Mitä elitistit katsovat?

Antti Tohka ( 10.8.2008 23:08)

Taistelu Algeriasta. Aivan pöyristyttävän hyvä ja ainutlaatuinen elokuva.

Totisesti. Empiren nettisivuilla äänestetään parhaillaan kaikkien aikojen parasta elokuvaa. Päätin laittaa omalla listallani Taistelun Algeriasta ykköseksi. Lehden tuntien se ei varmaan pääse edes 500 parhaan joukkoon...



http://www.empireonline.com/500/

KCrimso ( 12.8.2008 14:56)

Amadeus ( 12.8.2008 14:45)

This Is Spinal Tap (Rob Reiner, 1984) *½

Whoah!? Paras komedia. Koskaan.

Whoah!? Näin on! Amadeukselle banni!

Cloud ( 6.8.2008 20:36)

Dracula 3000 *

Capt. Abraham Van Helsing: He's after Aurora, he wants to kill her!

Arthur "The Professor" Holmwood: But I believe he said he wants to tittie fuck her first.



No höh, ajattelin että tämä voisi olla hauskakin mutta oli pelkästään tylsä paska.

KCrimso ( 12.8.2008 21:18)

080. Robert Mulligan: To Kill A Mocking Bird (dvd) ***

Kiinnostava, mutta hieman tylsä.

Tässä taas vanha klisetotuus pitää paikkansa: kirja on parempi. Siinä lapsen näkökulmaan päästään aika mestarillisesti.



Ja Elektrasta pitäisi tehdä kotimainen versio Matti-Esko Hytönen pääosassa.

Ching Siu-Tung:

Kwong saan mei yan (An Empress and the Warriors) ***½

Tässäpä mukava puolitoistatuntinen martial arts-leffa Ching Siu-Tungilta, joka muistuttaa kovasti 90-luvun vastaavia tuotoksia. Näitä toivoisi näkevän lisää. Kelly Chen, Leon Lai ja Donnie Yen tekevät kivat pääroolit ja ohjaajan itsensä ja Huang Ming-Jianin sekä Ma Yuk-Singin suunnittelemat taistelukohtaukset ovat ihan hienoa katseltavaa.



State of Grace (Koston hetki) ****½

Jos rikos- ja mafiaelokuvat kiinnostavat niin tässä yksi varsin unohdettu klassikko. Joidenkin ohjaajien uralle mahtuu vain yksi todella onnistunut elokuva ja Phil Joanoun tapauksessa se on ehdottomasti tämä. Ennio Morriconen säveltämä musiikki soi kauniisti ja Sean Penn, Ed Harris, Robin Wright Penn ja John C. Reilly tekevät hienot näyttelijäsuoritukset mutta parhaiten elokuvasta jää mieleen lopun John Woo-tyylinen ammuskelukohtaus sekä Gary Oldmanin näyttelemä irlantilaismafioso Jackie Flannery.



Badlands (Julma maa) ****

Malickin The New World ei oikein kunnolla iskenyt mutta tämä oli selkeästi parempi. Kaunista kuvausta, upeaa musiikkia ja toimiva tarina. Malickin runollinen kerronta tosin tuntui välillä vähän turhankin taiteelliselta ja päähenkilöiden kohtalosta ei oikein välittänyt kuin vasta elokuvan loppupuolella. Vielä on näkemättä Malickilta Days of Heaven ja The Thin Red Line.



The Postman (The postman – tulevaisuuden sanansaattaja) ***

Viiden vuoden päästä sivilisaatio on tuhonnut itsensä ja eloonjääneet kamppailevat nälkää ja rikollisjoukkoja vastaan pysyäkseen hengissä. Yksi hengissä säilyneistä on näyttelijä Kevin Costner, joka vaeltaa yhdessä aasinsa Billin kanssa halki erämaiden etsien vettä ja näkee ja kuulee harhoja vanhoista hyvistä ajoista jolloin televisiosta tuli sellaista laatuohjelmaa kuin Päivien viemää. Elantonsa hän hankkii esittämällä hölmöille kyläläisille Billin kanssa Shakespearen näytelmiä. Hän joutuu kuitenkin fasististen holnistien pakottamana armeijaleirille yhdessä Billin kanssa. Billistä tehdään soppaa ja leirillä esitetään vain Sound of Music elokuvaa joten eihän sellaista kukaan kauaa kestä.



