Mitä elitistit katsovat?

THaavisto ( 19.2.2008 16:25)

JaJa ( 19.2.2008 13:32)

Bo Arne Vibenius: Breaking Point ****+

Onko tästä nykyään joku virallinen julkaisu vai kasettikopionako katsoit?

vhs-rip

Maniac (1980)

Vigilante (1983)

Maniac Cop (1988)

Lustig-kimara. Maniacin taannoinen valkokangasesitys oli sykähdyttävä, mutta elokuva toimi dvd:ltäkin mainiosti. AWE:n kiekolta löytyvä Spinell-dokkarikin oli kiva.

Vigilante on tyly ja kyyninen klassikko. Williamson on tietysti superviileä ja ultramacho (tsekkaa parit pokerinaamaiset martial-kyykyt), mutta Spinellin lipevä lakimies tai karismaa huokuvan Woody Stroden vankilakundi varastavat shown aina kuvassa ollessaan. Ja miten hienolta kasariajan analogisyntsamurinat kuulostavatkaan. Jay Chattawayn kuviot kyllä paikoitellen melkein kierrättävät Maniacin ääniraitaa. AWE:n kiekko on oikein krispi.

Maniac Cop on tietenkin todella ok, enkä edes muistanut että se on näin (tarkoituksella) humoristinen.



Duplex (2003)

Vähän hampaaton Stiller-komedia.



Must Love Dogs (2005)

Pätevillä näyttelijöillä varustettu deittielokuva, joka ei jättänyt oikein minkäänlaisia jälkiä.



Internal Affairs (1990)

Tulossa on mitä ilmeisimmin ollut todella hyvä elokuva. Pitkitettynä, muutamilla käsittämättömyyksillä varustettuna se ei nyt sitä kuitenkaan ole. Kuitenkin hyviä yksittäisiä juttuja ja oikeaoppisen 'rikollinen' ja vimmainen yleisfiilis.



The Brave One (2007)

Ns. sysipaska.



Ratatouille (2007)

Ihan kelpo viihdettä. Teknisesti state of the art-animaatiota. Hahmot aika yksiulotteisia,

Steve Miner:

Day of the Dead (2008) *

Voi vittu mitä paskaa. Ehkä surkein zombieleffa ikinä. Ei mitään tekemistä Romeron Day of the Deadin kanssa muuta kuin leffan nimi ja muutamien hahmojen nimet on samoja. Malliesimerkki siitä miksi tälläiset nopeat ja juoksevat verizombiet eivät pelota yhtään. Eikö edes Steve Minerin kaltainen vanhan koulukunnan kauhuohjaaja tajua että kunnon zombiet laahustavat hitaasti jotta niitä on helpompi tappaa ja että niiden tappamisen ylipäätään ehtii näkemään. Tässä leffassa nämä zombiet olivat kaiken lisäksi jotain yliluonnollisia olentoja jotka pystyvät ryömimään seiniä ja kattoja pitkin. Katsokaa mieluummin vaikka omaa paskapökälettänne puolentoista tunnin ajan ennemmin kuin tätä, on varmasti viihdyttävämpää.

De Vito: Kuoleman rahastaja

Sopivan tylyn meiningin pienimuotoinen maffiaelokuva. Jerry pääsee hommiin, mutta on sen verran turhan itsevarma, että suututtaa suurinpiirtein kaikki.

Mukavaa, että Black Hawk Down ‑katseluni herätti näin antoisan keskustelun. Olisiko näissä ainesta uusiksi keskustelunherättäjiksi:

50. Mikael Håfström: 1408 (Director's Cut, Blu-ray) ***½

Tässä olikin ihan erilainen loppu kuin teatterissa nähdyssä versiossa. Ja nyt täytyy piirtää rasti seinään, sillä vaikka tämä ohjaajan loppu oli tyly ja teatteriversion jonkin verran onnellisemmaksi väännetty, jälkimmäinen oli mielestäni jonkin verran parempi. Kauhuelokuvien tietysti kyllä kuuluu loppua yleensä mieluummin onnettomasti kuin onnellisesti, mutta vaikka ohjaajan lopussa olikin tietynlaista tinkimättömyyttä ja jylhää kauneutta, niin hän teki kuitenkin mielestäni virheen siinä, että Joten tällä kertaa hiukan väkisin onnellisemaksi väännetty loppu oli kyllä parempi.



