Mitä elitistit katsovat?

107.

Five on the Black Hand Side

Selkeästi näytelmään perustuva humoristinen draama, joka on harvoine tapahtumapaikkoineen kovin tilannekomediamainen. Sovinistinen ja rotuopeiltaankin vanhanaikainen parturi-isä joutuu tarkistamaan käsityksiään, kun tytär haluaa afrikkalaiset häät ja vaimo mennä töihin ja saada omaa rahaa. Periaatteessa mielenkiintoinen aihe, mutta käsittelytapa tylsä. Leonard Jacksonissa on kyllä potentiaalia komedianäyttelijäksi. Tohkan mukaan "parempi kuin kaksi mitä ostit" kertoo niitä kahta näkemättäkin miehen mausta tai kusetusherkkyydestä enemmän kuin tästä esi-Bill Cosby Showsta. **



108. Hodet over vannet

Goosen ansiosta tällainen tuli nähtyä, enemmän joskus etusivulla. ***



109. Mean Streets

Scorsesen autenttista New York ‑kuvausta, pääosissa neljä (pikku)rikollista. Ongelma on, että kyseessä ei ole varsinainen juonielokuva, jos kohta ei täysin elliptinenkään. ***



110. Der rote Kreis

Edgar Wallacea. Huonoin näkemäni sarjan elokuva. Ei svengaa missään vaiheessa, ja kuvallista kikkailuakin on vain parissa kohdassa. Vähäinen huumori sentään toimii kumma kyllä. **



111. Black Sabbath

Eppu Normaali sai sähköt sähkökitaraan, ja Mario Bava värit elokuvakameraan. Loppu onkin (kauhuelokuvan) historiaa. Kuvaus ja valaistus ehdotonta a-luokkaa. Boris Karloffin esittelyt sopivat ainoastaan viimeiseen episodiin, ja siihenkin lähinnä Tales from the Crypt ‑henkisen makaaberin "humoristisen" lopetuksen ansiosta. Ensimmäinen osa, Puhelin, alkaa piinaavasti ja tarjoilee yllätyksiä. Toinen jakso, Wurdalak, on selkeästi muita pidempi, oikeastaan pienoiselokuva. Goottikauhua 60-luvulta Hammerin parhaimmiston tasolla. Mitenkään realistiseksi ei jaksoa voi millään syyttää: tuuli ulvoo nurkissa ja päähenkilöt hengaavat lyhythihaisissa niin ulkona kuin sisällä eikä hiuskaan heilahda, puhumattakaan että meikit leviäisivät. Viimeinen osa, Vesipisarat, on heikoin. Plussaa myös kahden ensimmäisen osan kauniista naisista (Michele Mercier, Susy Andersen ja Rika Dialina). Kiitos Night Visionsin, tämä on sentään tullut joskus nähtyä teatterissa. Viimeisestä osasta ei ennen katsomista ollut enää mitään muistikuvia, olisikohan ollut n. klo 05:00 esitys. ****

Körkarlen / Ajomies (1921)



Victor Sjöströmin visuaalisesti upea ja samalla koskettava kuvaus elämästä ja kuolemasta. *****



Una Colt, in pugno al diavolo / Devil Was an Angel (1967)



Ei tarjonnut mitään mullistavaa. Perusspagu. **½



Taekoesu Yonggary / Yongary, Monster from the Deep (1967)



Aika lapsellinen monsterielokuva. Lisäksi ärsyttävää ylipirteää näyttelemistä! **



Macunaíma (1969)



Brasilialainen Cinema Novo ‑klassikko. Kunnon absurdia huumoria tämäkin tarjosi. ****



Aska susayanlar seks ve cinayet / Thirsty for Love, Sex and Murder (1972)



Tyylikäs Turkki-giallo. ***½

Flash ( 15.6.2008 22:50)

Spiritual Boxer ( 15.6.2008 22:23)

094. Brismée: The Devil's Nightmare (La plus longue nuit du diable, 1971) ***½

Jostain syystä oletin kaikin puolin kehnoksi, minkä ansiosta pääsi yllättämään erittäin positiivisesti. Miksei tätä ole hehkutettu mm. täällä enempää? Natseja, hieno linna, lesboilua, alkeamiaa, saatanpalvontaa, Erika Blanc! Melko arvattava juonenkulku mutta täyttä eurohorror-laatua siitä huolimatta. Olin aikeissa antaa jo parempaakin arvosanaa, mutta murhien alkaessa teho hieman hiipuu (!) ja paroniksi olisi pitänyt valita joku karismaattisempi ukko kuin Jean Servais.

