Mitä elitistit katsovat?

Flash ( 29.5.2008 00:03)

Marienbad ( 28.5.2008 01:18)

Gray: "We Own the Night" – aivan törkeä yllättäjä ja kunnianhimoisimpia amerikkalaisia rikos/kyttäelokuvia pitkään aikaan. Tämähän lähestyy rikollismeininkejä sikäli maanläheisestä lähtökohdasta, että päähenkilö on tavallinen nuori mies, joka on vain sattunut hyvään saumaan vuoden 1988 Brooklynin yökerholle, jonka boss vielä haluaa auttaa nuorukaista eteenpäin. Ristiriidat oman perheen ja orastavan kriminaaliuran välillä siis syntyvät välittömästi ja "inhimillisesti." Sitten homma lähtee menemään kohti suurten mittasuhteiden helvettiä. Tässä on muutama niin upea kohtaus, että lähestytään jo Gaspar Noén ja Elem Klimovin kykyä raastaa ja tyrmätä katsojaa mm. eri näkökulmilla ja äänimaailmalla:

Spoileri

huumetehdas-ammuskelun painostavin idea on kuurouttaa päähenkilö hetkeksi, ja tätä kohtausta seuraava puuromaisen sateinen ja synkkä "Se7en-takaa-ajo" on puolestaan lähellä Liftaria, jossa vastassa on jokin käsittämätön pahuus ja voima

, tässä tapauksessa siis mafia. James Gray paljastaa tällä elokuvalla hallitsevansa sen harvinaislaatuisen kyvyn, jolla tehdään fyysistä elokuvaa. Erinomaiset näyttelijät ja dramaturgiset ratkaisut, esim. siinä missä harvoin onnistutaan, eli

Spoileri

jokin elokuvan keskeisistä ja sympaattisista hahmoista kuolee odottamatta, tällä kertaa siis Robert Duvall

– etäisestä ja siis painostavasta näkökulmasta nähtynä.

Vihdoin joku toinenkin täällä tajusi elokuvan loistokkuuden. Näköjään myös ranskalaiskriitikot ymmärsivät tämän päälle.

Pistin asian merkille kun selasin foorumin vanhoja (vähäisiä) keskusteluja tai pisteytyksiä elokuvasta. Luin toisaalla, että elokuva sai Cannesissa seisovat suosionosoitukset, ja ansaitusti saikin.

Frears:

Dirty Pretty Things

Omalla kohdalla elokuvan tehokkuuteen ja purevuuteen vaikutti olennaisesti se, että en tiennyt ennen katsomista elokuvasta mitään. Hetken jo luulin, että kyseessä on kauhuelokuva, koska sen verran piinaavaksi tunnelma yltyy jo alkupuoliskolla. Harvinaisen tyrmäkkää matskua, jonka tehoa lisäsi tehokkaasti käytetty moraalinen harmaa-alue eikä musta valkoista asettelua juurikaan käytetty. Oliko Juan the Dealer paha ihminen omilla bisneksillään? Ketään ei pakotettu ja vastapalveluksena oli monelle sellaista mitä he eivät olisi muutoin saaneet vaikka olisi ollut rahaakin käytössä. Vertailu kohteena turkkilainen läski sika, joka piti laitonta verstasta orjatyövoimalla, maksamalla lantin päivässä ja seksuaalisesti hyväksi käyttämällä työntekijöitään.

Chiwetel Ejiofor panos Okwen roolissa oli Oscar luokkaa, kuten koko elokuva.



Johnson: The Three Faces of Eve

Ollut ilmestyessään varmasti jonkinlainen sensaatio aiheellaan tai ainakin siihen on kovasti pyritty jo elokuvan teko vaiheessa.

Nyt reilut viisikymmentä vuotta myöhemmin multiple personality ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä, jonka vuoksi elokuvan tapa käsitellä aihetta saa jo lapsellisia piirteitä. Kaikesta huolimatta Joanne Woodwardin "kolmen" roolin suoritusta ei voi vähätellä.



Cosmatos: Cobra

Fanitan elokuvaa sen verran, että jätän lukuisat ylistykset pois. Merkille pantavaa on, että jokaisessa kohtauksessa Sly on Brigitten kanssa yhtä pitkä vaikka todellisuudessa oli/on 10cm häntä lyhyempi ja korkkareiden kera ainakin 15cm. Mika Kaurismäki muuten kopioi omaan elokuvaansa Cobran lähtölaukauksen lopputeksteille.

