Mitä elitistit katsovat?

Alkaen viime vuoden puolelta:

Uchida: Master Spearman (Leffassa), Scope- technicolor samuraisaagaooppera. Tässäkin Uchida hyökkää halveksimaansa Bushido- koodia vastaan ja valottaa sen järjettömyyksiä monesta vinkkelistä. Perussävy pysyy kuitenkin vahvasti tyylitellyn melodraaman syövereissä, etenkin näyttely on tässä sangen over the top. Ihan jees kuitenkin. ***



Joku: Police Academy 3 (TV), aika oli kullannut tämänkin muistoissa, loppupeleissä innotonta ja tympeää irtovitsien sillisalaattia. *1/2



Chabrol: Beau Serge (Leffassa), Uuden aallon lähtöpiste, kuitenkin sukua enemmän Bressonin ja Vigon elokuville kuin vaikkapa Godardille. Tai Hitchcockille. Pienimuotoinen maalaiskylä- moraliteetti parhaitten lapsuudenystävien erilleenkasvusta. Klassisen hollywoodin vaikutus lisääntyy loppua kohden kun Chabrolin kässäri alkaa kiskomaan lankoja yhteen. Silti tai juuri siksi, sekalaisuudestaan johtuen pieni mestariteos. ****1/2



Burton: Sweeney Todd (Leffassa), Selkeästi Sleepy Hollow's sisarteos: molemmat perustuu myyttiin/ legendaan about samalta ajalta. Ja Burton epäonnistuu molemmissa samalla tavalla: henkilöhahmot on paperinohuita, pääpaino tuntuu olevan silmäkarkissa. Sweeney Toddisa kusee vielä käsikirjoituskin todella pahasti: ekat kolme varttia elokuva laahaa käynnistämättä edes sitä pientä juonta, minkä jokainen Sweeney Toddin legendasta joskus kuullut tietää olevan tulossa. Stephen Sondheimin laulut on jopa musikaalliteatterin tasolla todella tylsiä, lähes melodiattomia. Johnny Deppin tulkinta Sweeneystä omaa huonekalumaista karismaa, Helena B-C yrittää, muttä käsikirjoituksen totaalinen lapsellisuus aikaansaa sen, että hyvästä yrityksestä tulee nopeasti häiritsevää ylitulkintaa. Ja se pikkukakara (etenkin laulaessaan) on todella rasittava. Kuin myös Alan Rickman. Ja Sacha Baron Cohen. Lopun twistit ja opetukset koston kaiken tuhoavasta voimasta käydään läpi kaavamaisen innottomasti. Yök. Puolikas goresta. *1/2



Coenit: No Country for Old Men (Leffassa), Toimiva homage (imho) 70's desolate- trillereille tyyliin Getaway/Charley Warrick. Coeneille tyypilliseen tapaan tämäkin hiipuu lopussa (sensijaan että rakentuisi huipentumaan) antikliimaksiin, mutta onneksi monella tasolla se tässä toimii. Ihan jees. Erityiskiitos Skip Lievsayn (tjsp) huikealle äänisuunnittelulle. ****

Visconti: Rocci e i suoi fratelli – täytyy myöntää, että edelleen tulee suhtauduttua varauksellisesti kolmetuntiseen mustavalkoiseen italialaiseen klassikkoon ennen katsomista, ei voi mitään. Mutta onneksi useimmiten ennakkoluulot karisevat katsomisen myötä. Alun pienen hakemisen jälkeen elokuva kasvoi asemaansa, kolmen tunnin kesto toki ajaa asiansa, näin hahmoihin oikeasti pääsee sisälle ja lopun tragedia tietysti aina tehoaa paremmin. Suurin miinus tuli Claudia Cardinalen vähäisestä läsnäolosta, etenkin kun ennen elokuvaa tuli naisesta dokumenttikin ja tätä leffaa mainostettiin sitten illan Cardinale-leffana. Hyvät näyttelijät, hyvää melodraamaa, vaikka edelleenkin näissä italialaisissa leffoissa alkaa rasittaa se yletön möykkääminen ja naisten korviasärkevä itku. ****