**** ‑TV-Seiska & Katso

No hyvä! Joskin mainitut julkaisut eivät kuulu lukurepertuaariini.



Muistelisin tosin, että saman Teeman sarjan Kuoleman hiukset (vai mikä se m/v Barbara Steele ‑leffa olikaan suom. nimeltään) sai sattumalta selaillussa Seiskassa peräti *****; arvostelijaa en muista. Itse elokuva jäi kauaksi tuosta, Barbarasta huolimatta hiukan tylsä ja kehnompi kuin lähes erinomainen Yö paholaisen linnassa.

Sidney Lumet:

Before the Devil Knows You're Dead ****

Nytin viisi tähteä on silkkaa liioittelua. Onhan tämä silti vakuuttava nousu Lumetilta verrattuna esim. edelliseen Find Me Guiltyyn. Päähenkilöiden piina on sen verran käsinkoskelteltavaa, että olo on vähän kuin katsoisi The Officea.

Spiritual Boxer ( 16.6.2008 15:49)

Muistelisin tosin, että saman Teeman sarjan Kuoleman hiukset (vai mikä se m/v Barbara Steele ‑leffa olikaan suom. nimeltään) sai sattumalta selaillussa Seiskassa peräti *****

Antonio Margheritin I lunghi capelli della morte aka The Long Hair of Death.



edit. heh hiukan myöhässä tajusin, että haetaan suominimeä eli "Kuoleman pitkät hiukset" se oli... vai oliko...

Robert Wise :

Haunting (1963) ***½

Tuttu kumitustalotarina vie kolme vierasta ja tutkimuksia tekevän tohtorin viettämään aikaansa mysteeriseen taloon, jolla on synkkä menneisyys. Tarkoituksena selvittää onko kummituksiin uskominen. Hienosti kuvattu kauhuelokuva, joka ei ihan aina jaksa pitää tarvittavaa intensiteettiä yllä. Mielestäni tarinaa kuvataan liiankin paljon (yli)neuroottisen naisen näkökulmasta.



Henry Koster : Harvey (1950) ***

James Stewart alkoholiin menevänä ja näkymätöntä jänistä parhaana kaverinaan pitävänä miehenä. Hyvä rooli Stewartilta mutta en oikein ymmärrä tämän suosiota esimerkiksi imdb:ssä. Aika tavanomainen aikalaisekseen ja tarina ei oikein tunnu jaksavan kantaa koko kahta tuntiaan.



Quentin Tarantino : Reservoir Dogs (1992) ****

Elitisti suositteli. Tämän katsomisesta olikin kulunut sen verran aikaa, että oli toki aika päivittää muistikuvat. Dialogi ja casting erinomainen. Muutama kohtaus ampuu se verran yli, että viimeinen tähti tai tähden puolikas tipahtaa pois.

All The Kings Men 1/5

Aivan kauheta paskaa.



The Assasination Of Jesse James By The.... 3/5



Alternative 3 4/5



Isältä Pojalle 5/5

Toivottavasti kaikki ovat tämän jo nähneet?



Kingdom 2/5

Hohhoijjaa. Kuinka tyhminä tekijät katsojia oikein pitävät?



Juno 4/5

Erittäin positiivinen yllätys.

sud ( 17.6.2008 10:26)

Creep: tämän idea on selvästikin muhinut yöllisten metromatkojen aikana. Toteutukseltaan varsin jännittävä ja mukiinmenevä pikku tekele. ***1/2

Creepin friikit oli muuten täsmälleen samoja kuin Descentin. Creep on tosin tehty aikaisemmin.

