Mitä elitistit katsovat?

Artisan ( 29.12.2008 17:54)

268. Richard C. Sarafian: Vanishing Point (Blu-ray) ****½

Onko Blu-ray:n sisältö sama, kuin Britti-DVD:llä. Meinaan ilman Kowalskin "Happy Dreams" episodia.

Dotcom ( 29.12.2008 18:44)

Blackout: Vaikea kuvitella ett' näinkin mielenkiintoisista asetelmista voidaan tehdä näin paska ja epälooginen elokuva. 2/5.

Blackout *

Goose ( 29.12.2008 19:11)

Artisan ( 29.12.2008 17:54)

268. Richard C. Sarafian: Vanishing Point (Blu-ray) ****½

Onko Blu-ray:n sisältö sama, kuin Britti-DVD:llä. Meinaan ilman Kowalskin "Happy Dreams" episodia.

Mikä se on? Jos tarkoitat Charlotte Ramplingia, niin häntä ei ainakaan näkynyt.

Artisan ( 29.12.2008 21:15)

Goose ( 29.12.2008 19:11)

Artisan ( 29.12.2008 17:54)

268. Richard C. Sarafian: Vanishing Point (Blu-ray) ****½

Onko Blu-ray:n sisältö sama, kuin Britti-DVD:llä. Meinaan ilman Kowalskin "Happy Dreams" episodia.

Mikä se on? Jos tarkoitat Charlotte Ramplingia, niin häntä ei ainakaan näkynyt.

Se on juuri se, kun väsynyt journeyman on hatsien tuomien unelmien valloissa.

Alex_r ( 25.12.2008 16:22)

Antti Tohka ( 23.12.2008 21:06)

Alex_r ( 23.12.2008 19:07)

David Beaird: The Party Animal (vhs) ****½

Tän satsin paras elokuva. Timanttisin sokea kirppis-ostos pitkiin aikoihin. Reilu 70 minuuttia puhdasta neroutta tisseillä ja mm. Buzzcocksin musalla varustettuna. Jos tälläinen helmi iskisi valkokankaalle jossain "sika säkissä" ‑tapahtumassa, katsoisin tätä seisten ja taputtaen koko elokuvan ajan kuin idiootti. Nuoriso/opiskelija-seksikomediaa parhaimmillaan. HOUND DOG IS GONNA GET DAT PUSSY!!!

Kai olet lukenut Wilperin kirjoittaman arvostelun leffasta: http://www.elitisti.net/database.php?id=3&page=9 . Ihan ekoja arvioita, mitä Etississä on koskaan julkaistu.

Jep, sivuston asiallisimpia arvosteluja.

Saakeli, heräsin tänään aamuyöllä vitummoisesta koomasta siihen kun Party Animal dvd:n menuvalikko pyörii ruudussa. Tänään vois katsoa uudestaan paremmalla onnella. Arvostelun lukemisesta tuli jotenkin helpottunut olo kun huomasi että "meno" oli tuollaista jo 5 vuotta sitten.

Beauty and the Beast (Kaunotar ja hirviö) *****

Hieno. En muista aiemmin nähneeni.



Phase IV (Vaihe IV) (tv) ****

Hienoa makrokuvausta ja muutenkin hyvä idea ja toteutus. Toi mieleen MacGyverin muurahaisjakson ja The X-Filesin ötökkä- ja eläinjaksot.



Passengers *

Tv-sarjoja ohjannut Rodrigo García voisi suosiolla pysytellä tv-sarjojen parissa sillä ainakin tämä jännitystrilleri Passengers on todella paska kaikin tavoin. Missään vaiheessa ei tule tunnetta että edes katsoisi elokuvaa vaan jonkun tv-sarjan jaksoa tai tv:lle tehtyä elokuvaa. Katsoin tämän yksinomaan Anne Hathawayn takia ja varsin suloinen hän tässä olikin mutta yksinomaan Annen varaan tämänkaltaista jännitystrilleriä ei olisi kannattanut tehdä. Floppasi ihan tyylikkäästi teatterikierroksella.



Disaster Movie *

Voisivat edes katsoa ne elokuvat joita "yrittävät" parodioida. Tekijöille ja "näyttelijöille" kuolemantuomiot.

