Mitä elitistit katsovat?

Ted Berman & Richard Rich:

The Black Cauldron (Hiidenpata) (dvd) **½

Ihan ok Disney-piirretty jossa olisi ollut aineksia parempaankin. Iso tarina oli supistettu liian lyhyeksi. Hahmoista mieleen jäivät lähinnä Skeletonia muistuttava Hornansarvi, vihreä pikkuörkki tai mikälie olikaan sekä varasteleva karvainen Purri. Pääroolissa ollut pikkupentu oli lähinnä ärsyttävä. Synkkyydestä plussaa.



Clyde Geronimi, Wilfred Jackson & Hamilton Luske: Lady and the Tramp (Kaunotar ja kulkuri) (dvd) ****

Hieno klassikko. Disneyn parhaimpia.



Jonathan King: Black Sheep (Black sheep – musta lammas) *½

Hauska idea, unettavan tylsä toteutus. Ei naurattanut kertaakaan.



Darren Lynn Bousman: Saw IV **½

Aika pitkälle samaa mitä aiemmissakin osissa, nyt tosin selkeästi sekavampana. Olisi saanut jäädä viimeiseksi osaksi, ei näitä enää jaksa. Lopputekstien aikana soinut X Japanin biisi oli sentään mukava yllätys.



Simon West: Lara Croft: Tomb Raider (tv) **

Uusintakatselu. Bondin eli Daniel Craigin erottaa tästä nykyään helpommin ja onhan tässä Angelina Jolien meijerit.



Erik Blomberg: Valkoinen peura (tv) ***

Hieno klassikkohan tämä on mutta jo aikansa elänyt. Ihme kun tästä ei ole kukaan Suomessa tehnyt uusintaversiota, kunnon goren ja nakuilun kera tietysti.

15.

In the Eye of the Hurricane ***½

Toimiva perus-giallo, jossa miehet piirittävät naista tämän omaisuus mielessään. Twistejä riittää loppuun saakka.



16. Hard to Kill ***½

Ensimmäisestä Seagalin nelikosta mielestäni heikoin esitys. Liikaa toiminnalta aikaa vievä Jeesus-koomailu ei jaksa innostaa muuten ihan toimivassa tekeleessä.



17. Die Hard 2 ****½

Känni-illan avaus. Logiikka heittää häränpyllyä, mutta viis siitä kun homma rullaa muuten mainiosti.



18. Conan the Barbarian ****½

Känni-ilta jatkui. Parhautta.



19. Mercenary for Justice *½

Uudempaa "suoraan videolle" Seagalia. Alun tulitaistelu on niin omituisesti kuvattu ettei meiningissä meinannut pysyä ollenkaan mukana. Ei näitä oikein mielikseen pysty katsomaan. Periaatteesta sinnittelin pikakelaamatta loppuun.



20. Metalstorm: The Destruction of Jared-Syn **

Mad Max kohtaa Star Warsin muutamalla Indiana Jones kohtauksella ryhditettynä. Toimii ajoittain viihdyttäen, loppu on perseestä ja jää kalastelemaan turhaan jatko-osaa.



21. Death Warriors ***

Toimivaa post-apocalypsea. Vesi on lopussa ja sitä jahdataan vaikka henki menisi. Pääosissa makean taisteluauton itselleen varastanut kyyninen soturi, cyber-käden omaava pikkupoika ja pakollinen naikkonen. Kapuloita rattaisiin lykkää perinteinen jengi joka haluaa veden itselleen ja varastetun auton takaisin...



