Mitä elitistit katsovat?

Black Sister's Revenge

Aika turha tekele, aika rumalla pääosan esittäjällä. *



Terror Train

Ihan ok slasher. Ei toki millään nimessä genren parhaimmistoa. **



Blue Sunshine

Kovin cronenbergmainen kauhuelokuva, muttei toki pärjää niille Cronenbergin saman aikakauden teoksille. **



Prophecy

Hienoa, että tällaista on julkaistu Suomessa dvd:llä. Kyseessä siis Frankenheimerin ekohorror, jollaiseksi suorastaan erinomainen. Suomalaiselle (itsekin paperitehdaspaikkakunnalta kotoisin) kiinnostavuutta tuo lisää se, että syyllinen on paperiteollisuus. Hirviö on hölmöhkön näköinen, mutta tunnelma on silti erinomainen. Armand Assante ei ole erityisen uskottava intiaani. ****



Severance

Kyllähän Hostel jatko-osineen paremmin hanskaa tällaisen humoristisen gornon, joka alkaa jo puuduttaa, vaikken läheskään kaikkia olekaan nähnyt. Slovakian sijasta Unkarin on vuoro tarjota entisen rautaesiripun takaiset teurastajat ja topless-bimbot. Huumori on paikoin erittäin mustaa ja paikoin epäonnistunutta. ***



Adams æbler

Hyvä, muttei Jensenin parhaimmistoa silti. Toisen katselun jälkeenkin fiilis jäi samaksi. Vaikka muutama kohtaus on erittäin hauska erittäin mustalla tavalla, on tämä silti enimmäkseen turhan synkkä. Niin hyvä kuin Mads Mikkelsen tässäkin on, niin kyllä Ole Thestrup varastaa shown aina mukana ollessaan. ****



Dangerous Seductress

Aika mainio exploitaatio Filippiineiltä. Melkein paljasta pintaa, valoefektejä, kiroilua, hakkausta. ***

Scott:

Blade Runner (1982) *****

– The Final Cut. Elokuvan ehein ja paras versio joka kaiken lisäksi näyttää todella upealta. Taas kerran aukeni jotain uutta hahmojen sisällöstä. Oikeastaan pirullisen nerokas ja täysin omassa maailmassaan elävä scifi-elokuva, joka yhä edelleen (ainakin päätellen nykyisten tieteiselokuvien yksiulotteisuudesta) on aikaansa edellä. Kattava dokumentti elokuvan teosta valottaa kuinka pikkutarkasti filmille saatiin nimen omaan Scottin oma versio. Auteurismia puhtaimmillaan. Elokuvan casting on muuten aikamoinen täysosuma. Suht´ tuntemattomat Sean Young ja Daryl Hannah löivät elokuvassa ansaitusti itsensä läpi. Vaikea kuvitella elokuvaa ilman heidän kumpaisenkaan sivuroolia. Saman voi sanoa Joanna Cassidysta. Hauer on täysin omassa elementissään, ja Fordista on karsittu kaikki liiallinen pois. Vangelisista en jaksa edes aloittaa. Vaikka pidin teatteriversionkin lopetuksesta, niin kyllähän Scottin oma pesee sen mennen tullen.



Bergman: Aus dem Leben der Marionetten (1980) ****



Bava: Casa dell'orco, La (1988) *

– Kai sillenkin on olemassa jokin syy, että tämäkin elokuva koskaan tehtiin.

pirihuora ( 26.10.2008 15:05)

NV:ssä:

Robotrix

AIvan mahtava, täydellisesti nakutettu päätösleffa. Kaikkien aikojen suosikkikohtauslistalle päätyi samantien

Spoileri

puhkinussitun huoran nakkaaminen ikkunasta helevettiin. ÄIJÄENERGIAA!

Ja ei vittu kun tää oli eroottinen leffa kaikessa huvittavuudessaan, Sakamoton robo niittitakissaan, kovuudessaan ja supercooleissa bootseissaan oli semmonen elukka joka olis allekirjoittaneenkin saanut sitoa roikkumaan piuhoista kuoliaaksi nussituksi tulemisen uhallakin. Nii ja ryntäitä riitti tietysti, kyllä piti penkkiä puristaen yrittää olla huutamasta joka kerta "TISSIT!!" Ja kaikki päähenkilöt tais päästä panemaan, mikä sen mukavampaa! Väkivalta oli nättiä, päitä irtosi ja veri lensi, näinhän sen pitääkin mennä kun on robotti asialla.