Tucker: Transamerica – ihan kohtuullisen toimiva, mutta tuskin toistamiseen tulee tähän palattua. Road movie, joka valitettavasti tuntuu pitkään vain sarjalta irrallisia kohtauksia, jotka joskus toimivat ja joskus ei. Loppua kohden onneksi saadaan mukaan kunnon draaman kaartakin ja ammattitaitoiset näyttelijät pelastavat elokuvan ihan kivaan keskikastiin. ***



Moore: Flight of the Phoenix – ei pärjää alkuperäiselle, joka sekään ei aivan mestariteos ollut. Tähän oli pitänyt tunkea tietysti mukaan nainen ja pari rapparia, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Kivutta kuitenkin katsoi. ***



Jarecki: Capturing the Friedmans – ei niin hyvä kuin Tohkan arvostelu antoi ymmärtää. Jätti kuitenkin positiivisella tavalla hämmentävän tunteen. Alussa homma oli ihan selkeä, pedofiilit linnaan vaan, mutta kun homma eteni niin sitä epäselvemmäksi koko juttu muuttui. Ketä tässä nyt uskoa, selvästikään kyseessä ei ole normaali perhe, mutta että pedofiilejä. Isän kohdalla tämä on helpompi uskoa, mutta ristiriitaiset lausunnot kyllä hämärtävät tuotakin "totuutta". Naapuruston salaliitto? Who knows. Ensiksi talossa ei ole mitään kummemmin epäilyttävää, seuraavassa lausunnossa ympäri taloa kuulemma löytyy jos jonkinlaista kyseenalaista materiaalia. Ja oppilaat puhuvat sitä sun tätä tapahtuneesta. Hämmentävää. ***½



Scott: American Gangster – hyvä. Ei suurempaa valittamista, piti otteessaan hyvin kaksi ja puoli tuntia. Valitettavasti Crowen ja Washingtonin välille ei synny sen kummempaa jännitettä, mikä on tietysti ihan loogista, kun äijillä ei edes yhteisiä kohtauksia hirveästi ole, mutta silti. Totuutta olisi voinut edes hiukan muokata, jotta kunnon kissa ja hiiri ‑leikkiä olisi saatu aikaiseksi. Kummatkin äijät kylläkin hoitavat hommansa hyvin, vaikka Washintonin maneerit alkavat paikoitellen jo puuduttaa. Ruby Deen Oscar-ehdokkuus hieman ihmetyttää, eihän sivuosa-ehdokkuutteen toki tarvita paljon valkokangas-aikaa, mutta se vähä aika olisi syytä olla sitten todella vakuuttava. Deen suorituksessa ei ollut mitään kummemmin mieleenjäävää saatikka koskettavaa, kunhan oli sellainen kultainen neekerimummo, joka kerää aina sympatiaa. Tämän perusteella aika moni muukin vanhempi musta nainen olisi ansainnut Oscar-ehdokkuuden. Anyway, parasta Scottia sitten Gladiaattorin, siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Klassikon leimaa ei ole kuitenkaan syytä myöntää. ****

Frans Nel :

American Kickboxer (1991) **

Ilmeisesti jotain Rocky-gloriaa ollaan yritetty hakea, mutta ei tämä toimi. Pääosanesittäjä ottaa ja lyö vahingossa erään sivullisen ajasta ikuisuuteen eräillä kekkereillä, joissa vihan varsinainen kohde on ärsyttävä pahis. Hyvis kohtaa pahiksen myöhemmin, jos ei ottelukiellosta johten mestaruustittelin takia, niin sitten pelkästään rahan. Sisältää todella kökköjä montaasijaksoja.



Hal Ashby : Last Detail (1973) ***½

Jack Nicholsonin mainio roolisuoritus 70-luvulta. Elämänmakuinen draama laivaston sotilaspoliiseista jotka joutuvat kyyditsemään nuoren märkäkorvakleptomaanin linnaan. Matkan aikana juodaan viinaa, käydään naisisissa ja niin edelleen.



Michele Lupo : Chissà perché... capitano tutte a me aka Why Did You Pick on Me? **½

Bud Spencer "supersheriffinä" toistamiseen ja messissä häärii taas avaruudesta tullut pikkupoika. Muutama hauska wtf-hetki ja Bud joutuu kohtaamaan hauskoja pahiksia. Viihdyttävä.