James Wan:

Dead Silence

Wanin ensimmäinen eli Saw oli melkoinen hitti, mutta nukkekauhu Dead Silence ei yllä samalla tasolle. Tunnelmallisia ja pelottaviakin kohtauksia toki riittää jonkin verran, mutta mm. omituisista pöhköilyistä ja typeristä ratkaisuista johtuen elokuva unohtunee mielestä jo pian lukuunottamatta "pääosassa" olevaa nukkea, joka on juuri sellainen creepy thing kuin vatsastapuhumisnuken pitääkin. Lisäksi pitää mainita, että ***-



Carpenter/Hooper/Sulkis: Body Bags

Episodielokuva uusintakatselussa. Ensimmäinen episodi, Carpenterin ohjaama "The Gas Station" oli aika tyypillistä slasherkamaa, joten jäi aika vaisuksi. Toinen jakso (myös Carpenterin ohjaama) "Hair" oli jo selkeästi parempi. Kaljuuntuva mies päätti kokeilla uutta ihmelääkettä, jonka avulla hiukset kasvoivat yhdessä päivässä takaisin ja korkojen kanssa. Kolmas jakso oli Hooperin ohjaus "Eye", jossa Mark Hamillin näyttelemä päähenkilö menetti toisen silmänsä onnettomuudessa ja leikkauksessa vanhan silmän tilalle laitettiin , kohtalokkain seurauksin. Lukuisia cameoita oli mukava bongailla, vaikka episodielokuvana ei ihmeempiä tarjonnutkaan. **½



Mario Bianchi: Satan's Baby Doll (La Bimba di Satana)

Yrittää kovasti olla Malabimban veroinen mestariteos siinä epäonnistuen. Joka tapauksessa pakkokatsottavaa mm. eurosleazen ja/tai Mariangela Giordanon faneille. ***½



Jack Starrett: Race With the Devil

Neljän henkilön joukko on lomamatkalla asuntoautolla ja sattumalta todistavat saatananpalvontarituaalin ja murhan. Tämän seurauksena he saavat peräänsä punaniska-saatananpalvojien verenhimoisen joukon. Elokuvan alku oli melkoisen vaisu, mutta meno yltyi loppua kohden ja "viimeinen taistelu" käytiin maantiellä peltiä säästelemättä. Tämän voisi katsoa mielellään joskus uusiksi esim nv-festareilla. ***½



Riccardo Freda: Murder Obsession (Follia Omicida)

WTFIGO-"giallo". ***½



Mario Bava: Black Sabbath (I tre volti della paura) ****-

Terry West: Flesh For the Beast **½

Enzo G. Castellari: Bronx Warriors 2 (Fuga dal Bronx) ***

Paul Wendkos: The Mephisto Waltz ****+

S. William Hinzman: The Majorettes **½

Dusty Nelson: Effects **+

Fernando Di Leo: Kidnap Syndicate (La città sconvolta: caccia spietata ai rapitori) ***

Jean Rollin: Shiver of the Vampires (Le frisson des vampires) ****-

Coen/Coen: No Country For Old Men ***½

Buichi Saito: Babycart in Peril (Kozure Ôkami: Oya no kokoro ko no kokoro) ****-

jotain pientä..

Die Hard 4 – oli niin huono että piti katsoa kolmessa osassa. Lapsellisen vaivaannuttava ihan itsenäisenä ja suhteessa aiempiin osiin.



28 Days Later – toimii kuvaukseltaan aika hyvin. Sen sijaan että kameralla sohittaisiin hillittömästi joka suuntaan ([REC]), tässä hektisyyttä korostetaan myös mietityillä (kieroilla, vinoilla) kuvakulmilla, jolloin kaikkea on paljon miellyttävämpi seurata. Lavastuksen osalta paljon hyviä juttuja, kuten rutistuneet ostoskärryt pursuamassa hissikuilun suuaukosta jne.



28 Weeks Later – ei huono tämäkään, vaikka hahmoja seuraava onkin pitkitettynä ideana melko typerä. Kunnon toimintaa ja lättäystä jota ei onneksi tuhota huonoilla digitehosteilla vaan meininki säilyy autenttisen jyrämäisenä. Kyllä näitä kahta katsoo, toisin kuin valtaosaa nykykauhusta.



Dark Floors – no ei tämä pelottanut missään vaiheessa, eikä juuri jännittänytkään, vaikka yksittäisiä oivalluksia toki oli. Ongelmana vain on se (yllätys), että niin paljon tuhotaan kehnolla ja epäelokuvamaisella dialogilla ("näithän sinä katsoja nyt varmasti tämän asian" tai "ymmärrättekö katsojat nyt mitä tuo äskeinen ääni tarkoitti tilanteen kannalta") sekä hyvin voimakkaasti korostuvilla digitehosteilla. Kauhutekijät saisivat muistaa, että homma menee potentiaalisesti aina paskaksi kun SITÄ tai NIITÄ näytetään liikaa. No tämä olikin Lordi-elokuva.



