Mitä elitistit katsovat?

JariM 2.12.2008 01:51

Nagasaki:



Black Belt (Kuro-obi)

Todellisilla mustan vyön karatekoilla miehitetty realismiin pyrkivä karateleffa.

Varsin hyvä.



Joku:

Hitman

Huono.



Campbell:

Casino Royale

Parhaita (paras?) Bondeja.



Woo-ping Yuen:

Mismatched Couples

Ihan hauska sekoilu. pikkuisen olisi ehkä voinut lyhentää.



Fukasaku:

Sympathy for the Underdog

Erittäin hyvin kulkeva yakuzaleffa Fukasakulta.



Spock:

Star Trek III

Ok trekkileffaksi.



Morel:

Taken

Todellakin vitun kova. Näin tehdään perkele toimintaa.

Pitäisi näyttää tv:stä aina isänpäivänä.
Spiritual Boxer 2.12.2008 09:47

Viime viikko, Hammereista kommentit tuotantoyhtiölle omistetussa keskustelussa.





198. Fisher: Dracula: Prince of Darkness (1966) **

199. Francis: Dracula Has Risen from the Grave (1968) **½

200. Fisher: The Devil Rides Out (1967) ****½



201. Simón: Pieces (Mil gritos tiene la noche, 1982) ****

Luultavasti paras slasher mitä olen nähnyt, tai ainakin tasapeliin Halloweenin kanssa. Helvetisti kaikenlaisia nastoja juttuja. Grindhouse Relasingin tuoreahko tupla-devari on erityissuosittelun arvoinen.



202. Coen & Coen: Burn After Reading (2008) ***

Hyvä vaan ei erinomainen.
Goose 2.12.2008 15:55

Joanou:

Heaven's Prisoners

Poliisivoimat ja viinan jättänyt Dave Robicheaux viettää rauhallista perhe-elämää syvässä etelässä. Kaikki muuttuu, kun kalastus reissulla ollessa hänen veneensä viereen putoaa pienkone. Pelastussukelluksen myötä Robicheaux näkee koneen sisällä jotain sellaista mikä herättää vanhat etsivän vaistot eikä jätä miestä rauhaan. Omat pienimuotoiset kyselyt herättävät närää niin DEA:ssa, kuin mafiassa mutta Robicheaux ei luovuta. Tulee kuitenkin hetki jolloin on tehtävä valinta perhe vai sotkeutuminen jo unohdettuun saastaiseen maailmaan.

Elokuvalla on vahva ote minuun, taisi olla jo neljäs katsomis kerta. Alec Baldwinin Robicheauxin kamppailu puhtoisen ja likaisen maailman välillä on hienoa katseltavaa, johon lisä piristettä antaa jatkuva viinan kanssa kamppailu. Louisianan hikiset maisemat sekoitettuna kuumottavaan tunnelmaan ja yhdistettynä George Fentonin musiikkiin on, kuin sauna. Elokuvassa mukana aika näyttävä kaarti mm. Kelly Lynch, Mary Stuart Masterson, Eric Roberts, Teri Hatcher etc. Toimintakohtauksissa Joanoulla on sama ilme, kuin Peckinpahilla oli aikoinaan. Hemmetin näyttävät hidastukset ja veren roiskahdukset, eikä ihannointia Stevensin Savagen pumppuhaulikkoa kohtaan ole unohdettu. Onko kellään kokemuksia tästä James Lee Burken kirjasta?



Morrow: A Man Called Sledge

Sledge oli huomattavasti väkevöitynyt sitten viime katsonnin. Garner, Weaver & bulldog naama Claude Akins edustavat villiä ja rumaa länttä koruttomalla otteella. Monen spaghetti westernin tavoin Sledgessäkään ei löydy ketään sankaria eikä järin hyvän miehen roolimallia. Kaikki ovat puhtaasti antisankareita lihan, viinan, huijauksien & ahneuden palvomia orjia. Valitettavasti katsoin jälleen tuon erittäin täyskuvallisen VideoTrade FIx:n, jonka myötä puolet elokuvan upeudesta katoaa. Onko tätä muuten leikattu?
Spoileri
Varsinkin lopussa Sledgen naisystävän kohtalo vaikutti kovin lyhennetyltä.
Kasetissa ilmoitetun pituuden heitto todellisuuteen on varmasti yksi FIx historian suurin, ilmoitettu 2h 30min oikea n.1h 35min.
Alex_r 2.12.2008 18:51

Parin viikon saldoa:







Leffassa:



Roman Polanski: Frantic ***



André Delvaux: Un soir, un train ***½

Jos pitäisin miehistä niin...Yves Montand whistling.gif



Craig Gillespie: Lars And The Real Girl ***

Ihan ok. Ärsyttävyysmittari nousee, mitä pidemmälle elokuva etenee, mutta onneksi ei liikaa.