Sam Peckinpah : Ride the High Country (1962) ***½

Tässä vaiheessa Peckinpah teki vielä perusklassista westerniä. Ei huippu, mutta toki keskitasoa parempi.



Arthur Penn : Miracle Worker (1962) ***½

Helen Kelleristä ja tämän opettajasta Annie Sulivanista kertova koskettava draama. Sisältää pari turhankin hysteeristä kohtausta joista vastaa Helenin äitiä esittävä nainen. Muuten elokuva tuo katsojan nähtäväksi sen loputtomalta tuntuvan urakan minkä sisukas Annie joutuu kohtaamaan. Kuuroa ja sokeaa Heleniä on vaikea opettaa, etenkin kun samalla omat vanhemmat ovat tottuneet rauhoittamaan Heleniä antamalla tälle herkkuja ja hyysäämällä. Sinä aikana Helen ei ole saanut minkäänlaista kommunikointiyhteyttä ulkomaailmaan. Sisältää melko raastavia kohtauksia, joissa katsojan täytyy todistaa miten vaikeaa Helenin opettaminen käytännössä on.

015. David Zucker:

Naked Gun: From the Files of Police Squad! (dvd) ***½

Uusintakatselu. Hauskahan tämä, mutta viime katselusta oli kyllä liian vähän aikaa.





016. Stephen Frears: Queen (dvd) ***

Kohtuullisen mielenkiintoinen elokuva jonka aihe (Dianan kuolema, kuningatar Elisabeth II, Blair blaa blaa) ei olisi ennalta voinut juuri vähempää kiinnostaa. Tyylillisesti tämä tuntuu lähinnä pitkältä jaksolta laadukasta tv-sarjaa. Täydellinen puisevuus onnistutaan jotenkin kuitenkin välttämään. Helen Mirrenin hieno roolisuoritus kuningattarena kannattelee pitkälti koko elokuvaa. Vähän kävi kuningatarta sääliksi kun Englannin kansa on niin vitun tyhmää porukkaa.



017. Paul Haggis: In The Valley Of Elah (35mm) ****

Surumielinen, ajatuksia herättävä sodanvastainen draama. Likaista sotaa käyvän kansakunnan tuntoja peilataan isän kautta joka etsii, Irakissa palvellutta ja kotiinpalattuaan, kadonnutta poikaansa. Tommy Lee Jones on loistava isän roolissa ja luo hienosti ja vähäeleisesti kuvan miehestä joka on lähes tukahtua suruun ja syyllisyyteen, jota tuntee poikansa kohtalon puolesta. Hieman miinusta täytyy antaa siitä että elokuva etenee välillä vähän hieman liian verkkaisesti ja tuntuu hetkittäin toistavan itseään. Joka tapauksessa Paul Haggis vakiinnuttaa tällä asemaansa yhtenä mielenkiintoisimmista amerikkalaisista "vakavien draamojen" ohjaajista/kirjoittajista.



018. Edgar Wright: Hot Fuzz (dvd) **½

Kohtalaisen hauska toimintaleffa-parodia. Visuaalisesti tässä on vähän enemmän yritystä kuin tälläisissä yleensä. Välillä vähän liikaakin.



019. Paul W. S. Anderson: Resident Evil (digiboksi) *

Avuton tekele. Hyi helvetti.

DVD:

29. She Freak Voi vittu sentään, jälleen paska leffa, jonka SW:n DVD:n takakannen kuvaus on saanut kuulostamaan helvetin mielenkiintoiselta



30. Children of Men. Kohtuullisen onnistunut dysutopia rankistelu.



31. Turistas Into The Bluen mieleen tuova melko hyvä Hostel-kopio. Ja kappas vain, miekkonenhan on ohjannut myös Into the Bluen...