Spoileri

Myös vähemmän verinen Puppyn auton alle jääminen

aiheutti kivuliaan irvistyksen niin meikämandoliinon kuin myös vierustoverin naamalle. Emmä oikein keksi mitään mikä tässä olis ollu huonoa. Edes lapsellinen ja helposti rasittavuuden puolelle menevä näennäinen "girl power" ei missään vaiheessa ärsyttänyt. Jos jotain moiitittavaa on pakko keksiä, niin ehkä naisrobotin alkuperäistä ulkonäköä olis voinut tsiigaa pidempäänkin, se vaan oli cooool.



Kiitos Ministeriölle hyvästä festarista. Väliohjelmanumerot olivat tuttuun tapaansa taas upeita ja kiusallisia. Erityiskiitti Tohkalle kun pelasti meikän taloudellisesta pinteestä, muuten olis jäänyt leffat kokonaan näkemättä.

Näin se on nähtävä ja eilen kuulin myös Young Hovalta hyvän tulkinnan siitä, kuinka Robotrix on elokuvallinen vastine Aku Ankan Taskukirjojen tunnetusti vähän levottomille sarjiksille. Jos unohdamme hetkeksi über-feminiinisten ja ‑maskuliinisten robottien panot ja verenvuodatukset (helpommin sanottu kuin tehty), niin mentaliteetti ja toistuvasti ihan puun takaa tulevat oudot viihdeainekset oli tosiaan kuin jostain höyrypäisestä italotekoisesta Mikki Hiiren seikkailusta.



Allekirjoittanut old fart koki myös nautittavia takaumafiiliksiä, kun priimakuntoisen kopion alkutekstit lähtivät kantonilaisen popin säestyksellä rullaamaan ja kaikki oli tasan kuin 1990-luvun alussa Rakkautta & Anarkiaa ‑festareilla, joiden kohokohtia siihen aikaan oli uunituoreet, upeissa väreissä hehkuneet Hongkong-leffat nimenomaan Maximin kankaalla nautittuna. Ysäri-jysäri!

El Ángel exterminador / Tuhon enkeli (1962)



Luis Buñuel ‑klassikko rikkaan herran kartanossa järjestetystä päivällistilaisuudesta, jonne saapuvilla vierailla on vaikeuksia poistua kartanosta. Aika mielenkiintoinen. ***½



Martha (1967)



Tanskalainen komedia, jossa höyrylaiva Martha seilaa Välimerellä. Sen miehistö viettää ylellistä elämää laulaen ja juopotellen.



Sunnuntaielokuvaksi ihan viihdyttävää katseltavaa. **



Poor Pretty Eddie (1975)



**½



La Revanche des mortes vivantes / The Revenge of the Living Dead Girls (1987)



Zombiepätkä Ranskasta. Kaikesta sekavuudestaan huolimatta välillä yllätti, muun muassa muutama mielenkiintoinen kuolinkohtaus. **



Rane / The Wounds (1998)



Serbialainen jengi-/nuorisoelokuva. Välillä väkivaltainen ja hyvää läppää, miinuksena välillä elokuvan pikkuisen yliampuva eteneminen. ***

Tales That Witness Madness **

Loppujen lopuksi aika vähäpätöinen kauhuantologia. Loppu"yllätykset" on helppo arvata ja viimeisen jakson armoton tylsyys jättää koko hommasta kuivan maun suuhun. Aikamatkustus-episodi onnistuu sentään herättelemään lievästi painajaismaisia tunnelmia.



Human Traffic ****

Paikoitellen lähes klassikkotason hauskoja & oikeaan osuvia läppiä (esim. "Spliff Politics"). Täydellinen aloitteluleffa.



Wizard Of Gore * 1/2

Eli tämä vuoden 2007 remake. Kökköä ja tylsää tapahtuuko-tämä-oikeasti-vai-ei ‑meininkiä. Vähän saman tyylinen kuin ohjaajan aiempi tuotos The Attic Expeditions, mutta vieläkin mitättömämpi.



The Simpsons Movie **1/2

Ihan katsottava, muttei sen enempää. Oikeastaan aika samaa hit & miss ‑tasoa kuin tv-sarjakin nykyisin. Ei Simpsoneista enää vain jaksa innostua.



