Mitä elitistit katsovat?

Kennedy:

Return of the Seven

Seiska on jälleen kasattava kasaan ylivoimaista vihollista vastaan, kun meksikaani suurtilallinen joukkoineen ryövää lähi kylistä kaikki työkykyiset miehet omiin tarkoituksiinsa.

Elokuvasta on karsittu kaikki alkuperäisen mahtipontisuus pois lukuunottamatta Elmer Bernsteinin tunnaria ja Yul Brynnerin karismaa. Spaghetti westernien tavoin Espanjan karut maisemat toimivat Meksikona. Muutoinkin elokuvassa on paljon Spaghetti western ja Peckinpah henkeä. Ruumiita syntyy liukuhihnalta ja mukana on useita Leone, Corbucci & Peckinpah elokuvista tuttuja naamoja. Elokuvasta löytyy muutama elämää suurempi kohtaus, joita United Artist/MGM voisi käyttää omien elokuviensa esittelypätkiinsä milloin vain. Brynner oli niitä harvoja, jotka pystyivät kovuudellaan laittamaan itsensä Mr. Bronsonille tiukoille. Tässäkin on kohtaus, jossa hän sanoo pistolerolle " Jos kosket holsteriisi, tapan sinut!". Kohtauksen lataus ei jätä katsojalle eikä elokuvan pistolerolle epävarmuutta siitä, etteikö näin myös olisi käynyt. Myös bulldog naama Claude Akins tuo joukkoon tarvittavaa uskottavuutta karulla ja kovalla olemuksella.



Hoblit: Fracture

Kuinka tehdä täydellinen murha, tunnustaa se mutta jäädä silti ilman tuomiota.

Kaikki on laskelmoitu ja tehty viimeisen päälle mutta mitä jää lopulta näppiin. No ainakin BMW Club Finlandin jäsenet voivat hankkia elokuvan hyllyynsä elokuvassa hyvässä roolissa olevan klassikko BMW 3.0CS/CSL myötä. Muutoin Columbon yksittäiset jaksot pesevät tämän mennen tullen.

Michael Winner :

Death Wish II (1982) ***

Ei niin hyvä kuin I tai III mutta silti ihan ok.



Sergio Leone : Once Upon a Time in America (1984) ****

Leonen ohjaama kertomus rikollisista joiden elämää seurataan usean sukupolven ajan. Hienosti kuvattu, näytelty ja muutenkin tuotettu. Elokuvan kesto ja kerronnan verkkaisuus toki vaativat jonkin verran katsojalta.



Lance Hool : Missing in Action 2: The Beginning (1985) **½

Eversti Braddock ja joukko muita jenkkisotilaita on jäänyt vangiksi Vietnamiin ja virallisesti heidät on merkitty taisteluissa kadonneiksi. Nyt itse sota on päättynyt mutta sadistinen vankileirin johtaja haluaa kiristää Braddockia ja kiduttaa joukkoja muuten vaan. Ei häviä mielestäni MIA ykkösellä, jonka näkemisestä on tosin jo jonkin verran aikaa. Juoni sisältää toki monta ylilyöntiä mutta viihdyttää tämä ihan mukavalla tavalla.



William Byron Hillman : Double Exposure (1983) *½

Lähes tolkuton tarina muotivalokuvaajasta, joka uneksii murhista ja joita alkaa tapahtumaan myös oikeasti.



Wes Craven : Scream 2 (1997) **½

Viihdekauhua jossa Cravenin ohjaus toimii paikoin ihan kivasti mutta käsikirjoituksen loppuselvittelyt ovat kyllä liiankin uunoja.

Reeker: ***



Urban Legends(3): Bloody Mary: tarinan esikuvana on ollut selvästikin, outoa kyllä, Prom night 2: Hello Mary Lou(tai sitten jokin samainen urbaanilegenda johon PN2 aikanaan lie perustui?), joten ei mikään suuri ihme ettei meno paljoa säväytä. Liian suoraviivainen tarinan ennalta-arvattavuuteen nähden, kliseinen ja melkoisen tylsä **



Rambo: ***1/2

Almodóvar:

Korkeat korot (tv) **

Mackendrick: The Ladykillers (tv) ***

Lynch: Tenacious D in The Pick of Destiny (tv) ***

Peckinpah: The Killer Elite (dvd) ****

Eastwood: Letters from Iwo Jima (tv) ****

Stallone: Rocky Balboa (tv) ***

Charles: Borat (dvd) *****

30 Days of Night **½

Idea on toimiva mutta toteutus lähinnä tyhmä. Yritetty tehdä liian massiivista tarinaa kun olisi riittänyt ihan pienimuotoinenkin. Sarjakuvaa en ole lukenut joten mitään vertailupohjaa ei ole.



The Fifth Element (Puuttuva tekijä) (tv) ****

Uusintakatselu.