51. Paul Verhoeven: Hollow Man (Director's Cut, Blu-ray) ***½

Verhoeven ei olisi Verhoeven, ellei hänen director's cuttinsa muutokset olisi juuri tällaisia: vain Rhona Mitran raiskauskohtausta on pidennetty, muuten elokuva on ennallaan. Tähän on siis lisätty takaisin juuri nuo pätkät, jotka mainitaan IMDb:n Alternate versions ‑kohdassa. Levy on peräisin Playltä, siinä on suomi-tekstit, ja tämähän ilmestyy myös virallisena suomi-julkaisuna ensi kuussa.



Vuotta on menty 51 päivää ja katsottuna 51 elokuvaa, ihan OK vauhti.

Artisan ( 21.2.2008 08:29)

Paul Verhoeven: Hollow Man (Director's Cut, Blu-ray) ***½

Korkeintaan *½.



Hillenburg: The SpongeBob SquarePants Movie ****

Wong: Fallen Angels ***½

Letts: Punk: Attitude ****

Temple: The Filth and the Fury ****

Mackendrick: The Man in the White Suit ****

Goldblatt: The Punisher ***

Salvatores: Io non ho paura ****

Cosmatos: Leviathan ***

Hoskins: Chopper Chicks in Zombietown *

Sullivan: 2001 Maniacs *½

Eberhardt: Night of the Comet ***

Herz & Kaufman: Sgt. Kabukiman N.Y.P.D. ***½

Parker: Alferd Packer: The Musical ***

Kaufman: Terror Firmer *½

Dellal: When the Road Bends: Tales of a Gypsy Caravan ***

Lynch: Wild at Heart ****½

Sleepaway Camp II: Unhappy Campers (1988) ****

Näin pitää slashereitä tehdä. Verta, tissejä, hyvä tappaja ja pöhköä menoa!

Harvoin olen viihtynyt näin mainiosti slasheriä katsoessani ja oikeastaan leffa olikin liian lyhyt(!).

Angelan seikkailuita olisi mielellään katsonut vielä lisää. Joten: Sleepaway Camp III heti hakuseen.

k-mikko ( 14.2.2008 17:10)

Hard Ticketille plussaa Ridgen lisäksi (toivottavasti muistan oikean elokuvan) tappavasta frisbeestä ja rullaluistelijasta. Kumpaakaan en enää tarkkaan muista, laitatko juonikuvauksen spoilereihin.

Sorry, vastauksen viipyminen. Mutta jokatapauksessa, oikeassa leffassa olet eli Hard Ticket to Hawaii sisältää myös nuo firsbeet ja rullaluistelijat. Ja Ridge paukuttelee porukoita säpäleiksi singolla lähietäisyydeltä kun ei kuulemma osu tavallisella aseella



Tässä imdb:sta siepattu juonitiivistelmä:







Ja päivitetään samalla taas oma katselulista kun peräti yksi leffa on tullut katseltua sitten viime kerran:



Pretty Baby ***

http://www.imdb.com/title/tt0078111/

‑Paikoitellen hyvinkin toimiva kuvaus ilotalossa kasvaneen/kasvavan tytön elämästä ja matkasta kohti aikuisuutta. Odotin ennakkoon jotain synkkäsävyistä ja räikeän osoittelevasti moralisoivaa leffaa, mutta tämä olikin yllättävänkin positiivinen kuvaus ja jopa huumorillakin maustettu. Elokuvan sanoma tuodaan esiin hienovaraisesti ja silläkin tavalla toimivasti eli siitä plussaa. Elokuvan viimeinen kuva sanoo kaiken tarpeellisen. Alaikäinen (?) Brooke Shields suoriutuu roolistaan mainiosti ja alastonkohtauksistakaan ei jää eksploitatiivista kuvaa vaikka kohua nekin luonnollisesti on herättäneet. Miinuspuolista voisi sanoa sen, että vaikka positiivinen katselukokemus olikin, jäi kokonaisuus kuitenkin jotenkin vaisuksi. Eli ehkä sittenkin ripaus räväkkyyttä olisi piristänyt sopivasti.