Doomsday ***

Ansiokkaan perinteistä, ilman otsaryppyjä tehtyä väkivaltaviihdettä. En niinkään vertaisi Escape From New Yorkiin tai Road Warrioriin, ennemminkin juuri näihin häpeämättömiin 80-luvun rip offeihin tyyliin 2019 jne. Olisi tähän tietenkin jotain omaperäistä voinut yrittää keksiä... ja ritariosuus olis kannattanut jättää joko leikkauspöydälle tai vaihtoehtoisesti kokonaan kuvaamatta.



Mother Of Tears **

No voi nyt kyrpä sentään... Näköjään georgeromeromainen seniiliys on iskenyt täysillä Argentoonkin. Tai sitten mies on tehnyt tämän elokuvan vain siksi, että saisi Mothers-trilogian päätösosaa kinuavat faninsa lopultakin hiljaiseksi. Ohjaus on latteaa ja kömpelöä, näyttelijät onnettomia ja käsikirjoitus niin hyvä kuin Van Damme ‑vammailu Derailedin kynäilleiltä nakkimaakareilta voi odottaakin. Toinen piste tulee parista, ilmeisesti vahingossa syntyneestä tunnelmallisesta kohtauksista ja huvittavan överiksi vedetyistä goreiluista. Okei Dario, eläkepäivät kutsuvat.



Silent Night, Bloody Night *1/2

Krooh...



The Corpse Grinders *

...pyyh



Tiger Joe **1/2

Täysin juoneton, mutta ainakin vauhdikkaasti etenevä ja kohtalaisen viihdyttävä viidakkosotailu.



Death Laid An Egg ****

Määrittelemättömän outo, unimainen tunnelma hakee vertaistaan. Tämän ja Django Killin perusteella ohjaajan on pakko olla jonkinasteinen nero.



Kinsey ****

Poikkeuksellisen hyvä Hollowood-draama tärkeästä henkilöstä.

Kaksi viikkoa:

157. Yuen: Mismatched Couples (1985) ***½



158. Rockwell: In the Soup (1992) **

Miten on saatu näin tylsä elokuvasta jossa on Buscemi ja Cassel. Silti hetkensä.



159. Lau: The Dragon Family (1988) **

Suoraviivaisen ideaton ja tyhjän melodramaattinen ABT:n jälkeläinen. Tylyä väkivaltaa ja naamakkaita näyttelijöitä kuitenkin.



160. Maka: The Thirty Million Dollar Rush (1987) **½

Ihan hauska muttei sen kummempaa.



161. Fulci: The Psychic (Sette note in nero, 1977) ***

Näkijäidea ei oikein kanna täyttä pituutta, mistä huolimatta monia intensiivisiä kohtauksia ja tiivistä tunnelmaa. Lisäksi toki hienot musiikit.



162. To: Lifeline (1997) **

Liekit ovat komeita ja Lau Ching Wan pääosassa hyvä, muuten mennään rutiinilla.



163. Suzuki: Tokyo Drifter (1966) ***½

Todella väsyneenä ei tällä kertaa täysillä uponnut.



Night Visions; kommentit tapahtuman ketjussa ja muutamasta kohta etusivun spektaakkelimaisen megaraportin (!) yhteydessä laajemmin.



164. Aja: Mirrors (2008) **

165. Margheriti: Castle of Blood (Danza macabra, 1964) ****

166. Blackburn: Donkey Punch (2008) **½

167. Williams: The Cottage (2008) ***½

168. Cokeliss: Battletruck (1982) **

169. Durston: I Drink Your Blood (1970) ***½

170. Luk: Robotrix (1991) ***½



Kotona perään vielä 171. Schoendoerffer: Crime Insiders (Truands, 2007) ***

Okamoto:

Dai-bosatsu Tôge – Sword of Doom (1966) 9/10

Ryunosuke on sosiopaattinen samurai, jonka aino tapa olla elossa on riistää henki muilta miekallaan, muuten hän on pelkkä ihmisraunio, joka odottaa loppuaan. One Flew Over the Cuckoo's Nestissä Chief kertoo alkoholisti-isästään, kuinka isän juodessa, tämä ei tyhjentänyt pulloa, vaan pullo tyhjensi häntä. Samalla tavalla jokainen pakonomainen hengenriisto vie Ryonosukea syvemmälle hänen oman mielensä suohon, josta ei ole paluuta.



