Mitä elitistit katsovat?

JMustonen ( 28.9.2008 06:50)

Harvey: Carnival of Souls (1962) **

– Oi tylsyyttä.

Oi kummallista.

Sam Dunn; Scot McFadyen :

Metal: A Headbanger's Journey (2005) ***



Neil Jordan : Mona Lisa (1986) ***½

Brittiläinen rikosdraama / rakkaustarina. Bob Hoskins pääosassa ja pahiksena pienessä roolissa myös Michael Caine. Britit osaavat luoda rikoselokuviinsa yleensä inhimillisempiä ja kiinnostavampia henkilökuvia kuin jenkit. Tässäkin Hoskinsin hahmo joutuu läpikäymään melkoisen sisäisen helvetin toimiessaan autokuskina luksushuoralle ja räpiköidessään alamaailmassa.



Pekka Lehto : Real McCoy (1999) *½

Surrealistinen henkilökuva Andy McCoysta ajalta jolloin "legot" eivät olleet vielä hyvässä kunnossa. Parvekkeelta tippunut Andy makaa sairaalassa ja hourailee mm. elämisestä Intiasta. Vaimo hengaa mukana. Välillä Andy horisee niitä näitä, välillä muuttuu superkärpäseksi jne. Suomessa kuvatut jutut sisältävät muutamia kivoja yksittäisiä heittoja ja lyhyen pätkän Pelle Miljoonan, Daven ja Andyn yhteisestä keikasta. Intiajaksossa homma karkaa täydellisesti lapasesta, kun aloitetaan Andyn "trippi". Ainekset eivät riitä millään näin pitkään "elokuvaan".



Dolph Lundgren : Mechanik (2005) **

Dolppa näyttelee, ohjaa ja osin käsikirjoittaa. Niinpä mennäänkin pääosin metsään. Varsin onttoa toimintaa, eikä tämä oikein pärjää miehen 80-luvun elokuville. Toimintaa on toki riittävästi mutta tarina ei jaksa kiinnostaa missään vaiheessa.



Harold Becker : Boost (1988) ***

Kohtuullisen pätevä huumeleffa, jossa James Woodsin esittämällä bisnesmiehellä menee lujaa uralla. Tietyssä vaiheessa mukaan astuvat huumeet ja alkaa melkoinen vuoristorata menestyksen ja pohjalla olemisen välillä. Samalla kuvataan vaikeaa rakkaussuhdetta Woodsin hahmon ja Sean Youngin esittämän naisen välillä. Tarina ei täysin tyydytä mutta Woods-fanit saavat rahoilleen vastinetta, sillä onhan tämä pitkälti yhden miehen show. Woods nimittäin varastaa itselleen koko elokuvan.



Jon Avnet : Righteous Kill (2008) ***

Ensin hyvät uutiset. Pacino ja De Niro jälleen yhdessä, pitkästä aikaa. Molemmat ovat mukana hyvällä asenteella ja huomaa että nyt ollaan tienaamassa muutakin kuin pelkkiä sukkarahoja. Mistään uran huippusuorituksista ei kummankaan kohdalla voida silti puhua, koska – ja nyt tulevat ne huonot uutiset – sekä käsikirjoitus, että ohjaus ovat keskinkertaisia keskinkertaisimmillaan. Myös sivuosissa olisi ollut paljon korjaamisen varaa sillä casting on tällä osastolla aika hukassa (miksi palkata mukaan joku 50 cent, kun äijä vetää roolinsa vielä monotonisemmin kuin suuren osan räp-biiseistään). Jo 88: 88 Minutesin nähtyäni pelkäsin miten Avnet suoriutuu tästä elokuvasta ja kyllähän hänen valitseminen ohjaajaksi vaativalta kuulostavaan elokuvaan oli pääosin virhe. Tarinakin on hyvin kaavamainen ja lopputwistailut jo sitten niin peruskauraa, että hoh hoijaa. Ilman Pacinoa ja De Niroa tämä olisi sellainen toisesta korvasta sisään, toisesta ulos – elokuva. Nytkään ei tee mieli katsoa tätä ihan heti uudestaan ja tähdityksenä 3 tähteä on jo mielestäni armoa-antava kunnianosoitus kahdelle päätähdelle.

