The Plugz on hyvä bändi ja Gregory Dark hyvä ohjaaja. Miksiköhän en ole siis nähnyt NWH ygöstä. Asia pitääkin korjata mahdollisimman pikaisesti.
Mitä elitistit katsovat?
Plugzeilta oli tossa ainakin se Electrify Me, mutta oliko toi vielä vetävämpi nimikkorallatus myös niiltä? Pikainen googletus näyttäisi väittävän, että leffassa oli ainakin musaa myös joltain The Sockets ‑nimiseltä bändiltä, mutta oon jatkon suhteen valitettavasti ihan monttu auki (Sockets who?).
Saarela:
Suden vuosiElokuvan avauksesta tuli mieleen Pekka Lehdon Kaivo elokuva, vaikka kyseinen onkin näkemättä. Liekö ollut siis enne, että Suden vuosi joutaisi sinne kaivoon. Ei se toki aivan niinkään lopulta mennyt. Ajoittain hienoja kamera-ajoja, viimeisen päälle näprättyä taiteellisuutta & Krista Kosonen. Homma kuitenkin karkaa käsistä jo hyvissä ajoin ja italialais-ranskalainen taide-elokuva hajoaa maanantai-illan Kotikatsomo lähetyksen tasoiselle dramatisoinniksi. Jos saa sanoa, että tällä tasolla ei saisi olla niin noloa kohtausta, kuin elokuvassa käyty keskustelu päähenkilö Sarin, ns. poikakaverin & professorin teini-ikäisen tyttären välillä käytiin. Erittäin epätasainen, joka olisi parantunut huomattavasti, jos ohjaaja Saarela olisi noudattanut Tamin teeseistä Keep it simple, stupid!
Saarela: Lunastus
Tässä oli sitä kaivattua yksinkertaisuutta, joka toimi erinomaisesti. Ehdottomasti kamppailee Bad Luck Loven ja Rukajärven tien ohella Saarelan parhaasta elokuvasta. Kansalaissota on ollut kova paikka, eikä tässäkään lähdetty hienostelemaan tapahtumilla. Punaiset olivat punaisia ja valkoiset valkoisia, eikä sivustakatsojia kaiketi juurikaan ollut. Ahti Kuoppalalla on repäisevän koominen rooli muutoin niin synkässä elokuvassa. Tapahtumapaikkana on kuvitteellinen pieni kylä Itä-Suomessa mutta osa porukkaa puhuu puhdasta pohojammaan murretta. On eroja juoko maitua vaiko maittoo.
Totta! Tarkoitin lähinnä, että Suden vuodessa käytetyllä n. €1,500,000 budjetilla pitäisi pystyä punnertamaan parempaan.
Klassisen scifi-kirjan pohjalta tehty BBC-laatusarja. Kerrassaan mainio maailmanlopun kuvaus: ihmisten joukkosokeutumisesta seuraava yhteiskunnan romahdus on hyytävästi ja pienestä budjetista huolimatta vakuuttavasti esitetty. Jopa itse triffidit ovat omalla tavallaan uhkaavia luomuksia, vaikka jotkut cgi-tehosteilla pilatut nykykatsojat saattavatkin niille hymähdellä.
Veikkaisin myös tämän olleen suurin yksittäinen vaikuttaja 28 Days Laterin tekijöille.
AAAAaaaa
Wall-E
Sympaattinen ja ehkä ihan pätevää valistuskamaa amerikkalaiselle yleisölle. Olis ollu kiva nähä kankaalta tai edes paremmalta ruudulta.
Walk Hard: The Dewey Cox Story
Ihan hauska, John C. Reilly on ihana.
Syntinen Kääpiö
VOI SAATANA
Ehkä hienoimmat alkutekstit ikinä.
Brittidvd:ltä katsoin. Laadultaan ihan perushyvä, kyllä tuota voi suositella.
247. Pascal Laugier:
Martyrs (35 mm) ****½Mitäs tämä kaikki urputus täällä on oikein ollut, tämähän oli aivan erinomainen. Kerrankin kauhuelokuva, jossa on oikea aihe ja joka jättää ajattelemaan. Toisin kuin monesta, minusta alkupuoli oli suorastaan tylsempi kun hirmuinen mättö alkaa melkein heti ilman mitään henkilöhahmojen esittelyjä tai muita dramatisointeja, kun taas sitten kun puolenvälin jälkeen aletaan antaa vinkkiä siitä mistä on kyse, tätä alkaa jo katsoa monin verroin kiinnostuneempana. Loppu oli tietenkin aivan sekopäisen hieno, kaikessa älyttömyydessäänkin. Lisää tällaista!
Gray: Little Odessa – onhan tämä aika älytön saavutus 24-vuotiaalta. Dostojevskia on luettu ja siitä vielä sisäistetty keskeisimmät tunnelmat, vivahteet ja etenkin keskeinen psykologia. Tim Rothin roolihahmo on myyttinen ja häiritsevä yksinäinen "musta lammas", jonka aavemaisen olemuksen myötä venäläisen perhe-temperamentin piirteet ryöpsähtelevät luontevasti esille kalsean talvisessa jenkki-maailmassa. Hahmosta jätetään kertomatta juuri se kipein vaihe tai "perimmäisimmät" syyt, minkä johdosta katsoja joutuu kelaamaan ja arvioimaan tilannetta ja hahmoa voimakkaammin saamatta koskaan yhtä tiettyä selvyyttä tai vastausta hahmon ratkaisuihin ja tekoihin. Kohtaus äidin sängyllä on myös aika hyytävä. Tästä tulee mieleen jo vähän Kieslowskin jutut. Tämä ja We Own the Night ovat melkoisia täysosumia, vaikka Yards on kaikessa vähäeleisyydessään myös hyvä.
Faust (F.W. Murnau, 1926) ***½
Das Testament des Dr. Mabuse / Tri Mabusen testamentti (Fritz Lang, 1933) ***½
Made in U.S.A. (Jean-Luc Godard, 1966) **
In einem Jahr mit 13 Monden / Vuoden 13. kuukausi (Rainer Werner Fassbinder, 1978) *****
One Hundred and One Dalmatians / 101 dalmatialaista (Clyde Geronimi jne., 1961) ***½