Tatsuya Nakadai on loistava pääroolissaan henkisesti järkkyvänä samuraina; kun hänen kasvonsa ovat lähikuvassa ei tiedä onko hän räjähtämässä vai purskahtamassa itkuun. Ilmaisu on eleetöntä mutta erittäin voimakasta. Okamoton lohduton mestariteos on harkittu ja hienosti kuvattu. Ainoana ongelmana itselleni oli sivujuonteiden seuraaminen... koin kärryillä pysymisen hieman hankalana. Nolo myöntää, mutta johtuu osaksi siitä, etten kykene kunnolla erottamaan noita japanilaisia toisistaan. Kaikki näyttävät liian samanlaisilta (siis tässä elokuvassa sivujuonteiden keskeiset hahmot), varsinkin kun pukeutuminen ja hiustyylit ovat niin yhtenevät. Myöskään japanilaiset nimet eivät kuullosta kovinkaan omaleimaisen tunnistettavilta tottumattoman katsojan korvaan (kun puhuttiin tietystä hahmosta, oli kova miettiminen, ketä aiemmin esitellyistä hahmoista tarkoitettiin).



Viimeisestä vartista tuskin tarvitsee mesota kenellekään, se on ilmiömäinen! Tämä tarvitsee kuitenkin uusintakatselun, jolloin uskon että elokuvan ydin avautuu paremmin.



Barilli: Il profumo della signora in nero – The Perfume of the Lady in Black (1974) 9/10

Toinen yhtä vaikuttava elokuva kuin Dai-bosatsu Tôge. Surrealistinen giallo(?) kertoo Silviasta, jonka menneisyyden haamut alkavat sekoittua todellisuuteen hänen mielensä järkkyessä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että Silvian läheisillä ja naapureilla olisi jonkinlainen salaperäinen rooli tapahtumissa; on vain hankala määrittää mikä todella tapahtuu ja mikä on vain Silvian mielen aikaansaannosta. Silvia ei ole tästä varma, ja elokuvan katsojakin saatetaan samanlaiseen epäselvyyden tilaan.



Tarkkaan harkitut kuvat (peilit, tilan syvyys jne), hieno värimaailma, mahtava musiikki ja pitkät odottavat jaksot tekevät tästä aidosti tunnelmallisen ja pelottavan elokuvan, en muista milloin olisin viimeksi jännittänyt samalla tavalla. Silvian mielen luoman ja todellisuuden välinen ristiriita luo elokuvan edetessä kysymyksiä, joihin luulee ajoittain saavansa vastauksen, mutta myöhemmin matto tuntuu lähtevän alta. Kuitenkaan missään vaiheessa ei tunnu että katsojaa johdettaisiin epäreilusti harhaan... tietty typertynyt olo kuuluu asiaan. Juuri kun alkaa tulla epäilys, että elokuva alkaa toistaa itseään etenemättä kunnollisesti, aletaan etenemään loppuratkaisuun.



Molemmissa ym. elokuvissa on tavallaan yhtäläisyyksiä:



edit. lukaisin läpi Malaninin ja Mustosen arvostelut, molemmat ovat oikein mielenkiintoisia ja hyviä. Olisi mielenkiintoista, jos elitistin sivustojen arvosteluissa olisin jonkinasteinen 'toinen mielipide' ‑osio (samalla tavalla kuin Hohdossa taisi olla joskus). Jos joku arvostelija on eri mieltä valtavirran (muiden arvostelijoiden) kanssa, niin pieni kommentaari siitä, miksi näin. Esim. Piispanen antaa Sword of Doomille 'vain' 3/5... ok ehkä hieman liian pieni poikkeama, mutta pisti nyt silmään.

Yoshua Ben Yosef ( 28.10.2008 12:54)

Olisi mielenkiintoista, jos elitistin sivustojen arvosteluissa olisin jonkinasteinen 'toinen mielipide' ‑osio (samalla tavalla kuin Hohdossa taisi olla joskus). Jos joku arvostelija on eri mieltä valtavirran (muiden arvostelijoiden) kanssa, niin pieni kommentaari siitä, miksi näin. Esim. Piispanen antaa Sword of Doomille 'vain' 3/5... ok ehkä hieman liian pieni poikkeama, mutta pisti nyt silmään.