Rohmer:

Les amourd d'Astrée et de Céladon (Leffassa), ***1/2



Martino: Torso (DVD- projektio), Ihan jees. Odotukset oli jostain syystä aika korkeella, mutta pitänee laskea pieneksi pettymykseksi tämä. Suzy Kendall oli "vähän elähtänyt" yliopisto- plikka- roolissaan ja efektit suoraan sanoen aika hirveitä. Juonessa ja muussa ei sen suurempaa valittamista, peruskauraa. Plussaa runsaista tisseistä. ***



Frankenheimer: Seconds (Leffassa), ****1/2



Stiller: Tropic Thunder (Leffassa), ei näin. Armottoman tylsä ja hidastempoinen. Täysin innotonta ja korrektia kuraa vailla särmän särmää. Jack Black jopa tavallistakin rasittavampi. Ei näitä jaksa. *



Pabst: Die 3 groschen- oper (Kerjäläisooppera, Kolmenpennin ooppera, miten vaan) (DVD), Lontoo- "kuvauksena" kiinnostava mutta muuten aika vaisu ja skemaattinen filmatisointi. Kurt Weilin biisit toki loistavia. Pettymys. ***



Gondry: Be Kind Rewind (Blu- Ray), pienimuotoinen inhimillinen komedia surkuhupaisista taviksista Capran hengessä. Umpikarmean Science of Sleepin jälkeen pieni parannus Gondryn tuotannossa. Käsikirjoitus oli kuitenkin (tällä kertaa) liian tavanomainen eikä tarjonnut puitteita kunnon älämölölle. Eka tunti etenkin aika vaisu, loppu sitten mukavan sentimentaalinen. Nyyh nyyh. **1/2

Rovdyr (Backwoods/Manhunt) ***

Selviytymiskauhua varsin tutuissa merkeissä. Tällä kertaa norjalaisten tekemänä. 70-luvulle sijoittuvassa tarinassa neljä ärsyttävää teiniä, kaksi miestä ja kaksi naista, on matkalla jonnekin perähikiän metsään patikoimaan. Kyytiin nousee kaunis nuori nainen joka selvästi pelkää jotain ja pyytääkin nelikkoa kohta pysäyttämään auton ja oksentaa tien pientareelle. Samassa joukko miehiä hyökkää heidän kimppuunsa ja juuri mukaan otettu nainen saa heti haulikosta kuolettavan osuman vatsaansa ja toinen nelikon naisista isketään kuoliaaksi veitsellä kaulan läpi kun häneltä on ensin ammuttu haulikolla kantapää paskaksi. Jäljelle jäänyt kolmikko isketään tainnoksiin ja he heräävät myöhemmin jostain metsän keskeltä sidottuina. Vapauduttuaan he huomaavan lähistöllä puuhun sidotun miehen jonka kanssa lähtevät pakoon kun kuulevat metsästystorven ja lähestyvien miesten äänet. Tunnelma on varsin hyvä heti alusta lähtien, 70-luvun fiilis tavoitetaan erinomaisesti niin lavastuksessa kuin puvustuksessakin. Juonikin voisi periaatteessa toimia mutta mönkään mennään siinä että päähenkilöistä on tehty ärsyttäviä inisijöitä. Loppupuolella elokuva nousee onneksi ihan uudelle tasolle kun teinejä jahtaavat metsästäjät joutuvat itse saaliin osaan. Veistä kylkeen, nuolta rintaan, piikkilankaa vatsaan, jne. Hieman paska maku tästä kuitenkin jäi eikä tissejä muistettu näyttää kertaakaan.

Kit Ryan

Botched 2007



Parasta gorekomediaa pitkään aikaan. , suosittelen.