Costner onnistuukin pakenemaan ja löytää tuhoutuneen jeepin joka kuului kuolleelle posteljoonille. Aluksi sytkäri kiinnostaa apinan lailla käyttäytyvää Costneria enemmän mutta pian hän jo lukee postittamattomia kirjeitä ja saa hyvän ajatuksen: hän alkaa huijata hölmöjä kyläläisiä esittämällä olevansa postinkantaja ja saa näiltä vastineeksi ilmaiset ateriat sun muuta paskaa. Eräs nainen tarjoaa jopa pilluaan jotta postimies tekisi hänet raskaaksi. No postimieshän ei tietysti moisesta voi kieltäytyä. Harmina on kuitenkin holnistit ja heidän sadistinen johtajansa Betlehem joita vastaan postimiehen on taisteltava nostattamalla ihmisissä kapinahenkeä ja kertomalla että hallitus on taas toiminnassa ja postikin kulkee taas kuin rasvattu.



Ja tässä oli vain pieni murunen elokuvan tapahtumista. Katsokaa itse nämä Kevin Costnerin ihmeelliset seikkailut postimiehenä – tulevaisuuden sanansaattajana. Pituutta miltei kolme tuntia.

Kaksi ruotsalaista mykkäelokuvan klassikkoa:

Terje Vigen (1916)



***½



Herr Arnes pengar / Arne-Herran rahat (1919)



****½



Muita katsastettuja:



Aelita (1924)



Neuvostoscifin klassikko tarjosi välillä tapahtumia ja toimintaa sekä Maassa että Marsissa. Aika erikoinen, positiivisesti. ****



Kun tuomi kukkii (1962)



Kauniita laulunumeroita Mauno Kuusiston tulkitsemana. Aivan mahtava ääni hänellä! ***½



Die, Monster, Die! (1965)



Boris Karloffin tähdittämä kauhu. Kauhun linna ‑teemaa hyödynnetään aika keskinkertaisesti. Muutenkin juonen kannalta vähän puutteellinen. Tosin elokuvan "loppupahis" oli aika rankka. **

Cloud ( 13.8.2008 21:03)

State of Grace (Koston hetki) ****½

Jos rikos- ja mafiaelokuvat kiinnostavat niin tässä yksi varsin unohdettu klassikko. Joidenkin ohjaajien uralle mahtuu vain yksi todella onnistunut elokuva ja Phil Joanoun tapauksessa se on ehdottomasti tämä. Ennio Morriconen säveltämä musiikki soi kauniisti ja Sean Penn, Ed Harris, Robin Wright Penn ja John C. Reilly tekevät hienot näyttelijäsuoritukset mutta parhaiten elokuvasta jää mieleen lopun John Woo-tyylinen ammuskelukohtaus sekä Gary Oldmanin näyttelemä irlantilaismafioso Jackie Flannery.

En tiedä kumpi oli ensin mutta tästähän on aivan samanlainen versio honkkarinakin. En nyt jaksa nimeä kaivaa, tai siis vhsiä läpi.

Goldberg ( 13.8.2008 12:16)

Cloud ( 6.8.2008 20:36)

Dracula 3000 *

Capt. Abraham Van Helsing: He's after Aurora, he wants to kill her!

Arthur "The Professor" Holmwood: But I believe he said he wants to tittie fuck her first.



No höh, ajattelin että tämä voisi olla hauskakin mutta oli pelkästään tylsä paska.

I want to watch my anaconda spit all over your snow white ass.

Scorsese:

The Departed (2006) 8/10

Tylsä alkupuolisko. Kun soluttautujien cover alkaa repeillä, leffa alkaa muuttua otteessaan pitäväksi. Loppu on taas jotenkin pettymys. Mutta Departed on hyvä elokuva, Scorsesen 2000-luvun paras.