Hung Fist ( 29.5.2008 21:21)

Machine Girl tosiaan vaikuttaa lupaavalta, mutta vihasin ohjaajan aiempaa elokuvaa Sukeban Boy. Et olisi sattumoisin nähnyt?

En valitettavasti ole. Täytyypä tunnustaa että joku asia tuossa Machine Girlissä vaivasi, ehkä juuri tuo mistä sanoin että oli yhdistelmä vakavaa draamaa (joka näkyi parhaiten laadukkaana kuvauksena) ja splatterkomediaa. Siltikin loistava elokuva.

098.

Into the Sun *½

tragikoomista seagalia..



099. Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull ***

George Lucas vapautuu raudoistaan, Indiana Jones goes ADHD. Indy ja kumppanit vain lipuvat järjettömien tapahtumien halki jollain cheat modella. Jossain vaiheessa perässä taisi olla kokonainen intiaaniheimo, mutta kun räpäytin silmiä väärällä hetkellä niin tilanne olikin jo ratkennut jotenkin. Tässähän taisi olla enemmän toimintaa kuin aiemmissa yhteensä. Indy lentelee ilmojen halki jääkaapissa. Rrroight. Miksi sinne tänne on laitettu jotain hellyyttäviä CGI-eläimiä? Kiitti, George. Masentavan geriatriselta kyllä vaikutti käsikirjoittajan lisäksi miltei koko cast, dialogikin tuntui jotenkin "hitaalta". Kyllähän KotCS:n silti mielellään katsoi, ja tää Däniken ‑viritelmä toimi melko hyvin vaikka aihe onkin jo ryöstöviljelty kuiviin 90-luvulla X-Filesissä yms. Hautausmaakohtaus Nazcassa oli sitä aitoa indyilyä mitä olen kaipaillutkin. Myös muurahaiskohtaus toimi hienosti, vastoin kaikkia järjen ja CGI:n liikakäytön lakeja. Cate Blanchettin aksentti ja olemus olivat niin huolitellut etten edes tunnistanut. Raiders ******, Doom *****, Crusade ****, Skull *** ... joku kaava tässä taitaa olla. Toivottavasti jättävät tähän, tuo Shia LaBeouf tyyppi aiheutti lähinnä vastustusreaktiota. Kaivakaas jostain se Darabontin Indy 4 käsikirjoitus, haluan lukea?





100. Kung-fu Dunk **

Vuoden sadannen leffan kunniakkaan sijoituksen vie tämä vähemmän kunniakas Shaolin Soccer ‑kopio. Kung-fu Dunk jää kauas nerokkaan esikuvansa laadukkuudesta. Vitsit ovat masentavan kehnoja ja musiikit kamalat, mutta toisaalta taas efektit ovat hyviä ja mukana on muutama erinomainen toimintakohtaus. Leffa on jotenkin liian mannerkiinalaisen oloinen, lisäksi koris on niin pelle laji ettei tästä jaksa kiinnostua. Battlefield Baseball oli huomattavasti kovempi.

Vadim Jean:

Hogfather

Yllättävän hyvä Pratchett ‑filmatisointi. Tämän perusteella The Colour of Magic on pakkokatsottavaa. ***



Mario Gariazzo: Amazonia: The Catherine Miles Story (Schiave bianche: violenza in Amazzonia)

Mukavan sleazy myöhäinen viidakkoeksploitaatio. ***-



William Sachs: The Incredible Melting Man

En nyt sanoisi, että Incredible. Tympeää ja typerää haahuilua paria hauskahkoa tilannetta lukuunottamatta. Plussaa siitä, että sulava mies toi mieleen Muron Street Trashin. **-



David Lynch: Inland Empire ***½

Andrew Davis: Above the Law ***+

Santiago Segura: Torrente 2: Mission in Marbella (Misión en Marbella) ***½

Fernando Di Leo: Colpo in canna **½

Lucio Fulci: The House by the Cemetery (Quella villa accanto al cimitero) ***½



Lisäksi Lostia, South Parkia ja Forest Whitakerin hostaamaa Twilight Zone ‑sarjaa ja pari ensimmäistä kautta Red Dwarfia.