144. Næss:

Gone with the Woman (Tatt av kvinnen, 2007) **

145. Broomfield: Battle for Haditha (2007) ***½

146. Milonoff & Sundell: Monte Rosso (2008) ***

147. Chang & Pao: Delightful Forest (1972) ***

148. Garrone: Gomorrah (Gomorra, 2008) **½

149. Annila: Sauna (2008) ***½

150. Hartley: Not Quite Hollywood: The Wild, Untold Story of Ozploitation! (2008) ****

151. Wong: Ashes of Time Redux (2008) ***

Vantage Point (Vantage Point – askeleen edellä) ***

Kertakatseluna ihan ok. Leikkaustyyli oli ärsyttävää kun ei näytetty kerralla asioiden etenemistä vaan palattiin aina alkuun juuri kun jotain tärkeää tapahtui mutta onneksi lopussa tämä kerrontatyyli unohdettiin ja näytettiin tapahtumat niin kuin ne olisi pitänyt esittää alusta alkaen. Henkilöiden motiivit olivat aika juosten kustuja, Forest Whitaker on paskimmillaan tälläisissä rooleissa (enpä tosin muutenkaan juuri Forestista perusta, aina sama vammaistyyli päällä) ja se pikkutyttö oli täysin turha tässä tarinassa.

Herzfeld:

The Death and Life of Bobby Z

Lähes täydellinen hyvän olon mid-verinen toimintaelokuva. Kaikesta päätellen joudun viimeistään nyt nostamaan Paul Walkerin kiinnostavien elokuvien pieneksi staraksi, kun näyttäisi siltä, että Running Scared ei ollutkaan mikään vahingon laukaus.

Elokuva tarjoilee Peckinpahmaista Meksikon ihannointia, Kalifornian upeata rantaviivaa, veristä ammuskelua, hienoja tappeluja, bikereita, motocross stuntteja, kunnon old school road house rokkia & ennen kaikkea paljon kauniita ihmisiä.



Hill: Butch Cassidy and the Sundance Kid

Amerikkalaisen westernin, veijari, takaa-ajo & buddy elokuvien parhaimmistoa. Maa oli sekaisin vuonna 1969 mutta piru vie mikä vuosikerta elokuville ja autoille.

Mr. Paul Newmanin muistolle. Mies oli yksi parhaista ja joka hallitsi ja osasi kaiken.



"Who are those guys?"

John Woo: Red Cliff (vol. 1)

Puolisepitteellinen kiinalaisen sotahistorian oppitunti on 10 vuoteen ensimmäinen Woo-elokuva josta näkee, että ohjaaja tietää mitä tekee ja nauttii siitä. Runsaasti pakollista henkilökaartin esittelyä sekä ylikohteliasta hovikäytöstä sisältävä ykköspuolisko ei ole täysosuma, mutta monessa suhteessa pätevä ja herättää halun nähdä finaalipuolisko, jossa martial-geimit toden teolla alkavat ja henkilödraamakin taatusti tihenee: not quite Tali-Ihantala 1944.



Vaikka kuvausten alussa feidanneen Chow Yun-Fatin kuninkaallisen läsnäolon puute on miinus, oli yllättävän hauska nähdä, miten nuoremmat kyvyt ja potentiaaliset manttelinperijät pärjäävät näytönpaikkojensa kanssa. Mahtavia maisemia ja palatseja hehkuttava kuvaus muistuttaa paikoin matkailumainosta, mutta tuo elokuvan maailmaan suurempaa tilavuuden ja avaruuden tuntua kuin historiallisissa Hongkong-leffoissa on tottunut näkemään. Mukana on myös Woon tuotannon aidoin ja pippurisin naishahmo sekä vähitellen koukuttavaksi muuttuvaa suurten joukkojen taistelustrategiaa teoriassa ja käytännnössä. Kiinalainen kenttäosaaminen saattaa esim. Stonen Aleksanterin hypetetyn Gaugamela-mishmashin häpeään selkeydellään ja rytmillään. Woon vanhoista taidoista on tallella ainakin kyky luoda täysiveristä taistelueuforiaa ja seesteisiä kohokohtia tuhon ytimessä.



Vaikea uskoa, että draaman ja toiminnan balanssi sekä kokonaistilanteiden tajuttavuus säilyvät noin puolella tiivistetyssä tulevassa länsimaisessa versiossa. Toki myös Woon 80/90-luvun merkkiteosten draivi perustui usein pitkähköjen kokonaisuuksien tihentämiseen tehoeditoinnilla, mutta toisaalta ne olivat luonteeltaan ja logiikaltaan sekoboltsimpia. Tuskin ainakaan RC:n itäversion makuun päässeet tervehtivät poistoja ilolla.