Kon: Perfect Blue (1998) 7/10

Konin ensimmäinen ohjaus. Kaunis tyttöbändin tähti Mima lopettaa laulamisen pyrkiäkseen elokuvauralle, suureksi osaksi agenttitoimiston toivomuksesta. Miman mieli alkaa järkkyä, kun hieman hullunoloinen fani alkaa väijyä häntä. Perfect Blue on Konille tavanomaista haastavaa kerrontaa (Paranoia Agent, Millennium Actress), jossa tilanteen tasalla pysyminen on ajoittain hankalaa, kun ei tiedä mikä on totta ja mikä harhaa: no, siihen tunteeseen Kon katsojan varmasti haluaakin. Mielenkiintoista ja surrealistista.



Bayona: El Orfanato (2007) 5/10

Laura ja Carlos muuttavat lapsensa Simonin kanssa vanhaan kartanoon, joka on ennen toiminut orpokotina. Kartanossa on kuitenkin jotain pahaenteistä: Simon näkee lapsia, joita vanhemmat eivät näe, ja ystävystyy näiden kanssa. Sitten tapahtuu pelottavia.



Ihan semi-ok haamukauhu, joka onnistuu etenemään ilman sen kummempaa tunnelman luontia. Kohtaukset, joilla on tarkoitus rakentaa jännitettä eivät toimi, ja 'pahaenteinen' ukkosenjyrinä, joka alkupuolella kaikuu on lähinnä ärsyttävää. Lisäksi lapsipääosan esittäjä on falski. Tarinan eteneminen on aika perus, jotain yliluonnollista on tekeillä, äiti tajuaa sen, mutta virkavalta ja hänen miehensä ei. Tästä seuraa tietenkin ongelmia parisuhteeseen. Elokuvan puolivälin tienoinen Lauran sängyssä lausuma monologi Simonista, ja siitä kuinka rakas hän on alusta asti ollut vanhemmilleen, on rasittavuudessaan myös maininnan arvoinen. Kuitenkin ihan viihdyttävää menoa, ja pidin lopputwististä.



Haggis: In the Valley of Elah (2007) 6/10

Crashia en ole nähnyt, mutta siinä Haggis otti käsittelyyn yhden yhdysvaltalaiskansallisen polttopisteen, rotukysymyksen. Elahissa jatketaan samalla idealla, tällä kertaa sitten Irakin sota, sen vaikutukset sotilaisiin ja kotirintamaan. Mike Deerfield on juuri palannut palveluksestaan Irakista, ja karkaa Fort Ruddin sotilastukikohdasta. Miehen isä Hank (Tommy Lee Jonesin esittämä vanha armeijajyrä) saa ilmoituksen tapahtuneesta, ja lähtee paikan päälle etsimään poikaansa ja palauttamaan tämän ruotuun, avukseen hän saa Charlize Theronin esittämän pikkukaupunkietsivän. Tapahtumien purkautuessa Hank joutuu muuttamaan käsitystään meneilläänolevasta tilanteesta Irakissa/kotirintamalla ja koko asetelman mielekkyydestä.



(laitoin spoileriin leffan typerimmät alleviivauskohtaukset) Näiden kahden kohtauksen muodostaman häpeämättömän alleviivauksen välissä Hank (ja tietenkin katsoja) huomaa, kuinka raskas taakka sota on sekä ihmisille kotirintamalla että sodassa taiseteleville nuorille.



Elah on ihan perusviihdyttävä ja ympäripyöreä draamatrilleri, jonka katsoo ilman suurempaa kiristelyä. Kuitenkin Haggis on pyrkinyt siihen, että elokuva olisi enemmän, no eipä ole. Se on lähinnä kliseitä sisältävä, rakenteeltaan CSI-jaksoa muistuttava (itseasiassa pääsee samalle syvällisyyden ja pohdinnan tasolle kuin perus CSI-jakso) elokuva, jonka pyrkimys johonkin korkeampaan tarkoitukseen aiheuttaa lievää nolostumista.



