Mitä elitistit katsovat?

Turteltaub – National Treasure: Book Of Secrets

Viihdyttävä seikkailuelokuva. Ei enempää eikä vähempää.

Ed Harris tosin tyystin väärässä roolissa.

Sheridan: My Left Foot ***½

Anderson: There Will Be Blood ****

Boyle: 28 Days Later ****½

Arnold: Bloodsport ***½

Petroni: Da uomo a uomo/Death Rides a Horse ****

Jordan: The Crying Game ****

Schlesinger:

Pacific Heights

Elokuva hengittää Michael Keatonin ja ajoittaisten piinavien hetkien myötä mutta nekin syntyvät Keatonin voimin. Miehen kasvoissa on jotain eläimellistä vetovoimaa, jonka myötä mies voi olla milloin uskottava koomikko tai psykopaatti. Schroederin Desperate Measures elokuvassa ammutaan jo hieman yli mutta tässä Keaton on omillaan lievästi häiriintyneenä Carter Hayesinä. Jälkikäteen katsottuna elokuvan lopetus on positiivinen, jos vertailee suurinta osaa 90-luvulla valmistuneita vastaavia jännäreitä. Sillä tässä .



Wilson: Head Above Water

Kun rakastaa liikaa saamatta vastakaikua rakkaus muuttuu vihaksi ajattelee naapurin kundi, puolet vanhempi aviomies jolle mustasukkaisuus on verissä ja ex-poikaystävä, joka saa yllättävän sydänlaakin salaisella vierailulla. Hyvät asetelmat kieron mustan huumorin ystäville, jossa elokuva onnistuu puolittain. Lisä arvoa on annettava uransa alkutaipaleella olevalle Cameron Diazille.

Tuli täytenä yllätyksenä, että elokuva on Insomnian & Nightwatchin tavoin skandinaavista alkuperää. Tämän juuret ovat vuodelta 1993 ohjaajana Nils Gaup Hodet over vannet. Trivian mukaan alkuperäisessä versiossa hemaiseva lady jota näyttelee Lene Elise Bergum on yläosattomissa vähintäänkin puolet elokuvan kestosta. Hollywood remake ei aivan pysty samaan Ms. Diazin voimin, boring!

Onko kukaan nähnyt tuota alkuperäis versiota?

Ekat leffat kait liki kolmeen viikkoon!

98. 40 Year Old Virgin

Hyvä. Uskomatonta, että komedia kestää n. kahden tunnin keston. Huumori hyvä kombinaatio myötähäpeää, yksittäisiä tsoukkeja sekä hauskoja hahmoja. Pitää tsekata tämän ohjaajan muitakin juttuja, esim. Knocked Up ja Superbad menneet ohi. ****



99. Disco Godfather

Liian vähän karatea, turhan paljon discoa, vaikka molemmat onkin aika jees. Riittävästi huumehallusinaatioita. Liki vakavissaan tehty bläkkäri, joka valistaa huumeiden, erityisesti angel dustin, vaaroista. Vakavissaan tehty ja Rudy Ray Moore eivät kuulu edes samaan lauseeseen, saati elokuvaan. Niitä leffoja, joista olisi mahdollista kirjoittaa hauskemmin, kuin mitä niiden katsominen on. **



100. Hallucinations of a Deranged Mind aka Delirios de um anormal, tms.

Elokuva on yhtä Jose Mojica Marinsin muista elokuvista koostuvaa hallusinaatiota, joissa pitkäkyntisemme haluaa jälkikasvua nuoren parin kauniimman osapuolen kanssa. Fiktiivinen Ze do Caixao ja lähes yhtä fiktiivinen luojansa Marins samassa elokuvassa, hivenen samalla tavalla kuin myöhemmin Wes Cravenin New Nightmaressa, johon yhtymäkohta myös unen ja toden välimailla liikkuvasta Ze do Caixaossa. Jatkuva huuto, ja toistuvat kuvat, joista merkittävä osa aiemmista elokuvista muuttuvat puuduttavaksi turhan pian. Vihdoin boksi tsiigattu. Vaikka erinomaisia ei olekaan kuin pari, kannattaa silti käydä poimimassa dvd:t sieltä Lazerin roskalavalta, jos leffat on muuten tulleet missattua. **