Wimbledon (tv) ***

Ihan ok. Kirsten Dunst oli

De Palma:

Carrie ****½

– Ties kuinka mones kerta. De Palma rakentaa elokuvan asetelmat ajoittain turhankin suorasukaisin keinoin ja 70-luku jyllää, mutta sitten toisaalta elokuva sisältää kaksi kauhuelokuvien kaikkien aikojen top-15 kohtausta/kokonaisuutta. Värien ja musiikin käyttö mestarillista. Laurien ja Spacekin henkilökemia toimii erinomaisesti. Hieman yllätti, että elokuvan loppukohtaus kirvoitti vielä tänäkin päivänä korvia vihlovia kirkaisuja. Hienoa. Ehdoton klassikko. En ole varma, mutta muistaakseni jostain luin että juuri Carrien kautta kauhuelokuviin pesiytyi tämä

Fukasaku: Battle Royale ****(½)

– Tämä oli joku ohjaajan leikkaus. Alkuperäinen versio on parempi.

Dyke: Tarzan the Ape Man****

– O'Sullivan on ihku. Klassikko tämäkin.

Nelson: Black Hole, The **

Johnson: Spacehunter **

DVD:

151. Psych-Out. Onhan tämä paras näis psykedeliapläjäyksistä. Se ei kyllä paljoa meinaa.



152. Fire Walker. Thompsonin eduksi sanottakoon, että Norris on tässä huomattavasti luontevampi kuin yleensä. Muutoinhan tämä on melkoista cräppiä.



153. Surviving The Game. En muistanutkaan, kuinka "kunnianhimoinen" tämä on. Lopussa ryhti valitettavasti hieman lysähtää.



154. Bloodstained Shadow. Heikohko.



155. Number 23. Lupaavasta alusta huolimatta, homma luisuu laskuu heti kun ns. asiaan paastaan.

Antti Tohka ( 2.7.2008 10:34)

DVD:



Surviving The Game. En muistanutkaan, kuinka "kunnianhimoinen" tämä on. Lopussa ryhti valitettavasti hieman lysähtää.

Oliko tämä se Dickersonin ohjaama, pääosassa Ice-T? Haluaisitko luopua DVD:stä?

Hayao Miyazaki:

The Castle of Cagliostro (Rupan sansei: Kariosutoro no shiro)

Ensimmäinen katselukerta tälle. Todella mukavalla tavalla toimiva toiminnallisen animen ja komedian yhdistelmä. Tämän perusteella voisi tutustua sarjaankin jossain vaiheessa. ****



Corrado Farina: Baba Yaga

Farina onnistuu todella hyvin Crepaxin sarjakuvatyylin saattamisessa filmille, vaikka ei viekään juttua aivan niin pitkälle kuin voisi olettaa (toisaalta se sarjis, johon tämä perustuu (Valentina?) on lukematta) yleisimpien Crepax-sarjisten perusteella. Unijakson natsifiilistelyjä olisi voinut olla enemmänkin. Carroll Bakerin ihan väärässä roolissa. ***½



Pupi Avati: House with the Windows That Laugh (La Casa dalle finestre che ridono)

Uusintakatselu vuosien jälkeen ja todella hyvin toimii edelleen. ****½



Michelangelo Antonioni: The Passenger (Professione: reporter) ****-

Lee/Yau: The Untold Story (Baat sin faan dim ji yan yuk cha siu baau) ****½

Arkin/Inanç: Ölüm savasçisi ***½

Don Siegel :

Killers (1964) ****

Siegeliltä onnistuivat nämä kovaotteiset äijäelokuvat. Tämäkin on tiukka palkkamurhaajista kertova tarina, jossa murhaajat päättävät selvittää miksi yksi uhreista ei paennutkaan heitä vaan otti luodit vastaan täysin tyynesti. Väkivallassa ja sen kohteissa ei säästellä, vaan naiset ja sairaat saavat nyrkistä samalla tavalla kuin raavaat miehet. Ja kuten Goose toisaalla totesikin, autofanit saavat myös vastinetta rahoilleen.



Mario Bava : Diabolik (1968) ****

Visuaalinen puoli on lumoava, samoin musiikit. Svengaavaa 60-lukua parhaimmillaan. John Phillip Law on kyllä yhtä kankea kuin yleensä. Tämä ilmenee etenkin hänen puhuessaan matalalla, monotonisella äänellä.



John Dahl : Great Raid (2005) ***

Keskikastiin luokiteltava sotaelokuva, jossa kerrotaan tarinaa kolmesta näkökulmasta. Japsien vankileirille juuttuneiden sotavankien, heitä pelastamaan saapuneiden rangereiden ja erään sotahoitsun kannalta. Ulkoisesti komea mutta etenkin hoitsun osuus ei toimi oikein kunnolla. Tarina perustuu tositapahtumiin.