Chan & Hung: 'A' gai waak – Project A (1983) 8/10

Hauska ja viihdyttävä Chan-leffa.



Fincher: Zodiac (2007) 9/10

Tää on hieno. Aluksi aika tavallinen (toimiva) sarjamurhaajaleffa, joka lopulta onkin sitten jotain hieman muuta. Todella pitkä tapahtuma-aika on elokuvan kannalta hankala, mutta ei tässä tule tunnetta liiallisesta loikkimisesta. Pidin aika tunnelmallisena, ja loputtuaan Zodiac jäi joksikin aikaa mieleen pyörimään (ahdistavana, hieman samalla tavalla kuin Spoorloos), which was nice.



Wright: Shaun of the Dead (2004) 5/10

Ei yhtä toimiva kuin Hot Fuzz, ei yhtä hauska kuin Hot Fuzz. Ei itseasiassa kovinkaan hauska missään vaiheessa.

Nyt on ollut aika hyvä putki päällä.

170. John Lasseter & Joe Ranft: Cars (Blu-ray) ****

Varsin mainio kuvanlaatu.



171. Matt Reeves: Cloverfield (Blu-ray) ****½

Vuoden paras elokuva tähän mennessä.



172. Sergio Leone: The Good, the Bad and the Ugly (DVD) ****½

Sain viimein katsottua tämän pidennetyn version, joka oli siitä harvinainen että pidennykset eivät huonontaneet elokuvaa. Eivät kyllä parantaneetkaan, yhtä erinomainen tämä on kuin aina ennenkin.



173. Milos Forman: One Flew Over the Cuckoo's Nest (Blu-ray) ****½

Alkoi jo tuntua liiankin tutulta mutta hyvä tietysti aina.



174. Phillip Noyce: Clear and Present Danger (Blu-ray) ****½

90-luvun parhaita amerikkalaisia mainstream-elokuvia. Toisaalta tällaiset korkean tason juonittelut ovat aina kyllä kiinnostaneet minua erityisesti.

Cloud ( 13.8.2008 21:03)

The Postman (The postman – tulevaisuuden sanansaattaja) ***

Costner onnistuukin pakenemaan ja löytää tuhoutuneen jeepin joka kuului kuolleelle posteljoonille. Aluksi sytkäri kiinnostaa apinan lailla käyttäytyvää Costneria enemmän mutta pian hän jo lukee postittamattomia kirjeitä ja saa hyvän ajatuksen



Katsokaa itse nämä Kevin Costnerin ihmeelliset seikkailut postimiehenä – tulevaisuuden sanansaattajana. Pituutta miltei kolme tuntia.

Hei se löydetty Zippo oli lojunut siellä rämeessä sata vuotta ja toimi silti! Kyllä sellaista sytkää pitää jo vähän aikaa tiiraillakin. Postimiehen ääressä nauttimani liki kolmetuntinen oli varmaan elämäni pisin hetki.

Pitkästä aikaa jaksoin katsoa jonkun elokuvan.

Don Siegel: Tappajat

Tylyä menoa ja hienoa autoilua. Väkivalta on ankaraa luokkaa, mutta se ei ole yhtä graafista kuin esimerkiksi rikoselokuvissa viisi tai kymmenen vuotta myöhemmin. Lee Marvinilla perushieno äijärooli ja Ronald Reagan on hiukan harvinaisessa roolissa rikollispomona nostelemassa kulmakarvojaan.



Jonkin aikaa sitten katsoin Dark Knightin. Silloin kun se tuli elokuvateatteriin. Oli mielestäni niin hyvä kuin sarjakuvasupersankarielokuva voi olla.

