Mitä elitistit katsovat?

Lazer ( 11.2.2008 17:45)

k-mikko ( 11.2.2008 17:36)

Artisan ( 11.2.2008 06:46)

k-mikko ( 10.2.2008 18:46)

40. 28 Weeks Later

Ohhoh, olipas paska. Onneksi vuokrasin enkä ostanut. Missään vaiheessa ei kiinnostanut. **

Kyllä tämäkin:

Jopa alkuperäistäkin parempi. Britit pesevät kyllä nykyään jenkit kauhuelokuvien teossa ihan 6 – 0.

naurattaa. Eihän tässä ollut mitään parempaa kuin alkuperäisessä.

Näin o. Alkujakso ok, sitten ei juuri mittään. ** varmaan ihan pätevä arvio.

Juu, toi 28 Weeks Later oli ihan naurettavaa paskaa lupaavan alun jälkeen.

k-mikko ( 11.2.2008 17:36)

Eihän tässä ollut mitään parempaa kuin alkuperäisessä.

No kuvanlaatu nyt ainakin!



Asiaa

KCrimso ( 11.2.2008 19:17)

Lazer ( 11.2.2008 17:45)

k-mikko ( 11.2.2008 17:36)

Artisan ( 11.2.2008 06:46)

k-mikko ( 10.2.2008 18:46)

40. 28 Weeks Later

Ohhoh, olipas paska. Onneksi vuokrasin enkä ostanut. Missään vaiheessa ei kiinnostanut. **

Kyllä tämäkin:

Jopa alkuperäistäkin parempi. Britit pesevät kyllä nykyään jenkit kauhuelokuvien teossa ihan 6 – 0.

naurattaa. Eihän tässä ollut mitään parempaa kuin alkuperäisessä.

Näin o. Alkujakso ok, sitten ei juuri mittään. ** varmaan ihan pätevä arvio.

Juu, toi 28 Weeks Later oli ihan naurettavaa paskaa lupaavan alun jälkeen.

Toisin kuin vielä typerämpi mutta tylsempi Days?

28 Weeks Laterin alku tuo mieleen Shaun of the Deadin, mikä ei ole vakavuuden kannalta hyvä juttu. Parasta elokuvassa ovat vaikuttavat kuvat autiosta Lontoosta ja sen pommittamisesta.

sud ( 11.2.2008 21:45)

k-mikko ( 11.2.2008 22:20)

28 Weeks Laterin alku tuo mieleen Shaun of the Deadin, mikä ei ole vakavuuden kannalta hyvä juttu.

Täh? Katsoitko tuon juovuksissa, ääneti vaiko väsyneessä seurassa?

Setting on aivan sama. Muutama tyyppi englantilaisessa talossa, jonka takapihalla hilluu zombi.

Newell:

Pushing Tin

Voi helvetti, että oli uusinta paikallaan. Olin kerrassaan unohtanut miten mustan hauska elokuva oli kyseessä. Perinteistä poiketen ei ollakaan poliisien eikä palomiesten seurassa vaan Newarkin lennonjohtotornissa vastaamassa totisista videopeleistä. Elokuvan todellinen voima lukuisten hienojen vitsien ohella on John Cusackin & Billy Bob Thornton käsittämätön karisma, joka välittyy loistavasti miesten vastakkainasettelussa.

Thorntonin näyttelemän Russell Bellin ensimmäisen työpäivän saapumiseen pitäisi pyrkiä! Tulla tunti myöhässä ja kädessä olla käsiraudat, joka on kiinnitettynä sängyn päätyyn. Elokuvassa lennonjohtajilla on ensiluokkainen lepotila, josta löytyy biljardista Midwayn legendaariseen Centipede kolikkopeliin.

Kuvitteellisesta avioliitosta Billy Bobin & Angelan välillä taisi tulla elokuvan myötä tosi.



Crowe: Say Anything...

Hieno ja uskottava rakkauselokuva miten all-american boy voi valloittaa collegen älykön ja kauneuden perikuvan.