22. Miss naku 1985 ***½

Viihdettä isolla V:llä. Viisi reilua parikymppistä vosua kisaa mahtavasta 10 000 markan palkinnosta. Yksi on kärrätty mukaan Ruotsista asti ja ei osaa kuin joitain hajasanoja suomeksi. Tämä ei haittaa koska joka kierroksen välissä Virpi Miettisen esittämä pakollinen kysymys on osastoa "Horoskooppimerkkisi?" Yksi kierroksista hoidetaan sponsorin alusvaatteissa, yksi alasti ja sitten lasketaan ilkosillaan vesiliukumäestä karvaisten miesten katsellessa joukoittain vierestä. Jossain välissä käydään vielä saunassa ja onpa mukana jopa erillinen ihan ulkomailta raahattujen eroottisten tanssijoiden show. Tuomaristossa on kolmen järjestävän pornolehden päätoimittajat ja se ruotsalainenhan homman sitten voittaa. Viidestä kilpailijasta palkitaan vielä parit perintöprinsessat ja yleisön ihannetyttö (se ruotsalainen). Tätä ei varmaan enää seuraavana vuonna järjestetty...



23. The Glimmer Man ***½

Yllättävän toimiva Seagal. Toiseksi viimeisin, jonka viitsisi hankkia myös omaan hyllyyn.



24. On Deadly Ground *½

Voi vittu mitä pelleilyä. On voinut Cainea vituttaa. Onkohan se yrittänyt kysyä ohjaaja Seagalilta neuvoja roolihahmonsa tunteiden tulkitsemiseen. Thorntonkin pääsee jopa sanomaan jotain "legs open wide" kun ampuu sarjatulta, mahtavaa näyttelijäpotentiaalin hyväksikäyttämistä kaikilla tasoilla.



25. Exit Wounds ***

Viimeisin Seagal, jonka viitsisi hankkia omaan hyllyyn, tosin tämän kanssa on jo aika tiukkaa. Vitun ärsyttäviä koomisia elementtejä lähinnä Tom Arnoldin toimesta. Seagalin naama on jo yksistään koominen, ei siihen enää mitään koomikkoa tarvita.



26. The Warriors (dir. cut) ****

Dir. cut ekaa kertaa. Ihan naurettavia sarjakuvalisäyksiä. Leffana silti niin hyvä ettei näin raiskattunakaan tipu alle neljän tähden.



27. Ator, the Fighting Eagle **½

Katsottavaa barbaarimeininkiä.



28. Running with Scissors ****

Perustuu kirjaan, joka kertoo kirjailijan omasta nuoruudesta. Teini-ikäinen poika joutuu oman äitinsä sekoamisen seuraksena asumaan äitinsä psykiatrin luo, jonka kasvatusmetodeihin kuuluu mm. 13-vuotiaana saavutettu päätösvalta omista tekemisistään. Draamaa ja mustaa huumoria toimivan vinksahtaneessa sekamelskassa.



29. Under Siege ***½

Sujuva toiminta, jossa Busey ja Jones varastavat shown.



30. Under Siege 2: Dark Territory ***

Ei niin mahtipontinen kuin ensimmäinen, mutta jaksaa viihdyttää siitä huolimatta tarpeeksi.



31. Executive Decision ****

Hyvän käsikirjoituksen ja näyttelijät omaava toimintaelokuva. Seagal ja muut toimintaelokuvan pahimmat peruskliseet saavat väistyä kesken elokuvan toimivamman ratkaisun tieltä. Jännitys pitää otteessaan uusintakatselussakin kiitettävästi aivan loppuun asti.



32. The Omen (2006) *½

Aivan turha uudelleenfilmatisointi. Puoli tähteä David Thewlisille.



33. American Pie Presents: The Naked Mile **

Näitä vaan riittää, taitaa olla viides osa ja kuudeskin eli Beta House on jo tehty. Ainoana alkuperäisestä jäljellä Eugene Levy pienessä roolissa. Stiflerin toinen veli Dwight Stifler on aivan perseestä, se eka veli Band Campissa oli sentään ilmetty isoveljensä. Tissejä onneksi riittää.



34. Hawk the Slayer **

Katsottavaa miekka&magiaa.



35. The Reaping **

Hilary Swank huijattuna tähän kehnoon ilmestyskirjasta ammentavaan kauhuviritelmään.



36. The Invincible Barbarian *½

Sabrina Sianin (pienet) tissit ja taistelukohtauksia joissa miekka ei osu vastustajaan. Oli kyllä aika puuduttava.