Vuoden vikoja viedään:

Alain Jessua: Jeu de massacre (35mm) ***½

Sean Anders: Sex Drive (35mm) *½

Jonathan Demme: Rachel Getting Married (35mm) ***½

Kevin Smith: Zack And Miri Make A Porno (35mm) **

Tim Burton: Ed Wood (35mm) ****

Luis Llosa: Sniper (dvd) ***

Sam Firstenberg: American Ninja 2: The Confrontation (dvd) **

Cedric Sundstrom: American Ninja 3: Blood Hunt (dvd) ***

Abel Ferrara: China Girl (vhs) ***

Alfred Hitchcock: Secret Agent (dvd) ***½

Nicole Kassell: The Woodsman (dvd) ****

David Lam: The First Shot (dvd) ***½

James Foley: At Close Range (dvd) ***





Vuoden kokonaissaldo vaikuttaa aika hullulta, vaikka ei oo ihan tarkkaa lukua tullut pidettyä (tähän muutos ensi vuonna). Raaka veikkaus on, että tänä vuonna on tullut nähtyä jotain 400-450 elokuvaa (teatterissa nähtyjä 135).

Alex_r ( 30.12.2008 19:25)

Vuoden vikoja viedään:



Vuoden kokonaissaldo vaikuttaa aika hullulta, vaikka ei oo ihan tarkkaa lukua tullut pidettyä (tähän muutos ensi vuonna). Raaka veikkaus on, että tänä vuonna on tullut nähtyä jotain 400-450 elokuvaa (teatterissa nähtyjä 135).

Tuollainen 400-450 leffaa on kyllä todella hurja määrä... sanotaan vaikka 425 elokuvaa, ja jos raa'asti arvioi keskipituudeksi 100min/elokuva, tulee siitä 42500 minuuttia = 708 tuntia = 30 vrk.

Joulun paikkeilta vuoden loppuun.

Stanley Kubrick: Lolita ****

Lojunut hyllyssä puoli vuotta, joten oli aika katsoa jotta tietää, viekö vaihtoon. En ole mikään suuri Kubrick-fani, mutta tämä oli hyvä. Tarina toimi ja näyttelijät (varsinkin Mason ja Winters) olivat hyviä – lukuun ottamatta Peter Sellersiä, joka tällä kertaa herätti ainoastaan ärtymystä.



Roger Corman: The Pit and the Pendulum ***

Tähän mennessä näkemistäni Vincent Pricen tähdittämistä Cormaneista heikoin. Missään vaiheessa ei päästy kunnon toimintaan eikä Barbara Steelestäkään ollut mihinkään.



Jean Renoir: Toni ***½

Puolinukuksissa katsottu, eiköhän tämä tästä parane.



Peter von Bagh: Helsinki, ikuisesti ****

Tällaiset ovat aina mielenkiintoisia.



Henrik Galeen: Der Student von Prag ****½

Huomattavasti parempi kuin Wegenerin versio, valitettavasti vain Alphan dvd-julkaisu on täysi susi. Toivottavasti Kino ottaa tämän joskus julkaistavakseen.



Anthony Asquith: A Cottage on Dartmoor ****

Erittäin tyylikkäästi ja vauhdikkaasti tehty, paljon kamera-ajoja ja lähikuvia. Muutama kohtaus, varsinkin elokuvateatteriin sijoittuva, oli tuskaisen pitkä. Parempi kuin yksikään tähän mennessä näkemistäni Hitchcockin mykkäpätkistä.



Frank Borzage: The River ****, Street Angel ****½, 7th Heaven *****

Kolme Borzagen melodraamaa. The River on outo, mutta silti jotenkin kiehtova elokuva – tästä kun saisi joskus nähtäväksi ehjän version, ei ehkä niin outo enää olisikaan? Street Angel oli sekin hienosti tehty, mutta hutaistu ja heppoinen lopetus verotti hieman. 7th Heaven on puolestaan ihan Murnaun Sunrisen veroinen mestariteos.



F. W. Murnau: City Girl ****½

Ensimmäistä kertaa tästäkin on olemassa kunnon versio, jota kelpaa katsella. Hieno kuin mikä, mutta tässäkin loppu oli hieman liian sutaistu eikä päästy Sunrisen tunnelmiin.

