Mitä elitistit katsovat?

Jeremias Rahunen ( 6.12.2008 20:54)

Brian De Palma : Femme Fatale (2002) ****

Naisrikollinen yrittää keikan jälkeen käynnistää uutta elämää uudella identiteetillä mutta saa peräänsä vanhat pettämänsä rikoskumppanit. Takuuvarmaa De Palmaa upeilla naisilla varustettuna. Tälläkin kertaa nähdään muutamia ohjaajan tavaramerkkejä esim. kuvauksen osalta, jotka ovat tyylikkäitä. Elokuvana hyvä, laadukkaasti tehty jännäri, joka ei kuitenkaan yllä aivan vaikkapa Body Doublen tai Dressed to Killin tasolle.

Rebecca Romijnilla on tässä yksi RM-ketjutasoa oleva kohtaus. Kaunis on nainen, kyllä!



edit.



Voi vittu kun tää Tatin Enoni on toista maata on TYLSÄ! Parhaimmillaan sisältää sympaattisia ja idyllisiä kohtauksia, mutta ei silloinkaan mitenkään erityisen viihdyttävää. Onko tämä 'riemastuttavaa' jonkun mielestä? Tai hauskaa? Ei voi olla.



...menis ehkä jonain puolituntisena lyhärinä... taidan jättää kesken.

Ystävät Hämärän Jälkeen: Törkeen kovat odotukset. Upean näköinen, päähenkilön saamattomuus (ei toiminnallinen, ei kasvua) vesitti elokuvaa. Loppuratkaisu oli pettymys. Silti 3/5. Voiku tälläsiä tehtäisiin Suomessakin.

Melko hiljainen viikko.

231. Nothing Underneath

http://www.elitisti.net/review.php?id=1501



232. Die schwarze Abt

Argh, ei jaksa näitä enää.



233. Den sisten revejakta

Jossain vaiheessa enemmän tästä etusivulla.



234. Zimmer 13

Tässäkin nukahdin kesken, vaikka alun taittuvalla partaveitsellä tehty murha saikin jo mukavalle giallofiilikselle.

203. Sasdy:

Taste the Blood of Dracula (1969) ***

Hammerin paras Dracula-jatko (tähän asti).



204. Siegel: The Killers (1964) ***

Oikein hyvä päivitys, muistaakseni tosin Siodmakin '46 versio teki isomman vaikutuksen. Käsikirjoitus on itse asiassa muutamilta osin 40-luvun versiota parempi ja etenkin tappajiksi on löydetty juuri oikeat näyttelijät mutta Angie Dickinsonin Sheilalle en pystynyt lämpiämään yhtään.



205. Steinmann: Savage Streets (1984) ***½

Hieno kasarieksploitaatio, jossa on about kaikki palikat paikallaan. Jonkin verran nautittavauutta vähentää kuitenkin kostoon motivoivat kurjat kohtalot, joista tuli oikeasti paha mieli! Näistä etenkin mykän sisaren raiskaus on erittäin taitavasti rakennettu, esileikki liikuntasalissa on jopa itse tapahtumaa häiriinnyttävämpi ja aktissakin painotetaan jengin psykologisia jännitteitä tehokkaasti. Linnea Quigley on loistava viattomana Heatherinä; hankala edes ajatella neidin myöhempiä revittelyjä melko hienovaraista suoritusta katsellessa. Quigleyn tisseille ilmeisesti tehtiin jotain tämän jälkeen, sillä nehän ovat moninkertaisesti muhkeammat heti The Return of the Living Deadissa! Payback ei ole ihan innostavin mahdollinen mutta onneksi muu materiaali on hyvää, kauttaaltaan osuvia näyttelijäsuorituksia ja dialogia myöten (Blairin pahistelueleet, "Go fuck an iceberg!" jne). Mukavan törkeä mutta samalla elokuvallisesti yllättävän pätevä. Ja tissejä, se soundtrack...



206. Hough: Twins of Evil (1971) **½

Kommentteja ehkä jossain vaiheessa Hammer-ketjuun kunhan saan jonkun muunkin katsottua...



207. Griffith: Broken Blossoms (1919) ****

Todella erinomainen, taidokaasti tehty ja mieleen elämään jäävä mykkis. Ei kuitenkaan mahda mitään sille, että hahmojen yksioikoisuus sekä etenkin Donald Crispin ilveilevä näytteleminen hieman tökkivät.