Bad Rain ( 20.2.2008 00:16)

The Brave One (2007)

Ns. sysipaska.

Voisi luulla, että artisokat ovat valtaamassa vigilante-pyhättöä, mutta "pallilta" paljastuukin Neil Jordan. No oli se edeltäväkin täyttä ämmää. Rasittavaa länkytystä, itkuntuherrusta, munatonta (heh) lahtaamista ja ylipäätään teennäisiä tilanteita. Ylläripyllärinä myös todella stereotyyppinen. Välttäkää paskanhajua!

Ritchie:

The Candidate

Ajankohtainen elokuva vaikka tässä "vaan" kilpaillaan Kalifornian kuvernöörin pallista. 35-vuotta ja rapiat ja silti vaalien teemat ovat samat, kuin nyt. Sodan nimi vaan on vaihtunut, energiakriisi, talousongelmat, tuloerot, rikollisuus & koulutus.

Robert Redford on ollut täydellinen valinta rooliin, jonka hoitaa perkuleen moisella tyylillä. Elokuvassa on yksi hienoimpia pieniä suuria rooleja mitä muistan. Salaperäinen nainen, joka kiertää tilaisuudesta toiseen sanomatta mitään. Toisaalta hänen body language kertoo kaikille aivan tarpeeksi mikä on mielessä ja takuulla tulee saamaan haluamansa.

Tätä katsoessa tuli mieleen kökkö American Dreamz elokuva ja siitä Dennis Quaidin esittämän presidentin vaalivoitto krapulan. Tuolla suuressa maailmassa nuo vaalikiertueet ovat tolkuttoman pitkiä ja raskaita. Ja jos lopulta voitto tulee miten ihmeessä ne oikeasti voivat nollata tilanteen? Ihailtavaa anyway!

Kunnon poliittiset elokuvat ovat rautaa ja tämä on ehdotonta eliittiä.



Richet: Assault on Precinct 13

Toimintaa oli mutta tärkeimmät elementit olivat hukattu tyystin. Epätoivo, pelko & vainoharha eivät ainakaan minulle näyttäytyneet. Vaikka Detroitissa ollaankin totuttu lumisiin talviin niin ei ne mitään jääkarhuja ole. Kyllä siellä lumihangessa t-paitasillaan puntti tutisee myös amerikan pojalla.

Hukkaan heitettyä klassikko materiaalia.

Guel Arraes:

Caramuru – A Invenção do Brasil



Ellen olisi ehtinyt katsomaan Date Movieta tammikuun ensimmäisinä päivinä niin vuoden heikoin elokuva olisi tässä.



Brasilialainen tositapahtumiin perustuva romanttinen diibadaaba Caramurusta joka vuonna 1500 karkotettiin Euroopasta, putkahti Brasilian rannoille ja elokuvan mukaan hässi päivät läpeensä kahta sisarusta. Ilman näitä brassimimmejä ja lyhyttä kestoa en olisi antanut kuin yhden starban mutta annetaan nyt kaksi. Tämä lienee tv-elokuva vaikka imdb:n mukaan ei sitä olisi, ainakin joku minisarja on tehty samalla tekijäkaartilla. Post-renessanssin karttamaalarin haahuilut, ketä kiinnostaa. Epäilemättä Rion janarit ovat rekisteröityneet imdb:n parilla sadalla nimimerkillä ja vedättäneet arvosanan yli seiskaan että edes joku ostaisi tämän. TV1000 taitaa olla ainoa haksahtanut.



Suositellaan kartoista kiinnostuneille portugalia työväenopistossa opiskeleville insestisen polygamian kannattajille.