The Burning (Koston liekit) ****½

Vihdoinkin pääsin näkemään tämän teinislasher-klassikon. Eikä ollut tätä turhaan kehuttu. Erinomaista goreilua ja tunnelmallista musiikkia. Sekoitus Friday the 13th ‑kauhua ja Dario Argenton giallo-elokuvia. Oikeastaan ainut asia mitä jäi kaipaamaan oli suurempi ruumismäärä eli niitä puutarhasaksia olisi saanut upottaa enemmänkin ihmislihaan. Ja jos Friday the 13th elokuvasta pystyi bongaamaan sellaisen aloittelevan näyttelijän kuin Kevin Bacon niin tästäpä löytyy Seinfeldistä tuttu Jason Alexander, tutun naaman omaava mutta lähinnä pikkurooleja tehnyt Fisher Stevens sekä ainakin The Piano elokuvasta tuttu Holly Hunter.



The Prowler (Rosemary's Killer) (Rosemaryn murhaaja) ****

Tässä toinen hieno slasher-klassikko. Ihan The Burningin tasolle ei tässä päästä mutta hyvin lähelle. Lähinnä jäi ärsyttämään päähenkilöiden tyhmyys mutta muuten erinomaista tunnelmointia ja goreilua. Tappajallekin oli keksitty mieleenjäävä asuste ja tappovälineet.

Forster:

Stay

Psykiatri saa potilaakseen itsetuhoisia ajatuksia omaavan college opiskelijan, jonka elämä on täysin sekaisin. Alun kangertelun jälkeen kallonkutistajalle tulee pakkomielle kaverin menneisyydestä ja yrityksestä pelastaa tämä helvetin liekeiltä. Mitä lähemmäksi hän pääsee potilaan mieleen, sitä enemmän hän itse vajoaa pimeyteen. Lopulta molemmat ovat pelastuksen tarpeessa.

Nimekkäällä triolla varustettu nykyaikainen teknotrilleri, jossa ulkoiset puitteet ovat sisältöä paljon tärkeämmässä osassa. Paskaa bändiä lainatakseni God shuffled his feet ja tässä tapauksessa tarkoitan ohjaajaa joka yrittää kaikin keinoin sekoittaa katsojan pään, välillä kenties onnistuenkin mutta samalla astuen itsekin kujalle.



Hyams: Busting

Vice squadin etsiväpari tyypilliseen tapaan trilple H:n perässä. En tarkoita tätä vapaapainijaa vaan huumeita, huoria & homoja. Mursunviiksinen Elliot Gould ja nuoren Gary Glitterin näköinen Robert Blake ovat mainiot etsivät Keneely & Farrel. Heidän päämäärä ja missio on saada kulmakunnan parittaja/huumekeisari satimeen. Ongelmaksi muodostuu lahjottu virkakoneisto, jonka suojissa törkykeisari Rizzon on helppo jatkaa toimiaan etsivien kovasta painostuksesta huolimatta.

Ohjaajan varsin onnistunut debyytti, jonka vahvuutena on onnistunut buddy-buddy meininki ja näppärän terävä suunsoitto. Varsinkin etsivien ja Rizzon väliset vittuilut ovat klassikkoja. Elokuvan toiminta on aika rajallista mutta veristä. Lisäksi elokuvassa nähdään harvinaislaatuinen takaa-ajo henkilöauto mallisten Cadillac ja Dodge ambulanssien välillä, joka näytti olevan Hal Needhamin käsialaa.



Zwick: My Big Fat Greek Wedding

Pienoinen mysteeri tämän elokuvan menestys, sillä ei tässä ole mitään erikoista verrattuna mihin tahansa vähänkään onnistuneeseen romanttiseen komediaan nähden. Luulisin kuitenkin syyn löytyvän tuosta hääteemasta. Muistini mukaan vastaavan jymypaukun teki muutamia vuosia aikaisemmin aussielokuva Muriel's Wedding. Kreikkalaisen kohdalla ainakin Hanksin pariskunta on hieronut näppejään tuottajan roolissa, sillä elokuva lienee aika korkealla kaikkien aikojen tuottoisimpana elokuvana budjettiinsa nähden.

Goose ( 17.8.2008 08:01)

Hyams: Busting

Onko tämä julkaistu jo dvd:nä?