Mitä elitistit katsovat?

Carpenter:

Village of the Damned (tv) ***

Marcks: 11:14 (dvd) ***

Wirkola: Kill Buljo (tv) **

Strayer: The Vampire Bat (dvd) **

Frankenheimer: The Island of Dr. Moreau (dvd) ***

Shyamalan: Lady in the Water (tv) *

Mamoulian: Dr. Jekyll and Mr. Hyde (dvd) ****

Andersson: Du Levande (dvd) *****

Scorsese: New York, New York (tv) ***

Pakula:

Sophie's Choice ****½

– Premiere Magazinen listalla Streepin roolisuoritus nimetään kaikkien aikojen kolmanneksi parhaaksi. Yläpuolelle yltävät vain Peter O'Toole ja Marlon Brando. Vaikeahan noita on listata, mutta ehdottomasti kyseessä on yksi valkokankaan hienoimmista roolitöistä. Elokuva on muutenkin erittäin nautittavaa katseltavaa käydessään läpi elämän yksinkertaista kauheutta kipeiden asioiden välityksellä. on näistä yksi ja toinen on Nathanin . Ainoa, mikä pudottaa pisteitä on filmatisoinneille ominainen harppominen, joka pisti muutamassa kohtauksessa ikävästi silmään.



Cardiff: Girl on a Motorcycle, The ****

– Kerronnallisesti pirun viihdyttävä. lopetus jätti ilmaan kysymyksen tekijöiden sanomasta.

119.

Bloodrayne

Olihan tämä paska, ainoa aiemmin näkemäni Boll olikin mainio House of the Dead, joten pettymys oli kova. *



120. Night of the Creeps

Hmm, ihan hauska. En ollut aiemmin nähnytkään. Versio oli tv-versio (kiitos, Romero), joten oliko tätä myös leikattu erilaisen lopun lisäksi? Tuttuun kasarikauhutyyliin päähenkilönuoret vastenmielisiä, mutta Tom Atkins oli hyvä. Ei Slithers tämän uusio ollut, ennemmin epävirallinen jatko-osa. Namedroppailu oli aika rasittavaa. ***



121. Ghost World

Hieno elokuva, ekan kerran sitten R&A-näytöksen, sillä vihdoin löytyi ale-dvd:nä. En edes muistanut, että tässä oli Scarlet Johanson. Vaikka kaikki ovatkin karikatyyreja, kaikki ovat samalla pirun aidon oloisia ihmisiä. *****



122. Cronos

Hieno fantasia del Torolta. Tämäkin vasta nyt ekaa kertaa. ****



123. Naboer

Yllättävän kova norjalaistrilleri. Joskus etusivulla enemmän... ****

Noin neljän viikon saldo – säälittävää mutta onhan sentään kesä (ikävintä tässä on se, etten ole "ehtinyt" ko. ajanjaksolla kertaakaan oikeisiin elokuviin):

099. Hillcoat: The Proposition (2005) ***½

Joo, samat kehut ja kritiikit mitä yleisestikin: piristävän nuhjuista menoa ja maailmaa, mutta sisältöpuoli jää hieman pettymykseksi. Silti melkoisen hieno jo audiovisuaalisesti (ei ihan päässyt oikeuksiinsa mun koti"teatterissa"), sekä näyttelijärintamalla kovia suorituksia. Taitaa jäädä toistaiseksi hyllyyn odottamaan uusintaa, jos kolahtaisi myöhemmin vielä kovemmin.



100. Tarantino: Death Proof (2007) ***

Vihdoin sata elokuvaa rikki tän vuoden tilastoissa, mutta eipä osunut numeron juhlistajaksi kummoista teosta. Ensimmäisestä puolikkaasta pidin jauhantoineen kaikkineen erittäinkin paljon, mutta toinen tyttölauma ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kaahaus taas ihan jees ja lopetus jättää tietysti hyvän maun koko pötkäleestä. Lyhyempi versio on tuskin parempi, kun siitä kerran puuttuu lapdance-jakso, eikä se jälkimmäinen pohjustusosuus leikattuna paljoa parantuisi. Häviää Planet Terrorille, vaikkei paljoa. Soundtrackiä on jaksanut ihan kiitettävästi kuunnella.