Kohtaus, jossa Cusack pitelee megaboosteria päänsä yläpuolella Gabrielin In Your Eyes biisin soidessa on sitä touchia mitä luulisin Peter Gabrielillä olleen mielessä, kun väsäsi biisiä silloisesta tyttöystävästä Rosanna Arquettesta.

Kuka muistaa vielä ajat, kun treffejä piti tiedustella lankapuhelimen välityksellä ja tietysti siellä aina vastasi ensiksi iskä!

k-mikko ( 12.2.2008 00:20)

Parasta elokuvassa ovat vaikuttavat kuvat autiosta Lontoosta ja sen pommittamisesta.

Samaa mieltä. Juonen puolesta 28 Weeks Later on aika karseaa katsottavaa.

Fuqua:

Shooter

Tämän katsoi oikein mielellään.

Tarkka-ampujajutut ovat aina kinnostavia.



Hill:

Undisputed

Kiva tappeluleffa.



Golan:

Delta Force

80-Luvun Reagun toimintaa. Sisältää paljon loistavia kohtauksia.



Ja taas vaihteeksi

Babylon 5:sta

k-mikko ( 11.2.2008 22:51)

Setting on aivan sama. Muutama tyyppi englantilaisessa talossa, jonka takapihalla hilluu zombi.

Mutta käsittelytapahan on aivan eri. Tuohan on ihan sama kuin se, ettei pitäisi Irreversiblen tunneliraiskausta kovin vakavasti otettavana, kun se tuo mieleen American Pien sekstailukohtaukset.



43. Alejandro González Iñárritu: Babel (HD DVD) ***½

Tavallaan hyvä, mutta mitä useammin tämän katsoo, sitä keinotekoisemmalta se tuntuu. Iñárritun pitkistä elokuvista vähiten vakuuttava, vaikkakaan ei tietysti huono.





edit: typo ohjaajan nimessä

Kaurismäki: "Ariel" – tuntuu että Kaurismäen tyyli on terävöitynyt jokaisen elokuvan myötä enemmän, Mies vailla menneisyyttä sekä Laitakaupungin valot ovat tyyliltään ja huumoriltaan astetta jykevämpiä kuin esim. Ariel, jossa näyttelijät yrittävät vielä hieman lausua dialogia äänenpainoilla, mikä puolestaan ei täysin sovi yleiseen patsasteluun. Hyvä loppuratkaisu jossa jälleen hylätään auktoriteettikoneisto ja lähdetään vaikka lopullisesti pois. Kaurismäen edustamalle tyylille on varmasti paras mahdollinen tuo usein sovellettu n. 70 minuutin pituusraja.

Breillat: "À ma soeur!" – perhekuvauksena toisinaan hyvinkin masentava visio (perheen vanhemmat), johon eloa tuo suht hyvin käsitelty sisarusten suhde, joka vaihtelee katkeruudesta ystävyyteen jopa yhden kohtauksen sisällä. Perheen mutsi on vähän turhan kärjistetty hahmo, mutta toimii suhteessa alustettuun tarinaan kahdesta tytöstä. Loppuratkaisu on yllättävä ja muistuttaa aika lailla Todd Solondzin Storytellingia, jossa myös Solondzin elokuvat ovat tylyjä, pöyristyttäviä ja moniulotteisen humoristisia mestariteoksia, Breillat ei paini kokonaisuutena aivan samassa sarjassa.



Riefenstahl: "Impressionen unter Wasser" – loistavaa merenalaista kuvavirtaa ilman kertojaääntä Giorgio Moroderin musiikilla 45 minuutin ajan. Tämä hypnoosimainen luontoelokuva (2002) oli oikea valinta yötä vasten sunnuntai-iltana.

28 Days Later: Toimii mainiosti, kunnes lopussa hujahtaa alas vessanpöntöstä.

28 Weeks Later: Toimii mainiosti, kunnes puolivälissä alkaa hajoilla.





017. Gate of Flesh ***½



018. Masters of Horror: Dreams In the Witch House ****

Gordonin Lovecraft-kaava = WORKSFORME.