32. The Four Feathers Vanhakantainen toimintaseikkailu. Aika surkea.



33. Saw III Oli tämä parempi kuin ykkönen (muita en ole nähnyt).



34. Vampires: Los Muertos. Täysin turha.



35. Collateral Näin tämän ensimmäistä kertaa. Hieman välityönomainen.

Ozawa:

Street Fighter ****

Ozawa: Return of the Street Fighter ****

Ishii: Street Fighter’s Last Revenge ****

Suuri sivistysaukko tukkoon kerralla. Esimerkillisen kyseenalaista asennetta ja hyvää toimintaa. Jatko-osissa on lievää laskusuhdannetta, mutta kaikki kolme viihdyttivät putkeen katsottuina jokseenkin tasaveroisesti.



Svatek: Sci-fighters **

Roddy Piper ja Billy Drago ottavat yhteen halvassa Blade Runner ‑jäljitelmässä.



Delgado: Más allá del límite *

Alkeellista ja pitkäveteistä nyrkkeilydraamaa Puerto Ricosta.



Lester: Commando ****½

Klassikko myös unratedina.



Bondarchuk: 9 rota ****

Piti hyvin pihdeissään, vaikka alku oli jähmeä ja solttujen hölmöily ja lopputaistelun lyhyt ramboilu tökkivät.



Boursinhac: La mentale **½

Pikkurikollinen palaa vankilasta parannuksen tehneenä, mutta ajautuu silti vanhojen kavereiden mukana vielä viimeiselle keikalle. Onhan näitä nähty ennenkin.



Huston: Across the Pacific ***

Tiukkaa replikointia ja kohtuullisen ketterää kieroilua valtamerialuksella ja Panamassa.



Curtiz: Passage to Marseille **½

Casablancan tekijätiimi kompuroi moninkertaisessa takaumaviritelmässä kerratessaan ranskalaisten patrioottien koettelemuksia toisessa maailmansodassa.



Bergman: Nattvardsgästerna ***

Hyvää pikkukyläahdistusta ja rakoilevan vakaumuksen vatvomista, mutta jotakin jäi puuttumaan.



Anderson: The Royal Tenenbaums ***½

Hullunkurisen perheen jälleennäkemisessä on nokkeluutta ja hiljaista hauskuutta, mutta kokonaisuudessa on samaa vikaa kuin Nattvardsgästernassa. Gene Hackman kerää pisteet suvun päänä.

Tanaka:

Shikijo mesu ichiba (Maailman vanhin ammatti) ***½

Liikaa seksiä, mutta väliin jäävät osuudet todella säväyttäviä. Upeaa kuvausta ja musiikinkäyttöä.



Yamashita: Tennen kokekko ****

Eihän tämäkään Yamashitan varhaistöille pärjää, mutta pirun hyvä silti. Kaunis kylädraama lasten näkökulmasta, josta ei löydy melodraamaa tai muutakaan yleensä tällaiset elokuvat pilaavaa materiaalia. Kuvallinen ja äänellinen anti säväyttävät, kuten lähes aina ohjaajan töissä.



Yukisada: Crying Out Love, in the Center of the World *½

Tässä sitten sitä melodraamaa, ylipitkässä paketissa vieläpä. On tässä kuitenkin koulutyttöjä ja yksi hyvä biisi radiossa, joten arvosana on hieman ankara. Saman ohjaajan A Day on the Planet on kuitenkin muistaakseni hyvä.



Byun: Ardor *

Lost tähti Yunjin Kimin elokuvaura ei vaan onnaa. Shiri ja Yesterday olivat jo huonoja, mutta voiton taitaa viedä tämä "rohkea" draama uskottomuuden uhriksi joutuneesta naisesta. Hämmentävää näyttelemistä.



Gosha: Hunter in the Dark ****

Muistuttaa himean Bandit vs Samurai Squadia, mutta välttää tuon leffan ongelmat. Visuaalisesti tyylikäs, hieno soundtrack, runsaasti paljasta pintaa, ja varsin brutaalit miekkataistelut. Chiba vilahtaa sivuosassa, Yoshio Harara on upea yhdessä päärooleista muistinsa menettäneenä palkkatappajana.

31.