Sword of Doomista mun on huono antaa kovin hyvin 'vain' 3/5 pisteytystä perustelevaa 'toista mielipidettä' kun katsomisesta on aikaa melko monta vuotta ja se tapahtui tuolloin 4:3-formaattiin kropatulta kasetilta. Muistan kuitenkin että tarinan loppuminen kesken petti ylitsepääsemättömästi – elokuvahan kertoo ainoastaan puolet lähderomaanin (muistaakseni oli kirja? Stoorista on muitakin leffasarjoja.) tarinasta; kakkososa oli tarkoitus tehdä, mutta rahaa ei saatu. Criterion dvd tosin odottelee hyllyssä ja epäilen, että uusintakatselu saattaa hyvinkin kohentaa mielipidettäni teoksesta.



Joskus sivustolla oli muutamasta leffasta parikin eriävää arvostelua mutta näistä katsottiin pahaaksi luopua. En tosin muista miksi, taisi olla jotain päätoimittajan pätemistarvetta taas kerran.

104. A.J. Annila:

Sauna (35mm, 2008) **

Ei oikein vakuuttanut. Tämä tuntui lähinnä kehnolta taide-elokuvalta joka oli yritetty naamioida hätäisesti kauhuelokuvaksi. Käsikirjoitus tuntuu kovin keskeneräiseltä eikä ohjaaja Annillan tarinankuljetuskykyä voi tämän perusteella hirveästi kehua. Tunnelma oli paikoin ihan mukavasti kohdallaan vaikkei tämä pelottava tai edes jännittävä ollut oikeastaan missään vaiheessa.



105. Richard Shepard: The Matador (digiboksi, 2005) ***

Melko hauska toimintakomedia palkkatappajan hermoromahduksesta. Hieman olisi voinut tiivistää. Pierce Brosnan tekee elämänsä roolin omalaatuisena tappajana.



106. Antoine Fuqua: Training Day (tv, 2001) ***

Uusintakatselu. Vähän heikompi kuin muistin, mutta silti ihan ok.



107. Neil Marshall: Doomsday (dvd, 2008) **

Hemmetin hölmöä, mutta ihan taitavasti toteutettua väkivaltaviihdettä. Jatkuva mäiske ja liioiteltu väkivalta kävi kyllä melko nopeasti tylsäksi etenkin aika pian kävi selväksi että ei tässä mitään tolkkua tule olemaan. Tälläinen idioottimaisuus kaipaisi seurakseen myös vähän huumoria.



108. Alfred Hitchcock: Strangers On A Train (digiboksi, 1951) ***

Harmi että mielenkiintoisesta lähtökohdasta (kaksi toisilleen vierasta miestä "vaihtavat" murhia) ei saatu aikaiseksi hieman uskottavampaa tarinaa. Ihan hauska leffa silti. Finaalin tuhatta ja sataa pyörivä karuseli oli kyllä jotain todella naurettavaa.

KCrimso ( 28.10.2008 21:24)

107. Neil Marshall: Doomsday (dvd, 2008) **

Hemmetin hölmöä, mutta ihan taitavasti toteutettua väkivaltaviihdettä. Jatkuva mäiske ja liioiteltu väkivalta kävi kyllä melko nopeasti tylsäksi etenkin aika pian kävi selväksi että ei tässä mitään tolkkua tule olemaan. Tälläinen idioottimaisuus kaipaisi seurakseen myös vähän huumoria.

Itselläni on sellainen muistikuva, että leffassa olisi ollut runsaasti huumoria.

Hung Fist ( 28.10.2008 21:41)

KCrimso ( 28.10.2008 21:24)

107. Neil Marshall: Doomsday (dvd, 2008) **

Hemmetin hölmöä, mutta ihan taitavasti toteutettua väkivaltaviihdettä. Jatkuva mäiske ja liioiteltu väkivalta kävi kyllä melko nopeasti tylsäksi etenkin aika pian kävi selväksi että ei tässä mitään tolkkua tule olemaan. Tälläinen idioottimaisuus kaipaisi seurakseen myös vähän huumoria.

Itselläni on sellainen muistikuva, että leffassa olisi ollut runsaasti huumoria.