37. Blood: The Last Vampire ***½

Hyvin tehtyä animea. Lähinnä on tullut nähtyä vain Ghiblin animeja joten raikas poikkeus. Pitäisi katsella näitä vastaavia lisääkin kunhan vaan löytäisi. Toisella DVD:llä tuossa Suomi-versiossa tuli mukana kymmenittäin trailereita, mutta oikeastaan vain Akiran ja Ghost in the Shellin trailerit olivat sen tasoisia että viitsisi katsoa ja Akira nyt tulikin nähtyä joskus kymmenen vuotta sitten armeijassa.



38. Fire Down Below **

Ei niin paska Seagal kuin On Deadly Ground, mutta ei tässä kauaskaan jäädä. Tällä kertaa hukkaan menee Stanton, Kristofferson osaa sentään olla vittumainen ja tuo loppuhuipennuksellaan puoli tähteä lisää muuten tähän perusjuntteiluun.



39. Tideland ****

Ensimmäinen katselu vihdoinkin. Brothers Grimm oli aivan paska. Tämä oli todella hieno. Tekisi mieli antaa enemmänkin tähtiä mutta pitää oikeastaan katsoa ensin uudestaan. Pääosan tyttö tekee vitun hyvän roolisuorituksen ja visuaalisesti sekä tunnelmaltaan aivan erinomainen. Vinksahtanutta Liisaa ihmemaassa noin kiteytettynä eli teema josta pidän muutenkin.



40. The Tenant *****

Jos ei Polanskin paras niin ainakin yksi niistä. Mahtava ohjaaja, mahtava elokuva. Ties kuinka mones uusintakatselu.

Sergio Corbucci :

Minnesota Clay (1965) **½

Corbuccin spagu joka on tyyliltään lähempänä jenkkiwesterneitä kuin Italialaisia genretovereitaan. Kostotarina joka ei alussa herätä suuria toiveita sisältönsä puolesta, mutta jonka hieno loppukaksintaistelu paikkaa jonkin verran. Totuuden nimissä sanottakoon että kyllähän Corbucci teki myöhemmin parempia spaguja.



Bryan Singer : Superman Returns (2006) **

Totaalinen pettymys. Tarinaltaan ontto, kestoltaan liian pitkä ja muutenkin tylsä versio teräsmiehestä. Tarina on aika samanlainen vuoden 1978 version kanssa, paitsi että nyt ei kerrota teriksen synnystä vaan tämän paluusta. Brandon Routh häviää karismassa jopa Christopher Reevelle, mikä kertoo varmasti tarpeeksi. Rahaa on toki pistetty erikoistehosteisiin mutta eivät nekään juuri erityisemmin loista. Kevin Spacey on hyvä Luthorin roolissa.



Oliver Stone : Platoon (1986) ***½

Viime katsomiskerralla (n. 10 vuotta sitten) pidin tätä yhtenä parhaista Vietnam-elokuvista. Tänä aikana on kuitenkin ilmestynyt iso joukko kilpailijoita, joihin verrattuna tämä on menettänyt tehoaan. Muutenkaan en henkilökohtaisesti nostaisi tätä ihan niihin korkeuksiin mihin esim. imdb:ssä tämä on rankattu.

Vigo:

L'Atalante (35mm) ****

Salomonowitz: Kurz davor ist es passiert (tv) ***

Wise: The Set-Up (tv) ****

Castellari: The Big Racket (dvd) ****

Singer: Superman Returns (tv) *

Kuran: Trinity and Beyond (tv) ****

Becker: Casque d'or (tv) *****

Saura: Cría cuervos (dvd) *****

*** JONKINVERRAN PIKKUSPOILERIKSI MIELLETTÄVÄÄ ***

Taisteluplaneetta Galactica, kausi 2 ***1/2 Petraa ykköskaudesta, tällä kaudella opimme muun muassa, että cylon voi näyttää myös Tapio Rautavaaralta (Dean Stockwell)! Se kauden suurimman juonenkäänteen käsittely on kuitenkin hassua: aivan kuin tekijät olisivat pelästyneet sitä itsekin, ja näyttää kuin he olisivat halunneet lakaista sen maton alle mahd. nopeasti, jottei juonimopo karkaa käsistä. Vastaavanlaista juoniresetoimista tapahtui Shieldin viimeisen Suomessa näytetyn kauden lopussa. Nostan kuitenkin hattua, mikäli saaga pysyy kasassa kolmoskaudella: sen verran rupeaa homma rönsyilemään tässä viimeisessä jaksossa.



