisine ja vuorotellen lähes imelän kauniine kuvineen, loistavine äänimaailmoineen, ihmismielen perversioineen ja alitajunnan nappuloita painavine painajaisvälähdyksineen. Tässä on kuulkaa toimivassa kokonaisuudessa vielä kirsikkana kakun päällä tukku niin kovia kohtauksia, että ihminen ihan herkistyy niiden äärellä. Niin äijä kun Hopper onkin, herran pidäkkeetön ylitykitys, niin hieanoa ja kokonaisuuteen sopivaa kuin se onkin, vetäytyy minulla jokaisella Blue Velvetin uusintakierroksella askelen kauemmas parrasvaloista kaiken muun huomionarvoisen tieltä. Parasta on se vaivautunut ja ikävä tunnelma mikä valtaa sielun lievästi sokeroituja loppukuvia katsellessa; karkki on aika kirpeää.
131. Cobra (George P. Cosmatos, 1986)
Jatimatic laulaa parasta suomalaisosaamistaan Stallonen niputtaessa yhteiskunnan ei-toivottuja limanuljaskoja nippuun päälle 80-minuuttisessa pelottelumainoksessa isommille määrärahoille lainvalvonnan ylläpitämiseksi ja republikaanien äänivyöryn takaamiseksi. Hiuslakka, reaganismi ja ruuti haisevat rinnan testosteronin ja paranoian kanssa. Äly jätetään ämpäriin turhana painolastina, Brigitte Nielseniä taas raahataan mukana puoliturhana tissitelineenä ja painolastina hamaan loppuun asti. Kesken tämän ei aivan toimintaköyhän mutta silti yllättävän aneemisen menon ihmettelee monasti, miksi tätäkin piti aikoinaan leikata Suomessa melkoisesti, ja mikä muu kuin leffan turha pahamaineisuus oikeuttaa nykyaikana DVD:n K18-merkintään. Hauskuuspisteitä irtoaa miellyttävästi 80-luvun toiminnan älyttömyyksiä naureskellessa, mutta jos tähdissä arvostellaan, kolmea enempää hupia en saa tästä mitenkään irti vaikka vähän haluaisinkin. Kunnon loraus punaväriä lisää, niin tässä olisi todella arveluttavan viihdyyttävä ja ansiosta halveksittu oman käden oikeuden märkä uni. Stallonen snadisti sadisti Cobretti pysyy silti arvomaailmaltaan sangen arveluttavana heppuna näinkin miedossa muodossa.
132. The Ghost Galleon (Amando de Ossorio, 1974)
Blind dead ‑sarjan uusintakierros jatkuu pienen tauon jälkeen viime vuoden puolelta kolmannella osalla. Tämä on neljästä elokuvasta edelleen se hölmöin tuulesta temmattuine juonineen ja tavallistakin enemmän hutiloituine yö-päivä ‑jatkumoineen. Vähäpukeista mallia ja viiksivallua syötetään hitaaseen tahtiin vanhassa kaljuunassa ympäriinsä puljaaville zombimuumiovampyyreille aiemmista osista tutuin tehokeinoin, joiden teho väkisin on tässä vaiheessa "nää on jo nähty" ‑luokkaa näin toheloiden toteutettuna. Vastapainoksi tämä on aika hauska ja onnistuu muutamassa kohdassa luomaan ahtaan paikan hysteriaa.
Elokuvasarjan omassa ketjussa tarkempi avautuminen hetken päästä, kuten kahdesta muusta jatko-osasta samaan rahaan.
126. Boss Nigger (Jack Arnold, 1975)
Kiltimpää blaksploitaatiota, joka menisi monelle varmasti toiminnallisemmasta keveästä länkkäristä. Bläkkärit ‑ketjussa tarkemmat tunnot.
127. Guinea Pig: Flowers of Flesh and Blood (Hideshi Hino, 1985)
Samaan nippuun Guinea pig ‑ketjussa.