271. John Waters:

Pink Flamingos (Digiboksi) ***

Hehe. Tämä oli ihan hauska. Muistaakseni pidin Desperate Livingistä vielä enemmän. En ollut koskaan aiemmin nähnyt... Ja tähän päättynee elokuvavuosi 2008, koska tuskin huomenna ehdin enää mitään katsoa. Ei paskemmin, 271 kokonaista elokuvaa, en ottanut laskuihin edes osittain pikakelattuja enkä esimerkiksi Masters of Horrorin jaksoja. 11 enemmän kuin Ilja Rautsi.

Yoshua Ben Yosef ( 30.12.2008 19:58)

Alex_r ( 30.12.2008 19:25)

Vuoden vikoja viedään:



Vuoden kokonaissaldo vaikuttaa aika hullulta, vaikka ei oo ihan tarkkaa lukua tullut pidettyä (tähän muutos ensi vuonna). Raaka veikkaus on, että tänä vuonna on tullut nähtyä jotain 400-450 elokuvaa (teatterissa nähtyjä 135).

Tuollainen 400-450 leffaa on kyllä todella hurja määrä... sanotaan vaikka 425 elokuvaa, ja jos raa'asti arvioi keskipituudeksi 100min/elokuva, tulee siitä 42500 minuuttia = 708 tuntia = 30 vrk.

Ja näitähän juttuja ei jaksa miettiä.

Murnau ( 30.12.2008 23:36)

Anthony Asquith: A Cottage on Dartmoor ****

Erittäin tyylikkäästi ja vauhdikkaasti tehty, paljon kamera-ajoja ja lähikuvia. Muutama kohtaus, varsinkin elokuvateatteriin sijoittuva, oli tuskaisen pitkä. Parempi kuin yksikään tähän mennessä näkemistäni Hitchcockin mykkäpätkistä.

Parempi mitä Lodger ja Manxman?

Frank Borzage: The River ****, Street Angel ****½, 7th Heaven *****

F. W. Murnau: City Girl ****½

Fuckiendos, nää on kyl pakko panna kattomislistoille kaikki ensitilassa.

sorsimus ( 31.12.2008 02:46)

Murnau ( 30.12.2008 23:36)

Anthony Asquith: A Cottage on Dartmoor ****

Erittäin tyylikkäästi ja vauhdikkaasti tehty, paljon kamera-ajoja ja lähikuvia. Muutama kohtaus, varsinkin elokuvateatteriin sijoittuva, oli tuskaisen pitkä. Parempi kuin yksikään tähän mennessä näkemistäni Hitchcockin mykkäpätkistä.

Parempi mitä Lodger ja Manxman?

Frank Borzage: The River ****, Street Angel ****½, 7th Heaven *****

F. W. Murnau: City Girl ****½

Fuckiendos, nää on kyl pakko panna kattomislistoille kaikki ensitilassa.

Lodgerin katsoin tuossa taannoin ja se meni kategoriaan "hyvä, mutta jotain jäi puuttumaan". Manxmanin olen viimeksi katsonut kymmenisen vuotta sitten, eikä sekään mikään mullistava ollut. Pitäisi kyllä katsoa uudelleen, kun tuolla hyllyllä se kuitenkin hyvänä julkaisuna lojuu. Tosin kun en ole muutenkaan mikään Hitchcockin elokuvien ystävä, niin innostumisaste miehen töistä on aika korkea.



Borzagen mykät melot ovat puolestaan kiinnostaneet siitä lähtien, kun näin 7th Heavenin arkistolla pari vuotta takaperin. Kyllähän noissa ihan oma maailmansa on – vaikka Murnau nyt olikin Foxin ykkösmies ja hänen myötään monet tyylilliset seikat kenties tulivatkin, niin hieman liian vähälle huomiolle on jäänyt sekä Borzage että jopa John Ford, jonka saksalaisimitaatiot Four Sons ja Hangman's House (molemmat julkaistu Ford at Fox ‑boksissa) ja äänielokuvista The Pilgrimage ovat pirun komeita teoksia. Tuosta Street Angelista kyllä saattaa toisella katsomisella tipahtaa vielä puolikas pois, mutta 7th Heavenista ei kyllä tipahda mitään.