Zwartboek **** Hyvä, muttei hovahyvä. Silmiinpistävän sujuva korkkariseikkailu, jonka vahvuudeksi nousee hiomattomaksi hioutuneen Verhoevenin kosiskelematon särmä. Näyttelijäntyö mainiota, enemmän kuin osiensa summa viimeistään loppukohtauksensa myötä, joka on lähes blink'n miss. Erinomaisia natseja, hyvin kuvattua dekadenssiä. Hollywoodilla on vielä paljon oppimista, jota tuskin oppii koskaan.



Onnellinen hetki elämässä: Kurt Vonnegut Kolilla *** 20 minuutin mittainen haastatteludokumentti Kurt Vonnegutin lyhyestä Suomen-vierailusta. Miehen piti alunperin mennä Frankfurtin kirjamessuille, mutta oli masentunut, ja halusi takaisin kotiin. Suomessa jokin kuitenkin piristi hänet, ja sai jatkamaan messuille. Mutta mikä? Fanit tiennevät, eikä dokkari tarjoa heille mitään kovin olennaista uutta kuin ehkä sen, että Eeva Kilpi oli myös messissä Kolilla. Huono dvd-toteutus, KV:n haastatteluista ei ota tolkkua, eikä tekstejäkään ole. Vain Vonnegut-entusiasteille.



Hot Fuzz ***1/2 Simon Pegg ja muut nuoret nerot ovat jo vallanneet britti-tv:n, mutta kokopitkä elokuva ei aivan vielä ole hallinnassa. Pikkukaupunkikuvauksena herkullinen etenkin alkupuolella, mutta on sortua ylipituuteen ja yllätyksettömyyteen. Alleviivaamaton pokkanaamahuumori on kuitenkin hallussa, tuloksena veijarimielessä tehty onnistunut kliseidenraasto. Lisäplussa vielä tarpeettoman graafisesta väkivallasta: hot fuzz on välillä hykerryttävän bad taste.

Dremezin satsi oli aika hieno.

Oma viikko:



23. Delicatessen

Paljon puhuttu elokuva, jota en ollut aiemmin nähnyt. Toki visuaalisesti kiinnostava, mutta not my cup of tea. City of Lost Children oli parempi. **



24. Black Demons

Siedettävä italozombi Lenziltä. **



25. 300

Parhautta. Yhä edelleen ainoa moitteen sija on kertoja, eikä se susikaan kummoinen ole. Ihmettelen, jos tämä ei ollut viime vuoden paras elokuva. *****



26. Squadra antiscippo

Kahtena iltapäivänä todella väsyneenä, joten eipä oikeastaan voi kauheasti kommentoida. Milian pysyy aisoissa, eikä tämä ollutkaan niin humoristinen, kuin jostain syystä epäilin. En aikanani katsonut Hill Street Bluesia, mutta Belkerissä ja Giraldissa taitaa olla vähän yhteistä. ***



27. Stagefright

Olen aiemmin nähnyt sekä leikatun Suomi-nauhan (Mielisairaalan massamurhaaja?) sekä leikkaamattoman(?) Tanska-nauhan(?). Enpä silti muistanut/tiennyt, että tässä oli näin tylyä gorea. Se onkin parasta. Edelleenkään tämä ei ole kovin hyvä muuten. Kasariestetiikkaa pahimmillaan, varsinkin kun Soavi nojaa visuaalisuuteen. ***