No sen verran mitä nyt yleensäkin toimintaelokuvissa on eli lähinnä "hauskoja" one-linereita. Toki koko leffan voi varmaan nähdä kovinkin humoristisena jos tahtoo. Mua ei naurattanut. Voi olla omassa asennevammassakin vika. Ei tälläisiä leffoja mua varten tehdä. Sen myönnän.

Menee kyllä Doomsdayt hukkaan kun tuollaiset tyypit niitä katsovat. Onneksi Goose sentään oli asian ytimessä omassa arviossaan.

Night Visions ‑settiä:



175. Donkey Punch **½

Juoniasetelma donkey punchin kohdalla oli lupaava, mutta siitä ei lopulta saatukaan mitään irti. mitäänsanomattaomat hahmot ja heidän epälooginen käytöksensä ja epärealistiset kuolemansa haittasivat monessa kohtaa. Lisäksi olin käsittänyt että tämä olisi jotenkin erityisen törkeää kamaa ja petyin sikälikin.





176. Mirrors ***

Peilien kuvajaisilla pelottelu on jotenkin tosi väsynyt kauhukikka, mutta toimii (etenkin silloin kun sitä ei osaa odottaa, kuten eräässä ihmissusielokuvassa) Klisekirjaston käytön lisäksi tehoja syö yksinkertainen juttu: Kummittelun kohteena on karski ja jo valmiiksi mielenvikainen äijä. Ei "Jack Bauerin" puolesta oikein osaa pelätä. Eli ensi kerralla uhriksi joku älykäs nuori nainen, kiitos. Riivauksesta plussaa toki, ja SIITÄ gorekohtauksesta.





177. Eden Lake ****

Uimaranta-kohtauksen jälkeen oli jatkuvasti inhottavan hermostunut olo, joka jatkui vielä leffan jälkeenkin. Ainoa heikkous oli, ettei tässä luotu juuri mitään uutta, kunhan päivitettiin Syvä joki/Raivoisa ajojahti brittiteinipuukotusprobleema-aikakauteen. Plussaa pahantekijöiden yllättävän alhaisesta iästä.





178. Tokyo Gore Police *****½

Mitä enemmän tätä kelailee jälkeenpäin, sitä parempi arvosana tekisi mieli antaa. Juoni oli hämmentävän hyvä verrattuna Machine Girliin, ja omituinen mutaatiomeno toi mieleen jopa Tetsuon, tietenkin Cronenbergin ja etenkin toisen mainion j-gorefestin, Meatball Machinen. Friikkisirkus oli harvinaisen mieleenpainuvaa tyyppiä, etenkin kohtaus jossa klubilaiset ihailevat pisimmälle bodymodifikaatioissaan mennyttä "tuolia". Amputaatio-friikki maanisdepressiivisyyskytkimellä oli tyylikkäin näky valkokankailla sitten 60-luvun. Pahin pelkoni, että leffa koostuisi alun tyyliin Eihi Shiinasta poseeraamassa ja huitomassa miekan kanssa ei onneksi toteutunut vaan huomion varastivat ihan muut jutut. Jopa tyylikokeilut erilaisilla taustoilla yms. toimivat. Mahtipontiset musiikit myös. "More gore coming soon!" luki lopputeksteissä.





179. Crime Insiders ****

Törkypommi, ehdottomasti, ja yön positiivisin yllätys. Kuulemma NV:iin päätynyt filmiprintti keitettiin kokaiinia sisältävässä emulsiossa oikean asenteen varmistamiseksi. Vaatii uusintakatselun joskus. (. )( .)





180. Battletruck **

Aika ei ole ollut armollinen Taistelurekalle. Kotikutoisuus oli hellyyttävää, ja onhan tämä "puetaan päälle huonoimmat vaatteet jos vaikka likaantuvat kuvauksissa"-tyyli realistisempaa tietty kuin Mad Maxien stylisteillä käyneet uusbarbaarit, mutta myös paljon tylsempää. Vähän kuin ylipitkä A-Team jakso, niissähän A-Team aina jossain vaiheessa vangitaan johonkin latoon, josta löytyykin traktorinraato tms. ja romua, joista tiimi hitsailee kasaan panssaroidun ajoneuvon jolla rällätään seinästä läpi. Onneksi Battletruckia vastustavilla kyläläisillä oli varastossa luodinkestävää lasia. Helvetin huvittava lähtökohtahan tuo tietty on, että joku hallitsee seutua yhden rekan avulla. Kyllä silti Cirio H. Santiagon Equalizer 2000 jättää tällaiset, siinä post-apokalyptisen maailman herruuteen riittää yksi käsiase. Ainiin, kamera-ajot aavikolla olivat ällistyttävän hienosti kuvattuja.