Marienbad ( 29.5.2008 22:40)

Pistin asian merkille kun selasin foorumin vanhoja (vähäisiä) keskusteluja tai pisteytyksiä elokuvasta. Luin toisaalla, että elokuva sai Cannesissa seisovat suosionosoitukset, ja ansaitusti saikin.

Enemmän tunnettu siitä että sai siellä kovat buuaukset, mitä en ymmärrä.

Young Hova ( 31.5.2008 14:08)

Marienbad ( 29.5.2008 22:40)

Pistin asian merkille kun selasin foorumin vanhoja (vähäisiä) keskusteluja tai pisteytyksiä elokuvasta. Luin toisaalla, että elokuva sai Cannesissa seisovat suosionosoitukset, ja ansaitusti saikin.

Enemmän tunnettu siitä että sai siellä kovat buuaukset, mitä en ymmärrä.

On kyllä perseestä ja vaikeasti ymmärrettävää moinen käytös.



Anyway, YouTubesta löytyy video nimeltä Cannes Standing Ovation, ehkä buuaukset ja ylistykset tapahtuivat eri showssa. Alunperin asia pisti silmääni, kun näin jonkun newyorkilaisen kommentin IMDb:ssä: "I saw that We Own The Night received a standing ovation at the European critics screening and premiere at Cannes. Well, I can tell you at the preview screening I saw a while ago in the US, the audience applauded enthusiastically as well."

Hijosen no onna / Dragnet Girl (1933)



Yasujiro Ozun ohjaama gangsterielokuva. Mitään pyssyillä paukuttelua (tosin yhden ainoan kerran ammutaan) tai autokaahailukohtauksia tältä on turha odottaa, vammaista draamaa kylläkin. **½



I Was a Teenage Werewolf (1957), Orion la 31.5.2008.



Teinikauhun klassikko American International Picturesilta, jossa häiriintynyt teini muuttuu hullu tiedemies ‑kaltaisen psykologin hoidossa ihmissudeksi. Tönkköä alinäyttelyä ja välillä vähän koomisesti etenevä, mutta muuten viihdyttävää B-luokan campiä. ***



Remo Williams: The Adventure Begins (1985)



Uusintakatselu. Edelleen toimiva toimintapätkä. ****

L.A. ( 1.6.2008 14:50)

Hijosen no onna / Dragnet Girl (1933)



Yasujiro Ozun ohjaama gangsterielokuva. Mitään pyssyillä paukuttelua (tosin yhden ainoan kerran ammutaan) tai autokaahailukohtauksia tältä on turha odottaa, vammaista draamaa kylläkin. **½

Oho, Ozu-elokuva joka ei olekaan ammuskelua ja kaahausta vaan vammaista draamaa.



edit: en siis tarkoittanut itse pitäväni Ozun draamaa vammaisena, tosin Dragnet Girl on näkemättä.

Zhan shen tan (Beach of the War Gods) (dvd/Joy Sales) ***½

Aikamoinen pettymys vaikka ihan hyvä olikin. Juoni oli aika pitkälti kopioitu Seitsemästä samuraista. Joy Salesin DVD:llä on aika suttuinen kuva ja ontto ääniraita mutta eipä se katselua haitannut.



Escape from Alcatraz (Pako Alcatrazista) (tv) ****

Uusintakatselu.



Phörpa (Tiibetin futishullut) (tv) **½

Alku jäi näkemättä mutta eipä haitannut. Ihan ok.

Marienbad ( 1.6.2008 04:25)

Young Hova ( 31.5.2008 14:08)

Marienbad ( 29.5.2008 22:40)

Pistin asian merkille kun selasin foorumin vanhoja (vähäisiä) keskusteluja tai pisteytyksiä elokuvasta. Luin toisaalla, että elokuva sai Cannesissa seisovat suosionosoitukset, ja ansaitusti saikin.

Enemmän tunnettu siitä että sai siellä kovat buuaukset, mitä en ymmärrä.

On kyllä perseestä ja vaikeasti ymmärrettävää moinen käytös.

Joo sen verran keskikertainen leffa että sekä buuaukset että aplodit ovat molemmat kovin liioiteltu reaktio.

085. Massi:

The Rebel (Poliziotto, solitudine e rabbia, 1980) **

Perussettiä. Näistä tulossa jossain vaiheessa pidempää raporttia.



I'm Alan Partridgen ykköskausi.