198. Oliver Stone:

The Doors (Blu-ray) ***

Tämä tuntui paljon paremmalta tuoreeltaan. Jos Kilmerin tulkinta olisi 100% realistinen, Morrison on ollut todella ärsyttävä tyyppi, mutta eipä kai se niin ole. Musiikki on joka tapauksessa laadukasta.



199. Gus Van Sant: Elephant (DVD) ****

Van Santin hienoimpia elokuvia.



200. AJ Annila: Sauna (35 mm) **½

Johan sattui varsinainen elokuva kahdenneksisadanneksi. Onhan tässä kuvallista tyyliä ja kaikin puolin tuotantoarvoja, mutta ei tunnu kauhean paljoa Jadesoturia järkevämmältä. Tai ehkä jossakin on piilossa joku järki, joka ei vaan aukea ilman ohjaajan audiokommenttiraitaa.



201. D. J. Caruso: Eagle Eye (35 mm) **

Julmetun kova meteli ja kiire peittää koko jutun onttoutta. Vaikka lopusta löytyikin varsin hykerryttävä perussyy kaikelle toiminnalle, ei sen odottelu kahden tunnin ajan maksa tämän parissa vaivaa.



202. Nick Broomfield: Battle for Haditha (DVD) **½

Näkee, että ohjaaja on tottunut tekemään dokumentteja.



203. Michael Moore: Bowling for Columbine (DVD) ****

Ajan hermolla tuli vielä tämäkin katsottua uudelleen.

Artisan ( 30.9.2008 11:10)

203. Michael Moore: Bowling for Columbine (DVD) ****

Ajan hermolla tuli vielä tämäkin katsottua uudelleen.

Jos tähtiä pitäisi antaa niin ne olisivat muutoin kohdallaan mutta häpeällisellä tavalla Charlton Hestonin mukaan otto ja hyväksikäyttö ansaitsisi ainakin kahden tähden vähentämisen.

Cloud ( 29.9.2008 17:36)

Vantage Point (Vantage Point – askeleen edellä) ***

Kertakatseluna ihan ok. Leikkaustyyli oli ärsyttävää kun ei näytetty kerralla asioiden etenemistä vaan palattiin aina alkuun juuri kun jotain tärkeää tapahtui mutta onneksi lopussa tämä kerrontatyyli unohdettiin ja näytettiin tapahtumat niin kuin ne olisi pitänyt esittää alusta alkaen. Henkilöiden motiivit olivat aika juosten kustuja, Forest Whitaker on paskimmillaan tälläisissä rooleissa (enpä tosin muutenkaan juuri Forestista perusta, aina sama vammaistyyli päällä) ja se pikkutyttö oli täysin turha tässä tarinassa.

Joo, jokseenkin turha ja totaalisen sisällötön elokuva. Vielä enemmän vammaiselta näytti pääosan Dennis Quaid, jonka suu oli omituisella mutrulla koko elokuvan ajan. Tavoitteena linee ollut näyttää karskilta ja vittuuntuneelta, mutta minua ainakin nauratti. Kaikki ja kaikkien tekojen tarkoitus jäi epäselväksi kaikkien hahmojen osalta; "asiaamme ei voi pysäyttää tjsp". Mitä asiaa? Oliko koko elokuva tekosyy saada se autotakaa-ajo messiin. Avoid this crap.

Herzog:

Aguirre, der Zorn Gottes (1972) ?/10

Väsytti ja sattui päähän ja blah blah: tuli sitten seurattua hieman sivusilmällä. Unenomainen rytmi ja seesteinen musiikki siivittävät elokuvaa eteenpäin. Lisäarvoahan tuo tietenkin tieto Herzogin ja Kinskin konfliktien sävyttämästä yhteistyöstä. Täytyy katsoa uudestaan, joskus.



Segura: Torrente, el brazo tonto de la ley – Lain Mämmikoura (1998) 5/10

Ostin joskus VHS-poistona vuokraamosta vain Tohkan avatarin innoittamana. Ajoittain ihan hauskaa settiä, varsinkin Torrenten tapa kohdella pyörätuolissa istuvaa isäänsä, ja Torrenten ehdotus naapurin pojalle alkaa käsihommiin autossa, koska "eihän siinä ole mitään hinttiä". Sikamaista asennetta lukuunottamatta Torrente onkin sitten aika mitäänsanomaton, ei liene mikään yllätys.