Andrew Stanton: Wall-E ****

Jopa vuoden parhaita elokuvia.



DVD:ltä:



Elem Klimov: Idi i smotri (Come And See) *****

Tää tuli katsottua parin päivän sisään kahdesti. Järkyttävimpiä ja voimakkaimpia elokuvakokemuksia koskaan. Pääosan pikkukundi tekee hienoimman roolisuorituksen miesmuistiin. Ei multa löydy tarpeeksi ylisanoja, mitä etusivun arvostelussa ei olisi jo mainittu. Kenties vakuuttavin sotaelokuva ikinä. Ei tätä saa mielestä pois ja tuntuu siltä ettei oo tullut jauhettua viime päivinä mistään muusta kuin tästä.



Michael Fink: Velvet Smooth **

Muutamia hyviä läppiä, mutta muuten aika kelvoton bläkkis. ”Kung Fu” –taistelut ovat perinteisen kömpelöä kamaa ja näyttelijäsuoritukset pornoelokuva-tasoa. Soundtrack on ihan jees, mutta ei siltäkään osastolta mitään ihmeitä löydy. Velvet on sen verran avuton mimmi, että jos Foxy Brown kävelis kadulla vastaan, niin Velvetillä menisi kuukautissuojat vaihtoon.



Mike Figgis: Liebestraum ****

En oo mikään Leaving Las Vegasin fani, mutta tästä pidin kovasti. Omaperäinen ja otteessaan pitävä trilleri, josta tulee parhaimmillaan mieleen jopa Don’t Look Now, tai Lynchin säikyttelyt.



Eva Isaksen: Mors Elling **

Ensimmäistä elokuvaa en ole nähnyt. Tässä on pohja hyvä, mutta valitettavasti toteutuksessa ei ole yhtään munaa ja mitään omaperäistä.



Michael Ritchie: Diggstown aka Midnight Sting ***½

James Woods vankilasta vapautuneena elämäntapa-hustlaajana, joka järkkäilee mahdottomalta tuntuvaa nyrkkeilymatsia. Woods tekee tutun onnistuneen roolisuorituksen kunnon douchebagina ja Bruce Dern junttipahiksena. Viimeiset 10 minuuttia ovat puhdasta neroutta.



Johnnie To: PTU ***

Perushyvä Johnnie To, jossa sivuosiin tottunut Lam Suet varastaa tällä kertaa shown.



Alex Proyas: Dark City ***½

Takashi Miike: The Bird People In China ***½

Tsui Hark: Peking Opera Blues ****

Adrian Lyne: Fatal Attraction ***½

Ernest Dickerson: Bulletproof **

Kathryn Bigelow: Point Break ***½

Raja Gosnell: Big Momma’s House ***
Yoshua Ben Yosef 3.12.2008 01:07

Allen:

Vicky Cristina Barcelona (2008) 9/10

No voi perkele, mä diggailin tästä ihan todella paljon! Inhimillinen ja vaatimaton elokuva (tosin loppua kohti alkaa lähteä jopa hieman lapasesta). Näyttely on hyvää, Scarlett Johansson tosin poikkeuksena, hän näyttelee jälleen kuin kala, onneksi on kuitenkin hyvin hyvin nätti tyttö. Hahmot ovat periaatteessa hyvin kliseisiä, ja tarina hieman yksinkertainen ja pätkittäinen, ikäänkuin 'yksittäisiä kohtauksia kesästä'. Näitä kohtauksia nivoo yhteen kertojaääni, jonka tapahtumakuvailu on jatkuvasti arkisen riemastuttavaa, toimii. Musiikki on hyvää. Mikä itselläni lisää entisestään pisteitä on lämpimän hauska ja haikea tunnelma, jossa elämä (ja rakkaus) esitetään roskakormimallinomaisena: rationaalisuus on toissijainen, kun asiat tapahtuvat vahingossa ja suunnittelematta... Vicky Cristina Barcelona toimi minun kohdallani todennäköisesti juuri niin kuin tekijät ovat tarkoittaneetkin.