Antonio Margheriti :

Con la rabbia agli occhi aka Death Rage (1976) **½

Yul Brynner koston perässä Italialaisessa toimintatrillerissä. Brynneristä tulee hieman Bronson mieleen, sillä samanlaisia viileän kovia jätkiä ovat molemmat. Margheretin ohjaus on hitusen tunkkainen ja eihän tämä tuotantoarvoilla loista. Sivuosassa nähdään Martin "Ernest Borgnine – klooni" Balsam.



Brian De Palma : Bonfire of the Vanities (1990) ***

Tämähän oli jopa parempi kuin ennakkoon arvelin. Johan pelkästään Tom Hanks + haulikko kohtauksesta tulee tähti. Näyttelijätyöskentely toki karrikoitua mutta kuitenkin tarkoin harkittua.



Alan Parker : Life of David Gale (2003) ***½

Elokuva jossa pohditaan kuolemantuomion toimivuutta (lue toimimattomuutta). Lopun twisti pyrkii vielä alleviivaamaan sen mikä jo edellä onnistuneesti alleviivattiin.



Fred Williamson : Mean Johnny Barrows (1976) **

Williamson sekä ohjaa että tekee pääroolin Johnny Barrowsina. Genrenä blaxploitaatio. Armeijasta erotettu, silver star taskussaan kävelevä musta mies päätyy kadulle ja tarjolla on pelkkää paskaduunia. Samaan aikaan italosuvut käyvät taistelua keskenään katujen herruudesta ja Johnnya yritetään houkutella likaisiin hommiin kovalla palkalla. Elokuvan parasta antia on loppuselvittelyt ja taistelut. Samalla todettakoon että pari martial-arts tappelua menee tahattoman koomisuuden puolelle. Ja lopun kohtaus on aika WTF.

Jeremias Rahunen ( 23.2.2008 15:59)

Sivuosassa nähdään Martin "Ernest Borgnine – klooni" Balsam.

Ulkonäössä voi olla ehkä jotain samaa, mutta onhan nää ihan eri tyyppisiä. Balsam on aina vakava, mutta Borgnine rooli ilman mielipuolista röhöttelyä ei ole mitään.

Uchida:

A Bloody Spear at Mount Fuji

Humaani ja humoristinen antisamurai road movie Yamanakan hengessä. 4/5



Miike: Sukiyaki Western Django

Ei parasta Miikeä. Tarantinon sivurooli yksi WTF ‑kokemus ja japanilaisten enkku perseestä, jonka vuoksi puolet dialogista meni ohi. Pitää katsastaa uudelleen, jos enkkusubit ilmestyvät nettiin jossain vaiheessa. 3+/5



Vaughn: Stardust

De Niro homopiraattina ja Michelle Pfeiffer v-mäisenä noitakuningattarena toimii. 3/5



Davis: Shoot 'Em Up 3,5/5



Ten Nights of Dream

Kymmenen eri ohjaajan ohjaamat kymmenen eri Soseki Natsumen pientä unitarinaa (Yume jûya):

1. Akio Jissoji: Love, aika hämärä. 3/5

2. Kon Ichikawa: The Way of Realization, mustavalkoinen ja mykkä, sekä minimalistisuudessaan yksi paremmista osista. 4/5

3. Takashi Shimizu: Child, Shimizun peruskauhuilua, joka toimii lyhykäisyydessään ihan ok. 3/5

4. Atsushi Shimizu: Childhood, melko turha. 2,5/5

5. Keisuke Toyoshima: Fear, paras kauhuiluosa. 4/5

6. Suzuki Matsuo: Miracle, kokonaisuudessaan (toteutus, musiikki, tarina) paras osa. 4,5/5

7. Yoshikata Amano, Masaaki Kawahara: Loneliness, yrittää rakentaa eeppistä tarinaa ja ei onnistu. 2/5

8. Nobuhiro Yamashita: Inspiration, kaikkein oudoin vetäisy. 3/5

9. Miwa Nishikawa: Parting, turhin ja heikoin osa eikä ihan ollut siellä missä piti. 1,5/5

10. Yudai Yamaguchi: Food and Sex, sekoiluhuumorilla yritetään viimeinen eikä oikein nappaa. 2,5/5

Lähiaikojen saldoa:

Stallone: John Rambo *****

Tästä juttua leffan tredissä.