Vihdoin ja viimein on ollut aikaa käydä käsiksi 20th Century Foxin valkoiseen klassikkosarjaan ja tähän mennessä katsotut kolme länkkäriä ovat ainakin paikkansa ansainneet:

Jean Renoir: Swamp Water – Suursuon salaisuus (1941)****



Erittäin tunnelmallinen, pieneen kyläyhteisöön sijoittuva elokuva vankikarkurista, nuoresta sankarista, nartusta tyttöystävästä, homssuisesta tuhkimosta, tohvelisankarista, auervaarasta kitaroineen, kelmikaksikosta ja ahdasmielisistä kyläläisistä. Suolla kuvatut jaksot ovat erityisluvalla paikan päällä Okefenokeessa kuvatut ja studiokauden Hollywoodissa poikkeuksellisen upeat. Elokuvassa on miltei koko kestonsa ajan synkkä pohjavire, jonka pelkää millä hetkellä tahansa laukeavan tragediaksi, mutta...



Kaunista, suositeltavaa ja viihdyttävää, ei kuolleita hetkiä.



Henry King: The Bravados (1958)***½



Mainio Hollywoodlänkkäri, jossa Henry Silva esittää intiaania ja Lee Van Cleef puoliveristä, neljän rikolliskoplassa, joka odottaa tuomiotaan. Joan Collinsin naishahmon tunkeminen elokuvaan tiputtaa uskottavuutta hieman ja arvosanaa puolella tähdellä.



Andrew V. McLaglen: Bandolero! (1968)***½



Uudet tuulet puhaltelevat jo tässä länkkärissä loppukohtauksessa, vaikka kuvauksensa puolesta olisikin voinut olla kymmenen vuotta vanhempikin tekele. Dean Martinin ja Raquel Welchin romanssintynkää on haukuttu kylmäksi ja etäiseksi, mutta minulle tuo toimi, mitäpä takametsien mies tytöistä ymmärtäisi. George Kennedy vetää roolinsa melko rutiinilla, ja tuottaa pienoisen pettymyksen, koska vain vuotta aiemmin oli loistanut Lannistumattomassa Lukessa.





Näiden perusteella uskaltaa kyllä tarttua muihinkin sarjan tekeleisiin epäröimättä, eivätkä ole myöskään hinnalla pilattuja jos vain vielä jostain nätä saa. Anttilahan dumppasi sarjaa muistaakseni pahimmillaan euron kappalehintaan pois, mutta vielä ainakin Turun seudulta näitä löytyy uusina Manhattanin Kirppis-Centeristä 4kpl 10 eurolla.

Joulun aikaan jne.:

Bass: Phase IV – täytyy hieman korjata aikaisempaa mielipidettä, joka on edelliseltä tv-esityskerralta. Silloin tuntui lähinnä tylsältä, johtuneeko siitä että odotti justiin jotain perinteistä nature strikes back ‑leffaa. Olihan tää paikoitellen vieläkin junnaava, mutta elokuvan tunnelma oli niin kiehtova ja erikoislaatuinen ettei tästä voinut olla pitämätttä. Lisäksi Lynne Frederick oli tosi söpö. Valitettavasti IMDB:a lukiessa kävi selväksi, että muijahan oli aika kyseenalainen onnenonkija, joka onnistui keplottelemaan itselleen Peter Sellersin omaisuuden ja oikeudet äijän rojalteihin ja meni uudestaan naimisiin kuusi viikkoa Sellersin kuoleman jälkeen jonkun tv-julkkiksen kanssa. No, noutaja tuli kyllä jo alle nelikymppisenä, että eipä se paljon lohduttanut.. ****



Carpenter: Dark Star • ei kai tätä kukaan voi tosissaan pitää Carpenterin parhaana? No, varmaan joku täältäkin. Ihan kiinnostava harjoitelma ja paikoin hauskakin, mutta ei tämä tylsyydeltäkään säästynyt. Carpenter kyllä onnistui jo tässäkin saamaan aikaan omanlaistaan tunnelmaa ja rantapallossa on jotain ahdistavaa kaikesta naurettavuudestaan huolimatta. Tunnaribiisi on myös hyvä ja loppuratkaisu hieno. Tuli katsottua nyt lyhyempi 69-minuuttinen versio, pidempi on nähty muutamia vuosia sitten, mutta muistikuvien perusteella ei mitään arvosanaa nostavaa eroa ole siinäkään. ***



Karjalainen: Kummelin Jackpot • eh, tässä taisi olla kaksi hörähdyksen aiheuttavaa kohtaa, ehkä kolme. Aika puuduttavaa menoa muuten, kuten kaikissa muissakin Kummeli-elokuvissa. Uusin tosin näkemättä. Sarjahan on hyvä! **