Summer of Sam – en muistanut tästä paljoakaan, joten oli kerronnan kannalta virkistävää nähdä millainen surkimus elokuvan alussa päähenkilönä esiteltävä John Leguizamo lopulta onkaan. Tehokas ja vetoavan kuuma tunnelma nilkkeineen, uhreineen ja hyvine tyyppeineen. Mira Sorvino tekee oikein hyvän ja aistillisen roolin ja on osallisena myös ainakin toisessa leffan tehokkaimmista dialogi/sananvaihtokohtauksista.



China Girl – pienimuotoinen kuvaus italojen ja kiinalaisten territorioista New Yorkissa. Pätevästi rajattu aihe, jossa kovaäänisyyden sijasta keskitytään laatuun; täten myös vähäinen väkivalta on autenttisen puistattavaa ja julmaa.

Mitäs kaikkea tässä nyt on ollut...

The Invasion *1/2

Jotenkin pystyi katsomaan, mutta kaiken kaikkiaan masentavan mitätön ja absoluuttisen turha tekele. Turhuus vain korostuu kun muistaa että kaikki aiemmat Body Snatchers ‑versiot ovat olleet erinomaisia, jokainen omalla tavallaan.



Shoot Em' Up *

Helvetin ärsyttävää, itsetietoista ja ‑riittoista kuraa. Toki kyse on parodiasta eikä mistään vakavasti otettavasta toimintafilmistä, mutta mitä sitten kun leffan huumori on 100 % syvältä perseestä.



1408 **1/2

Alkupuoli oli ihan lupaava, mutta aika laimeaksi leffa jäi loppupeleissä. Ei pelottanut. Novelli oli (muistaakseni) parempi.



Kaw *1/2

Korpit alkavat nokkia pikkukaupungin asukkaita hengiltä väsähtäneessä, innottomassa ja verettömässä luontokauhu-kliseilyssä. Lintujen aggressiivinen käytös selittyy sillä, että ne ovat

Severance **

Eipä tästä jäänyt käteen muuta kuin jokunen hauska kohtaus. Vitsit olivat pääosin ennalta-arvattavaa laatua ja vakavampi kauhupuoli ihmismetsästyksineen ei herättänyt sitten minkäänlaisia reaktioita.



Deepwater **1/2

Elitistissäkin haastatellun David Marfieldin esikoiselokuva on teknisesti pätevä, muttei muilta osin oikein vakuuta. Untuvikko-ohjaajan vaikutteet (mm. D. Lynch) ovat turhan selkeästi näkyvissä ja juonikin kulkee aika tuttuja film noir ‑polkuja pitkin.



Indiana Jones And The Kingdom jne **1/2

Kauaksi jää aiemmista Indyistä, mutta katsominen ei sentään suoranaisesti vituttanut (paitsi muutamassa tyhmimmässä kohtauksessa). Siitäkin pitää kai olla kiitollinen. Erikoistehosteet olivat hämmästyttävän paskoja, ihan kuin kaikki olisi tehty tahallaan feikin näköiseksi? Mutta miksi?



Pistevertailut:

Raiders *****

Temple *** 1/2

Crusade **** 1/2



The Mist ***

Ylipitkä, kohtausten rytmitys hakusessa, dialogi paikoin tönkköä. Alkuperäistekstiä ei olisi ihan näin orjallisesti tarvinnut seurata. Hirviöt olivat myös vähän holmön näköisiä, paitsi Kaikista valituksista huolimatta silti kohtuullisen onnistunut. Ja loppu oli, niin kuin kaikki muutkin ovat todenneet, erinomainen.

Kassila:

Päämaja

Suomalaisten oma Der Untergang ja vieläpä reilut kolme vuosikymmentä aikaisemmin, kuin meidän liittolaisen oma versio. Mikkelissä kesällä 1944 vietettiin Suomen kannalta strategisesti tärkeimpiä hetkiä sodan ja koko Suomen tulevaisuuden kannalta. Viipuria ei voitu pelastaa mutta hetkellisesti balsamia haavoihin saatiin torjuntavoitolla Pohjoismaiden historian suurimmassa koskaan käydyssä taistelussa Tali-Ihantala.