28. Bram Stoker's Dracula

Tämä sen sijaan on visuaalisesti ja joka suhteessa uskomattoman kaunis. Paras Dracula-filmatisointi, jonka rinnalla pärjäävät ainoastaan Herzogin Nosferatu ja Francon Vampyros Lesbos. Eihän tämä täydellinen ole, eikä varmaan täysien pisteiden arvoinen, jos näkisin nyt ekaa kertaa. Jopa Winona Ryder on kaunis, joskin näyttelijänä heikoin lenkki tässä (Reevesistä huolimatta) *****



29. Sympathy for Lady Vengeance

Halvatun korealaiset. Tämäkin on nätti, juoneltaan kiehtova ja ajatuksiakin herättävä, mutta kun jahkaillaan ja venytetään kuin LOTR:n kolmososassa. Kaipa se Oldboy pitää ainakin katsoa. ***



30. Virgin of Nuremburg

Linnan vanhassa kidutuskammiossa punaisiin pukeutuva Punisher tuo mieleen Bloody Pit of Horrorin, mutta muuten tämä on laadukkaampaa kamaa, muttei pärjää viihdyttävyydessä. Kauniisti valaistu, kuvattu ja lavastettu. Riz Ortolanin musiikit ovat aikaansa paremmat (en hirveästi lämpene 60-luvun kauhuelokuvien klassiselle musiikille), erityisesti tietty svengatessaan alku- ja lopputekstien taustalla. Voisi vaikka olla Edgar Wallace ‑elokuvakin. Rossana Podesta on kaunis, Christopher Lee nostaa aina elokuvan tasoa, onnistuneet maskeeraukset ja hivenen vielä Margheritille tyypillisiä pienoismallilavasteita. Alku oli vähän turhan hidas. ***

Morirai a mezzanotte (1986)



Lamberto Bavan kasari-giallo. Näihin aikoihin tunnelma ja taito oli jo kaikonnut, jäljelle jää vain keskinkertainen murhatarina joka on kuvattu italiassa.



Chung Hing sam lam (1994)



Rosoisen kaunis tarina haaveilijoista, tykkäsin.



La Répétition (2001)



Pascale Bussières naivina naisena joka ei tiedä mitä haluaa, hortoilemassa Emmanuelle Béartin esittämän väsyneen oloisen näyttelijättären perässä.

Tässä ei ole jännitteitä tai mitään muutakaan joka auttaisi kuljettamaan elokuvaa. Vähän kuin hengailisi viikon pilleritokkutassa, Kuhmolaisen amatööriteatterin keikkabussissa keikasta toiseen.



Bridget Jones: The Edge of Reason (2004)



Tulipahan tämäkin katsottua.



Dragnet (1987)



Hassu pieni elokuva jossa Dan Aykroyd ja Tom Hanks hassuttelevat. Tämä eripurainen kyttäpari juttu on jo nähty niin monta kertaa että ei naurata.



L'Iguana dalla lingua di fuoco (1971)



Vähän aikaa sitten näin Luigi Pistillin sadistisena aviomiehenä Your Vice Is a Closed Room and Only I Have the Key giallossa, ja nyt entisenä kyttänä selvittämässä murhaa. Vähän kummallinen asetelma mutta kyllä se siitä. Ongelmana on itse elokuva. "Veriset" murhat ja niiden yksityiskohdat ovat punaiseksi värjättyä vettä ja askartelutarvikkeista tehtyjä päitä. Ja askartelutarvikkeilla tarkoitan tapettiliisteriä ja sanomalehtisilppua josta väsätään hyvin aidolta vaikuttava pää.

Se viimeistellään vaaleanruskealla vesivärillä joka on melkein ihonväristä.

Huippukohtana Pistillin pään ompelu.



Ja musiikin käyttö. Ensimmäisen murhan yhteydessä murhaajasta näkyy vain silmäslasit ja puolikas nenä. Tästä syystä joka kerta kun kuvassa vilahtaa aurinkolasit, oli ne sitten jonkun päässä, kädessä tai jossain muualla, paukahtaa ilmoille hirveä ääni jonka on tarkoitus olla jännitystä lisäävää musikkia. Koko musiikin kruunaa kreikkakassun onneton äänenlaatu joka muistuttaa viimeisiään vetelevää c-kasettia.