208. Erice: The Spirit of the Beehive (El espíritu de la colmena, 1973) ****



209. Norshteyn: Tale of Tales (Skazka skazok, 1979) ****

Maailmaan parhaaksi animaatioksikin äänestetty venäläinen puolituntinen on kuvastoltaan aivan huikea mutta tarina ei vakuuta aivan siinä määrin että itse nostaisin täysiveriseksi mestariteokseksi. Pitäisi kyllä sivistää itseään muilla Norshteyneillä. Kaverin Venäjältä tuomassa dvd:ssä oli virheetön kuvanlaatu, moniosaisessa kokoelmassa joidenkin muiden tekijöiden lyhyehköjä juttuja (ei tekstejä; tässä ei tosin mitään puhettakaan).

Tv/digiboksiviikko:

Farrow: Where Danger Lives ***

Ihan pätevä pakomatkajännäri, jossa Robert Mitchumin esittämällä tohtorilla ei mene hommat ihan putkeen.



Fleischer: The Narrow Margin ***½

Tiukkaa todistajansuojelua junassa. Uskottavuus on hetkittäin koetuksella ja juonessa on pari kiusallista oikaisua, mutta kokonaisuutena vallan mainio.



Maté: D.O.A. ***½

Ei niin hyvä kuin ensimmäisellä kerralla, mutta kelpasi edelleen.



Yuen: The Transporter ***

Hyvä perustoimintapaukutus, vaikka alku antoi odottaa enemmän kuin mitä lopulta tarjottiin.



Koch: Frankenstein 1970 **½

Yksioikoinen ja ‑toikkoinen.



Rodríguez: Estrellas de La Línea ***

Kohtalaisen kiinnostava dokumentti kaltoinkohdeltujen guatemalalaisten prostituoitujen potkupallojoukkueesta, josta tulee paikallinen mediasensaatio.



Hitchock: The Man Who Knew Too Much (1934) ***½

Tuimempi kuin uusintaversio.

Borderie:

Angélique, marquise des anges (1964) ***½

Borderie: Merveilleuse Angélique (1965) ****

Borderie: Angélique et le roy (1966) ***½

Borderie: Indomptable Angélique (1967) ***½

Borderie: Angélique et le sultan (1968) ***½

– Tässä loppuvuoden aikana tuli katsottua Universalin Angelika ‑julkaisut. Romantiikkaa, vaaroja, eksotiikkaa ja historiaa kauniissa paketissa. Henri Persinin kuvaus ja Michel Magnen sävelet luovat omanlaisensa vaarojen maailman, jota kai voi pitää merkitsevänä 60-70 lukujen ranskalaiselle seikkailuelokuvalle. Hienointa on tapahtumien arvaamattomuus ja tietty moraalinen raakuus. Angelikan matka on todellakin vaaroja täynnä, ja vähän väliä saa pelätä hänen puolestaan. Siinä sivussa hän uhraa ruumiinsa löytääkseen rakastamansa miehen. Henkilöhahmot ovat mahtavia, ja toinen toistaan julmempia. Angelika kohtaa mm. piraattilaivan kapteenin, joka heittää hänet ruumaan kahlittujen miesten raiskattavaksi, sekä jonkun jo aiemmin mainitseman totaalisen mielipuolisen persialaisen. Elokuvista eniten viehätti kuitenkin sarjan toinen osa, lähinnä koska se oli omaan makuuni romanttisin. Kolmososan pisteitä nostaa kuvauspaikkana toiminut Versailles. Siinä määrin hienoja elokuvia, että kirjatkin on luettava.



Muutama silmiin pistänyt sivuosanäyttelijä: Fred Williams, Giuliano Gemma, Rosalba Neri



Edwards: Party, The (1968) **½

Santiago: Stryker (1983) **

– Vähän liian johdonmukainen käsikirjoitus Santiagon käsiin. Future Hunters toimi paremmin.

No pitkästä aikaa muutama leffa:

Roth: Hostel 2 Osittain typerämpi kuin eka osa (mm. alku), mutta tietysti on kivempi seurailla kauniiden naisten kuin typerien kloppien itä-eurooppa trippiä. Ja Verakin oli ihan hyvä. Mutta kun kaikki yllätyksellisyys puuttui, niin ei yllä ykkösen tasolle **½



Reeves: Cloverfield Toimi kyllä mun kohdalla mainiosti, vaikka välillä olikin aika vahva videopeli-tunnelma. Tykkäsin ****



Shear: Across 110th street No todella asiallista menoa, hieno NY leffa. ****

Benedek:

The Wild One

Itse elokuvahan ei ole mikään mestariteos mutta sen merkitys populaarikulttuurille on korvaamaton. Ensimmäinen todellinen elokuva, jossa renegade/rebel henkisyys on näin käsinkosketeltavissa. Elokuvassa on selvästi yhtäläisyyksiä viisi vuotta aikaisemmin perustettuun Hells Angels moottoripyöräjärjestöön, jonka perustivat entiset II. maailmansodan amerikkalaiset lentäjät. Heidän paluunsa siviilielämään oli kaiken kokemansa jälkeen liian tavallista ja merkitsemätöntä, jolle oli keksittävä jotain aivan uutta ja repäisevää. Olen lukenut ja kuullut, että Brandon Johnny ei kuitenkaan ole mikään merkkihenkilö vannoutuneimmissa Harrikkapiireissä, sillä onhan hänen pyöränsä brittiläistä imperiumia edustava Triumph. Sitä vastoin Lee Marvinin näyttelemä Chino nauttii enemmän respektiä tässä asiassa. Elokuvassa on myös vahvasti edustettuna ikuisuus-teema miksi naiset ihastuvat/rakastuvat renttuihin ja ns. vaarallisiin miehiin. George Millerin pikkukaupunki miljöö, jonne Toecutter saapuu terrorisoimaan on aivan identtinen, kuin The Wild Onen tapahtumapaikka.

Elokuva oli Suomessakin kiellettyjen listalla 13 vuotta ja sain ensi-iltansa vasta vuoden 66 lopulla.



Mollberg: Tuntematon sotilas

Itsenäisyyspäivän elokuva. Tämä taisi olla vasta toinen kerta, kun katsoin vuoden 85 version. Tämän myötä siirryn siihen jengiin, joka pitää tätä parempana, kuin alkuperäistä. Oikeastaan vasta nyt minulle sodan järjettömyys ja epäoikeudenmukaisuus henkilöityy Koskelan ja Lammion kohtaloiden myötä. Miksi paras mies Koskela kuolee, korjaan kaatuu ja sodan lopussa oleva kapteeni Lammio selviää.

A shot in the dark (1964) ****

Paras Clouseau sarjan elokuvista. Loistava pre credit kohtaus, musiikki kerrassaan mainio, etenkin tunnuskipale ja sarjan parhaat animaatiot. Herbert Lomin ja Sellersin kemiat pelaa täysillä ja etenkin Lom varastaa shown loppua kohden.



Zack and Miri make a porno (2008) **

Voi voi voi. Alas on Smith vajonnut. Varsin rohkea aihe ja varsin rohkeita kohtauksia mutta läppä teennäisen paskaa ja Smithin kyvyt ja taidot alkaa olla aika menneen talven lumia. Käy näyttelijöitä sääliksi. Muutama oikeasti hauskakin kohtaus mukana ja ok musiikki mistä "extra" tähtönen.



Profondo rosso (1975) ****

Import versio katsastettu ja hyvin toimi.

The Company 6/10

Warriors 7/10

Ballast 9/10

My Winnipeg 7/10

Elf

Noin viikon saldoa:

Jean Vigo: L’Atalante (35mm) ****½

Järisyttävän kaunis ja hauska rakkaustarina.



Emir Kusturica: Maradona (35mm) ***

Hyvä, mutta loppua kohti puuduttavaa toistoa. Kusturica on ilmeisesti kokenut tarpeelliseksi puffata omia elokuviaan noin viiden minuutin välein. Dokumentti toimii hyvin ilmentäessään Maradonan puolivillaisia poliittisia näkemyksiä. Futisfaneille El Diegon maalikimarat ovat puhdasta nannaa.



Luis Buñuel: Belle de Jour (35mm) ****

Catherine Deneuve mieleenpainuvassa roolissa pervoilemassa pariisilaisessa bordellissa. Plussaa äärimmäisen avarakatseisesta huorakuvauksesta, jonka tehoa kuitenkin ajan hammas on ehkä snadisti syönyt. Surrealistista kuvastoa ei voi kuin ihailla.



James Mangold: 3:10 To Yuma (dvd) ****

Erittäin positiivinen yllätys. Ehkäpä paras näkemäni western sitten…Unforgivenin. Päähenkilöiden välille syntyvä kiintymys viedään lopussa niin intiimille tasolle, että jopa Chow-Yun Fat ja Danny Lee heiluttelevat pikkurillejä katsoessaan tätä kunnian nimissä tapahtuvaa toverillista aseiden laulua (olkoonkin se loppukohtaus kuinka siirappia tahansa). Mangold on tosiaan vankka ammattimies ja miehen uratulevaisuus vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta/potentiaaliselta.



Kinji Fukasaku: Battle Royale (dvd) ****½

Mulle on jo vuosia selitetty, kuinka mun pitäisi nähdä tää elokuva ja en kyllä oikein itsekään tajua, minkä takia oon lykännyt tän katsomista aina tuonnemmaksi. Mestarillinenhan tämä on.