101. Revolver (Sollima)

Hyvät ja fyysiset roolisuoritukset sekä Fabio Testiltä että etenkin Oliver Reediltä. Juoni alkaa kiehtovasti, mutta muuttuu turhankin kimurantiksi ja juonittelu poliittisen puheliaaksi, että loppu pysyisi alun tasolla. Tyly ja pessimistinen silti. Lisätoiminta ei olisi elokuvaa pilannut, vaikka puheliaampiakin rikoselokuvia Italiasta samoilta ajoilta löytyy. Ei aivan vastannut korkeita odotuksia. ****



102. Black Sunday

Barbara Steelen kasvot. Barbara Steelen silmät. Erinomaisen tyylikäs aloitus, mutta linnassa haahuilu muuttuu turhan tavanomaiseksi, vaikka toki uraauurtavasta elokuvasta onkin kyse. Vajda olisi voinut pitää Mask of Satanin kasvoillaan, olisi ollut tehokkaampi. Nyt ulkomuoto on liki tahattoman koominen, mutta toki osa kohtauksista olisi ollut tuolla tavalla mahdottomia. Aluksi tuntui, että miksi muistikuvat eivät olleet tästä pelkästään erinomaiset, mutta loppujen lopuksi toimi yhtä hyvin kuin muistelin. Erinomaisia erikoistehosteita, erityisesti kohtaus, jossa Asa saa silmät. ****

Heaven's Gate ?

Taisin jaksaa ensimmäiset 90 minuuttia tätä pitempää versiota, jossa on vähän väliä hyvät bileet meneillään (Kauriinmetsästäjän paras puoli on se viipyilevä alkupuolisko; toisaalta ilman sitä sotajaksoa elokuva tuskin olisi saavuttanut mitään). En voisi huonolla mielikuvituksellakaan kutsua tätä huonoimmaksi elokuvaksi mitä on tehty. Tylsältä se kyllä vaikutti. Joskus pakko vielä kahlata tämä loppuun.



Persepolis 7/10

Aika hyvin kerrottu tarina iranilaisesta tytöstä ja hänen mummostaan. Yleensä epäilyttää nämä "tärkeä aiheiset" elokuvat, mutta tästä nautin ihan visuaalisesta puolestakin.



Seul contre tous 9/10

Olihan tää todella hyvä, kuten muistelinkin. Ehkä piirun verran liian pitkä.



Ma nuit chez Maude 9/10

Tässä oli paljon elementtejä, joista pidän alituisesti: 60-luku, jatkot, mustavalkoisuus... Taisi olla ensimmäinen alkupään Rohmerin elokuva, jonka olen nähnyt. Ihan piristävällä tavalla erilainen, mutta toki monella tapaa hyvin samankaltainen. Rohmerilla on aina monisyisiä henkilöhahmoja ja jotenkin hämmentävän tarkkasilmäinen näkemys ihmiselämästä.



Il conformista 9/10

Pelkästään valaistus ansaitsisi täydet pisteet, mutta (huonolla tavalla) godardmaisen kerronnan seassa muutamia todella mieleenpainuvia kohtauksia. Tarina ei ehkä puhutellut ihan yhtä paljon kuin toivoin, mutta ansaitsee klassikko maineensa etenkin jo mainitun kuvauksen osalta.



Mona Lisa Smile 5/10

Wood:

Machuca ****(½)

– Oikein hyvä.

Malmuth: Hard to Kill ***(½)

Martinez: Wake of Death ***

– Tietty epäloogisuus häiritsi. Muutoin hyvää menoa.

079. Aaltonen:

Tuhlaajapoika (1992) ***

Jos ei nyt ihan parhaita kotimaisia, niin ainakin mielenkiintoisimpia.



080. Lenzi: Gang War in Milan (Milano rovente, 1973) **½

Ihan hyvin tehty crime kelvollisella juonella, mutta jää roolisuoritusten ja (ei niinkään-)kuumottavien tilanteiden osalta aika yhdentekeväksi.