101. Scott: American Gangster (2007) **

Vähäisilläkin odotuksilla pettymys; luojan kiitos etten mennyt valitsemaan levyltä extended-versiota! Tässä lienee tavoitteena ollut tehdä mahdollisimman lattean näköistä elokuvaa..? Pääpari on todella hyvä, mutta muutoin tylsän keskinkertainen. Kuvallisesta mitättömyydestä huolimatta teknisesti sentään sen verran pätevä, että soljui silmien edestä ilman ihmeempää ahdistusta. Eipä tule mieleen yhtäkään jännittävää tai muuten vaikuttavaa kohtausta.



102. Thompson: Kinjite: Forbidden Subjects (1989) *½

Äh! Miksi suurin osa näistä Cannon-bronssoneista on näin kehnoja? Tavallaan hyvää ainoastaan alaikäisten parittamisista ja lääppimisestä ym. seksuaalisista kieroutumista sikiävä limaisen epäterve ilmapiiri; elokuvallisesti kaikin puolin hohdoton.



103. Peckinpah: The Getaway (1972) ****½

Hyvin lähellä täysiä pisteitä; taitaa olla Samin top-3:ssa.

Spiritual Boxer ( 8.7.2008 08:33)

102. Thompson: Kinjite: Forbidden Subjects (1989) *½

Äh! Miksi suurin osa näistä Cannon-bronssoneista on näin kehnoja? Tavallaan hyvää ainoastaan alaikäisten parittamisista ja lääppimisestä ym. seksuaalisista kieroutumista sikiävä limaisen epäterve ilmapiiri; elokuvallisesti kaikin puolin hohdoton.

Onhan ne, mutta kyllä Kinjite exploitaatiossaan ja asenteessaan ansaitsee enempi tähtiä.

k-mikko ( 8.7.2008 10:20)

Spiritual Boxer ( 8.7.2008 08:33)

102. Thompson: Kinjite: Forbidden Subjects (1989) *½

Äh! Miksi suurin osa näistä Cannon-bronssoneista on näin kehnoja? Tavallaan hyvää ainoastaan alaikäisten parittamisista ja lääppimisestä ym. seksuaalisista kieroutumista sikiävä limaisen epäterve ilmapiiri; elokuvallisesti kaikin puolin hohdoton.

Onhan ne, mutta kyllä Kinjite exploitaatiossaan ja asenteessaan ansaitsee enempi tähtiä.

Siltä tosiaan tuntui vielä elokuvan alkupuolella mm. japanilaisten elintapojen idioottimaisessa kuvauksessa ja seksuaalisen väkivallan uhkaa pedatessa, mutta parista kunnon härskiydestä huolimatta (esim. "that's justice" loppu on melko piristävä) tylsää tulee pikaisesti, Bronson ei ole kovin hyvässä käytössä, ja kuten sanottu, elokuvallisesti meininki on yhtä niukasti nautinnollista kuin Thompson-Bronson-tiimillä yleensäkin (täysin särmätöntä ja ideatonta, vaikkakin sinänsä ihan sujuvaa).



Eikä noita tähtiä liikaa kannata tuijotella – puolitoistahan on parempi kuin yksi (jotain hyvää pitää olla jo se "½" ansaitakseen), ja jos vain haluaa katsoa asenteellista ja sieltä mielisairaammasta päästä olevaa, joskin ansioiltaan tasan noihin kahteen asiaan jäävää Bronson-poliisielokuvaa, niin Kinjiteä voi toki suositella.

118.

Carrie ****

Sovitus melko täydellinen, sääli että yksioikoisessa tarinassa ei vaan riitä aineksia enempään.



119. Blue Crush **½

Käypää teinisurffidraamaa. Lopussa tosin odotti pettymys kun nfl-pelaajat eivät hakanneetkaan kusipääsurffareita.



120. Boxer's Omen *****½

Tulevat uusintakatselut saattavat vielä nostaa tähtiä, sillä Boxer's Omenissa on aivan liikaa nerokkuutta mahtumaan kerralla aivoihin. Jo alkupuolen hillitön lepakko-zombie asettaa standardit äärimmäisen korkealle. Autenttiset lokaatiot (HK, Bangkok, Kathmandu) on myös kuvattu hyvin, ei tästä keksi tosiaan muuta valittamista kuin että pitää vähän rokottaa arvosanaa eläinten kohtelusta.