SF-filmien perinteinen teatraalisuus on läsnä mutta tälläiseen miljööseen ja puolustusvoimain ylimpään johtoon liitettynä se jopa tuntuu hyvinkin aidolta. En ymmärrä miksi moni kriitikko arvostelussaan mainitsi mukana olevan väkisin liitetyn romanssin, kuitenkaan asia ei ollut näin. Tällä tietysti viitattiin eversti Markovillan ja hänen vaimonsa kohtauksiin, joilla oli kuitenkin paljon suuremmat ja merkittävämmät tarkoituspohjat, kuin pelkkä hunaja.

Todella hieno ja merkittävä suomalainen elokuva suomalaisille.



Altman: The Gingerbread Man

Nimekäs näyttelijäkaartikaan ei pelasta tätä hyvinkin keskinkertaiseksi jääneeseen jalat alta pois twist elokuvaa. Tällä erää Grisham oli kirjoittanut tarinan suoraan elokuvaa varten ja sen kyllä valitettavasti huomaa.

Goose ( 19.6.2008 11:14)

Kassila: Päämaja

Suomalaisten oma Der Untergang ja vieläpä reilut kolme vuosikymmentä aikaisemmin, kuin meidän liittolaisen oma versio. Mikkelissä kesällä 1944 vietettiin Suomen kannalta strategisesti tärkeimpiä hetkiä sodan ja koko Suomen tulevaisuuden kannalta. Viipuria ei voitu pelastaa mutta hetkellisesti balsamia haavoihin saatiin torjuntavoitolla Pohjoismaiden historian suurimmassa koskaan käydyssä taistelussa Tali-Ihantala.

SF-filmien perinteinen teatraalisuus on läsnä mutta tälläiseen miljööseen ja puolustusvoimain ylimpään johtoon liitettynä se jopa tuntuu hyvinkin aidolta. En ymmärrä miksi moni kriitikko arvostelussaan mainitsi mukana olevan väkisin liitetyn romanssin, kuitenkaan asia ei ollut näin. Tällä tietysti viitattiin eversti Markovillan ja hänen vaimonsa kohtauksiin, joilla oli kuitenkin paljon suuremmat ja merkittävämmät tarkoituspohjat, kuin pelkkä hunaja.

Todella hieno ja merkittävä suomalainen elokuva suomalaisille.

Onkos tästä muuten olemassa dvd:tä? Itsellä vain tv:stä otettu vhs-tallenne.

Zodiac ( 19.6.2008 02:55)

Shoot Em' Up *

Helvetin ärsyttävää, itsetietoista ja ‑riittoista kuraa. Toki kyse on parodiasta eikä mistään vakavasti otettavasta toimintafilmistä, mutta mitä sitten kun leffan huumori on 100 % syvältä perseestä.

Allekirjoitan. Vituttavinta paskaa mitä olen vuosiin erehtynyt teatteriin asti katsomaan.

Ööh, viime viikosta lähtien ainakin nämä:

The Incredible Hulk *** Hulk ei paini metaforia tai isäsuhteita vastaan, mutta on muuten vain sujuva.

The Happening * ?

In Bruges *** Paikoin liian itsetietoinen, mutta monin osin varsin toimiva. Farrell on vaihteeksi oikeassa roolissa.

My Blueberry Nights *** Kiva tunnelma, hyvät näyttelijät, that's it.

15:10 To Yuma *** Menee lopussa metsään, muuten aika viihdyttävä joskin vähän liian pitkä.

Dark Floors * 1/2 No niin. Vituttaa katsoa b-kauhua jossa voi noin joka toisessa kohtauksessa kertoa miten se olisi pitänyt tehdä.

Tristram Shandy *** 1/2 Uusintakatselu, joita tämä näyttää kestävän.

Käsky ** Alkaa hyvin...mutta sitten...ööö.

The Chronicles of Narnia: Prince Caspian ** Juoni?

Hancock *** Yllättävän siedettävä. Sääli ettei alkupuolen Bad Santa supersankarina ‑meno kestänyt kauempaa. Menee aika nyyhkyilyksi loppua kohden.



+ Sodankylä, josta raporttia tulossa etusivulle.