Itse kässärikin on uskomaton. Kaikki pienet jutut ovat tämän stoorin suola, esim. se millä tuodaan esiin se miksi autonkuljettaja käyttää auronkolaseja. Hänellä on valonarat silmät. Kesken kuulustelujen hän laittaa ne päälle, mutta kun toinen poliiseista huomauttaa ettei huoneessa olekaan niin valoisaa, laitta kuski lasit takaisin taskuun. Unohtamatta huikeaa "nyt näkyy auronkolasit" ‑ääntä. ‑Vriik!

Moni yksityiskohta on väsätty stooriin niin uskomattoman tökerösti että oksat pois.



Itse murhatarina pyörii suurlähettilään ja hänen rakastajattarien ympärillä, jotka listitään toinen toisensa jälkeen. Suurlähettiläällä on tietysti diplomaattinen koskemattomuus ja kaiken ympärillä on salaisuuksia, valheita sun muuta, mutta tämä aspekti hukataan heti alkumetreillä. Sen sijaan keskitytään mummon laseihin joissa on myös kuulolaite tai siihen miksi entinen kyttä on entinen kyttä. Sisältää muuten yhden todella huonon, tekemällä tehdyn takautuman, jota lykätään sinne tänne venyttämään elokuvan kestoa.



Jos Pistilli entisenä poliisina murhaajan perässä on vähän oudolta tuntuva tosiasia, on suurin osa muusta näyttelijäkaartista vähintäänkin kyseenalaista. Inspector Lawrencena nähdään kankea Arthur O'Sullivan joka muistuttaa lähinnä Suomen maaseudun puolueen piirivirkailijaa joka on pöhöttynyt kijoituspöydän takana. Ja hänen "apukokkeina" vastaavia 20 vuotta (ja kiloa) nuorempia apuvirkailijoita, korjaan etsiviä.



Ja jotta tästä on saatu mahdollisimman tönkkö elokuva on koko komeus viety tylsän sumuiseen Lontooseen tai vastaavaan brittiläiseen kaupunkiin. Esim. Milano tai Venetsia olisi voinut piristää elokuvaa kummasti.

Italialais / Ranskalais / Länsi-saksalaisen yhteistyön kruunaa kaikki tylsät kuvauspaikat ja idiotismin suurinta hetkeä ihmishistoriassa lähentelevää juonta.



Ovat näköjään halunneet tehdä New York ripperin kaltaista sleaze/verihöttöä mutta vailla minkäänlaista osaamista efektipuolella. Sleaze-puolen hoitaa Dagmar Lassanderin alastonta kehoa kameralla nuoleva kohtaus ja yllättän törkeä varhaisteini-iässä(?) olevan tytön eksploitointi.

Sekä tietysti kameradyykkaus erään laulajattaren munkkeihin.



Elokuvassa onnistutaan epäonnistumaan lähes kaikessa ja hukkaamaan melkein kaikki otolliset ainekset.

Esim. hyvin vähälle jätetty Werner Pochathin pervo olemus joka oli kuin tehty Mosquito the Rapist elokuvalle.



Miekka ja sandaali elokuvien parissa häärineelle Fredalle tämä genre ei oikein istu. Laura Gemserillä houkutellut Murder Obsession oli jotenkin siedettävä tekele, giallon kultakauden jälkeisenä tuotoksena, mutta Iguana with the Tongue of Fire onnistuu räjäyttämään pankin aivan uskomattomana elokuvana. Teki giallolle saman minkä I Drink Your Blood teki 70 ‑luvun kauhulle.



Hitman (2007)



Timothy Olyphant ei 47:a ole ehkä ihan paras valinta mutta ok. Olyphant ei vain ole tarpeeksi kylmä.