081. Michell: Notting Hill (1999) ***

Yllättävän viihdyttävää huttua, jossa kaikki huonoudetkin lopetusmontaasista kaameaan musiikinkäyttöön onnistuivat lähinnä hymyilyttämään. En ymmärrä. Onneksi sentään tyttöystävä piti paskana.

Superbad (Unrated) ****

Hyvä teinikomedia. Mulkkupiirrokset oli parhaita.



The 40 Year Old Virgin (XXL version) (dvd) ****

Tämä oli myös hyvä.

Reitman – Juno

Ennakko-odotukseni eivät olleet kovin korkealla niinkuin tämmöisistä leffoista mulla ei yleensä ole.

Mutta olihan tämä hyvä. Ei ehkä yhtä hyvä kuin Thank You for Smoking mutta aika lähellä. Vaikea tosin verrata

kun eihän nämä nyt ihan samoilla aiheilla pelaa.

Rochant:

Total western

Total western menisi armottomien toimintaklassikoiden joukkoon ilman keskivaiheen paatosta ja typeriä/ärsyttäviä rehab nuorisoa. Alun jytäkkä ammuskelu, sadistiset kidutukset ja mies miehiä vastaan tulitaistelu on realistisen oloista ja pirun näyttävää. Erityis kiitosta on annettava pahojen poikien ulkomuodoille. Karjut ovat juuri sellaisia, kuin Lee Falk kuvaili heidät Mustanaamion alkuaikoina.



Bennett: Two If by Sea aka. Solen Hearts

Elokuvan vauhdikas alku on tyylikäs jota tukee loistava biisi valinta Shane MacGowan & The Pogues with Sinéad O'Connor biisillä "Haunted". Elokuvan kantava voima on Denis Learyn & Sandra Bullockin uskottava ja hienosti toimiva henkilökemia. Toimii, kuin oikeasti 7 vuotta kimpassa olleilta.

Ei tarjoile mitään valtavia elämyksiä mutta ajoittain toimiva huumori ja kevyt romantiikka ei koskaan ole pahitteeksi.

Don't Play with Fire (Director's Cut) ****½

Uskomattoman tylyä meininkiä. Tsui Harkin opiskeluvuodet jenkeissä taitavat näkyä selkeimmin tässä elokuvassa. Dawn of the Deadin musiikkia käytetään hienosti.



Knocked Up (Paksuna) ****

Opetusvideo odottaville.

Viimeksi kulunut viikko:

108. Chris Wedge & Carlos Saldanha: Ice Age (Blu-ray) ****

Viime vuosien jenkkianimaatioiden kärkeä.



109. John McTiernan: Die Hard With a Vengeance (Blu-ray) ***½

Tämä tuntui aikanaan pettymykseltä, mutta verrattuna 4.0:aan tämä on tietenkin mestariteos. Tony Halmeella hieno rooli. Jenkki-blu-rayssä on aivan loistava kuvanlaatu.



110. John G. Avildsen: Rocky (DVD) **½

Katsoin vasta toisen kerran, ensikatselusta yli 20 vuotta. On kyllä aika kaavamaisen heikko esitys, käsittämätöntä tämän Oscar-menestys.



111. Jean-Jacques Annaud: Seven Years in Tibet (Blu-ray) **

Sinänsä hyvää sanomaa rautalangasta vääntäen ja spektaakkelia unettavasti. Taisinkin nukkua vähän aikaa alkupuolella.



112. Steven Spielberg: Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull (35 mm) ***

Ihan OK. Ei ollut Indy saanut kyllä kovin kiinnostavaa tehtävää. Hyvä sanailu ja toimivat kemiat pelastivat silti paljon.



113. Kenji Misumi & Robert Houston: Shogun Assassin (DVD) ***

No joo. Ei oikein juonta löytynyt tällä tavoin koostettuna, mutta verenlennätys oli toki komeaa.