Todd Solondz : Happiness (1998) ****

Hemmetti mikä elokuva. Kieroutuneita ihmissuhteita ja hämäriä seksuaalisia taipumuksia kuvataan ulkoisesti tavallisten amerikkalaishenkilöiden osalta onnistuneen kuumottavasti. Ei paljasta pintaa, vaan kaikki kovimmat jutut käsitellään dialogin kautta. Nerokas kokonaisuus.



Terry Gilliam : Twelve Monkeys (1995) ***

Ei uponnut oikein kunnolla tämä sci-fi thrilleri, jossa Bruce Willis matkaa ajassa taaksepäin useaankin otteeseen selvittämään ihmiskunnan tuhoon johtavan viiruksen alkuperää. Ehkä toisella kertaa sitten...



Penelope Spheeris : Decline of Western Civilization Part II: The Metal Years (1988) ***½

Hauska dokumentti heavy rockin maailmasta aikalaisten artistien ja bändien kertomana. Ei mitään varsinaisia bändien historiikkeja, vaan faktoja siitä mitä rokkarin elämä on. Naisia, huumeita, sekoilua ja oikeaa asennetta. Dokumentista selviää, ettei kyseessä ole pelkkä musiikki vaan koko elämäntyyli ja asenne. Viihdyttävä ja hauska nähdä joskus kondiksessa oleva Ozzy Osbourne, jolta irtoaakin melkein parhaat läpät. Ei tämä sinällään tarjoa mitään uutta tietoa.

Ehetyz ( 2.7.2008 15:19)

Antti Tohka ( 2.7.2008 10:34)

DVD:



Surviving The Game. En muistanutkaan, kuinka "kunnianhimoinen" tämä on. Lopussa ryhti valitettavasti hieman lysähtää.

Oliko tämä se Dickersonin ohjaama, pääosassa Ice-T? Haluaisitko luopua DVD:stä?

Joo. Taisin pistaakin jo myyntiin. Tosin tuun Suomeen vasta parin viikon paasta.

Teeth ***½

Vagina dentata.



La Noche del terror ciego (Tombs of the Blind Dead) ***

Paskuuden huipentuma Paikoin kyllä harmittavan tylsä joten pisteitä putoaa.

Tarzan and His Mate (1934)



Toistaiseksi paras näkemäni Tarzan-elokuva. *****



Abhijaan / The Expedition (1962)



****



Fortune Starin Legendary Collection ‑tarjontaa:



Zhan shen tan / Beach of the War Gods (1973)



****½



Yuan Zhen-Xia yu Wei Si-Li / The Seventh Curse (1986)



***



San lang qi an / Sentenced to Hang (1989)



Pitkästyttävä ! *½

Lewis:

A Taste of Blood (DVD), karmee. Mikäköhän Wizard of Gorea mahto riivata kun tämän teki? 2 tuntia vampyyrikliseitä ilman särmän särmää. Ei verta, ei tissejä, ei mitään. *



Wong: My Blueberry Nights (Blueberry ray), Karmee oli tämäkin. Kalpea varjo miehen aiemmista teoksista. Kaikki henkilöhahmot oli järkyttävän tylsiä eikä niissä ollu mitään jälkeä esim Happy Togetherin tai Chungkingin syvyydestä. Jude Law= shite, Rachel Weisz= shit, Natalie Portman= shit. Yllättäen siedettävin oli Norah Jones. Jopa David Strathairn oli ihan yössä. *1/2



Renoir: French CanCan (Leffassa), Hieno. Leikkisä ja kepeänsuolainen kuvaus ohjaajan isän aikakaudesta ja skenestä. Aika paljon samaa kun Paratiisin lapsissa, mut CanCan kuvaa menneisyyden paljolti ruusunpunaisten technicolor- taikalasien läpi. Mutta omassa lajissaan täydellinen. Gabin on edelleen kyllä meitsille da man. "If you had to fuck a guy..." =) *****



Maddin: Archangel (Leffassa), tuli sitten BFI:n Maddin- sesonkikin korkattua ohjaajan q&a- sessiolla ja esikoispitkällä. Archangel on Maddinin rujojen elokuvien joukossa kyllä sieltä rujoimmasta päästä. Toisaalta se on selkeä harjoitustyö jossa näkyy myöhempien mestariteosten teemat raa'assa muodossa, toisaalta juur tää rujous tekee archangelista esim Saddest Musicia särmikkäämmän. Hyvä oli. Tänään illalla sitten Dracula. ****



Stallone: Rambo (Blu-ray), pitihän se vuokraamosta noutaa kämppäkaverien iltaa piristämään. Hyvä oli edelleen. Taidan petrata tähditystä puolikkaalla. ****

JMustonen ( 2.7.2008 00:23)

Fukasaku: Battle Royale ****(½)

– Tämä oli joku ohjaajan leikkaus. Alkuperäinen versio on parempi.

Joo tuo oli se pidempi versio, joka oli Futurefilmin ensimmäisessä julkaisussa (2-Disc).