128. The Super Inframan (Hua Shan, 1975)
Shaw-studion hieno mielisairas teos, tuoreeltaan katsottujen aasialaisten elokuvien ketjussa tarkempaa lässytystä.
129. Guinea Pig: He Never Dies (Masayuki Kusumi, 1986)
Guinea ‑pig ‑ketjussa.
130. Blue Velvet (David Lynch, 1986)
Vanha suosikki taas uusiksi. Lynchin kieroon kasvanut tulkinta film noirista jää aina kummittelemaan mieleen useaksi toviksi vuorotellen nuhjuisine ja vuorotellen lähes imelän kauniine kuvineen, loistavine äänimaailmoineen, ihmismielen perversioineen ja alitajunnan nappuloita painavine painajaisvälähdyksineen. Tässä on kuulkaa toimivassa kokonaisuudessa vielä kirsikkana kakun päällä tukku niin kovia kohtauksia, että ihminen ihan herkistyy niiden äärellä. Niin äijä kun Hopper onkin, herran pidäkkeetön ylitykitys, niin hieanoa ja kokonaisuuteen sopivaa kuin se onkin, vetäytyy minulla jokaisella Blue Velvetin uusintakierroksella askelen kauemmas parrasvaloista kaiken muun huomionarvoisen tieltä. Parasta on se vaivautunut ja ikävä tunnelma mikä valtaa sielun lievästi sokeroituja loppukuvia katsellessa; karkki on aika kirpeää.
131. Cobra (George P. Cosmatos, 1986)
Jatimatic laulaa parasta suomalaisosaamistaan Stallonen niputtaessa yhteiskunnan ei-toivottuja limanuljaskoja nippuun päälle 80-minuuttisessa pelottelumainoksessa isommille määrärahoille lainvalvonnan ylläpitämiseksi ja republikaanien äänivyöryn takaamiseksi. Hiuslakka, reaganismi ja ruuti haisevat rinnan testosteronin ja paranoian kanssa. Äly jätetään ämpäriin turhana painolastina, Brigitte Nielseniä taas raahataan mukana puoliturhana tissitelineenä ja painolastina hamaan loppuun asti. Kesken tämän ei aivan toimintaköyhän mutta silti yllättävän aneemisen menon ihmettelee monasti, miksi tätäkin piti aikoinaan leikata Suomessa melkoisesti, ja mikä muu kuin leffan turha pahamaineisuus oikeuttaa nykyaikana DVD:n K18-merkintään. Hauskuuspisteitä irtoaa miellyttävästi 80-luvun toiminnan älyttömyyksiä naureskellessa, mutta jos tähdissä arvostellaan, kolmea enempää hupia en saa tästä mitenkään irti vaikka vähän haluaisinkin. Kunnon loraus punaväriä lisää, niin tässä olisi todella arveluttavan viihdyyttävä ja ansiosta halveksittu oman käden oikeuden märkä uni. Stallonen snadisti sadisti Cobretti pysyy silti arvomaailmaltaan sangen arveluttavana heppuna näinkin miedossa muodossa.
132. The Ghost Galleon (Amando de Ossorio, 1974)
Blind dead ‑sarjan uusintakierros jatkuu pienen tauon jälkeen viime vuoden puolelta kolmannella osalla. Tämä on neljästä elokuvasta edelleen se hölmöin tuulesta temmattuine juonineen ja tavallistakin enemmän hutiloituine yö-päivä ‑jatkumoineen. Vähäpukeista mallia ja viiksivallua syötetään hitaaseen tahtiin vanhassa kaljuunassa ympäriinsä puljaaville zombimuumiovampyyreille aiemmista osista tutuin tehokeinoin, joiden teho väkisin on tässä vaiheessa "nää on jo nähty" ‑luokkaa näin toheloiden toteutettuna. Vastapainoksi tämä on aika hauska ja onnistuu muutamassa kohdassa luomaan ahtaan paikan hysteriaa.