121. Kiltro ****-

Hieman kulman takaa tulee tämä stuntmies Marko Zarorin tähdittämä "Chilen Ong-Bak", joka tosin jää mättöjen saralla kauas esikuvastaan. Juonen puolesta Kiltro on yllättävänkin katsottava ja sympaattinen. Alkupuoli menee helposti ihmetellessä kolmekymppistä Zaroria rakkausongelmien ja väkivaltaa ongelmanratkaisuun käyttävän Kiltro-jengiin kuuluvan teinin roolissa, ja loppupuolella mukaan tulee jatkuvasti uusia yllättäviäkin elementtejä kuten henkisen kasvun gurut, Ichi the Killer ‑meininki yms. Mättöä on lopulta aika vähän, mutta Zaror vetää yllättävän ketteriä liikkeitä kokoisekseen tyypiksi. Etenkin mariposat lähtevät äkäisesti. Cgi-veri ei ota nyt kovin pahasti päähän, ajatus on tärkein. Cast on kiinnostava, etenkin traumatisoituneelta seanconnerylta vaikuttava pahis. Sinänsä hyvät musiikit liippasivat turhankin läheltä Morriconen western-teemoja. Mutta entäpä tärkein? Jep, kääpiökin löytyy, nimeltään Nik-Nak.





122. Frontière(s) **+

Frontières = TCM + Sheitan + À l'intérieur + Hostel + Descent + kaikki loput tuoreemmat ranskakauhut, mutta ilman juuri mitään omaperäisyyttä. Pelkkää muilta matkittua gorekuvastoa ja mekaanisen kliseistä kerrontaa ja täysin sietämätöntä kuvaus/editointia. Olihan tälläkin toki hetkensäkin, etenkin ne joihin liittyi haulikko, sirkkeli tms. En kyllä taida katsoa enää yhtäkään näistä "8 Films To Die For"-sarjan amatööritekeleistä.

Maurizio Lucidi; Guglielmo Garroni :

Esecutori, Gli (1976) **

Roger Moore italotuotannossa. Toiminnallinen rikosjännäri, jossa autoja romuttuu ja porukkaa kuolee ihan kiitettävää tahtia. Harmi vain että elokuva elää ainoastaan toimintakohtausten ansiosta, sillä tarinankerronta ja ohjaus on yllättävän innotonta. Tarina tuntuu alussa sekavalta, johtuen juuri ontosta kerronnasta. Aineksia olisi ollut parempaan mutta nyt muodostui pettymykseksi.



Sean Penn : Pledge (2001) ****

Ohjaaja Penn osoittaa miten elokuvaan luodaan tunnelmaa. Hienosti ohjattu rikosdraama pääosassa Jack Nicholson. Eläkkeelle jäävä poliisi joutuu ratkomaan pikkutytön raakaa murhaa ja vannoo tämän äidille löytävänsä syyllisen. Tapauksen johdosta pidätetään ensin Benicio Del Toron (ihmeellisessa "Kummeli-roolissa") esittämä, vajaamielinen mies, joka tekee itsemurhan. Tapaus jää kaivelemaan eläkepoliisin mieltä ja myöhemmin osoittautuukin, että varsinainen syyllinen on vielä vapaalla. Hyvin näytelty, tosin loppu voi olla joillekin pettymys.



Sergio Corbucci : Mercenario, Il (1968) ***½

Ei pärjää mielestäni Vamos a matar, compañerosille, vaikka samoista aineista tämäkin on tehty ja osin samalla miehityksellä. Ongelmaksi nousee tässäkin tarina tai oikeastaan miten se kerrotaan. Hieman ylipitkä ja ei niin napakka kuin Companeros. Muuten toki nautittavaa katseltavaa Franco Neron, Jack Palancen ja Tony Musanten tehdessä hyviä roolisuorituksia.



Erik Skjoldbjærg : Prozac Nation (2001) ***

Olen alkanut arvostaa Christina Riccin näyttelemistä, katsottuani muutamia hänen elokuviaan kuluneen vuoden aikana. Tässäkin Ricci tekee mielestäni hyvää jälkeä. Ricci esittää nuorta naista, joka Harvardiin pääsyn kynnyksellä kärsii masennuksesta ja toisaalta tykkää irrotella opiskelijabileissä aineiden avulla. Elokuvana vahvaa kolmen tähden kamaa, koska tarina ei täysin tyydytä, etenkään loppupuolella.

Cukor – The Philadelphia Story



Oikein viihdyttävä ja toimiva. Näytelmätaustan huomaa, mutta ainakaan henkilökohtaisesti se yleensä on vaan plussaa.

Grant ja Hepburn erittäin hyvässä vedossa. Ei Stewartkaan huono ole, mutta joku hahmossa/roolisuorituksessa itseäni häiritsi.