019. Balls of Fury ****

Ohhoh, tämä Jack Black ‑klooni Dan Foglerhan on hauskempi kuin aito JB (mikä ei tietenkään vielä ole mikään tae yhdestäkään naurahduksesta).



020. Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer *



021. Spy Kids 3-D: Game Over ***



022. Hot Rod ***½

Onko tälle uudelle huumorityypille joku termi jo?



023. Superbad ***½



024. Death And Life of Bobby Z *½

Alkoi lupaavasti, soluttautumisleffat ovat yleensä hyviä. Loppu yrittää olla Peckinpahilainen aivan liian vähillä eväillä ja suorastaan paskasti suoriuvilla pallinaamanäyttelijöillä.



025. Chocolate ****+

Rain Man goes Ong-Bak. Chocolate häviää mätössä ohjaaja Pinkaewin aiemmille hiteille, mutta tällä kertaa hän tuntuu olevan ihan tosissaan juonen ja viestinsä kanssa, vaikkei juoni pikaisesti kerrottuna siltä kuulostakaan: Autistinen tyttö katsoo kotona Bruce Lee ja Tony Jaa ‑pätkiä, oppii pysäyttämättömäksi potkukoneeksi ja alkaa periä syöpää sairastavalle äidilleen velkoja vittumaisilta, jäätehtailla ja teurastamoilla hengailevilta jengeiltä. Kasa yakuzoja ja ladyboy-jengi pistetään kehystarinan puitteissa lihoiksi myös.



Yanin "JeeJa" Vismistananda vetää sympaattisen ja suorastaan koskettavan roolin, mutta eihän häntä voi millään verrata Tonyyn. JeeJan liikkeet ovat kyllä tarkkoja (demonstraatio), mutta toistavat itseään liikaa ja lopputekstitkin paljastavat että kaikki vähänkään näyttävämmät temput on tehty vaijereilla (vrt. Ong-Bakissa vain yhdessä kohtauksessa käytettiin vaijereita). Ohjaaja tietää uuden löytönsä heikkoudet ja viisaasti lopettaa bluffaamisen traileriin ja nostaa itse elokuvassa Tonyn jeesusasemaan: Tiukoissa tilanteissa JeeJa näkee mielessään Tonyn ikonisia poseerauksia, potkuja ja kyynärpäälyöntejä. Onneksi pätevällä editoinnilla ja rusikoivilla ääniefekteillä saadaan hennon 162 cm pitkän JeeJan potkuihin tarvittavaa oomph-faktoria. Chocolate merkitsee myös "vammais-kungfun" uutta tulemista: Muay thai ‑autisti vastaan breikkaava epileptikko! Loppukohtaus talon seinällä on melko ällistyttävä ja nousee jo Ong-Bak/Tom Yum Goong ‑tasolle, tosin leffan kannalta hieman liian myöhään. Voi kyllä olla että tuon jälkeen kaikki stuntmanit viruivatkin jo sairaalassa vihanneksina...



026. CJ7 ***

Stephen Chow löytää kaatopaikalta CJ7:ksi nimettävän avaruusolion, joka välillä sikailee ja välillä tekee jeesusmaisia featteja. Hieman liikaa fiilistelyä ja sanomaa, liian vähän huumoria. Pelastaja saapuu yllättävältä taholta: Boney M:n vanhaa Sunny ‑biisiä on onneksi käytetty tehokkaasti virittämään katsoja oikeaan mielentilaan. On tässä sentään Stephen Chown tavaramerkiksi muodostunutta erittäin epäkorrektia menoa, esim. kohtaus jossa Stephenin skidi pettyy kun ei onnistukaan lunttaamaan koulussa CJ7:n paskantaman "super-weaponin" avulla ja tästä tuohtuneena hukuttaa hellyyttävää avaruusolentoa vessanpönttöön (!). Silti... Stephen, howcome you're not funny anymore?