Inglorious Bastards

Nämä muutamat näkemäni italialaiset sotaelokuvat ovat järjestään olleet aika huonoja, mutta silti tältä odotin paljon, eikä vastannut odotuksia. Parempi kuitenkin kuin esikuvansa Dirty Dozen. Hyviä stuntteja, myös Fred Williamsonilta itseltään. Sekä dvd-levyyn että takakanteen kuvattu alaston nainen ampumassa konepistoolilla olikin blink-and-you-miss ‑osastoa, mikä voi olla osasyy pettymykseen. ***



32. King of the Ants

Uusinta. Alkaa erittäin epämiellyttävänä, mutta alkaa mättämään loppupuoliskollaan. Hivenen halvannäköinen. Daniel Baldwin erittäin hyvä mulkkuna. 32 elokuvaa tammikuussa. Wow! Tahti hiljenee ihan pian kun työkiireet ja buukatut viikonloput alkavat. ****



33. The Sect

Uusinta. Visuaalinen tyylittely toimii, mutta juonihan hajoaa ihan kappaleiksi. ***



34. Killer

Uusinta, ja itse asiassa ei edellisestä kerrasta ihan mahdottomasti voi olla aikaa, kyllä tämä sen verran tuttu homostelu oli. Nyt vihdoin pääsin näiden pyssyactioneitten pariin. ****



35. Scream in the Streets

Uni tulee silmään seuratessa rumien ihmisten hardcoreseksin estetiikalla kuvattua softcoreseksiä, jolla täytetään naiseksi pukeutuneen sarjaraiskaaja/murhaajan jahtaamisen ja poliisikaksikon kinastelun väliajat (n. 80% kestosta). Dvd:n trailerikokoelmista ainakin Godson (Uschi Digart) ja The Mafia Gang (Haji) vaikuttavat kiinnostavilta, mutta jotka todennäköisesti ovat yhtä tylsiä kihnutteluja liian vähällä rikoselokuvalla. *



36. Young, Violent and Dangerous

Erittäin vauhdikas alku, joka kuitenkin hidastuu n. 30 minuutin kohdalla nuorisorikollisten pakomatkan alkaessa. Aika paljon tuli tästä mieleen jokin aika sitten katsomani Redneck. Tomas Milian hyvä viiksekkäänä pukupoliisina (samana vuonna kuin viime viikon Squadra antiscippon farkkukyttänä), jonka puhe nuorten vanhemmille kuulostaa hyvin di Leolta ja tutulta 30 vuotta myöhemminkin. Koko elokuva on aikamoinen kärjistys. Joe (Benjamin Lev) on onnistuneen rasittava idiootti. ***



37. Etulinjan edessä

Öh, aikas skeidaa. Ehkäpä tositapahtumiin perustuvilta elokuvilta, etenkin kun ollaan "tärkeiden asioiden" kanssa tekemisissä, ei pitäisi odottaa samaa kuin fiktiivisiltä elokuvilta. Nythän tässä ei ole mitään draaman kaarta ja sekaan on tungettu ihan irrallisia kohtauksia pelkän mukaan saamisen takia. Muutama pikkurooli vaivaannuttavan huono, mutta Ilkka Heiskanen onnistuu ja on ulkoisesti juuri sopiva valinta suomalaiseksi sotilaaksi. Valokuvat on ihan hyvä idea, mutta sekaan tungettu dokumenttimateriaali alkaa pian tuomaan mieleen halpikset, joihin on pitänyt joukkokohtaukset kopioida muista elokuvista ja dokumenteista. Nyt niitä pätkiä on vähän joka välissä, puuttuisi vielä se, että samaa dokumenttikohtausta käytettäisiin monesti (nyt ei tainnut näin sentään olla, vaikka laukeavien tykkien erottaminen toisistaan on toki vaikeaa). **

Humphrey Bogart ( 3.2.2008 17:15)

hyvää melodraamaa, vaikka edelleenkin näissä italialaisissa leffoissa alkaa rasittaa se yletön möykkääminen ja naisten korviasärkevä itku.

Joo ja tässä sillä melodraamalla ammutaankin sitten ihan huolella ylitse. Hyvä elokuva toki.



22-37



Bayona: Orfanato, El, teatteri ***½

– No joo, jos on nähnyt The Innocentsin niin eipä tästä paljoa jää käteen. Etenkin kun – spoilaa sitten kanssa The Innocentsia: Lopun epilogi on täysin turha ja surkea.