Dude, Where's My Car

Seann William Scott on maailman hauskin mies, ja vaikka Ashton Kutcher ei ehkä ole maailman fiksuin, ei hän myöskään ole hyvä esittämään tyhmää. Käsikirjoitus on kuin B-luokan teiniversio Lucas Artsin seikkailupeleistä, ja tissejä ja rankempaa huumoria kaivattaisiin. ***



The Girl Who Knew Too Much

Kepeähkö trilleri, jossa liikaa juonenkäänteitä seurattavaksi ehtaan giallotyyliin. Aikamoista Rooman kaikkien nähtävyyksien esittelyä, erityisesti toki espanjalaiset portaiden. Black Sabbath taisi hyödyntää samaa puhelinsäikyttelyä tätä paremmin. Kuvaus on hienoa. Muistelin kuitenkin paremmaksi. ***



Way Out Topless

10 minuuttia ihmetellään punttisalilla olevia naisia, kohokohtana topless penkkipunnerrus. Kohtausta yritetään elävöittää epäonnistuneella huumorilla. Seuraavat 50 minuuttia kuvataan strippareita, joilla kaikilla on terävät nänninpeittimet. Kertojan mukaan Baltimoresta löytyvät maailman kauneimmat stripparit. Mikäli tämä on fakta, kertoo se enemmän strippareista yleensä kuin baltimorelaisista. Kovin monelle ei selvinpäin antaisi. 30 minuuttia kestin ennen kuvakelausta. *



Der Frosch mit der Maske

Vihdoin Edgar Wallace ‑sarja alkuun. Kirjoittelen näistä ehkä joskus kollektiivisesti. ***

Mink:

Into the Sun ***

Kesti hyvin uusintakatselun. Kun on Seagal, Tokio, nättejä jp tyttöjä sekä päätähden itsensä esittämä teemabiisi, niin onhan kolmen pinnan katselunautinto jo itsestäänselvyys.



Makiguchi: Mantis Lady’s Confession *

Hurjalla Shogun’s Sadismilla mainetta kerännyt Makiguchi ohjasi pari vuotta aiemmin kepeän eroottisen komedian. Sinänsä mikään ei ole aivan täysin metsässä, mutta ei elokuvassa ole mitään muistamisen arvoistakaan. Ainoa yllätys nähdään, kun Ema Ryokon paita ei repeä tappelussa.



Petersen: Troy ****

Yllättävän nautittava Hollywood spektaakkeli. Luulin kuivaksi historialliseksi kalisteluksi, mutta tämähän oli asiaankuuluvan kirkasotsainen Kreikkalaisstoori (jonka nyt olisi ehkä voinut päätellä nimestäkin)



Kurosawa ja Honda: Dreams ***½

Melko hidas mutta vangitseva elokuva, joka herätti myös muutamaan kertaan ajatuksia. ilmaantumisessa kuviin riitti ihmettelemistä.



Endo: Shikijo ama midare tsubo **½

Ihan mukiinmenevä helmiensukeltelu- ja sisarrakkausleffa Nikkatsulta. Pääosan Natsuko Yashiro, joka nähtiin myös Woman of the Afternoon: Incitessä, on aika nätti.



Somai: Love Hotel ****

Miksi 80-luvun paras japanilaisohjaaja päätti tehdä roman pornon keskellä huippukauttaan on mysteeri, mutta itse leffa on ohjaajalle tyypillisen loistava. Takashi Ishiin kässäriin perustuva kaunis ja lajityypin sääntöjä vastaan sotiva elokuva näyttää heti alussa vararikon, vaimon raiskauksen ja prostituoidun pahoinpitelyn, ja kuluttaa sitten koko loppuelokuvan haavojen paikkailuun. Soundtrakilla soi Momoe Yamaguchin Yoru he, ja kuvauksesta vastaa Shunji Iwain luottomies Noboru Shinoda.

Hung Fist ( 1.6.2008 20:51)

Kurosawa ja Honda: Dreams ***½

Melko hidas mutta vangitseva elokuva, joka herätti myös muutamaan kertaan ajatuksia.

Spoileri

Scorsesen

ilmaantumisessa kuviin riitti ihmettelemistä.

Et sitten katsonut elokuvan alkutekstejä, joissa Scorsesen nimi mainittiin näyttelijöistä ensimmäisenä?