027. Beowulf (3D IMAX) ****

Miksei kukaan kertonut että tämä on HYVÄ? Juuri oikeanlaista machobullshittausdialogia, kuumottavaa pahimman odottelua ja vain yksi lyhyt ei-edes-niin-massiivisten armeijoiden yhteenotto. CGI:t olivat hätkähdyttävän hyvät. 3D:t toimivat loistavasti, luultavasti tippuisi ainakin puoli tähteä pois jos tätä yrittäisi katsoa jossain arkaaisen hikisessä 2D bluurei kotiteatterissa. En tosin kyllä olisi varmaankaan käynyt katsomassa jos olisin etukäteen huomannut kuka tämän on ohjannut.



028. Arctic Tale **

Avara luonto on parempi, vaikka Arctic Talessa onkin hienot musiikit.

Shocky ( 12.2.2008 21:43)

027. Beowulf (3D IMAX) ****

Miksei kukaan kertonut että tämä on HYVÄ?

Kyllä mä tota kehuin... Erittäin viihdyttävä.

Shocky ( 12.2.2008 21:43)

022. Hot Rod ***½

Onko tälle uudelle huumorityypille joku termi jo?

Jossain mainittiin goober-genre, mutta kuulostaa niin pöljältä että tuskin tuo yleiseen käyttöön tulee jäämään. Tähän sarjaanhan siis kuuluvat kaikki Napoleon Dynamiten jälkeläiset kuten tämä Hot Rod, ehkä myös Eagle vs Shark ja Juno (näitä en ole nähnyt).

Katselin hieman kovalevyä tyhjäksi sekä parit DVDt:

Lepke

Alkuasetelma oli mielenkiintoinen Tony Curtis näyttelemässä juutalaista(!) gangsteria Yoram Globusin tuottamassa ja Menahem Golanin

ohjaamassa elokuvassa. No pitää myöntää että lopputulos ei ollut kovin mielenkiintoinen.





Lucky Luciano ja muut gangsterit jäivät hieman ohuiksi, mutta ymmärrettäväähän tuo kun Lucianostakin on leffa jos toinen väännetty.



Verta oli hieman, tissejä liian vähän. Kaksi pojoa.



Naapurihaudan kaveri

Ruotsalaista feelgood elokuvaa. Ihan ok, kallistuen kuitenkin enempi paskaan kuin kultaan.



Kun taivas putoaa

Paikoitellen hyvinkin toimiva mutta hieman epätasainen Jarva. En tiedä paljonko kärsii aiheestaan, mutta kyllä tämä

on ehdottomasti hyvä elokuva joskaan ei sitä enempää. Paikoitellen hyvin herkullisia one linereita.



Mio caro assassino / My Dear Killer

Keskivertoa parempi giallo. Morriconen musiikit olivat ihan toimivia,

Valeriin ohjaus toimi hyvin luoden paikoitellen hyvinkin toimivia jännityskohtauksia.





Kuvat olivat paikoitellen nättejä. Kolme ja puoli pojoa.

Marienbad ( 12.2.2008 20:42)

Breillat: "À ma soeur!" – perhekuvauksena toisinaan hyvinkin masentava visio (perheen vanhemmat), johon eloa tuo suht hyvin käsitelty sisarusten suhde, joka vaihtelee katkeruudesta ystävyyteen jopa yhden kohtauksen sisällä. Perheen mutsi on vähän turhan kärjistetty hahmo, mutta toimii suhteessa alustettuun tarinaan kahdesta tytöstä. Loppuratkaisu on yllättävä ja muistuttaa aika lailla Todd Solondzin Storytellingia, jossa myös

Spoileri

väkivaltaisen kliimaksin myötä henkiin jää vain pienen (perhe)yhteisön tavallaan sympaattisin tai ainakin selkeästi itsenäisen elämän ansaitseva jäsen.

Solondzin elokuvat ovat tylyjä, pöyristyttäviä ja moniulotteisen humoristisia mestariteoksia, Breillat ei paini kokonaisuutena aivan samassa sarjassa.

Solondz on tosiaan yleensä moniulotteisesti ironisessa suhteessa esittämäänsä ihmisten käyttäytymiseen. Tuohon nähden Breillat pikemminkin luottaa – joskin tylysti kuvaten – näihin peruskuvioihin. Esimerkiksi Sisarelleni-elokuvan loppukohtaus voisi olla psykoanalyysin oppikirjasta.