Mackendrick: The Man in the White Suite, tv ***½

Cornelius: Passport to Pimlico, tv ***

Fisher: Brides of Dracula, dvd **(½)

Makhmalbaf: Sib, tv **

Gens: Hitman, teatteri *

– Surkea leffa mahtavasta pelistä.

Weitz: The Golden Compass, teatteri *

– Taisi olla tässä tämä trilogia.

Kapadia: The Warrior, tv

– Huoh. Tätä jaksoin katsoa alusta noin viisi minuuttia. Sieltä täältä vilkaistuna meno jatkui loppuun saakka yhtä puuduttavana.



Ja joitain uusintoja:



Haggard: Blood on Satan´s Claw, dvd ****

Sasdy: Countess Dracula, vhs ***½

Baker: The Vampire Lovers, dvd ***

Young: Vampire Circus, vhs ***

Hough: Twins of Evil, vhs ***

Moore: Flight of the Phoenix, tv ***

– Ei aivan alkuperäisen veroinen.

Sommers: The Mummy, tv ***

– Paranee vuosi vuodelta. Hyvää perusviihdettä. Pitääkin katsoa uusiksi myös Van Helsing.

Sangster: Lust for a Vampire, dvd **

Wright: Hot Fuzz (dvd)

Aivan helvetin hauska, eli mitä ilmeisemmin kikkaileva pöhköhuumori iskee minulle. Tahti oli sen verran rivakka, että tavanomaisten toimintaleffojen mielenkiintoisimmat kohtaukset eli kunnon rytäkät olivat tässä niitä rentotahtisimpia kohtia. Välillä läppä meni sen verran monimutkaiseksi ettei vaan jaksanut nauraa, samoin kuin aikalaskuria tuli ensimmäisen kerran vilkuiltua puolen tunnin kohdalla. Puolentoista tunnin kohdalla, tai jossain vähän sen jälkeen ei enää jaksanut ihmetellä miten hemmetissä elokuva meinataan saada lopetettua kun jokaisen mahdollisen nousevan loppukliimaksin jälkeen tuli uusi mutka matkaan. Ihan loppu kyllä lässähtikin, mutta tavallaan olisiko muka elokuvaa edes voinut tuonkaltaisen rytmityksen jälkeen lopettaa oikein muutenkaan? Shauniin verrattuna paremmin ohjattu (Shaun plätkähtelee eikä oikein meinaa jaksaa kiinnostaa, vaikka komiikka ja ideat monissa kohtaa kannattelisivatkin) ja eheämpi, vaikka juoni nyt onkin aika köykäinen. Mutta mitä hiton väliä, tyyli hallussa loppuun asti.



ja sitten saman sarjaan sopiva jonkin aikaa sitten nähty camp-pläjäys



Hughes: Sextette

Aivovamma. Kypsään 85 vuoden ikään ehtinyt Mae West näyttelee sarjanaijaa, jonka kuudes, nuorekas aviomies on tuleva Bond (Dalton, joka oli kyllä täsmälleen oikea mies Hot Fuzziin). West lausuu roolisanojaan peruukkiinsa kiinnitetyn kaiuttimen voimin, näyttäen täydeltä muumiolta jostain neljänkymmenen vuoden takaisine roolivaatteineen. Ja koska tämä on "musikaali", sisältyy mukaan Maen laulunumeroita (joista tuli aika paljonkin mieleen että William Shatner taitaa puhelaulun paremmin) ja tyhjälle pohjalle rähmähtäviä onelinereita, YMCA- tyylisiä jumppanumeroita, Dalton frakki päällä hyppimässä trampoliinilla haastattelua antaessaan, hämmentäviä roolivalintoja (Keith Moon ja Ringo Starr ainakin yhtäkkiä mainittuna). Alice Cooperia on aikas vaikea tunnistaa, pianon soitto Westin rintavarustukseen nojaten ainakin sujui.