Hyvää dialogia ja välillä aikamoistakin tykitystä.

Burns:

Sidewalks of New York

Moby sanoi haastattelussa, että new yorkerit ovat aivan omaa luokkaansa. Sama asia pätee tähän Edward Burnsin elokuvaan, niin eurooppalainen mutta silti sataprosenttisen amerikkalainen. Lähes täydellistä ihmissuhde draamaa, josta ei myöskään huumoria puutu ja vieläpä millaista. Hyvä esimerkki elokuvasta jollaista Suomessa ei pystyttäisi tekemään. Meiltä yksinkertaisesti puuttuu näyttelijät jotka pystyisivät vastaavanlaisiin puoli dokumentaarisiin roolisuorituksiin ja toinen este on meidän kieli. Se on valitettavan tosiasia, että suomen kieli rakkauden ympärillä on yhtä jäykkää, kuin itse ihmisetkin. Dennis Farinan macho-sonni yli 500 kaadon voimin oli yksi lähiaikojen hauskimmista tyypeistä. Elokuva on juuri niitä jotka eivät kassatuloilla juhli mutta who gives a fuck! Pääasia, että se on tehty.



Desagnat/Sorriaux: Les 11 commandements

Ilmeisesti joku ranskiksien Jackass sovitelma. Puoleentoista tuntiin kaksi hyvää juttua, jotka molemmat on tehty pillerien voimin. Ensin unitablettien voimin yölliseen Pariisin halki menevään rullaluistelu tapahtumaan ja Viagran voimin puolitanassa rannalle mimmijahtiin.

Wanted (teatterissa) ***½

Hyvällä asenteella tehtyä väkivaltapornoa. Asennetta olisi toki saanut olla enemmänkin ja liian lähelle tapahtumia tungettu kamera ärsytti kyllä välillä vitusti. Tälläisenään kuitenkin varsin oiva Hollywood-debyytti ryssäohjaajalta



Lisäksi South Parkin jaksoja South Park Studiosin nettisivuilta.

Vanzi:

Shoot First, Laugh Last (VHS), Hyvä veijarispagu. Tony Anthony huippuvedossa. Harmi, ettei aikanaan kerinny kattomaan Dollaria hampaissa. ****



Maddin: Dracula: Pages from a Virgin's Diary (Leffassa), Huonoin nähty Maddin, ja pelkästään siitä syystä, että tästä (jo filmatisoinnin luonteesta johtuen) uupuu Maddinille tyypillinen riemastuttava hyvän maun rajoilla liikkuva huumori. No, alun "rasistivitsit" sentään lämmitti sydäntä... **



Imamura: Black Rain (Leffassa), heh: himaan raahauduttuani aloin ettimään leffaa IMDb:stä ja kauan kesti, jostain syystä olin täysin vakuuttunu, et leffa oli tehty 50-luvun alkupuolella! Missään vaiheessa ei tullu mieleen, et tekovuosi oli 1989! Jossain vaiheessa huomasin miettiväni, et onpa hyvässä kunnossa printti... Mut leffahan oli tietty hyvä, tais olla meitdzin eka Imamura. Hiroshima- meininkiä ruohonjuuritasolta: teinityttö joutuu atomihyökkäyksen aikana "mustaan sateeseen" eikä pääse millään myöhemmällä iällä naimisiin kun prospektiiviset sulhot on ihan varmoja, että saastunuthan se vosu on. Kovaa shitiä, mutta myös arkipäiväistä huumoria. Laadukas paketti. ****



Suzuki: Tokyo Drifter (Leffassa), kankaalta. Yes. Nuff said, methinks. Edes ajoittainen yleisön kikattelu ei tällä kertaa haitannu. *****



Yates: Summer Holiday (TV), aurinkoisen typerä Cliff Richard- vehicle kultaiselta 60- luvulta. Ihan parasta lauantai- iltapäivän pre-pub höttöä. Lajissaan vauhdikas ja on etenkin laulunumeroissaan paljonvelkaa Demyn Demoiselles de Rochefortille. Sir Cliff on kyllä tässä aika pedofiili! ***1/2

Mike Figgis :

Leaving Las Vegas (1995) ***½

Verkkainen kerronta syö tehoja omaan makuuni. Muuten ihan ok elokuva. Cagelta hyvä pääosa ja eikä Elisabeth Shuessakaan ole valittamista. Musiikista olen Artisanin kanssa samaa mieltä, eli olisivat voineet olla paremmatkin.