Cirio H. Santiago: TNT Jackson (dvd) ***

Ei ollutkaan niin huono, kuin odottelin. Lyhyt ja ytimekäs blaxploitaatio, jossa Jeanne Bell potkii kinkkejä turpaan tissit paljaana. Ei todellakaan genrensä parempaa kastia, mutta bläkkis-asteikolla suht viihdyttävät tappelut, sekä Hong Kong –miljöö parantavat tätä huomattavasti. Se viimeinen potku tästä kuitenkin puuttuu ja valitettavasti St. Clair Visionin julkaisu (Black Action Cinema –boksi) on laadultaan varsinkin tämän elokuvan kohdalla niin kuraa, että leffan seuraaminen on ajoittain tuskallisen työlästä.



Dominique Deruddere: Suite 16 (dvd) *½

Ihan skeida. Katsomisen ainoa syy oli dvd:n kansien muutamat houkutusta herättävät alastonkuvat. Kokkelia kuluu ja pesää heruu joka tuutista, mutta missään ei ole minkäänlaista näkemystä. Voisin kuvitella käsikirjoituksen olevan jokseenkin siedettävää tasoa, mutta kun toteutus on tätä luokkaa, niin ohjaaja voisi harkita ammatin vaihtoa. Jonkinlainen idean tynkä tuntuu olevan, mutta se ”kuuluisa punainen lanka” on täysin kateissa. Imartelevat puoli tähteä tulee kokaiinista ja tisseistä (tosin nekin on rumia).



François Ozon: Swimming Pool (dvd) ***

Kaunista kuvaa ja paljasta pintaa. Trillerinä nyt ei mulle jostain syystä toiminut ihan kybällä.



Ben Ramsey & Kantz: Love And A Bullet (dvd) **

Palkkamurhaajat posauttelevat ihmisiä pois päiviltä ja puhuvat samalla cappucinosta ja ruoanlaitosta. Vau. Hassua. Tai olisi ehkä, jos dialogi olisi muutakin kuin keskenkasvuista Tarantino-plagiointia. Ihan hyviäkin juttuja tämä sisältää, mutta kaiken kaikkiaan melko mielikuvituksettoman typerää fanboy-matskua linjalla Scorsese-Tarantino. Ohjauksena lahjatonta tavaraa, mutta Treachin olemus pelastaa snadisti. En mä silti sen peniksestä ole kiinnostunut.



John Woo: Hard Target (dvd) ***½

Tähän asti nähdyistä Van Dammeista ihan kärkipäätä ja Woon elokuvanakin aivan kelpokamaa. Toimintakohtaukset ovat parhaimmillaan huikaisevan kauniita, varsinkin loppukohtauksen pyssybaletti liekehtivässä talossa. Lance Henriksenin mieleenpainuvimpia pahis-rooleja. Muistin nähneeni tämän joskus nuorempana, mutta olinkin väärässä.



David Cronenberg: Rabid (dvd) ***

Ihan hyvää varhaista Cronenbergiä tutulla meiningillä: tauteja, mutaatioita ja sitä rataa. Shivers pysyy edelleen suosikkina pre-Videodrome ajalta.



Jared Hess: Napoleon Dynamite (dvd) **½

Siinä ja siinä toimiva lukionörtti-komedia, valitettavasti henkilöhahmot ovat vain turhan vaisuja ja kuvakerronta on paikoin auttamattoman tylsää. Olisin toivonut tätä teemoiltaan kipeämmäksi ja ehkäpä nimenomaan sen puute heikentää elokuvan tehoa. Esim. taannoin katsomani Welcome To The Dollhouse on juuri sitä, mitä tämä voisi parhaimmillaan olla.

Hitchcock:

The Man Who Knew Too Much (1934) ****

– Vuoden 1934 elokuvaksi tässähän oli todella paljon klassikkomateriaalia. Mm. hammaslääkärikohtaus, kidnappaus. Albert Hallissa tapahtuva salamurha ja tietenkin lopun tositapahtumiin perustuva Shoot Out. Elokuvateknisesti siistein oli kuitenkin kohtaus, jossa Jill lukee tyttärensä kidnappauksesta kertovan viestin. Ammuskeluun palatakseni, onkohan olemassa muita vastaavia kohtauksia pre-1935 elokuvissa?

Jurassic Park III (tv) **½

Ihan ok seikkailua kuten Joe Johnstonin leffat yleensäkin.