Aion lähteä Espanjaan vaihtoajakseni kuuntelemaan kitaramusiikkia tummenevassa kesäyössä.
Alive 3.12.2008 10:58
Goose ( 29.11.2008 10:09)
Kerttula: Simpauttaja

Pohjois-Karjalainen merkkiteos. Murteen ja maalaisuuden virstanpylväs, johon Heikki Turusen kuolemattomat leiskautukset ovat hyvin tallentuneet. Jälkikäteen Ahti Kuoppala nimen kuultuaan ei voi tulla muuta mieleen, kuin Armas Aallontie alias Simpauttaja. Ennen kuvauksia tämä ei kuitenkaan ole ollut kovinkaan itsestään selvyys. Kuoppala sanoi eräässä haastattelussa, että kirjailija Turunen oli ollut hyvinkin epäileväinen hänen soveltuvuudesta rooliin. Yhteinen erittäin kostea yö Kossun kera oli kuitenkin saanut Heikin vakuuttuneeksi.




Nyt pitäisi enää saada karistettua päästä mielikuva Heikin ja Ahdin "yhteisestä kosteasta yöstä".



Argh.
Goose 3.12.2008 13:27
Alive ( 3.12.2008 10:59)
Goose ( 29.11.2008 10:09)
Kerttula: Simpauttaja

Pohjois-Karjalainen merkkiteos. Murteen ja maalaisuuden virstanpylväs, johon Heikki Turusen kuolemattomat leiskautukset ovat hyvin tallentuneet. Jälkikäteen Ahti Kuoppala nimen kuultuaan ei voi tulla muuta mieleen, kuin Armas Aallontie alias Simpauttaja. Ennen kuvauksia tämä ei kuitenkaan ole ollut kovinkaan itsestään selvyys. Kuoppala sanoi eräässä haastattelussa, että kirjailija Turunen oli ollut hyvinkin epäileväinen hänen soveltuvuudesta rooliin. Yhteinen erittäin kostea yö Kossun kera oli kuitenkin saanut Heikin vakuuttuneeksi.




Nyt pitäisi enää saada karistettua päästä mielikuva Heikin ja Ahdin "yhteisestä kosteasta yöstä".



Argh.


Kyllä sie Etelä-Karjalaisena tuosta toivut. Ei, kun hojo hojo vaan thumbsup.gif
AlexA 3.12.2008 13:53

Step brothers ****+





Will Ferrel ja John C Reilly vetää sellaiset ässät hihasta että huh-huh!! Kullittamista, kakan nuolentaa, ylipitkiä pieruja.. Etenkin Reilly loistaa tässä 2000-luvun Ben Hurissa!!



Semi Pro **+



Ihan ok mutta jotenkin ei vaan läheskään kaikki läpät toimi.. Kun taas step brothersissa toimii!!



Fritz Lang: M *****



Mahtavuutta, kerrassaan loistavaa..



Just tipahti postiluukusta Lynchin Lime Green set mikä tarkoitus katsastaa itsenäisyyspv viikonlopun aikana kokonaan..



Ennen sitä Star Trek animated series mikä ezydvd:stä napsattuna lähes ilmainen
Bad Rain 3.12.2008 14:50

Burn After Reading (2008)



Periaatteessa höyhenenkevyttä, mutta ainakin itseäni viihdytti vauhtiin päästyään todella hyvin. Clooney, Pitt, Malkovich jne. heittivät enemmän ja vähemmän idiootit hahmonsa suvereenisti, teatterisalin kovimmat hihitykset taisi silti kerätä Moukarimiehen ja J.K. Simmonsin lakoniset vuoropuhelut; ”cluster fuck”.

Olikohan nikkari-Clooneyn tuoliviritys sannut vaikutteita eräästä Erwin Dietrich-leffasta.