Ralph Nelson :

Soldier Blue (1970) ****

Intiaanien järjestämästä teurastuksesta ainoina hengissä selvinneet ratsuväen sotilas ja nainen joutuvat erämaan armoille kun pyrkivät kohti isompaa ratsuväen osastoa. Matkalla kohdataan luopio, joka myy aseita intiaaneille. Lopussa seuraa vielä toinen väkivaltainen kohtaaminen intiaanien ja ratsuväen kanssa. Kovaotteinen elokuva, jossa alun ja lopun yhteenottoja yhdistää matka, joka sisältää hauskaa dialogia, sekä pohdintaa väkivallan tarpeellisuudesta. Lopun taistelu on kuvattu hienosti ja verta säästämättä.



Marcello Fondato : Altrimenti ci arrabbiamo / Watch Out We're Mad (1974) **½

Hill & Spencer – elokuva, jossa parivaljakko voittaa alussa itselleen huvipuistosta jonkin sortin "rantakirppu" – auton, mutta jonka paikalla häärivät gansterit onnistuvat tuhoamaan. Tästä seuraa välien selvittely gansterien ja heidän johtamansa pomon kanssa, joka taasen suunnittelee huvipuiston keskelle pilvenpiirtäjää. Sivuosassa vilahtaa Donald Pleasence.



Sergio Corbucci : Poliziotto superpiù / Super Snooper (1980) **

Hillin esittämä poliisi saa supervoimat kun joutuu vahingossa keskelle pientä ydinräjähdystä. Nyt poliisille jää ainoaksi heikkoudeksi punainen valo, jonka näkeminen vie hetkellisesti voimat pois. Muutamia viihdyttäviä kohtauksia, jonkin verran ilmaa kerronnassa. Hillin parina nähdään nyt Ernest Borgnine.



Roger Corman : Tomb of Ligeia (1964) ***

Vincent Price Cormanin ohjauksessa. Edgar Allan Poen tekstiin perustuvaa kauhua, jossa miehen edesmennyt vaimo yrittää palata haudan takaa miehensä seuraan. Hyvin näyteltyä, joskin välillä tuntui että tarina olisi toiminut paremmin yhtenä lyhyenä osana episodielokuvassa.

Sweet Sugar 5/10

Werewolves on Wheelsin ohjanneen Levesquen camp-henkinen naisleirileffa. Phyllis Davis on vähän liian heppoinen hutsu WIP-tähdeksi, huumori on tylsää ja tunnusbiisi yksi 70-luvun huonoimmista. Voodoota, ihmiskokeita ja tissejä mut yllättävän alhaiset viihdearvot.



Notting Hill 6/10



The King of Kong 8/10

Billy Mitchell on videopelaamisen George Lucas.



Rec 7/10



Revenge (Scott) 8/10



Tragic Ceremony 8/10



They Call Her... Cleopatra Wong 5/10

Filippiinien karatekuningatar tarjoaa yllättävän hyvää mättöä, muuten kässäri ja meno aika Visa Mäkis ‑tasoa hyvässä ja pahassa.



Rescue Dawn 7/10



Bruce Lee in New Guinea 6/10

Bruce Le goes New Guinea.



Cthulhu Mansion 5/10

J-P Simone goes Night of the Demons.



Twilight Zone the Movie 5/10

Todella epätasainen. Uskomattoman epäkuumottava alkutekstijakso jo sinänsä pudottaa pojoja.



Hitler & Speer -minisarja 7-8/10



Resident Evil: Extinction 4/10

Harvinaisen epä-ärsyttävä kahden tähden leffa.



Ja sitten tuli katsottua tämä:







Voi vain kuvitella sitä hämmennystä kun videovuokraamosta leffan kotiin kantanut kreikkalainen alan mies työntää kassun nauhuriin ja saa selville että kannen tytön arvoituksellisen hymyn taakse kätkeytyy

Cloud ( 19.5.2008 21:47)

Don't Play with Fire (Director's Cut) ****½

Uskomattoman tylyä meininkiä. Tsui Harkin opiskeluvuodet jenkeissä taitavat näkyä selkeimmin tässä elokuvassa. Dawn of the Deadin musiikkia käytetään hienosti.

DVD:llä?