Trois couleurs: Bleu (Kolme väriä: Sininen) (tv) ***

Kaunista kuvausta. Välillä mentiin kyllä tekotaiteellisuuden puolelle muttei onneksi kovin pahasti.



Corey Yuen: Zhong Nan Hai bao biao (The Bodyguard from Beijing/The Defender) **½

Christy Chung on ihastuttavan kaunis ja Jetin ja Collin Choun välinen loppumatsi on hieno. Mutta on kyllä Jetin heikoimpia leffoja 90-luvulta.



Mamma Mia! ***

Melkoisen rasittavaa olisi elämä jos joka viiden minuutin välein alettaisiin laulamaan Abbaa. Missäs viipyy hevimusikaali?



Tali-Ihantala **

Tyypillinen rakkauslaulu sotiemme veteraaneille ilman minkäänlaista särmää tai näkökulmaa. Kuvauksessa ei ollut edes minkäänlaista yritystä, musiikissa sentään oli mutta vieläkin uskaliaampaa otetta olisi kaivattu, nyt meni amerikkalaiselokuvien musiikkien apinoimiseksi. Käsikirjoittajakolmikolle piiskaa pyllylle.

Capra:

Meet John Doe (Leffassa), Kova. Tosi kova. Melkein jopa kovempi mita It's a Wonderful Life. Hieno tarina, loistavat roolitukset (etenkin yleensa kovin kuivakka Barbara Stanwyckkin heittelee oikein Screwball- meiningilla!) ja message- osastokin kohillaan: on kylla ihan eturivin ohjaajan merkki se miten Capra tassa hienosti komedian keinoin kasittelee 30- luvun pula- ajan Amerikkaa ja sita miten se mita Saksassa tapahtui olis voinu tapahtua myos USAssa. Kevyesti: *****



Sirk: All I Desire (DVD), pelkistamisen mestarin taidonnayte, 80min tiukkaa asiaa, rapeaa meloa ja sensellasta. Pieni suuri tragedia missa kaikki on kohillaan Barbara Stanwyck oli kylla loistava tassakin, vaikka naissa rooleissahan akka on aina ollu ihan lyomaton... ****1/2



Karlson: Kansas City Confidential (DVD), rujo genreklassikko. Miesten elokuvaa parhaimmillaan. Lee VanCleef, Jack Elam... Loppua kohden meno hieman hiipuu ja kliseytyy, mutta ei tasta silti suurempaa naukumisen aihetta loydy. Tarttis tsekkaa lisaa naita Karlsoneita. ****



Nakahira: Kurutta Kajitsu (Crazed Fruit) (Leffassa), Hupaisa teinimelodraama 50's Jaappanista. Sopivan ylilyova ja charmikkaasti ikaantynyt. Sisaltopuolella kiintoisa kuvatessaan sita 2. Maailmansodan aiheuttamaa muutosta mika ilmeni 50-l nuorisossa. ***



Ray: Bitter Victory (Katkera voitto) (DVD), Ei aivan maineensa veroinen kommando- patka... But seriously, teatraalinen mutta kiinnostava sotadraama rohkeudesta ja uhrautumisen motiiveista. Richard Burton aivan elementissaan ja karismoi kaikissa kohtauksissa, Curd Jurgens hieman enemman pihalla. Teemojen tasolla tassa mennaan kylla aika kiitettavan pasifistisilla linjoilla, siita plussaa. Ei ole isojen poikien hiekkalaatikkoseikkailu tama vaikka dyyneilla taaperretaankin. Lisapointseja elokuvan MV- scope luonteesta, aina karkkia simmuille on se. ***



Demy: Les parapluies de Cherbourg (DVD), absoluuttista parhautta. *****



Gregg: Choke (Leffassa), Chuck Palahniukin samannimiseen kirjaan perustuva seksiriippuvais- laheisriippuvais musta komedia. Paikoin parempi kuin alkuteos, tosin koska molemmat pohjaa "voimakkaaseen dramaattiseen ratkaisuun" suosittelen elokuvan katsomista ensin. Jotain ronsyja olis voinu karsiakin, mutta kokonaisuutena ihan viehattava ilopilleri. Jopa: ****

sorsimus ( 8.12.2008 22:47)

Gregg: Choke (Leffassa), Chuck Palahniukin samannimiseen kirjaan perustuva seksiriippuvais- laheisriippuvais musta komedia. Paikoin parempi kuin alkuteos, tosin koska molemmat pohjaa "voimakkaaseen dramaattiseen ratkaisuun" suosittelen elokuvan katsomista ensin. Jotain ronsyja olis voinu karsiakin, mutta kokonaisuutena ihan viehattava ilopilleri. Jopa: ****

Choke **

Vätystelyä