Kunniakkaana päätöksenä lopputekstien aikana soiva underground/hippibändi The Fugsin "CIA Man". Pärisyttävää.



Alvin and the Chipmunks (2007)

Enhän mina tätä oikeasti jaksanut katsella, näytettiinpähän vain Malagan lennolla. Lapset, vaatikaa parempia lasten elokuvia.



The Killing (1956)

Paths Of Glory (1957)

Paths Of Glory on muutaman kerran aiemminkin tullut nähtyä ja hyväksi ja tärkeäksi elokuvaksi havaittua. The Killingin näin nyt eka kertaa ja mieleen tuli noin kaksikymmentä tuoreempaa elokuvaa jotka saattavat olla jotakin velkaa Kubrickin filmille.



Hancock (2008)

No eipä iskenyt millään tavalla.



Employee of the Month (2006)

Samat sanat tästäkin, parit irtonaurut. Mutta Dax Shepardissa voi olla ainesta.



Hauru no ugoku shiro/Liikkuva linna (2004)

Kannatti katsoa uudestaan. Kaunista ja komeaa, vaikka runsaudensarvi on ehkä edelleen työntänyt liikaa kaikkea mukaan. Hauru on hieno hahmo.
Bitnik 3.12.2008 20:19

Eikö kukaan muka ole nähnyt Låt den rätte komma in / Ystävät hämärän jälkeen? Vai käydäänkö keskustelu jossain muussa topicissa?

(The Lukewarm.) 3.12.2008 20:24

Ystävät hämärän jälkeen on erinomainen elokuva.



http://www.elitisti.net/forum/index.php?showtopic=6775
JMustonen 3.12.2008 20:33

Koch:

Frankenstein – 1970 (1958) **

= Muumio ilman silmiä.



Newell: Enchanted April (1992) **

– Ensimmäisen puolen tunnin perusteella hukkaan heitettyä elämää.



Gruszynski: Black Dawn (2005) *½

– Ensin ihmettelin, että missä Seagal luuhaa. Sitten ymmärsin, että Seagal on tällä kertaa se porukan läski kaveri. Ei sen puoleen, toimintakohtausten editointi on suorastaan neroutta. Joku huitoo ja potkii, ja kohtauksen kliimaksi on, että kuvaan leikataan Seagalin posket.

Ehkä tämäkin elokuva pitää joskus katsoa loppuun.
Spiritual Boxer 3.12.2008 20:39
JMustonen ( 3.12.2008 22:34)
Newell: Enchanted April (1992) **

– Ensimmäisen puolen tunnin perusteella hukkaan heitettyä elämää.



Gruszynski: Black Dawn (2005) *½

– [...] Ehkä tämäkin elokuva pitää joskus katsoa loppuun.


Kommentoit & pisteytät tässä siis joitain elokuvien ensimmäisiä puolituntisia?
Disco Studd 3.12.2008 20:47
Bitnik ( 3.12.2008 22:20)
Eikö kukaan muka ole nähnyt Låt den rätte komma in / Ystävät hämärän jälkeen? Vai käydäänkö keskustelu jossain muussa topicissa?


(The Lukewarm.) ( 3.12.2008 22:25)
Ystävät hämärän jälkeen on erinomainen elokuva.

http://www.elitisti.net/forum/index.php?showtopic=6775


Kommenttia myös EC-ketjussa.

http://www.elitisti.net/forum/index.php?showtopic=6574
JMustonen 3.12.2008 20:56
Spiritual Boxer ( 3.12.2008 20:40)
JMustonen ( 3.12.2008 22:34)
Newell: Enchanted April (1992) **

– Ensimmäisen puolen tunnin perusteella hukkaan heitettyä elämää.



Gruszynski: Black Dawn (2005) *½

– [...] Ehkä tämäkin elokuva pitää joskus katsoa loppuun.


Kommentoit & pisteytät tässä siis joitain elokuvien ensimmäisiä puolituntisia?


Jep.



Ihana huhtikuu jäi pyörimään tosin taustaääneksi, kun puolen tunnin jälkeen oli ihan pakko alkaa imuroimaan.



Outoa on, että vaikka jätin Black Dawnin kesken, tunnen tietäväni miten se jatkuu. Se ei tietenkään johdu siitä, että Seagal toistaa itseään