181. I Drink Your Blood *****

En kyllä keksi miten tätä voisi parantaa. Paitsi ehkä deluxe uncensored director's cut filmiprintillä...





182. Robotrix****-

Uskomatonta, leikkaamaton versio ja hyvällä kuvalla! Itse leffa ei suuresta nerokkuuden määrästään huolimatta kyllä aivan täysillä toiminut, etenkin kun muutenkin alkoi olemaan vaikeuksia pysyä hereillä.

Enpä muista koska viimeksi NV:ssä on tullut ei-kung-fu honkkareita (Super Inframan? Mighty Peking Man tuli dvd:ltä joten ei lasketa), todellakin kelpaisi katsoa lisääkin. Kung-fu kelpaa toki myös...





183. Amazon Women on the Moon ****½

Nerokkaimpia komedioita. Ei tylsää hetkeä. Paras sketsi taitaa olla "Video Date", eikä pelkästään Andrew Dice Clayn ja Russ Meyerin roolien ja Corinne Wahlin tissien takia.





184. Tropa de Elite ****+

Rautaa. Muito bem! Alkoi hieman sekavasti mutta parani ja fokusoitui mukavasti loppua kohti. Hieman ristiriitainen viestihän tästä välittyy, eivätkä fasistisuus-syytökset ole aivan tuulesta temmattuja tällä kertaa. Lopun hienossa kohtauksessa ihmisyys hylättiin totaalisesti ennen BOPE:n logon ilmestymistä ruutuun. Harmi että tunnusbiisi oli harvinaisen typerä ja rasittava.



Innostuin R&A:n City of Menistä sen verran, että ostin helmikuulle Brasilian matkan ja aion mennä itse tsekkaamaan Rion faveloiden menon ja baile funk ‑bileet. Ainoa kuumottava paikallinen juttu on tämä "microwaving", eli Tropa de Elitessäkin nähty elävältä polttaminen autonrenkaiden sisään, mutta Riossa asuvan brassituttuni mukaan sitä käyttävät vain huumejengit keskinäisissä välienselvittelyissään. Phew.

Shocky ( 29.10.2008 00:07)

Menee kyllä Doomsdayt hukkaan kun tuollaiset tyypit niitä katsovat.

Shocky ( 29.10.2008 00:07)

Menee kyllä Doomsdayt hukkaan kun tuollaiset tyypit niitä katsovat.

Niin. Minähän jopa myönsin sen viestissäni.

Grauman:

633 Squadron

Kapteeni Grantin Mosquito-laivue lähetetään itsemurhatehtävään Norjan Bergeniin pommittamaan natsien rakettipolttoaine tehdas.

Perinteisen hyvää Korkkari laatua ajalta jolloin vielä tehtiin rohkeita lopetuksia ja ei annettu koeyleisön vaikuttaa sokerisiin loppuratkaisuihin. Elokuvan sankarit ja heidän teot ovat poikkeuksellisen tylyjä, joissa käskyt ovat todellakin tottelemista varten eikä tunteilulle ole sijaa. 633 noudattaa 60-lukulaisia perinteitä myös naiskauneuden suhteen. Tällä erää Itävaltalaisen Maria Perschyn muodossa. Elokuva jatkaa hienoja perinteitä lentokone-elokuvien rintamalla War Loverin & Flying Tigersin rinnalla, joissa tulee selväksi sodan ja rakkauden dilemma.



Love: The Business

Perus hyvä brittigangsteri elokuva Espanjan auringossa. Soundtrack on mieletön esimerkki miten loistavaa pop/rock musiikkia 80-luvulla saarivaltiossa syntyi. Elokuvan vamppi ja kohtalokas nainen Georgina Chapman on poikkeuksellisen kaunista katseltavaa, siis englantilaiseksi. The Business näyttää toteen, että verkkareissakin voi olla tyylikäs. Edellyttäen design merkin oleva Sergio Taccihini.

Elokuvan hengessä Avalon.