Scorsese: Mean Streets • eka katsominen ja lievä pettymys. Scorsesen taidot toki näkyvillä, paljon hienoa ja katu-uskottavaa meininkiä mutta myös tylsää lässytystä ja turhaa sekoilua. Väkivalta iskee kyllä tässäkin yhtä tehokkaasti kuin muissa Scorsesen klassikoissa. Keitel on hyvä, vaikka äijän uskonkriisi ei koko ajan jaksakaan kiinnostaa. De Niron maneerit alkavat ottaa jo pattiin, vaikka ei niitä tässä vielä kai voi maneereiksi sanoakaan. Silti. ***



Pölönen: Emmauksen tiellä • eh, ihan hauska kokeilu... kai. Jotain mielenkiintoista.. Maalaisromantiikkaa.. Suurimmaksi osaksi rasittavaa pelleilyä. **



Deodato: Cut and Run • ihan leikkaamaton versio, ei siis tv:sta tullut. Tästäkin oli kai liian kovat odotukset jostain syystä. Ihan katsottava väkivaltapläjäys, mutta ehkä olisi kymmenen vuotta sitten kolahtanut paremmin. Lynchin olisi pitänyt päästä enemmän esille. ***



Mylod: Ali G Indahouse – tämä taas osoittautui odotuksia paremmaksi. Melko hauska, vaikka ei toki tv-versiolle pärjääkään. Loppua kohden alkoi kieltämättä jo puuduttamaan, vaikka kestoa ei juuri 80 minuuttia enempää ollutkaan. Kyllä tässä sai repeillä. ***½



Donner: Mustaa valkoisella – kieltämättä Donnerin "näytteleminen" on todella pökkelöä, mutta samalla siinä on jotain todella kiehtovaa. Kai äijän presenssi on vaan niin hurja, että se kantaa pitkälle. Repliikit olivat lähinnä "aha"-, "olkaa hyvä"-, "kiitos"-toistoa, mutta eipä se juuri haitannut. Liisa-Maija Laaksonen oli kyllä paljon hottiksempi kuin Kristiina Halkola. ***½



Lenzi: Eaten Alive – ei tämä kyllä juuri kolahtanut. Paikoitellen todella tylsää haahuilua, väsy meinasi tulla. Janet Agrenia ja Me Me Laita oli kyllä kiva katsella. Taitaa olla heikoin näkemäni kannibaalileffa. **½



Coenit: Burn After Reading • varsin hauska, vaikka sellaista välityön makua olikin. Kaikki näyttelijät hoitivat hommansa hyvin, vaikka McDormandin hahmo tuntui alkuun turhan rasittavalta. Pittiä on hehkutettu, mutta kyllä Clooneykin teki aika hillittömän suorituksen. Lopun yhteenveto summasi kyllä kaiken todella hyvin. Täytyy vielä mainita, että elokuvan jälkeen alkoi huvittamaan kohtaus jota elokuvassa ei edes näytetty, mikä on kyllä omalla kohdalla aika saavutus. Eli rupesin fundeeraamaan ja jostain syystä se alkoi naurattaa ääneen. Mielenkiintoista... ***½



Hitchcock: Shadow of a Doubt • onhan tämä hyvä, mutta ei aivan erinomainen kuitenkaan. Ensimmäinen tunti on loistokamaa, mutta loppua kohden suurin jännitys latistuu eikä päästä aivan korkeimmalle tasolle. Lisäksi kyttien esiintyminen jonain gallup-kyselijöinä ainakin mulle tuntui aika naurettavalta, harvinaisen kauan kesti pääosan typylläkin tajuta mistä on kyse, kun äijät aika selkeästi olivat talossa vain nuuskimassa. Cotten on loistava ja äijä heittää ruokapöydässä upean monologin. ****



Raimi: Spider-Man 2 -edelleen hieno sarjakuvasupersankari-elokuva, vaikka Hämärin naaman näyttäminen junavaunulliselle ihmisiä oli typerä veto. ****



Mainitaan vielä Kieslowskin Kolme väriä ‑trilogia. Harvinaisen yliarvostettua kamaa, tarinoiden linkittyminen viimeisessä osassa oli kyllä aika mitäänsanomaton veto. Valkoinen oli paras, vaikka oikeat kriitikot pitävät sitä kevyimpänä eli huonoimpana. Kokonaisuudessaan koko hommalle ***.