Reiné: Pistol Whipped ***

Ensimmäinen oikea elokuva Seagalilta sitten Exit woundsin. Juoni on edelleen suht köykäinen, mutta siinä on sentään järkeä, ja toiminta on helvetin tyylikästä. Ei ehkä ihan oldschool-Seagal-diggareille uppoa, mutta perusactionina hyvää settiä.



Gens: Hitman *

Vittu mitä paskaa. Tylsä juoni, babyface hitmani ei sovi hommaan ollenkaan ja toimintakohtaukset pilataan älyttömällä suljinnopeuskikkailulla.



Leone: Once upon a time in the west *****

Uusintakatselu, ties kuinka monetta kertaa. Mestariteos.



Corbucci: Django **½

Melkoinen pettymys. Muutama uberäijäily ja loppukohtaus toimivat, juoni ja kamala dubbaus taas ei. Leonen jälkeen tämä ei oikeen jaksa innostaa.



Durfort/Teague: Shooters ***

Rähjäinen britticrime. Hahmoista puuttuu kosketuspinta ja elokuva laahaa ajoittain, mutta paskaiset kuvauspaikat, halvan 16mm filmin luoma rähjäinen tunnelma ja brutaali väkivalta vievät kokonaisuuden plussan puolelle.



Pirttikangas: The human wastelands ***

Suomalaista post-apocalypseä. Vaikutteet revitään mad maxin ja italopostapojen lisäksi animesta, Miikestä ja samuraifantasiasta. Toimintakohtauksissa veri roiskuu ja liha lotisee, digivideokuva on filtteröity niin puhki että se näyttää jostain grindhouse-teatterin arkistosta revityltä nuhjufilmiltä ja yksi päähenkilöistä kantaa olkapäänsä päällä puhuvaa teddykarhua. Heikko dubbaus latistaa/parantaa tunnelmaa, riippuen siitä ottaako elokuvan vakavasti vai kalkkunana. Silti, on tässä fiilistä ja varmaan komeimmat kuvauspaikat mitä missään suomipostapossa on nähty.



Lundgren: Missionary man **½

Ei tämä nyt niin paska ollut kuin Ilja antoi ymmärtää. Ensimmäinen puoli tuntia on kyllä helvetin tylsää, mutta loppupään tylytys sekä Lundgrenin Connery-imitaatio ja haamuilut pelastavat paljon. Ja Iljalle tiedoksi että tätähän ei ollu kuvattu digivideolle vaan 16mm filmille Kyllä tollanen pitäis osata erottaa...



Aika toimintapainotteisesti menny näköjään lähiviikot. Sokerina pohjalla pakolliset Pyunit;



Pyun: Postmortem *

Charlie Sheen pousailee näteissä skottimaisemissa. Pyun tykkää liikuttaa kameraa koko ajan, ja sinänsä pitkähköt steadicam-otokset ovat ihan kiva lisä. Harmi vain että 2.35-kuvasta huolimatta kuvaaja ei tunnu saavan rajauksia kuosiin yhdessäkään otoksessa. Överiksi vedetyt kuvafiltterit ja värivalaistukset eivät riitä pelastamaan tätä pökälettä. Michael Halseykin vetää harvinaisen ankean roolin.



Pyun: Blast **

Ysäri-Pyun-halpistelua. Sinänsä ihan pätevä toimintafilmi, mutta tässä pisti tavallista enemmän korpeamaan Pyunin kammo veripanoksia kohtaan. Porukka kaatuu laiskasti ammuttaessa, mutta vastapainoksi väännellään sitten käsiä poikki ja mehustellaan kun päähän ammuttu ämmä vuotaa verta uima-altaaseen. Todella pahasti minibudjetin latistama elokuva.