Juoni on laiha, kuten arvatakin saattaa, eikä se todellakaan ole syy miksi silmät pysyvät elokuvassa. Yleisilme on niin kokonaisvaltaisen camp, ettei moisesta kummastuksesta uskalla katsetta poiskaan kääntää. Tosin Dom DeLuisen lääpiskellessä Westia niskavillat nousivat sen verran, että sivulle kuikuilu piti vielä jokseenkin järjen tallessa...

Tasan 30 elokuvaa tuli katsottua tammikuussa (HD 21 kpl, DVD 8 kpl, 35mm 1 kpl), parempi alku kuin odotin. Tasaisella vauhdillahan tuosta tulisi 360 vuodessa, kun tavoite oli ehtiä edes 200...

29. Walter Hill: The Warriors (Director's cut, Blu-ray) ***½

Klassisen jengielokuvan director's cut ‑versioon on lisätty tyhmiä sarjakuvaruutusiirtymiä seka nolostuttava prologi, joiden takia on pakko rokottaa puolikas tähti.



30. Mark L. Lester: Commando (Blu-ray) ****

Erinomaista kasaritoimintaa kieli tukevasti poskessa toteutettuna. Nyt myös suomi-versio leikkaamattomana.



31. John Boorman: Deliverance (Blu-ray) ****½

Klassikko toimii edelleen.



32. Harold Becker: Sea of Love (HD DVD) ***½

Kohtuullisen hyvä murhatrilleri, jonka roolitus kylläkin paljastaa kaiken jo alkuvaiheissa. Becker onnistui paremmin neljä vuotta myöhemmin Malicella.



33. Billy Ray: Shattered Glass (DVD) ****

Erinomaisesti toteutettu ja hyvin näytelty jännityselokuva lehdistön maailmasta. Mita vähemmän tästä tietää etukäteen, sen enemmän siitä nauttii.



34. The Wachowski Brothers: The Matrix (HD DVD) ****½

Suomi-julkaisussa on aivan loistava kuvanlaatu, parhaita ikinä.

Huikea viikko:

018. Jarecki: Capturing the Friedmans (2003) ****

Nyt tv-uusintana pidin vielä enemmän kuin edellisellä kerralla nelisen vuotta sitten.

Scott:

American Gangster (35mm) ***

Murnau: Sunrise: A Song of Two Humans (tv) *****

Haggis: In The Valley of Elah (35mm) ****

Huston: African Queen (tv) ****

Reitman: Juno (35mm) ****

Corbijn: Control (35mm) ***

Macdonald: The Last King of Scotland (dvd) **

Tarkovski: Zerkalo (dvd) ****

Lunson: Leonard Cohen: I'm Your Man (tv) ***

Bugajski: Przesluchanie (dvd) **

2801-0301

21. Persepolis• Erinomainen.

22. Proposition – Erittäin hyvä tämäkin.

23. Alvin & The Chipmunks – Vuoden huonoin elokuva. Aika vaikea pistää tätä paskemmaksi.

24. AvP2 – Tyhmä ja tylsä.

Life of Brian (Terry Jones, 1979) ***

Across the Pacific / Yli Tyynenmeren (John Huston, 1942) **½

Kind Hearts and Coronets / Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (Robert Hamer, 1949) ****½

8 päivää ensi-iltaan (Perttu Leppä, 2008) **

Kolmistaan (Peter Lindholm, 2008) *

Juno (Jason Reitman, 2007) ****

London to Brighton (Paul Andrew Williams, 2006) **

Coeurs (Alain Resnais, 2006) ****

Die Bitteren Tränen der Petra von Kant / Petra von Kantin katkerat kyyneleet (Rainer Werner Fassbinder, 1972) ***½

Viettelysten ilta (Ingmar Bergman, 1953) ****

L´Amour l´après-midi / Rakkaus iltapäivällä (Eric Rohmer, 1972) ***

Adaptation (Spike Jonze, 2002) ***

La Nuit de Varennes / Hyvää yötä, majesteetti (Ettore Scola, 1982) ***½

Juha (Aki Kaurismäki, 1999) ***½

Talven valoa (Ingmar Bergman, 1962) *****

Ei paluuta (Andrei Tarkovski, 1962) ***

Yö (Michelangelo Antonioni, 1961) ***½

The Prestige (Christopher Nolan, 2006) **½