Michael Winner : Chato's Land (1972) ***



Isaac Florentine : Bridge of Dragons (1999) **



William Asher : Night Warning (1983) **½

Kyseessä oli Barium Videon FIx Pelko. Alun auto-"onnettomuus" on hienosti toteutettu. Sitten seurataan tarinaa, jossa poika on jäänyt tätinsä huostaan ja täti itse on "hitusen" sekaisin. Tämä tappaa erään miehen jonka jälkeen alkaa tapon selvittäminen. Poliisin pääepäiltynä tätinsä luona asuva nuori mies. Roolisuoritukset eivät kummoisia tarjoile, paitsi koko ajan vittuilevan poliisin osalta, joka onkin elokuvan parasta antia.



Frank Oz : Stepford Wives (2004) **½

Uusintaversio. 70-luvun versiota arvostan paljon mutta tämä on liian kevyt ja komediallinen. Tuo keveys ja huumori tekevät tästä osin kyllä ihan viihdyttävän. Samoin lähestyminen koko tarinaan on erilainen kuin alkuperäisessä versiossa, sillä nyt monet jutut paljastetaan jo aikaisessa vaiheessa. Tarjoaa myös monet WTF-hetket alkuperäisen ennen tätä versiota nähneelle. Lopun twistit nyt eivät olleet mitenkään nerokkaita.

Four Times That Night

Ihan ovela, mutta silti aika tarpeeton, jopa tyhmä. ***



Five Dolls For An August Moon

Tämäkään ei oikein iskenyt. Tyyli uupui. ***



Texas Chainsaw Massacre – The Beginning

Humoristisempi lähestyminen kuin alkuperäisen remakessa. Väkivalta brutaalia, mutta tarpeeton tämäkin. Näkemistäni Moottorisahamurhista menee remaken ja TCM 2:n väliin. ***

4 viikkoa



Mulcahy: Resident Evil: Extinction **½

Ei ollenkaan huono, vaikka ei lähdemateriaalejansa oikein ymmärräkkään. Ilahduttavaa on myös, ettei toimintakohtaukset mene rock matrixiksi niinkuin vaarana oli.



Adachi, Anda, Ando, Masatetsu ja Mizusaki: Zoo **

5 episodia. Alun teinikaksoset sekä audiovisuaalisesti korealaistyyppinen kauhuilu Seven Rooms ovat hyviä, niitä seuraavat perhekriisi, anime ja ylirakeinen Lynch outoilu turhahkoja.



Joku: Angel Target *½

Japanilaista girls with guns viihdettä vuodelta 1991. Viimeinen 30 min on ok, mukana mm. ninjoja sekä kivoja veriläiskähdyksiä, mutta elokuvan ensimmöinen puolisko on niin puuduttava, että kokonaisarvosana jää alhaiseksi.



Hiroki: Tokyo Garbage Girl ***

Miellyttävästi full screeninä digille kuvattu ja sisältää joitain todella hienoja kohtauksia, mutta henkilöhahmoihin ei aina saa niin hyvää kontaktia kuin haluaisi.



Hiroki: Vibrator ***

Edellisen teemallinen isoveli (joskaan ei suoranaisesti jatkoa). Hahmot 10 vuotta vanhempia, ja kuvaus tällä kertaa kaunista HD widescreen tallennusta. Keskimmäinen kolmannes on hieman alkua ja loppua heikompi.



Hiroki: Love on Sunday ***

Mainstream kässäri Hirokin tarkkanäköisten silmien läpi tutkailtuna. Jälleen elokuva näyttää visuaalisesti ihastuttavan karhealta. Pääosan Takami Mizuhashi on erinomainen.



Cheh: Shaolin Martial Arts ***½

Tylsän ja sotkuisen alun jälkeen elokuva keskittyy esittelemään pitkiä ja aivan poikkeuksellisen tunnelmallisia treenijaksoja.



Cheh: Disciples of Shaolin ***

Tällä kertaa tarina kantaa aavistuksen verran paremmin, vaikka elokuva saisikin olla lyhyempi. Fu Sheng on taistelukohtauksissa huippuvedossa.



Cheh: The New Shaolin Boxers **

Muutoin kelvollista mättöpätkää rampauttaa ärsyttävä päähenkilö, joka ei millään tajua, että hänen teoillaan on enemmän negatiivisia kuin positiivisia jälkiseurauksia. Loppumatsi on kuitenkin hieno, eikä pahiksissa ole valittamista.