Pierson: Conspiracy (2001) 6/10

TV-elokuva, jonka aiheena on natsien 20.01.1942 pitämä Wannseen konferenssi. Konferenssi pidettiin suljettujen ovien takana pienellä osanottajakunnalla, ja siinä päätettiin keinoista, joilla laajenevan natsisaksan kiusallinen juutalaisongelma saataisiin ratkaistua. Siis laitettiin holokausti virallisesti käyntiin. Elokuva on dokumentaarinen ja toteava (lähes) minute-by-minute kuvaus siitä, kuinka kokous olisi voinut kulkea (ainoa konferenssista todistava asiakirja löytyi vuonna 1946, muut todisteet oli tuhottu huolellisesti). Ja näin, kaikessa kliinisyydessään, se on myös kohtuullisen tylsä... aihe itsessään tuskin jättää ketään kylmäksi.



edit. ja onpas jotenkin epäsopiva nimi elokuvalla, 'salaliitto', vähän niinkuin Il Conformistan suomennus 'Fasisti'



Almodóvar: ¡Átame! – Sido Minut, Ota Minut (1990) 6/10

Antonio Banderas ja Victoria Abril ja Ennio Morriconen musiikki. Lastenkodeissa nuoruutensa viettänyt Ricky vapautuu mielisairaalasta, ja etsii samantien käsiinsä porno-/B-elokuvanäyttelijättären Marina Osorion, johon on palavasti rakastunut. Marina ei kuitenkaan ole samantien vakuuttunut Rickystä, joten tälle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kidnapata (ja sitoa sänkyyn) nainen, jotta heillä olisi mahdollisuus rakastua toisiinsa. ¡Átame! on tällaista perus Almodóvaria: värikästä, häpeilemätöntä, iloista. Yksittäiset kohtaukset ja elementit luovat pääasiassa viehätyksen, mutta pohjalla oleva kaikki muu ei ole niin erikoista. Loppu vetää ylitsevuotavassa naiiviudessaan hymyn huulille. I like Almodóvar.



edit.2 Niin ja tässä kuvataan aika paljon antonion persettä. Onneksi Abril tasapainottaa olemalla hot.

Kortelainen:

Makkarakalakeittoa, sano Tympee Huttunen

Kun on kyseessä kuitenkin 80-luvun kotimainen niin tuskin tätä on tehty hapon voimin mutta takuulla väkevässä simassa. Elokuvaksihan tätä ei voi sanoa vaan tähän on kasattu 50 minuuttia toinen toistaan järkyttävämpiä junttihuumorin ylistyksiä. En kuitenkaan kiellä, että pari vitsiä ei olisi hymyilyttänyt. Suurin ansio tästä tietysti kuuluu jo pelkästään Leo Lastumäelle ja nuorelle ja hoikalle Aake Kallialle. Tympeetä oli, joten hilipasenpa puis.



McEveety: The Castaway Cowboy

Aito Teksasin cowboy haaksirikkoutuu Kaui:n saarelle Havajille. Koti-ikävä unohtuu, kun häntä hoivaava leskirouva ei olekaan sieltä rumimmasta päästä ja saarella oleva villikarja antaa myös hyvät mahdollisuudet ansaita sievoisen summan rahaa. Hyvät ja helpolta vaikuttavat suunnitelmat saavat kuitenkin yllättäviä käänteitä.

James Garnerin karisman & 70-luvun Walt Disneyn perhe-elokuvien luotto-ohjaajan voimin tehtyä takuuvarmaa ja hyväntuulista seikkailua, josta ei puutu perinteisiä nyrkkitappeluja ja Milla Magia tyylistä juonittelua.

Yoshua Ben Yosef ( 30.9.2008 20:34)

Sikamaista asennetta lukuunottamatta Torrente onkin sitten aika mitäänsanomaton

Jos sikamainen asenne ei riitä sisällöksi niin miksi valita leffa Tohkan avatarin perusteella?