Elokuvana ok jos on pelannut peliä, mutta jäänee muille aika etäiseksi rymistelyksi. Eipä silti, rytinää riittää.

Yllättäen,en muista taas yhtään mitään. Yritetään.

DVD:



23. Willow. Jezus miten epäonnistunut.



24. Agnes of God. Tylsä, tylsä, tylsä.



25. Arlington Road. Mainio paranoiatrilleri.



26. Savate. Olinhan minä tämän aiemminkin nähnyt, mutta silloin en vielä harrastanut lajia. No, nyt pystyi toteamaan, että aika helvetin vähän Grünerin potkuilla oli tekemistä savaten kanssa. Muutoin elokuva on melko viihdyttä sarjakuvaspagu-sovitus Shanesta.



27. My Little Eye. Kohtuullisen onnistunut pikkutekele, josta muutama myöhempi klassikko on poiminut idean/pari.



28. Shiri. Hyh-hyh, mitä roskaa. Oliko kohdassa .



...varmasti oli muutakin.

28. Paul Haggis:

Crash (Blu-ray) ***½

Onhan tälläkin hetkensä, mutta silti edelleen nolostuttaa että tämä vei parhaan elokuvan Oscarin Brokeback Mountainilta. Puolivälin auto-onnettomuusjakso on täydellistä elokuvaa, kuvauksen, leikkauksen ja musiikin häikäisevää yhteispeliä.

k-mikko ( 27.1.2008 23:48)

En aikanani katsonut Hill Street Bluesia, mutta Belkerissä ja Giraldissa taitaa olla vähän yhteistä. ***

Serpico?

wicked clown ( 27.1.2008 12:40)

Korson Antti ( 27.1.2008 03:33)

se ennestään tuntematon latinalaistyttö

Tarkoitin että minulle tuntematon, fiba myönnetään. Training Dayn olen nähnyt mutta ei jäänyt naama mieleen. Muut neiti Mendesin elokuvat ei vaikuta sellaisilta että olisin kauheasti menettänyt

Korson Antti ( 28.1.2008 12:54)

wicked clown ( 27.1.2008 12:40)

Korson Antti ( 27.1.2008 03:33)

se ennestään tuntematon latinalaistyttö

Tarkoitin että minulle tuntematon, fiba myönnetään. Training Dayn olen nähnyt mutta ei jäänyt naama mieleen. Muut neiti Mendesin elokuvat ei vaikuta sellaisilta että olisin kauheasti menettänyt

Mä jäin miettimään, että oliko we own the nightissa joku toinenkin, tuntematon lattari? Training Dayssa näkee myös Mendesin erittäin edustavat meijerit, kun siis puhutaan kauniista rinnoista!

Lazer ( 28.1.2008 08:49)

k-mikko ( 27.1.2008 23:48)

En aikanani katsonut Hill Street Bluesia, mutta Belkerissä ja Giraldissa taitaa olla vähän yhteistä. ***

Serpico?

Hmm, miksei. Serpicon dvd odottaa katsomistaan, palaan asiaan katsottuani sen. Serpico ei ole tarpeeksi hyvin muistissa. Oliko Belkerillä lemmikkihiiri tai ‑rotta?

k-mikko ( 28.1.2008 14:10)

Lazer ( 28.1.2008 08:49)

k-mikko ( 27.1.2008 23:48)

En aikanani katsonut Hill Street Bluesia, mutta Belkerissä ja Giraldissa taitaa olla vähän yhteistä. ***

Serpico?

Hmm, miksei. Serpicon dvd odottaa katsomistaan, palaan asiaan katsottuani sen. Serpico ei ole tarpeeksi hyvin muistissa. Oliko Belkerillä lemmikkihiiri tai ‑rotta?

Muistelisin nimenomaan Serpicon olevan jossain määrin Belkerin esikuva. Jeparilla ryysyissähän taisi olla Serpico-juliste seinälläkin.

Lazer ( 28.1.2008 13:17)

Jeparilla ryysyissähän taisi olla Serpico-juliste seinälläkin.

Oli. Kaksikin mielestäni.