7.5.2012 21:36
* Sis. lievää spoileriksi tulkittavaa *
Football Factory (2004) ***1/2 Tehokas ja uskottava teos, mainio casting on yli puoli voittoa. Sekuntiakaan ei näytetty futista. Pidin myös siitä, ettei ollut haluttu tehdä mitään opetusfilmimäistä "kehityskertomusta": tinkimättömässä lopussa oli tiettyä kellopeliappelsiinia, ainakin "missä he ovat nyt?" ‑teksteihin saakka, joita pidän elokuvissa suurempana syntinä kuin kertojaääntä.
Mutta että tuo otsalla puskeminen, kun ladit tappelevat. Aina ne puskevat otsalla. Olen nähnyt otsalla tappelemista vain brittileffoissa. Onko jokin kansainvälinen sopimus, että sitä saavat harjoittaa vain britit?
Käpy selän alla (1966) *** Aikoinaan kohahduttanut elokuva toiminee parhaiten museoartefaktina, joka kuvaa maamme seksuaalisia, tapakulttuurillisia ja musiikillisiakin muutoksia 60-luvulla. Neliödraaman kasvutarinaa tapaileva kehys on alkeellinen, mutta elokuvaa pitävät uljaasti pystyssä karismaattiset näyttelijät, irtonaiset, impronmakuiset heitot sekä Juho Gartzin innovatiiviset montaasit. Kun sopassa ovat läsnä vielä Kaj Chydeniuksen musiikit ja aivan sanoinkuvaamattoman hotit Kristiina Halkola ja Anneli Sauli, niin ei tätä voi haukkua. Vilahdus Kirsti Wallasvaaran häppäreitä pelastaa kenen tahansa terveen miespuolisen ihmisen päivän!
Haluaisin tehdä tästä slasher-parodiaversion jonain päivänä. Hei, elokuva huutaa sitä.
The Lovely Bones (2009) *** Ihan pikkukiva osoitus siitä, ettei se varhaisen splatter-kauden erikoislähikuvilla masturboiva Peter Jackson ole kuollut. Hänellä on imutehoinen tapa kertoa tämä traaginen tyttömurhatarina, ja jossain puolessa välissä sitä tuli pohdittua, että tässä on sitä vilpittömyyttä, jota Spielberg ei taida. Valitettavasti loppusuoralla se spielberg sitten tuli mukaan, ja mentiin kornin melodraaman puolelle. Ihmettelin, että mitä hittoa, ja sitten lopputekstit paljastivatkin tuottajana toimineen Steven Spielbergin. Aha.
Kivaa dali-wannabe ‑silmäkarkkia ja hyvä casting, mutta kuolema- ja rajatilahömpästä jäi aivan liian new age ‑mainen, imelä kuva. Heavenly Creatures ‑syvyys puuttuu, ja elokuva jäi surullisesti pinnalliselle Jörg Zink ‑filosofiatasolle. Ei huono, mutta Jacksonin huonoin.
8.5.2012 16:15
QCine (Mutta että tuo otsalla puskeminen, kun ladit tappelevat. Aina ne puskevat otsalla. Olen nähnyt otsalla tappelemista vain brittileffoissa. Onko jokin kansainvälinen sopimus, että sitä saavat harjoittaa vain britit?
On niitä headbutteja muissakin mutta et vain ole niin kiinnittänyt huomiota tai sitten olet vain katsonut BBFC:n leikkaamia versioita, mistä kuuluisimpia lienevät Matrixin Orpheuksen ja Agent Smithin headbutt-orgiat ja Attack of the Clonesissa Jango Fettin Obi-Wan Kenobille tarjoilema headbutt. Lisättäköön tähän vielä vaikkapa Amores Perros, Adams Appler ja Emir Kusturican Underground nopeimmin mieleen tulevista niin alkaa listaa karttua myös ei-niin-väkivaltaisten elokuvien osalta.
IMDB:n listaa keywordin mukaan (onhan tuolla vaikka mitä): http://www.imdb.com/keyword/head-butt/
Ja tosielämän puolelta kaikki toki muistavat Zinedine Zidanen.